Kategoria: Työelämätaidot

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Matkakertomukset, Opiskelijat, Työelämätaidot

Havaintoja länsinaapurista – harjoittelussa Suomen Tukholman suurlähetystössä 

Aloitin AMK-harjoittelijana suurlähetystön poliittisen tiimin assistenttitiimissä maaliskuun alussa ja olen ehtinyt jo oppia harjoittelussa paljon uusia taitoja, mutta myös havainnoida uutta, väliaikaista kotikaupunkiani. Tukholma oli minulle tuttu kohde lomareissuilta ja päiväristeilyiltä, ja tulipa lukioikäisenä myös majoituttua viikko etelätukholmalaisen koulun lattialla salibandyleirin aikana. Varsinainen arki Tukholmassa on kuitenkin ollut uusi kokemus ja haaste. Onhan Tukholma paljon muutakin kuin vanha kaupunki, Åhléns ja Gröna Lund. 

Tiesin jo ennakkoon, että asuntotilanne Tukholmassa on haastava. Siispä aloitin jo joulukuussa heti harjoittelupaikan varmistuttua etsimään asuntoa. Huomasin nopeasti, että joko olisi maksettava huomattavasti enemmän asumisesta tai sitten tingittävä sijainnista. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka tarkoittaa, että kuljen joka aamu metrolla eli tunnelbanalla noin 45 minuutin työmatkan, johon sisältyy yksi vaihto. On myös ollut jännittävää asua tuntemattoman kämppiksen kanssa, sillä päädyin alivuokraamaan huoneen asunnosta, jossa myös vuokranantajani asuu. Asunnon kanssa kävi kyllä hyvä tuuri, ainoastaan välillä joudun vähän jännittämään kuinka asunnon viherkasvit selviävät hoidossani asunnon omistajan ollessa pitkiä pätkiä reissussa. 

Ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä kaupassa ja yritin muistella, mitä sitä oikein tuleekaan syötyä arkena. Elintarvikkeet ovat pitkälti samoja kuin Suomessa, mutta Suomen valikoimat ovat todella paljon runsaammat kuin täällä. Alkuun olin yllättynyt, kun kaupasta löytyi vain ulkomaalaista kurkkua, koska Suomessahan saa suomalaista kurkkua ympäri vuoden. Jossakin kohtaa tuli vastaan iloinen yllätys, kun ulkomaalaisena kurkkuna olikin tarjolla suomalaista kurkkua espanjalaisen sijaan! Soijarouhetta tai pikapuuropusseja täältä ei tahdo kaupasta löytyä, ja niitä kollegat kuulemmat aina tuovatkin Suomessa käydessään. 

Tukholman siluetti.
Maisema Tukholman Skinnarviksbergetiltä Kungsholmenin suuntaan.

Isompaa kulttuurishokkia ei ole kuitenkaan päässyt syntymään, koska elämä Tukholmassa ei lopulta juurikaan eroa arjesta Suomessa alun asettumisen jälkeen. Julkinen liikenne toimii hyvin ja Tukholmassa riittää nähtävää. Huomasin alkuun, että vaikka puhun ja ymmärrän ruotsia todella hyvin, niin paikalliset vaihtavat kielen herkästi englantiin, jos yhtään vaikuttaa siltä, että keskustelukumppani ei ymmärrä ruotsia tai puhu sitä sujuvasti. 

Harjoittelun aikana olen päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut myös ruotsalaiseen minglauskulttuuriin. Lähes kaikissa tapahtumissa on varattu aikaa minglaukselle, joka tarkoittaa siis vapaamuotoisempaa osuutta, jolloin on aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kesken ja verkostoitua uusien tuttavien kanssa, yleensä vaikkapa kahvikupillisen äärellä. Näissä tilanteissa pitäisi olla itse rohkeampi ja mennä aktiivisesti luomaan verkostoja, mutta harjoittelijana olen vielä tuntenut oloni hieman epävarmaksi ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia pääasiassa kollegoiden tai muiden harjoittelijoiden kanssa. Tässäpä siis tavoitetta harjoittelun loppuajalle. 

Harjoittelun ohessa on ollut hienoa osallistua myös muutamiin kansainvälisiin suurlähetystöharjoittelijoille tarkoitettuihin kokoontumisiin ja after work -tilaisuuksiin. On ollut mielenkiintoista verrata harjoittelukokemuksia esimerkiksi tanskalaisten ja tšekkiläisten harjoittelijoiden kanssa. Tšekkiläisten kanssa jutellessa tuli hauska kysymys, kun he halusivat tietää, että pidämmekö me suomalaiset ruotsalaisia jäykkinä, kylminä ja vaikeasti lähestyttävinä. Kysymys sai minut ja suomalaisen harjoittelijakollegani hieman hämmentymään ja taisimme naurahtaakin, koska tuo kuvaus osui niin lähelle stereotyyppistä kuvausta suomalaisista. Suomessa ruotsalaisia on pidetty ehkäpä juuri päinvastoin avoimina, positiivisina ja sosiaalisina. Tämän myös kerroimme, ja saimme aikaan hyvän keskustelun stereotypioista ja niiden vastaavuudesta todellisuuteen. Täällä kokemani mukaan Suomi ja suomalaiset nauttivat oikein hyvää mainetta Ruotsissa sekä myös esimerkiksi muiden maiden harjoittelijoiden parissa. Etenkin meidän opiskelijoiden kannattaa ottaa siitä hyöty irti ja unohtaa stereotypiat ja turha vaatimattomuus. 

