”DigiHoitaja kotikäynnillä” – verkkovälitteinen case-simulaatiopilotti hoitotyön koulutuksessa

Digitaalisuus on tullut osaksi hoitotyötä. Tämän päivän sairaanhoitajilta odotetaan laaja-alaisia osaamista myös digitaitojen suhteen. Hoitoalalla digitaalisuuden käsite on kuin palapeli, joka koostuu potilastietojärjestelmistä aina mobiilihoitajan taulutietokoneeseen asti. Tietotekniikka kehittyy vauhdilla ja sitä on valjastettu lähivuosina yhä enemmän osaksi terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tämä asettaa myös hoitotyön koulutukselle uusia haasteita. Näihin haasteisiin pyrimme vastaamaan kehittämällä verkkovälitteisen case-simulaatiopilotin ”DigiHoitaja kotikäynnillä” Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Verkkovälitteinen case-simulaatio pilotoitiin toukokuussa 2019. Pilottiin osallistuneet sairaanhoitajaopiskelijat olivat joko jo opinnollistaneet tai opinnollistamassa Gerontologinen hoitotyö ja kotisairaanhoito -opintojaksoa eli opiskelijat opiskelevat opintojakson sisällöt itsenäisesti työpaikallaan ikääntyvien parissa työskennellen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja he olivat sekä suomenkielisen että englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoita, mikä toi lisähaastetta verkon välityksellä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Pilotointi toteutettiin Webex-pohjaisen Hill-verkkoneuvotteluohjelman avulla. Kaikki opiskelijat osallistuivat simulaatioon omien mobiililaitteidensa kautta kotonaan.

Case-simulaation pedagoginen rakenne pilotin runkona

Pilotointi toteutettiin case-simulaation rakenteen mukaisesti. Siihen kuuluu olennaisena osana simulaatiotilannetta edeltävä esitehtävä, jonka opiskelijat olivat saaneet viikkoa aiemmin tutustuttavakseen. Esitehtävä muodostui kotisairaanhoitajan kotikäynti -videosta sekä kahdesta digihoitajuutta käsittelevästä artikkelista, joiden avulla opiskelijat valmistautuivat simulaatiotilanteeseen.

Simulaatiotilanteen ensimmäinen osa sisältää aktivoivan aloituksen eli opiskelijoille kerrottiin simulaation tavoite. Pilotin ollessa kyseessä tavoitteita asetettiin yksi: opiskelija tutustuu digihoitajan rooliin. Aluksi opiskelijat pohtivat kotikäynnille keskeisiä havainnoitavia asioita pohjautuen opintojaksolla käsiteltyihin alueisiin, jotta taataan onnistunut digihoitajan verkkovälitteinen kotikäynti.

Case-simulaation pedagogisen rakenteen mukaisesti seuraava vaihe on simulaatiotilanteen toteutus. Kolme vapaaehtoista opiskelijaa kokeilivat digihoitajan roolia. Opiskelijat haastattelivat ikääntynyttä asiakasta kukin vuorollaan viidestä kymmeneen minuuttia ja samalla muut osallistujat toimivat havainnoitsijoina.

Case-simulaation pedagogisen rakenteen mukaisesti simulaatiotilanteen viimeisessä osassa eli oppimiskeskustelussa keskusteltiin sekä toimijoina olleiden opiskelijoiden, havainnoitsijoiden että asiakkaana toimineen opettajan tuntemuksista simulaatiotilanteesta. Tärkeintä on nähdä onnistumiset ja välttää negatiivisuutta – simulaatiotilanne ei ole koskaan testi, vaan siinä oppiminen on keskiössä. Yhdessä todettiinkin, että digihoitajuus vaatii laaja-alaista ammattitaitoa, itsenäistä päätöksentekokykyä sekä kykyä hyödyntää teoriatietoa päätöksenteon tukena lyhyellä kotikäynnillä.

Lisää digitaalisuutta simulaatioihin

Opiskelijat olivat innostuneita verkkovälitteisestä case-simulaatiosta ja kokivat sen olleen hyödyllinen kokemus tulevaisuuden hoitotyössä. Vastaavia simulaatioita toivottiin lisää. Simulaatioiden tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiuksia vastata työelämän vaatimuksiin ja harjoitella, jopa epäonnistua, turvallisessa ympäristössä: virheistä oppii parhaiten. Simulaation avulla esimerkiksi hoitotyössä välttämättömän suomen kielen harjaannuttaminen on mahdollista – turvallisesti.

Opiskelijat kertoivat simulaatiotilanteen jälkeen, kuinka haasteellista on havainnoida asiakkaan vointia vain verkon välityksellä: asiakasta voidaan havainnoida vain sen verran, mitä on nähtävissä ja kuultavissa. Keskustelua herätti myös se, ettei kameran välityksellä pysty näkemään esimerkiksi potilaan vointia havainnoidessa oleellista ihonväriä tai asiakkaan ympäristöä. Digitaalisen kotikäynnin todettiin olevan lähitulevaisuudessa kuitenkin hyvä lisäapu kotisairaanhoidossa, mutta edelleen tarvitaan perinteisiä kotikäyntejä.

