Satakunnan ammattikorkeakoulun Talot ja tienhaarat-hankkeen työntekijät Jesse Kitinoja ja Sonja Sorsa pääsivät tutustumaan vanhojen rakennusten uudelleenkäyttöön Pohjois-Hollannissa Veendamin kaupungissa ja sen lähiseudulla.
Talot ja tienhaarat-hankkeessa olemme kartoittaneet vuoden verran Pohjois-Satakunnan ja Joutsenten reitin LEADER-alueiden tyhjiä ja vajaakäyttöisiä kiinteistöjä, sekä pohtineet millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat luovien alojen ammattilaisille, pienille yrityksille ja yhteisöille. Hanke on osa kansainvälistä Transforming rural landscapes -kokonaisuutta, jota ohjaa hollantilainen Rural radicals -konsultti. Syksyllä kumppanimme vierailivat Suomessa. Nyt oli meidän vuoromme nähdä mihin käyttöön vajaakäyttöisiä tiloja on otettu Hollannissa.
Ensimmäisenä päivänä vierailut Veenkoloniaal-museoon ja pahvitehtaalle
Ensimmäisenä päivänä vierailimme Veenkoloniaal-museossa. Entisen koulun tiloissa toimii museo, joka kertoo Groningenin provinssin turvesiirtokuntien tarinan turpeen louhinnasta laivaliikenteeseen ja teollisuuteen.
Iltapäivällä vierailimme vanhassa valtavassa pahvitehtaassa. Opastetun kierroksen jälkeen Rural radicals veti työpajan, jossa jakauduimme pienryhmiin miettimään, millaisia uusia toimintoja tehtaaseen voisi sijoittaa. Työpajan tulosten esittelyn jälkeen rakennuksen omistava yrittäjä piti kattavan esityksen siitä, millainen festivaalien ja ravintoloiden täyttämä tapahtumapaikka tehdas tulee tulevaisuudessa olemaan.
De Toekomst pahvitehtaasta kaavaillaan ravintoloiden ja keikkojen täyttämää tapatumapaikkaa.
Toisema päivänä kaupunkikohteista Veendamin maaseudulle
Toinen päivä alkoi pienessä vesisateessa, kun kävelimme tutustumaan Turfcentral-rakennukseen. Entinen sähkölaitos on muutettu taitelijoiden sekä luovan alan yrittäjien studiotiloiksi. Komea vanha rakennus tarjoaa idylliset puitteet luovalle työlle. Suojeltua rakennusta ei saanut vahingoittaa tai muokata, joten uudet tilat on rakennettu irti vanhan rakennuksen seinistä puisena tilojen sarjana, jossa taiteilijoiden työtilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa.
Turfcentral on vanha sähkölaitos, jossa tänä päivänä moni taiteilija tai luovan alan yrittäjä pitää työhuonettaan.
Päivän toisena kohteena tutustuimme vanhaan asemarakennukseen, joka tänä päivänä toimii rautatiemuseona. Kuten moni muukin rakennus Hollannissa, perustui museon toiminta pitkälti kotiseudustaan ja sen rakennuksista ylpeisiin vapaaehtoisiin.
Iltapäivällä hyppäsimme bussiin ja matka halki Veendamin maaseudun alkoi. Ensimmäinen maaseutukohde oli Care Farm de Lindehoeve. Perinteinen maalaistalo pihapiireineen oli muutettu vanhusten ja muiden apua tarvitsevien ihmisten päiväkohtaamispaikaksi. Pihalla oli ihana puutarha eläimineen, joita ihmiset saivat hoitaa. Asiakkaat saivat osallistua ruuanlaittoon, syödä yhdessä sekä nikkaroida ohjatusti puutyöpajassa muutaman kerran viikossa.
Matka jatkui bussilla Oldambtistiin, jossa oli aivan hurmaava Erve Ootwold-niminen kauniisti restauroitu 1800-luvun maatila yksityiskohtaisine marmorilattioineen. Talo oli osittain nykyaikaistettu ja sieltä löytyi muun muassa lämmitettävä uima-allas, poreallas sekä sauna. Talo tarjoaa majoittumispuitteet kerrallaan jopa 24 hengelle.
Kauniisti restauroitu Erve Ootwold -maalaistalo tarjoaa ylellistä majoittumista jopa 24 hengelle.
Päivän viimeinen kohde oli Groningenin maakunnan itäosassa sijaitseva alueen vanhin Oldambster-tyyppinen maatila. Tila koostui täysin kunnostetusta maalaistalosta ja navetasta maatilan pihalla. Maalaistaloon oli rakennettu kaksi ylellistä matkailijoille vuokrattavaa asuntoa kaappisänkyineen. Tilalla on myös museotoimintaa, joka esittelee entisajan maatilaan liittyviä työkoneita, sekä esineistöä.
Vanhoille rakennuksille monenlaisia uusia käyttötarkoituksia
Maanviljelyksen tuoman hyvinvoinnin ansiosta monet vanhat maalaistalotkin olivat suomalaisen silmissä prameita kartanoita. Tai ainakin joskus olleet sellaisia. Hiljenevä maaseutu ja tyhjilleen jäävät kiinteistöt ovat arkipäivää myös Hollannissa. Kuitenkin näkemiemme kohteiden ja kaiken kuulemamme perusteella ainakin arvorakennusten kunnostamisen tueksi löytyy valtiolta sekä varoja että lainsäädäntöä.
Oli todella innostavaa nähdä, miten monenlaisia uusia käyttötarkoituksia vanhoille rakennuksille oli keksitty. Inspiroivaa oli myös se kunnioitus ja rakkaus, millä vanhoja tiloja huollettiin ja ylläpidettiin.
Kirjoittajat:projektiasiantuntijaSonja Sorsa ja projektipäällikköJesse Kitinoja
Lisätietoa: jesse.kitinoja@samk.fi
Artikkelikuvassa on Transforming rural landscapes -konsortio. Taustalla ravintolaksi muutettu vanha kartano.
Vielä toukokuun loppupuolella olin kesätyötä vailla, kunnes minulle vinkattiin viime hetkellä kesätyöstä SAMKissa. Otin työn vastaan tietämättäni, mitä kaikkea se tulee sisältämään. Onneksi tein näin, sillä en kadu valintaani hetkeäkään. ”Tutustu työelämään ja tienaa” -kesätyöohjelmassa oli mahdollista hakeutua viestintä- ja markkinointitehtäviin, minne hakeuduin intoa piukeana.
Ensiaskeleet työhön
Maanantaina, ensimmäisenä päivänäni, sain helposti kiinni työstäni ja minua autettiin ja ohjeistettiin tarpeen tullen. Aamulla ensimmäisenä meitä kesätyöntekijöitä odotti perehdytys ja yhteisien pelisääntöjen sekä toimitilojen läpikäynti. Ryhmään kuului minun lisäkseni kaksi muuta kesätyöläistä. Kaikki meistä työskentelee eri toimissa.
Sain heti muutaman projekti-idean, joita aloin työstämään. Aamupäivän tein kirjoitustöitä koneella. Työ oli vapaata ja sain keksiä itse, miten kirjoitan. Sain idean kirjoittaa muun muassa päiväkirjamaisen blogitekstin sekä uutisjutun koskien kesätyötä muiden kesätyöläisten näkökulmasta. Loppupäivän tutustuin rakennukseen turvallisuuskierroksen sekä SAMKin tuottamien lehtien kautta. Turvallisuuskierroksella kävimme läpi esimerkiksi hätätilanteessa toimimista, hätäuloskäyntejä ja kokoontumispaikkoja.
