Hälsa och välfärd – Hyvinvointia, kulttuuria ja saaristomaisemia

Osallistuimme SAMKin vapaasti valittavalle “Hälsa och välfärd på svenska” -opintojaksolle, jonka kautta pääsimme tutustumaan kahden Maarianhaminan sote-alan kohteen lisäksi myös Ahvenanmaan kulttuuriin. Matkan piti aluksi suuntautua myös Tukholmaan, mutta kuljetusalan lakon takia kävimme vain Maarianhaminassa. Matkaan lähdimme tiistaina 30.1.2024 aamulla laivalla ja palasimme takaisin jo seuraavan päivän iltana.

Opintomatkalla mukana oli kaksi opettajaa, Mari Linna sekä Anna-Sofia Salminen. Opettajien lisäksi oli mukana yhteensä seitsemän SAMKin sote-alan opiskelijaa (kaksi fysioterapeutti-, kaksi geronomi-, kaksi hoitotyönopiskelijaa sekä yksi sosionomiopiskelija).

Rauhallista menoa Ahvenanmaan kaduilla

Vierailumme ajankohta osui matkailusesongin ulkopuolelle, joten Maarianhaminan kaduilla ei ollut vilkasta menoa. Liekö syynä myös kovin liukas keli, joka rauhoitti meidänkin askeleitamme kaupungissa kävellessämme. Eri kohteiden välillä kulkiessamme käveltyjä kilometrejä kuitenkin kertyi mukavasti ja raikas meri-ilma tarjosi happirikasta ulkoilua meille saaressa vierailijoille.

Sukellus Ahvenanmaan historiaan

Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella Ahvenanmaan historiaan. Kierroksen aloitimme palaten ajassa 7500 vuotta taaksepäin ja kuulimme mielenkiintoisia tapahtumia sekä tarinoita vuosien varrelta aina nykypäivään saakka.

Vierailijaryhmä kävi tutustumassa päivätoimintakeskukseen.

Tutustumiskäynnit kohteisiin

Keskiviikkona aamulla luovutettuamme huoneemme Hotelli Pommernissa suuntasimme tutustumaan Rehab City –nimiseen yritykseen. Yrityksen toiminnasta oli kertomassa sydämellään työtätekevä, pitkän linjan ammattilainen, fysioterapeutti Mats Danielsson. Rehab Cityssä työskentelee fysioterapeuttien lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja henkilökohtainen valmentaja sekä hieroja. Paikassa tarjotaan monipuolisesti kuntoutuspalveluita, ja se onkin monipuolinen työpaikka. Rehab Cityssä on mahdollisuus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Danielsson kertoi, että paikka sopisi esimerkiksi fysioterapeuteille loppuopintojen harjoittelupaikaksi juuri monipuolisuutensa takia, mutta siellä tarvitaan jo laajaa tietotaitoa. “Erikoisuutena”, verrattuna Suomen kuntoutuskeskuksiin oli se, että heillä oli oma uima-allas, jota hyödynnettiin paljon fysioterapiassa ja ryhmäliikunnoissa.

Ennen lähtöä takaisin kotiin ehdimme vielä vierailemaan KST:n (Kommunernas socialtjänst k.f) kehitysvammaisille sekä autisteille henkilöille järjestetyssä päivätoiminnassa, jossa saimme kohdata mukavia persoonia, niin henkilökunnassa, kuin päivätoiminnan asiakkaissakin. KST:n tavoitteena on parantaa asiakkaidensa elämänlaatua auttamalla heitä. Asiakkaita esimerkiksi neuvotaan ja autetaan työnhaussa. Päivätoiminta soveltuu hyvin sote-alan opiskelijoille harjoittelupaikaksi ja on niin sanottu matalan kynnyksen paikka, koska kielitaitovaatimus ei ole niin suuri.

Rohkaistumista ruotsin kielen puhumiseen

Opintojakson aikana pääsi hyvin harjoittamaan omaa ruotsin kielen taitoa ja heikommallakin ruotsin kielen taidolla pärjäsi hyvin. Matkan aikana pääsi oppimaan uutta, hyödyllistä, sote-alalle soveltuvaa sanastoa, josta varmasti on hyötyä myös tulevaisuudessa. Myös jos vähänkin mietityttää ruotsinkieliseen paikkaan harjoitteluun meneminen, on opintojakso hyvä ponnahduslauta tällaiselle.

Kiitos Svenska Kulturfonden i Björneborg:in myöntämästä stipendistä, joka mahdollisti opintomatkamme ja pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin, asukkaisiin sekä alueen sote-palveluihin.

Jos kiinnostuit Ahvenanmaasta tai olet pohtinut kaksi- tai ruotsinkielistä harjoittelua, tutustu Praktik på svenska -Moodleen, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Niin mekin teemme!

”En riktig skäribo vill skydda allt som är nära”.

(Oikea saaristolainen suojaa kaikkea, mikä on lähellä.)

