Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat YAMK, Yleinen

Kehitämme kuntoutusteknologian osaamista yhdessä ukrainalaisten kanssa

Keväällä 2023 avautui nopealla aikataululla toteutettu Opetushallituksen TFK-haku ukrainalaisten korkeakoulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Pitkään kypsytelty idea hyvinvointiteknologian ja kuntoutuksen yhdistämisestä YAMK-opinnoissa tuntui sopivalta aiheelta hakuehtoihin nähden.

Meillä SAMKissa oli aikaisempia yhteyksiä useampaankin ukrainalaiseen yliopistoon REHAB-hankkeen ja kv- vierailuiden kautta ja tiesimme, että sodan takia tarve kuntoutukselle ja teknologian hyödyntämiselle kuntoutuksessa on lisääntynyt nopeasti. Bogomolets National Medical University (NMU) Kiovassa valikoitui partneriksi tähän hankehakuun, koska sieltä oli sopivasti kaksi opettajaa vaihdossa SAMKissa keväällä ja heillä oli valmiudet nopeaan toimintaan niin yhteistyöidean kehittelyssä kuin tarvittavien dokumenttien hankkimisessa. Heinäkuussa 2023 saimme yhtenä seitsemästä suomalaisesta korkeakoulusta myönteisen rahoituspäätöksen hankkeellemme. Technology in Rehabilitation -hankkeessa (TecRe) on tavoitteena kehittää ja pilotoida yhteistoteutuksina toteuttavat kolme kuntoutusteknologiaan liittyvää opintojaksoa. Näistä kaksi on verkko-opetuksena toteuttavia teoriaopintojaksoja vuoden 2024 aikana ja viimeinen on yhdeksän vuorokauden mittainen intensiivikurssi SAMKissa kevätlukukaudella 2025.  Bogomoletskissa moduuli tulee yhdeksi suuntautumisvaihtoehdoksi fysioterapian maisteriopintoihin, meillä SAMKissa kokonaisuus sopii erityisesti hyvinvointiteknologian ja hyvinvointipalveluiden kehittämisen YAMK-opiskelijoille mutta muissakin YAMK-ryhmissä saattaa olla aiheesta kiinnostuneita.

Yrityskäynneiltä ideoita opintojaksojen suunnitteluun

Hankkeen kick-off-tapaaminen toteutui Porissa viikolla 44. Kiovasta hankkeen käynnistykseen osallistui neljä fysioterapiakoulutuksen ja simulaatio-opetuksen opettajaa Elena Dorofieva, Oksana Hlyniana, Ksenia Yarymbash  ja Julia Bioko.  SAMKista mukana olivat Anu Elo (projektipäällikkö), Merja Sallinen, Mari Törne, Mikko Nieminen ja Anja Poberznik. Ohjelmassa oli yhteisten keskustelujen ja suunnittelupalaverien lisäksi yritysvierailuja kuntoutusyksiköihin, joissa teknologiaa eri muodoissaan käytetään kuntoutuksen tukena. 

Kävelyrobottidemo Laitilan Terveyskodilla synnytti innokasta keskustelua.

Laitilan terveyskodissa pääsimme seuraamaan asiakastilannetta kävelyrobotilla harjoittelusta ja MeWet-älykodissa Ulvilassa perehdyimme hyvinvointiteknologian mahdollisuuksiin tukea ja edistää eri ikäisten asukkaiden omatoimista arkea. Satapsykiatrian uusissa tiloissa tutustuimme teknologian tarjoamiin turvallisuuden, monikäyttöisyyden ja ekologisuuden mahdollisuuksiin. Vierailu Tukimet Oy:n tuotantolaitoksessa Raumalla lisäsi tietoisuuttamme apuvälineiden innovaatio-, valmistus- ja markkinointiprosesseista. SAMKin teknologian labrassa tutustuimme erilaisiin hyvinvointiteknologiaratkaisuihin sekä niiden kehittämiseen ja soveltamiseen erilaisia kuntoutujia silmällä pitäen.  Vierailut avarsivat näkemyksiä erilaisten teknologioiden käyttömahdollisuuksista ja herättivät paljon innostunutta keskustelua.

Erilainen pedagoginen ajattelutapa herätti keskustelua

Kick-off-viikon aikana käydyt viralliset ja epäviralliset keskustelut nostivat esiin korkeakoulujen varsin erilaiset toimintakulttuurit ja pedagogiset ratkaisut koulutuksen toteuttamisessa.  Ukrainalaisen koulutuksen pedagogiikka näyttäytyi meille samkilaisille varsin opettajajohtoisena ja tiukasti strukturoituna. Ukrainalaisopettajat havahtuivat itsekin viikon edetessä siihen, miten meillä SAMKissa opiskelijan pitää itse ideoida ja pohtia esimerkiksi jonkin laitteen soveltamismahdollisuuksia erilaisille kuntoutujille, eivätkä ”oikeat vastaukset” välttämättä olekaan opettajalla. Myös oppimisen arviointi herätti paljon keskustelua ja pohdintaa: mitä arvioidaan, miten arvioidaan ja erityisesti, miten todennetaan, että opiskelija on tehnyt riittävän tuntimäärän kussakin opintojaksossa? Meille tuntimäärien todentaminen tuntui vieraalta ajatukselta, kun olemme tottuneet ajattelemaan, että on opiskelijan vastuulla käyttää aikansa niin, että opintojakson tavoitteet täyttyvät. Joku tarvitsee siihen enemmän aikaa, joku vähemmän.

Projektitutkija Krista Toivonen esitteli MetWet-kodilla erilaisia teknologisia ratkaisuja ja kertoi käyttökokemuksista.

Kun suunnittelemme yhteisiä opintojaksoja, joissa molempien korkeakoulujen opiskelijat ja opettajat toimivat sekaryhmissä ja yhteistyötä tehden, on tarkkaan mietittävä, miten etäopetus teemoitetaan, toteutetaan ja miten osaaminen arvioidaan. Ukrainan tilanne huomioiden emme voi tietenkään edellyttää tiettyyn aikaan sidottuja luentoja tai ryhmäsessioita vaan opinnot pitää suunnitella joustavasti ajasta ja paikasta riippumattomiksi. Miten samalla huolehditaan siitä, että opiskelijat voivat rikastaa osaamistaan keskustellen ja kokemuksiaan ja ideoitaan vaihtaen? Suunnittelutyössä päästiin kick-off-viikon aikana hyvään vauhtiin, mutta paljon on vielä yhdessä pohdittavaa ja hiottavaa ennen kuin ensimmäinen opintojakso on valmis pilotoitavaksi ensi keväänä.