Tiistaina pääsin haastattelemaan muita kesätyöläisiä heidän työstään. Haastattelussa keräsin päällimmäiset ja merkittävät ajatukset, ja siirryin omalle koneelleni työstämään niistä juttua.
Some-julkaisuista artikkeliin
Pääsin osallistumaan tiimipalaveriin, jossa puhuttiin Instagram-postauksista ja SuomiAreenasta. Palaverin päätyttyä haimme kaupasta jäätelöt, jonka jälkeen jatkoimme kukin omiin töihimme.
Keskiviikkona heti saavuttuani sain tehtäväksi kuvata My Day -videon Instagramiin. Aluksi pohdin hetken, miten sen toteuttaisin. Päädyin yhtenäiseen videoon. Aloin järjestelemään SAMKin oheistuotteita eli vaatteita. Viikkasin t-paidat ja hupparit ja laitoin ne koon mukaan hyllyyn. Aamupäivä kului aika lailla siinä.
Lounaan jälkeen jatkoin tietokoneen kanssa työskentelyä. Sain tehtäväksi etsiä erilaisten yritysten nettisivuja, jotka tekevät yhteistyötä SAMKin kanssa. Jatkoin myös kirjoittamisia.
Uusia taitoja ja tuttavuuksia
Torstaina saavuin paikalle hiljaiseen toimistoon, joten jatkoin itsenäisesti tietokoneen kanssa. Sain tehtäväksi muokata PowerPoint-esitystä visuaalisesti paremmaksi. Työ oli oikein mukavaa, koska sain vapaat kädet sen tekemiseen. Aloin sen jälkeen tekemään Instagramiin julkaistavaa mainosta sekä siihen sopivaa banneria. Siihenkin sain vapaat kädet.
Myöhemmin päivällä lähdin haastattelemaan loppuja kesätyöläisiä. Heihin oli mukava tutustua, kun juttu kulki hyvin. Sain kirjoitettua artikkelin viimeistelyä vaille valmiiksi. Ensimmäinen työviikko alkaa olla takana. Viikko on ollut mukava ja olen oppinut kaikenlaista työelämästä.
Visualisointia ja avunantoa
Maanantai, kello kahdeksan aamulla saavuin töihin. Kampus on tyhjä ihmisistä, ja hiljaisuus on joka puolella. Sain artikkelini tehtyä. Päivän aikana sain siitä paljon mukavaa palautetta.
Aloin tekemään erilaisia bannereita eri tapahtumapäiviin. Alussa se oli hankalaa, kun en tiennyt tiettyjä sääntöjä saatikka keksinyt minkälaiset niistä teen. Homma lähti kuitenkin sujumaan.
Sain pieneksi sivutehtäväksi auttaa erästä työntekijää valmistelemaan palaveria. Haimme kaupan puolelta termarin ja leivonnaisia kokousta varten.
Rennompi tunnelma valtaa SAMKin
Tiistaina jatkoin bannereita. Tutustuin paremmin Canvan sekä ChatGPT:n käyttöön. Loin hauskoja kuvia ja tekstejä sekä tutustuimme kaikenlaisiin ominaisuuksiin.
SAMK alkaa näyttää melko lomatunnelmaiselta, ja porukka sekä työ on paljon rennompaa.
Keskiviikkona työskentelin jälleen bannereiden kanssa. Tein bannerit porraspäiville, jouluviikon tapahtumiin, hyvinvointiviikolle sekä hyvinvointipalveluiden infoon ja toiminnalliselle kampuskierrokselle.
Myöhemmin editoin My Day-videota julkaisukuntoon. Videosta tulee asiallisen rento. Sain tekstittää tulevaan TikTok-videoon englanninkieliset tekstit. Tekstit olivat onneksi valmiina ja piti vain kopioida, joten ei tarvinnut miettiä oikeinkirjoituksen kanssa.
Viimeisten päivien kohokohtia
SAMKilla on tipan muotoisia lippuja, joissa on vedellä täytettävä paino, jotta lippu ei karkaa. Painot muistuttavat uimarengasta. Niitä oli kaksi, joista toisessa oli reikä. Täytin renkaan vedellä ja huomatessani reiän pistin sen päälle teippiä.
Toiseksi viimeinen päivä alkaa olla lopuillaan. Nyt vasta olen tottunut kaikkeen tähän, eikä todella ole fiilistä lopettaa huomenna. Työporukka täällä on aivan mahtava ja ihmiset ovat kohteliaita ja mukavia kaikille.
Viimeisenä päivänäni sain jälleen kerran iloisen vastaanoton, jonka jälkeen ohjeistuksen tehtäviin. SuomiAreenalle SAMKin pisteelle tulee onnenpyörä, johon piti jokaiseen laatikkoon kirjoittaa pieni teksti ja siitä pitää arvata, mikä tutkimuskeskus on kyseessä. Kopioin tekstipätkät Canvaan ja koristelin ne hitusen hienommiksi. Myöhemmin leikkasin ja liimasin paikoilleen. Viimeisenä työnäni tein A4-kokoisen paperin, jossa on kaikki tutkimuskeskukset. Tarkoitus on auttaa onnenpyörässä.
Kesätyöjakso näyttää olevan päättynyt. Sain hurjasti työkokemusta ja tuntemusta uusista erilaisista ihmisistä. Kesätyöpaikkana SAMK on aivan mahtava.
Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaaminen järjestettiin toukokuussa Helsingissä osana AMK-päiviä. Tapahtumassa kuultiin monia vaikuttavia puheenvuoroja, mutta erityisesti mieleen jäi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Ollikaisen esitys. Hän käsitteli korkeakoulusektorin roolia ilmastotyössä ja avasi näkemyksiään hiilineutraaliustavoitteista.
Ollikainen muistutti, että vihreä siirtymä ei ole pelkkä kustannuserä, se on ennen kaikkea mahdollisuus. Investoinnit puhtaisiin teknologioihin, vetytalouteen ja resurssitehokkuuteen voivat muodostaa Suomen talouskasvun uuden perustan (Gaia, 2024). Tämän kasvun mahdollistavat osaajat koulutetaan nyt.
Kansainvälisesti siirtymä vähäpäästöisiin ratkaisuihin on jo käynnissä. Esimerkiksi Saksassa dieselvetureita korvataan vetyjunilla osana siirtymää vähäpäästöiseen raideliikenteeseen. Kuvassa Alstomin Coradia iLint, maailman ensimmäinen vedyllä kulkeva matkustajajuna, joka on otettu käyttöön erityisesti sähköistämättömille rataosuuksille. (Alstom www-sivut, 2022) Kuva: Pixabay/hpgruesen.
Tutkimus, koulutus ja tiedon luotettavuus vihreän siirtymän tukena
Ollikaisen puheenvuoron keskeinen viesti oli selkeä: ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä, tutkimusta ja koulutusta. Tarvitaan kunnianhimoisia TKI-avauksia, osaamispohjaisia tutkinto-ohjelmia ja käytännönläheistä ilmastotyötä. Koulutuksen tulee vastata vihreän siirtymän tarpeisiin, ja tutkimuksen on tuotettava ratkaisuja esimerkiksi kriittisten materiaalien, vetytalouden tai ilmastosopeutumisen kysymyksiin. Vastuullisuus ei ole vain hallintoa, se on ennen kaikkea sisältöä.
