Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Hoitotyö - Nursing

Tulevaisuuden hoitotyö rakentuu kestävän ja eettisen johtamisen varaan

Tässä kirjoituksessa käyn läpi eettistä johtamista tulevaisuuden hoitotyön ammattilaisen, eli sairaanhoitajan näkökulmasta. Olen usein miettinyt, minkälaista johtamista tulevaisuus sosiaali- ja terveysalalla edellyttää. Tulevaisuudessa potilaat ovat monisairaampia, – sekä iäkkäämpiä. Myös työntekijöiden resurssit ovat tiukemmat. Todennäköisesti teemme enemmän töitä tulevaisuudessa kuin tällä hetkellä. Tulevaisuuden johtaminen vaatii paljon eettistä osaamista.

Eettisyyden merkitys johtamiskäytännöissä

Eettinen ajattelu ja johtaminen on sisäänrakennettu kaikkeen johtamiseen, erityisesti henkilöstöjohtamiseen. Eettinen johtaminen on reilua, oikeudenmukaista sekä tuloksellista. Se on vahvasti tilannesidonnaista ja edellyttää johtajalta oman toiminnan kyseenalaistamista sekä sen avointa tarkastelua. Eettinen johtaminen pyrkii varmistamaan onnistuneen tuotoksen, laadun sekä hyvän ilmapiirin. Myös johtamisen etiikka asettaa reunaehdot, joita ei saa rikkoa silloinkaan, kun tavoitellaan hyvää tulosta. (Laaksonen, H. ym. 2020, s. 225–226.)

Sairaanhoitajan työn näkökulmasta eettinen johtaminen ilmenee esimerkiksi sitä, että oma esihenkilö on näkyvä sekä helposti tavoitettavissa, henkilöstömitoitus on sopiva, eikä liian niukka potilasturvallisuuden kustannuksella, työvuorot jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesta, ja myös negatiivisista asioista voidaan keskustella ilman pelkoa tulla leimautumisesta tai kiusatuksi tulemisesta. Tärkeää on, että sairaanhoitajana voin tuntea esihenkilön olevan työntekijöiden puolella. Kuten tiedämme, luottamus rakentuu teoista, eikä vain puheista. Kirjassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä mainitaankin, että eettinen johtaja toimii avoimesti ja kannustavasti työntekijöitään kohtaan (Laaksonen, H. ym. 2020, s. 227).

Työterveyslaitoksen raportissa mainitaan, että suomalainen työväestö monimuotoistuu. Tämä näkyy jo monilla työpaikoilla. Samassa työpaikassa voi toimia vastavalmistunut nuori aikuinen sekä pitkän työelämän läpikäynyt, pian eläkkeelle jäävä konkari. Työikäisen väestön keski-ikä ei kuitenkaan merkittävästi muutu seuraavien 20 vuoden aikana. Myös monikulttuurisuus on lisääntynyt lähes jokaisessa työpaikassa. Työvoiman riittävyyden takaamiseksi työpaikoilla on tulevaisuudessa kiinnitettävä yhä enemmän huomiota työkyvyn varhaiseen tukemiseen, jolla tavoitellaan entistä pidempiä työuria. Huomioitavaa on, että työelämän muuttuessa myös työkyvyn tuen tarpeet muuttuvat. (Kokkinen, L. 2020, s. 55–58.)

Monimuotoinen työyhteisö voimavarana hoitotyössä

Näen itse hoitotyön tulevana ammattilaisena työväestön monimuotoisuuden valtavana positiivisena voimavarana. Nuorena vastavalmistuneena koen, että voin saada paljon uutta oppia kokeneelta kollegalta, joka on tehnyt pitkän uran. Tällaisia oppeja ei ole mahdollista saada kirjasta. Sosiaali- ja terveysalalla vaaditaan kuitenkin myös fyysistä jaksamista, joka saattaa olla ikääntyvälle kollegalle haastavampaa, kuin nuorelle työntekijälle. Koen, että tasapainottelu asian kanssa voi olla voimavara monimuotoisessa työpaikassa. Monikulttuurinen työyhteisö puolestaan rikastuttaa työyhteisöä ja tuo uusia näkökulmia varmasti jokaiseen työpaikkaan. mutta samalla on tärkeää muistaa viestinnän merkitys työyhteisön sisällä. Kuten työterveyslaitoksen raportissa korostetaan, väestörakenteen muutos on monitahoinen ilmiö, jota voidaan tarkastella useista näkökulmista (Kokkinen, L. 2020, s. 55). Raportissa painotetaan, että osaaminen on työkyvyn ulottuvuus, jonka merkitys korostuu seuraavien vuosikymmenten aikana niin työmarkkinoiden kuin ammattienkin muutosten myötä (Kokkinen, L. 2020, s. 59). Osallisuus ja hyvinvointi ovat keskeisessä roolissa nyt ja tulevaisuudessa. Eettinen johtaminen korostuu tässäkin, eli työkykyä tuetaan eri elämäntilanteissa, sekä vaiheissa. Monikulttuurisuus on tärkeää nähdä työyhteisön voimavarana, eikä ongelmana. Uskon, että tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan monimuotoisuus korostuu suurena voimavarana. Tarvitsemme työpaikoille eri-ikäisiä sekä erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä, jotta työyhteisö toimii ja on kokonainen. Jokainen tuo työpaikalleen omia vahvuuksiaan.

Kustannustehokkuuden ja eettisyyden välinen ristiriita hoitotyössä

Haluan tuoda esiin kustannustietoisuuden ja eettisyyden väliseen jännitteeseen liittyvän konkreettisen haasteen, säästöpaineet sekä, jatkuvasti pienenevät hoitajamitoitukset. Mielestäni tämä on tällä hetkellä yksi sosiaali- ja terveysalan merkittävimmistä eettisistä ristiriidoista. Haluan ymmärtää, että julkinen terveydenhuolto toimii pienillä ja rajatuilla henkilöstöresursseilla, mutta rajallinen henkilöstö vaikuttaa potilasturvallisuuteen sekä hoitajien väliseen yhteistyöhön. Pienet hoitajamitoitukset tuntuvat kiireenä, riittämättömyyden tunteena sekä jopa pelkona – jäikö jotain hoitamatta tai huomaamatta? Tämä voi johtaa työntekijöiden uupumiseen sekä mahdollisiin sairaspoissaoloihin. Mielestäni hoitohenkilöstön mitoitus työvuoroissa ei ole se mistä kuuluu säästää.

Kirjassa Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä todetaan, että eettisesti toimivalta johtajalta ei puutu rohkeutta tarttua asioihin, jotka sitä edellyttävät (Laaksonen ym. 2020, s. 227). Ajattelen, että tämä näkyy esihenkilön työssä esimerkiksi siinä, että hän tunnistaa sekä säästöpaineet että henkilöstön kokemukset muuttuvista hoitajamitoituksista ja pyrkii viemään näitä näkökulmia rakentavasti eteenpäin. Sairaanhoitajan näkökulmasta on tärkeää, että esihenkilö kuuntelee henkilöstöä, tukee arjessa ja tuo esiin mahdollisia riskejä sekä kuormitustekijöitä ylemmälle tasolle. Vaikka esihenkilö ei yksin voi ratkaista kaikkia rakenteellisia haasteita, hänen avoimuutensa, rehellisyytensä ja läsnäolonsa vahvistavat luottamusta ja tukevat työyhteisön hyvinvointia.

