Tarinoita työnteon arjesta. Stories of day-to-day working.

Hyvinvoiva henkilöstö on organisaation yksi tärkeimmistä voimavaroista. Siksi on merkityksellistä kehittää henkilöstön hyvinvoinnin sekä työssäjaksamisen tueksi erilaisia menetelmiä. ”EtänäHyvin-koulutusmalli etäarviointia ja -ohjausta puhelimitse toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin tueksi” -hankkeen päätavoitteena on kehittää sekä pilotoida etäarviointia ja -ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamista ja työhyvinvointia edistävä EtänäHyvin-koulutusmalli. Hankkeen osatavoitteena on lisätä kyseisen kohderyhmän työn fyysisten ja psykososiaalisten riskien tunnistamista ja hallintaa itsenäisesti suoritettavan koulutusmallin avulla sekä työhyvinvointia tukevien hyvien käytäntöjen levittämistä valtakunnallisesti.

Kehittämismenetelmänä hankkeessa sovelletaan IDEO:n palvelumuotoilumenetelmää, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen ihmislähtöistä innovointia, kehittämistä ja suunnittelua. Tällöin jo heti kehittämisvaiheen alussa otetaan palvelun tuleva käyttäjä mukaan aktiiviseksi kehittäjäksi. Palvelumuotoilua toteutetaan hankkeessa kolmiportaisen vaiheistuksen avulla: ymmärrys, konseptointi, prototypointi. Ymmärrysvaiheessa kerätään tietoa käyttäjistä, heidän tarpeistaan, toiveista ja mahdollisista ongelmista. Konseptointivaiheessa luodaan ja kehitetään ideoita, miten löydetyt tarpeet ja ongelmat ratkaistaisiin esim. ideointipajojen kautta. Prototypoinnissa kehitetään palvelun varsinainen versio. (Sirviö & Ruotsalainen 2020). 

EtänäHyvin-koulutusmallia kehitetään yhteistyönä Satakunnan, Turun ja Vaasan ammattikorkeakoulujen kesken. Mukana hankkeen kohderyhmässä ovat Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen akuuttihenkilöstö, joka toteuttaa etänä puhelimitse tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia sekä ohjausta. Satakunnan ammattikorkeakoulu on päävastuussa palvelumuotoilun soveltamisesta ymmärrysvaiheessa ja siinä saatujen tulosten käsittelystä. Ymmärrysvaihe toimii pohjana koko hankkeen jatkokehittämisvaiheille. 

Palvelumuotoilu kehittämismenetelmänä

Palvelumuotoilu on käyttäjälähtöinen kehittämismenetelmä, joka keskittyy palveluiden suunnitteluun ja parantamiseen ymmärtämällä syvällisesti käyttäjien tarpeet, kokemukset ja odotukset. Se on erityisen tehokas työkalu silloin, kun halutaan luoda uusia tai parantaa olemassa olevia palveluja (Stickdorn ym., 2021). Palvelumuotoilussa hyödynnetään usein design-ajattelun (design thinking) periaatteita, jotka korostavat luonteenomaista kokeilua, iterointia ja käyttäjäpalautteen keräämistä koko kehitysprosessin ajan (Brown, 2009).

Palvelumuotoilua käytetään erityisesti silloin, kun kehitetään palveluja, jotka vaativat käyttäjän osallistumista ja vuorovaikutusta. Etänä puhelimitse toteutettavassa hoidon tarpeen arvioinnissa ja ohjauksessa käyttäjäkokemus ja palvelun sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä. Palvelumuotoilu auttaa tässä kontekstissa tuottamaan palveluja, jotka eivät ainoastaan ole teknisesti toimivia, vaan myös käyttäjäystävällisiä ja merkityksellisiä (Hassi & Laakso, 2019). Palvelumuotoilun suurin vahvuus on sen kyky tuottaa ratkaisuja, jotka aidosti vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja parantavat heidän kokemustaan palvelun käytöstä. Tässä prosessissa loppukäyttäjä ei ole vain palvelun vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja, joka vaikuttaa palvelun muotoiluun ja kehittämiseen (Polaine ym., 2019).