Puheenvuorossaan Ollikainen korosti, että vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää paitsi riittäviä TKI-panostuksia ja koulutuksen uudistamista, myös tutkimuksen riippumattomuuden varmistamista. Myös Ilmastopaneelin (2025) ja Valtioneuvoston (2023) raporteissa painotetaan, että uudistuksia ja investointeja ohjaavien tietopohjien on oltava läpinäkyviä, monitieteisiä ja riippumattomasti tuotettuja. Vain näin voidaan tukea päätöksentekoa, joka perustuu tieteeseen eikä lyhyen aikavälin intresseihin. Riippumaton tutkimus on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa eri toimialojen edut ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.
Ammattikorkeakoulut käytännön osaamisen rakentajina
Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa vauhdittamassa vihreää siirtymää. Ne yhdistävät koulutuksen, tutkimuksen ja työelämälähtöisyyden tehokkaalla tavalla. Tämä koskee kaikkia aloja, tekniikasta sosiaali- ja terveysalaan, liiketaloudesta taiteeseen. Tarvitsemme insinöörejä ja teknologiaosaajia, mutta myös yhteiskunta- ja humanistialojen asiantuntemusta. Näitä tarvitaan muun muassa disinformaation torjuntaan, osallisuuden vahvistamiseen ja oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan ymmärtämiseen (UN, 2023). Lisäksi Ollikainen koki riskinä sen, että tutkimusrahojen suuntaamisessa ja koulutusohjelmien kehittämisessä hidastellaan. Hidastelu tässä hidastaa myös vihreää siirtymää.
Puheenvuorossa nousivat esiin seuraavat toimenpide-ehdotukset:
Koulutusinvestoinnit perusteltuja eri koulutusasteilla, erityisesti osaamistarpeiden kasvaessa. (OECD, 2020)
Ollikaisen mukaan vihreä siirtymä on suurin teknologinen muutos sitten toisen maailmansodan. Hän nosti esiin, että Suomessa on vireillä, dataikkunassa 58 miljardin ja kokonaisuudessaan aieputkessa 270 miljardin euron edestä, vihreän siirtymän investointihankkeita, jotka keskittyvät tuuli- ja aurinkovoimaan, vetytalouteen ja biopohjaisiin ratkaisuihin.
Ammattikorkeakouluilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kouluttaa ilmastotyön osaajia, joiden rooli korostuu, kun siirrytään sanoista tekoihin. Tämä kehitys vaatii korkeakouluilta paitsi tutkimuspanostusta, myös koulutuksen uudistamista. Kuten Ollikainen totesi: Ilmastotyössä tarvitaan monipuolista osaamista. Koulutus on ratkaisevassa roolissa niin teknisten kuin yhteiskunnallisten valmiuksien kehittämisessä. (OECD, 2020).
Kuvassa esitetään merkittävimmät investointikohteet, jotka liittyvät ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseen Suomessa. Näillä hankkeilla on keskeinen rooli Suomen teollisuuden ja energiajärjestelmän uudistamisessa. (Gaia, 2024)
Hiilineutraalius on välttämätöntä
Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ollikaisen esitys oli selkeä ja konkreettinen muistutus siitä, että Suomi ei ole hiilineutraaliustavoitteineen yksin. Vuoden 2035 tavoite perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja tiedeperustaiseen arvioon siitä, mikä on Suomen oikeudenmukainen osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa (European Commission, 2024; Ilmastopaneeli, 2025; United Nations, 2015). Erityisesti maksukykyperusteella määritelty hiilibudjetti (79 Mt CO₂e vuosille 2020–2050) asettaa päästötavoitteiden tason korkealle ja aikataulun tiukaksi.
Yksi esityksen keskeisistä viesteistä oli metsien rooli. Vuonna 2023 Suomen maankäyttösektori ei enää ollut hiilinielu vaan päästölähde (+12 Mt) (Tilastokeskus, 2025). Ilmastopaneelin (2025) mukaan suurin vaikutus nielun vahvistamiseen on hakkuiden maltillistamisella. Lisäksi tilannetta ovat heikentäneet ojitettujen suometsien maaperän lisääntyneet päästöt ja metsien kasvun hidastuminen. (Ilmastopaneeli, 2025).
Ollikainen toi esiin myös nielujen vahvistamisen keinoja, kuten hiilivuokrajärjestelmän metsänomistajille ja puunpolton vähentämisen suurissa laitoksissa. Hiilivuokra, vuosittainen korvaus hiilensidonnasta, toimii taloustieteellisesti vastinparina päästöverolle. Näillä toimilla voitaisiin saavuttaa jopa 19–21 Mt lisänielu. (Ilmastopaneeli, 2025) Hän kuitenkin muistutti, että etenemistä hidastavat politiikan sisäiset lukot, kuten metsäteollisuuden vaikutusvalta ja investointien siirtymistä koskevat pelot.
Artikkelikuvassa ovat blogitekstin kirjoittaja, tutkija Sanna Lindgren (vas.) sekä SAMKin kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtaja, palvelu- ja kehitysjohtaja Riitta Tempakka, jotka osallistuivat Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaamiseen Haaga-Helian Pasilan kampuksella.
International Tourism Management -tutkinto-ohjelman haasteet olivat samat kuin monilla muillakin: Kansainvälisten opiskelijoiden saapuminen Suomeen vie oman aikansa ja opiskelijat tulevat yksitellen lukuvuoden aikana.
Saimme mahdollisuuden kehittää niin sanotun jatkuvan aloituksen mallin, joka käynnistyi syksyllä 2023. Jatkuvassa aloituksessa suurin osa ensimmäisen vuoden opintoja toteutetaan siten, että opiskelija voi aloittaa toteutukset koska tahansa, eli juuri sinä päivänä, kun hän saapuu kampukselle.
Eri toteutuksilla on päädytty hieman erilaisiin ratkaisuihin, mutta pääperiaate on sama. Toteutuksien asiakokonaisuudet on jaettu pienempiin osaamiskokonaisuuksiin, jotka voidaan opettaa ja oppia itsenäisesti. Näistä osista käytimme nimeä teema ja niitä on toteutuksilla tietty määrä, esimerkiksi kuusi teemaa. Teemaan sisältyy viikoittainen luento ja/tai työpaja sekä mahdollisesti tehtäviä. Teemat etenevät, kunnes kaikki teemat on käyty läpi. Tämän jälkeen alkaa uusi kierros ja teemat aloitetaan alusta. Jatkuvassa aloituksessa kierroksia tulee toteuttaa vähintään kaksi lukukaudessa.
Opiskelijalle tilanne on joustava, sillä hän voi hypätä toteutukselle minkä tahansa teeman kohdalla. Jos opiskelija aloittaa kuusiteemaisen toteutuksen teemasta 3, hän etenee järjestyksessä teemat 3, 4, 5 ja 6 sekä seuraavalta kierrokselta teemat 1 ja 2. Teemojen lisäksi toteutuksilla voi olla lopputentti tai -tehtävä, joka aukeaa opiskelijalle sen jälkeen, kun tietyt edeltävät opintosuoritteet teemoista on tehty.