Anni Tapani

Anni Tapani 

Kirjoittaja on toisen vuoden tradenomiopiskelija, humanististen tieteiden kandidaatti ja pohjoismaisten kielten maisteriopiskelija, joka toteuttaa parhaillaan unelmaansa harjoittelujaksosta ulkomailla. 

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala, Työelämätaidot

Hilkka-näyttämöltä tositoimiin

Kirjoitin toukokuussa 2023 tänne Samkarit-blogiin päihde- ja mielenterveysasioiden kokemusasiantuntijoille suunnatusta jatkokoulutuksesta, jota tarjosi Satakunnan ammattikorkeakoulun Ymmärrä asiakasta – kokemustoiminta keskiössä -hanke. Tämä on tuon blogitekstin Kokemusasiantuntijat uutta oppimassa Hilkka-näyttämöllä ”jatko-osa”.

Jatkokoulutus tapahtui Porissa Hilkka-näyttämöllä kuutena eri kertana, ja sen vetivät näyttelijät Maarit ja Teemu Niemelä. 

Koulutuksen ideana oli, että koulutetut kokemusasiantuntijat saisivat koulutuksen jälkeen pätevyyden toimia simulaatiotilanteissa SAMKissa ja miksei muuallakin työelämässä.  

Tässä blogissa kerron enemmän niistä simulaatiotilanteista, joihin itse pääsin mukaan koulutuksen jälkeen.

“Annikki” 

Koulutuksen jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin eli alkaa toimia kokemusasiantuntijana SAMKin simulaatiotilanteissa. Ensimmäinen caseni oli “Annikki”. Annikki on 52-vuotias porilainen rouva, joka on eronnut miehestään Paavosta noin seitsemän vuotta sitten. Hänellä on todettu keskivaikea masennus. Sairaanhoitajat kotikäynneillä ovat kiinnittäneet huomiota Annikin mahdolliseen runsaaseen alkoholinkäyttöön esim. naapurin Pekan kanssa. Myös Annikin tytär Assi on huolissaan Annikin lisääntyneestä alkoholin käytöstä.  

Niinpä sitten lähdimme lehtori Mikko Niemisen kanssa SAMKin Rauman kampukselle. Ensin kerroin oman tarinani sairaanhoitajaopiskelijoille ja opiskelijat saivat kysyä kysymyksiä, joita tulikin ilahduttavan paljon. Sen jälkeen pidettiin tauko, jonka aikana muuntauduin Annikiksi eli laitoin roolivaatteet päälle ja laitoin tukkaa vähän eri tavalla.  

Tauon jälkeen alkoi itse simulaatiotilanne. Luokan eteen oli laitettu keittiön pöytä, pöydälle sinappipullo ja kaikenlaista muuta rekvisiittaa. Tilanne alkoi niin, että kaksi opiskelijaa tuli “oven” taakse ja avasin heille oven. Sen jälkeen he alkoivat esittää erilaisia kysymyksiä ja siinä sivussa he tekivät minulle alkoholin käytön riskejä mittaavan audit-testin.  

Jo Hilkka-koulutuksessa sanottiin, että simulaatiotilanteita ei tarvitse jännittää, koska ikinä ei tiedä etukäteen mitä opiskelijat tulevat kysymään ja soveltaa saa. Sitten kun opiskelijat kysyivät kysymyksiä, sain käyttää omaa mielikuvitustani vastauksissa, joissa tosin osassa oli yhtymäkohtia omaan elämääni.  

Simulaatiotilanteen jälkeen tilanne purettiin, muuntauduin taas Susannaksi ja lähdimme Mikon kanssa takaisin kohti Poria.  

“Salla” 

Seuraava caseni oli “Salla”. Salla on 43-vuotias nainen, joka on juuri joutunut asunnottomaksi Turussa ja tullut tästä syystä kavereiden luo Poriin. Sallan vanhemmat ja veli perheineen asuvat Porissa. Sallalla on lapsi, joka on huostaanotettu. Salla haluaisi tavata lasta, mutta ei pysty olemaan käyttämättä päihteitä.  

Simulaatio pidettiin tällä kerralla lehtori Johanna Huhtalan vetämänä sosionomiopiskelijoille SAMKin Porin kampuksella. Nyt järjestys olikin se, että esitin ensin Sallaa ja sen jälkeen kerroin oman tarinani. Simulaatiotilanne pidettiin SAMKin Kokeilimossa ja opiskelijat seurasivat tilannetta erityisestä simulaatioluokasta käsin. Ensin kaksi opiskelijaa haastattelivat minua. Kysymykset liittyivät naiserityisyyteen, asunnottomuuden luomaan turvattomuuteen ja siitä pois pääsemiseen, lähisuhdeväkivaltaan jne. Jälleen huomasin ilokseni kuinka ammattimaisia ja aidosti kiinnostuneita haastattelijaopiskelijat olivat tässä asiassa.  

