Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma.

Making the most out of an unusual summer  

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do 

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports. 

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port  

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

LED lights in Syväraumanlahti port.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island   

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island. 

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available! 

Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had! 

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible! 

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila  
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola 

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.

COST AMiCI – Expert work and student cooperation within antimicrobial innovations

The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.                    

In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments. 

Martijn Riool and Minna Keinänen-Toivola
Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.

Students as part of the conference team

SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:

As a student, attending the organization of the AMiCI conference was a great opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from being part of the planning, to working in the actual conference and attending the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out about Krakow, and how to write all the information about public transportation, accommodation, sights etc. briefly. 

This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event. 

The AMiCI conference, SAMK students
SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.

After the conference, our task was to plan a feedback survey for the participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the information given before the event, the practical arrangements during the event and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is room for improvement in the future.

Being a part of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had during our studies and it was interesting to attend an international conference and to meet new people from all around the world. This got us thinking about our future careers – working in the field of event organization could be something we would like to do after graduation.

Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik

Photos: Hanna Rissanen

Yrittäjän koulutus opiskelijan silmin

Lukion jälkeen, vuonna 2017, välivuotta pitäessäni pähkäilin eri koulutusvaihtoehtoja. Yrittäjäperheessä kasvaneena, olivat ajatukseni kääntyneet hieman siihen suuntaan, jos jatkaisinkin isäni yritystä. Koulutuksia vertaillessani silmiin osui ilmoitus Satakunnan ammattikorkeakoulun Yrittäjän koulutusohjelmasta.

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja vaikka haaveilin kauppakorkeaan pääsemisestä, totesin, että käytännönläheinen opiskelu vie minut paljon pidemmälle yrittäjänä. Välivuotena työskentelin noin 40 tuntia viikossa, joten Yrittäjän koulutuksen pääsykoe eli valintakurssi sopi minulle paremmin kuin hyvin. Päätöstäni vahvisti myös se, että koulutusohjelman suorittamisesta saa joka tapauksessa moneen taipuvat tradenomin paperit, jos ajatus tulevaisuuden ammatista muuttuisikin.

Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa
Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa.

Tiivis ja hyvähenkinen opiskelijaryhmä

Kävi niin, että pääsin kuin pääsinkin SAMKiin ja aloitin opintoni syksyllä 2017. Samalla muutin pieneltä paikkakunnalta itselleni uuteen kaupunkiin Poriin, josta en tuntenut entuudestaan kuin sinne urheilulukioon opiskelemaan muuttaneen pikkuveljeni. Pori otti hyvin vastaan ja tutustuin niin koulun kuin harrastusten kautta mahtaviin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme muodostui erittäin tiivis, hyvähenkinen porukka ja vaikka mukana oli sekä kokeneempia yrittäjiä että vasta lukionsa päättäneitä, niin kaikki tulemme toimeen keskenämme erinomaisesti. Parhaillaan yrittäjäuraansa aloittavana koulutuksesta saa varmasti alkuun vahvan verkoston ympärilleen.

Lähiopetusta oli ensimmäisen syksyn ajan aina perjantaisin. Olin valmistautunut opiskelemaan täyspäiväisesti, joten aloitin lähipäivien lisäksi keräämään tutkintoon kuuluvia vapaasti valittavia opintoja. Nämä kurssit voivat olla käytännössä mitä vain SAMKin kurssitarjonnasta tai Campusonlinesta valittuja opintoja. Näin jälkikäteen juuri valmistumassa olevana pohdin, miksi en ottanut tällöin enemmän koodaukseen ja muuhun it-alaan liittyviä kursseja, sillä niistä on yrittäjällekin vain hyötyä.

Opintojaksot voi valita oman mielenkiinnon mukaan

Keväällä 2018 aloitin työt opintojen ohella. Sain työssäkäynnistä huolimatta kerättyä opintopisteitä ensimmäisenä opiskeluvuotena 94 pistettä ja tätä tapaa suosittelen muillekin. Täydentävät ja vapaavalintaiset opintojaksot kannattaa käydä niin alussa kuin mahdollista, niin loppuajan pystyy keskittymään hyvin opinnäytetyön ja harjoittelun suorittamiseen. Pidän Yrittäjän koulutuksessa myös siitä, ettei ole välttämätöntä valita vain tietyn suuntautumisen opintoja, vaan voi syventyä useisiin eri aihealueisiin oman mielenkiinnon mukaan.

Jatkoin työntekoa koulun ohella myös toisena opintovuotena. Koulutuksessa on se hyvä puoli, että myös pakollisia opintoja sai suoritettua etuajassa liiketalouden muiden koulutusohjelmien mukana. Joten opinnot sai valita melkeinpä oman työkalenterin puitteissa.

Työharjoittelu yhdistyy joustavasti opintohin

Toisena lukuvuotena aloin suorittamaan myös harjoitteluani. Kokopäivätyön ja koulun yhdistäminen ei tuottanut tällöinkään vaikeuksia, priorisointi oli vain tärkeässä asemassa, jotta koulutehtävät tulivat tehdyksi. Suoritin harjoittelun kokonaan isäni yrityksessä, mutta harjoittelun olisi voinut myös suorittaa missä tahansa muussa firmassa. Koulutus ei velvoita, että opiskelijalla olisi jo oma yritys opintoihin hakeutuessa. Yrittäjän koulutukseen hakiessa riittää, että luonteesta löytyy yrittäjähenkisyyttä ja esimerkiksi harjoittelun voi suorittaa, vaikka pankissa, jos sitä itse haluaa. Itse pohdinkin pitkään, pitäisikö minun suorittaa harjoitteluni jossain muussa yrityksessä ja saada sitä kautta lisäkokemusta. Tarve työntekijälle isäni yrityksessä sai minut kuitenkin valitsemaan kotoisan polun.