Malli on kuvattu toteutuksella Introduction to Tourism and Hospitality Business seuraavasti: “The first round of this course begins in week 36 and includes weekly on campus classes. Each week focuses on a specific theme –there are six themes in total –comprising classes, workshops, and Moodle quizzes. In addition to these six themes, there is a final Moodle test and a blog writing assignment. After six weeks, the themes cycle starts anew. If you miss a theme, you can retake it in the next round. Please note that quizzes and assignments cannot be redone.”
Jatkuvan aloituksen malli voidaan toteuttaa eri tavoin. Alla oleva kuva (Huuhka 2024) on esimerkki toteutuksesta Cultural Competence as a Success Factor, jossa oli kolme kierrosta syyslukukauden aikana. Tässä toteutuksessa hyödynnettiin sitä mahdollisuutta, että toinen kierros pääsi mukaan ensimmäisen kierroksen luentoihin. Eli categorizing cultures, Hofstede, the Lewis Model ja study circle olivat samaan aikaan molemmille kierroksille.
Cultural Competence as a Success Factor, kolme kierrosta (Huuhka 2024)
Pedagogiseen punaiseen lankaan, osaamistavoitteisiin, opetussisältöihin, opetusmenetelmiin sekä opintosuorituskohtaisiin arviointikriteereihin ja palautteen antoon tulee kiinnittää huomiota kuten millä tahansa muullakin jaksolla. Oppimisen suunnittelun tueksi kannattaa tehdä ydinainesanalyysi tukemaan opetusta sekä opiskelijaa asettamaan omat osaamistavoitteensa.
Myönteistä:
Opiskelijoille ei synny tyhjäkäyntiä ja opinnot päästään aloittamaan heti kampukselle saapumisen jälkeen
Uuden toteutustavan kehittäminen on palkitsevaa
Joustava toteutus on joustava myös opettajalle
Opiskelijat omaksuivat ja ymmärsivät mallin helposti
Huomioitavaa:
Monen kierroksen toteuttaminen peräkkäin tuntui toistolta
Hämmennys, joka johtui siitä, että osa toteutuksista ei ollut jatkuvassa aloituksessa
Mallin ja Moodle-pohjan tulee olla selkeät ja saavutettavat
Opintosuoritusten uusintoihin kannattaa suhtautua varauksellisesti
Lukujärjestyksestä ei suoraan näe, mille toteutuksen luennolle kuuluu osallistua
Arvosanoja kannattaa antaa säännöllisesti ja pohtia miten opiskelijat pyytävät arvosanansa
Malliin kaikkiin elementteihin ei ollut vakiintuneita käsitteitä
Teksti: Lehtorit Jonna Huuhka ja Jaana Ruoho
Artikkelikuva (Inna Saarinen): Jonna Huuhka (vas.) ja Jaana Ruoho ovat kehittäneet International Tourism Management -tutkinto-ohjelmaan jatkuvan aloituksen mallin.
Tiedolla johtaminen on yksi matkailun kuumimmista puheenaiheista tällä hetkellä. Siitä puhutaan matkailun tulevaisuutena, ja moni taho ja organisaatio on ottanutkin tehtäväkseen kertoa matkailun kentällä siitä, mitä se on ja miten sitä voi käyttää. Kaikkien webinaarien ja artikkeleidenkin jälkeen monelle saattaa kuitenkin jäädä jäljelle vielä yksi kysymys: miksi tiedolla johtaminen on niin tärkeää?
Kuvittele olevasi keskikokoisen juuri aloittaneen ravintolayrityksen omistaja kaupunkialueen ulkopuolella. Kulunut kesä meni hyvin ja asiakkaita tuntui tulevan jo ikkunoistakin sisään. Kesä kuitenkin tuli ja meni, ja asiakkaat katosivat. Nyt täytyisi aloittaa markkinointi ja uusien, houkuttelevien tuotteiden kehitys. Markkinoinnin ja kehityksen seinämä on kuitenkin valtava. Sinusta tuntuu, että kohta se romahtaa päälle. Minkälaisia ihmisiä sinun pitäisi tavoittaa? Keitä he ovat? Mistä päin maakuntaa he tulivat vai tulivatko maakunnasta ollenkaan? Mistä he pitivät ja miksi? Mistä he ylipäätään löysivät ravintolasi?
”Mututuntuma” markkinointi voi viedä mukanaan vastaavanlaisessa tilanteessa. Siinä tekee mieli mennä omien aikaisempien kokemuksien mukaan käyttäen hyödyksi sitä, mitä kesällä nyt kiireiltään ehti kuulemaan palautetta muutamalta asiakkaalta. Tälle ei kuitenkaan ole ollenkaan tarvetta, sillä kaikki johtolangat löytyvät kaikessa siinä, mitä kesän aikana yrityksessä ja asiakkaiden poluissa tapahtui.
Jokainen jättää jälkiä verkossa surffailessaan — myös muitakin kuin sormenjälkiä.
Tieto on valttia
Tiedolla johtaminen on sanan mukaisesti johtamista tietoa käyttäen. Päätökset tehdään oikean, olemassa olevan tiedon perusteella tunteiden sijaan. Tätä tietojohtamiseen tarvittavaa tietoa on kaikkialla aina asiakkaan ensimmäisestä googlauksesta aina liikkeessä tulostettuun kuittiin asti. Se on tämän tiedon etsimistä, valjastamista ja soveltamista. Kuin salapoliisi, näitä johtolankoja seuraamalla pääset varmempaan tulokseen.
Tiedolla johtamisen tuntemuksen ja soveltamisen kehittäminen Satakunnan matkailukentällä on yksi Matkailun kehittämiskeskuksen tavoitteista. Tätä kehitystä on johtamassa Tiedolla johtamisesta matkailun menestystekijäksi Karhuseudun alueella -hanke, jossa parannetaan tietoisuutta aiheesta Karhuseudun pk-yrityksissä. Hanke on kuitenkin vasta ensiaskel siinä pitkässä listassa, minkä tiedolla johtaminen käsittää.
Tiedolla johtaminen on syystäkin hehkutettua. Isot yritykset ovat käyttäneet sitä joka alalla jo pitkään, mutta mikään ei enää ole estämässä pk-yrityksiä liittymästä junaan mukaan. Tiedolla johtaminen on tärkeää, koska se on kuin valmiiksi piirretty kartta – tulkitse ja lue sitä oikein, niin se johtaa sinut uudelle aikakaudelle.
Teksti: Jani Nevaranta, Matkailun kehittämiskeskus
Koronapandemia katkaisi työmatkat kansainvälisissä projekteissa yli puoleksitoista vuodeksi. Kansainvälissä projekteissa kasvotusten pidettävät kokoukset ja tapahtumat ovat keskeisiä, jotta työt etenevät hyvässä yhteisymmärryksessä.
Ensimmäinen ulkomaan työmatkani suuntautui korona-aikana COST DAMOCLES -vuosikokoukseen Leipzigiin, Saksaan. COST DAMOCLES:ssa tehdään Euroopan laajuista tutkimusyhteistyötä sään ääri-ilmiöiden yhteisvaikutusten ja riskien minimoinnin parissa (https://damocles.compoundevents.org/). Matka, DAMOCLES-kokous ja Leipzig kaupunkina osoittautuivat värikkäiksi.