Teksti: yliopettaja Merja Sallinen

Kuvat: Technology in Rehabilitation -hanke

Artikkelikuvassa on koko työryhmä Mikko Niemistä lukuun ottamatta. Artikkelin kirjoittaja Merja Sallinen on kuvassa vasemmalla.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Merenkulku, Opiskelijat

Itämeripäivän konseptointia logistiikka-alan yrityksille

Olen Jannica Hedback ja opiskelen liiketalouden tutkinto-ohjelmassa kolmatta vuotta Raumalla. Aloitin ensin Porin kampuksella, mutta hain siirtohaussa Raumalle ja pääsin. Olen ollut kiinnostunut kaupallisesta alasta ja siksi hainkin SAMKiin opiskelemaan tradenomiksi. Itseäni kiinnosti kovasti myös monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja uravaihtoehdot.

Olen nyt ollut melkein kolme kuukautta SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksella opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Työharjoitteluni aihe oli Itämeripäivä: Itämeripäivän konseptointi Satakunnan alueen logistiikka-alan (satamat, laivat, kuljetusyritykset) yrityksille. Näkökulma erityisesti esihenkilöiden ja johtoportaan motivoinnin kautta ja etenemissuunnitelma/konseptointi miten markkinoida Itämeripäivää jatkossa. Hauskaa sinänsä, koska Itämeripäivä on itselleni tuttu jo kouluajoilta, kun olemme keränneet rannoilta roskia, vierailleet vedenpuhdistamolla ja olleet WWF:n järjestämässä öljyntorjuntakoulutuksessa lukiossa. Tuntui siltä, että ikään kuin ympyrä olisi sulkeutunut.

Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön teemapäivä elokuun viimeisenä torstaina. Tavan juhlia voi valita vapaasti, mutta kunnioittaen meriympäristöä. Itämeripäivään liittyy hurjasti erilaisia tapoja osallistua, mutta kolme yleisintä niistä ovat:

  • Itämerimenu, jossa katetaan pöytään särkeä, silakkaa ja muikkua tai hernettä, papua ja sesongin kasviksia sekä kotimaista viljaa. Ruoan voi nauttia kotona, ravintolassa tai rannalla ja somettaa #Itämeripäivä
  • Pulahdus: Yhteinen pulahdus klo 18, mutta kaikki pulahdukset lasketaan Itämeripäivänä. Sen voi jakaa myös somessa #Itämeripäivä
  • Itämerihetki: Pysähdy Itämeren äärelle pieneen hetkeen tai suurempaan tapahtumaan. Useat museot, kirjastot ja järjestöt järjestävät tapahtumia tai vinkkaavat itämerellisen kulttuurin äärelle. Voi myös tehdä kirjan kanssa retken rantaan ja nauttia luonnosta. Muun muassa näiden lisäksi kerätään John Nurmisen Säätiölle rahaa Itämeren suojeluun.

Tehtävänäni oli konseptoida Itämeripäivä Satakunnan alueen logistiikka-alan yrityksille. Tapahtumakonsepti tarkoittaa toimintasuunnitelmaa/-mallia. Tapahtumakonseptin tavoitteena on helpottaa järjestämään tapahtuma, sitten kun se on ajankohtaista. Konsepti toimii myös muokattavana suunnitelmana tulevina vuosina, kun mietitään tapahtuman järjestämistä. Harjoittelu oli selvästi prosessimuotoista. Ensin suunnittelin, sitten toteutin ja lopuksi muokkasin yksityiskohtia uusiksi. Harjoitteluni oli itsenäistä ja vaati itseohjautuvuutta. Tukenani oli ohjaaja, silloin, kun apua tarvitsin. Pääsin harjoittelussa haastamaan itseäni ammatillisesti, mutta myös kehittämään itseäni. Tiedän, että en ole valmis ammattilainen, mutta toivottavasti kehityskelpoinen sellainen.

Harjoittelussani olen koonnut kolme toimintavaihtoehtoa vuodelle 2024 riippuen siitä kuinka paljon on käytössä resursseja Itämeripäivään. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii vähiten resursseja ja kolmas eniten. Eniten resursseja vaativassa suunnitelmassa, järjestetään Itämeripäivänä Satakunnan logistiikka-alan yritysten johdolle/esihenkilöille ammatillinen päivä, jossa kuullaan puheenvuoroja ja kerätään rahaa Itämeren suojeluun. Harjoitteluni aihe oli hieman haastava. Logistiikka-alaan kytkeytyy varsin miesvaltainen kuva ja kuva stereotyyppisesti heistä, jotka eivät halua osallistua mihinkään tempauksiin. Toivottavasti harjoitteluni jälkeen saadaan edes osa Satakunnan logistiikka-alan yrityksistä mukaan Itämeripäivään.

Teksti ja kuva: SAMKin opiskelija Jannica Hedback

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Opiskelijat

Tieteen visualisointia

Nimeni on Miisa Tarkanmäki ja opiskelen kuvataidetta neljättä ja viimeistä vuotta Kankaanpäässä. Olen aina ollut kiinnostunut sekä kuvataiteesta että luovasta kirjoittamisesta, minkä vuoksi ilmaisin kiinnostusta Kokko-hankkeen pedagogista johtamista koskevan kuvitustehtävän toteuttamiseen. Tehtävänä oli luoda tekstin pohjalta sarjakuva. Toteutin projektin osana työharjoittelua. Tekstin aihe kuulosti aluksi vieraalta, mikä vaikeutti tekstin muuttamista kuvaksi.

Kun tutustuin enemmän Kokko-hankkeeseen ja kuvitukseen liittyvään tekstiin pedagogisesta johtamisesta palvelumuotoilun keinoin, sain paremman käsityksen aiheesta. Teksti tiivisti tulokset syksyn 2022 aikana järjestetyistä 11 työpajasta eri henkilöstöryhmille, esihenkilöasemassa oleville ja opiskelijoille. Näissä työpajoissa ryhmät keskustelivat ajatuksiaan pedagogisesta johtamisesta ja sen vaikutuksesta omaan opiskelu- ja työarkeen.

Oma tehtäväni oli siis kuvittaa tulokset näistä työpajoista sarjakuvan muodossa. Tekotavaksi valitsin digitaalisen taiteen, koska se tuntui minulle luonnollisimmalta tavalta tehdä sarjakuvaa, vaikka tekniikka oli minulle aika uusi. Koin tehtävän aluksi todella haastavaksi, koska olen tottunut fiktiiviseen ja tarinalliseen sarjakuvakerrontaan. Yleisesti ottaen oma taiteeni, oli se sitten perinteisempää maalausta, digitaalista sarjakuvaa tai pelkkää kaunokirjallista tekstiä, on teemaltaan fantasiaa, ja se on tavalla tai toisella kerronnallista. Tieteellisen tekstin muuttaminen kuvaksi tarjosi uudenlaisen haasteen.

Pulmia ja ratkaisuja

Ennen piirtämisen aloittamista luin tekstin pedagogisesta johtamisesta useaan kertaan ja kirjoitin tärkeimmät kohdat paperille, mikä auttoi minua tekstin sisäistämisessä. Seuraavaksi jaoin tekstin osiin, jotta voisin aloittaa luonnosten piirtämisen. Sain jo ennen projektin alkua ja tekovaiheessa paljon apua ja ohjausta kuvitustehtävän toimeksiantajilta ja harjoittelusta vastaavalta opettajalta. Yhdessä heidän kanssaan päädyin luomaan neljä erilaista hahmoa, jotka edustivat työpajojen eri henkilöstöryhmiä. Näiden hahmojen kautta toin kuvitukseen kerronnallisuutta, mikä helpotti omaa prosessiani.