– Jannen repliikki Myrskyluodon Maijan prologissa

Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.
Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.

Kirjoittajat: Jemina Nurminen toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja Virpi Suojanen ensimmäisen vuoden geronomiopiskelija

Artikkelikuvassa ryhmä on menossa tutustumaan Rehab Cityyn.

Itämeripäivän konseptointia logistiikka-alan yrityksille

Olen Jannica Hedback ja opiskelen liiketalouden tutkinto-ohjelmassa kolmatta vuotta Raumalla. Aloitin ensin Porin kampuksella, mutta hain siirtohaussa Raumalle ja pääsin. Olen ollut kiinnostunut kaupallisesta alasta ja siksi hainkin SAMKiin opiskelemaan tradenomiksi. Itseäni kiinnosti kovasti myös monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja uravaihtoehdot.

Olen nyt ollut melkein kolme kuukautta SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksella opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Työharjoitteluni aihe oli Itämeripäivä: Itämeripäivän konseptointi Satakunnan alueen logistiikka-alan (satamat, laivat, kuljetusyritykset) yrityksille. Näkökulma erityisesti esihenkilöiden ja johtoportaan motivoinnin kautta ja etenemissuunnitelma/konseptointi miten markkinoida Itämeripäivää jatkossa. Hauskaa sinänsä, koska Itämeripäivä on itselleni tuttu jo kouluajoilta, kun olemme keränneet rannoilta roskia, vierailleet vedenpuhdistamolla ja olleet WWF:n järjestämässä öljyntorjuntakoulutuksessa lukiossa. Tuntui siltä, että ikään kuin ympyrä olisi sulkeutunut.

Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön teemapäivä elokuun viimeisenä torstaina. Tavan juhlia voi valita vapaasti, mutta kunnioittaen meriympäristöä. Itämeripäivään liittyy hurjasti erilaisia tapoja osallistua, mutta kolme yleisintä niistä ovat:

  • Itämerimenu, jossa katetaan pöytään särkeä, silakkaa ja muikkua tai hernettä, papua ja sesongin kasviksia sekä kotimaista viljaa. Ruoan voi nauttia kotona, ravintolassa tai rannalla ja somettaa #Itämeripäivä
  • Pulahdus: Yhteinen pulahdus klo 18, mutta kaikki pulahdukset lasketaan Itämeripäivänä. Sen voi jakaa myös somessa #Itämeripäivä
  • Itämerihetki: Pysähdy Itämeren äärelle pieneen hetkeen tai suurempaan tapahtumaan. Useat museot, kirjastot ja järjestöt järjestävät tapahtumia tai vinkkaavat itämerellisen kulttuurin äärelle. Voi myös tehdä kirjan kanssa retken rantaan ja nauttia luonnosta. Muun muassa näiden lisäksi kerätään John Nurmisen Säätiölle rahaa Itämeren suojeluun.

Tehtävänäni oli konseptoida Itämeripäivä Satakunnan alueen logistiikka-alan yrityksille. Tapahtumakonsepti tarkoittaa toimintasuunnitelmaa/-mallia. Tapahtumakonseptin tavoitteena on helpottaa järjestämään tapahtuma, sitten kun se on ajankohtaista. Konsepti toimii myös muokattavana suunnitelmana tulevina vuosina, kun mietitään tapahtuman järjestämistä. Harjoittelu oli selvästi prosessimuotoista. Ensin suunnittelin, sitten toteutin ja lopuksi muokkasin yksityiskohtia uusiksi. Harjoitteluni oli itsenäistä ja vaati itseohjautuvuutta. Tukenani oli ohjaaja, silloin, kun apua tarvitsin. Pääsin harjoittelussa haastamaan itseäni ammatillisesti, mutta myös kehittämään itseäni. Tiedän, että en ole valmis ammattilainen, mutta toivottavasti kehityskelpoinen sellainen.

Harjoittelussani olen koonnut kolme toimintavaihtoehtoa vuodelle 2024 riippuen siitä kuinka paljon on käytössä resursseja Itämeripäivään. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii vähiten resursseja ja kolmas eniten. Eniten resursseja vaativassa suunnitelmassa, järjestetään Itämeripäivänä Satakunnan logistiikka-alan yritysten johdolle/esihenkilöille ammatillinen päivä, jossa kuullaan puheenvuoroja ja kerätään rahaa Itämeren suojeluun. Harjoitteluni aihe oli hieman haastava. Logistiikka-alaan kytkeytyy varsin miesvaltainen kuva ja kuva stereotyyppisesti heistä, jotka eivät halua osallistua mihinkään tempauksiin. Toivottavasti harjoitteluni jälkeen saadaan edes osa Satakunnan logistiikka-alan yrityksistä mukaan Itämeripäivään.