Simulaatiotilanteen jälkeen muuntauduin taas Susannaksi ja simulaatiotilanne purettiin.  

“Laura”  

Piakkoin koittaa seuraavan caseni eli “Lauran” ensiesiintyminen. Laura on 39-vuotias porilainen naishenkilö, joka potee masennusta ja elämäntilanne on myös melko sekaisin. Saa nähdä millainen simulaatio tästä saadaan aikaan!

Summa summarum

Pääsin simulaatiotilanteissa käyttämään näyttelijän lahjojani, joita en ole käyttänyt ala-asteen näytelmäkerhojen jälkeen. Aiheet eivät missään nimessä olleet niin sanotusti naurun asioita, mutta oli hauskaa keksiä mitä ihmeellisempiä yksityiskohtia ”Annikin” ja ”Sallan” elämästä. Parasta näissä tilanteissa oli se, että ne todella tuntuivat hyödyttävän opiskelijoita tilanteiden ollessa melko autenttisia. Olen kuullut tätä samaa viestiä myös lehtoreilta.  

Simulaatiotilanteet ovat antaneet esiintymiskokemusta, uutta näkökulmaa omaankin kokemukseen ja iloa siitä, että olen ollut jotenkin hyödyksi. Simulaatiotilanteissa olen oppinut paljon siitä, mitä opiskelijoille opetetaan eli olen päässyt kurkistamaan niin sanotusti tiskin toiselle puolelle. Opiskelijat oppivat ”Annikin” ja ”Sallan” caseissa muun muassa huolen puheeksi ottamisesta, naiserityisyydestä ja lähisuhdeväkivallan puheeksi ottamisesta sekä palvelutarpeen arvioinnista ja palveluohjauksesta.  

Tällainen tekeminen on itselleni aivan uudenlaista kokemusasiantuntijatyötä verrattuna perinteiseen luennointiin, paneelikeskusteluihin osallistumiseen, erilaisten ryhmien vetämiseen jne. Koko tämänlainen simulaatio-opetus on uraauurtavaa toimintaa, eikä sitä ole tarjolla kuin harvassa paikassa Suomessa. Olen kuitenkin kuullut, että joissakin muissa maissa tällaista opetusmetodia on käytetty jo pitkään. Toivotaan, että tämä tehokkaaksi todettu malli leviää myös Suomessa. 

Simulaatiot maailman kartalle! 

Asiamme on kiinnostanut myös mediaa. Satakunnan Kansa julkaisi 25.8.2023 jutun otsikolla “Kokemusasiantuntijoita pestattiin simulaatio-opetukseen”. Länsi-Suomi taas kirjoitti 29.8.2023 aiheesta otsikolla “Simulaatiotilanteet antavat itseluottamusta työelämään”. Myös Radio Pori on tehnyt jutun aiheesta. 

Teksti: Susanna Valtanen

Kuva: Minna Kahala ja Pixabay/2023852

Kuvassa Susanna Valtanen on muuntautuneena ”Annikiksi”.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Hoitotyö, Työelämätaidot

GNurseSIM-hanke ikääntyneen hoitotyön kulttuurisensitiivistä osaamista lisäämässä

Kaksivuotinen GNurseSIM-hanke on tulossa päätökseen ja on aika laittaa hyvät käytänteet kiertoon. Aluksi muutama sana itse hankkeesta eli kyseessä on kansainvälinen, viiden maan ja kuuden korkeakoulun, hanke. Partnerimaista mukana ovat Tarnowin yliopisto Puolasta, Alicanten yliopisto Espanjasta, Middlesex’n yliopisto Iso-Britanniasta, MCAST-yliopisto Maltalta ja Centria ammattikorkeakoulu ja Satakunnan ammattikorkeakoulu Suomesta.  

Hankkeen tarkoituksena on kehittää ikääntyvien hoitotyön koulutuksen simulaatio-opetusta tuottamalla esimerkiksi opetusmateriaalia ikääntyvien hoitotyön koulutukseen. Hankkeen tavoitteena on lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden kulttuurisensitiivistä ikääntyvien hoitotyön osaamista. Hanke vastaa kansainväliseen hoitotyön tarpeeseen, sillä kulttuurisensitiivinen ikääntyneen hoitotyön osaaminen on tärkeää monikulttuurisessa Euroopassa. Samat haasteet sairaanhoitajien osaamisessa koskettavat korkeakouluja valtakunnan rajoista riippumatta. Euroopan väestö vanhenee samalla kun eri kulttuurit lisääntyvät. Suomessa erityisesti kotihoidossa hoitotyön ammattilaiset tulevat kohtaamaan erilaisia kulttuureja ja siihen osaamistarpeeseen GNurseSIM-hanke vastaa. 

Hankkeessa on kehitetty eLearning-simulaatioverkkokurssi, joka sisältää kolmekymmentä simulaatioskenaariota taustamateriaaleineen. Jokaisesta skenaariosta on tuotettu myös kolmekymmentä videota, jotka tukevat opiskelijan valmistautumista esimerkiksi simulaatiopäivään. Opiskelija voi itsenäisesti tutustua eLearning-simulaatioverkkokurssiin esimerkiksi ennen harjoittelujaksoa tai jo työelämässä olleessaan. Simulaatioskenaarioiden aiheita ovat mm. kotikäynnin toteuttaminen, MMSE (Mini Mental State Examination) ja Kaatumisvaaran arvioinnissa käytettävien mittareiden hyödyntäminen ikääntyneen hoidon arvioinnissa, eri uskontokuntia tunnustavien ikääntyvien saattohoito (islam, juutalaisuus ja katolilaisuus) sekä vähemmistöryhmiin kuuluvien ikääntyneiden asiakkaiden kohtaaminen (romanit, homoseksuaalit, HIV-positiiviset).  