Projektin tekeminen sijoittui joulukuulle ja tammikuun alkuun, joten osa prosessista ajoittui myös joululomalle. Ajanhallinta ja suunnittelu oli ratkaisevaa sarjakuvan valmistumisessa ajallaan. Lisäksi motivaation löytäminen keskellä joululomaa oli aluksi haastavaa. Kun sain muutaman kuvan valmiiksi, työ alkoi sujua helpommin, ja sain kaikki kuvat valmiiksi aikataulun mukaisesti. Lisäksi muistin myös lomailla ja viettää joulua ihan rauhassa. Tammikuussa tapasimme vielä tiimin kanssa, ja päätimme pienistä muutoksista kuviin, sekä kokosimme niihin tiivistetyt tekstit alkuperäisen tekstin pohjalta. Piirsin muutokset ja lisäsin tekstit, ja sarjakuva oli minun osaltani valmis.

Monipuolista harjoittelua

Sarjakuvan tekemiseen liittyi paljon haasteita, mutta harjoittelu oli kaiken kaikkiaan todella monipuolinen. Ajanhallinnan ja vaikean aiheen lisäksi kehitin kommunikaatiotaitoja sekä digitaalisen taiteen osaamista. Projekti avasi myös uusia yhteistyömahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaikeasta aiheesta huolimatta harjoittelu oli oppimisen kannalta todella onnistunut.

Kankaanpään Taidekoulun kampuksella monipuoliset tilaisuudet ovat mahdollistaneet muutenkin todella laajan ja kattavan harjoittelukokonaisuuden. Olen tehnyt tämän projektin lisäksi muun muassa fiktiivistä sarjakuvaa, ollut mukana Finlayson Art Area 2023 -projektissa ja minulla on tulossa kaksi ryhmänäyttelyä vielä tämän syksyn aikana. Mahdollisuuksien kirjo on ollut yksi parhaista asioista kuvataiteen opiskelussa.

Piirroskuva naisesta ja SAMKin logo

Kokko-hanke

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen korkeakoulupedagogiikan kouluttajien ja kehittäjien osaamista, jotta heillä on valmiuksia toimia digitalisoituvissa ja yhteisöllisissä toimintaympäristöissä. Samalla kehitetään oman korkeakoulun pedagogisia käytäntöjä ja toimintamalleja. Lue lisää.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala, Työelämätaidot

Hilkka-näyttämöltä tositoimiin

Kirjoitin toukokuussa 2023 tänne Samkarit-blogiin päihde- ja mielenterveysasioiden kokemusasiantuntijoille suunnatusta jatkokoulutuksesta, jota tarjosi Satakunnan ammattikorkeakoulun Ymmärrä asiakasta – kokemustoiminta keskiössä -hanke. Tämä on tuon blogitekstin Kokemusasiantuntijat uutta oppimassa Hilkka-näyttämöllä ”jatko-osa”.

Jatkokoulutus tapahtui Porissa Hilkka-näyttämöllä kuutena eri kertana, ja sen vetivät näyttelijät Maarit ja Teemu Niemelä. 

Koulutuksen ideana oli, että koulutetut kokemusasiantuntijat saisivat koulutuksen jälkeen pätevyyden toimia simulaatiotilanteissa SAMKissa ja miksei muuallakin työelämässä.  

Tässä blogissa kerron enemmän niistä simulaatiotilanteista, joihin itse pääsin mukaan koulutuksen jälkeen.

“Annikki” 

Koulutuksen jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin eli alkaa toimia kokemusasiantuntijana SAMKin simulaatiotilanteissa. Ensimmäinen caseni oli “Annikki”. Annikki on 52-vuotias porilainen rouva, joka on eronnut miehestään Paavosta noin seitsemän vuotta sitten. Hänellä on todettu keskivaikea masennus. Sairaanhoitajat kotikäynneillä ovat kiinnittäneet huomiota Annikin mahdolliseen runsaaseen alkoholinkäyttöön esim. naapurin Pekan kanssa. Myös Annikin tytär Assi on huolissaan Annikin lisääntyneestä alkoholin käytöstä.  

Niinpä sitten lähdimme lehtori Mikko Niemisen kanssa SAMKin Rauman kampukselle. Ensin kerroin oman tarinani sairaanhoitajaopiskelijoille ja opiskelijat saivat kysyä kysymyksiä, joita tulikin ilahduttavan paljon. Sen jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana muuntauduin Annikiksi eli laitoin roolivaatteet päälle ja laitoin tukkaa vähän eri tavalla.  

Tauon jälkeen alkoi itse simulaatiotilanne. Luokan eteen oli laitettu keittiön pöytä, pöydälle sinappipullo ja kaikenlaista muuta rekvisiittaa. Tilanne alkoi niin, että kaksi opiskelijaa tuli “oven” taakse ja avasin heille oven. Sen jälkeen he alkoivat esittää erilaisia kysymyksiä ja siinä sivussa he tekivät minulle alkoholin käytön riskejä mittaavan audit-testin.  

Jo Hilkka-koulutuksessa sanottiin, että simulaatiotilanteita ei tarvitse jännittää, koska ikinä ei tiedä etukäteen mitä opiskelijat tulevat kysymään ja soveltaa saa. Sitten kun opiskelijat kysyivät kysymyksiä, sain käyttää omaa mielikuvitustani vastauksissa, joissa tosin osassa oli yhtymäkohtia omaan elämääni.  

Simulaatiotilanteen jälkeen tilanne purettiin, muuntauduin taas Susannaksi ja lähdimme Mikon kanssa takaisin kohti Poria.  

“Salla” 

Seuraava caseni oli “Salla”. Salla on 43-vuotias nainen, joka on juuri joutunut asunnottomaksi Turussa ja tullut tästä syystä kavereiden luo Poriin. Sallan vanhemmat ja veli perheineen asuvat Porissa. Sallalla on lapsi, joka on huostaanotettu. Salla haluaisi tavata lasta, mutta ei pysty olemaan käyttämättä päihteitä.  

Simulaatio pidettiin tällä kerralla lehtori Johanna Huhtalan vetämänä sosionomiopiskelijoille SAMKin Porin kampuksella. Nyt järjestys olikin se, että esitin ensin Sallaa ja sen jälkeen kerroin oman tarinani. Simulaatiotilanne pidettiin SAMKin Kokeilimossa ja opiskelijat seurasivat tilannetta erityisestä simulaatioluokasta käsin. Ensin kaksi opiskelijaa haastattelivat minua. Kysymykset liittyivät naiserityisyyteen, asunnottomuuden luomaan turvattomuuteen ja siitä pois pääsemiseen, lähisuhdeväkivaltaan jne. Jälleen huomasin ilokseni kuinka ammattimaisia ja aidosti kiinnostuneita haastattelijaopiskelijat olivat tässä asiassa.  