Perheyrityksen tarjontaan kuuluvat mm. vaihtomattopalvelu ja likaa keräävien mattojen myynti.

Kolmannen vuoden syksyllä aloitin harjoittelun ohella opinnäytetyöni tekemisen. Projektin voi aloittaa vaikka jo ensimmäisenä vuotena, mutta itse halusin säästää sen loppuun. Opinnäytetyön voi tehdä joko omalle yritykselle tai mille tahansa muulle taholle, joten tässäkään tapauksessa koulutuksessa ei vaadita omaa yritystä. Omalle yritykselle saa kuitenkin opinnäytetyön myötä suurta hyötyä. Keskustelimme isäni kanssa mahdollisista yrityksemme tarpeista ja niiden perusteella sainkin idean opinnäytetyöni aiheesta. Opinnäytetyöprojekti oli itsessään melko vaativa työmäärältään, mutta kun sen aloittaa rauhassa on hyvin vahvoilla.

Kokonaisuudessaan Yrittäjän koulutus on mielestäni sopiva hieman erilaista tradenomiuraa hakevalle. Yritysasiantuntijoita tarvitaan jatkuvasti lisää, joten jos oma yrittäjäpolku ei innosta, on koulutuksesta silti huomattavasti hyötyä. Itse tutustuin opintojen kautta mahtaviin ihmisiin ja opin paljon asioita käytännössä. Tiedän, että tämän koulutuksen jälkeen minulla on todella vahva tukiverkko ympärilläni. Jos ajatukseni olisi nyt perustaa täysin uusi yritys, varmasti tekisin sen.

Teksti ja kuvat: Susanna Aaltonen, tradenomiopiskelija, Yrittäjän koulutus

Lisätietoja Yrittäjän koulutuksesta.

SAMKin sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle

Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Mistä ajatus projekteihin lähti?

Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.

Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto

Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.

Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja infopisteet toimisivat käytännön tasolla.

Valitut teemat ja projektinimet:

  • Yksinäisyys – Kauppakaveri
  • Mielenterveys – Mielekäs hetki
  • Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
  • nuoret – Mitä nuoril?
  • lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe

Vetonauloja tarvitaan aina

Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.

Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.


ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.


Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut

Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa.  Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan. 

Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen. 

Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.

Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot

Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.

Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä  apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).

Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.

Tikkulan S-market – Mitä nuoril?

Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret. Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien palveluita:

  • Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo, Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
  • Mite mää starttaa eteepäi? | Ohjaamo
  • Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla | Nuorten vastaanotto
  • Löyr ja huomaa mut! |  Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö, Ankkuri
  • Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila, Satakunnan Setan nuortenryhmät

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.

Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä riippumatta.

Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.

Länsi-Prisma – Mielekäs hetki

Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.

Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.

Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.

Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti

Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.

Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.

Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.

Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.

Länsi-Prisma – Hyvä perhe

Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.

Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.

Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.

Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.

Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija

”Suosittelemme muillekin” – Sote-alan opiskelijoiden Hälsa och välfärd i Sverige -opintomatka Tukholmaan

Ruotsin kielen ammatilliset perusopinnot antavat valmiuksia käyttää ruotsin kieltä. Hälsa och välfärd i Sverige -kurssi antaa mahdollisuuden testata näitä valmiuksia elävässä elämässä ja aidossa ympäristössä. Kävimme sekä alan kohteissa että kulttuurikohteissa.

Vapaasti valittaviin opintoihin kuuluva Hälsa och välfärd i Sverige toteutettiin opintomatkana Tukholmaan 2.–5.6.2019. Aiheena oli terveys ja hyvinvointi Ruotsissa, ja kurssi oli suunnattu kaikille SAMKin sotealan opiskelijoille.

Tukholma mereltä
Tukholma mereltä

Opintojakson on mahdollistanut jo monena vuonna Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB) lahjoittamalla SAMKille stipendin tätä opintomatkaa varten.

Ruotsin kieltä pääsimme kuulemaan ja puhumista harjoittelemaan koko matkan ajan myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.

Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.

Reissussa oli mukana kaksi opettajaa, Mari Linna ja Airi Westergård sekä 12 eri alojen opiskelijaa (kolme geronomi-, kaksi kuntoutuksen ohjaaja-, yksi fysioterapeutti- ja kuusi sairaanhoitajaopiskelijaa). Olimme eri-ikäisiä, mutta se ei rennolla opintomatkalla haitannut. Yövyimme tulo- ja menomatkalla laivalla ja yhden yön hotellissa Tukholmassa.

Fotografiska museum puhutteli

Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme Fotografiska-valokuvamuseoon, jossa tutustuimme usean valokuvaajan töihin, muun muassa Jesper Walderstenin All Over -näyttelyyn, jossa oli puhuttelevia kuvia ja moniulotteisia mietelauseita, Vincent Petersin Light Within -muotokuviin, Scarlet Hooft Graaflandin Katoavat jäljet (Vanishings Traces) -kuviin ja Rahul Talukdarin ahdistaviin katastrofikuviin.

Teosten tekstit oli kirjoitettu ruotsiksi ja englanniksi, joten jos ei täysin ymmärtänyt lukemaansa ruotsiksi, pystyi tarkistamaan asian englannin kielellä. Erittäin mielenkiintoinen museokohde ja ajatuksiin jäävät näyttelyt, jota voimme suositella kaikille.