Eettinen johtaminen kytkeytyy myös kestävään kehitykseen. Kestävässä kehityksessä päätöksenteossa huomioidaan sekä henkilöstön hyvinvointi että toiminnan pitkäjänteisyys, eikä keskitytä pelkästään lyhyen aikavälin säästöihin. Moni varmasti minun lisäkseni ajattelee, että kestävä kehitys on mm. jätteiden lajittelua oikein tai materiaalijätteen vähentämistä. Nämä asiat ovat tärkeitä tulevaisuuden ja kestävän kehityksen kannalta, mutta työvoiman riittävyyden takaamiseksi työpaikoilla on tulevaisuudessa kiinnitettävä yhä enemmän huomiota työkyvyn varhaiseen tukemiseen, jolla tavoitellaan entistä pidempiä työuria (Kokkinen, L. 2020, s. 55–58).  Tämä tukee kestävyyttä sosiaali- ja terveysalalla, jossa työ on kuormittavaa niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Hoitotyön arjessa kestävä kehitys näkyy jokapäiväisessä päätöksenteossa niin sairaanhoitajien kuin esihenkilöiden näkökulmasta. Vahva osaaminen sekä maltillinen työkuorma ovat avainasemassa hoitotyössä.

Sairaanhoitajan näkökulmasta tarvitsemme tulevaisuudessa eettisiä johtajia, jotka uskaltavat tuoda ajatuksiaan esiin sekä puhua avoimesti myös haasteista. Ajattelen, että hyvä johtaminen luo perustan toimivalle työyhteisölle ja tukee sairaanhoitajan arjen työn sujuvuutta sekä työntekijöiden hyvinvointia.

Lähteet:

Kokkinen, L. (2020) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos. Luku 3. Ikääntyvä ja monimuotoistuva työväestö.

Laaksonen, H., Laitinen, H., Hiilamo, H., Hautaviita, P., Hyvärinen, H., Vänni, K. (2020).
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Sanoma Pro Oy. Eettinen johtaminen, s. 225–232.

Teksti: Julia Tuominen

Kuva: Pixabay/Elf-Moondance

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala - Social services

Tunnetyö ja käytännön opit keskiössä – Kestävä minä -ryhmistä erinomaista palautetta

Kestävä minä -ryhmien kokonaisuus on ensimmäisen pilotin osalta saatu päätökseen, ja samalla päättyy myös tämä kuusiosainen blogisarja. Ryhmistä saatu palaute on ollut johdonmukaisesti myönteistä. Erityisesti opiskelijat ovat nostaneet esiin sen, että lastensuojelun sijaishuollon työ ja käsitellyt teemat ovat avautuneet uudella tavalla silloin, kun työelämässä toimivat ammattilaiset ovat tuoneet mukaan omia kokemuksiaan.

Tämä on ollut keskeinen osa SataLasso-hankkeen toimenpidettä: tehdä näkyväksi nimenomaan lastensuojelun sijaishuollon työn arkea, vaativuutta ja ammatillisia edellytyksiä jo opiskeluvaiheessa.

Tunnetyö on keskeinen osa sijaishuollon ammattitaitoa

Viimeisellä tapaamiskerralla käsiteltiin tunnetyötä osana lastensuojelun sijaishuoltoa. Keskusteluissa tarkasteltiin sitä, mitä tarkoittaa omien tunteiden säätely tilanteissa, joissa kohdataan lasten ja nuorten voimakkaita reaktioita.

Familar Kissankulman lastensuojeluyksikön vastaava ohjaaja Jarno Henttulan työelämästä tuomat esimerkit tekivät näkyväksi, että tunnetyö on jatkuvaa ammatillista toimintaa: rauhallisena pysymistä, omien reaktioiden tunnistamista ja niiden säätelyä tilanteissa, joissa lapsi voi olla esimerkiksi vihainen, vetäytynyt tai provosoiva.

Keskeinen viesti opiskelijoille oli selkeä: tunnetyö ei ole persoonakysymys, vaan osa ammattitaitoa. Se kehittyy harjoittelun, kokemuksen ja työyhteisön tuen kautta. Tämä näkökulma auttoi jäsentämään myös työn kuormittavuutta realistisemmin.

Familar Kissankulman lastensuojeluyksikön vastaava ohjaaja Jarno Henttulan työelämästä tuomat esimerkit tekivät näkyväksi, että tunnetyö on jatkuvaa ammatillista toimintaa.
Familar Kissankulman lastensuojeluyksikön vastaava ohjaaja Jarno Henttulan työelämästä tuomat esimerkit tekivät näkyväksi, että tunnetyö on jatkuvaa ammatillista toimintaa.

Ryhmien sisältö ja rakenne tukivat opiskelijoiden ammatillista kasvua

Kestävä minä -ryhmä rakentui viiden tapaamiskerran ympärille. Sisällöt etenivät yksilön omasta ymmärryksestä kohti lastensuojelun sijaishuollon työn konkreettisia tilanteita. Teemoina olivat:

  • itsetuntemus ja työuupumuksen merkkien tunnistaminen
  • työhyvinvointi lastensuojelun sijaishuollossa
  • resilienssi ja palautumisen taidot
  • riskitilanteet ja niissä toimiminen
  • tunnetyö ja sen yhteys ammatilliseen kasvuun

Kokonaisuus auttoi opiskelijoita jäsentämään, mitä sijaishuollon työ käytännössä edellyttää ja millaisia valmiuksia siinä tarvitaan. Samalla se tarjosi tilan tarkastella omaa toimintaa ja ajattelua suhteessa työn vaatimuksiin.

Työelämän kokemukset konkretisoivat sijaishuoltoa alan opiskelijoille

Työelämän edustajien mukanaolo oli ryhmien keskeinen vahvuus, sillä ammattilaiset toivat esiin konkreettisia tilanteita lastensuojelun sijaishuollon arjesta, kuten haastavia vuorovaikutustilanteita, työskentelyä lasten ja nuorten kanssa sekä työyhteisön merkitystä. Opiskelijoiden palautteen mukaan juuri nämä käytännönläheiset esimerkit auttoivat ymmärtämään työtä realistisesti: sijaishuolto ei näyttäytynyt enää pelkästään vaativana kenttänä, vaan työnä, jossa voi toimia ammattimaisesti ja kehittyä.

Ryhmät tukivat opiskelijoiden valmiuksia kohdata alan työelämää, sillä sisältö koettiin käytännönläheiseksi, esimerkit syvensivät ymmärrystä, oma ajattelu jäsentyi ja valmiudet kohdata haastavia tilanteita vahvistuivat. Lisäksi turvallinen ilmapiiri mahdollisti avoimen keskustelun myös vaikeista teemoista, mikä koettiin oppimisen kannalta tärkeäksi.

Kohti kestävää ammatillisuutta sijaishuollossa

Kestävä minä -ryhmä teki näkyväksi sen, että lastensuojelun sijaishuollon työ edellyttää sekä ammatillista osaamista että kykyä käsitellä työn herättämiä tunteita. Opiskelijoiden kannalta keskeistä on, että näitä valmiuksia voidaan harjoitella jo ennen työelämään siirtymistä. Kestävä ammatillisuus rakentuu tiedosta, taidosta ja toimivista rakenteista – ei yksin yksilön jaksamisen varaan. Tämä on tärkeä lähtökohta myös työssä pysymisen ja jaksamisen näkökulmasta.

Ryhmät jatkuvat syksyllä 2026

Vaikka tämä ryhmäkokonaisuus on päättynyt, toiminta ei lopu tähän. Kestävä minä -ryhmät jatkuvat SataLasso-hankkeen toteuttamina, ja syksylle 2026 järjestetään vielä kaksi uutta ryhmää. Ilmoittautuminen on parhaillaan avoinna sote-alan opiskelijoille. Ryhmät tarjoavat mahdollisuuden syventää omaa osaamista lastensuojelun sijaishuollon teemoissa ja valmistautua työelämän vaatimuksiin hallitummin.