Teksti ja kuva: SAMKin opiskelija Jannica Hedback

Tieteen visualisointia

Nimeni on Miisa Tarkanmäki ja opiskelen kuvataidetta neljättä ja viimeistä vuotta Kankaanpäässä. Olen aina ollut kiinnostunut sekä kuvataiteesta että luovasta kirjoittamisesta, minkä vuoksi ilmaisin kiinnostusta Kokko-hankkeen pedagogista johtamista koskevan kuvitustehtävän toteuttamiseen. Tehtävänä oli luoda tekstin pohjalta sarjakuva. Toteutin projektin osana työharjoittelua. Tekstin aihe kuulosti aluksi vieraalta, mikä vaikeutti tekstin muuttamista kuvaksi.

Kun tutustuin enemmän Kokko-hankkeeseen ja kuvitukseen liittyvään tekstiin pedagogisesta johtamisesta palvelumuotoilun keinoin, sain paremman käsityksen aiheesta. Teksti tiivisti tulokset syksyn 2022 aikana järjestetyistä 11 työpajasta eri henkilöstöryhmille, esihenkilöasemassa oleville ja opiskelijoille. Näissä työpajoissa ryhmät keskustelivat ajatuksiaan pedagogisesta johtamisesta ja sen vaikutuksesta omaan opiskelu- ja työarkeen.

Oma tehtäväni oli siis kuvittaa tulokset näistä työpajoista sarjakuvan muodossa. Tekotavaksi valitsin digitaalisen taiteen, koska se tuntui minulle luonnollisimmalta tavalta tehdä sarjakuvaa, vaikka tekniikka oli minulle aika uusi. Koin tehtävän aluksi todella haastavaksi, koska olen tottunut fiktiiviseen ja tarinalliseen sarjakuvakerrontaan. Yleisesti ottaen oma taiteeni, oli se sitten perinteisempää maalausta, digitaalista sarjakuvaa tai pelkkää kaunokirjallista tekstiä, on teemaltaan fantasiaa, ja se on tavalla tai toisella kerronnallista. Tieteellisen tekstin muuttaminen kuvaksi tarjosi uudenlaisen haasteen.

Pulmia ja ratkaisuja

Ennen piirtämisen aloittamista luin tekstin pedagogisesta johtamisesta useaan kertaan ja kirjoitin tärkeimmät kohdat paperille, mikä auttoi minua tekstin sisäistämisessä. Seuraavaksi jaoin tekstin osiin, jotta voisin aloittaa luonnosten piirtämisen. Sain jo ennen projektin alkua ja tekovaiheessa paljon apua ja ohjausta kuvitustehtävän toimeksiantajilta ja harjoittelusta vastaavalta opettajalta. Yhdessä heidän kanssaan päädyin luomaan neljä erilaista hahmoa, jotka edustivat työpajojen eri henkilöstöryhmiä. Näiden hahmojen kautta toin kuvitukseen kerronnallisuutta, mikä helpotti omaa prosessiani.

Projektin tekeminen sijoittui joulukuulle ja tammikuun alkuun, joten osa prosessista ajoittui myös joululomalle. Ajanhallinta ja suunnittelu oli ratkaisevaa sarjakuvan valmistumisessa ajallaan. Lisäksi motivaation löytäminen keskellä joululomaa oli aluksi haastavaa. Kun sain muutaman kuvan valmiiksi, työ alkoi sujua helpommin, ja sain kaikki kuvat valmiiksi aikataulun mukaisesti. Lisäksi muistin myös lomailla ja viettää joulua ihan rauhassa. Tammikuussa tapasimme vielä tiimin kanssa, ja päätimme pienistä muutoksista kuviin, sekä kokosimme niihin tiivistetyt tekstit alkuperäisen tekstin pohjalta. Piirsin muutokset ja lisäsin tekstit, ja sarjakuva oli minun osaltani valmis.

Monipuolista harjoittelua

Sarjakuvan tekemiseen liittyi paljon haasteita, mutta harjoittelu oli kaiken kaikkiaan todella monipuolinen. Ajanhallinnan ja vaikean aiheen lisäksi kehitin kommunikaatiotaitoja sekä digitaalisen taiteen osaamista. Projekti avasi myös uusia yhteistyömahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaikeasta aiheesta huolimatta harjoittelu oli oppimisen kannalta todella onnistunut.

Kankaanpään Taidekoulun kampuksella monipuoliset tilaisuudet ovat mahdollistaneet muutenkin todella laajan ja kattavan harjoittelukokonaisuuden. Olen tehnyt tämän projektin lisäksi muun muassa fiktiivistä sarjakuvaa, ollut mukana Finlayson Art Area 2023 -projektissa ja minulla on tulossa kaksi ryhmänäyttelyä vielä tämän syksyn aikana. Mahdollisuuksien kirjo on ollut yksi parhaista asioista kuvataiteen opiskelussa.