Jesper Waldersten: All Over
Jesper Waldersten: All Over

Vincent Peters: Light Within
Vincent Peters: Light Within

Scarlet Hooft Graafland: Vanishings Traces
Scarlet Hooft Graafland: Vanishings Traces

Rahul Talukdar: Made in Bangladesh
Rahul Talukdar: Made in Bangladesh

Villa Tollaren toimintakulttuurin olennainen osa: sukupolvien kohtaaminen

Valokuvamuseon jälkeen matkasimme linja-autolla Nackassa sijaitsevaan Villa Tollaren yksityiseen hoitokotiin.

Villa Tollare esitteestä kuva

Meidät otettiin täällä todella hienosti vastaan ja saimme kahvin lomassa kuulla ruotsin kielellä Tollaren toiminnasta. Ruotsin kielen kuuleminen ja puhuminen tapahtui myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Villa Tollare toimii tiiviissä yhteistyössä samassa kiinteistössä olevan Lilla Tollaren eli esikoulun kanssa. Toimintakulttuurin olennainen osa siellä on sukupolvien välinen kohtaaminen, mikä tuo sisältöä sekä ikäihmisten että lasten arkeen.

Asukkailla voi olla taustalla joko fyysinen tai psyykkinen sairaus, mikä aiheuttaa avun tarvetta. Henkilökunnan työtä helpottaa teknologia – asukkaan kotiin mentäessä eteisessä oleva iPad-tabletti avautuu työntekijälle henkilökohtaista läpyskää näyttämällä ja siitä näkyy kaikki tämän asukkaan hoidon kannalta tarpeellinen tieto, esimerkiksi vaikkapa fysioterapeutin video siirtämistekniikasta ja ajantasainen tieto lääkityksestä.

Uusimpana hankintana heillä oli Tovertafel-projektori, joka heijastaa interaktiivisia kuvia ja tekstejä, jotka aktivoituvat kosketuksesta. Esimerkiksi syksyn lehtiä voi lakaista lattialta pois tai yhdistellä sananlaskuun kuuluvia lauseita oikeaan järjestykseen.

Asenne Ruotsissa on yksilöä arvostavampi ja kunnioittavampi, siellä ei puhuta esimerkiksi dementikosta, vaan henkilöstä, jolla on muistiongelma. Myös tupakointiin suhtautuminen oli erilaista kuin Suomessa: 4-kerroksisessa Villa Tollaressa oli vain yksi parveke, jolla tupakointi ei ollut sallittua.

Tollaresta palattuamme meillä oli loppupäivä vapaata aikaa käydä syömässä, ostoksilla, kulttuurikohteissa tai muuten tutustua Tukholmaan. Olimme jokainen saaneet bussi- ja metroliput, joiden kanssa oli helppo liikkua kaupungissa.

Suomikotiin olisi hieno päästä harjoitteluun

Seuraavana aamuna matkasimme metrolla Tukholman suomalaisuuden kehtoon, Suomikotiin.

Meidät otettiin myös tänne avosylin vastaan ja saimme nauttia ruotsinsuomalaisten ihanasta vieraanvaraisuudesta. Tämä oli kiva paikka, jonne olisi hienoa päästä työharjoitteluun – ottavat mielellään opiskelijoita vastaan.


Suomikodissa syödään rehellistä suomalaista kotiruokaa.
Suomikodissa syödään ”rehellistä suomalaista kotiruokaa”.

Ruotsissa asuvat, erityisesti Tukholman alueen suomalaiset vanhukset, voivat päästä kotikunnan maksusitoumuksella asumaan Suomikotiin. Siellä soi suomalainen musiikki, verhot ja pöytäliinat ovat sinivalkoisia ja hoitajat puhuvat asukkaille suomea. Dokumentointikieli on kuitenkin ruotsi.

Erilaisia aktiviteetteja ja yhteisiä hetkiä on muun muassa kahvilatoiminnan, kasvien kasvatuksen ja ulkoilun muodossa. Ruotsissa maksajataho edellyttää, että virikkeitä on tarjolla vähintään kaksi arkipäivää kohden. Saunaan pääsee halutessaan kerran viikossa, saunassa voi käydä jopa kotona asuvan puolison kanssa.


Palveluasuntojen varustetaso ja apuvälineet ovat parempia kuin Suomessa. Henkilökuntaan kuului myös vahtimestareita, mikä ei Suomessa liene tavallista.


Vahtimestari on tärkeässä roolissa. Vierailumme aikana hän istutti kesäkukkia asukkaiden kanssa Suomikodin omassa puutarhassa. Hän oli rakentanut puutarhaan myös jäätelökioskin.

Vapaasti valittavat kulttuurikohteet

Vapaa-ajalla saimme nauttia ihanan lämpöisestä alkukesän auringonpaisteesta ja valita itse jonkin kulttuurikohteen, johon tutustua. Ryhmäläiset kävivät muun muassa Abba-museossa, Kuninkaanlinnassa, Globenin maisemahissillä ja vanhassa kaupungissa. Tarjontaa kaupungissa oli yllin kyllin.

Globenin ostoskeskuksessa me geronomiopiskelijat tutustuimme taiteilija Yoko Onon ideoimaan Toiveiden puuhun, johon kuka tahansa sai jättää oman toiveensa muiden nähtäväksi – yksi hieman erilainen ja mielenkiintoinen näkemys hyvinvointiin sekin.


Teksti ja kuvat: Marika Pääkkönen, Tuire Tammi ja Johanna Uusitalo, opiskelijat geronomiopiskelijoiden ryhmästä AGE17SP

Ryhmäkuva iloisesta matkaseurueesta
Ryhmäkuva iloisesta matkaseurueesta

Ruotsin oppikirjat nuotioon?