Satakunnan ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutuksessa on hyödynnetty vuoden ajan GNurseSIM-hankkeen tuottamaa eLearning course -opetusmateriaalia. Ikääntyvien hoitotyön opintojaksossa hankkeessa tuotetut simulaatioskenaariot videoineen ovat olleet esitehtävinä ja simulaatiopäivässä olemme toteuttaneet samat simulaatiot uudelleen. eLearning-kurssin materiaalit on käännetty ja videot tekstitetty neljälle kielelle (suomi, englanti, puola ja espanja). Palaute hoitotyön opiskelijoilta on ollut positiivista ja innostusta itsenäiseen opiskeluun on herännyt.  

GNurseSIM-hanke ei ole sidottu vain hoitotyön koulutusalaan. Mikäli olet kiinnostunut testaamaan omassa opetuksessasi simulaatiopedagogiikkaa ja olet innostunut hyödyntämään eLearning-simulaatioverkkokurssin materiaaleja, sinulla on vapaat kädet muokata ja soveltaa niitä tarpeidesi mukaan. SAMK kehitti hankkeessa eri koulutusaloille soveltuvan simulaatioskenaario-mallin, jonka avulla simulaation toteuttaminen käy helposti. Malli löytyy hankkeen sivuilta. Tarvittaessa saat tukea meiltä allekirjoittaneilta ja voimme toteuttaa yhdessä vaikka yhteissimulaation. Tunnuslauseemme hoitotyön koulutuksen simulaatioiden kehittämisessä on: Pilotit eivät epäonnistu koskaan! 

Kannattaa tutustua jo tänään hankeen kotisivuihin Home – GNurseSim ja eLearning-simulaatioverkkokurssiin Kulttuurisensitiivisen gerontologisen hoitotyön verkko-opiskelumateriaali – GNurseSim.

Olet tervetullut GNurseSIM-hankkeen päätösseminaariin tiistaina 18.4. 2023 klo 12.30-16.15 C213 Kultuurisensitiivisen gerontologisen hoitotyön osaaminen (samk.fi) 

Teksti: Johanna Kero ja Pauliina Alinen

Kuva: Johanna Kero

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Highlights, Työelämätaidot, Yleinen

Moduuliharjoittelu antaa ja haastaa – yhteistyöllä kohti monikulttuurisempia sosiaali- ja terveydenhuollon työyhteisöjä

Tulevaisuuden työympäristöt ovat entistä monikulttuurisempia. Monikielinen, -ammatillinen ja -kulttuurinen moduuliharjoittelu on yksi malli, jolla voidaan harjoitella kieltä ammatillisessa kontekstissa, monikulttuurisessa työyhteisössä työskentelyä ja osallisuuden vahvistamista vuorovaikutuksessa. Opin portailta työelämään Satakunnassa -hankkeessa on pilotoitu moduuliharjoittelumallia, jonka keskeisenä tavoitteena on ollut sujuvoittaa kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden siirtymistä suomalaiseen työelämään.

Työ- ja elinkeinotoimistojen ammattibarometrista (2021) käy selville eri ammattien kehitysnäkymä lähitulevaisuudessa. Suurimmassa osassa Suomea on paljon pulaa hakijoista sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien työpaikkoihin. Isossa osassa Suomea fysioterapeuttien työllisyysnäkymä on tasapainossa, mutta Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Kainuun ja Etelä-Savon alueilla on jo puutetta työnhakijoista.

Hallituksen tiekartan linjauksen mukaan ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä kolminkertaistetaan vuoteen 2030 mennessä ja heidän työllistymisensä Suomeen nostetaan 75 prosenttiin (Valtioneuvosto 2021). Jo tämän vuoksi koulutusorganisaatioiden ja työelämän on yhdessä tärkeää miettiä ei suomea äidinkielenään puhuvien tutkinto-opiskelijoiden koulutuksen sujuvaa etenemistä ja joustavaa työmarkkinoille siirtymistä. Sosiaali- ja terveysalalla työelämään siirtyminen edellyttää pääsääntöisesti riittävää suomen kielen taitoa ja kulttuurin tuntemusta. Mikäli valmistuneella ei ole riittävää suomen tai ruotsin kielen osaamista, pitää kieliopintoja jatkaa valmistumisen jälkeen. Puutteellisen kielitaidon vuoksi valmistunut saattaa myös muuttaa pois Suomesta (STM 2020, 39). Tärkeää on, että koulutusorganisaatioissa panostetaan erilaisin keinoin kielen ja kulttuurin oppimisen tukemiseen. Opin portailta työelämään Satakunnassa -hankkeessa on yhdessä työelämän edustajien kanssa kehitetty ja pilotoitu moniammatillista, -kielistä ja -kulttuurista moduuliharjoittelumallia.

