Ideasta hankkeeksi – miten päädyimme polttamaan aurinkosähköjärjestelmän?

Satakunnan ammattikorkeakoulu tuottaa materiaalia pelastusalan ammattilaisille sekä aurinkosähköjärjestelmien kanssa toimiville aurinkosähköjärjestelmien suunnittelun, sähköturvallisuuden sekä palomääräysten oppimiseen. Materiaalilla pyritään laajentamaan ymmärrystä aurinkosähköjärjestelmien käyttäytymisestä palotilanteessa.

– Kaikki alkoi siitä, kun Marko Ylinen soitti minulle ja sanoi että poltetaan paneeleja. Taisi olla perjantai-iltapäivä ja molemmat ajelemassa palaverista kotiin viikonloppu mielessä. Markon kanssa yhteistyössä on se hauska puoli, että Marko keksii hyvän ja hauskan idea, joka alkuun kuulostaa ihan päättömältä. Kuitenkin siinä on aina jokin järki takana ja yhdessä teemme ideasta hankeaihion, kertoo projektipäällikkö Meri Olenius.

Vaikka alkuun idea kuulostikin pelkältä polttamiselta, on taustalla kuitenkin isompi suunnitelma. Pelastustehtävissä on usein piirteenä epätietoisuus ja työturvallisuusriskit on otettava huomioon. Aurinkosähköjärjestelmät ovat yleistyneet Suomessa ja järjestelmiä on monissa eri kokoluokissa sekä erilaisissa kiinteistöissä. Sähkö on pelottava asia monelle, koska sitä ei voi nähdä ja kun se kytketään pois päältä, ei silti tiedetä, onko se pois päältä. Sähkön ”näkee” vain, kun laittaa valot päälle tai kun moottori pyörii. Vikatilanteessa sähkön näkee vain, jos syntyy kipinöintiä tai sähkö aiheuttaa valokaaren.

– Halusimme tuottaa oppimateriaalia, jossa käydään läpi aurinkosähköjärjestelmän toiminta ja kokoonpano, sen käyttäytyminen palotilanteissa ja etenkin se, miten aurinkosähköjärjestelmä saadaan pois pelistä. Satuin keksimään, että paras tapahan tälle olisi videoida itse palaminen, kertoo idean päänikkari, Marko Ylinen.

Hankkeelle rahoituksen myönsi Palosuojelurahasto. Tämän jälkeen alkoi siirtyminen tositoimiin.

– Hankkeen alkuvaiheessa järjestettiin etäkoulutus Satakunnan pelastuslaitoksella. Sen perusteella karttui kokemus siitä, miten erilaista osaamista pelastusalalla on. Oppimateriaalin tulisi siis huomioida eri lähtötasot. Koska pelastustyöstä meillä ei ollut kokemusta, pääsimme mukaan Satakunnan pelastuslaitoksen sammutusharjoitukseen. Pääsimme seuraamaan sivusta, miten paloa lähestytään ja miten palo käyttäytyy. Näiden pohjalta toteutimme omat polttomme Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella, jatkaa Meri Olenius.

Polttopaikan ja rakennuksen etsintä osoittautui haastavaksi ja vasta neljäs vaihtoehto osoittautui mahdolliseksi toteuttaa. Lopullinen toteutus tehtiin teollisesti rakennettuun pienoismökkiin. Mökkiin rakennettiin pieni, mutta muuten täydellinen määräysten mukainen ja turvallinen aurinkosähköjärjestelmä turvakytkimineen. Asennukseen liitettiin myös tarpeet täyttävä mittausjärjestelmä. Yllättävintä mittausjärjestelmässä oli se, että n. 100 € ”DIY-ratkaisulla” sai mitattua 1100 asteen lämpöjä.

Testauksia toteutettiin kolmena eri päivänä valokaaritesteistä, kaapelin ja turvakytkimen polttoon, paneelin rikkomiseen ja lopulliseen mökin polttoon. Vaikka testausryhmässä oli kokemusta sähköstä, aurinkosähköstä sekä pelastustoimesta yli kahdenkymmen vuoden ajalta saimme jälleen kerran oppia jotain uutta.

Määräysten mukaisesti asennettu aurinkosähköjärjestelmä on turvallinen ja kannattava hankinta. Ne viat, jotka aiheutettiin tahallaan, eivät voi tapahtua oikein mitoitetussa, määräysten mukaisesti suunnitellussa, merkityissä, asennetuissa sekä tarkastetuissa järjestelmissä.