Piirroskuva naisesta ja SAMKin logo

Kokko-hanke

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen korkeakoulupedagogiikan kouluttajien ja kehittäjien osaamista, jotta heillä on valmiuksia toimia digitalisoituvissa ja yhteisöllisissä toimintaympäristöissä. Samalla kehitetään oman korkeakoulun pedagogisia käytäntöjä ja toimintamalleja. Lue lisää.

Toimittajaverkoston ekosysteemi mallintaa kytköksiä eri tekijöiden kesken

Kesätöitä on varmasti moneen lähtöön ja junaan. Tässä junassa, jonka kyytiin lähdin toukokuun alussa, viedään maaliin yli kahden vuoden vaativa työ laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen kehittämiseksi. Uskon, että konkreettisen tekemisen ja aikaansaannosten lisäksi päivittäiset maisemat matkan varrella ovat mielenkiintoiset ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista.

Olen Sami Alatörmä, 24-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Tänä kesänä olen töissä Merilogistiikan tutkimuskeskuksella LaivaDigiLab-hankkeessa, joka on Euroopan aluekehitysrahaston ja SAMKin rahoittama hanke. Olen mukana viimeistelemässä hanketta projektitutkijan roolissa yhdessä kokeneen työporukan kanssa.

Kesätyöni tärkein tehtävä on tehdä laivanrakentamiseen ja digitaalisten järjestelmiin liittyvän toimittajaverkoston ekosysteemistä näkyvä ja luova kokonaisuus. Tämä auttaa tekijäkenttää hahmottamaan kokonaisuutta ja laitetoimittajia näkemään kytköksiä oman toiminnan suhteesta muihin toimijoihin.

Hankkeessa on tehty jo vastaava ekosysteemimallinnus muutamien pääjärjestelmien osalta. Mindmap-tyyppisissä kaavioissa nähdään kytkökset järjestelmien välillä.

Mallinnosten hyöty tulee tiedon ja ymmärryksen lisäämisestä oman työn ulkopuolelle: muutos yhdessä järjestelmässä tai toimittajan tuotteessa voi vaikuttaa etäämmälläkin kuin puhtaasti ”naapurin tontilla”. Tämä näkyvyys järjestelmien riippuvuuksista ja toisaalta toimittajien kytköksistä auttaa niin laivan elinkaaren ylläpito-osuudessa, mutta voi olla hyödyllinen työkalu myös ennakkotestaamisessa.

Tulen myös työstämään laivanrakentamisen ennakkotestauksen konseptista ajatuskarttaa, jossa tuodaan näkyväksi laivanrakentamisen vaiheet ja vaiheisiin liittyviä hyviä työtapoja.

Mikä on LaivaDigiLab?

Voidakseni toteuttaa ekosysteemimallinnosta, on minun tullut tutustua LaivaDigiLab-hankkeeseen. Sen tavoitteena on tukea satakuntalaista laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen prosessi. Hanke lähti käyntiin laivojen digitaalisten järjestelmien nykytilanteen kartoituksella. Vastauksena digitaalisten järjestelmien yhteensovittamisen haasteisiin ja ongelmien ratkaisuun ennakoivasti hankkeessa pilotoidaan ennakkotestauksen konseptia. Taustalla on myös vihreä siirtymä, jonka mukaisia energiatehokkuustavoitteita hanke tukee.

Tähänastisen ymmärrykseni mukaan liiketoimintaa uhkaavia tekijöitä on mahdollista ehkäistä ennakkotestauksen menetelmiä kehittämällä. Hankkeen tulosten avulla voidaan säästää aikaa ja rahaa.

Hanke ei luo fyysistä testaustilaa, vaan yrittää luoda olosuhteet ja konseptin, joka ohjaa huomioimaan muuttuvia tekijöitä ennaltaehkäisevästi. Hankkeen onnistuminen on erittäin tärkeää Rauman ja satakuntalaisen merenkulun kannalta. Oman koulutustaustaani pohjaten koen, että hankkeen tuloksia voisi esitellä ulkomailla, mikä antaisi hyvää mainetta koko Suomen merenkululle. Raumalainen merenkulku ja laivanrakennus on kenties pieni peluri globaalisti, mutta ainutlaatuisuus ja edelläkävijyys monissa asioissa ovat valttikortteja isossa kuvassa maailmalla. Ennakkotestauksen konseptin hyödyt voisi toimia esimerkkinä vihreässä siirtymässä muille maille.

Kesätöistä buustia opinnäytetyöhön

Olen ollut työssä vasta toukokuun alusta alkaen, tutustunut hankkeeseen, hankemaailmaan sekä SAMKin tapaan tehdä töitä. Hankemaailma vaikuttaa vielä monimutkaiselta ja vaikealta, mutta luotan, että töiden edetessä kuviot selkeytyvät ja että kesätyön jälkeen hallitsen monia asioita paremmin. Työkaverit ovat kokeneita, ja tukea oppimiseen on tarjolla. Myös työmoraali on korkealla: töitä tehdään kovaa, mutta rennolla otteella.