Yhteinen näkemys potilaan parhaasta edellyttää moniammatillisen yhteistyön oppimista ja monialaista harjoittelua (OKM 2019). Tällainen monialainen harjoittelumalli on esimerkiksi tiimiharjoittelu, jossa opiskelijaryhmä harjoittelee moniammatillisesti. Tavoitteena yhdessä oppimisen vahvistaminen, ammatillinen kasvu, päätöksenteko sekä moniammatillinen toiminta (STM 2020, 34). Korkeakoulujen ja toimintayksiköiden pitäisi vahvistaa yhteistyötä ja opiskelijaohjauksen kehittämistä. Toiminnan tavoitteena on taata laadukas ohjaus ja harjoittelupaikkojen riittävyys pätevän henkilöstön saamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin. Koko palvelujärjestelmän harjoittelumahdollisuuksia tarvitaan sen varmistamiseksi, että ammattilaisia on jatkossakin riittävästi työelämän tarpeisiin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille tulisi säätää velvoite tarjota harjoittelupaikkoja sosiaali- ja terveysalan tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoille (OKM 2019, 34).

Moduullimallisesta harjoittelusta kohti työelämää

Moduulimallinen harjoittelu on lähtöisin Ruotsista Karoliinisesta yliopistosairaalasta, jossa tutkimusten perusteella kliinisen oppimisen on todettu rakentuvan potilaslähtöisyydestä, vertaisoppimisesta ja tiimityöskentelystä. Mallin taustalla on Mezirowin teoria transformatiivisesta eli merkityksellisestä oppimisesta, jossa oppiminen nähdään aikominen-tekeminen prosessina, jossa opiskelijat ovat aktiivisesti mukana ja ottavat vastuun omasta oppimisestaan. Tärkeänä osana mallissa on ohjaajan toteuttama mentorointi, jolloin ohjaajat tukevat ja auttavat opiskelijoita työvuoron aikana (Manninen 2014.) Ruotsissa on luotu pedagoginen malli, opiskelijamoduuli, mikä poikkeaa perinteisestä harjoittelukäytännöstä. Perinteisessä harjoittelukäytännössä yhdellä ohjaajalla on yksi opiskelija ohjattavanaan, kun taas opiskelijamoduulissa harjoittelu tapahtuu opiskelijaryhmänä. Tällöin yhdellä ohjaajalla on ohjattavanaan useampi opiskelija. Malli mahdollistaa useamman opiskelijan sijoittamisen yhtäaikaisesti samaan harjoitteluympäristöön. (Kinnunen 2019).

Perinteisen ohjauskäytännön mukaan oppiminen perustuu ohjaajan havainnointiin ja mallioppimiseen, kun opiskelijamoduulissa se perustuu opiskelijoiden vertaisoppimiseen ja ohjaajan toteuttamaan mentorointiin ja taka-alalla pysyttelemiseen potilasturvallisuus huomioiden. Opiskelijamoduuli voidaan toteuttaa moniammatillisesti, jolloin siinä harjoittelee eri tutkintoja opiskelevia opiskelijoita. Opiskelijat voivat olla myös eri opiskeluvaiheessa. Harjoittelu kehittää tiimityöskentelytaitoja ja kliinistä päätöksentekoa, mutta vaatii opiskelijoilta itseohjautuvuutta ja vastuullisuutta. (Kinnunen 2019, Manninen 2014). Mallissa opiskelijat huolehtivat ohjaajien tuella omista potilaistaan niin itsenäisesti kuin mahdollista. Opiskelijat toimivat kuten ammattilaiset ollen vastuussa potilaan kokonaisvaltaisesta hoidosta, jolloin potilas on oppimisen keskiössä. Ohjaajilla on useampi opiskelija ja he keskustelevat opiskelijoiden kanssa oppimisesta viikoittain. Ennen moduulimalliharjoittelun alkamista opiskelijoille pidetään infopäivä, jossa he tutustuvat tarkemmin osaston henkilökuntaan. Myös opettajat osallistuvat infopäivään. (Manninen 2014.)

Monikieliset, -alaiset ja -kulttuuriset moduulimalliharjoittelupilotit Satakunnassa

Opin portailta työelämään Satakunnassa -hankkeessa on pilotoitu 2021 monikielistä, -alaista ja -kulttuurista moduulimallia harjoitteluun, jossa on otettu huomioon Kinnusen (2019) pro gradun suosituksia systemaattisesta perehdytyksestä, yksilöllisestä ohjauksesta ja moniammatillisuuden lisäämisestä. Uudenlaisen ohjausmallin kehittämisessä mukana ovat olleet hankkeessa toimivat kansainvälisten ja suomenkielisten fysioterapian ja hoitotyön tutkinto-ohjelmien opettajat, harjoittelun ohjaajat sekä suomen kielen (S2) opettaja. Pilotteja toteutettiin yhteensä kolme, kaksi Porin perustuvassa ja yksi Satasairaalassa Kuntoutusosastolla. Pilotit suunniteltiin yhdessä harjoitteluyksiköiden henkilöstön kanssa. Pilotteihin osallistui opiskelijoita sekä suomenkielisistä, että englanninkielisistä fysioterapian ja hoitotyön tutkinto-ohjelmista kahdesta eri ammattikorkeakoulusta, yhteensä 16 opiskelijaa (12 Porin perusturvassa ja 4 Satasairaalassa). Pilotoidut harjoittelujaksot kestivät 5-6 viikkoa. Ennen harjoittelujaksojen alkua moduulissa harjoittelevat opiskelijat tapasivat toisensa ja tutustuivat. Harjoittelujaksojen alussa opiskelijoille pidettiin perehdytystä tulevasta moduuliharjoittelusta, selkosuomesta, harjoitteluun liittyvistä sanastoista ja fraaseista, työelämätaidoista sekä osaston toiminnasta. Jaksojen aikana pidettiin viikoittain reflektiokeskusteluja hoidon sekä kuntoutuksen kysymyksistä, suomen kielestä ja opiskelijoiden oppimiskokemuksista harjoittelussa. Väli- ja loppuarvioinnit toteutettiin vertaisarviointeina.