Tutkimustemme mukaan aurinkosähköjärjestelmistä aiheutuvat viat ja palot ovat aiheutuneet väärin rakennetuista ja tarkastamattomista järjestelmistä pääsääntöisesti. Kun asennutat omaasi, varmista sähköurakoitsijan ammattitaito ja sähköasennusluvat.

Me aiheutimme teisteissä viat, valokaaret sekä tulipalon ammattilaisten avustuksella Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella turvallisesti, jotta sinun ei tarvitse sitä tehdä. Älä siis yritä tätä itse. Jos nyt kuitenkin se tulipalo tapahtuu jossain, niin pelastushenkilöstökin toivottavasti saa oppimateriaalin avulla tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun kohteessa on aurinkosähköä. Se toivottavasti johtaa siihen, että pelastajien työturvallisuus paranee ja pelastaminen onnistuu entistä paremmin.

Ja mitäs me? Me ymmärsimme olevamme osa sitä selvitys- ja tutkimusporukkaa, joka on luotu tätä varten. Lapsenomainen alkuajatus paneelinen poltosta, oli muuttunut ammattimaiseksi työskentelyksi koko moniammatillisessa porukassa.

Kirjoittajat: Meri Olenius ja Marko Ylinen

SYKEn 25-vuotislahja Canemurelta maakunnille

Kiitoksena sitoutumisesta haastavaan päästövähennystavoitteeseen, SYKE antoi Hinku-kunnille ja -maakunnille 25-juhlavuotensa kunniaksi paketit, joissa on kuntakohtaista tietoa ja työkaluja jatkuvan ilmastotyön tueksi. Paketit jaettiin myös Canemure-maakunnille.

Paketeista löytyy tietoa Hinku-verkoston, maakuntien ja niiden kuntien (Hinku ja muut) päästökehityksestä, sekä ilmastonmuutoksen hillinnän eri indikaattoreista ja niiden kehityksestä kunnissa ja maakunnissa. Nämä tiedot helpottavat kuntien edistymisen seuraamista ja vertaamista kohti yhteisiä päästövähennystavoitetta.

Satakunnan paketissa on kaaviot jokaisen kunnan päästökehityksistä sektoreittain, joista tähän tekstiin on nostettu koko Satakunnan ja Porin kaaviot. Päästöt on laskettu Hinku-laskennalla, joka on kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettu oletuslaskentamalli, josta on pyritty poistamaan sellaiset tekijät, joihin kunta ei pysty vaikuttamaan. Hinku-laskentasääntöjen mukaan kunnan päästöihin ei lasketa päästökauppaan kuuluvien teollisuuslaitosten polttoaineiden käyttöä, teollisuuden sähkönkulutusta, teollisuuden jätteiden käsittelyn päästöjä eikä kuorma-, paketti- ja linja-autojen läpiajoliikennettä.

Satakunnan 17 kunnasta neljä ovat Hinku-kuntia: Eurajoki, Harjavalta, Pori ja Rauma. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta ja Hinku-kunnaksi ryhtyminen edellyttää Hinku-kriteerien täyttymistä. Lisätietoa Hinku-kunnista ja kriteereistä löytyy Hiilineutraalisuomi.fi sivulta.

Seuraavassa kaaviossa näkyy Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosilta 2005–2018. Hinku-laskennan mukaan kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 1 713,6 kt CO2e, joka on 30 % vähemmän vuoteen 2007 verrattuna. Asukasta kohden vuonna 2018 päästöt olivat 7,8 t CO2e, mikä tarkoittaa 27 % vähennystä vuoteen 2007 verrattuna. Taulukosta on selkeästi havaittavissa, että Satakunnassa eniten päästöjä tulee tieliikenteestä samoin kuin muualla Suomessa. Tämänhetkistä ja tulevaisuuden ilmastotyötä ajatellen juuri tieliikenteessä on suurin päästöjen vähennyspotentiaali, kun siirrytään fossiilisten polttoaineiden käytöstä esimerkiksi sähköisiin kulkuvälineisiin ja panostetaan julkiseen liikenteeseen. Kaaviosta näkee, että Satakunnassa tuulivoima on alkanut vaikuttaa vähentävästi päästöihin vuodesta 2013 ja sen määrä on joka vuosi ollut kasvussa.

