Tarinoita työnteon arjesta. Stories of day-to-day working.

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmä kokoontui maaliskuun puolivälissä pohtimaan työhyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa. Tämän kerran teemana oli erityisesti työn imu – se myönteinen, energisoiva tila, joka auttaa jaksamaan myös vaativassa työssä. Mukana keskustelua rikastuttamassa oli asiantuntijavieraana Satakunnan hyvinvointialueelta yksikön johtaja Suvianna Forss sekä joukko aktiivisesti osallistuneita opiskelijoita.

Työhyvinvointi sijaishuollossa – miksi se on niin tärkeää?

Lastensuojelun sijaishuollossa tehtävä työ on tunnetusti vaativaa. Arki voi sisältää emotionaalisesti kuormittavia tilanteita, haastavaa käyttäytymistä, vuorotyötä ja ajoittaista resurssipulaa. Työhyvinvointi rakentuu kuitenkin monesta eri tekijästä: työn mielekkyydestä, turvallisuudesta, terveydestä sekä toimivasta työyhteisöstä.

Yhteisessä keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että vaikka työ on raskasta, se on samalla myös erittäin merkityksellistä ja antoisaa. Mahdollisuus vaikuttaa lapsen elämään, tarjota turvaa ja tukea sekä nähdä pieniäkin onnistumisia arjessa tuovat työhön syvää merkitystä.

Työn imu – enemmän kuin pelkkää jaksamista

Työn imu tarkoittaa pysyvämpää, myönteistä tunnetta työssä. Se näkyy tarmokkuutena, omistautumisena ja uppoutumisena työhön. Kyse ei ole vain siitä, että “selvitään päivästä”, vaan siitä, että työ voi parhaimmillaan innostaa ja antaa energiaa. Ryhmässä pohdittiin, miltä työn imu näyttää käytännössä: työntekijä on läsnä ja kiinnostunut, työ tuntuu merkitykselliseltä, arki sujuu ja yhteistyö toimii ja myös lapsi aistii turvallisuuden ja myönteisen ilmapiirin.

Tärkeä oivallus oli, että työn imu ei synny sattumalta eikä pelkästään yksilön ominaisuuksista – se rakentuu ympäristön, työyhteisön ja johtamisen varaan.

Vaatimukset ja voimavarat tasapainoon

Keskeinen teema oli työn vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde. Sijaishuollossa vaatimuksia on paljon, mutta ratkaisevaa on se, että voimavarat ylittävät vaatimukset. Voimavaroiksi tunnistettiin muun muassa toimiva ja tukeva työyhteisö, selkeä johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työnohjaus ja palaute sekä kokemus työn merkityksellisyydestä.

Kun nämä ovat kunnossa, työn imu voi syntyä – ei siksi, että työ olisi helppoa, vaan siksi, että työntekijä ei jää yksin kuormituksen kanssa.

Asiantuntijan näkökulma ja yhteinen keskustelu

Suvianna Forss toi keskusteluun arvokasta käytännön näkökulmaa sijaishuollon arjesta. Hänen puheenvuoronsa konkretisoi sitä, miten työhyvinvointia voidaan tukea rakenteellisesti ja myös johtamisen kautta. Samalla se vahvisti ymmärrystä siitä, että työn imu ei ole irrallinen ilmiö, vaan suoraan yhteydessä työn laatuun ja lasten hyvinvointiin. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun, ja yhdessä pohdittiin muun muassa miltä työn imu tuntuu työntekijästä ja miten lapsi ehkä kokee sen.

Kokoontuminen vahvisti tärkeää viestiä: lastensuojelun sijaishuollon työ on yhtä aikaa kuormittavaa ja palkitsevaa. Työn imu ei synny vaatimusten puutteesta, vaan siitä, että työntekijällä on riittävästi voimavaroja kohdata työn haasteet.

