SAMKin päästöistä lähes 90 % syntyy Scope 3 -luokassa. Suurin päästökategoria ovat hankinnat (kuva 1), minkä lisäksi kokonaisuuteen vaikuttavat muun muassa matkustaminen ja osa kiinteistö-kategorian päästöistä. Näiden päästöjen vähentäminen on huomattavasti vaikeampaa kuin oman ajoneuvokannan vaihtaminen tai energiasopimuksen muuttaminen, sillä ratkaisut kytkeytyvät tiiviisti SAMKin perustehtävään ja toiminnan kehitykseen.
Kuva 1. SAMKin hiilijalanjäljen jakautuminen kolmeen pääkategoriaan. Näistä muun muassa hankinnat ja matkustaminen kuuluvat kokonaisuudessa Scope 3 -kategorian päästöihin.
Koronavuosina hankintoja ja matkustamista oli SAMKissa tavallista vähemmän, ja näin myös päästöt jäivät alemmiksi. Toiminnan ja talouden kasvaessa päästöt ovat jälleen lisääntyneet ja vuonna 2025 päästöt kasvoivat taas noin 100 tCO2e eli n. 6 % verrattuna vuoteen 2024. Tämä osoittaa, ettei muutaman poikkeusvuoden pieni hiilijalanjälki tarkoita vielä pysyvää rakennemuutosta. Olennaista olisikin saada toiminnan ja talouden kasvu sekä päästöt irtikytketyiksi toisistaan. Toiminnan pitäisi voida kasvaa ilman, että päästöt kasvavat samassa suhteessa. Suhteellisessa irtikytkennässä päästöt kasvavat taloutta hitaammin, kun taas absoluuttisessa irtikytkennässä toiminta voi kasvaa ja kokonaispäästöt samalla vähenevät.
SAMKin tavoitteena tulisikin olla absoluuttinen irtikytkentä. Näin toiminta voi kasvaa, mutta kokonaispäästöt vähentyä. Kehitystä kannattaa siksi seurata rinnakkain sekä absoluuttisina päästöinä että päästöintensiteettinä esimerkiksi opiskelijaa, tutkintoa tai henkilötyövuotta kohti. Intensiteetin paraneminen kertoo toiminnan tehostumisesta, mutta se ei yksin riitä, jos kokonaispäästöt samalla kasvavat. Hankintojen laskentaa tulisi samalla siirtää asteittain europerusteisista arvioista kohti määriin, tuotteisiin ja toimittajakohtaiseen tietoon perustuvaa laskentaa.
SAMKin tehtävänä on kouluttaa uusia ammattilaisia ja tuottaa osaamista alueen tarpeisiin. Se edellyttää ajanmukaisia oppimisympäristöjä, laitteita, materiaaleja ja kansainvälistä yhteistyötä. Syntyvyyden vähentyessä Suomessa, opiskelijoita on nyt ja tulevaisuudessa tavoitettava myös Suomen ulkopuolelta, mikä vaatii markkinointia, kumppanuuksia ja toisinaan myös matkustamista hyvin kauas. Taloudellinen elinvoima ei siis ole ilmastotyön vastakohta, vaan edellytys sille, että koulutus ja tutkimus voivat jatkua laadukkaina.
Todellinen kysymys kuuluukin, miten SAMK voi kasvaa vastuullisesti. Miten koulutuksen, tutkimuksen ja aluekehityksen tuottamaa hyötyä sekä niistä syntyvää SAMKin hiilikädenjälkeä kasvatetaan päästöjä nopeammin ja lopulta toimitaan niin, että päästöjen absoluuttinen määrä kääntyy laskuun?
Arvoketjun päästöjä ei vähennetä lopettamalla hankintoja
Scope 3 -työssä tarvitaan siirtymä yksittäisistä ilmastoteoista osaksi talouden ja toiminnan johtamista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päästövaikutukset huomioidaan yhä useammin osana hankintoja, tilankäyttöä, investointeja ja muita arjen päätöksiä.