Seuraavassa kaaviossa on Porin kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain. Porista tuli Hinku-kunta vuonna 2016. Kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 495,5 kt CO2e ja siinä on tapahtunut 39 % päästövähennys vuodesta 2007. Asukasta kohden päästöt vuonna 2018 olivat 5,9 t CO2e.


Pori on sitoutunut vapaaehtoisiin kunta-alan energiatehokkuussopimuksiin, joiden tavoite on tehostaa energiankäyttöä teollisuudessa, energia- ja palvelualalla, kiinteistöalalla, kunta-alalla sekä öljylämmityskiinteistöissä. Valtio tukee uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoa ja tapauskohtaisen harkinnan perusteella sopimuksiin liittyneiden yritysten ja kuntien muita energiatehokkuusinvestointeja sekä muiden kuin suurten yritysten energiakatselmuksia. Energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä osa Suomen energia- ja ilmastostrategiaa ja tärkeä keino edistää energian tehokasta käyttöä.

Satakunnassa kokonaispäästöjä on vähennetty vuosina 2007–2018 yhteensä 30 %. Tähän hienoon tulokseen on päästy kuntien yhteisillä ponnistuksilla, ja vaikka Satakunnan isoimmissa kaupungeissa on tehty mittavia päästövähennyksiä erilaisten hankkeiden ja toimien avulla, löytyy myös pienemmistä kunnista esimerkkejä onnistumisista. Eniten kokonaispäästöjään vuosina 2007–2018 on Satakunnassa vähentänyt Siikainen, jossa päästöt ovat vähentyneet jopa 53 %. Siikaisissa on vähennetty myös Satakunnasta eniten päästöjä per asukas, yhteensä 44 %.

Vuonna 2018 eniten aurinkoenergiaa per asukas Satakunnassa tuotettiin Merikarvialla, jossa sitä tuotettiin 29 kWh/as, kun koko Satakunnassa aurinkoenergiaa tuotettiin 19 kWh/as. Tuulivoimaa tuotettiin samana vuonna eniten Siikaisissa (51 794 kWh/as) ja koko Satakunnassa 3 314 kWh/as.

Satakunnassa vuonna 2018 vähiten öljyä käytettiin energiakäytössä Ulvilassa (4 354 kWh/as) ja koko Satakunnassa 6 673 kWh/as. Biokaasua tuotettiin eniten Honkajoella (18 007 kWh/as) ja Satakunnassa 332 kWh/as.

Suurin sähkö-/hybridi- ja kaasuautojen osuus autokannasta vuonna 2020 löytyi Eurajoelta, jossa 1,6 % autokannasta oli joko sähkö-, hybridi- tai kaasuautoja. Koko Satakunnassa osuus oli vuonna 2020 1,0 %.

Eri kuntia vertaillessa tulee aina muistaa, että päästöjen vähentämiseen ja vähentämisen mahdollisuuksiin vaikuttavat todella monet asiat, kuten muun muassa kunnan sijainti, rakenne ja väkimäärä. Hyviä käytäntöjä ja onnistuneita (ja myös epäonnistuneita) hankkeita on kuitenkin todella tärkeää jakaa kuntien kesken sekä maakunnan sisällä, että muidenkin maakuntien kesken. Tässä pyritään auttamaan Canemure-hankkeessa.
Hiilineutraalia maakuntaa kohti on vielä matkaa kuljettavana, mutta yhteistyöllä matka kulkee joutuisammin!

Tutustu SYKE:n lahjapakettiin Satakunnan osalta.

Teksti: Aino Nummelin ja Taija Seppälä

Kentällä ja käytännössä energiatehokkuutta meriteollisuudelle

Projektityön perusta ovat kenttävierailut. Rauman sataman alueella pyrytti ja tuiskusi 1.2.2018. (Kuva: Teemu Heikkinen)

Tutkimus- ja kehittämistyöstä voi asiasta sen tarkemmin tietämättömällä olla mielikuva ”hullusta professorista”, joka omassa kammiossaan tutkii ”jotain” ja epäselvästi mutisemalla selittää löydöksistään silmät loistaen. Todellisuudessa TKI-työtä meillä Satakunnan ammattikorkeakoulussa tehdään tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa: kentällä ja käytännössä.