Pitkä matka Leipzigiin
DAMOCLESin vetäjä Jakob Zscheischler tiedusteli ydinryhmäläisiltä juhannuksen aikaan 2021, onko meillä halukkuutta ja mahdollisuutta kokoustaa kasvotusten Leipzigissä syksyllä 2021. Vastasin ”kyllä tarvittaessa”. Elokuun lopulla varmistui, että DAMOCLES:n kokoukset järjestetään lokakuun viimeisellä viikolla. Matkajärjestelyjen alkajaisiksi SAMKissa piti pyytää riskienarviointia ja matkustuslupaa. Koronatilanne oli Saksassa ok ja sain luvan matkajärjestelyihin, huomioiden peruutusmahdollisuudet.
Matkajärjestelyt aloitin miettimällä, miten työmatka tehdään…tulee hoitaa meno- ja paluu lentokentälle, lennot, hotelli(t) ja paikallismatkat kohteessa. Matkajärjestelyt, jotka ovat olleet aiemmin perusasioita, vaativat paljon ylimääräistä pohdintaa. Koronapassi tuli sopivasti Suomessa voimaan 1,5 viikkoa ennen matkaa.
Leipzigiin matkustaminen ei ollut yksinkertaista, koska kulkuyhteydet eivät olleet sujuvimmasta päästä. Jouduin matkustamaan jo lauantaina lentokenttähotelliin Helsinki-Vantaalle, koska sunnuntaina ei ollut aamusta yhteyttä, jolla olisin ehtinyt iltapäivä yhden maissa lähteneelle lennolle. Ennen kuin sain kirjauduttua lennolle, piti täyttää lentoyhtiön sähköinen lomake tietoineen koronarokotuksista ja koronapassista. Lennolla oli maskipakko, kuten Saksan lentokentillä. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia ja noustessani Leipzigin päärautatieaseman liukuportaista näin heti hotellini valot.
Kokoustamista kasvotusten
Satakunnan ammattikorkeakoulu liittyi COST DAMOCLESiin Itämeren alueen NOAH-tulvahallintaprojektin myötä 2018 (Interreg Baltic Sea Region NOAH https://sub.samk.fi/projects/noah/). Keskeisenä teemana on alusta saakka ollut yhteistyö sidosryhmien kanssa. DAMOCLES:ssa on kokonainen työpaketti WG2 sidosryhmien kanssa viestimiseen ja sitouttamiseen. Työpaketti WG2 vetäjä vaihtui vuoden 2021 alusta, kun aloin vetämään työpakettia. Leipzigin kokous oli ensimmäinen uudessa tehtävässäni.
Työpaketti WG2:sta oli hoidettu sähköpostitse ja nettikokouksessa. Leipzigissä kokoukset aloitettiin maanantaina ydinryhmän kokouksella keskustelemalla ”missä projektissa mennään”. Tiistaina ja keskiviikkona pidettiin DAMOCLESin vuosikokous, johon osallistui noin viisikymmentä henkilöä. Vuosikokouksessa oli lukuisia esitelmiä, työpakettityöskentelyä, puhuttiin jatkorahoitusmahdollisuuksista ja suunniteltiin projektin viimeisen vuoden tehtäviä ja vastuita.
Keskeistä kokouksissa tieteellisten saavutusten ja suunnitelmien lisäksi oli ihmisten kohtaaminen kasvotusten. Koronasta vaihdettiin näkemyksiä, miten opiskelijat ovat pärjänneet, miten pitkään kukin on tehnyt etätöitä, mikä on rokotustilanne ja miten ihmiset suhtautuvat pandemiaan. Eläväinen puheensorina täytti kahvi-, lounas- ja illallishetket. Söinpä ensimmäistä kertaa vegaanisen kokouslounaankin kaksi kertaa.
Kulttuuria värikkäässä kaupungissa
Työmatkat ovat aina työtä aamusta iltaan, ensin matkustat kokouspaikalle, osallistut koko päivän kokoukseen, viet tietokoneesi hotellille ja etsit illallispaikan syödäksesi illallisen puoli yhdeksän uutisten aikaan. Leipzigissä tiistain kokousillallinen oli kulttuurielämys jo itsessään. Illallinen oli Auerbachs Keller -ravintolassa, joka oli Goethen kantapaikka vuosina 1765-1768.
Leipzigissä ehdin havainnoida kaupunkia matkalla kokoukseen ja illallisille. Lisäksi minulla oli kaikkiaan viitisen tuntia vapaata aikaa. Maanantaina tein parin tunnin vierailun Leipzigin eläintarhaan aurinkoisessa säässä. Mielenkiintoisin paikka oli valtava kupoli, jossa oli trooppinen ilmasto monipuolisine kasveineen. Keskiviikkona kokouksien loputtua ennen lähtöä lentokenttähotellille kävin tutustumassa Johan Sebastian Bachin työpaikkaan Tuomaankirkkoon (Thomaskirche). Kirkossa on Thomaskirchen kuoro, Thomanerchor, joka on perustettu vuonna 1212. Kävin myös kuuluisassa Museum der bildenden Künste -taidemuseossa, jossa oli mestariteoksia satojen vuosien takaa kuten myös muutamia nykytaiteen teoksia.
Aurinko nousi torstaiaamuna, kun lentoni Leipzigistä laskeutui Müncheniin. Mieleeni tuli raumalaislähtöisen baritonin Aarne Peltosen ja pianisti Iiro Rantalaisen versio ”Maailma on kaunis” -laulusta, jossa lauletaan ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus”. Tilanne maailmalla ei koronan suhteen ei ole vielä läheskään ohi, mutta siinä hetkessä heräsi toivo kansainvälisen yhteistyön elpymisestä ja monipuolistumisesta näinä poikkeuksellisina aikoina.
Minna M. Keinänen-Toivola, Logistiikka- ja meriteknologian osaamisalue, Merilogistiikan tutkimuskeskus
Itämeripäivää vietettiin tänäkin vuonna elokuun viimeisenä torstaina. Itämeripäivä on John Nurmisen säätiön perustama juhlapäivä, jonka tavoitteena on iloita yhdessä meremme kulttuurista ja luonnosta, lisätä tietoisuutta ja kannustaa tekoihin Itämeren hyväksi. SAMK juhlisti Itämerta koko elokuun ajan Merilogistiikan tutkimuskeskuksen nettisivustolla, jossa julkaistiin juhlapäivään liittyvä artikkelisarja. Samkilaiset uurastavat Itämeren hyväksi ympäri vuoden; tutkimus- ja kehittämistyötä tehdään muun muassa merellisen matkailun ja ympäristöystävällisten satamien parissa. Myös opiskelijat osallistuvat talkoisiin, kun esimerkiksi merenkulkualan laivaharjoittelussa perehdytään käytännössä alati tiukentuviin ympäristömääräyksiin.
Itämeripäivänä koko Suomi täyttyy monenlaisista tapahtumista, joita tänä vuonna olivat muun muassa avoimet satamat, erilaiset näyttelyt, merelliset menut, pelastustoimen meritoimintaharjoitukset sekä virtuaalitapahtumat.