Kun työn imu toteutuu, se ei hyödytä vain työntekijää – se näkyy suoraan myös lapsen arjessa turvallisuutena, jatkuvuutena ja parempana kohtaamisena. Työhyvinvoinnin tukeminen onkin ennen kaikkea investointi sekä työntekijöihin että lapsiin.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Mari Kirkanen

In English we often hear the phrase “Stay hungry; stay foolish.” In Finnish there is a similar saying: “Nälkä on paras kokki,” which means hunger is the best cook. In other words, having the desire or appetite to learn is the most important ingredient for success.

My journey of learning suomen kieli started in Nepal, almost five months before my flight to Finland. I already knew that studying nursing in Finland would require language proficiency, especially for practical training in healthcare settings. After traveling across seven oceans to pursue my dream of becoming a nurse, I committed that I could not allow language to become a barrier to my learning.

To prepare myself, I enrolled in an online Finnish language course at Kathmandu Finnish School, where my teacher was also a graduate from a Finnish university. That was the first step of my Finnish language journey.

Today, as an international nursing student at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), I realize that language learning has been an important part of my academic as well as personal growth.

---

Facing the Challenges

Many studies rank Finnish among the top ten most difficult languages in the world to learn. However, there are also encouraging aspects for beginners. For example, the Finnish alphabet is mostly similar to English, with only a few additional vowels and pronunciation differences.

Since I had already learned some basic Finnish in Nepal, I arrived in Finland feeling confident that communication would be easy. However, reality surprised me. Most Finnish people spoke much faster than I expected.

At the beginning, I sometimes felt overwhelmed. Still, I did not give up trying to communicate even if all I could say was “Joo!” or “Ei!” with a smile.

Another challenge was the difference between formal Finnish, which is usually taught in textbooks, and spoken Finnish, which people use in everyday life. Because my learning had focused mostly on formal Finnish, understanding casual conversations was often confusing.

Sometimes my mistakes created funny or embarrassing situations. For example, once I wrote to a Finnish friend: “Minä tapan sinut.” He laughed and replied, “Don’t kill me! 😂” I had intended to say, “I will meet you.”  That moment taught me how even a single letter can change the meaning of a sentence.

Even some place names required practice. For instance, I practiced pronouncing Kirjurinluoto, a well-known park in Pori, for almost a month before I could say it confidently. I soon realized that my understanding of Finnish was still developing, yet I often tried to speak like a Finnish person. This sometimes creates new challenges, but it also became an important part of my learning process. At times, Finnish felt more confusing than difficult, but every mistake became a valuable lesson.

---

Discovering the Fun in Language Learning

Learning a new language is never easy, but there is a saying: “You live a new life for every new language you speak. If you know only one language, you live only once.”

Motivation is very important when learning something new. If motivation is difficult to find, it is important to start with something that interests you. For me, that starting point was traditional Finnish sayings.

Some of the sayings I learned include:

• Ei lämmin luuta riko
• Ei haukku haavaa tee
• Parempi katsoa kuin katua
• Kertaus on opintojen äiti
• Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
• Aamuvirkku on illan torkku

Today I have collected nearly twenty old Finnish sayings, which has made learning more enjoyable.

I also explored Finnish culture through music and rhymes. I learned the famous song “Ievan Polkka” and the traditional rhyme “Körö körö kirkkoon.” I often share these with people I meet, and in return they teach me new Finnish words and expressions.

Another important part of my learning journey has been volunteering. I volunteer three times a week in the Oma Maa project at DIAK, where I actively practice speaking Finnish with native Finnish people. These real-life interactions have helped me build confidence and improve my communication skills.

---

Resources That Helped Me Learn Finnish

During my journey, several resources have supported my learning:

Communication with local people
Talking with Finnish people is one of the most effective ways to learn natural language and everyday expressions.