Tekikö mielesi heittää ruotsin oppikirjat nuotioon, roviolle, jossa ne palavat tulessa ikuisesti unohduksiin? Vai tulitikkujen puutteessa heitit kirjat vain menemään uskoen, että et niitä enää koskaan tarvitsisi missään ikinä? Toivoitko myös ruotsin maikalle näkymättömyyden viittaa tai menolippua Ruotsinmaalle?

Niin teimme mekin. Pakkopullaa ja pakkoruotsia, yläasteelta lukion kautta ammattiopintojen pakollisiin jaksoihin. Ruotsin kielioppia ja epäsäännöllisiä verbejä. Käsittämättömiä poikkeussääntöjä ja vuorolukua oppitunneilla. Sanakokeita ja kuunteluharjoituksia, monivalintavaihtoehtoja ja mielikuvituksettomia artikkeleja. Lähes painajaismaiset muistot ruotsin tunneilta. Ja vakaa käsitys siitä, että tätä en ikinä käytä tai tarvitse. Onneksi elämä heitti eteemme mahdollisuuden muuttaa mielipidettämme ja ennen kaikkea mahdollisuuden aktivoida muistin syövereistä kauan sitten opiskellut ruotsin kielen alkeet. Haluamme jakaa kanssanne kokemuksenne ja rohkaista kaikkia ottamaan haltuun ruotsin kieli heti alkumetreiltä – uskokaa: se kannattaa.

Ensimmäinen tarina siitä, miten rohkeus voittaa epäröinnin ja lopputuloksena syntyy rakkaus ruotsin kieleen. Tämän tarinan teille kertoo Terhi Mäkelä:

”Peruskoulun päättyessä yksi asia oli varma: ruotsin kirjat poltetaan. Tässä elämässä ei sellaista tilannetta tule, että ruotsia tarvitsen, enkä haluakaan. Kului vuosia, toimin erilaisissa työtehtävissä ja eräänä päivänä löysin itseni Viking Linen työhaastattelusta. Kuten varmaan tiedätte, Viking Line on ahvenanmaalainen varustamo, jonka työkieli on ruotsi. Haastattelija kysyi, pärjäänkö ruotsin kielellä. Palo laivalle töihin oli kova ja luottamus omiin olemattomiin ruotsin kielen kykyihin kävi äärirajoilla. Päätin pärjätä. Siitä se alkoi, jokapäiväinen ruotsin kielen käyttö. Voi kuinka paljon helpommalla olisikaan päässyt, kun jo peruskoulussa olisin ottanut tosissani kielen opiskelun. Kantapään kautta, monien kielikommellustenkin kera, ruotsin puhuminen ja kirjoittaminen helpottui. Syntyi rakkaus ruotsin kieleen. Siinä samassa uskallus auttaa asiakkaita monella muullakin kielellä vahvistui. Tänään puhun sujuvasti ruotsia, soittelen ystäville Tukholmaan lähes päivittäin ja koen ruotsin kielen suureksi rikkaudeksi, jota kannattaa vaalia.”

Toinen tarinamme vie yli kolmenkymmenen vuoden taakse aikaan, jolloin kielistudiot olivat harvojen herkkua ja tärkeintä oli osata moninaiset kielioppisäännöt. Olisiko kuitenkin ollut viisasta suhtautua asiallisemmin ruotsin kielen opiskeluun, sitä pohtii Marjo Jaspa:

Opiskelin vuosikymmeniä sitten ruotsia, ensimmäisten peruskoulun yläastevuosien jälkeen varmaan enemmän tai vähemmän pakkoruotsina. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kauppaopistossa liiketalousruotsin tunnit olivat järkyttäviä vuorolukuistuntoja, joiden muistot ovat onneksi suuremmalta osin aika kullannut. Minkäänlaista käsitystä ruotsin kielen tarpeellisuudesta ei ollut, ei edes vaikka läheisiä sukulaisia asui Ruotsissa. Voi siis nuoruutta, voi sitä tyhmyyttä ja naiiviutta. Onneksi elämä heittää eteen tilanteita, joissa armottomastikin saa mahdollisuuden muuttaa totaalisesti mielipidettään. Niin kävi minullekin. Työtehtävissä pääsin useastikin käymään ruotsalaisessa tytäryhtiössä, ja voi sitä nolouden määrää, kun ei pystynyt kommunikoimaan ruotsiksi muutamia helppoja fraaseja lukuun ottamatta: ”Hejdå! Hur mår du?”. Keskustelua pystyi seuraamaan jotenkuten, kiitos ruotsin ja englannin kielen sanaston yhteneväisyyksien. Sanomattakin on selvää, että yhteistyö lahden toisella puolella Ruotsissa olisi ollut hedelmällisempää, jos olisin osannut ruotsin kieltä. Opiskelut aikuisena SAMKissa antoivat mahdollisuuden ruotsin kielen aktivoimiseen. Kannatti ottaa kaikki irti – kävin innolla sekä aktivointi- että pakolliset kurssit ja vapaasti valittavan Våga tala svenska -kurssin. Autossa pauhaa Vega, ja ruotsalaisdekkarit Beck ja Wallander katsotaan uudestaan ilman suomenkielistä tekstitystä. Ei mitään pakkoruotsia, vaan rakkaudesta monimuotoiseen kommunikointiin!”