Energian säästämisestä puhutaan paljon julkisuudessa ja sen parissa tehdään ponnisteluita monella sektorilla. Toisaalta uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinkopaneeleita, ilmestyy katukuvaan kiihtyvällä vauhdilla. Satakunta on vientivetoinen maakunta, jossa meriteollisuuden toimijoilla on keskeinen merkitys. Maakunnassa on kaksi pääsatamaa Raumalla ja Porissa. Toisaalta Rauman meriteollisuuspuisto on noussut uuteen kukoistukseensa ja siellä rakennetaan ympäristöystävällisiä laivoja tulevaisuuden tarpeisiin.

Meriteollisuus kuluttaa paljon energiaa, joten siellä on myös paljon energiansäästömahdollisuuksia. Energiansäästö tuo myös kulusäästöjä, kun toimenpiteet tehdään suunnitellusti. Energiaa kuluu satamissa kuljetuskalustossa, kuten trukeissa ja nostureissa, sekä valaistukseen. Teollisuushalleissa energiaa kuluu mm. laitteisiin, lämmitykseen, ilmanvaihtoon ja valaistukseen. Toisaalta varasto- ja teollisuushallien katot tarjoavat paljon pinta-alaa aurinkopaneeleille.

Satakuntalaiset merialan yritykset ovat olleet kiinnostuneita energiatehokkuusasioista, niin energiansäästöpotentiaalista kuin uusiutuvasta energiasta. Kokonaisuutta ei ollut kuitenkaan tutkittu ennen SataMari-projektia. SataMari-projektissa työskenneltiin läheisessä yhteistyössä merialan toimijoiden kanssa käyttäen Rauman meriteollisuuspuistoa ja Rauman satamaa pilottialueina. Lopputuloksena projektista tehtiin ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu, jonka oppien pohjalta merialan yritykset voivat lisätä energiatehokkuuttaan ja uusiutuvan energian käyttöään.

”Polku” projekti-ideasta valmiiseen nettipohjaiseen työkaluun vaati paljon kenttätöitä pilottialueilla ja monenlaisia vaiheita ja sattumuksia konkreettisesta työstä. Usein tämä polku jää mukaviksi muistoksi, joita ei sen tarkemmin mihinkään kuvata. Kenttätöissä kaikki ei yleensä mene kuten suunnitellaan, mikä kehittää toimintaa ja tuo lisämausteensa tekemiseen. SataMarin polun varrelta kertyi kokemuksia ja tarinoita, joita esittelemme seuraavassa.

Kenttätyöt aloitettiin tammikuussa 2018 tutustumalla toimijoihin ja heidän toiveisiinsa SataMari-hankkeen teemoissa. Raumalla ei kovinkaan paljon ollut talven aikana lunta tullut, mutta kenttävierailulle Rauman sataman alueelle satuimme vuoden ensimmäiseen kunnon lumimyrskyyn.

Onnistunut kenttävierailu vaikka aurinko ei paistanutkaan. Kuvassa on Petri Lähde (vasemmalla), Teija Järvenpää ja Aleksi Granfors. Aleksi teki projektiin liittyen energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyönsä varastohallin aurinkopaneelien suunnittelusta. (Kuva: Teemu Heikkinen)

Energiatehokkuuden parantaminen vaatii aina mittaus- ja mallinnustöitä. Kaikkia tarvittavia mittareita ei löydy kaupan hyllyltä vaan ne joudutaan rakentamaan itse. Teollisuushallin lämpötilaprofiilin mittaamiseksi rakennettiin projektityöntekijöiden ja opiskelijoiden toimesta 3 kpl eri pituisia ja toisiinsa liitettäviä köysiantureita. Anturin asentaminen hoidettiin turvallisesti, korkeat paikat huomioiden.

Kampuksella testaamassa köysianturia. (Kuva: Teija Järvenpää)

Vaikka mittaukset suunnitellaan ja toteutetaan tarkasti, eivät ne aina mene täysin, kuten suunnitellaan. Lämpötilamittauksissa meriteollisuuspuistossa lämpötilaloggerin anturi eli termoparikaapeli oli rispaantunut laitteen puoleisesta päästä niin, että termoparin lämpötilaa mittaava kontakti syntyikin laitteen kylkeen eikä viiden metrin päähän, kaapelin varsinaiseen ajateltuun mittauspäähän. Koska itse mittalaite oli pölysuojassa muovipussissa, tuli mittaustulokset näin ollen pussin sisältä. Virhe huomattiin myöhemmin anturia kalibroitaessa, kun mittapää näytti jääpalahauteessakin huoneenlämpötilaa.