SAMK kotimeremme asioiden äärellä
SAMKin sijainti Selkämeren rannikolla antaa mahtavan mahdollisuuden tutkia Itämerta, tehdä konkreettisia tekoja ja näin olla vaikuttamassa kotimeremme asioihin. Tulevaisuuden osaajien kouluttamisen lisäksi SAMK on ollut liikkeellepanijana tai yhteistyökumppanina monissa merellisissä hankkeissa, joista tässä lueteltuna vain muutamia poimintoja.
Erasmus+ kansainväliset kumppanuushankkeet tähtäävät korkeakouluopetuksen uudistamiseen. Erasmus+ Skills4CMT –hankkeen tarkoituksena on kehittää matkailukoulutuksen laatua ja digitalisaatiota. Hankkeen tuloksena luodaan eurooppalainen ammattiprofiili vesistömatkailussa tarvittavalle osaamiselle ja yhteinen opetussuunnitelma. Toinen Erasmus+ hanke, jossa SAMK on mukana, on Erasmus+ Green Ship. Hankkeen tavoitteena on mennä kohti laivojen nollapäästöjä muun muassa polttoaineen kulutusta vähentämällä. Projekti luo EU:n asettamien päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi johtonuoria, kuten aluksien energian käytön tarkkailu, käytettyjen menetelmien tehokkuuden arviointi ja päästövähentämiseen liittyen standardisoidun koulutusohjelman kehittäminen aluksien miehistölle.
CBSmallPorts, PortMate ja Efficient Flow -hankkeet keskisellä Itämerellä toimivat sekä merkittävän kansainvälisen logistiikan että pienvenesatamien parissa. CBSmallPorts –projekti kerää olemassa olevan, ajankohtaisen tiedon ja resurssit yhteiseen alustaan, helposti saataville. Pääteemana on energiaviisas ja ympäristöystävällinen pienvenesatamien vapaa-ajankäyttö. PortMate-hankkeen tavoitteena olivat turvalliset ja resursseiltaan optimoidut piensatamat Suomessa, Ahvenanmaalla ja Ruotsissa. Projektin sivustolla on esimerkiksi videoita turvalliseen lähestymiseen veneellä eri pienvenesatamakohteissa. SAMK oli myös mukana Efficient Flow –yhteistyöprojektissa kehittämässä uutta ICT-applikaatiota satamien toimintojen edistämiseksi. Tavoitteena oli parantaa logistiikkaa tehostamalla materiaali- ja matkustajavirtoja. Projektissa kehitetty Rauman ja Gävlen satamien Port Activity –sovellus on levinnyt jo 14 suomalaiseen satamaan ja on marraskuussa pidettävän, vuoden 2021 Seatrade Awardsin finalisti.
Emilia Alajärvi on 26-vuotias kolmannen vuoden energia- ja ympäristötekniikan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulusta ja Teknologiateollisuus ry:n MyTech-lähettiläs. Emilia kirjoitti menneen kesän aikana ohjatun työharjoittelun osana Itämeripäivä-teemaisen neljäosaisen artikkelisarjan. Emilian työharjoittelu jatkuu seuraavaksi marraskuussa Raumalla Merenkulun koulutuksen 140-vuotisjuhlan yhteydessä järjestettävän Meriverkostopäivä & Merimessut -tapahtuman avustustehtävissä.
– Harjoittelu on ollut haastava, mutta mahtava mahdollisuus päästä kokeilemaan hyppyä ammattilaisen saappaisiin. Olen saanut syventää Itämeri-tietoisuuttani ja löytänyt uutta näkökulmaa. Ennen yhdistin Itämeren tilaan ensimmäisenä mökkiläisten tiskivedet ja rehevöitymisen. Nyt kuitenkin olen oppinut hurjan paljon toimista, joita ammattilaiset tekevät lisätäkseen meremme hyvinvointia. Lisäksi olen saanut olla omalta osaltani lisäämässä tietoutta aiheesta, Emilia kuvailee.
Vapaa-ajallaan Emilia leikkii 5-vuotiaan tytön kanssa, käy pitkillä lenkeillä koirien takia ja remontoi rintamamiestaloa.
‘Perinteinen’ opiskelijarekrytointi keskittyy messuihin ja agentteihin ja monilla korkeakouluilla on tästä pitkät perinteet ja vakuuttava koneisto. Maailmanmittapuulla pienen korkeakoulun brändi ja resurssit eivät aina tässä kentässä yllä isojen tasolle, tai sitten ne on ainakin kohdennettava tarkasti. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö juuri tämän ‘pieni korkeakoulu’ voisi olla se paras ja mielenkiintoisin opiskelu- ja uramahdollisuus nuorelle.
– Kansainvälisessä työssä, kuten muussakin, on tärkeää innostua. Innostus tarttuu! Me suomalaiset teemme yleensä kaiken hyvin, täsmällisesti ja teknisesti täydellisesti. Kun tähän lisätään innostunut asenne ja sopiva kokeilukulttuuri, on tuote kunnossa ja pääsemme kohti tavoitteita, innostaa lavalla teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä.
Koronakevät laittoi kasvokkain kohtaamiselle ja opiskelijarekrymessuille livenä stopin. Samalla moni koulu siirtyi kokonaan verkkoon, muun muassa Intiassa. Intiassa jo kuluneena vuotena verkosto- ja jalkatyötä (eli Uberilla koulusta kouluun) tekivät teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä ja erityisasiantuntija Santeri Koivisto. Tavoite oli selkeä: kasvattaa Intiasta hakevien ja tulevien opiskelijoiden määrää kumppanuuksien ja tunnettuuden kautta. Intia on täynnä teknologiasta kiinnostuneita nuoria ja Satakunta tarvitsee kipeästi alan osaajia. Jalkatyöllä päästiin hyvään alkuun ja Intiasta tulevien hakemusten määrä on nelinkertaistunut (joskin suuruusluokka on vielä <100). Tärkeintä oli saada niin sanotusti ‘pää auki’ ja testata markkinaa ennen suuria panostuksia (lean!).
Vastaanotto oli Intiassa erinomaista. Monesti opiskelijoiden tietämys kohdekorkeakoulustaan on tasolla ‘henkilö heidän pisteellään oli mukava’. Tämä ei ole vitsi. Onneksi me pystymme rakentamaan vahvemman syyn hakea juuri SAMKiin ja sitouttamaan nuoren jo kauan ennen opiskelupaikkapäätöstä. SAMKin tarjonta teknologian osalta on jotakuinkin niin ‘haluttua’ kun olla ja vaan voi. Tekoäly, robotiikka, mekatroniikka… vähemmästäkin alkavat tulevaisuuden mahdollisuudet pyörimään mielessä. Nyt vain tarvitaan malli, jolla kaikki intialaiset lukiolaiset saadaan linjoille kuulemaan satakuntalaisen teknologiaosaamisen ilosanomaa! Juuri tässä koronakevään jälkimainingit auttoivat, sillä intialaiset lukiolaiset olivat jo kaikki netissä opiskelemassa.
Iteraatiot (työvaihe, jota toistetaan niin pitkään, kunnes haluttu lopputulos on saavutettu)
Tarkastellaan kesäkuu- syyskuu (2020) -aikajännettä ja mitä oikeastaan tapahtui ja mitä kokeiltiin.
Tulokset: mahtava brändinkohotus paikalliselle kumppanille ja 116 opiskelupaikkaa etsivää lukiolaista linjoilla. Seuranta jäi kehnoksi ja tietoa mahdollisesti hakeneista ei ole.