Ruotsin kielen opiskelu on tänään moninaista ja hyvin käytännönläheistä. Kielioppi on osa opiskelua, mutta yhä tärkeämmässä roolissa on sanallinen kommunikointi ja ymmärretyksi tuleminen. Opiskeluihin liittyy mielenkiintoisia vierailuja yrityksiin, tutustumisia toisiin oppilaitoksiin. Seminaareja. Webinaareja ja verkko-opiskeluja. Opiskelijavaihtoja. Siis vaihtelevaa ja jokaiselle jotakin erityisen sopivaa.  On siis vain itsestä kiinni, että aktiivisesti ottaa kielen haltuun. Ymmärtää ahkeroinnin tuloksena syntyvän vieraan kielen, ruotsin, puhumisen taidon antamat suuret mahdollisuudet. Positiivisen suhtautumisen kierre vetää mukaansa muutkin ja laajentaa osaajien joukkoa. Onnistumisen tunne on mahtava!

Meidän olisikin Suomessa syytä jo heittää romukoppaan pakkoruotsi-termi. Sen sijaan aivan selvää on, että ruotsin kielen taidolla avautuu monet ovet niin opiskelujen tiimoilta kuin työelämässä. Ruotsista tuodaan ja sinne viedään yli 10 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta, ja siihen tarvitaan – mitäpä muuta kuin ruotsin kielen taitoisia henkilöitä. Ja kyllä on mukava vaihtaa ajatuksia ruotsiksi myös matkaillessa Helsingissä, Ahvenanmaalla, Porvoossa tai Vaasassa. Tarinamme kertovat menetetyistä vuosista ja mahdollisuuksista oman jääräpäisyyden ja ymmärtämättömyyden takia, siksi toivommekin, että lukiessasi tätä saat oivalluksen ja innon ruotsin kieleen ja sen moninaisuuteen. Våga tala svenska, bli proffs!

Marjo Jaspa blogi SAMKARIT SAMK

Teksti: Marjo Jaspa

Kirjoittaja on liiketalouden aikuisopiskelija, joka työnsä ohessa 2017 aloitti tradenomiopinnot, koska tärkeää elämässä on elinikäinen oppiminen ja aivojen alatuinen jumppaaminen. Teksti on syntynyt Våga tala svenska -kurssin aikana. ”Jaoimme kokemuksiamme ruotsin kielen opiskelusta ”aikoja sitten” versus Marin pitämiin loistaviin tunteihin”, ja blogiteksti syntyi näistä kokemuksista.

Kuvat: Mari Linna ja Marjo Jaspan arkisto; kuvituskuva on Våga tala -opintomatkalta Fiskarsiin.

Trying something new: Have you heard about lacrosse?

Protective gear. Men use helmets, women usually use the goggles. SAMKARIT blog post samk
Protective gear. Men use helmets, women usually use the goggles.

I knew very little about lacrosse before we were asked to do a project about it for the students of Rauman lyseon lukio. I had only seen it played a few times in an American TV-show in fact. So, this project, in cooperation with students from SAMK and from Rauman lyseon lukio, gave me the opportunity to learn not only about how to put up an event but also about this sport.

Lacrosse is one of the oldest sports in the world having roots with the native Americans. It is a contact game played with sticks that have a net in the end. The object is to throw the ball into the opponent’s goal and score more goals than the other team. It is also the national sport of Canada.
Rauman lyseon lukio has a partner in Canada and they wished to learn something about the country before their study trip there. What better way than to try the national sport?

A chance to try lacrosse

We started our project with a short promotion event at the school in Rauma where we had some information available about the sport and the event in order to get the students interested. Lacrosse is not that well known in Finland and many have no idea what it is about so we thought some basic information would be useful. The main event was held in the football hall in Rauma and lasted one and a half hours. There were about 25 students present.

Students waiting for instructions for the next drill. SAMKARIT blog
Students waiting for instructions for the next drill.

The equipment and instruction were provided by Markus Mattila, a 25-year old lacrosse player from Turku Titans. He has played the game for 9 years and said he started like most Finnish lacrosse players start, he changed games from hockey to lacrosse. He instructed the students with some exercises on how to use the lacrosse stick and how to throw the ball. Everyone got to try some moves and have fun.

Interviewing the instructor

While the students were trying some moves, I had a little interview with Markus about his hobby and future plans. I asked how long he has played

Markus Mattila Lacrosse player,SAMKARIT blog
Markus Mattila

and how he got interested. He told me that lacrosse players in Finland start pretty late, usually around 16 to 18 and often after having played ice hockey. Some hockey teams play lacrosse during the summer season and players who for what ever reason can’t continue with hockey sometimes change games to lacrosse. Markus said he turned to lacrosse when continuing hockey would have required him to move.

According to Markus lacrosse has been played in Finland since 2001 and we have men’s league, women’s league and junior league. The popularity of the sport has been growing over the years. The Finnish Lacrosse Association lists six lacrosse clubs. But quality over quantity. Finland is doing quite well internationally in the sport. The men’s national team has gotten third in the European championships in 2016. 2018 World championship games were held in Israel with 46 countries and Finland coming up as 15th. Finland has also hosted the European championships of box lacrosse in 2017 in Turku. Box lacrosse is the indoor version of the better-known field lacrosse.

Lacrosse sticks, SAMKARIT blog
Lacrosse sticks

Markus is going to Canada for the summer to play lacrosse and has interest to play professionally. It’s a long-term plan, he says, and we will wish him good luck for that future. The box lacrosse world championships are held in Canada in autumn 2019 and according to Finnish Lacrosse Association webpage Markus has been chosen as the team captain.

Our main goal was to give a fun opportunity for the students and learn about organizing an event and I think we achieved that.