Simulaatiotilanteen jälkeen muuntauduin taas Susannaksi ja simulaatiotilanne purettiin.  

“Laura”  

Piakkoin koittaa seuraavan caseni eli “Lauran” ensiesiintyminen. Laura on 39-vuotias porilainen naishenkilö, joka potee masennusta ja elämäntilanne on myös melko sekaisin. Saa nähdä millainen simulaatio tästä saadaan aikaan!

Summa summarum

Pääsin simulaatiotilanteissa käyttämään näyttelijän lahjojani, joita en ole käyttänyt ala-asteen näytelmäkerhojen jälkeen. Aiheet eivät missään nimessä olleet niin sanotusti naurun asioita, mutta oli hauskaa keksiä mitä ihmeellisempiä yksityiskohtia ”Annikin” ja ”Sallan” elämästä. Parasta näissä tilanteissa oli se, että ne todella tuntuivat hyödyttävän opiskelijoita tilanteiden ollessa melko autenttisia. Olen kuullut tätä samaa viestiä myös lehtoreilta.  

Simulaatiotilanteet ovat antaneet esiintymiskokemusta, uutta näkökulmaa omaankin kokemukseen ja iloa siitä, että olen ollut jotenkin hyödyksi. Simulaatiotilanteissa olen oppinut paljon siitä, mitä opiskelijoille opetetaan eli olen päässyt kurkistamaan niin sanotusti tiskin toiselle puolelle. Opiskelijat oppivat ”Annikin” ja ”Sallan” caseissa muun muassa huolen puheeksi ottamisesta, naiserityisyydestä ja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta sekä palvelutarpeen arvioinnista ja palveluohjauksesta.  

Tällainen tekeminen on itselleni aivan uudenlaista kokemusasiantuntijatyötä verrattuna perinteiseen luennointiin, paneelikeskusteluihin osallistumiseen, erilaisten ryhmien vetämiseen jne. Koko tämänlainen simulaatio-opetus on uraauurtavaa toimintaa, eikä sitä ole tarjolla kuin harvassa paikassa Suomessa. Olen kuitenkin kuullut, että joissakin muissa maissa tällaista opetusmetodia on käytetty jo pitkään. Toivotaan, että tämä tehokkaaksi todettu malli leviää myös Suomessa. 

Simulaatiot maailman kartalle! 

Asiamme on kiinnostanut myös mediaa. Satakunnan Kansa julkaisi 25.8.2023 jutun otsikolla “Kokemusasiantuntijoita pestattiin simulaatio-opetukseen”. Länsi-Suomi taas kirjoitti 29.8.2023 aiheesta otsikolla “Simulaatiotilanteet antavat itseluottamusta työelämään”. Myös Radio Pori on tehnyt jutun aiheesta. 

Teksti: Susanna Valtanen

Kuva: Minna Kahala ja Pixabay/2023852

Kuvassa Susanna Valtanen on muuntautuneena ”Annikiksi”.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Merenkulku

Merenkulun vihreä tulevaisuus tulee nopeasti

Olen Mikael Nurminen ja opiskelen viimeistä vuotta kansainvälistä kauppaa. En tiedä muista kansainvälisen kaupan opiskelijoista, mutta ainakin minulla oli vaikeuksia löytää harjoittelupaikkaa ja vielä vähemmän odotin, että sellaisen löytäisi SAMKista. Olin positiivisesti yllättynyt ja harjoittelu on antanut minulle uuden kuvan tutkimustyöstä ja tutkimuslaitosten tärkeydestä yhteiskunnassa.

Tehtäväni oli kirjoittaa esittely EU:n uudistetusta päästökaupasta ja sen vaikutuksesta suomalaiseen ja satakuntalaiseen merenkulkuun. Homma ei varsinaisesti eroa opinnäytetyön teosta siinä mielessä, että jos opinnäytetyötä tekee aina työpäivän verran toimintatavat ovat varmaankin identtiset. Yksi todella kiva ero ainakin itselle on se, että hyvä aihe on jo valmiiksi ja tekstille on todellisuudessa tarvetta ja käyttöä. Artikkeleita ja tutkimuksia on paljon mielekkäämpää lukea, kun tietää että niitä kirjoittaa hyötykäyttöön eikä arvosanaa varten tai omaa asiantuntemusta todistamaan.

Työ ei kuitenkaan sovi kaikille, kädet ovat vapaat tehdä työ oikeastaan miten vain haluaa eikä aihetta pitempää suuntaa ole ja kaikki täytyy päättää ja tehdä itse. Täytyy myös muistaa pitää omat odotukset realistisina, valtavan laajan aiheen edessä voi helposti kokea, ettei siitä saa kirjoitettua ikinä tarpeeksi kattavasti. Varsinkin jos kyseessä on aihe, josta on erittäin vähän aiempaa tietoa ja se vaikuttaa tusinaan eri teollisuusaloja eikä tiedonkerääjällä ole aikaisempaa kokemusta järjestelmästä tai aloista. Täytyy tunnistaa omat rajat ja tehdä niin paljon töitä kuin vain työajan puitteissa on mahdollista. Tukena olivat myös Merilogistiikan tutkimuskeskuksen asiantuntijat. Nyt kun harjoittelu alkaa olla takana tuntuu, että tiedän vielä vähemmän.

Päästökauppa? Uudistukset?

Erittäin pähkinänkuoressa, päästökaupalla viitataan yleensä ja tässä tekstissä Euroopan Unionin päästökauppajärjestelmään (ETS), jonka tarkoituksena on saada yritykset vähentämään päästöjä ja muuttumaan ympäristöystävällisemmiksi päästöoikeuksien avulla. Yritykset voivat myydä ja ostaa oikeuksia toisiltaan sekä niitä lasketaan markkinoille EU:n kautta. Yritykset voivat sitten päättä onko halvempi vähentää päästöjä vai ostaa oikeuksia. Mitä pidemmälle mennään, sitä parempi on olla ostamatta oikeuksia, ne kun kallistuvat joka vuosi huimaa vauhtia. Tämä näkyy esimerkiksi kaukolämmön ja sähkön hinnoissa.

Vuoden 2023 alkupuolella ETS uudistettiin sisällyttämään parin muun suuren kasvihuonekaasuja tuottavan alan lisäksi meriliikenne ja tarkemmin isomman puoleiset alukset eli ne, joilla vienti ja tuonti tapahtuu. Meriliikenne kattaa Suomen viennistä ja tuonnista yli 80–90 % ja nyt se ollaan sisällyttämässä järjestelmään, jossa yksi tonni tuotettua hiilidioksidia maksoi vuonna 2022 pahimmillaan yritykselle lähes sata euroa. Lisäksi vuosi 2022 tuskin pitää hintaennätystä pitkään, jos viimevuosien trendi jatkuu. Suomessa merenkulku tuotti vuonna 2021 yli 7 miljoona tonnia hiilidioksidia. Uudistuksella tulee olemaan huimat vaikutukset erityisesti Suomen merenkulkuun ja siihen liittyviin kukkaroihin. En osaa sanoa, tulevatko Brasiliasta kuljetetut banaanit maksamaan tulevaisuudessa enemmän päästökaupan ansiosta, mutta itse en yllättyisi.