Kestävä minä -kokonaisuus on tehnyt näkyväksi, että sijaishuollon työhön kasvaminen on prosessi, joka vaatii sekä tietoa että kokemusten jäsentämistä. Kestävä minä -ryhmä on ollut yksi tapa tukea tätä prosessia – ja palautteen perusteella tarpeellinen sellainen.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuvat: Miia Immonen (artikkelikuvassa lehtori Heli Rosenqvist)

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala - Social services

Kestävä minä -ryhmissä rakennetaan valmiuksia työelämän haastaviin tilanteisiin

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmät ovat tarjonneet opiskelijoille mahdollisuuden pysähtyä tärkeiden työelämäteemojen äärelle yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa. Ryhmät on suunnattu sosionomi-, sairaanhoitaja-, ja terveydenhoitajaopiskelijoille, ja jokaisella tapaamiskerralla mukana on ollut lastensuojelun sijaishuollon ammattilaisia kertomassa omasta työstään, kokemuksistaan ja näkökulmistaan.

Tällä kertaa asiantuntijavieraana mukana oli Annika Joutsenvirta, jonka kanssa keskusteltiin sijaishuollon riskitilanteista sekä työntekijöiden ja nuorten turvallisuudesta. Keskustelut herättivät paljon ajatuksia ja opiskelijat osallistuivat aktiivisesti pohtimaan työelämän haastavia tilanteita.

Tapaamisessa käsiteltiin muun muassa sitä, mitä riskitilanteet sijaishuollossa voivat tarkoittaa käytännössä. Keskusteluissa nousivat esiin esimerkiksi aggressiivinen käyttäytyminen, hatkatilanteet, työntekijöiden kuormittuminen sekä turvallisuuden ennakointi arjen työssä. Opiskelijat pääsivät myös pohtimaan konkreettisia case-esimerkkejä pienryhmissä ja keskustelemaan siitä, miten tilanteissa tulisi toimia ammatillisesti ja turvallisesti.

Vuorovaikutuksen merkitys korostui

Ryhmän keskusteluissa korostui erityisesti vuorovaikutuksen merkitys. Asiantuntijan kokemukset työelämästä avasivat opiskelijoille sitä, kuinka tärkeää on kohdata lapsi/nuori rauhallisesti, ennakoida tilanteita ja toimia yhteistyössä muun työyhteisön kanssa. Samalla keskusteltiin siitä, miten työntekijän oma tunnetila, asenne ja ammattitaito vaikuttavat haastavien tilanteiden hallintaan.

Keskusteluissa nousi esiin myös turvallisuuskulttuurin merkitys. Turvallisuus ei ole yksittäisen työntekijän vastuulla, vaan sitä rakennetaan yhdessä koko työyhteisössä. Ennaltaehkäisy, selkeät toimintamallit ja tilanteiden jälkipurku ovat tärkeä osa turvallista työskentelyä sijaishuollossa.

Opiskelijoille tärkeää oli mahdollisuus kysyä suoraan työelämässä toimivalta asiantuntijalta. Avoin keskustelu antoi tilaa myös pohdinnoille siitä, missä kulkee lapsen itsemääräämisoikeuden ja turvallisuuden välinen raja sekä miten työntekijä voi toimia haastavissa tilanteissa ammatillisesti ja eettisesti kestävällä tavalla.

Kestävä minä -ryhmät tarjoavat opiskelijoille arvokkaan mahdollisuuden yhdistää teoriaa ja käytännön työelämän kokemuksia. Samalla ne vahvistavat opiskelijoiden valmiuksia kohdata tulevaisuuden työssä erilaisia tilanteita turvallisesti, vastuullisesti ja yhteistyössä muiden kanssa.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Miia Immonen (kuvassa Annika Joutsenvirta Pellavasta)

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Hoitotyö - Nursing, Yleinen - General

Eettisen johtamisen ja muutosten heijastus sairaanhoitajan työhön sairaanhoitajaopiskelijan näkökulmasta

Haluan blogitekstin muodossa kirjoittaa eettisestä johtamisesta, sen haasteista ja siitä, mitä minulta sairaanhoitajana oletetaan, kun maailma muuttuu. Lisäksi haluan kirjoittaa sairaanhoitajan työn antoisuudesta ja kuormittavuudesta sekä ristiriidasta, jota olen viimeaikana hoitajan työssä kohdannut.

Lähtökohtani on se, että opiskelen sairaanhoitajaksi ja teen sijaisuutta eräässä asumisyksikössä. Työssä en käsittele henkilötietoja enkä puhu yksinomaan tietystä asumisyksiköstä. Haluan tekstilläni herätellä erityisesti hoitotyön ammattilaisia ja opiskelijoita, sekä esihenkilöitä ja johtajia; siihen mitä nykypäivänä hoitotyö vaatii ja millaista on eettinen johtaminen.

Eettisen johtamisen perusperiaatteet ovat reiluus, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, luotettavuus, puolueettomuus ja tuloksellisuus. Tilannekohtaisuus vaatii johtajalta paljon ymmärrystä ja osaamista toimia kaikissa tilanteissa. Johtajan täytyy olla eettisesti tietoinen toiminnastaan ja omata valmius puuttua eettisiin ristiriitoihin ja toimia oikein.  Eettistä johtamista tulisi vaatia kaikilta johtajilta. (Laaksonen ym., 2020.)

Jos mietitään, mitä minulta sairaanhoitajana vaaditaan, kun puhutaan eettisyydestä, niin minun tulee toimia eettisten periaatteiden mukaan ja siihen kuuluvat kaikki edellä mainitut perusperiaatteet. Sairaanhoitajana minun tulee toimia potilaiden edun mukaisesti ja päivittäin miettiä omien tekojeni seurauksia. Minulta vaaditaan hyviä kohtaamistaitoja ja osaamista hallita haastaviakin tilanteita. Olen sairaanhoitajana potilaitani varten ja kohtaan heidät yksilöinä ja vastaan heidän tarpeisiinsa parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka minulla olisi kiire. Jos tulevaisuudessa hakeutuisin esimiestehtäviin, uskoisin eettisen johtamisen tulevan minulta luonnostaan sairaanhoitajan ammatin kautta.

Kun resurssit vähenevät, kasvavat hoitotyön ristiriidat

Tilanne on muuttunut vuosien aikana, jos mietitään, millainen työympäristö nykypäivänä on. Monikulttuurisuus hoitotyössä on lisääntynyt, resurssit ovat pienentyneet, aikaa on rajatusti, kustannukset ovat lisääntyneet ja ikääntyvä väestö on kasvussa. Kuitenkin johtamiselta vaaditaan yhä enemmän ja parempaa tilanteenhallintaa. Hallinnolliset resurssit ovat pienentyneet, mutta samalla johtajien työt ovat lisääntyneet. Sama pätee hoitajiin. Työmäärä on tuplaantunut, henkilöstö on vähentynyt ja hoidettavien määrä on lisääntynyt. Väestön ikääntymisen vuoksi asiakkaat ovat myös hoidollisesti vaativampia. (Kokkinen L., 2020). Tästä aiheesta Laaksonen ym., (2020) kirjoittavat raportissaan ja korostavat sitä, miten työn johtaminen on muuttunut työympäristön muutoksissa.

On selvää, että jatkuvat vaatimukset ja kiireen tunne kuormittavat sekä johtajia että sairaanhoitajia, ja arki voi ajoittain tuntua haastavalta. Tilanne voi näyttäytyä kehänä, jossa sekä johto että työntekijät pyrkivät parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen muuttuvissa olosuhteissa. Samalla on hyvä tunnistaa, että yhteinen tavoite – laadukas hoito ja toimiva työyhteisö – yhdistää kaikkia osapuolia.