Loggeri mittaamassa suojapussissaan pussin sisältä, ei anturin päästä.

Lämpökamerakuvauksissa kävi niin, että kameran asetukset unohtuivat tarkistaa ja ajateltu hyödyllinen lämpökamerakuvalle rinnakkainen valokuva jäi ottamatta ja saatiin pelkkä lämpökuva. Silläkin pärjäsi, mutta valokuva olisi helpottanut kuvauskohteen paikantamista jälkikäteen. Seuraavalla kerralla muistettiinkin sitten jo tarkistaa asetukset.

Lämpökamerakuvasta näkee lämpövuotokohdat. Ikkunan yläosasta valskaa.

Kenttätöissä tehdään myös paljon dokumentaatiota teemalla ”mitä ja missä”. Käytimme dronea lintuperspektiivin saamiseksi kuviin ja videoihin. Drone, lempinimeltään ”Ukko” meinasi toisinaan lähteä omille teilleen, mutta kokenut ohjaaja sai sen aisoihin. Ukko kävi valmistajan huollossa ja sen jälkeen se on toiminut mainiosti.

Dronella sai kokonaiskäsityksen alueesta ja asennetuista aurinkopaneeleista. (Kuva: Teemu Heikkinen)

Toisinaan kentällä tulee ulkoisia tekijöitä vastaan. SataMariin koronapandemia vaikutti yllättävällä tavalla. Teollisuushallin korkeussuuntaisten lämpötilaerojen mittauksiin käytiin asentamassa lämpötilaloggeri koronarajoituksia edeltävällä viikolla. Laite mittasi lämpötilaa kahdeksalta eri korkeudelta ja tallensi lämpötilat suunnitellun viikon sijasta lopulta 83 päivän ajalta. Patteritkaan ei oletuksesta huolimatta loppuneet vaan laite mittasi ja tallensi lämpötilan viiden minuutin välein koko jakson. Tästä oli lopulta se hyöty, että samaan mittaussarjaan saatiin näkyviin sekä lämmitys- että kesäkautta. Huomattiin, että kerrostumista ei juurikaan ollut lämmityskaudella, mutta sen sijaan touko-kesäkuussa lämpötila kerrostui korkeassa hallissa selvästi enemmän.

Projektin päätuotoksen, päätöksentekotyökalun tekeminen oli kaikkein pisin polku. Toteuttavalla projektihenkilöstöllä ei ollut alkuvaiheessa tarkkaa ajatusta minkälainen työkalu olisi kyseessä ja minkälaisia päätöksiä sen pitäisi tehdä. Yhteisillä ideatyöpajoissa työkalun muoto ja sisältö alkoivat kuitenkin hahmottua. Matkan varrella palautetta ja ajatuksia toteutuksesta ja toimenpidekorteista kysyttiin ja saatiin myös sidosryhmiltä. Tapaamiset ja vierailut meriklusterin yrityksissä toivat myös lisäsisältöä ja esimerkkejä työkalun toimenpidekortteihin.

Päätöksentekotyökalun hahmottelu alkoi muistilapuilla. (Kuva: Teija Järvenpää)

Valmis energiansäästötyökalu on nyt julkaistu, ja kaikkien vapaassa käytössä! Työkalu energiatehokkaine ratkaisuineen ja uusiutuvan energian käyttövinkkeineen on suunnattu erityisesti meriklusterin yrityksille, mutta myös muut teollisuusalan yritykset ja mikseivät opiskelijatkin voi hyödyntää työkalua. Tutustu työkaluun: https://sub.samk.fi/satamari/.

Valmis SataMari-työkalu on verkkopohjainen sovellus. Siinä on teemoina tilat ja toiminnot ja se sisältää 30 kpl erilaisia ratkaisuja pdf-korttien muodossa.