Monet kuvassa 2 esitetyistä toimenpiteistä parantavat samalla resurssitehokkuutta, kun ne vähentävät myös vaikutuksia ympäristöön. Energiatehokkuus pienentää energiankulutusta ja kustannuksia. Laitteiden käyttöiän pidentäminen vähentää sekä hankintamenoja että valmistuksen päästöjä. Tilojen tehokas käyttö voi pienentää energiantarvetta ja vapauttaa resursseja ydintoimintaan. Kaikki päästövähennykset eivät kuitenkaan synnytä säästöjä. Joskus vähäpäästöisempi ratkaisu maksaa enemmän, jolloin ilmastotavoitteen on näyttävä myös budjetoinnissa ja investointiperiaatteissa.
Kuva 2. Hankintojen kohdalla tämä ilmastotekojen johtaminen voisi sisältää ylläolevia toimia.
SAMKin ilmastovaikutus ei myöskään rajoitu sen oman toiminnan päästöihin. Kun korkeakoulu edellyttää toimittajilta tuotekohtaista päästötietoa, pidempiä käyttöikiä, korjattavuutta, takaisinottoa tai vähäpäästöisempiä vaihtoehtoja, se voi vauhdittaa niiden kehittämistä koko alueella. Yhden organisaation kysyntä ei muuta markkinoita yksin, mutta johdonmukaiset vaatimukset ja yhteistyö yritysten kanssa voivat tehdä vastuullisista ratkaisuista tavallisempia ja kilpailukykyisempiä. Kuitenkin SAMKilla, kuten muillakin korkeakouluilla, on alueillaan tärkeä rooli toimia myös suunnannäyttäjänä ja esimerkkinä siitä, miten ilmastotavoitteita voidaan viedä käytäntöön.
Voiko hiilineutraalius perustua kompensaatioon?
Kompensaatio on tehnyt hiilineutraaliudesta houkuttelevan tavoitteen. Jos kaikkia päästöjä ei saada vähennettyä, loput voidaan laskennallisesti kumota ostamalla päästöyksiköitä. Tähän liittyy kuitenkin ongelmia, kuten lisäisyyden osoittaminen (eli päästövähennys tai hiilensidonta ei olisi toteutunut ilman kompensaatiosta saatavaa rahoitusta), hiilensidonnan pysyvyys, kaksoislaskennan riski ja epävarmuus siitä, vastaako muualla toteutettu ilmastotoimi organisaation omassa arvoketjussa syntyvää päästöä.
Myös sääntely ohjaa viestintää aiempaa tarkemmaksi. EU:n kuluttajien vaikutusmahdollisuuksia vihreässä siirtymässä vahvistavaa direktiiviä (EU) 2024/825 on sovellettu 27.9.2026 alkaen. Euroopan komission kesäkuussa 2026 julkaisemien soveltamisvastausten mukaan yleiset ilmaukset, kuten hiilineutraali tai ilmastoneutraali, ovat kuluttajille suunnatussa kaupallisessa viestinnässä ongelmallisia ilman väitteen selkeää täsmennystä ja näyttöä. Tuotteen tai palvelun hiilineutraaliutta ei saa perustaa sen oman arvoketjun ulkopuoliseen päästökompensaatioon. Tulevaisuutta koskevan hiilineutraaliustavoitteen tueksi tarvitaan puolestaan julkinen, realistinen ja todennettava toimeenpanosuunnitelma, mitattavat määräaikaiset tavoitteet, osoitetut resurssit sekä riippumattoman asiantuntijan säännöllinen seuranta.