Language learning apps

• Duolingo

Language learning websites

• Finnishpod101
• Kielibuusti
• Lingohut

Grammar websites

• Uusi kielemme
• Venla

YouTube channels

•  Finnishtogo with Virpi
• Herfinland
• Vanekuu

Free streaming service

• Yle Areena

---

My Tips for Students Learning Finnish

Based on my experience, I would like to share some tips for new students who are beginning their Finnish language journey:

1. Learn the Finnish numbers and alphabet first.
2. Pay attention to correct pronunciation from the beginning.
3. Take full advantage of your teacher during language classes.
4. Build a strong foundation before moving to advanced topics.
5. Start by learning words used in everyday life.
6. Gradually familiarize yourself with spoken Finnish.
7. Learn commonly used adjectives, adverbs, and everyday expressions.
8. Do not hesitate to speak with Finnish people.
9. Ask questions such as “Mikä tämä on?”, “Miten sanotaan … suomeksi?”, and “Mitä se tarkoittaa?”
10. Slowly learn Finnish prefixes and suffixes.
11. Start learning past tense once you are comfortable with the basics.
12. Never give up.

---

Studying and Learning Languages at SAMK

Studying at SAMK has also supported my language learning journey. The university provides opportunities to learn Finnish through courses, interactions with classmates, and daily life in Finland. The supportive and encouraging Finnish language teachers at SAMK have played an important role in making this learning journey possible. Being part of an international student community allows us to share experiences and encourage each other while adapting to a new culture and language.

Through my studies, volunteering, and everyday conversations, Finnish has gradually become a natural part of my life in Finland.

---

Conclusion

Learning a new language opens a new version of life. Language is not merely a tool for communication; it is also a gateway to culture. Through language, we begin to understand people’s traditions, values, and ways of thinking.

For international students in Finland, learning Finnish can help build connections, create friendships, and deepen our understanding of the society around us.

To every new student coming to Finland, my advice is simple: do not be afraid of the language. Start small, stay curious, and enjoy the process. Every new word you learn brings you one step closer to this land and the lovely people.

---

Author: Elisha Limbu

Lastensuojelutyössä työntekijä kohtaa päivittäin lasten, nuorten ja perheiden haastavia elämäntilanteita. Työ on merkityksellistä, lähellä ihmistä ja suhteissa olevaa työtä, mutta samalla se voi kuormittaa työntekijää. Juuri siksi itsetuntemus ja oman jaksamisen tukeminen ovat keskeinen osa ammatillista kasvua, kehitystä ja osaamista.

Ensimmäisellä Kestävä Minä -kokoontumiskerralla käsittelimme itsetuntemusta ja työuupumusta turvallisessa ja pienessä ryhmässä Diakin ja SAMKin sosionomiopiskelijoiden, hankeasiantuntijoiden sekä lastensuojelulaitos Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemen asiantuntijuutta hyödyntäen.

Miksi itsetuntemus on lastensuojelutyössä välttämätöntä?

Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa omat tunteet, ajatukset, toimintatavat ja rajat. Se auttaa ammattilaista erottamaan, mikä kuormitus syntyy työstä ja mikä esimerkiksi omista sisäisistä vaatimuksista. Samalla se luo perustan myötätunnolle – myös itseä kohtaan.

Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä ammattilainen kohtaa työssään voimakkaita tunteita: turhautumista, kiukkua, ikävää, huolta, mutta myös iloa ja toivoa. Työ vaatii jatkuvaa läsnäoloa, rajojen asettamista ja niiden pitämistä sekä ammatillista harkintaa. Ilman itsetuntemusta on riski, että työntekijä alkaa reagoida asiakkaiden tilanteisiin omien kuormittuneiden tunteidensa kautta tai ylittää huomaamattaan omat jaksamisen rajansa.

Erilaiset asiantuntija toivat erilaisia näkökulmia

Opiskelijaryhmän kanssa työskentelyssä keskeistä oli kolmen erilaisen asiantuntijuuden yhdistäminen.