Vaikka täydellistä päämäärää ei ehkä koskaan saavuteta, työ kehittyy jatkuvasti ja pienilläkin edistysaskeleilla on merkitystä. Arjen keskellä onnistumisten ja merkityksellisyyden huomaaminen voi vahvistaa jaksamista, vaikka kiitosta ei aina tulisikaan ulkopuolelta.

Sairaanhoitajalta odotetaan enemmän kuin koskaan ennen

Sairaanhoitajan näkökulmasta on toisinaan vaikea ajatella, millaiset paineet johtajilla on tänä päivänä. En itse varsinaisesti olisi valmis hyppäämään niihin saappaisiin. Koen kuitenkin sairaanhoitajana toisinaan paineita siitä mitä minulta vaaditaan. Henkilö, joka ei ole koskaan tehnyt hoitotyötä, voisi sanoa, onko se nyt niin vaikeaa, jos jaat lääkkeet ja hoidat aamutoimia. Työhön kuuluu kuitenkin valtavasti kohtaamista, monialaista osaamista ja jatkuvaa hoidollista päätöksentekoa. Lisäksi minulta odotetaan valmiutta toimia kaikissa tilanteissa, jopa niissä, joita ei osattu ennakoida. Tämä johtaa joskus ristiriitoihin, kun tapahtuu asioita, joihin ei osattu valmistautua tarpeeksi.

Eettinen sairaanhoitajan työ sekä johtaminen sisältävät myös ristiriitoja päivittäin. Onko oikein tehdä jokin asia ja onko se potilaan parhaaksi? Onko potilaan paras aina sama kuin se, mitä omaiset ajattelevat asioista? Lisäksi ristiriitoja voi syntyä esimerkiksi työyhteisössä. Eettiseltä johtajalta tarvitaankin rohkeutta olla alaistensa puolella, tasapuolinen, oikeudenmukainen, helposti lähestyttävä ja johdonmukainen (Laaksonen ym., 2020). Tällöin pystytään selvittämään syntyviä ristiriitoja tai jopa ennaltaehkäisemään niitä.

Hyvä johtaminen näkyy työntekijän jaksamisessa

Kun nykyään kaikesta säästetään, unohtuu toisinaan työntekijöiden hyvinvointi. Säästötoimet ajavat työn siihen pisteeseen, että joskus tuntuu, että unohdetaan ihmisten tekevän töitä ihmisille. Hyvää hoitoa ei voi mitoittaa, rajata tai yksinkertaistaa. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kuulluksi ja saada yksilöllisesti suunniteltua hoitoa. Nykymaailman päätökset ovat unohtaneet sen täysin tai siltä se ainakin välillä tuntuu.

Työhyvinvointiin vaikuttavat useat asiat. Sillä, miten ihmisiä kohdellaan työpaikalla, on valtava merkitys. Työhyvinvointiin vaikuttaa oman hyvinvoinnin tukemisen lisäksi se, että töissä oleminen on mutkatonta ja sisältää ne puitteet, joita työn tekeminen edellyttää. Työhyvinvointi on niin sanottu yhteenveto elämän kaikkien osa-alueiden tasapainosta. (Laaksonen ym., 2020). Kun mietitään yksilöllistä, sosiaalista ja inhimillistä kestävää kehitystä, on ensiarvoisen tärkeää, että työpaikoilla huolehditaan työntekijöiden jaksamisesta ja siitä, etteivät työpaikat joudu jatkuvasti kouluttamaan uusia työntekijöitä. Tämä vahvistaa työyhteisön pitovoimaa ja tukee kestävää kehitystä, kun työntekijät sitoutuvat työhönsä, osaaminen säilyy organisaatiossa ja työyhteisö pystyy kehittymään pitkäjänteisesti yhdessä. 

 Sairaanhoitajan työ on monipuolista ja merkityksellistä, ja siinä on mahdollisuus kohdata ihmisiä aidosti sekä vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa. Työ tarjoaa jatkuvasti uusia oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia, ja parhaimmillaan se tuo myös onnistumisen kokemuksia sekä vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä. Juuri nämä kokemukset vahvistavat motivaatiota ja muistuttavat työn arvosta arjen keskellä. On hienoa, että joka vuosi alalle kouluttautuu uusia sairaanhoitajia ja lähihoitajia, jotka tuovat työyhteisöön uusia näkökulmia. On hienoa huomata, että työyhteisössä osa opiskelijoista uskaltavat puuttua epäkohtiin ja täten mahdollisesti tukea positiivista työilmapiiriä merkittävästi. Olen itse nähnyt, miten rohkeudella voidaan korjata paljon asioita.

Tämä tekstini on melkoinen mielipiteiden myrsky. Nykypäivän tilanne hoitotyössä antaa paljon ajattelemista ja se tukee ammatillista kehittymistä, kun uskaltaa lähteä miettimään, mikä voisi olla toisin. Eettisyys on paljon muutakin kuin sanoja. Se vaatii osaamista ja uskallusta toimia tilanteissa, jotka ovat haastavia. Eettisten periaatteiden pohjalta tulisi aina toimia ja kantaa niitä läpi elämän.  Toivon tekstini pystyvät puhuttelemaan lukijaa. Elämme hoitotyön arjessa jatkuvassa muutoksessa ja sen muutoksen aallossa on pysyttävä kyydissä. Vaikka emme koskaan täysin tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, hoitotyön merkityksellisyys ja mahdollisuus tehdä hyvää kantavat eteenpäin myös muuttuvissa tilanteissa.

Lähteet

Laaksonen, H., Laitinen, H., Hiilamo, H., Hautaviita, P., Hyvärinen, H., Vänni, K. (2020).
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Sanoma Pro Oy.

Kokkinen, L. (2020) Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos.

Teksti: Aino Kalliomäki, hoitotyön opiskelija

Kuva: Pixabay/Elf-Moondance

Teksti perustuu Satakunnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden Hoitotyön johtaminen ja laadunvarmistus -opintojakson tehtävään. Tehtävässä opiskelijat pohtivat eettistä johtamista, työhyvinvointia sekä kestävän kehityksen näkökulmia sosiaali- ja terveysalalla sairaanhoitajan työn arjessa. Kirjoitukset tuovat esiin opiskelijoiden ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevaisuuden hoitotyöstä sekä sen kehittämisestä.

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Suomenkieliset, Ympäristö - Environment

Talot ja tienhaarat –hanke Pohjois-Hollannissa

Satakunnan ammattikorkeakoulun Talot ja tienhaarat-hankkeen työntekijät Jesse Kitinoja ja Sonja Sorsa pääsivät tutustumaan vanhojen rakennusten uudelleenkäyttöön Pohjois-Hollannissa Veendamin kaupungissa ja sen lähiseudulla.

Talot ja tienhaarat-hankkeessa olemme kartoittaneet vuoden verran Pohjois-Satakunnan ja Joutsenten reitin LEADER-alueiden tyhjiä ja vajaakäyttöisiä kiinteistöjä, sekä pohtineet millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat luovien alojen ammattilaisille, pienille yrityksille ja yhteisöille. Hanke on osa kansainvälistä Transforming rural landscapes -kokonaisuutta, jota ohjaa hollantilainen Rural radicals -konsultti. Syksyllä kumppanimme vierailivat Suomessa. Nyt oli meidän vuoromme nähdä mihin käyttöön vajaakäyttöisiä tiloja on otettu Hollannissa.