Direktiivi koskee kuluttajille suunnattuja kaupallisia menettelyjä. SAMKin vastuullisuusviestintä tai strategiset valinnat eivät sellaisenaan kuulu direktiivin ytimeen. Korkeakoulun kannalta sääntelyn viesti on joka tapauksessa laajempi. Ilmastoviestinnän pitäisi perustua rajattuihin, mitattaviin ja ymmärrettäviin tosiasiaväitteisiin. Vaikka uusi direktiivi koskee kuluttajille suunnattua kaupallista viestintää, sen vaikutukset heijastunevat laajemmin organisaatioiden ympäristö- ja vastuullisuusviestintään. Kun tietoisuus lisääntyy, asioita osataan myös kyseenalaistaa. Jos väitteiden rajauksia ja perusteita ei esitetä läpinäkyvästi, ne voivat heikentää organisaation uskottavuutta ja aiheuttaa mainehaittaa.
Kompensaatio tai ilmastohankkeiden rahoittaminen voi siis olla täydentävä teko, mutta se ei saa korvata organisaation omia eikä arvoketjun päästövähennystyötä. Viestinnässä olisikin turvallisempaa kertoa erikseen, kuinka paljon päästöjä on vähennetty, mitä päästöjä on vielä jäljellä ja millaisia organisaation ulkopuolisia ilmastotoimia mahdollisesti rahoitetaan.
Mistä tiedämme, että päästöt todella vähenevät?
SAMKin nykyinen hiilijalanjälkilaskenta ei vielä kaikilta osin reagoi riittävän tarkasti toiminnassa tehtäviin parannuksiin. Erityisesti hankinnoissa joudutaan usein käyttämään euromääräisiä päästökertoimia. Tiettyyn hankintakategoriaan käytetty rahamäärä kerrotaan toimialan keskimääräisellä päästökertoimella. Menetelmä auttaa muodostamaan kokonaiskuvan ja löytämään suurimmat päästölähteet, mutta sillä on omat rajoitteensa. Jos SAMK vaihtaa samanhintaisen tuotteen vähäpäästöisempään, laskelman tulos ei välttämättä muutu lainkaan. Vastaavasti hintojen nousu voi kasvattaa laskennallisia päästöjä, vaikka ostettujen tuotteiden määrä ei kasvaisi.
Tarkempi laskenta vaatii määrätietoja, tuotekohtaisia päästötietoja ja toimittajilta saatavaa primääridataa. Tiedon kerääminen vie aikaa ja vaatii järjestelmien kehittämistä, osaamista ja rahaa. Täydellistä laskentaa ei kuitenkaan tarvitse odottaa ennen toimia. Laskentaa voidaan parantaa vaiheittain aloittamalla niistä hankintakategorioista, joiden päästöt ja taloudellinen merkitys ovat suurimmat.
Kuva 4. SAMKin ympäristövastuullisuutta ja etenemistä kohti hiilineutraaliutta voitaisiin osoittaa esimerkiksi seuraavilla tiedoilla.
Edistymisestä kannattaa siis viestiä yleisen hiilineutraaliusväitteen sijaan rajatuilla ja todennettavilla tunnusluvuilla, kuten Scope 1 -päästöjen muutoksella, markkinaperusteisilla Scope 2 -päästöillä tai esimerkiksi sillä, kuinka suuri osa hankintojen päästöistä perustuu toimittajakohtaiseen tietoon.
Kannattaa myös muistaa, että korkeakoululla on merkittävä vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan opetuksen, tutkimuksen ja kehittämistoiminnan kautta. SAMK kouluttaa tulevaisuuden ammattilaisia, jotka vievät työelämään ymmärrystä päästöjen laskennasta, resurssitehokkuudesta, elinkaariajattelusta ja vastuullisesta päätöksenteosta. Tutkimus- ja kehittämishankkeissa voidaan tuottaa yrityksille uusia ratkaisuja ja osaamista. Tätä myönteistä vaikutusta voidaan kutsua hiilikädenjäljeksi. SAMKin tuottama hiilikädenjälki ei kuitenkaan kumoa sen omaa hiilijalanjälkeä eikä vähennä vastuuta omien päästöjen pienentämisestä.
Lähellä yhtä välitavoitetta, kauempana koko toiminnan tavoitteesta
Porin kampuksen energiatehokkuutta on parannettu jo monin toimin yhteistyössä kiinteistönomistajan kanssa. Suorien päästöjen osuus kokonaisuudesta on pieni, ja myös ostetun energian päästöjä voidaan vähentää edelleen. Siksi Scope 1- ja Scope 2 -päästöjen osalta SAMK on lähellä merkittävää välitavoitetta.