Palvelumuotoilun hyödyt ja haasteet

Palvelumuotoilu tarjoaa monia etuja, kuten asiakaslähtöisen lähestymistavan, joka parantaa palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä (Koskela-Huotari & Vargo, 2020). Se edistää myös innovaatioita, koska se rohkaisee kokeiluihin ja uusien ratkaisujen testaamiseen (Micheli & Caniato, 2021). Hyvin suunnitellut palvelut voivat parantaa myös prosessien tehokkuutta ja vähentää kustannuksia (Stickdorn ym., 2021).

Palvelumuotoilussa on myös haasteita, kuten jatkuvan käyttäjäpalautteen keräämisen vaatimukset ja iteratiivisten prosessien tarve, jotka voivat olla ajankäytöllisesti ja resursseiltaan kuormittavia (Kujala ym., 2020). Organisaatioissa voi esiintyä myös vastarintaa muutoksille, erityisesti jos henkilöstö ei ole tottunut käyttäjälähtöisiin lähestymistapoihin (Bason, 2018). Palvelumuotoilun vaikutusten mittaaminen voidaan nähdä myös haastavana, sillä tulokset eivät aina ole välittömiä tai helposti mitattavissa (Micheli & Caniato, 2021).

Taustaselvitykset ja aineistonkeruu

EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää ymmärtää etänä tapahtuvan hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjauksen erityispiirteet ja haasteet. Siksi kohdehenkilöstön ajatuksia työnsä voimavara- ja kuormitustekijöistä sekä tuen tarpeesta selvitettiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa nousi esille monia tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän kokemuksiinsa, kuten työympäristön hallinta, teknologian käyttö ja työyhteisön tuki. Haastattelujen avulla saatiin tietoa siitä, kuinka etäarviointia ja -ohjausta toteuttavat kokevat, että heidän työhyvinvointiaan voisi tukea ja miten koulutusmalli voisi vastata näihin tarpeisiin.

Ymmärryksen lisäämiseksi tehtiin myös aiheeseen liittyvää taustaselvitystä kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta kävi ilmi, että etänä hoidon tarpeen arviointia ja -ohjausta toteuttavien työntekijöiden hyvinvointia tukevat muun muassa joustavat työaikajärjestelyt, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä työyhteisön tuki (Martikainen ym., 2020). Kirjallisuudessa käsiteltiin myös etätyön kuormitustekijöitä, kuten esimerkiksi työstä palautumista sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä, jotka voivat vaikuttaa työssä jaksamiseen (Mäkelä & Salmela-Aro, 2021). Näiden haastatteluista ja kirjallisuudesta saatujen näkökulmien pohjalta luotiin hankkeen koko kohdehenkilöstölle (noin 90 vastaajaa) kyselylomake, jonka tarkoituksena on kerätä laajempi aineisto EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisen tueksi. Kysely toteutetaan mukana olevilla hyvinvointialueilla kevään 2025 aikana.

Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan jo tässä vaiheessa todeta, että etähoitotyön ammattilaiset kaipaavat erityisesti koulutusta ja tukea teknologian käytössä sekä vertaistukea ja työyhteisön tukea. Näitä tekijöitä voidaan vahvistaa EtänäHyvin-koulutusmallilla, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja saada tukea työssä jaksamiseen.

Johtopäätökset ja tulevaisuudennäkymät

EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää huomioida, että etänä puhelimitse toteutettava hoidon tarpeen arviointi on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, jossa ammattilaiset tarvitsevat jatkuvaa tukea ja koulutusta sekä ennen kaikkea voimavaroja. IDEO:n palvelumuotoilun menetelmä tarjoaa vahvan pohjan EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämiselle, koska se tuo esiin käyttäjien tarpeet ja kokemukset sekä mahdollistaa jatkuvan käyttäjäystävällisen kehittämisen. Käyttäjätarpeiden ja kokemuksien jälkeen seuraavassa ideointivaiheessa luodaan potentiaalisia ratkaisuja yhdessä kohderyhmän kanssa. Ideointivaiheen jälkeen laaditaan EtänäHyvin -koulutusmalli, joka pilotoidaan keväällä 2026. Pilotoinnin jälkeen koulutusmallia muokataan pilotoinnissa mahdollisesti esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti.