Vaikka kentällä sattuu ja tapahtuu, lopputuloksena oli tälläkin kertaa konkreettinen työkalu alan toimijoille. Energiaa säästyy ja sitä tuotetaan uusiutuvilla menetelmillä. SataMari-hanketta (2018–2020) rahoitti Euroopan Aluekehitys Rahasto (EAKR). Lisätietoa SataMari-projektista ja päätöksentekotyökalu: https://sub.samk.fi/satamari/.

Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola, Teemu Heikkinen, Teija Järvenpää ja Petri Lähde

Kuvat: Teemu Heikkinen ja Teija Järvenpää

Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma.

Making the most out of an unusual summer  

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do 

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports. 

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port  

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

LED lights in Syväraumanlahti port.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island   

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island. 

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available! 

Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had! 

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible! 

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila  
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola 

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.

Yhteistyöllä kohti hiilineutraalia Lounais-Suomea

Raumalla järjestettiin 6.4. Lounais-Suomi edelläkävijänä hiilineutraaliin yhteiskuntaan -tilaisuus. Sen isäntänä toimi Rauman kaupunginjohtaja Kari Koski. Esillä olivat Lounais-Suomen alueen Hinku-kunnat eli ne kunnat, jotka ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Kunnat pyrkivät vähentämään ilmastopäästöjään lisäämällä uusiutuvan energian käyttöä ja parantamalla energiatehokkuutta.

Oli hieno huomata, että kukaan ei lähtenyt kilpailemaan toisten kanssa parhaimmasta suorituksesta, vaan kaikilla oli yhteinen tavoite.

Oli hieno huomata kaikkien esityksistä yhtenäinen tahtotila muutoksen aikaansaamiseksi sekä se, että kukaan ei lähtenyt kilpailemaan toisten kanssa parhaimmasta suorituksesta, vaan kaikilla oli yhteinen tavoite. Monen suusta kuuluikin eri muodoissa ajatus siitä, että kyse on kuntien välisestä yhteistyöstä, ei kilpailusta.

Jokaisella kunnalla oli selkeästi oma kärkensä, jolla se haluaa edetä. Esimerkiksi Loimaalla lähes 50 % päästöistä aiheutuu maataloudesta, kun taas Turussa suuri osa päästöistä aiheutuu kaukolämmityksestä. Jokaisen tarpeet päästövähennyksien suurimpiin vaikutuksiin ovat erilaiset. Kuitenkin monilla oli samoja toimia, esimerkiksi kuntien kiinteistöihin oli asennettu aurinkoenergia-, maalämpö-, ja pellettijärjestelmiä. Nämä kaikki yhdistämällä ja tietoa kuntien välillä jakamalla saadaan maakunnallisesti aikaan suurempi vaikutus kuin mitä osat yksinään tuottaisivat.

Tilaisuuden päätteeksi julkaistiin haaste:

Satakunnan ja Varsinais-Suomen Hinku-kunnat – Laitila, Loimaa, Masku, Mynämäki, Pori, Rauma ja Uusikaupunki yhdessä Turun kaupungin kanssa – haastavat Pariisin ilmastosopimuksen hengessä kaikki Satakunnan ja Varsinais-Suomen kunnat ja muut toimijat tavoittelemaan yhdessä ja yhteistyössä hiilineutraalia Lounais-Suomea vuoteen 2040 mennessä ja laatimaan tiekartan 80 prosentin päästövähennyksen saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta.

Ainakin Eurajoki tarttui haasteeseen jo heti sen julkaisun jälkeen!

Parasta antia oli kuulla, miten nyt kaivattiin konkreettisia tekoja, viestintää ja uusia ajatuksia, jotta tavoitteet saadaan toteutettua ja miten kaikki olivat sitä mieltä, että tämä toteutetaan yhteistyöllä. Maakunnalle tarvitaan nyt veturi, joka ohjaa Lounais-Suomen edelläkävijäksi ilmastonmuutoksen hillinnässä maakuntatasolla. Aktiivisia kuntia alueelta ainakin löytyy!

Lehdistötiedote tilaisuudesta.

Kuva tilaisuudesta: Nina Myllykoski

MeriOleniusMeri Olenius
Kirjoittaja on SAMKin Älykkäät Energiaratkaisut -tutkimusryhmän vetäjä ja oli paikalla, koska SAMK tukee tutkimus- ja opetustoiminnallaan maakunnan siirtymistä kohti hiilineutraalia tulevaisuutta.