Our team of SAMK students (from left to right) Jasmin Nurmi, Ira Heino and Sam RobinsonSAMKARIT blog
Our team of SAMK students (from left to right) Jasmin Nurmi, Ira Heino and Sam Robinson

Text: Ira Heino
Pictures: Ira Heino & Sam Robinson





This project was a part of our studies in the degree programme in International Tourism Development. We had three members of our class working on this with two students from Rauman lyseon lukio. All three of us are first year students and the project was related to our course about event management. These kinds of projects are a fun and a practical way of learning, and in SAMK we do projects starting right from the beginning of our studies.

Yrittäjäksi oppimassa

Teksti: Karla Suvanto ja Marko Mikkola | Kuvat: Yrittäjän koulutusohjelma

Lue lisää yrittäjän koulutuksesta

Istun modernissa luokkahuoneessa. Tavallisten tuolien lisäksi huoneessa on pari nojatuolia ja nurkassa lojuu säkkituoli. Katsellessani ympäri näen parikymppisiä opiskelijoita. Tai hetkinen, ainakin puolet näistä ovat hyvinkin päälle nelikymppisiä. Yksi vauvaperhekin löytyy. Mikäs paikka tämä on?

–Menossa on Yrittäjän koulutusohjelman toisen vuosikurssin oppitunti Satakunnan ammattikorkeakoulussa, vastaa Susanna Aaltonen. Meitä on täällä aika moneen junaan, hän naurahtaa. Itse hain tähän koulutusohjelmaan, koska halusin jatkaa isäni yritystä ja saada samalla tradenomin tutkinnon. Yrittäjyys on aina kiehtonut vastuullaan ja haasteillaan. Parasta opinnoissa on ollut verkostoituminen ja mahtaviin ihmisiin tutustuminen, sekä se, että opintoja saa tehdä omassa tahdissa. Yritysideaakaan ei välttämättä tarvitse olla valmiina, kunhan asennetta yrittäjyyteen löytyy.

Samoilla linjoilla ovat Jani Koivunen, Johanna Peuhkuri, sekä Tuulia Koivisto.

– Opintojen mukauttaminen omia tulevaisuuden tarpeita vastaaviksi on ihan huippua, sanoo autonasentajaksi aiemmin valmistunut Tuulia. Hänenkin perheellään on yritys, jossa hän työskentelee aina kun ehtii. Sen sijaan Janin ja Johannan tavoitteena on jonain päivänä perustaa oma yritys.

– Yrittäjyys on aina kiinnostanut minua, sanoo Jani. Hain koulutusohjelmaan, sillä halusin myös tutkinnon osaamisestani.

Katselen lisää ympärilleni. Opettaja puhuu luokan edessä. Kun katson tarkemmin, huomaan, ettei hän ole ainoa luokassa oleva opettaja. Itse asiassa heitä on luokassa viisi. Onko tämä tyypillistä juuri tälle koulutusohjelmalle?

– Kyllä, opetus eroaa muista Satakunnan ammattikorkeakoulun koulutusohjelmista nimenomaan tiimipedagogiikan ansiosta, toteaa koulutusohjelmasta vastaava lehtori Pia Marjanen. Lisäksi opetussuunnitelma on pyritty laatimaan siten, että opiskelija pystyy halutessaan luotsaamaan omaa yritystään opintojensa ohella ja myös suuntaamaan opintojaan omaa yritystä hyödyttävästi.

– Mielestäni juuri tämän tyyppistä koulutusta tarvitaan. Uskon, että tulevaisuudessa opettajan roolin tulee olla enemmän oppimisen ohjaamisessa ja puitteiden luomisessa. Tähän koulutusohjelmaan halusin lähteä opettamaan, koska olen aina ollut myös heittäytyjä ja uusi kiinnosti. Koulutusohjelmassa on mahtava muu opetustiimi, jossa on monipuolista osaamista ja upea henki.

No entäs se vauvaperhe sitten? Miten pikkulapsiarjen ja opiskelun voi yhdistää?

– Ihan mainiosti, vastaa Toni Hietala. Olemme molemmat vanhemmat myös palkkatöissä ja meillä on lisäksi omat toiminimet musiikkialalla. Opiskelu on todella virkistävää, kun tapaa uusia eri ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä oman työn ulkopuolelta. Lisäksi opiskellessa vahvistuu luotto omaan tekemiseen myös yritysasioissa.

Seinänvierustalla istuu kaksi pidemmän linjan yrittäjää, Anne Määttänen ja Jari Taimi. Anne toimii yrittäjänä tapettien maahantuontiyrityksessä ja lähti koulutusohjelmaan mukaan kehittääkseen itseään ja saadakseen lisäkoulutusta. Jari on SataCom Oy:n toimitusjohtaja, sekä lisäksi hallituksen puheenjohtaja useammassa yrityksessä. Yhdestä asiasta nämä kaksi yrittäjää ovat yhtä mieltä: yrittäjyys lähtee aina ihmisestä itsestään, eikä sitä oikeastaan voi opiskella. Vaikka yrittäjän koulutusohjelmasta saa eväitä yrittämiseen, yrittäjyys tulee aina omasta sydämestä.

– Uusien asioiden opiskelu on mielenkiintoista ja jos ei ole, niin sitten mennään siitä, mistä aita on matalin. Kun on paljon puuhaa, pitää olla armollinen itselleen, toteaa Jari.

On mahtavaa olla aivan erilaisessa ympäristössä, missä normaalisti olen. Aivan kuin olisin lomalla, hän nauraa.