Koulutusmallin tavoitteena on parantaa etänä hoidon tarpeen arviointia ja ohjausta tekevien työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista tarjoamalla heille työkaluja, tukea ja koulutusta, jotka auttavat heitä hallitsemaan työn kuormitustekijöitä ja vahvistamaan voimavaratekijöitä. Tulevaisuudessa koulutusmallia voidaan laajentaa ja muokata tarpeen mukaan, jotta se pystyy vastaamaan etähoitotyön muuttuviin haasteisiin. EtänäHyvin- koulutusmalli tulee hankkeen päättymisen jälkeen avoimesti kaikkien saataville Opin.fi-alustalle.  Hanke päättyy joulukuussa 2026.

Etänä hyvin -hanke on ESR+ osarahoittama ryhmähanke, jossa hankkeen päätoteuttaja on Turku AMK. Osahankkeen toteuttajina ovat Satakunnan ammattikorkeakoulu Oy ja Oy Vaasan ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tavoitteena on yhdessä kehittää etäarviointia ja ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön kanssa EtänäHyvin-koulutusmalli työhyvinvoinnin tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2024 – 31.12.2026.

Lähteet

Bason, C. (2018). Designing for the Public Good: The Role of Design in Public Services. Design Management Review, 29(1), 10-17.

Brown, T. (2009). Change by design: How design thinking creates new alternatives for business and society. HarperBusiness.

Hassi, L., & Laakso, M. (2019). Service design in health care: An overview. International Journal of Healthcare Management, 12(1), 4-12.

Koskela-Huotari, M., & Vargo, S. L. (2020). Service-Dominant Logic: A New Perspective on Service Design. Journal of Service Research, 23(1), 3-18.

Kujala, S., Rönkkö, K., & Rantakokko, P. (2020). Service Design in the Public Sector: A Systematic Literature Review. Journal of Service Research, 23(3), 345-362.

Martikainen, M., Liukkonen, T., & Järvinen, M. (2020). Etätyöntekijöiden hyvinvointi ja tuki. Työelämän tutkimus, 18(4), 330-342.

Micheli, P., & Caniato, F. (2021). Service Design and Innovation: A Systematic Literature Review. Journal of Business Research, 124, 1-12.

Mäkelä, P., & Salmela-Aro, K. (2021). Etätyön kuormitustekijät ja niiden hallinta. Suomen Lääkärilehti, 76(10), 1232-1239.

Polaine, A., Løvlie, L., & Reason, B. (2019). Service design: From insight to implementation. Rosenfeld Media.

Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. (toim.) (2020). Ihmislähtöinen sote. Palvelumuotoilun osaamiskokonaisuus. SotePeda 24/7-hanke. https://www.academia.edu/92402238/Ihmisl%C3%A4ht%C3%B6inen_Sote_Palvelumuotoilun_osaamiskokonaisuus 

Stickdorn, M., Lawrence, A., & Hormess, M. E. (2021). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. O’Reilly Media.