Ensimmäisen ryhmäkokoontumisen alussa kävimme läpi aiheen teoreettista viitekehystä: itsetuntemuksen käsitteistöä, työuupumuksen kehittymisen ymmärtämistä sekä opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemista. Tarkastelimme muun muassa sitä, miten kuormitus voi näkyä kehossa, tunteissa ja käyttäytymisessä jo ennen varsinaista uupumusta.

Lastensuojelulaitoksen kokenut asiantuntija toi esille käytännön arjen näkökulman. Hän sanoitti konkreettisesti tilanteita, joissa rajojen tunnistaminen on vaikeaa: työvuorojen kuormitus, työtehtävien liiallisuus, hektisyys, lasten haastava käytös, vastuun tunne lasten ja nuorten kasvusta sekä työyhteisön paineet. Asiantuntijan puhe teki näkyväksi sen, että uupumus ei synny äkillisesti, vaan voi hiipiä arkeen vähitellen.

Opiskelijat puolestaan toivat mukaan opiskelijan ja harjoittelijan näkökulman: epävarmuuden, halun suoriutua hyvin, riittämättömyyden tunteet sekä pelon siitä, ettei ole vielä ”tarpeeksi ammattilainen”. Näiden kokemusten sanoittaminen oli keskeinen osa Kestävä minä -ryhmän ensimmäistä kokoontumista.

Keskustelua, pohdintaa ja oivalluksia

Kentän ammattilaisen toimesta opiskelijat tekivät itsenäisen harjoituksen, jossa he valitsivat 3-5 henkilökohtaista luonteenpiirrettä/vahvuutta, jotka kuvasivat parhaiten heidän tyyliään ja tapojaan toimia. Tämän jälkeen he saivat valitsemilleen sanoille selityksiä, joiden avulla he tarkastelivat omaa itsetuntemustaan ja vahvuuksista aiheutuvia mahdollisia uupumuksen merkkejä. Harjoitus tarjosi opiskelijoille konkreettisen kokemuksen siitä, miten positiivisilta tuntuvat luonteenpiirteet voivatkin helposti ja huomaamatta johtaa työuupumukseen.

Keskustelussa nousi esiin oivallus siitä, kuinka pienilläkin keinoilla voi vaikuttaa omaan oloon – ja miten tärkeää on huomata kuormituksen merkit ajoissa, ennen kuin ne kasaantuvat liikaa.

Ryhmässä muodostui yhteinen ymmärrys

Ryhmässä työskentelyn aikana muodostui yhteinen ymmärrys siitä, etttä lastensuojelutyössä ei tarvitse olla valmis tai jaksaa yksin. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä tunnistaa omat rajat ja hakea tukea ajoissa.

Itsetuntemus on taito, joka kehittyy koko työuran ajan. Sen vahvistaminen jo opiskeluvaiheessa antaa tuleville ammattilaisille paremmat edellytykset suojata omaa jaksamistaan ja pysyä alalla.

Yhteistyö hankkeen, oppilaitosten ja lastensuojelun käytännön työn välillä mahdollistaa sen, että opiskelijat saavat realistisen, mutta samalla toivoa ja voimavaroja vahvistavan kuvan lastensuojelutyöstä.

Lopuksi

Kun puhumme työuupumuksen ehkäisystä, puhumme lopulta myös laadukkaasta lastensuojelutyöstä. Hyvinvoiva työntekijä pystyy olemaan aidosti läsnä ja tukena lapsille ja nuorille. Siksi itsetuntemukseen panostaminen ei ole vain yksilön, eikä yhden työyhteisön asia, vaan koko alan yhteinen vastuu. Tämän toivomme viestittyvän kaikille opiskelijoille ja ammattilaisille yhteisesti SataLasson Kestävä minä -ryhmien kautta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Miia Immonen

Artikkelikuvassa ovat Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemi sekä SataLasso hankeasiantuntija ja Diakin sosiaalialan lehtori Mari Kirkanen.