Mutta ensimmäisenhän voi laittaa harjoittelun piikkiin!
Iteraatio 2: valtakunnallisen inkubaattori-verkoston kanssa masterclass tulevaisuuden teknologiaurista
Tulokset: 1618 henkeä linjoilla, osa oikeaa kohderyhmää, loput kaikkea muuta. Opittiin kuinka tavoittaa massoja, mutta fokus ei kenties ollut oikea.
Iteraatio 3: Koulukumppaneiden (lukioita) kanssa masterclass heidän opiskelijoilleen jälleen tekoälystä
Tulokset: 118 linjoilla juuri oikeaa kohderyhmää, seuranta edelleen kehno, mutta strukturoidumpi. Parempi Suomi+Satakunta -info mukana ja yhteystiedot systemaattisesti kerättynä.
Aika aikuistua!
Ensimmäinen “Masterclass in Robotics” toteutettiin yhteistyössä IncubateIND-verkoston ja kumppanikoulujen kanssa. SAMKin robotiikkaekspertit Timo Kerminen, Santeri Saari ja Toni Aaltonen toivat miniluentosarjana eräs lokakuinen lauantai tietämyksensä intialaisten premium-lukioiden opiskelijoiden kuultavaksi. Jalkatyön lukiokumppaneiden etsintään teki juuri IncubateIND. Tapahtumaan osallistui noin 350 lukiolaista, ei jättimäinen numero, mutta jatko tekeekin tästä mielenkiintoista.
Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja lauantai-iltana opiskelijat rakensivat omatoimisesti robotiikkaprojektejaan. Projektit arvioitiin la-su välisenä yönä ja sunnuntaina Masterclass jatkui parhaiden ideoiden esittelyllä ja palautteella. Samoin opiskelijat pääsivät vielä tarkemmin kyselemään Suomesta ja SAMKista. Projektisuunnitelmia ja ideoita tuli yli 200. 200 opiskelijaa toisin sanoen teki viikonlopun työtä opiskellen robotiikkaa ja rakentaen mielikuvia suomalaisesta korkeakouluopetuksesta ja SAMKista. Palaute oli erinomaista ja sunnuntaina iltapäivällä puhelin alkoi soida, kun uteliaat vanhemmat kyselivät opiskelumahdollisuuksia nuorelleen.
Nuo 200 opiskelijaa ovat nyt agenttiemme ja kumppaniemme ‘nurturointiputkessa’ ja aika näyttää moniko hakee SAMKiin. Emme kuitenkaan jää odottelemaan, vaan marraskuussa järjestetään kumppaneiden kanssa Hackaton etänä ja malli muuten pitkälti sama. Hackatoniin on tarkoitus osallistua myös muita korkeakouluja teknologia osaamisineen. KV-osaajiin keskittyvän TalentBoost-hankkeen kanssa myös pohditaan, josko paikallisten yritysten osaajatarpeisiin voitaisiin vastata ketterästi joko ‘work&study’ -konseptilla tai suoralla osaajarekryllä.
Yksi mallin suurimmista eduista on motivoituneiden opiskelijoiden eräänlainen ‘esikarsinta’. Projektien tasosta oli heti havaittavissa ne, jotka olisivat mahtava lisä luovia teknologiaosaajia Satakuntaan, ja heitä osallistuneista opiskelijoista oli yli puolet.
Neljäs kerta toden sanoo ja ketterillä kokeiluilla löytyi nopeasti skaalaava malli tavoittaa opiskelijoita sekä ymmärrys oikeista partnereista tehtävään.
Miksi vain teknologia?
– Teknologia on tässä kohtaa se helpoin ‘sisäänheittotuote’ ja meidän teknologiateemoillamme saadaan yksinkertaisesti jokainen kiinnostumaan. Moni lukio Intiassa painottaa myös liiketaloutta (commerce) ja se on seuraava selkeä teema, kun yhteistyö on saatu alkuun. Kun resurssit ovat rajalliset on fokusointi tärkeää, kommentoi Santeri Koivisto.
– Tästä eteenpäin on tarkoitus kerran kuukaudessa toteuttaa erityyppisiä verkkotapahtumia eri teemoilla, jatkaa Koivisto. Toivottavasti myös jalkatyöhön päästään pian takasin, sillä luottamuksen rakentamisessa kasvotusten toimimista ei voita mikään!
– Vaikka yhteistyö on usein paperilla organisaatioiden välistä toimintaa, käytännössä toimiva yhteistyö perustuu luotuihin suhteisiin, luottamukseen ja molemminpuolisiin mahdollisuuksiin saavuttaa jotakin. Organisaatiot allekirjoittavat, ihmiset tekevät. Intian yhteydet ovat tästä hyvä esimerkki, ja olen hyvin iloinen siitä, mitä olemme jo saavuttaneet henkilökohtaisella tasolla. Suomen brändi koulutuksen mallimaana on osittain hyvinkin tiedossa, erityisesti koulutusorganisaatioissa, mutta meillä on vielä paljon tekemistä esimerkiksi vanhempien suhteen. Suomen myyminen hyvänä ja turvallisena kohteena heidän lapsilleen vaatii pitkäjänteistä työtä. Sisältömarkkinointi on tässä hyvä tapa vakuuttaa vanhempia innostuneiden nuorten kautta. Osaamisemme yhdistettynä elinympäristöömme on myyntivaltti, muistuttaa Seppälä.
Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.
Mistä ajatus projekteihin lähti?
Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.
Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto
Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.
Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen
mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista
voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja
infopisteet toimisivat käytännön tasolla.
Valitut teemat ja projektinimet:
Yksinäisyys – Kauppakaveri
Mielenterveys – Mielekäs hetki
Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
nuoret – Mitä nuoril?
lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe
Vetonauloja tarvitaan aina
Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.
Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.
Yhteistyötahot:
ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.
TOIMINTAPISTEET
Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut
Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa. Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan.
Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen.
Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.
Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot
Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.
Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).
Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.
Tikkulan S-market – Mitä nuoril?
Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret.
Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin
nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle
päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien
palveluita:
Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo,
Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
Mite mää starttaa eteepäi? |
Ohjaamo
Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla |
Nuorten vastaanotto
Löyr ja huomaa mut! | Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö,
Ankkuri
Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila,
Satakunnan Setan nuortenryhmät
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.
Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja
jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja
mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä
riippumatta.
Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.
Länsi-Prisma – Mielekäs hetki
Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.
Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.
Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.
Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti
Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.
Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.
Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.
Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.
Länsi-Prisma – Hyvä perhe
Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.
Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.
Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.
Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.
Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija
Ruotsin kielen ammatilliset perusopinnot antavat valmiuksia käyttää ruotsin kieltä. Hälsa och välfärd i Sverige -kurssi antaa mahdollisuuden testata näitä valmiuksia elävässä elämässä ja aidossa ympäristössä. Kävimme sekä alan kohteissa että kulttuurikohteissa.
Vapaasti valittaviin opintoihin kuuluva Hälsa och välfärd i Sverige toteutettiin opintomatkana Tukholmaan 2.–5.6.2019. Aiheena oli terveys ja hyvinvointi Ruotsissa, ja kurssi oli suunnattu kaikille SAMKin sotealan opiskelijoille.