Monikielisessä, -alaisessa ja -kulttuurisessa harjoittelumallissa suomenkielinen ja ei suomea äidinkielenään puhuva saman alan opiskelija toimivat työparina vaihtaen välillä paria. Monialaisuus toteutui siten, että sekä sairaanhoidon että fysioterapian opiskelijat harjoittelivat samassa moduulissa suunnitellen, toteuttaen ja arvioiden yhdessä potilaiden kokonaishoitoa ja kuntoutusta. Työskentelyn tärkeitä lähtökohtia olivat moniammatillisuuden ymmärtäminen työssä sekä monikulttuurisuuden ja monikielisyyden hyödyntäminen. Yksi tärkeimmistä haasteista ja hankkeen kehittämiskohteista harjoittelussa olikin suomen kielen käytön kehittyminen ei suomea äidinkielenään puhuvilla ja selkokielen sekä kielitietoisuuden kehittyminen suomenkielisillä opiskelijoilla, harjoittelun ohjaajilla ja muulla henkilöstöllä sekä opettajilla. Lähtökohtana oli, että yhteinen kieli harjoittelussa olisi suomen kieli – potilasturvallisuus huomioiden. Tämä haastoi ei suomea äidinkielenään puhuvia opiskelijoita laajentamaan suomen kielen ammatillista sanavarastoa ja vuorovaikutustaitoja sekä suomenkielisiä opiskelijoita ja ohjaajia kielitietoiseen suomen kielen käyttöön ja selkokielen tuottamiseen. Tarvittaessa piloteissa otettiin tukikieleksi englanti tai puhuttiin suomea ja englantia vuorotellen (Finglish). Kaikki osapuolet hyötyivät, kun moduulissa opittiin ja harjoiteltiin kielen käytön eri mahdollisuuksia erilaisissa konteksteissa. Pilottien aikana vahvistui se, kuinka tärkeää on asioiden ymmärtämisen varmistaminen puolin ja toisin eri vuorovaikutus- ja hoitotilanteissa. Lisäksi ajan antaminen kielen kehittymiselle todettiin tärkeäksi. Erilaisilla kulttuuritaustoilla todettiin olevan myös vaikutusta harjoittelussa ja oppimisessa. Tärkeää onkin oppia ymmärtämään vastavuoroisesti erilaisia kulttuuritaustoista johtuvia asioita, jotka voivat vaikuttaa vuorovaikutukseen, oppimiseen ja harjoittelun ohjaukseen.

Opiskelijoiden kokemusten mukaan ennen harjoittelujaksoa pidetty keskinäinen tapaaminen ja tutustuminen toisiinsa koettiin tärkeäksi, koska se lievensi harjoitteluun liittyvää jännitystä. Opiskelijat perustivat Whatsapp-ryhmän tukemaan keskinäistä viestintää ja tutustumista. Piloteissa perehdytyspäivissä opettajat nostivat esille uusia asiakokonaisuuksia osastojen perehdytyksen rinnalle. Perehdytyksessä käsitellyistä asioista merkittäviksi opiskelijat kokivat luottamuksen oppimisympäristössä, vertaisarvioinnin harjoittelussa, ristiriitojen käsittelyn, hoito- ja kuntoutussuunnitelman laadinnan sekä harjoittelun pelisäännöt. Harjoittelujen aikana opettajat kävivät osastolla, tapasivat opiskelijoita verkossa tai opettaja oli tavoitettavissa puhelimitse joka arkipäivä sovittuna kellonaikana. Opettajien käynnit osastolla koettiin tarpeellisiksi, varsinkin harjoittelun alkuvaiheessa. Opettajien tapaamiset koostuivat monipuolisista keskusteluista opiskelijoiden ja harjoittelun ohjaajien kanssa liittyen moduuliharjoitteluun tai harjoittelussa mieltä askarruttaviin asioihin. Vertaistuen ja suomen kielen tukeminen harjoittelujakson aikana koettiin tärkeäksi. Opiskelijoita kannustettiin käyttämään harjoittelun aikana muistivihkoa, johon kehotettiin kirjaamaan esimerkiksi uusia suomenkielisiä sanoja ja fraaseja sekä opittuja asioita. Muistivihon käyttö nähtiin tarpeelliseksi. Reflektiokeskustelut sekä väli- ja loppuarvioinnit toteutettiin harjoittelupaikassa tai verkossa. Reflektiokeskustelut havaittiin hyödyllisiksi ja väli- sekä loppuarvioinnit vertaisarviointina koettiin hyväksi tavaksi toteuttaa arvioinnit.