Minulle on tärkeää, että opin hallitsemaan LaivaDigiLab-kokonaisuutta. Toimittajaverkostojen kartoitus ja yhdistäminen visuaaliseksi kokonaisuudeksi sekä ennakkotestaamisen konseptin visualisointi ovat kuitenkin kaksi tärkeintä, joiden on onnistuttava parhaiten. Toivottavasti saisin myös inspiraatiota opinnäytetyöhön, jonka teen SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden tuella. Kesästä tulee varmasti hyvä: työntäyteinen, mutta motivoiva ja tärkeä myös työurani kannalta. Tulen näkemään, millä tavalla projektit saatetaan loppuun ja millaista osaamista tämän hetken työmaailma kaipaa.

Teksti: Sami Alatörmä, kesätyöntekijä ja kolmannen vuoden opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Kirjoitus on tuotettu osana LaivaDigiLab-hanketta, jonka rahoittajana toimivat Euroopan Unionin aluekehitysrahasto (EAKR) ja SAMK.

Studieresan till Stockholm

I början av januari deltog jag i Satakunta yrkeshögskolas kurs “Hälsa och välfärd i Sverige”. Jag besökte Stockholm, några olika sevärdheter och finskt äldrecentrum.

Långt före vi började resan bestämde jag att jag vill öva svenska på resan. Faktiskt trodde jag att resan skulle bli mer av ett språkbad. Ingen ska prata på finska! Dock gick jag, eftersom jag är bra på att prata dålig svenska med mina vänner. Jag tappade skamkänslan över det för länge sedan. Jag hade också talat med min lärare i projektet Praktik på svenska av möjligheten att utföra en praktik i Stockholm.

Torsdag

Vi åt frukost på hotellet och sen tog tunnelbanan till Svedmyra, där äldrecentrum ligger. Centrum är ett finskspråkigt äldreboende i Stockholm. Där pratade vi med verksamhetschefer och några sjuksköterskor som arbetar där. Skillnader mellan finska och svenska lagar och vårdsystem verkade lika som varandra. Det finns skillnader i praktiken.

I centrumet bor både personer med somatiska sjukdomar och personer med demenssjuka. Det är fint att det finns ett system som verkligen funderar över vad som är det rätta sättet att behandla en äldre person med psykiska symptom. Det har utvecklats en ny arbetssätt som betonar aktiva driftsätt över medicinsk behandling. Det behövs verkligen en helhetssyn av folk och deras historier. Självklart, tänkte jag! Men vad vet jag faktiskt om ingenting? Man kan läsa värderingar på pappret och så vidare, men det krävs aktuellt besvär att utveckla arbetsplatsen för att matcha dem. Vad lovvärt.

Efter besöket gick jag till Stockholms Vasamuseet, där det ligger ett väldigt stort skepp från 1600-talet. Jag skämtade till mina vänner att jag hittade mig själv också. Det var en kvinna på skeppet som hette Beata. Jag såg hennes skor. Och ben. Jag tog det inte som ett dåligt omen, även om jag gick tillbaka till ett skepp dagen efter.

På kvällen åkte jag tillbaka till hotellet. Jag hade tänkt att det är enkelt att säga ”God dag, jag vill checka in!” Naturligvist fanns det ett problem med reservationen. Mitt namn var inte på listen. Och sedan klargjorde jag saken med hotellarbetaren, allt på svenska! Jag kommer ihåg bara en tanke: Byt inte till engelska! Ge inte upp! Man borde inte tvivla på sina kunskaper innan man använder dem.

Jag hade planerat att träffas med min vän på kvällen. När jag hörde svenska runt omkring mig, i hållplatser och t-banor, kände jag mig främmande. Det var härligt att äntligen förstå människor. Å andra sidan kände jag mig som om jag var med i en ”prank show”. Jag brukade prata svenska bara i skolklassen. Nu var det ett riktigt språk som någon annan talar, inte bara mig när jag studerar för studentprov.

Fredag

Nästa dag gick vi tillbaka till äldrecentrum. Då pratade vi med fysioterapeuten och såg utrymmen. Förutom att organisera gympa observerar han också möjliga faror för att de äldre inte skulle bli skadade i lägenheter. Det var gott att höra hur arbetsplatsen upptäcker sina arbetarnas välfärd. Det finns möjligheter att koppla av på arbetsplatsen. Det är väldigt viktigt! I arbetet ingår inte bara att lyfta och torka upp utan att vara närvarande hos kunden är lika viktigt. Närvaro kräver lugnande, sittande och tid.

Jag promenerade runt i staden, hälften annars bara, hälften letade efter en toalett. Jag såg solnedgången på kungliga slottet och i det ögonblicket blev jag kär i Stockholm.

På kvällen besökte vi alla konstmuseet Fotografiska tillsammans. Där såg vi alla möjliga bilder från historien. Några var chockerande. Andra var konstnärligare än jag kunde uppskatta. Mina fötter blev tröttare och tröttare och jag oavsiktligt betalade nästan 4 euro för äppeljuice. På färjan köpte jag för mycket godis och sen resan var slut.