Lisätietoja hankkeesta:

Anu Elo, TtM, sh (YAMK), lehtori, OPS-vastaava, SAMK 

Maarit Hallia, AmO, th (YAMK), sh (YAMK), tutkija, tuntiopettaja, SAMK 

Tuuli Paija, TtM, lehtori, väitöskirjatutkija, Turku AMK 

Virpi Välimaa, TtM, lehtori, väitöskirjatutkija, VAMK 

Simulaatiopedagogiikka on noussut merkittävään rooliin opetustilanteissa monilla eri aloilla sen merkityksen kasvaessa oppimisen mahdollistajana. Simulaatiot tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia oppimiseen, harjoitteluun ja innovointiin muuttaen sekä syventäen koulutuksen pedagogisia työmenetelmiä. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla opiskelijat voivat kokea realistisia oppimistilanteita turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi hoitotyön opiskelijat voivat harjoitella lääkkeenjakoa pelillisessä virtuaalisessa lääkehuoneessa, mikä kehittää heidän taitojaan ja valmiuksiaan ennen todellisiin asiakas- ja potilaskohtaamisiin siirtymistä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon opetuksen uudet mahdollisuudet 

Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) simulaatiot tarjoavat mahdollisuuden harjoitella erilaisia toimenpiteitä ja hoidollista päätöksentekoa aiheuttamatta riskiä. Tämä parantaa hoidon laatua sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta. Lisäksi simulaatiot auttavat sotealan ammattilaisia pysymään ajan tasalla uusimmista näyttöön perustuvista menetelmistä ja teknologioista. Simulaatiot mahdollistavat myös uusien tuotteiden ja rakenteiden testaamisen sekä pilotoimisen. Mahdollisesti voidaan vähentää kustannuksia ja riskejä sekä nopeuttaa innovaatioiden käyttöönottoa. Simulaatiot ovat olennainen osa uusien hoitotyöntutkimussäätiön (Hotus) näyttövinkkien testausta. 

Moniammatillisuus tarjoaa näköalapaikan 

Simulaatio-oppimista on mahdollista syventää moniammatillisen yhteisopettajuuden keinoin. Näin kyetään tarjoamaan opiskelijoille jo opintojen aikana laajempia näkökulmia sotealan työpaikoille ja työtehtäviin. Yhteisopettajuuden kautta moniammatillisuus jalkautuu oppijoiden saavutettavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajat ovat pohjakoulutukseltaan muun muassa sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, kuntoutuksen ohjaajia, sosionomeja sekä geronomeja. Heidän ammattitaitonsa korostuvat opettajayhteistyössä oppijoiden eduksi. Lisäksi opettajien on mahdollista oppia toisiltaan ja kehittyä ammatissaan. Yhteisopettajuudessa korostuukin jatkuvanoppimisen käsite sekä vahva kollegiaalisuus. 

Viihteellisyys oppimisen tukena 

On todettu simulaatioiden tarjoavan uusia ja jännittäviä kokemuksia, joihin tämän päivän nuoret opiskelijat eli diginatiivit ovat tottuneet. Diginatiiveista on puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan, he sellaisia nuoria kenelle digitaalisuuden maailma on hyvin tuttu jo arkipäivän toiminnoista. Suurin osa nuorista opiskelijoista on juuri diginatiiveja, joille digitaalisuus on täysin normaalia, ei olleenkaan offensiivista, kuten se saattaa olla vanhemmille opiskelijoille esimerkiksi uudelleen kouluttautujille. Diginatiivit saattavat viettää päivässä useita tunteja digitaalisissa ympäristöissä. Välillä hoitaen sosiaalisia suhteita ja välillä pelaten erilaisia pelejä. Pelit koetaan viihteenä ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostus pelejä kohtaan kasvaa tarjoten pelaajalle haasteita, onnistumisen kokemuksia sekä aktivoivaa osallistumista pelissä tapahtuvaan päätöksentekoon. Pelit tarjoavat vaihtelua arkiseen oppimiseen, minkä vuoksi pelien avulla pystytään motivoimaan ja innostamaan opiskelijoita oppimaan hyödyntäen koulutuksessa menetelmää, mikä on perinteisemmin liitetty vain huviin ja viihteeseen. Pelit kokoavat myös ryhmiä pelaamaan eli tähän linkittyy lisäksi sosiaalinen näkökulma. Vertaisoppijoiden kautta saattaa tulla myös kilpailua pelin tuloksista, mikä motivoi opiskelijoita korkeampiin pistetuloksiin ja tässä yhteydessä myös oppimistuloksiin. Esimerkiksi VR-pelit vievät opiskelijat realistisiin sosiaali- ja terveysalan ympäristöihin, joissa he voivat oppia tarinoiden keinoin ennennäkemättömällä tavalla. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomalle oppimiselle. 