Tutkimustyö onkin tärkeää?

Tästä parempaa esimerkkiä ei varmaankaan voi löytää osoittamaan miksi laitokset kuten SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskus ovat olemassa. Ratkaisut tulevaisuuden ongelmiin täytyy löytää eikä apua todennäköisesti tipu taivaalta. Harjoittelu tutkimuskeskuksella on antanut minulle uuden kuvan tutkimustyöstä, mitä se pitää sisällään ja miksi se on tärkeää, vaikka se ei välttämättä näykään omassa arjessa. Voi olla, että tulevaisuudessa se tulee näkymään ainakin hintalapuissa, jos päästökaupan asettamille rajoituksille ei pian löydetä meriliikenteessä ratkaisua. Päästökaupan vaikutus on viimevuosina ollut valtava ja se on oikeasti viemässä Eurooppaa vihreämmäksi huimaa vauhtia, mutta se on myös kaikkein kehittynein ja suurin päästökauppajärjestelmä maailmassa, jonka vaikutuksia on vaikea ennakoida ja tutkimustyön on vielä haastavampaa pysyä sen mukana.

Kirjoitus on tuotettu osana MeriLoki-hanketta, jonka rahoittajana toimii Euroopan Unionin aluekehitysrahasto (EAKR) ja SAMK. Hanke rahoitetaan REACT-EU-välineen määrärahoista osana Euroopan unionin COVID-19-pandemian vuoksi toteuttamia toimia.

Teksti: Mikael Nurminen, SAMKin opiskelija ja harjoittelija

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat In English

The supplier network ecosystem models the interconnections between different factors

There were plenty of summer job opportunities in various fields. I ended up working for a project at SAMK. The goal of the LaivaDigiLab project is to develop of pre-testing concept of digital systems for shipbuilding. Alongside the concrete tasks, I believe the journey until end-August will be interesting, and I will learn a lot of new things.

My name is Sami Alatörmä, a 24-year-old international trade student at Satakunta University of Applied Sciences. This summer, I am working at the Maritime Logistics Research Center in the LaivaDigiLab project, which is funded by the European Regional Development Fund and SAMK. I am involved in finalizing the project in the role of a project researcher, together with an experienced team.

The main task of my job is to create a visible and creative ecosystem model of the supplier network related to shipbuilding and digital systems. This helps the field of stakeholders to grasp the big picture and it will also enable equipment suppliers to see the connections between their operations and other factors.

The benefit of these models is to increase knowledge and understanding beyond one’s own work: a change in one system or supplier’s product can have implications beyond just the immediate surroundings. This visibility of system dependencies and, on the other hand, supplier relationships can aid in the maintenance phase of the ship’s life cycle, but it can also be a useful tool for pre-testing.

I will also help developing a mind-map for pre-testing in shipbuilding. The mind-map will house the different stages of shipbuilding and the associated best practices.

What is LaivaDigiLab?

To carry out the ecosystem modeling for suppliersd, I have familiarized myself with the LaivaDigiLab project. Its goal is to support the pre-testing process of digital systems in shipbuilding in Satakunta. The project started with analysing the current state of digital systems on ships. In response to the challenges of coordinating digital systems and proactively solving problems, the project is piloting the concept of pre-testing. It also aligns with the green transition and supports energy efficiency goals.

Based on my current understanding, potential risks to business can be prevented by developing pre-testing methods. The results of the project – when taken into practice – can save time and money.

The project does not create a physical testing laboratory but tries to create conditions and a concept that proactively addresses changing factors. The success of the project is important for Rauma and the maritime cluster in Satakunta. Drawing on my educational background, I feel that the project’s results could be presented abroad, which would enhance the reputation of the entire Finnish maritime industry. While the maritime industry and shipbuilding in Rauma may be small players globally, uniqueness and pioneering in many aspects are strengths on the global scale. The benefits of the pre-testing concept could serve as an example for other countries in the green transition.

Boosting my thesis with summer work

I have only been working since the beginning of May, getting to know the project, the project world, and SAMK’s way of working. The project world seems complex and challenging, but I trust that as the work progresses, the pieces will come together, and after the summer, I will have a better grasp of many things. My colleagues are experienced, and there is support available for learning. The work ethic is also high: we work hard but with a relaxed approach.

It is important for me to gain an understanding of the LaivaDigiLab project. However, the most important aspects that need to succeed are mapping and visualizing the supplier networks as a comprehensive entity as well as pre-testing concept. Hopefully, I will also gain inspiration for my thesis, which I am working on with the support of experts from SAMK’s Maritime Logistics Research Center. The summer is going to be busy but motivating and even significant for my career: I will get to see how projects are brought to completion and what kind of skills the current job market requires.

Text: Sami Alatörmä, a summer employee and a 3rd-year student at Satakunta University of Applied Sciences.

The article was written as part of ÄlyMeri project which was funded by European Regional Development Fund (ERDF) and SAMK.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Opiskelijat, Yleinen

Toimittajaverkoston ekosysteemi mallintaa kytköksiä eri tekijöiden kesken

Kesätöitä on varmasti moneen lähtöön ja junaan. Tässä junassa, jonka kyytiin lähdin toukokuun alussa, viedään maaliin yli kahden vuoden vaativa työ laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen kehittämiseksi. Uskon, että konkreettisen tekemisen ja aikaansaannosten lisäksi päivittäiset maisemat matkan varrella ovat mielenkiintoiset ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista.

Olen Sami Alatörmä, 24-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Tänä kesänä olen töissä Merilogistiikan tutkimuskeskuksella LaivaDigiLab-hankkeessa, joka on Euroopan aluekehitysrahaston ja SAMKin rahoittama hanke. Olen mukana viimeistelemässä hanketta projektitutkijan roolissa yhdessä kokeneen työporukan kanssa.

Kesätyöni tärkein tehtävä on tehdä laivanrakentamiseen ja digitaalisten järjestelmiin liittyvän toimittajaverkoston ekosysteemistä näkyvä ja luova kokonaisuus. Tämä auttaa tekijäkenttää hahmottamaan kokonaisuutta ja laitetoimittajia näkemään kytköksiä oman toiminnan suhteesta muihin toimijoihin.

Hankkeessa on tehty jo vastaava ekosysteemimallinnus muutamien pääjärjestelmien osalta. Mindmap-tyyppisissä kaavioissa nähdään kytkökset järjestelmien välillä.