Ohjaajien mukaan opiskelijat oppivat moduuliharjoittelussa enemmän kokonaisvaltaista hoitotyötä ja kuntoutusta. Ohjaajat kokivat moduulissa työskentelyn antoisana ja he toivat esille moduulimallissa ohjaamiseen sitoutumisen ja motivoitumisen merkityksen, joka nousee esille myös Pramila-Savukosken (2018) kirjallisuuskatsauksen tuloksissa. Erityisenä huomiona koettiin, että aikaa ohjaukseen tarvitaan normaalia enemmän, koska opiskelijoita on paljon ja kieli sekä kulttuuritietoisuus haastavat ohjausta. Esimerkiksi kulttuurien välinen vuorovaikutus voi olla hyvinkin erilaista ja kulttuuritaustan tuomia vuorovaikutustapoja on hyvä ymmärtää. Toisaalta vieraan kulttuurin edustajan pitää ymmärtää suomalaisia työelänormeja ja -taitoja, esimerkiksi työaikojen noudattamista täsmällisesti. Opiskelijoilta ei odoteta täydellistä suomen kielen osaamista, vaan ohjaajille riittää, että opiskelija uskaltaa puhua ja yrittää. Ohjaajat itse huomasivat tarvitsevansa englanninkielistä sairaalasanastoa ohjaamisen ja ymmärretyksi tulemisen tueksi. Fysioterapiaopiskelijoiden aiempi kokemus sairaalassa työskentelystä olisi voinut olla eduksi, koska harjoittelu sairaalaympäristössä oli heille uutta.

Ohjaajat painottivat, että yhteistyö on jatkossakin työharjoittelupaikan ja koulun välillä tärkeää, jotta esimerkiksi tiedetään, millaisia opiskelijoita on tulossa. Ohjaajat toivoivat edelleen koulun puolelta suomen kielen opintojaksoja, enemmän englannin- ja suomenkielisten koulutusohjelmien yhteistyötä ja sairaalaosastolle suomi – englanti sairaalasanastoa sekä fraaseja. Lisäksi ohjaajat toivat esille, että opiskelijoiden keskinäinen ryhmäytyminen on tärkeää, jotta yhteistyö fysioterapia- ja sairaanhoitajaopiskelijoiden välillä toimii mahdollisimman hyvin.

Johtopäätökset

Tähän mennessä moduuliharjoittelupilottien tulokset ovat osoittaneet, että riippuen opiskelijan kielitaitotasosta, suomen kielen käytössä on usein haasteita. Potilasturvallisuuden takaamiseksi ja kielen kehittymisen tukemiseksi asioita onkin varmistettava tarvittaessa englannin kielellä. Myös epätäydellisen suomen kielen käytön hyväksymistä ja ajan antamista kielen opetteluun harjoittelujaksoilla on hyvä miettiä, koska opiskelijoiden kielitaito karttuu opintojen edetessä ja toisilla kielen oppiminen kestää kauemmin. Selkokielen käyttäminen nousee suureen rooliin kaikessa kommunikoinnissa moduuliharjoittelussa, mutta sen onnistunut käyttö vaatii määrätietoista harjoittelua ja kouluttautumista kaikilta osapuolilta. Selkokielen koulutuksia harjoitteineen tulisikin tarjota enemmän työyhteisöille ja alan opiskelijoille.  Tarvittaessa on hyvä käyttää myös englannin- ja suomen kieltä vuorotellen (Finglish), jotta varmistetaan ymmärretyksi tuleminen puolin ja toisin.  Piloteissa todettiin, että suomen kielen (S2) opettajan rooli kielen kehittymisen tukemisessa oli merkittävä. On tärkeää miettiä, miten yhteistyötä ja suomen kielen opettajan roolia ei suomea puhuvien opiskelijoiden harjoittelun ohjauksessa ja ohjaajien kouluttamisessa hyödynnetään.

Moduuliharjoittelupiloteissa toteutettiin Kinnusen (2019) johtopäätöksissään suosittelemaa systemaattista perehdytystä sekä opiskelijan yksilöllistä oppimista tukevaa ohjauskäytäntöä, jossa moniammatillisuus oli vahvasti mukana. Pilottien perusteella voidaan olla samaa mieltä Kinnusen (2019) kanssa siitä, että ohjaajien ohjausresursseja ja opettajien roolia pitää tarkentaa. Ei suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan harjoittelun ohjauksessa on tärkeää, että ohjaajalla on aikaa ja kärsivällisyyttä ohjata opiskelijaa, koska kieli ja kulttuuri tuovat ohjaukseen omat haasteensa. Opettajalla pitää myös olla aikaa tukea ja ohjata opiskelijaa sekä ohjaajaa, kuten Terveysalan harjoittelujen laatusuositukset ammattikorkeakouluille (2020) suosittavat. Kulttuurien ymmärtäminen auttaa varmasti tekemään ohjauksesta sujuvamman ja laadukkaamman. Myös väärinymmärryksiä voidaan ehkäistä, kun opitaan tuntemaan eri kulttuurien ominaispiirteitä.