Ensimmäisenä päivänä vierailut Veenkoloniaal-museoon ja pahvitehtaalle

Ensimmäisenä päivänä vierailimme Veenkoloniaal-museossa. Entisen koulun tiloissa toimii museo, joka kertoo Groningenin provinssin turvesiirtokuntien tarinan turpeen louhinnasta laivaliikenteeseen ja teollisuuteen. 

Iltapäivällä vierailimme vanhassa valtavassa pahvitehtaassa. Opastetun kierroksen jälkeen Rural radicals veti työpajan, jossa jakauduimme pienryhmiin miettimään, millaisia uusia toimintoja tehtaaseen voisi sijoittaa. Työpajan tulosten esittelyn jälkeen rakennuksen omistava yrittäjä piti kattavan esityksen siitä, millainen festivaalien ja ravintoloiden täyttämä tapahtumapaikka tehdas tulee tulevaisuudessa olemaan.

De Toekomst pahvitehtaasta kaavaillaan ravintoloiden ja keikkojen täyttämää tapatumapaikkaa.
De Toekomst pahvitehtaasta kaavaillaan ravintoloiden ja keikkojen täyttämää tapatumapaikkaa.

Toisema päivänä kaupunkikohteista Veendamin maaseudulle

Toinen päivä alkoi pienessä vesisateessa, kun kävelimme tutustumaan Turfcentral-rakennukseen. Entinen sähkölaitos on muutettu taitelijoiden sekä luovan alan yrittäjien studiotiloiksi. Komea vanha rakennus tarjoaa idylliset puitteet luovalle työlle. Suojeltua rakennusta ei saanut vahingoittaa tai muokata, joten uudet tilat on rakennettu irti vanhan rakennuksen seinistä puisena tilojen sarjana, jossa taiteilijoiden työtilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa.

Turfcentral on vanha sähkölaitos, jossa tänä päivänä moni taiteilija tai luovan alan yrittäjä pitää työhuonettaan.
Turfcentral on vanha sähkölaitos, jossa tänä päivänä moni taiteilija tai luovan alan yrittäjä pitää työhuonettaan.

Päivän toisena kohteena tutustuimme vanhaan asemarakennukseen, joka tänä päivänä toimii rautatiemuseona. Kuten moni muukin rakennus Hollannissa, perustui museon toiminta pitkälti kotiseudustaan ja sen rakennuksista ylpeisiin vapaaehtoisiin. 

Iltapäivällä hyppäsimme bussiin ja matka halki Veendamin maaseudun alkoi. Ensimmäinen maaseutukohde oli Care Farm de Lindehoeve. Perinteinen maalaistalo pihapiireineen oli muutettu vanhusten ja muiden apua tarvitsevien ihmisten päiväkohtaamispaikaksi. Pihalla oli ihana puutarha eläimineen, joita ihmiset saivat hoitaa. Asiakkaat saivat osallistua ruuanlaittoon, syödä yhdessä sekä nikkaroida ohjatusti puutyöpajassa muutaman kerran viikossa. 

Matka jatkui bussilla Oldambtistiin, jossa oli aivan hurmaava Erve Ootwold-niminen kauniisti restauroitu 1800-luvun maatila yksityiskohtaisine marmorilattioineen. Talo oli osittain nykyaikaistettu ja sieltä löytyi muun muassa lämmitettävä uima-allas, poreallas sekä sauna. Talo tarjoaa majoittumispuitteet kerrallaan jopa 24 hengelle.

Kauniisti restauroitu Erve Ootwold -maalaistalo tarjoaa ylellistä majoittumista jopa 24 hengelle.
Kauniisti restauroitu Erve Ootwold -maalaistalo tarjoaa ylellistä majoittumista jopa 24 hengelle.

Päivän viimeinen kohde oli Groningenin maakunnan itäosassa sijaitseva alueen vanhin Oldambster-tyyppinen maatila. Tila koostui täysin kunnostetusta maalaistalosta ja navetasta maatilan pihalla.  Maalaistaloon oli rakennettu kaksi ylellistä matkailijoille vuokrattavaa asuntoa kaappisänkyineen. Tilalla on myös museotoimintaa, joka esittelee entisajan maatilaan liittyviä työkoneita, sekä esineistöä.

Vanhoille rakennuksille monenlaisia uusia käyttötarkoituksia

Maanviljelyksen tuoman hyvinvoinnin ansiosta monet vanhat maalaistalotkin olivat suomalaisen silmissä prameita kartanoita. Tai ainakin joskus olleet sellaisia. Hiljenevä maaseutu ja tyhjilleen jäävät kiinteistöt ovat arkipäivää myös Hollannissa. Kuitenkin näkemiemme kohteiden ja kaiken kuulemamme perusteella ainakin arvorakennusten kunnostamisen tueksi löytyy valtiolta sekä varoja että lainsäädäntöä.

Oli todella innostavaa nähdä, miten monenlaisia uusia käyttötarkoituksia vanhoille rakennuksille oli keksitty. Inspiroivaa oli myös se kunnioitus ja rakkaus, millä vanhoja tiloja huollettiin ja ylläpidettiin.

Kirjoittajat: projektiasiantuntija Sonja Sorsa ja projektipäällikkö Jesse Kitinoja

Lisätietoa: jesse.kitinoja@samk.fi

Artikkelikuvassa on Transforming rural landscapes -konsortio. Taustalla ravintolaksi muutettu vanha kartano.

lue lisää aiheesta
Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat YAMK - Master

Sote-ala ja ilmastovastuu – johtamisen seuraava askel  

Useita maapallon planetaarisia rajoja on jo ylitetty. Tämä tarkoittaa, että luonto ei ehdi palautumaan vahingoista, joita ihminen toiminnallaan aiheuttaa. Tämä lisää riskiä vakaville ympäristömuutoksille, kuten ilmaston lämpenemiselle, kuivuuden lisääntymiselle, merien saastumiselle sekä luonnonvaraisia kasvi- ja eläinlajeja vähenemiselle. Sote-alan palveluiden tuottamisesta aiheutuu merkittävä hiilijalanjälki ja tämän vähentäminen edellyttää välittömiä toimia sekä pitkän aikavälin suunnitelmia. Sote-alan palveluita ei voi enää suunnitella ympäristöä huomioimatta. Tulevaisuudessa ympäristövastuullisuuden tulisikin olla kiinteästi ja systemaattisesti mukana strategisessa suunnittelussa, eikä vain erillisenä velvoitteena.

Sote ei ole vain terveyden edistäjä, vaan myös merkittävä ympäristökuormittaja

WHO:n määritelmän mukaan terveydenhuollon tehtävänä on kansanterveyden lisääminen ja ylläpito, tätä tehtävää toteutettaessa sen tulee minimoida ympäristöön haitallisesti vaikuttavat tekijät. Sairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat kuten liikunta, kasvipainotteinen ruokavalio, lähiluonnosta nauttiminen, kierrätys ja energian säästö. Tällä ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää sairastavuutta, samalla kun ne ovat kustannustehokkaita ympäristötekoja.   

Samanaikaisesti sote‑alan ympäristövaikutukset ovat tosiasia, jota ei voi enää ohittaa. Ala tuottaa 6,5 % Suomen hiilijalanjäljestä. Suurimmat päästöt syntyvät rakennusten energiasta, kuljetuksista ja palveluhankinnoista – asioista, joihin strategisella tasolla voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät.   