Mallinnosten hyöty tulee tiedon ja ymmärryksen lisäämisestä oman työn ulkopuolelle: muutos yhdessä järjestelmässä tai toimittajan tuotteessa voi vaikuttaa etäämmälläkin kuin puhtaasti ”naapurin tontilla”. Tämä näkyvyys järjestelmien riippuvuuksista ja toisaalta toimittajien kytköksistä auttaa niin laivan elinkaaren ylläpito-osuudessa, mutta voi olla hyödyllinen työkalu myös ennakkotestaamisessa.

Tulen myös työstämään laivanrakentamisen ennakkotestauksen konseptista ajatuskarttaa, jossa tuodaan näkyväksi laivanrakentamisen vaiheet ja vaiheisiin liittyviä hyviä työtapoja.

Mikä on LaivaDigiLab?

Voidakseni toteuttaa ekosysteemimallinnosta, on minun tullut tutustua LaivaDigiLab-hankkeeseen. Sen tavoitteena on tukea satakuntalaista laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen prosessi. Hanke lähti käyntiin laivojen digitaalisten järjestelmien nykytilanteen kartoituksella. Vastauksena digitaalisten järjestelmien yhteensovittamisen haasteisiin ja ongelmien ratkaisuun ennakoivasti hankkeessa pilotoidaan ennakkotestauksen konseptia. Taustalla on myös vihreä siirtymä, jonka mukaisia energiatehokkuustavoitteita hanke tukee.

Tähänastisen ymmärrykseni mukaan liiketoimintaa uhkaavia tekijöitä on mahdollista ehkäistä ennakkotestauksen menetelmiä kehittämällä. Hankkeen tulosten avulla voidaan säästää aikaa ja rahaa.

Hanke ei luo fyysistä testaustilaa, vaan yrittää luoda olosuhteet ja konseptin, joka ohjaa huomioimaan muuttuvia tekijöitä ennaltaehkäisevästi. Hankkeen onnistuminen on erittäin tärkeää Rauman ja satakuntalaisen merenkulun kannalta. Oman koulutustaustaani pohjaten koen, että hankkeen tuloksia voisi esitellä ulkomailla, mikä antaisi hyvää mainetta koko Suomen merenkululle. Raumalainen merenkulku ja laivanrakennus on kenties pieni peluri globaalisti, mutta ainutlaatuisuus ja edelläkävijyys monissa asioissa ovat valttikortteja isossa kuvassa maailmalla. Ennakkotestauksen konseptin hyödyt voisi toimia esimerkkinä vihreässä siirtymässä muille maille.

Kesätöistä buustia opinnäytetyöhön

Olen ollut työssä vasta toukokuun alusta alkaen, tutustunut hankkeeseen, hankemaailmaan sekä SAMKin tapaan tehdä töitä. Hankemaailma vaikuttaa vielä monimutkaiselta ja vaikealta, mutta luotan, että töiden edetessä kuviot selkeytyvät ja että kesätyön jälkeen hallitsen monia asioita paremmin. Työkaverit ovat kokeneita, ja tukea oppimiseen on tarjolla. Myös työmoraali on korkealla: töitä tehdään kovaa, mutta rennolla otteella.

Minulle on tärkeää, että opin hallitsemaan LaivaDigiLab-kokonaisuutta. Toimittajaverkostojen kartoitus ja yhdistäminen visuaaliseksi kokonaisuudeksi sekä ennakkotestaamisen konseptin visualisointi ovat kuitenkin kaksi tärkeintä, joiden on onnistuttava parhaiten. Toivottavasti saisin myös inspiraatiota opinnäytetyöhön, jonka teen SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden tuella. Kesästä tulee varmasti hyvä: työntäyteinen, mutta motivoiva ja tärkeä myös työurani kannalta. Tulen näkemään, millä tavalla projektit saatetaan loppuun ja millaista osaamista tämän hetken työmaailma kaipaa.

Teksti: Sami Alatörmä, kesätyöntekijä ja kolmannen vuoden opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Kirjoitus on tuotettu osana LaivaDigiLab-hanketta, jonka rahoittajana toimivat Euroopan Unionin aluekehitysrahasto (EAKR) ja SAMK.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Yleinen

Hyvinvointia Hybridisti -hanke esitteli innovatiivisia teknologioita pop up -tapahtumissa Metropoliassa ja TAMKissa

Hyvinvointia Hybridisti -hankkeessa järjestettiin kaksi menestyksekästä teknologian pop up -tapahtumaa, ensimmäinen 5.5.2023 Metropolian kampuksella ja toinen 17.5.2023 Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kampuksella. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) vetämät pop up -tapahtumat ovat hankkeen keskeistä toimintaa, jolla edistetään innovaatioita ja vuoropuhelua tutkijoiden, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien, opiskelijoiden, ammattilaisten ja muiden palvelujen käyttäjien välillä. Hanke keskittyy digitaaliseen vuorovaikutukseen yhteiskehittämisen, työpajojen ja koulutusten kautta. Hankkeessa myös jäsennellään ja mallinnetaan etäpalveluita digitaalisen teknologian kyvykkyyksien, vuorovaikutus- ja arviointitaitojen näkökulmista.

SAMKin ja Metropolian (vas.) sekä TAMKin (oikealla) tutkijat ja projektityöntekijät pop up -tapahtumissa.

Erilaiset teknologiat herättivät kävijöiden kiinnostuksen

Molemmat tapahtumat keräsivät huomattavan määrän kävijöitä. Innovatiivisten teknologioiden joukossa oli sosiaalisia robotteja, kuten Pepper ja Edison, älypöytäliina, älytyyny, erilaisia VR-materiaaleja sekä erilaisia laitteita ja työkaluja rentoutumiseen, liikuntaan ja opetukseen.

Vieraille tarjottiin mahdollisuus testata erilaisia teknologioita, jolloin he saivat käsityksen niiden mahdollisuuksista. He tutustuivat innokkaasti prototyyppeihin ja jakoivat kokemuksiaan. Tapahtumissa kannustettiin myös keskustelemaan näiden teknologioiden mahdollisista sovelluksista yhteiskunnassamme saatavilla olevien esteettömien ja osallistavien palvelujen edistämisessä.

TAMKin opiskelijat pitävät hauskaa älytyynyn kanssa.

Saavutettavuus ja empatia keskiössä

Tämänkaltaisten tapahtumien menestys korostaa sitoutumisen ja vuorovaikutuksen edistämisen merkitystä teknologian aikakaudella. Hyvinvointia Hybridisti -hanke keskittyy yhteiskehittämiseen ja käytännön kokemuksiin ja osoittaa saavutettavan digitaalisen teknologian ja etäpalveluiden luomisen tärkeyttä ja samalla edistää empatiaa palveluiden käyttäjiä kohtaan.

Yhteistyö ja tutkimusvaikutukset

Tutkijat ja ammattilaiset pitivät teknologian pop up -tapahtumia arvokkaina alustoina tiedon jakamiselle ja yhteistyölle. Tapahtumien aikana luotujen yhteyksien avulla edistettiin tieteidenvälistä vuoropuhelua ja edellytyksiä yhteisiin tutkimushankkeisiin ja kumppanuuksiin.