Koko toiminnan hiilineutraaliudesta ei kuitenkaan vielä voida puhua, kun lähes 90 prosenttia hiilijalanjäljestä syntyy arvoketjussa. Se ei tarkoita epäonnistumista, vaan sitä, että helpommin toteutettavien toimien jälkeen huomio on suunnattava sinne, missä vaikutus on suurin, hankintoihin, matkustamiseen, tilojen omistajien kanssa tehtävään yhteistyöhön sekä talouden ja päästöjen välisen yhteyden purkamiseen.
Tällöin myös onnistumista on tarkasteltava laajemmin kuin yksittäisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisena. Ehkä tärkein mittari ei lopulta ole se, minä vuonna SAMK voi käyttää itsestään sanaa hiilineutraali. Tärkeämpää on, laskevatko kokonaispäästöt johdonmukaisesti, muuttuvatko toiminnan rakenteet ja pystyykö SAMK tuottamaan yhä enemmän osaamista ja yhteiskunnallista hyötyä yhä pienemmällä ilmastokuormalla.
SAMK on jo hyvällä matkalla. Kun tavoitteista, rajauksista ja saavutuksista viestitään avoimesti, hiilineutraalius ei jää viherpesulta haiskahtavaksi väitteeksi, vaan voi olla pitkäjänteisen muutoksen tulos.
Tämä blogiteksti on jälkimmäinen osa SAMKin ympäristövastuullisuutta käsittelevässä tekstisarjassa.
Lähteet
European Commission. (2026, June 30). Questions & answers – Directive on empowering consumers for the green transition. Haettu 15.9.2026 Questions & Answers on the Empowering Consumers for the Green Transition Directive.
European Parliament, & Council of the European Union. (2024). Directive (EU) 2024/825 of the European Parliament and of the Council of 28 February 2024 amending Directives 2005/29/EC and 2011/83/EU as regards empowering consumers for the green transition through better protection against unfair practices and through better information. Official Journal of the European Union, L 2024/825. Haettu 15.9.2026. Directive – EU – 2024/825 – EN – EUR-Lex
Tikkanen, V.-M. (2023). Päästökompensaatioon perustuvien hiilineutraaliusväittämien markkinointi. Defensor Legis, 1/2023, 73–92. Haettu 15.9.2026. Tikkanen, Veli-Matti: Päästökompensaatioon perustu… | EDILEX
Vadén, T., Ahokas, J., Ala-Lahti, T., Järvensivu, P., Lähde, V., Toivanen, T., & Eronen, J. (2025). Onko talouskasvun ja ympäristöpaineiden irtikytkennässä onnistuttu? Tapaus Suomi. Alue Ja Ympäristö, 54(2), 127-140. https://doi.org/10.30663/ay.152069 (Original work published 2025)
World Resources Institute, & World Business Council for Sustainable Development. (2013). Technical guidance for calculating Scope 3 emissions: Supplement to the Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting & Reporting Standard. Greenhouse Gas Protocol. Haettu 15.9.2026. Scope3_Calculation_Guidance_0.pdf
SAMKin prosenttiosuudet ja kampuksia koskevat tiedot perustuvat organisaation omaan hiilijalanjälkilaskentaan ja tässä kirjoituksessa kuvattuihin nykytilatietoihin.
Teksti: tutkijalehtori Sanna Lindgren
Artikkelikuva: Elsa Penttilä / Satakunnan Biolaakso
Artikkelikuvan kuvateksti: Hiilijalanjälkemme syntyy yhteisestä toiminnasta, ja tämän jäljen pienentäminen on yhteinen tehtävä. Opiskelijoiden, henkilöstön ja kumppaneiden yhteistyöllä löydämme keinoja vähentää päästöjä ja muuttaa toimintatapojamme.