Yhdessä kohti ympäristövastuullisempaa tulevaisuutta  

Ympäristövastuullisuus tarkoittaa WHO:n määrittelemänä laajaa vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta, ihmisistä ja tulevista sukupolvista. Palvelut tulee tuottaa kestävästi, mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen sekä luonnonvaroja säästäen. Ympäristövastuu saatetaan kokea eettisenä asiana ja tätä voi olla vaikea havaita sote-alan arjessa. Taustalla on kuitenkin EU:n sekä Suomen poliittista ohjausta ja lainsäädäntöä, jotka velvoittavat ympäristön huomioimisen päätöksenteossa.  Ekologisuus voi olla myös taloudellista. Oikeanlaisilla toimilla sote-alalla voidaan säästää rahaa ja vähentää ympäristökuormaa.    

Johtajan rooli kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon rakentajana  

Yksittäisen työntekijän rooli vaikuttaa pieneltä, mutta yhdessä ja yhteistyöllä saadaan aikaan isoja muutoksia ja sote-alan suuntaa käännettyä kohti kestävää kehitystä. Työyhteisössä muutos edellyttää johtajuutta, tukea ja motivointia. Ympäristöasioissa esihenkilön työ on vaikuttamistyötä asennemuutoksen edistämiseksi sekä muutoksen johtamista. Ympäristökestävyyden parantamiseen on olemassa kannustimia kuten kustannussäästöt, tueksi näille tarvitaan selkeä ohjeistus konserni- ja valtiotasolla.  

“Tulevaisuuden hoitajat haluavat työskennellä arvojensa mukaisesti. “ 

Imagoon perustuvien kannustimien luominen sekä sertifioinneista ja palkinnoista saatavat kannustimet lisäävät muutoksenteon houkuttelevuutta. Nämä nostavat myös yrityksen imagoa houkuttelevana työnantajana sekä yhteistyökumppanina.  Tämän hetken lapsia ja nuoria kiinnostavat ympäristöasiat enemmän kuin aikaisempia sukupolvia – juuri he ovat tulevaisuuden kollegoitamme. Hoitajia ohjaa vahvasti eettisyys ja arvot, tulevaisuuden arvoihin kuuluu ennen kaikkea ympäristö. Kun työntekijän eettinen ajatusmaailma kohtaa työnantajan kanssa, se lisää työntekijän hyvinvointia ja pitovoimaa alalla.  

Toteutuuko ympäristövastuullisuus sote-alalla – vai jääkö se puheiden tasolle? 

Sote-palveluissa toiminnan ydin on turvata potilaalle tämän tarvitsemat palvelut laadukkaasti ja potilasturvallisuutta noudattaen. Potilasturvallisuuteen vedoten terveydenhuollossa käytetään paljon yksittäispakattuja ja kertakäyttöisiä tarvikkeita. Samanaikaisesti organisaatioiden säästötoimet lisäävät henkilökunnan kuormittuneisuutta. Työ pitäisi tehdä laadukkaasti vähemmällä henkilöstöllä. Arjen haasteiden keskellä ympäristöasiat jäävät toissijaisiksi, vaikka ne tunnistetaankin tärkeiksi. Ympäristövastuullisuuden edistäminen edellyttäisi kehittämistyötä ja tälle ei useinkaan ole aikaa.   

“Ei kenenkään asia – vai kaikkien asia? “   

Ympäristövastuullisuus ei välttämättä kuulu kenenkään vastuualueelle, usein se koetaan ylimääräisenä velvoitteena. Suurimpana haasteena on, että kestävälle kehitykselle ei ole strategista ohjausta. Usein asiat vaan jäävät tekemättä. Ympäristövastuullisuuden toteutumattomuudelle on monia rakenteellisia syitä – myös monia mahdollisuuksia vaikuttaa tämän toteutumisen edistämiseksi.

Asioihin voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät   

Hyvinvointialueille siirtymisen myötä palveluita kehitetään ja yhtenäistetään. Näemme, että tässä tarjoutuu mahdollisuus ekologisesti kestävien toimintatapojen ohjaukseen, kehittämiseen ja uudistamiseen. Jotta muutos saadaan toteutumaan, tulee ympäristövastuu nostaa strategiseen päätöksentekoon samalle tasolle taloudellisten ja toiminnallisten asioiden kanssa.   
  
Ympäristövastuu ei ole erillinen lisätehtävä, vaan osa perustehtäväämme: suojella ihmisten terveyttä myös pitkällä aikavälillä. Kun ympäristö kuormittuu, terveys kuormittuu – ja tämä näkyy väistämättä kasvavana palvelutarpeena. Ympäristönsuojelu ei ole projekti, jonka voi siirtää syrjään kiireen keskellä, vaan strateginen johtamiskysymys, joka määrittää organisaation suunnan, resurssit ja vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.  

Ympäristövastuu ei ole vain osa hyvää johtamista, se on osa terveydenhuollon ydintehtävää ja tulevaisuuden turvaamista. Se on investointi, joka vahvistaa organisaation toimintakykyä, vähentää riskejä ja rakentaa terveempää yhteiskuntaa. Ja mikä tärkeintä: muutos ei vaadi täydellisyyttä. Pienilläkin teoilla voidaan saada aikaan suuri vaikutus, kunhan päätämme toimia yhdessä ja johdonmukaisesti. Meidän roolimme tulevaisuuden soten kehittäjinä ja johtajina on merkittävä siinä, mihin suuntaan sotesektori kehittyy ympäristövastuullisuuden suhteen.  

Kirjoittajat: YAMK-opiskelijat Saana Halkola , Teija Peltonen ja Jannica Slutbäck, Hyvinvoinnin uudistuva asiantuntijuus ja johtaminen

Lähteet 

Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., Lähdemäki-Pekkinen, J. (2026). Megatrendit 2026 – Sitran selvityksiä 251.  Haettu 10.3.2026 osoitteesta https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf 

Ilmasto-opas (2025). Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälki koostuu useasta tekijästä.  Tietoa ilmastonmuutoksesta toimialoille. Haettu 14.2.2026 osoitteesta https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/sosiaali-ja-terveydenhuollon-hiilijalanjalki-koostuu-useasta-tekijasta/ 

Koljonen, T., Honkatukia, J., Maanavilja, L., Ruuskanen, O., Similä, L. & Soimakallio, S. (2021). Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI). Synteesiraportti – Johtopäätökset ja suositukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:26. Haettu osoitteesta 10.3.2026 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/ce097382-523a-4eaf-ae79-96ab2ae5e734/content 

World Health Organization (2017). Environmentally sustainable health systems: a strategic document. Haettu 6.3.2026  https://www.who.int/publications/i/item/WHO-EURO-2017-2241-41996-57723 

World Health Organization (2020). Health care without harm: Health care’s climate footprint. Haettu 16.3.2026 osoitteesta: https://sustainability.emory.edu/wp-content/uploads/2020/06/HealthCaresClimateFootprint_090619.pdf 

Alkuperäinen teksti on tuotettu osana ympäristövastuullisuutta käsitteleviä opintoja.

Lue teksti kokonaisuudessaan (pdf)
Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Hoitotyö - Nursing

Kestävä kehitys ja eettinen johtaminen tulevaisuuden hoitotyössä sairaanhoitajan näkökulmasta

Olen pohtinut paljon sitä, millaiseen työelämään olen sairaanhoitajan tutkinnon suoritettuani valmistumassa. Rehellisesti sanottuna, välillä vähän jännittää. Samaan aikaan puhutaan säästöistä, henkilöstöpulasta, kestävyydestä ja siitä, että eläkeikä kasvaa. Tämä aiheuttaa muutospaineita myös hoitotyön johtamiseen. Jos johtaminen perustuu vain tehokkuuteen ja kustannuksiin, se ei tule kestämään ei taloudellisesti eikä inhimillisesti.
Eettinen johtaminen ei ole mikään pehmeä lisä johtamiseen, vaan se on tärkeä ja iso perusta koko hoitotyölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä eettinen johtaminen perustuu arvoihin, oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että johtaja toimii johdonmukaisesti organisaation arvojen mukaisesti ja tekee päätöksiä, jotka kestävät myös moraalisen tarkastelun. (Laaksonen ym., 2020, s. 225–232).