Tukholma mereltä
Opintojakson on mahdollistanut jo monena vuonna Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB) lahjoittamalla SAMKille stipendin tätä opintomatkaa varten.
Ruotsin kieltä pääsimme kuulemaan ja puhumista harjoittelemaan koko matkan ajan myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Reissussa oli mukana kaksi opettajaa, Mari Linna ja Airi Westergård sekä 12 eri alojen opiskelijaa (kolme geronomi-, kaksi kuntoutuksen ohjaaja-, yksi fysioterapeutti- ja kuusi sairaanhoitajaopiskelijaa). Olimme eri-ikäisiä, mutta se ei rennolla opintomatkalla haitannut. Yövyimme tulo- ja menomatkalla laivalla ja yhden yön hotellissa Tukholmassa.
Fotografiska museum puhutteli
Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme Fotografiska-valokuvamuseoon, jossa tutustuimme usean valokuvaajan töihin, muun muassa Jesper Walderstenin All Over -näyttelyyn, jossa oli puhuttelevia kuvia ja moniulotteisia mietelauseita, Vincent Petersin Light Within -muotokuviin, Scarlet Hooft Graaflandin Katoavat jäljet (Vanishings Traces) -kuviin ja Rahul Talukdarin ahdistaviin katastrofikuviin.
Teosten tekstit oli kirjoitettu ruotsiksi ja englanniksi, joten jos ei täysin ymmärtänyt lukemaansa ruotsiksi, pystyi tarkistamaan asian englannin kielellä. Erittäin mielenkiintoinen museokohde ja ajatuksiin jäävät näyttelyt, jota voimme suositella kaikille.
Jesper Waldersten: All Over
Vincent Peters: Light Within
Scarlet Hooft Graafland: Vanishings Traces
Rahul Talukdar: Made in Bangladesh
Villa Tollaren toimintakulttuurin olennainen osa: sukupolvien kohtaaminen
Valokuvamuseon jälkeen matkasimme linja-autolla Nackassa sijaitsevaan Villa Tollaren yksityiseen hoitokotiin.
Meidät otettiin täällä todella hienosti vastaan ja saimme kahvin lomassa kuulla ruotsin kielellä Tollaren toiminnasta. Ruotsin kielen kuuleminen ja puhuminen tapahtui myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Villa Tollare toimii tiiviissä yhteistyössä samassa kiinteistössä olevan Lilla Tollaren eli esikoulun kanssa. Toimintakulttuurin olennainen osa siellä on sukupolvien välinen kohtaaminen, mikä tuo sisältöä sekä ikäihmisten että lasten arkeen.
Asukkailla voi olla taustalla joko fyysinen tai psyykkinen sairaus, mikä aiheuttaa avun tarvetta. Henkilökunnan työtä helpottaa teknologia – asukkaan kotiin mentäessä eteisessä oleva iPad-tabletti avautuu työntekijälle henkilökohtaista läpyskää näyttämällä ja siitä näkyy kaikki tämän asukkaan hoidon kannalta tarpeellinen tieto, esimerkiksi vaikkapa fysioterapeutin video siirtämistekniikasta ja ajantasainen tieto lääkityksestä.
Uusimpana hankintana heillä oli Tovertafel-projektori, joka heijastaa interaktiivisia kuvia ja tekstejä, jotka aktivoituvat kosketuksesta. Esimerkiksi syksyn lehtiä voi lakaista lattialta pois tai yhdistellä sananlaskuun kuuluvia lauseita oikeaan järjestykseen.
Asenne Ruotsissa on yksilöä arvostavampi ja kunnioittavampi, siellä ei puhuta esimerkiksi dementikosta, vaan henkilöstä, jolla on muistiongelma. Myös tupakointiin suhtautuminen oli erilaista kuin Suomessa: 4-kerroksisessa Villa Tollaressa oli vain yksi parveke, jolla tupakointi ei ollut sallittua.
Tollaresta palattuamme meillä oli loppupäivä vapaata aikaa käydä syömässä, ostoksilla, kulttuurikohteissa tai muuten tutustua Tukholmaan. Olimme jokainen saaneet bussi- ja metroliput, joiden kanssa oli helppo liikkua kaupungissa.
Suomikotiin olisi hieno päästä harjoitteluun
Seuraavana aamuna matkasimme metrolla Tukholman suomalaisuuden kehtoon, Suomikotiin.
Meidät otettiin myös tänne avosylin vastaan ja saimme nauttia ruotsinsuomalaisten ihanasta vieraanvaraisuudesta. Tämä oli kiva paikka, jonne olisi hienoa päästä työharjoitteluun – ottavat mielellään opiskelijoita vastaan.
Piironki ja pöytäryhmä
Nojatuolisoppi
Presidentit
Suomikodissa syödään ”rehellistä suomalaista kotiruokaa”.
Ruotsissa asuvat, erityisesti Tukholman alueen suomalaiset vanhukset, voivat päästä kotikunnan maksusitoumuksella asumaan Suomikotiin. Siellä soi suomalainen musiikki, verhot ja pöytäliinat ovat sinivalkoisia ja hoitajat puhuvat asukkaille suomea. Dokumentointikieli on kuitenkin ruotsi.
Erilaisia aktiviteetteja ja yhteisiä hetkiä on muun muassa kahvilatoiminnan, kasvien kasvatuksen ja ulkoilun muodossa. Ruotsissa maksajataho edellyttää, että virikkeitä on tarjolla vähintään kaksi arkipäivää kohden. Saunaan pääsee halutessaan kerran viikossa, saunassa voi käydä jopa kotona asuvan puolison kanssa.
Suomikodin sauna
Saunaloru
Palveluasuntojen varustetaso ja apuvälineet ovat parempia kuin Suomessa. Henkilökuntaan kuului myös vahtimestareita, mikä ei Suomessa liene tavallista.
Toimintaterapeutti esittelee Suomikodin apuvälineitä – ergonominen suihkutuoli.
Asukashuone: nosturin kattokiskot
Vahtimestari on tärkeässä roolissa. Vierailumme aikana hän istutti kesäkukkia asukkaiden kanssa Suomikodin omassa puutarhassa. Hän oli rakentanut puutarhaan myös jäätelökioskin.
Vapaasti valittavat kulttuurikohteet
Vapaa-ajalla saimme nauttia ihanan lämpöisestä alkukesän auringonpaisteesta ja valita itse jonkin kulttuurikohteen, johon tutustua. Ryhmäläiset kävivät muun muassa Abba-museossa, Kuninkaanlinnassa, Globenin maisemahissillä ja vanhassa kaupungissa. Tarjontaa kaupungissa oli yllin kyllin.
Globenin SkyView-pallosta oli upeat maisemat yli kaupungin.
Korkeanpaikankammoiselle SkyView saattaa olla hieman pelottava kokemus.
Globenin ostoskeskuksessa me geronomiopiskelijat tutustuimme taiteilija Yoko Onon ideoimaan Toiveiden puuhun, johon kuka tahansa sai jättää oman toiveensa muiden nähtäväksi – yksi hieman erilainen ja mielenkiintoinen näkemys hyvinvointiin sekin.
Yksityiskohta
Hälsningar!
Teksti ja kuvat: Marika Pääkkönen, Tuire Tammi ja Johanna Uusitalo, opiskelijat geronomiopiskelijoiden ryhmästä AGE17SP