Detta var en höjdpunkt i mina studier. Ju fler besök i Stockholm, desto mindre magi, det vet jag. Men när man har haft en typ av sinnebild av ett land där det finns mycket solsken och lycka, och det blir äntligen verklighet? Oskattbart.

Text: Beata Partanen, NSO21SP

Fotografier: Beata Partanen, Heidi Karell

Samkilaiset työskentelevät Itämeren hyväksi

Itämeripäivää vietettiin tänäkin vuonna elokuun viimeisenä torstaina. Itämeripäivä on John Nurmisen säätiön perustama juhlapäivä, jonka tavoitteena on iloita yhdessä meremme kulttuurista ja luonnosta, lisätä tietoisuutta ja kannustaa tekoihin Itämeren hyväksi. SAMK juhlisti Itämerta koko elokuun ajan Merilogistiikan tutkimuskeskuksen nettisivustolla, jossa julkaistiin juhlapäivään liittyvä artikkelisarja. Samkilaiset uurastavat Itämeren hyväksi ympäri vuoden; tutkimus- ja kehittämistyötä tehdään muun muassa merellisen matkailun ja ympäristöystävällisten satamien parissa. Myös opiskelijat osallistuvat talkoisiin, kun esimerkiksi merenkulkualan laivaharjoittelussa perehdytään käytännössä alati tiukentuviin ympäristömääräyksiin. 

Itämeripäivänä koko Suomi täyttyy monenlaisista tapahtumista, joita tänä vuonna olivat muun muassa avoimet satamat, erilaiset näyttelyt, merelliset menut, pelastustoimen meritoimintaharjoitukset sekä virtuaalitapahtumat.

SAMK kotimeremme asioiden äärellä 

SAMKin sijainti Selkämeren rannikolla antaa mahtavan mahdollisuuden tutkia Itämerta, tehdä konkreettisia tekoja ja näin olla vaikuttamassa kotimeremme asioihin. Tulevaisuuden osaajien kouluttamisen lisäksi SAMK on ollut liikkeellepanijana tai yhteistyökumppanina monissa merellisissä hankkeissa, joista tässä lueteltuna vain muutamia poimintoja. 

Erasmus+ kansainväliset kumppanuushankkeet tähtäävät korkeakouluopetuksen uudistamiseen. Erasmus+ Skills4CMT –hankkeen tarkoituksena on kehittää matkailukoulutuksen laatua ja digitalisaatiota. Hankkeen tuloksena luodaan eurooppalainen ammattiprofiili vesistömatkailussa tarvittavalle osaamiselle ja yhteinen opetussuunnitelma. Toinen Erasmus+ hanke, jossa SAMK on mukana, on Erasmus+ Green Ship. Hankkeen tavoitteena on mennä kohti laivojen nollapäästöjä muun muassa polttoaineen kulutusta vähentämällä. Projekti luo EU:n asettamien päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi johtonuoria, kuten aluksien energian käytön tarkkailu, käytettyjen menetelmien tehokkuuden arviointi ja päästövähentämiseen liittyen standardisoidun koulutusohjelman kehittäminen aluksien miehistölle. 

CBSmallPorts, PortMate ja Efficient Flow -hankkeet keskisellä Itämerellä toimivat sekä merkittävän kansainvälisen logistiikan että pienvenesatamien parissa. CBSmallPorts –projekti kerää olemassa olevan, ajankohtaisen tiedon ja resurssit yhteiseen alustaan, helposti saataville. Pääteemana on energiaviisas ja ympäristöystävällinen pienvenesatamien vapaa-ajankäyttö. PortMate-hankkeen tavoitteena olivat turvalliset ja resursseiltaan optimoidut piensatamat Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Projektin sivustolla on esimerkiksi videoita turvalliseen lähestymiseen veneellä eri pienvenesatamakohteissa. SAMK oli myös mukana Efficient Flow –yhteistyöprojektissa kehittämässä uutta ICT-applikaatiota satamien toimintojen edistämiseksi. Tavoitteena oli parantaa logistiikkaa tehostamalla materiaali- ja matkustajavirtoja. Projektissa kehitetty Rauman ja Gävlen satamien Port Activity –sovellus on levinnyt jo 14 suomalaiseen satamaan ja on marraskuussa pidettävän, vuoden 2021 Seatrade Awardsin finalisti. 

Kirjoittajasta 

Emilia Alajärvi on 26-vuotias kolmannen vuoden energia- ja ympäristötekniikan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Teknologiateollisuus ry:n MyTech-lähettiläs. Emilia kirjoitti menneen kesän aikana ohjatun työharjoittelun osana Itämeripäivä-teemaisen neljäosaisen artikkelisarjan. Emilian työharjoittelu jatkuu seuraavaksi marraskuussa Raumalla Merenkulun koulutuksen 140-vuotisjuhlan yhteydessä järjestettävän Meriverkostopäivä & Merimessut -tapahtuman avustustehtävissä.