Eettinen johtaminen tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta

Hoitotyössä johtaminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi siten, että kuunnellaanko työntekijöitä oikeasti, jaetaanko työvuorot reilusti sekä mitä tehdään, sitten kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Hoitajista voi tuntua siltä, että he joutuvat kantamaan yksin eettisen kuorman esimerkiksi tilanteissa, joissa potilaita on liikaa ja aikaa liian vähän. Eettinen johtaminen tarkoittaa sitä, että esihenkilö tunnistaa nämä ristiriidat eikä jätä työntekijää yksin niiden kanssa. Se tarkoittaa myös oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa ja avoimuutta. Oikeudenmukaisuus on yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä. Jos työyhteisössä koetaan epäreiluutta, se näkyy heti ilmapiirissä, joka voi taas näkyä asiakkaille.

Raportti ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla” kuvaa, että 2030-luvulla työväestö on aiempaa ikääntyneempi ja monimuotoisempi. Yli 55-vuotiaiden osuus kasvaa ja samalla ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy (Kokkinen, 2020, luku 3). Tämä tarkoittaa, että samassa hoitoyksikössä voi työskennellä yhtä aikaa vastavalmistunut ja eläkeiän kynnyksellä oleva kokenut hoitaja. Lisäksi kieli ja kulttuuritaustat vaihtelevat enemmän kuin ennen. Ikääntyvät työntekijät saattavat tarvita työkykyä tukevia ratkaisuja ja joustoja. Nuoremmat taas kaipaavat ohjausta, palautetta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Monimuotoisuus tuo osaamista ja näkökulmia, mutta ilman tietoista ja eettistä johtamista se voi aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia tai väärinymmärryksiä. Johtajan tärkeä taito on kyky kohdata erilaisuus arvostavasti. Ei siten, että kaikki asetetaan samaan muottiin, vaan että jokaisen oma osaaminen pääsee esiin.

Terveydenhuollossa kustannustietoisuus on todellinen ja välttämätön asia. Henkilöstömitoitus on konkreettinen asia. Taloudellisesti voi olla välttämätöntä tai ehkä houkuttelevaa pitää miehitys minimissä. Eettisesti taas tiedetään, että liian pieni henkilöstömäärä lisää kuormitusta, virheitä ja potilasturvallisuusriskejä. Laaksonen ym. (2020, s. 228.229) korostavat, että eettinen johtaminen edellyttää vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta myös vaikeissa päätöksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajan on punnittava taloudellisten säästöjen ja potilasturvallisuuden välistä suhdetta ja uskallettava perustella ratkaisunsa avoimesti. Aidosti kustannustietoinen johtaja ymmärtää myös säästötoimien pitkän aikavälin vaikutukset. Jos hoitajat uupuvat ja vaihtavat alaa, säästö ei ole enää säästöä.

Tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä

Kestävä kehitys yhdistetään usein ympäristöasioihin, kuten jätteiden vähentämiseen. Se on tärkeää, mutta hoitotyössä kestävyys on paljon laajempi kokonaisuus. Se on sosiaalista kestävyyttä (reilu ja yhdenvertainen työyhteisö), inhimillistä kestävyyttä (työntekijöiden jaksamisen tukeminen) ja taloudellista kestävyyttä (resurssien viisas käyttö). Kokkinen (2020) tuo raportissaan esiin, että työurien pidentäminen ja työkyvyn tukeminen ovat keskeisiä tulevaisuuden työelämässä. Tämä ei toteudu ilman eettistä johtamista. Jos työntekijät uupuvat ennen eläkeikää, järjestelmä ei ole kestävä. Eettinen johtaminen yhdistää ympäristövastuun, taloudellisen realismin ja inhimillisen näkökulman.

Uskon, että tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä. Rohkeutta nostaa esiin epäkohtia, puolustaa potilasturvallisuutta sekä johtaa monimuotoista työyhteisöä reilusti. Eettinen johtaminen ei ole helppoa, mutta ilman sitä hoitotyö ei tulevaisuudessa kestä. Jos haluamme, että 2030-luvulla hoitajat jaksavat työssään ja potilaat saavat laadukasta hoitoa, johtamisen on muututtava avoimemmaksi ja inhimillisemmäksi. Toivon eniten sitä, että kun itse valmistun, pääsen työyhteisöön, jossa arvoista ei vain puhuta, vaan niiden mukaan myös toimitaan.

Lähteet

Kokkinen, L. (2020). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos.

Laaksonen, H., Laitinen, H., Hiilamo, H., Hautaviita, P., Hyvärinen, H., & Vänni, K. (2020). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Sanoma Pro Oy. (Eettinen johtaminen, s. 225–232)

Teksti: Milla Viertonen, hoitotyön opiskelija

Kuva: Pixabay/Mohammed_hassan

Teksti perustuu Satakunnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden Hoitotyön johtaminen ja laadunvarmistus -opintojakson tehtävään. Tehtävässä opiskelijat pohtivat eettistä johtamista, työhyvinvointia sekä kestävän kehityksen näkökulmia sosiaali- ja terveysalalla sairaanhoitajan työn arjessa. Kirjoitukset tuovat esiin opiskelijoiden ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevaisuuden hoitotyöstä sekä sen kehittämisestä.

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala - Social services

Kestävä minä – yhdessä oppimista resilienssistä ja palautumisesta

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmän huhtikuun kokoontumisessa pysähdyttiin resilienssin ja palautumisen taitojen äärelle yhdessä sosionomiopiskelijoiden, Satakunnassa toimivan Holmi Caresin omistaja Andreas Holmin sekä hankeasiantuntijoiden kanssa. Aamupäivän aikana rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, mitä jaksaminen tarkoittaa käytännössä ja miten sitä voidaan vahvistaa jo opintojen aikana. Tämä kokoontumiskerta toteutettiin SAMKin Peliselli -tilassa, hyödyntäen tilan tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi aistien kautta tapahtuvaan rentoutumiseen.

Resilienssi osana ammatillista kasvua

Keskusteluissa resilienssi hahmottui ennen kaikkea taitona, joka kehittyy kokemuksen ja reflektion kautta. Lastensuojelutyön arki tuo väistämättä eteen tilanteita, jotka kuormittavat sekä mieltä että kehoa. Vahva resilienssi tarkoittaa kykyä jatkaa työtä, käsitellä kokemuksia ja palautua niiden jälkeen. Opiskelijoille tämä avasi tärkeän näkökulman: omaa jaksamista ei pidä sivuuttaa, vaan siihen liittyvät asiat tulee oppia tunnistamaan ja jaksamista tulee tukea jo varhaisessa vaiheessa ammatillista polkua.

Kehon ja mielen palautuminen näkyväksi

Yhteisessä työskentelyssä tarkasteltiin, miten stressi vaikuttaa kehoon ja mieleen. Kun kuormitus kasvaa, keho aktivoituu ja mieli voi jäädä kiinni kuormitusta ylläpitäviin ajatusmalleihin. Samalla tunnistettiin, että palautuminen ei ole vain levon hetkiä, vaan aktiivinen prosessi, jossa keho ja mieli palaavat tasapainoon. Keskusteluissa korostui, kuinka tärkeää on oppia huomaamaan omat kuormituksen merkit ajoissa ja löytää keinoja, jotka auttavat rauhoittumaan myös työpäivän keskellä.