Teknologian pop up -tapahtumista saatuja oivalluksia hyödynnettiin suoraan Hyvinvointia Hybridisti -hankkeen käynnissä olevissa toimenpiteissä, erityisesti hankkeen palvelumuotoilualoitteissa. Keräämällä palautetta ja näkökulmia eri sidosryhmiltä tutkijat ja asiantuntijat pystyivät tarkentamaan lähestymistapojaan ja keskittymään vaikuttavimpiin osa-alueisiin. Tällaiset tapahtumat ja muut hankkeen tulevat toimet kaventavat digitaalista kuilua ja luovat oikeudenmukaisemman ja osallistavamman tulevaisuuden.

Hyvinvointia Hybridisti -hanketta rahoittaa ESR (Euroopan sosiaalirahasto) ja se toteutetaan yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kanssa.

Lue lisää Hyvinvointia Hybridisti -hankkeesta

Teksti: Ryann Deloso, SAMK ; Ali Tavakoli, SAMK & Minna Kangasniemi, SAMK

Kuvat: Ryann Deloso, SAMK

Artikkelikuvassa kävijät kokeilevat eri teknologioita Metropolian pop-up-tapahtumassa.

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Highlights, In English

New educational tools respond to the increase in demand for coastal and maritime tourism

The unique features of operating tourism businesses and developing tourism destinations in the European cold-water regions need specific expertise.

Tourism is and has been rapidly changing

SAMK’s Center for Tourism Business Development has been leading a joint European Erasmus+ project for the past three years to develop new educational tools in European coastal and maritime tourism.

This is highly relevant as Europe’s cold-water coastal and maritime regions have been the biggest winners in the post-Covid-19 era. Records were broken as the number of local and regional tourists grew due to the pandemic. Many travelers found hidden gems in their own region or in their own country, the existence of which was not previously known.

Tourism in these regions is based on their unique characteristics and resources. Micro and small tourism enterprises prevail and focus on creating blue experiences based on direct encounters with nature, cultural heritage, and special interest activities.  On the other hand, seasonality, limited infrastructure, and lack of local capital for investments hamper tourism competitiveness.

New European tools for higher tourism education

As tourism in this context requires specific skills, the Erasmus+ Skill4CMT project sought a solution for skills development in coastal and maritime tourism. The partners from Finland (Satakunta University of Applied Sciences), Estonia (University of Tartu, Pärnu College), Latvia (Vidzeme University of Applied Sciences), the Netherlands (HZ University of Applied Sciences), and Ireland (Dundalk institute of Technology) designed new occupational profiles by interviewing 90 different tourism stakeholders across European cold-water regions. Based on these results, a European level curriculum for coastal and maritime tourism was developed with open educational resources.

  • The first course in the curriculum introduces the basic features of coastal and maritime tourism, its resources, blue well-being, the sustainable development of coastal areas and the legislation affecting tourism activities.
  • In the second course, participants will learn more about sustainable coastal and maritime tourism, climate change and the development of sustainable business operations.
  • The third course examines the coastal destination design, and
  • the fourth course focuses on designing blue experiences.

The curriculum and other project outputs such as occupational profiles and self-study materials can be used by all organisations that want to develop their staff’s expertise on the subject. Educational institutions can use the outputs when revising their curricula or when upskilling entrepreneurs.

Great lessons – also for the lecturers!

In the end of the project, lecturers evaluated the project implementation and its impact on their organisations and their personal development. According to the lecturers, the most important impact was the skills development in online teaching and learning of the lecturers. The lecturers expressed that they learned a lot about digital pedagogy and teaching in general. In the project, they were able to test online pedagogy in a different way than they normally do in their own organisation. They got tools for online teaching and learning, a change to reflect their own teaching contents and methods and compare it with other lecturers and higher education. institutions. This in turn gave ideas about developing these in the own institution.  

Furthermore, the project improved the lecturers’ skills in developing an industry-driven curriculum, because the curriculum was developed based on industry interviews. These research activities enabled a deeper understanding of the skills gaps and needed skills as well as the common skills for the European cold-water destinations. It also increased learning about the similarities and differences in coastal and maritime tourism around European cold-water destinations. The industry-academia collaboration also encouraged the industry stakeholders to reflect on their skills and their development.  

Text: Sanna-Mari Renfors, Specialist Researcher, SAMK

Photo: Sanna-Mari Renfors and Skills4CMT project

Kirjoittaja SAMKaritJulkaistu Kategoriat Yleinen

Kenelle kuntoutus kuuluu?

Kansallinen Kuntoutusviikko järjestetään tänä vuonna toista kertaa 29.5.–2.6.2023 ja se huipentuu Kuntoutussäätiön kuntoutuspäiville Helsingissä. Kuntoutusviikkoa koordinoivat Kuntoutussäätiö ja Kuntoutusverkosto KUVE. Kuntoutusviikon teemana tänä vuonna on Kuntoutumisen tarinat – kokemukset näkyväksi. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda näkyväksi kuntoutuksen ohjauksen tutkinto-ohjelmaa ja SAMKin alumnin, Sanna Raution, työuratarinaa.

Tiesitkö, että SAMKissa on ollut kuntoutuksen ohjauksen tutkinto-ohjelma jo vuodesta 1997 ja tutkintoon on valmistunut 322 opiskelijaa (5/2023 SAMK tilastot)? Viime vuosina uusia opiskelijoiden sisäänottomäärä on lähes tuplaantunut ja tutkinto-ohjelma on ollut mukavan vetovoimainen. Opintojen parissa puurtaa parasta aikaa yli sata opiskelijaa. Opiskelijat ovat työllistyneet hyvin valmistumisensa jälkeen, monille eri sote- ja kasvatusalan sektoreille ja osa on jatkanut opintojaan (Vipunen, tilastopalvelut). Meitä kuntoutuksen ohjauksen lehtoreita on kaksi, mutta opetukseen osallistuu useita muitakin muun muassa sosiaali- ja kuntoutusalan opettajia.

Kuntoutustarpeen tunnistaminen ja oikea-aikaiseen kuntoutukseen ohjaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen uudistuksen myötä noussut yhä tärkeämmäksi. Ihmiset, joiden työ- ja / tai toimintakyvyssä tapahtuu muutos huonompaan, voivat tarvita apua ja ohjausta asioidensa eteenpäin viemiseksi. Kuntoutuksen ohjaaja on sote-ammattilainen, joka osaa tukea asiakasta ja hänen läheisiään kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Kuntoutuksen uudistaminen 2020–2022 arviointiraportissa (Sukula & Kanto-Ronkainen, 2022. Kuntoutuksen uudistamisen vuosina 2020–2022) todetaan, että vastuullinen asiakasohjausmalli (Case Management) on vasta muotoutumassa ja otettu pilotoivaksi tai käyttöön vain harvassa sote-keskuksessa. Vastuutyöntekijämalleista on hyviä kokemuksia ja niiden käyttöä tulisikin arvioraportin mukaan kuntoutuksessa tulevaisuudessa laajentaa.   