– Harjoittelu on ollut haastava, mutta mahtava mahdollisuus päästä kokeilemaan hyppyä ammattilaisen saappaisiin. Olen saanut syventää Itämeri-tietoisuuttani ja löytänyt uutta näkökulmaa. Ennen yhdistin Itämeren tilaan ensimmäisenä mökkiläisten tiskivedet ja rehevöitymisen. Nyt kuitenkin olen oppinut hurjan paljon toimista, joita ammattilaiset tekevät lisätäkseen meremme hyvinvointia. Lisäksi olen saanut olla omalta osaltani lisäämässä tietoutta aiheesta, Emilia kuvailee. 

Vapaa-ajallaan Emilia leikkii 5-vuotiaan tytön kanssa, käy pitkillä lenkeillä koirien takia ja remontoi rintamamiestaloa.

Teksti: Emilia Alajärvi, SAMK-opiskelija
Kuvat: Emilia Alajärvi, SAMK-opiskelija

Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma.

Making the most out of an unusual summer  

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do 

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports. 

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port  

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

LED lights in Syväraumanlahti port.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island   

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island. 

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available! 

Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had! 

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible! 

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila  
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola 

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.

COST AMiCI – Expert work and student cooperation within antimicrobial innovations

The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.                    

In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments. 

Martijn Riool and Minna Keinänen-Toivola
Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.

Students as part of the conference team

SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:

As a student, attending the organization of the AMiCI conference was a great opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from being part of the planning, to working in the actual conference and attending the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out about Krakow, and how to write all the information about public transportation, accommodation, sights etc. briefly. 

This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event. 

The AMiCI conference, SAMK students
SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.

After the conference, our task was to plan a feedback survey for the participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the information given before the event, the practical arrangements during the event and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is room for improvement in the future.

Being a part of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had during our studies and it was interesting to attend an international conference and to meet new people from all around the world. This got us thinking about our future careers – working in the field of event organization could be something we would like to do after graduation.

Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik

Photos: Hanna Rissanen

Yrittäjän koulutus opiskelijan silmin

Lukion jälkeen, vuonna 2017, välivuotta pitäessäni pähkäilin eri koulutusvaihtoehtoja. Yrittäjäperheessä kasvaneena, olivat ajatukseni kääntyneet hieman siihen suuntaan, jos jatkaisinkin isäni yritystä. Koulutuksia vertaillessani silmiin osui ilmoitus Satakunnan ammattikorkeakoulun Yrittäjän koulutusohjelmasta.

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja vaikka haaveilin kauppakorkeaan pääsemisestä, totesin, että käytännönläheinen opiskelu vie minut paljon pidemmälle yrittäjänä. Välivuotena työskentelin noin 40 tuntia viikossa, joten Yrittäjän koulutuksen pääsykoe eli valintakurssi sopi minulle paremmin kuin hyvin. Päätöstäni vahvisti myös se, että koulutusohjelman suorittamisesta saa joka tapauksessa moneen taipuvat tradenomin paperit, jos ajatus tulevaisuuden ammatista muuttuisikin.

Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa
Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa.

Tiivis ja hyvähenkinen opiskelijaryhmä

Kävi niin, että pääsin kuin pääsinkin SAMKiin ja aloitin opintoni syksyllä 2017. Samalla muutin pieneltä paikkakunnalta itselleni uuteen kaupunkiin Poriin, josta en tuntenut entuudestaan kuin sinne urheilulukioon opiskelemaan muuttaneen pikkuveljeni. Pori otti hyvin vastaan ja tutustuin niin koulun kuin harrastusten kautta mahtaviin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme muodostui erittäin tiivis, hyvähenkinen porukka ja vaikka mukana oli sekä kokeneempia yrittäjiä että vasta lukionsa päättäneitä, niin kaikki tulemme toimeen keskenämme erinomaisesti. Parhaillaan yrittäjäuraansa aloittavana koulutuksesta saa varmasti alkuun vahvan verkoston ympärilleen.

Lähiopetusta oli ensimmäisen syksyn ajan aina perjantaisin. Olin valmistautunut opiskelemaan täyspäiväisesti, joten aloitin lähipäivien lisäksi keräämään tutkintoon kuuluvia vapaasti valittavia opintoja. Nämä kurssit voivat olla käytännössä mitä vain SAMKin kurssitarjonnasta tai Campusonlinesta valittuja opintoja. Näin jälkikäteen juuri valmistumassa olevana pohdin, miksi en ottanut tällöin enemmän koodaukseen ja muuhun it-alaan liittyviä kursseja, sillä niistä on yrittäjällekin vain hyötyä.