Johanna Jalonen & Sini-Charlotta Kamberg halaavat toisiaan iloisesti
Sini-Charlotta Kamberg ja Johanna Jalonen

Pilotoinneissa parasta on uuden oppiminen niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta. Pilottiin osallistuneiden opiskelijoiden antaman palautteen mukaan uudistettu ”DigiHoitaja kotikäynnillä” -case-simulaatio testataan uudelleen toukokuun lopulla. Tavoitteena on lähitulevaisuudessa laajentaa verkkovälitteisiä case-simulaatioita myös moniammatillisesti. Ottakaa yhteyttä ja ideoidaan yhdessä lisää!

Teksti: Johanna Jalonen & Sini-Charlotta Kamberg

Kirjoittajat ovat innokkaita digitaalisuuden soveltajia.

Tenttiakvaariosta lisättyyn todellisuuteen – digitulevaisuus oppimisessa

Sanaa oppimisympäristö käytetään yhä useammin SAMKissa, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Mikä on muuttunut ja mikä tulee muuttumaan? Mihin kaikkeen digi liittyy, onko se vain teknologiaa? Onko oppimisympäristö se digi? Vai onko digi sarja erillisiä toimintatapoja? Olenko itse riittävän digi ja mikä on riittävästi? Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Lähdin etsimään valaistusta uudesta kirjasta eOppimisen aika – Pedagogiikkaa ja digityökaluja, joka julkaistaan SAMKin digipäivässä 23.3. Tarjoan tässä muutamia mielestäni keskeisiä pointteja, mutta pajatso ei todellakaan tyhjene, vaan kannattaa itse tulla paikan päälle (SAMK goes Digi) avartumaan ja muodostamaan oma kokonaiskuva asiasta.

SAMKin digitaalista todellisuutta tänään

  • Valintakurssit verkossa tarjoavat hakijoille tuntuman verkko-opintoihin jo hakuvaiheessa ja lisäksi opintopisteitä. Tätä kautta on saatu motivoituneita opiskelijoita, joilla on kyky selviytyä verkossa tehtävistä opinnoista.
  • Sairaanhoitajaopinnoissa opiskelijat tutustuvat opiskeltavaan asiaan etukäteen digitaalisten aineistojen kuten videoiden avulla. Näin lähiopetustilanteessa aiheeseen päästään syvemmälle. Haasteena ja kehityskohteena on laadukkaiden digiaineistojen saatavuus.
  • Robotiikka Akatemia on oppimisympäristö, jossa valmistutaan tutkintoon käytännön työelämäprojekteja tekemällä ja uusimpia teknologioita tutkimalla ja testaamalla. Akatemia toimii vuorovaikutuksessa yrityskumppanien ja alempien kouluasteiden kanssa.
  • Simulaatioympäristöt ovat varsin konkreettinen esimerkki digitaalisista oppimisympäristöistä. Näitä käytetään mm. tekniikassa, hoitotyössä ja merenkulussa. Esimerkiksi merenkulun simulaattorin avulla opitaan ohjaamaan aluksia eri olosuhteissa ja eri puolilla maailmaa.
  • Massaverkkokurssit itseopiskeluun. Uutta avointa energiaa -hanke toteuttaa massaverkkokursseja ensisijaisesti työelämässä oleville energia- ja rakennusalan ammattilaisille. Tavoitteena on kehittää malli, jonka avulla korkeakoulut voivat vastata kustannustehokkaasti ja ketterästi työelämän muuttuviin koulutustarpeisiin.
  • Tenttiakvaariossa opiskelija tekee tentin opettajan määräämällä ajanjaksolla tietokoneen avulla valvotussa tilassa. Sähköinen tenttiminen on Raumalla käytössä toista vuotta, Porissa se alkoi viime syksynä. Huittisten ja Kankaanpään akvaariot tulevat käyttöön syksyllä 2018.

Jarmo Viteli ja koulutuksen digitaalinen transformaatio

Digitaalinen maailma on laaja ja jokaisen on hypättävä siihen henkilökohtaisesti, sillä ”etenemme kohti koulutuksen digitaalista transformaatiota”, kuten Tampereen Yliopiston tutkimusjohtaja Jarmo Viteli asian muotoilee. Hän valottaa aiheetta lisää 23.3. luennossaan, jossa puhutaan koulutuksen nykytilan muutoksesta.

Kyseessä ei ole vain teknologian vahvemmasta mukaantulosta koulutukseen vaan laajemmasta koulutuksen transformaatiosta. Muutos ei tule olemaan helppo ja se vaatii viisasta johtamista sekä uudistushaluista opetus- ja opiskeluyhteisöä niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden puolelta,

Viteli lupaa, että esityksessä arvioidaan muutoksen tuomia mahdollisuuksia koulutuksen toimijoiden ja sidosryhmien kannalta ja mitä vaatimuksia muutos tuo tullessaan. Millaiselta näyttää korkeakoulutus ja SAMK vuonna 2030?

Valmistaudu lisättyyn todellisuuteen opetuksessa

Lähitulevaisuuden kova sana lienee lisätty todellisuus. Sillä tarkoitetaan todelliseen reaalimaailman näkymään tai tilanteeseen tuotettua, tietokoneella tehtyä kuvaa, ääntä, videota, tekstiä tai muuta informaatiota.  SAMKin digipäivässä poliisiammattikorkeakoulun tutkija Joanna Kalalahti esittelee lisätyn todellisuuden keinoja opetuksessa. Aiheeseen voi tutustua etukäteen tästä.

 

HANNA VALTOKIVI