Tulevaisuudennäkymät 

Simulaatiopedagogiikan kehitys jatkuu vauhdilla, ja sen sovellukset laajenevat jatkuvasti. Tulevaisuudessa voimme odottaa entistä realistisempia ja immersiivisempiä simulaatioita, jotka muuttavat tapaamme oppia, työskennellä ja kehittää itseämme. Simulaatiot ovat vahvasti tulevaisuuden innovaatioiden ytimessä. 

Merkittävä kysymys nyt ja tulevaisuudessa on se, miten vakuutetaan kansallisella tasolla päättäjät siitä, että pedagoginen tulevaisuusinvestointi on kannattavaa yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Terveysteknologisia ja digitaalisia opetusratkaisuja voidaan edelleen kehittää uusimpien suuntaviivojen valossa ja sitä kautta lievittää käytännön hoitotyön kuormittavuutta. Tutkimusten ja hankkeiden kautta tehdään näkyväksi uudet innovaatiot ja näin kyetään levittämään hyviä käytäntöjä sekä tietoa.  

Artikkelikuvassa vasemmalla blogitekstin kirjoittajat opetuspäällikkö Nina Leppälammi (SAMK) ja hoitotyön lehtori Sini-Charlotta Kamberg (Sataedu). Lisäksi kuvassa muita samkilaisia Digisimu-hankkeen toimijoita Anni Riikonen, Terhi Lahti-Myllymäki ja Katri Inkinen. 

Matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-ala (Marata) on dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä toimiala, jonka osaamisen kehittämisessä ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Marata-verkosto, Arene ry:n alainen koulutusalakohtainen kehittämisryhmä, kokoaa yhteen kaikki 13 restonomeja kouluttavaa ammattikorkeakoulua Suomessa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeinta matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-alan koulutusta Suomessa, ja Marata-verkoston toiminnan keskiössä on koulutuksen kehityksen tukeminen ja alan tunnettuuden edistäminen. Tämä laaja-alainen yhteistyöverkosto mahdollistaa koulutuksen kehittämisen lisäksi yhteiset hankkeet sekä aktiivisen vuoropuhelun elinkeinon toimijoiden kanssa.

Vahvaa yhteistyötä ja kehittämistyötä

Marata-verkosto on aktiivinen toimija, jonka keskeisiä toimintamuotoja ovat säännölliset kokoukset ja kehittämisseminaarit sekä aktiivinen vuoropuhelu tapaamisten välillä. Verkosto toimii koulutuksen laadun ja kehityksen edistäjänä, varmistaen, että restonomikoulutus vastaa niin elinkeinoelämän tarpeisiin kuin tulevaisuuden haasteisiin. Kehittämisseminaarit ja verkosto tarjoavat myös vertaisoppimisen ja -kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka tutkintonimike on valtakunnallisesti sama, sisällöt poikkeavat toisistaan paljonkin koulutuksittain, mikä verkostossa näkyy aitona yhteistyönä alan näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseksi, vaikka tietyssä mielessä olemme toki keskenämme kilpailijoitakin. Kehittämisseminaarit muun muassa järjestetään aina jonkin korkeakoulun tiloissa, jolloin opimme jatkuvasti enemmän esimerkiksi siitä, miten kampukset kehittyvät ja minkälaisia oppimisympäristöjä eri koulut tarjoavat.