– Osa opiskelijoista käy Porissa opiskelemassa muualta käsin. Näihin reissaajiin kuuluu myös tamperelainen Esa Voitto Ravantti. Hänen tavoitteenaan on tulevaisuudessa perustaa itse yritys tai ostaa jo toimiva yritys.

– Haluan kannustaa kaikkia vähän vanhemmallakin iällä opiskelemaan, Esa sanoo. Olen itse 56-vuotiaana ammatinvaihtajana saanut uuden mahdollisuuden elää mielenkiintoista elämää ja oppinut kosolti uusia asioita. Hienointa koulutuksessa on ollut oppia oppimaan ja päästä mukaan seuraamaan tulevaisuuden teknologioiden ja opetusmenetelmien esiinmarssia.

Kysyn vielä Pialta, millaista on opettaa näin heterogeenistä porukkaa.

– Opiskelijoiden erilaiset taustat ja ikähaitari ovat erittäin hyvä asia, sillä siitä kumpuaa mielenkiintoisia keskusteluja ja oppimista tapahtuu näin ollen myös opiskelija-opiskelija- sekä opiskelija-opettaja -akselilla. Haastavinta on lunastaa ydinlupauksemme eli pystyä tarjoamaan mahdollisuus opiskella myös yrittäjyyden tai työssäkäynnin ohella. Näiden kahden vuosikurssin perusteella voin sanoa ylpeydellä, että meidän koulutusohjelmassamme opiskelevat ovat keskimääräistä ulospäinsuuntautuneempia, ennakkoluulottomampia, kunnianhimoisempia ja määrätietoisempia kuin muut. Tämä on toki oma subjektiivinen mielipiteeni, eikä pohjaudu tutkimustietoon.


  • Satakunnan ammattikorkeakoulun Yrittäjän koulutusohjelma on Suomessa ainoa laatuaan.
  • Koulutuksesta valmistuu tradenomiksi ja opiskella voi myös yrittämisen tai työssäkäynnin ohella.
  • Pääsykoevalinnan tekee tekoäly ja pääsykoekurssi itsessään kerryttää opintopisteitä, jotka hyväksiluetaan koulutusohjelman opintoihin.
  • Hakuaika Yrittäjän koulutusohjelmaan on 20.3.2019-3.4.2019.



Japanese students’ winter school will be soon again in Rauma – here’s a #tb to 2018

Winter School 2019 is soon here, in Rauma. In this text we look back to the winter school a year ago. The story is written by our students.

SAMK Rauma hosted Winter School 2018 for four Japanese students from Osaka Gakuin University, Japan. Winter School was held in cooperation of Haaga-Helia University of Applied Sciences, Helsinki. The students spent one week in Rauma (24.2.-3.3.2018). It was an interesting experience all-around for both parties and the week flew by accompanied by unexpected experiences and turns.

Day one was full of sports

First, JapaneseStudents Winter School SAMK Rauma 2018we went to see a Finnish baseball match, and after that we went to Merijakamo to take a stroll on ice. The Japanese students experienced Finnish winter at its fullest: cold, crisp wind, ice, snow, skiing, and ice fishing. Our stroll was a rather short one though and we later warmed ourselves up at our local Finnish fast food restaurant Hesburger!

Amazingly, the students were excited about Citymarket. We spent at least 20 minutes at the toy aisle, and marveling at the vast selection of different candies. Finally, we went to see a floorball match and ended the day on a good, although busy note.

Day two we started with lessons on Finnish culture and language

We learned about the similarities of Finnish and Japanese. We also visited the Maritime campus at Rauma, and the Japanese students got introduced to simulators and attained general knowledge about navigation and the systems involved in it. We had pizza for dinner, and the Japanese students were quite shocked to see how enormous the pizzas in Finland were!

After pizza, we attended a Japanese class at Adult Education Center to give our guests a taste of Finnish students learning the Osaka Gakuin students’ native tongue.

Day three was too cold for our original plan

Day three was too cold for our original plan, which was winter fun, so we decided to bake apple pie and relax. It was delicious! After baking, we spent the afternoon having a little trip to the local mall.

Day four  we spent outdoors

Day four, however, we spent outdoors. First, we had a tour in Old Rauma. After visiting church and museum, we continued our trip to Latumaja, where we had fun in Finnish style.

This was the first time the Japanese students tried sled hill and pole sled with some slight mishaps. After that, we warmed up in a hut grilling sausages and drinking warm berry juice. We ended the day with swimming and sauna in the pool area of the Maritime campus.

JapaneseStudents Winter School SAMK Rauma 2018

We started the fifth day with bowling

We started the fifth day with bowling soon after we woke up to get in a good mood for the remainder of the day. For lunch, we decided to make some homemade hamburgers for lunch with the leftover ingredients we had. After we were done with lunch and cleaning after ourseleves we headed to Pori; first we visited the Pori Campus and met Pepper the robot!

We were also able to experience VR and many more technical wonders, including 3D printers. In Puuvilla shopping center we managed to pass our time by going out to a Mexican restaurant and splitting up for a short shopping spree, as the Japanese students had seemed fascinated by shopping malls and even general stores. And after rushing against the clock the day climaxed with a hockey game between Ässät and Saipa, accompanied by enthusiastic fans’ cheers.

JapaneseStudents Winter School SAMK Rauma 2018 Isomäki Hockey

On day six…

On day six, the Japanese students gave us an interesting presentation on Osaka, Japan, and Osaka Gakuin University. After the presentation, we started preparing for the International Night where we were meant to entertain and feed approximately 20 students from different countries. Thankfully nobody came in empty-handed and we managed to experience several different cultures’ delicacies.