Mitä on kuntoutus ja kuntoutusohjaus?

Kuntoutusta on määritelty monessa eri yhteydessä jo lähes 70 vuoden ajan ja määrittely jatkunee vastedeskin. Arkikielessä sana kuntoutus voidaan sekoittaa kuntoiluun tai ymmärtää pääosin fysioterapiaksi. Kuntoutus-käsite kattaa kuitenkin laajemman kokonaisuuden. Viimeisin määrittely lienee kuntoutuksen uudistamiskomitean määrittely vuodelta 2017:

“Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä, suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutukseen kuuluu kuntoutujan toimintaympäristöjen kehittäminen. Kuntoutus tukee kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Kuntoutus on osa hyvinvointipalvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluja ja etuuksia.”

Kuntoutuksen kohderyhmät ja kuntoutustarpeen laukaisevat tekijät ovat vuosien saatossa monimuotoistuneet. Kuntoutuksen tavoitteet voidaan asettaa monelle eri elämänalueelle. Erityisesti pitkäkestoisessa kuntoutuksessa tärkeää on asiakkaan ja eri kuntoutusammattilaisten yhteistyö. Ihminen voi tarvita kuntoutusta, kun fyysinen toimintakyky heikkenee (toimintakykykuntoutus) sairauden tai vammautumisen takia tai kun elämänhallinta vaikeutuu (sosiaalinen kuntoutus) esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen seurauksena. Ammatillisen kuntoutuksen yhteiskunnallinen merkitys on aina ollut tärkeä ja on yhäkin, koska ihmisiä tarvitaan “pyörittämässä työelämän rattaita” ja ylläpitämään yhteiskunnan hyvinvointia. Ammatillisella kuntoutuksella voidaan myös edistää yksilön työkykyä ja työssä jatkamista, työhön palaamista tai sinne pääsemistä. Kasvatuksellisella kuntoutuksella tuetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvua, kehitystä ja koulunkäyntiä. 

Kuntoutuksen ohjaaja voi toimia kaikilla edellä mainituilla kuntoutusareenoilla. Ihmisen kuntoutumisen tarve ei katso ikää. Nuorten kohdalla huoli syvenee mielenterveyden haasteiden lisääntymisestä, syrjäytymisestä ja toimintakyvyn laskusta. Kuntoutuksen ohjaaja voi olla se ammattilainen, joka ottaa yhdessä nuoren kanssa kopin tilanteen selkiyttämisestä. Kuntoutuksen ohjaaja voi olla myös tärkeä linkkihenkilö, jos työkyky on uhattuna, tai kun sitä on olemassa enää vähän. Enää ei siis katsota sitä työkykyä, mitä ihminen on kenties menettänyt, vaan sitä, mikä on vielä jäljellä. Ihmiset elävät yhä pidempään ja vaikka ihmisten terveys ja toimintakyky ovat parantuneetkin ajan saatossa, ikäihmisten ja heidän läheistensä palveluohjauksen tarve lisääntyy.  Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelujärjestelmä on varsin monimutkainen ja lisääntyvät digitaaliset palvelut eivät ole automaattisesti kaikkien saavutettavilla – syntyy digikuiluja ja -pudokkaita. Ohjausalan ammattilainen, kuntoutuksen ohjaaja, osaa kohdata, kuunnella ja opastaa palvelujen suunnittelussa ja tarvittaessa auttaa tukiverkoston kokoamisessa.   

Kuntoutuksen ohjaaja on kuntoutusammattilainen, joka tuntee palvelujärjestelmän, ymmärtää kuntoutumisen prosessia, mutta erityisesti kuntoutuksen ohjaaja on ohjaustyön ammattilainen. Ohjausta ja neuvontaa tekevät hyvin monet ammattilaiset työssään, mutta pitkäkestoisen, ihmisen oman kuntoutumisprosessin tukeminen ja ohjaaminen ovat ammatillista osaamista vaativaa työtä. Kuntoutuksen ohjauksen koulutuksessa korostuukin ohjausosaaminen, erilaiset menetelmät kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Ohjausta tehdään niin kasvotusten yhden ihmisen asioiden äärellä, ryhmätoiminnassa sekä yhä enemmän verkossa. Nämä kaikki vaativat omaa osaamistaan. Ohjaus ei ole käskemistä, vaan se on asiakkaan omien oivallusten etsimistä ja rohkaisua, se on rinnalla kulkua, se on helläkätistä patistamista tai jarruttamista, kannattelua, tutkimista ja ongelmanratkaisua.

SAMKin alumnin, Sannan, työuratarina

SAMKin alumni Sanna Rautio on aiemmalta ammatiltaan lähihoitaja. Hän on työskennellyt eri asiakasryhmien kanssa sote-alalla vuodesta 2001 alkaen. Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa Sanna aloitti uudessa kuntoutusohjaajan tehtävässä, jonka hän itse yhdessä esihenkilönsä kanssa loivat.  Kyseessä oli rajapintatyö terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden kanssa. Vuoden 2023 alusta Sanna on toiminut kuntoutusohjaajana ja tehtävänkuva on moninainen. Päätehtävään liittyy työllistymistä edistävään monilaiseen (TYP) työhön, työttömien työkyvyn selvittelyihin ja sen prosessin eteenpäin viemiseen. Eläke-, kuntoutus yms. selvittelyt, kuntoutus- ja palvelutarpeen arviointi ja ohjaus tarvittaviin palveluihin ovat myös keskeisiä tehtäviä. Sanna toimii myös kuntouttavan työtoiminnan sekä sosiaalisen kuntoutuksen vastuuhenkilönä ja tekee viranhaltijapäätöksiä ko. palveluista. Hän toimii myös vastinparina TE-palveluiden asiantuntijoiden kanssa monialaisten ja aktivointisuunnitelmien päivityksessä. 

Asiakkaiden moninaiset ongelmat haastavat kuntoutusohjaajaa päivittäin, mutta Sannan mukaan ne ovat myös työssä parasta. Päivät vaihtelevat ja työssä riittää haastetta. Myös se, että hänellä on ollut vapaus kehittää omaa tehtävänkuvaansa ja saada itse määritellä työpäiviään, tuovat mielekkyyttä tehtävään.

Opinnoistaan Sanna on saanut työhön liittyvää teoriatietoa sekä tiedonhakuun liittyviä oppeja. Opinnoissaan hän oppi lukemaan ja soveltamaan lakitekstiä, sovittamaan eri sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen lakeja yhteen ja hakemaan tietoa eri kanavista. Opintojen sisältämiä ohjausoppeja hän käyttää päivittäin. Lue myös Jaanan ja Anne-Marien uratarinat https://www.samk.fi/opiskelu/hae-opiskelijaksi/amk-tutkinto/kuntoutuksenohjaaja/

Vastaus otsikon kysymykseen: Kuntoutus kuuluu kaikille! 

Kirjoittajat: Merja Koivuniemi, lehtori ja Sanna Marjamäki, lehtori

Kuva: Sanna Marjamäki