Verkoston toiminnan vahvuus on ammatillinen kehittyminen erilaisten yritysvierailujen ja virikepuheenvuorojen kautta, oli kyseessä sitten opiskelijoiden tai henkilökunnan tilaisuus. Verkosto on myös aktiivisesti muun muassa kommentoinut valtakunnallista pääsykoetta sen eri kehitysvaiheissa sekä osallistunut osaamisen ennakointifoorumin työhön. Tämän lisäksi verkosto tekee tiivistä yhteistyötä Mara ry:n, SURE:n, SMALlin ja muiden toimijoiden kanssa alan veto- ja pitovoiman edistämiseksi. Marata-verkosto on vakiinnuttanut paikkansa, sillä se kutsutaan myös mukaan keskusteluihin esimerkiksi matkailukoulutuksen pohjoismaisen kehityksen osalta ja verkostolta pyydetään näkemyksiä ja lausuntoja erilaisiin hankkeisiin, oli kyseessä sitten luomuopetus ammattikorkeakouluissa tai henkilöbrändäyksen merkitys matkailualalla.

Tammikuussa 2025 Marata-verkoston kaikki 13 jäsenkoulua oli mukana Matkamessuilla yhteisellä messuosastolla, jossa ne esittelivät alan koulutusta pohjoisesta etelään. Tapahtuma tarjosi erinomaisen tilaisuuden tuoda esiin restonomikoulutuksen monipuolisuutta ja sen tarjoamia uramahdollisuuksia, sekä toki myös verkostoitumismahdollisuuksia korkeakoulujen edustajille. Yhteistyön tiiviydestä kertoo paljon se, kuinka hyvin osastolla työskennelleet osasivat kertoa messukävijöille eri korkeakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka edustivatkin itse vain yhtä koulua.

Resto-tietotaitokilpailu – perinteikäs osaamisen mittari

Marata-verkoston kautta koordinoidaan myös Resto-tietotaitokilpailuja, jotka ovat olleet osa restonomikoulutuksen perinnettä jo yli 20 vuotta. Kilpailu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden mitata osaamistaan, verkostoitua alan ammattilaisten kanssa sekä kehittää taitojaan aidossa kilpailuympäristössä.

Kilpailun järjestäjä vaihtuu vuosittain, ja tulevat järjestäjät on jo sovittu vuoteen 2029 asti, seuraavina XAMK 2026 ja Haaga-Helia 2027. Pitkäjänteinen suunnittelu kertoo kilpailun vakiintuneesta asemasta ja sen arvostuksesta niin opiskelijoiden kuin korkeakoulujen keskuudessa.

Tulevaisuus yhteistyön voimin

Verkoston tekemä yhteistyö ammattikorkeakoulujen, yritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa luo vahvan pohjan alan tulevaisuuden osaamisen rakentamiselle. Verkoston toiminta edistää restonomikoulutuksen tunnettuutta ja vaikuttavuutta, sekä pyrkii omalta osaltaan varmistamaan, että ala pysyy elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä muuttuvassa maailmassa. Verkostossa muun muassa seurataan säännöllisesti restonomikoulutusten, sekä AMK- että YAMK-koulutusten vetovoimaa, aloituspaikkojen kehitystä, koulutusvientiin liittyviä toimenpiteitä ja opetussuunnitelmauudistuksia.

Yksi verkoston toiminnan keskeisistä voimavaroista on sen avoimuus ja matalan kynnyksen yhteistyökulttuuri. Tämä näkyy esimerkiksi kehittämisseminaareissa, joissa jo esittäytymiskierroksen aikana osallistujat tarjoavat apuaan ja osoittavat kiinnostusta yhteisten hankkeiden edistämiseen. Sekä onnistumisista että epäonnistumisista käydään avointa vuoropuhelua, sillä yhteisenä päämääränä on restonomikoulutuksen jatkuva kehittäminen ja opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen.

Jaettu asiantuntijuus ja yhteinen tekeminen luovat vaikuttavuutta – verkoston katse on jo vuodessa 2026.

Teksti ja kuva: lehtori Heini Korvenkangas

Kirjoittaja on Marata-verkoston varapuheenjohtaja.

Artikkelikuva on Matkamessuilta, joille Marata osallistui.