Kokemuksellinen oppiminen vahvistaa ymmärrystä

Aamupäivän aikana opiskelijat pääsivät keskustelemaan yhteisessä harjoituksessa siitä, miten asiakastilanteessa voi tulla esille monenlaisia tunteita ja miten asiakastilanteesta voi irtautua luottaen siihen, että on työntekijänä tehnyt riittävästi. Lisäksi opiskelijat pääsivät testaamaan erilaisia rentoutumista edistäviä välineitä, joiden avulla pysähdyttiin hengityksen, kehon tuntemusten ja aistikokemusten äärelle. Harjoitukset tarjosivat konkreettisen kokemuksen siitä, miten pienikin hetki voi vaikuttaa omaan oloon. Monelle osallistujalle oivallus syntyi siitä, että palautuminen ei vaadi pitkiä taukoja tai erityisiä olosuhteita, vaan se voi tapahtua osana arkea, kunhan siihen pysähtyy tietoisesti.

Yhteinen purku teki näkyväksi sen, miten yksilöllisiä palautumisen tavat ovat. Se, mikä rauhoittaa yhtä, voi aktivoida toista. Tämän tunnistaminen nähtiin tärkeänä osana ammatillista itsetuntemusta, joka tukee sekä omaa jaksamista että kykyä kohdata asiakkaita.

Kohti kestävää työelämää

Kestävä minä -ryhmässä korostui ajatus siitä, että resilienssi ja palautumisen taidot ovat keskeinen osa sosiaalialan ammatillisuutta. Niitä ei opita vain teoriassa, vaan ennen kaikkea yhdessä kokemalla, jakamalla ja reflektoimalla.

Tällainen työskentely tukee siirtymää opinnoista työelämään ja vahvistaa valmiuksia kohdata työn kuormittavia puolia. Samalla se rakentaa pohjaa kestävälle työuralle, jossa oma hyvinvointi nähdään olennaisena osana ammattitaitoa.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Heli Rosenqvist

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat In English, Liiketalous - Business

Adapting to Life in Rauma

After several months in Rauma, the city that once felt completely new has now become familiar.

What first surprised us has slowly become part of our everyday life.
One of the biggest challenges at the beginning was adapting to the rhythm of winter. When we first arrived, the days were extremely short, and daylight lasted only a few hours. However, as the weeks passed, we noticed something interesting: every day the light returned a little more.

Now, with spring approaching, the atmosphere of the city is changing. The snow is slowly melting, the days are getting longer and Rauma feels more lively. The city that once seemed quiet and frozen during winter is gradually waking up again.

Looking back, we realized how much we have discovered during these months. We have walked through Old Rauma many times, explored the forests around the city, walked on the frozen sea and tried numerous cafés across town.

Sauna has also become part of our normal routine. What first felt surprising is now something completely natural. It is not only about relaxing but also about sharing moments together and experiencing a tradition that is deeply rooted in Finnish culture.

Living here has allowed us to discover a different rhythm of life. Nature, calm and balance seem to play an important role in daily life in Rauma.

For us, this experience has been much more than a study semester abroad. It has been a chance to discover a new culture, adapt to a new environment and create memories that will stay with us long after leaving Finland.

Fact box – Antoine

Age: 19
Home town: Saint-Just-Saint-Rambert, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Create his own company in the future
Fun fact: Enjoys meeting new people, discovering cultures and living new experiences

In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the third text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Työn imu kannattelee vaativassa työssä – Kestävä minä -ryhmän kokoontuminen SataLasso-hankkeessa

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmä kokoontui maaliskuun puolivälissä pohtimaan työhyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa. Tämän kerran teemana oli erityisesti työn imu – se myönteinen, energisoiva tila, joka auttaa jaksamaan myös vaativassa työssä. Mukana keskustelua rikastuttamassa oli asiantuntijavieraana Satakunnan hyvinvointialueelta yksikön johtaja Suvianna Forss sekä joukko aktiivisesti osallistuneita opiskelijoita.

Työhyvinvointi sijaishuollossa – miksi se on niin tärkeää?

Lastensuojelun sijaishuollossa tehtävä työ on tunnetusti vaativaa. Arki voi sisältää emotionaalisesti kuormittavia tilanteita, haastavaa käyttäytymistä, vuorotyötä ja ajoittaista resurssipulaa. Työhyvinvointi rakentuu kuitenkin monesta eri tekijästä: työn mielekkyydestä, turvallisuudesta, terveydestä sekä toimivasta työyhteisöstä.

Yhteisessä keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että vaikka työ on raskasta, se on samalla myös erittäin merkityksellistä ja antoisaa. Mahdollisuus vaikuttaa lapsen elämään, tarjota turvaa ja tukea sekä nähdä pieniäkin onnistumisia arjessa tuovat työhön syvää merkitystä.

Työn imu – enemmän kuin pelkkää jaksamista

Työn imu tarkoittaa pysyvämpää, myönteistä tunnetta työssä. Se näkyy tarmokkuutena, omistautumisena ja uppoutumisena työhön. Kyse ei ole vain siitä, että “selvitään päivästä”, vaan siitä, että työ voi parhaimmillaan innostaa ja antaa energiaa. Ryhmässä pohdittiin, miltä työn imu näyttää käytännössä: työntekijä on läsnä ja kiinnostunut, työ tuntuu merkitykselliseltä, arki sujuu ja yhteistyö toimii ja myös lapsi aistii turvallisuuden ja myönteisen ilmapiirin.

Tärkeä oivallus oli, että työn imu ei synny sattumalta eikä pelkästään yksilön ominaisuuksista – se rakentuu ympäristön, työyhteisön ja johtamisen varaan.

Vaatimukset ja voimavarat tasapainoon

Keskeinen teema oli työn vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde. Sijaishuollossa vaatimuksia on paljon, mutta ratkaisevaa on se, että voimavarat ylittävät vaatimukset. Voimavaroiksi tunnistettiin muun muassa toimiva ja tukeva työyhteisö, selkeä johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työnohjaus ja palaute sekä kokemus työn merkityksellisyydestä.

Kun nämä ovat kunnossa, työn imu voi syntyä – ei siksi, että työ olisi helppoa, vaan siksi, että työntekijä ei jää yksin kuormituksen kanssa.

Asiantuntijan näkökulma ja yhteinen keskustelu

Suvianna Forss toi keskusteluun arvokasta käytännön näkökulmaa sijaishuollon arjesta. Hänen puheenvuoronsa konkretisoi sitä, miten työhyvinvointia voidaan tukea rakenteellisesti ja myös johtamisen kautta. Samalla se vahvisti ymmärrystä siitä, että työn imu ei ole irrallinen ilmiö, vaan suoraan yhteydessä työn laatuun ja lasten hyvinvointiin. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun, ja yhdessä pohdittiin muun muassa miltä työn imu tuntuu työntekijästä ja miten lapsi ehkä kokee sen.

Kokoontuminen vahvisti tärkeää viestiä: lastensuojelun sijaishuollon työ on yhtä aikaa kuormittavaa ja palkitsevaa. Työn imu ei synny vaatimusten puutteesta, vaan siitä, että työntekijällä on riittävästi voimavaroja kohdata työn haasteet.

Kun työn imu toteutuu, se ei hyödytä vain työntekijää – se näkyy suoraan myös lapsen arjessa turvallisuutena, jatkuvuutena ja parempana kohtaamisena. Työhyvinvoinnin tukeminen onkin ennen kaikkea investointi sekä työntekijöihin että lapsiin.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Mari Kirkanen