JapaneseStudents Winter School SAMK Rauma 2018 Intl Food Fiesta

The night proceeded smoothly with party games and sampling multi-cultural treats. Finally, the party ended with the somewhat wacky introduction of a Finnish children’s dance “Sutsi satsi”. The night was tons of fun and our guests were happy to get to know people from different countries, for example, from Germany, Austria, China, and Vietnam.

The final day came sooner than we had wished

The final day came sooner than we had wished despite the week having been somewhat hectic. We met for the last time at the bus station before the students headed to Helsinki. It was a bit sad that they had to leave, but we promised to see each other again in the future. We hope they enjoyed their trip to Finland and to Rauma under our wing!

We want to thank Hiro, Sae, Shinya, and Kazutaka for coming to Rauma! We had so much fun with you! And, naturally, we look forward to seeing you again!

Katri, Jenna & Jaakko

Vanhustyö muutoksessa

TEKSTI: Vanhustyön ylemmän AMK-tutkinnon (vuosikurssi 2017) opiskelijat | PHOTO by rawpixel.com from Pexels

Vanhustyön ylemmän amk-tutkinnon opiskelijat järjestivät osana projektiopintojaan vanhustyön asiantuntijoille, opiskelijoille ja kaikille vanhustyöstä kiinnostuneille suunnatun Valoa vanhustyöhön -seminaaripäivän marraskuussa 2019. Teemana oli vanhustyö muutoksessa.

Satakunnan sote-valmistelujen hankepäällikkö Mari Niemi aloitti tilannekatsauksella sote-uudistukseen. Niemi totesi, että oikeammin on kysymys maakuntauudistuksesta, johon liittyy soten lisäksi paljon muutakin. Maakuntauudistus edellyttää laajaa toimintakulttuurin muutosta työkentällä. Vanhustyön näkökulmasta kehittämisen kohteena ovat ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen, keskitetyn palveluohjausmallin kehittäminen sekä kotihoidon sisällön kehittäminen ja yhtenäistäminen.

Vs vanhuspalveluiden johtaja Pirjo Mäkilä kertoi vanhustenhuollon nykytilasta Porissa. Vanhustenhuolto on vielä hyvin laitosvaltaista ja tavoitteena onkin siirtää painopiste kotona asumisen tukemiseen. Uusina kotona asumista tukevina kehittämiskohteina ovat kotihoidon asiakkaiden ravitsemushoidon tehostaminen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen esimerkiksi kuntouttavan päivätoiminnan keinoilla. Myös gerontologinen sosiaalityö on saanut lisää resursseja.

Johtava hoitaja Eija-Liisa Vikström ja sairaanhoitaja Suvi Hakala Pöytyän kansanterveystyön kuntayhtymästä kertoivat Mun Klinikka -etädiagnosointi -pilotista. Mun Klinikka on sähköinen keskustelukanava, jossa asiakas saa neuvoja terveydenhoitoon liittyvissä kysymyksissä terveydenhuollon ammattilaisilta. Ammattilaisen aloitteesta voidaan avata myös videopuhelu. Mun Klinikka toimii vaihtoehtona soittamiselle tai käynnille terveyskeskuksessa.

Hovikodin toimitusjohtaja Jussi Peltonen esitteli ikäihmisten päivätoiminta Singaporessa.

Peltonen kertoi Suomen ja Singaporen välisistä eroista vanhustenhuollossa sekä näkemyksiään Suomen vanhustenhuollon vahvuuksista. Peltosen mielestä maailmalle voisi viedä enemmänkin suomalaista vanhustenhuollon osaamista. Hyvinä esimerkkeinä hän mainitsi tutkimustiedon, erityisesti dementian ja muistisairauksien osalta, Green Care eli luonnon hyödyntämisen hoivassa ja yksittäiset vanhustenhuoltoon ja hoivaan kehitetyt tuotteet. Lisäksi Peltonen painotti, että kaikki toiminta vanhustenhuollossa tulisi olla tavoitteellista ja tutkittuun tietoon perustuvaa.

THL:n ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri, LT Jukka Kärkkäinen puhui ikäihmisten mielenterveyshäiriöistä ja niiden hoidosta. Kärkkäinen korosti, että mielenterveyden sairauksien ennaltaehkäisyyn tulee panostaa. Merkittävä tekijä sekä ennaltaehkäisyssä että hoidon tukena on tekeminen ja toiminta. Ikääntyneillä mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys on samaa luokkaa kuin muissakin ikäryhmissä, mutta fyysisiä sairauksia on enemmän ja nämä voivat laukaista oireita tai aiheuttaa mielenterveyshäiriöitä. Tärkeää on sairauksien diagnosointi ja tämän pohjalta luotu hoitosuunnitelma, jossa keskitytään vaikuttaviin hoitomuotoihin. Merkityksellistä on potilaan sitouttaminen hoitoon.

Valoa vanhustyöhön -seminaaripäivä järjestettiin nyt kolmannen kerran ja se keräsi paikalle runsaan joukon kiinnostuneita kuulijoita. Tilaisuudessa oli nähtävillä myös järjestävän opiskelijaryhmän kehittämistöistä tehdyt värikkäät posterit sekä sponsorien esittelypöydät

Ryhmämme toivoo, että tapahtuma saa jatkoa tulevaisuudessakin seuraavien opiskelijoiden toimesta. Kiitämme kaikkia seminaaripäivään osallistuneita ja tilaisuuden mahdollistaneita yhteistyötahoja.

Valoa Vanhustyön muutokseen!