Opintojaksot voi valita oman mielenkiinnon mukaan

Keväällä 2018 aloitin työt opintojen ohella. Sain työssäkäynnistä huolimatta kerättyä opintopisteitä ensimmäisenä opiskeluvuotena 94 pistettä ja tätä tapaa suosittelen muillekin. Täydentävät ja vapaavalintaiset opintojaksot kannattaa käydä niin alussa kuin mahdollista, niin loppuajan pystyy keskittymään hyvin opinnäytetyön ja harjoittelun suorittamiseen. Pidän Yrittäjän koulutuksessa myös siitä, ettei ole välttämätöntä valita vain tietyn suuntautumisen opintoja, vaan voi syventyä useisiin eri aihealueisiin oman mielenkiinnon mukaan.

Jatkoin työntekoa koulun ohella myös toisena opintovuotena. Koulutuksessa on se hyvä puoli, että myös pakollisia opintoja sai suoritettua etuajassa liiketalouden muiden koulutusohjelmien mukana. Joten opinnot sai valita melkeinpä oman työkalenterin puitteissa.

Työharjoittelu yhdistyy joustavasti opintohin

Toisena lukuvuotena aloin suorittamaan myös harjoitteluani. Kokopäivätyön ja koulun yhdistäminen ei tuottanut tällöinkään vaikeuksia, priorisointi oli vain tärkeässä asemassa, jotta koulutehtävät tulivat tehdyksi. Suoritin harjoittelun kokonaan isäni yrityksessä, mutta harjoittelun olisi voinut myös suorittaa missä tahansa muussa firmassa. Koulutus ei velvoita, että opiskelijalla olisi jo oma yritys opintoihin hakeutuessa. Yrittäjän koulutukseen hakiessa riittää, että luonteesta löytyy yrittäjähenkisyyttä ja esimerkiksi harjoittelun voi suorittaa, vaikka pankissa, jos sitä itse haluaa. Itse pohdinkin pitkään, pitäisikö minun suorittaa harjoitteluni jossain muussa yrityksessä ja saada sitä kautta lisäkokemusta. Tarve työntekijälle isäni yrityksessä sai minut kuitenkin valitsemaan kotoisan polun.

Perheyrityksen tarjontaan kuuluvat mm. vaihtomattopalvelu ja likaa keräävien mattojen myynti.

Kolmannen vuoden syksyllä aloitin harjoittelun ohella opinnäytetyöni tekemisen. Projektin voi aloittaa vaikka jo ensimmäisenä vuotena, mutta itse halusin säästää sen loppuun. Opinnäytetyön voi tehdä joko omalle yritykselle tai mille tahansa muulle taholle, joten tässäkään tapauksessa koulutuksessa ei vaadita omaa yritystä. Omalle yritykselle saa kuitenkin opinnäytetyön myötä suurta hyötyä. Keskustelimme isäni kanssa mahdollisista yrityksemme tarpeista ja niiden perusteella sainkin idean opinnäytetyöni aiheesta. Opinnäytetyöprojekti oli itsessään melko vaativa työmäärältään, mutta kun sen aloittaa rauhassa on hyvin vahvoilla.

Kokonaisuudessaan Yrittäjän koulutus on mielestäni sopiva hieman erilaista tradenomiuraa hakevalle. Yritysasiantuntijoita tarvitaan jatkuvasti lisää, joten jos oma yrittäjäpolku ei innosta, on koulutuksesta silti huomattavasti hyötyä. Itse tutustuin opintojen kautta mahtaviin ihmisiin ja opin paljon asioita käytännössä. Tiedän, että tämän koulutuksen jälkeen minulla on todella vahva tukiverkko ympärilläni. Jos ajatukseni olisi nyt perustaa täysin uusi yritys, varmasti tekisin sen.

Teksti ja kuvat: Susanna Aaltonen, tradenomiopiskelija, Yrittäjän koulutus


Lisätietoja Yrittäjän koulutuksesta.

SAMKin sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle

Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Mistä ajatus projekteihin lähti?

Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.

Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto

Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.

Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja infopisteet toimisivat käytännön tasolla.

Valitut teemat ja projektinimet:

  • Yksinäisyys – Kauppakaveri
  • Mielenterveys – Mielekäs hetki
  • Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
  • nuoret – Mitä nuoril?
  • lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe

Vetonauloja tarvitaan aina

Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.

Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.

Yhteistyötahot:

ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.

TOIMINTAPISTEET

Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut

Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa.  Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan. 

Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen. 

Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.

Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot

Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.

Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä  apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).

Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.

Tikkulan S-market – Mitä nuoril?

Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret. Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien palveluita:

  • Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo, Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
  • Mite mää starttaa eteepäi? | Ohjaamo
  • Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla | Nuorten vastaanotto
  • Löyr ja huomaa mut! |  Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö, Ankkuri
  • Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila, Satakunnan Setan nuortenryhmät

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.

Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä riippumatta.

Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.

Länsi-Prisma – Mielekäs hetki

Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.

Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.

Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.

Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti

Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.

Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.

Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.

Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.

Länsi-Prisma – Hyvä perhe

Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.

Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.

Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.

Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.

Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija