Learning to write an article or learning by writing an article?

On the first lecture of a course called Theories of rehabilitation, our lecturer asked us a tricky question: “would you like to write an article in pairs and publish it together?”. After a few minutes silence we surprised the lecturer by answering why not! I think none of us really realised, what we had to face – not even the lecturer. It seemed to be interesting to get acquainted with a topic that interests us individually, to achieve a deeper insight and at the same time learn something about academic writing skills.

What did we actually learn?

Academic writing was new to all of us. As a future-specialists in the field of rehabilitation, we need to be able to write articles and produce academic papers. By getting feedback from lecturer and peer students we could improve the context and writings. By giving feedback for the others we also learned to check and read our own text with different attitude.

Cooperation skills are needed in every field of working – within and across the professional sectors. In our group we have people living in different countries and face-to-face meetings were not possible for everyone. That challenged us to find new ways of communication and utilise better emails, sharepoint, skype etc.

Implementing a master level course by writing an article

This task taught us to read and summarize articles – search for proper papers and from a huge amount of material gather the most important information and write it in a short and readable form. Cooperation supported each other to work better. By writing a scientific article with another student taught us to discover our own styles. There are many ways of writing and implementing a writing process and it is important to know one’s own style. We learned also each other’s styles and ways of working, which helps us to work with different type of people in the future. Specialists need to be able to cooperate in different situations and with different persons.

What was it like?

Writing an article in scientific style was very demanding and time consuming, but not too difficult and nothing ever comes for free. It was a challenge to work with a person you did not know too well and to combine the different ways of working. But that all made us learn new master level skills and understand learning and writing better. We found out that it was a good way of implementing one of our courses. We got deeper insight of own topics and expanded our knowledge by peer reviewing articles written by others as well. We have different occupations, different perspectives, different backgrounds and by writing articles in pairs we could really utilise our strengths and differences. 

Could we have learned more or better about theories of rehabilitation by traditional way of studying master level courses? We can’t say. At least we learned a lot of things we wouldn’t have learned otherwise – and all these things are very important when acting as a specialist in social and health care sector.

Hopefully health care professionals and students will find the publication and it gives some extra knowledge for them too! The publication is found here: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233 

Taina Jyräkoski, a student in Master’s degree program of rehabilitation (with the help of other article writers)

Mentori – kriittinen ystävä

”Pian se työnhakurumba alkaa taas. Olisipa joku kenelle voisin puhua työnhakuun ja uraan liittyvistä asioista…”

Näin ajattelin monesti viime syksynä, niin kuin myös tuona kyseisenä päivänä lokakuussa kävellessäni töistä kotiin. Enkä varmasti ole yksi ja ainoa nuori, joka asiaa stressaa.

Kotona avasin sähköpostini ja siellä se oli, vastaus siihen mitä olin miettinyt koko syksyn: Suomen mentorit. Laitoin heti hakemuksen ja jäin innolla odottelemaan.

Mentorointiin hakeutuvat korkeakoulusta valmistuneet tai juuri valmistumassa olevat nuoret, jotka tarvitsevat tukea ja sparrausta oman uransa luomisessa. Ohjelma kestää vuoden ja mentori sekä aktori saavat itse määritellä kuinka usein tapaavat. Mentorointiin ei ole annettu tarkempia ohjeita, vaan aktori saa yhdessä mentorinsa kanssa päättää, mistä he tapaamisissaan keskustelevat. Jokaisella aktorilla on omat tarpeensa: yksi haluaa apua työhaastatteluun ja toinen taas verkostoitumiseen.

Olen itse valmistumassa SAMKista matkailualalta kuluvan kevätlukukauden aikana. Matkailualaa opiskellessani olen huomannut, että ala on laaja. Työpaikkoja ei ole vain majoitusliikkeissä ja matkatoimistoissa. Alalta valmistuttuaan harvempi pääsee suoraan koulunpenkiltä”korkealle”, vaan alalla edetään vuosien mittaan. Tämän takia koen tarvitsevani entistä enemmän apua työnhaussa ja oikeanlaisen urapolun rakentamisessa kohti tavoitteita.

Mentori ja aktori eivät välttämättä ole samalta alalta. Uusia näkökulmiakin saattaa syntyä herkemmin, kun he ovat eri alalta. Oma mentorini on kanssani samalta alalta, mitä toivoinkin matkailualan monimuotoisuuden vuoksi.

Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet.

Olemme tavanneet mentorini kanssa kaksi kertaa, ja hänestä on ollut jo nyt todella paljon apua. Vaikka tapaamme noin kuukauden välein, voin aina soittaa hänelle tai laittaa sähköpostia. Minun ei tarvitse odotella kuukautta, jolloin asiani saattaisi olla jo vanhentunut. Tyhmiä kysymyksiä ei tässäkään tapauksessa ole! Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet. Suomen Mentorit käyttää mentoreista termiä ”kriittinen ystävä”, mikä kiteyttää mentorin roolin hyvin.

Oman mentorini tapaamisten lisäksi saan paljon irti yhteisissä tilaisuuksissa, jossa ovat kaikki alueen mentorit ja aktorit sekä kahdesta Facebook-ryhmästä, toinen Porin pareille ja toinen koko Suomen aktoreille.

Mentorointi ei maksa mitään aktorille eikä mentorille, vaan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Suosittelen mentoritoimintaa kaikille ketkä kaipaavat vähääkään apua työnhakuun ja uraan liittyvissä asioissa, mentorista on sinulle iso apu!

Asiantuntijamentorilta arvokasta tukea urapolun alkuun

Suomen Mentorit

 Juuli Pietikäinen

Matkailualaa viimeistä vuottaan opiskeleva Juuli työskenteli SAMKin viestinnässä Projektityöntekijänä

(Kuva: Tmi Emmi K)

Esimiehen oma hyvinvointi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin

Esimiehen työ on usein yksinäistä ja työhön sisältyvistä haastavista tilanteista tai työpaineista on useimmiten mahdoton keskustella kahvipöydässä. Työn sisältämät kasvavat vaatimukset ja ongelmatilanteiden ratkominen herättävät usein inhimillisiä tunteita, joita esimies voi harvoin näyttää ulospäin. Inhimillisten tunteiden peittely aiheuttaa negatiivista tunnekuormaa ja pitkään jatkuessaan uuvuttaa esimiehen.

Pelkästään esimiehille kohdistettujen tilaisuuksien sisältönä on keskinäisen vertaistuen mahdollistaminen

Esimiestyössä jaksamiselle ensiarvoisen tärkeää on, että esimiehillä on mahdollisuus saada tukea, ymmärrystä ja sparrausta muilta esimiehiltä. Työnantajan tulee järjestää säännöllisesti pelkästään esimiehille kohdistettuja koulutuspäiviä tai muita tilaisuuksia. Näiden tärkeänä sisältönä osaamisen kehittämisen lisäksi on esimiesten keskinäisen vertaistuen mahdollistaminen. Vertaistukea ja osaamista voidaan edistää myös eri organisaatioissa toimivien esimiesten välisissä keskusteluissa. Tällaista toimintaa on menestyksekkäästi pilotoitu mm. SAMKin koordinoimassa Foorumix -hankkeessa vuodesta 2015 lähtien.

Työyhteisön rakentava ja aito vuorovaikutus edistää sekä esimiehen että työntekijöiden työhyvinvointia. Työntekijöiden tulisi ymmärtää esimiehen tilannetta ja roolia paremmin ongelmallisia asioita ratkaistaessa, sillä ymmärrys auttaa sekä ongelmien ratkaisussa että työyhteisön yhteenkuuluvuuden kehittymisessä. Säännöllisten oman tiimin kokoontumisten tulee tarjota turvallinen ympäristö kaikkien osapuolten väliseen keskusteluun ja aktiiviseen kuunteluun.

Esimiehen on syytä opetella kuuntelemaan omaa mieltään ja kehoaan ja tunnistamaan väsymyksen ja uupumisen merkkejä

Esimiehen on välttämätöntä huolehtia myös työn ulkopuolisen tukiverkoston vahvuudesta. Perhe, ystävät ja harrastukset auttavat mieltä irtautumaan työhön liittyvistä asioista ja mielekäs vapaa-aika edistää uusien onnistumisten saavuttamista.  Esimiehen on syytä opetella kuuntelemaan omaa mieltään ja kehoaan ja tunnistamaan väsymyksen ja uupumisen merkkejä. Korkeaankaan esimiesasemaan edennyt henkilö ei ole suojassa uupumukselta. Hyvästä itsetunnosta kertoo myös se, että ongelmien ilmaantuessa osaa hakea ja ottaa vastaan apua paitsi vertaistuen muodossa, myös esimerkiksi työnohjauksen tai työterveyshuollon palveluiden kautta. Kynnys avun hakemiseen tulee olla matala, sillä esimiehen uupuessa koko työyhteisö saattaa seilata pitkään eteenpäin ilman kirkasta päämäärää.

 

Teksti on kirjoitettu osana Liiketalouden koulutusohjelman monimuotototeutuksen Esimiestyö 5 op -opintojakson toteutusta. Opintojakson yhtenä tavoitteena oli perehtyä esimiestyön haasteisiin ja ongelmatilanteisiin sekä esimiehen omaan jaksamiseen.

 


 

Jonna Koivisto, Henkilöstön kehittämispäällikkö, Sivutoiminen tuntiopettaja, Palveluliiketoiminta

Kimmo Kallama, Lehtori, Palveluliiketoiminta

Krista Tuunainen, Aikuisopiskelija, Liiketalouden koulutusohjelma

Hannele Kasurinen, Aikuisopiskelija, Liiketalouden koulutusohjelma

 

Kuva: Veera Korhonen

 

 

Johda itsellesi hyvä (työ)elämä

 

Miten päästä irti vanhoista ja tarpeettomiksi muuttuneista toimintatavoista, pirstaleisuudesta ja jatkuvasta kiireen tunteesta?  Syksyn näyttäessä ensimmäisiä merkkejään, monella herää tarve tehdä arjestaan entistä toimivampaa, sillä kasvava työn määrä, useat päällekkäiset kehittämishankkeet ja työaikojen moninaistuminen uhkaavat jokaisen asiantuntijan jaksamista. Tässä vaiheessa työvuotta on hyvä aika pysähtyä oman toimintansa äärelle, sillä itsensä johtaminen on asiantuntijaorganisaatioissa työskentelevien perustaito.

Taitava itsensä johtaja viettää useimmiten tasapainoista ja onnellista, oman näköistään ja hyvää (työ)elämää.

Itsensä johtamisessa on kyse omaan itseen suuntautuvasta reflektiivisestä tarkastelusta, jossa pohdinnan kohteeksi pääsevät erityisesti oma toiminta, tulevaisuuden tavoitteet ja päivittäinen ajankäyttö. Tavoitteena on oman käyttäytymisen ja tunteiden tunnistamisen kautta ohjata omaa toimintaa haluttuun suuntaan. Se kannattaa, sillä onnistunut itsensä johtaminen johtaa vahvaan itsetuntemukseen, omien toimintatapojen ja arvojen kirkastumiseen sekä asenteiden muuttumiseen.

Taitava itsensä johtaja viettää useimmiten tasapainoista ja onnellista, oman näköistään ja hyvää (työ)elämää. Tuottavuutta ja tehokkuutta vievät eteenpäin konkreettiset päämäärät, hyvin suunniteltu ja arvojen mukainen ajankäyttö sekä pitkän- ja lyhyen aikavälin tavoitteet. Tulosta syntyy, hyvinvointi säilyy ja ympäristö kiittää. Miten tähän tilanteeseen pääsee?

Ensimmäinen vinkki: Tunnista voimavarasi

Tässä omat viisi vinkkiäni onnistuneeseen itsensä johtamiseen:

  1. Tunnista voimavarasi. Ole tietoinen kaikesta siitä, mihin kerrallaan pystyt ja kuuntele mielesi ja kehosi signaaleja.
  2. Hallitse omaa aikaasi. Tee viikoittainen ja päivittäinen suunnitelma siitä, mitä aiot tehdä. Jos olet ajankäytön hallinnan harjoittelija, laadi lista myös siitä, mistä kaikesta aiot kieltäytyä saadaksesi tehdyksi sen mitä haluat. Ennakoi tulevia tehtäviä.
  3. Varaa aikaa ajattelulle. Itsensä tietoinen kehittäminen ja uusien ideoiden saaminen vaatii ympärilleen aikaa ja tilaa. Vapauta itsesi säännöllisesti tiukoista aikatauluista.
  4. Hyväksy nykytilanteesi. Monesti nykyinen tilanteesi, osaamisesi ja työnkuvasi on ihan riittävän hyvä. Keskity pieniin askeliin suurien unelmien ja tavoitteiden sijaan.
  5. Iloitse onnistumisista. Jokaiseen päivään mahtuu monta iloitsemisen arvoista hetkeä. Tunnista ne ja anna tunnustusta itsellesi.

 

 

 

 

 

Jonna Seppälä

Kirjoittaja toimii SAMKissa henkilöstönkehittämispäällikkönä ja on suorittanut Certified Business Coach -valmennuksen.


 

Perehdytyksellä sitoutetaan ja luodaan organisaation lähettiläitä

Miten uudesta työntekijästä saadaan todellinen SAMKilainen? Pitkänlinjan pätkätyöntekijän syvällä rintaäänellä uskallan sanoa, että työntekijän sitouttaminen alkaa jo ennen ensimmäistä työpäivää. Ensimmäinen kontakti yritykseen antaa uudelle työntekijälle voimakkaan signaalin siitä, mitä edessä häämöttää. Samalla se on työnantajalle suuri mahdollisuus jatkaa työpaikkailmoituksessa ja työhaastattelussa aloitettua ”Meidän Yritys Oy” -markkinointikampanjaa. Minun kohdallani ensimmäiset puhelut SAMKin henkilöstösuunnittelija Päivi Sanevuoren kanssa menivät nappiin. Minut toivotettiin ystävällisesti tervetulleeksi taloon ja muistettiin mainita heti muutama työnantajan ehdottomista valttikorteista: joustava työaika ja perheystävällisyys. Ne eivät ole minulle itsestäänselvyyksiä, olenhan milleniaali. Yksinkertaisella kaavalla ja pienellä panoksella minuun luotiin erittäin positiivinen fiilis uudesta työantajasta.

Se kuinka paljon uuden työtekijän vastaanottamiseen on panostettu, kertoo paljon organisaation työkulttuurista.

Ensimmäinen työpäivä on näytön paikka. Se kuinka paljon uuden työntekijän vastaanottamiseen on panostettu, kertoo paljon organisaation työkulttuurista. Usein se myös indikoi tulevaa. Joskus ensimmäinen työpäivä voi kulua työpöydän siivoamiseen ja sormien pyörittelyyn, eikä perehdytystä edes mainita. Toisaalla uusi työntekijä ohjataan suoraan tarkasti suunniteltuun koulutusputkeen, joka sisältää yleisperehdytyksen lisäksi työtehtäväkohtaiset ohjaukset ja lisäkoulutukset. Skaala on valitettavan laaja.

Kun työnantaja todistaa panostuksensa ja oman sitoutumisensa työntekijään, sitouttaminen tapahtuu kuin itsestään.

Uuden työntekijän rekrytointi- ja perehdytysprosessi on yritykselle kallista ja aikaa vievää. Siksi se kannattaa tehdä kerralla hyvin. Onneksi tämä tosiasia otetaan nykyään huomioon paremmin ja uusi työntekijä löytää pöydältään yhä useammin perehdytyssuunnitelman. Mikään tae auvoisesta työsuhteesta se ei ole, mutta luo hyvän pohjan ja antaa mielikuvan vastuullisesta työnantajasta. Laadukkaan perehdytyksen avulla työntekijä pääsee osaksi uutta organisaatiokulttuuria ja sosiaalista yhteisöä. Lisäksi työstä saa paremmin kiinni, kun sisäistää organisaation toimintaa ohjaavat arvot ja visiot. Vielä kun päälle lätkäistään toimiva ja mutkaton esimiestoiminta, niin avot! Kun työnantaja todistaa panostuksensa ja oman sitoutumisensa työntekijään, sitouttaminen tapahtuu kuin itsestään.

Olen ollut SAMKilainen nyt reilun kuukauden verran, ja se tuntuu hyvältä! Toki olen vielä vihreä kuin mikä, mutta olen päässyt mielestäni jo hyvin kiinni viestintä- ja markkinointisuunnittelijan tehtäviini. Siitä pitää kiittää ennen kaikkea tiimiäni. Porin kampuksen sisällä vaikuttaa olevan hyvä me-henki ja positiivinen lataus. Se on jälleen yksi merkittävä työtyytyväisyyteen vaikuttava ja työntekijöitä sitouttava seikka, eikä sen arvoa voi rahassa mitata.


 

Petra O’Rourke

35-vuotias SAMKin kasvatti aloitti kesäkuussa 2017 Porin kampuksella viestintä- ja markkinointisuunnittelijana. 


 

Viestinnän harjoittelijana – oma koulu uusin silmin

Aloitin harjoitteluni SAMKin viestinnässä marraskuussa vuoden synkimmän ajan keskellä. Nyt olemmekin jo maaliskuussa ja kevätaurinko paistaa kirkkaana. Tuntuu, että aika on kulunut todella nopeasti, melkeinpä kuin juosten.

Olen ollut mukana messuilla ja erilaisissa tapahtumissa, vetänyt infoja lukioissa, ammattikouluissa, sotilaskodissa…

Olen tämän viiden kuukauden harjoittelun aikana oppinut monenlaista. Olen ollut mukana messuilla ja erilaisissa tapahtumissa, vetänyt infoja lukioissa, ammattikouluissa, sotilaskodissa ym. Olen tehnyt haastatteluja, kirjoittanut uratarinoita ja uutisia, editoinut videoita ja valokuvia, sekä tehnyt taittohommia ja sisällöntuotantoa.

Työ on ollut mielestäni mielekästä ja todella monipuolista. Vaikka olin ”vain” osa-aikaisena harjoittelijana opintojeni ohella, on työtehtäviä piisannut hyvin. Lisäksi työ on ollut hyvin liikkuvaa. Osittain koulukäyntien takia, mutta myös muilla kampuksilla vierailujen sekä esimerkiksi haastatteluiden tekemisen vaatimien siirtymien ansiosta.

Työn – tai harjoittelun – parhaina puolina olen pitänyt juuri monipuolisuutta. Se on tarjonnut hyvän balanssin toimistotyön ja muun tekemisen väliltä. Ennen kaikkea opiskeluiden tasapainoksi se on sopinut yleensä hyvin. Välillä tehtävät ovat kasaantuneet, mutta pidän haasteista. Olen kohdannut harjoittelun aikana paljon erilaisia ja uusia ihmisiä sekä työtehtäviä.

Koulu toisesta näkökulmasta

On ollut mielenkiintoista nähdä tuttu koulu nyt myös henkilökunnan silmin. Vaikkakaan suuria muutoksia opiskelijavinkkeliini ei ole ollut, olen ollut henkilöstön palavereissa, päässyt nauttimaan henkilöstökerhon tarjoamista mahdollisuuksista ja nähnyt koulun toiminnan hieman erilaisesta näkökulmasta.

Olen ollut yhtäaikaa kuin kahden ”ryhmän” jäsenenä. Molemmat tarjoavat omat etunsa. Esimerkiksi olin monesti samalla SAMKin markkinoinnin tekijä sekä sen kohde. Opiskelijana et välttämättä pääse niin hyvin ymmärtämään, mitä talon sisällä tapahtuu, mutta henkilöstöön kuuluessasi saat myös tietoa, jota ei kaikille opiskelijoille informoida. Puolestaan opiskelijana näet kaiken opiskelijoiden välisen kanssakäymisen ja koet heidän mielipiteensä talon sisäisistä asioista.

Tämä aika on tarjonnut minulle paljon uutta. Juurikin se, että työpaikkani on samalla kouluni, on mahdollistanut oppimisen saman päivän aikana sekä työharjoittelussa että luennoilla. Koen oppineeni paljon uutta ja kehittyneeni. En vain työelämän taidoissa, vaan myös kokonaisvaltaisesti oman elämäni aikataulun järjestelyssä ja hallinnassa, sillä vaikka työmäärä elämässä tuntuisi joskus todella suurelta, on tehtävät pystyttävä suorittamaan parhaan taitonsa mukaan.

Nyt kevään edetessä huimaa vauhtia ja harjoitteluni lähestyessä loppuaan on aika suunnata katseet kohti tulevaisuutta ja uusia haasteita.


Niko Iijolainen kuva: Jenni KivilompoloNiko Iijolainen
Kirjoittaja on tradenomiopiskelija, joka suoritti osan opintoihin kuuluvasta harjoittelustaan SAMKin viestinnässä.

Kuva: Jenni Kivilompolo