Osa ohjaajista koki, että saman alan opiskelijoiden olisi hyvä olla samassa vaiheessa opinnoissaan tullessaan moduuliharjoitteluun. Näin suomea puhuva ja ei suomea äidinkielenään puhuva työpari pystyisivät ehkä toimimaan tavoitteellisemmin tiiminä harjoittelussa. Opiskelijat kokivat, että eri ammattiryhmien tehtävät tulivat tutuiksi, oppiminen oli perinteistä harjoittelua tehokkaampaa, syvällisempää ja laaja-alaisempaa. Lisäksi ryhmätyötaidot sekä itseohjautuvuus kehittyivät. Kokemukset ovat samansuuntaisia Pramila-Savukosken (2018) kirjallisuuskatsauksen tulosten kanssa, jossa esiin nousi, että ohjattu harjoittelu paransi opiskelijan omaa asiantuntijuutta, roolia ja identiteettiä. Moduuliharjoittelun arviointi toteutettiin vertaisarviointina opiskelijoiden kokemusten ja itsearviointien pohjalta, mutta opiskelijat toivoivat myös palautteissaan yksilöarviointia. Jatkossakin on tärkeää, että ennen harjoittelun alkua työyhteisö saa tietoa tulevista opiskelijoista ja perehtyy tuleviin opiskelijoihin esimerkiksi Jobiilin CV:n kautta. Ei suomea puhuvien opiskelijoiden on tärkeää tuoda CV:ssä esille omaa suomen kielen taitotasoaan kielen eri osa-alueilta.

Pilotoitua ohjausmallia on perusteltua jatkaa tulevaisuudessakin. Monikielisestä, -alaisesta ja -kulttuurisesta moduulimallista tehdään mallinnus, jotta sitä voidaan viedä tehokkaasti käytäntöön erilaisiin harjoitteluyksiköihin räätälöiden malli kunkin yksikön käytänteisiin sopivaksi.

LÄHTEET:

Ammattibarometri. 2021. Fysioterapeutit ym. Viitattu 11.11.2021.  https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=21ii&ammattikoodi=3255&kieli=fi

Ammattibarometri. 2021. Sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Viitattu 11.11.2021. https://www.ammattibarometri.fi/kartta2.asp?vuosi=21ii&ammattikoodi=3221&kieli=fi

Kinnunen, A. 2019. Hoitotyön kliininen harjoittelu opiskelijamoduulina. Sairaanhoitajaopiskelijoiden ja heidän ohjaajiensa kokemuksia opiskelijamoduulipilotista. Pro Gradu-tutkielma. Itä-Suomen yliopisto.

Manninen, K. 2014. EXPERIENCING AUTHENTICITY – The core of student learning in clinical practice. Väitöskirja. Karolinska Institutet Stockholm.

OKM. 2019 Tutkintoon johtavan koulutuksen kehittäminen tukemaan sosiaali-ja terveyspalvelujen uudistamista. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019

Pramila-Savukoski, S. 2018. Lääkäri-, sairaanhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijoiden kokemukset yhteisestä monialaisesta ohjatusta osastoharjoittelusta. Kirjallisuuskatsaus. Oulun yliopisto.

STM. 2020. Uusia käytäntöjä ja rakenteita näyttöön perustuvan hoitotyön osaamisen kehittämiseen – Ehdotukset työelämälle ja koulutukselle. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita. 2020: 3.

Suomen ammattikorkeakoulujen terveysalan koulutuksen verkoston laatusuositus-työryhmä. (2020). Terveysalan harjoittelujen laatusuositukset ammattikorkeakouluille. Saatavissa: https://amkterveysala.files.wordpress.com/2020/04/laatusuositukset-2020-julkaisu.pdf Viitattu 1.12.2021.

Valtioneuvosto. 2021. Koulutus- ja työperusteisen maahanmuuton tiekartta 2035. Valtioneuvoston julkaisuja 2021:74.

Kirjoittajat:

Harjanne Maarit, TtM, Sh, hoitotyön lehtori                                 

Lintukorpi Sari, TtM, Ft, fysioterapian päätoiminen tuntiopettaja

Rautava-Nurmi Hanna, TtM, Sh, hoitotyön lehtori     

Tomberg Marja, FM, suomen kielen ja viestinnän lehtori

Törne Mari,TtM, Ft, fysioterapian lehtori

Kirjoittaja Jatta LehtonenJulkaistu Kategoriat In English, Matkakertomukset, Opiskelijat, RDI / TKI, Työelämätaidot, Yleinen

COST AMiCI – Expert work and student cooperation within antimicrobial innovations

The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.                    

In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments. 

Martijn Riool and Minna Keinänen-Toivola
Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.

Students as part of the conference team

SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:

As a student, attending the organization of the AMiCI conference was a great opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from being part of the planning, to working in the actual conference and attending the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out about Krakow, and how to write all the information about public transportation, accommodation, sights etc. briefly. 

This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event. 

The AMiCI conference, SAMK students
SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.

After the conference, our task was to plan a feedback survey for the participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the information given before the event, the practical arrangements during the event and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is room for improvement in the future.

Being a part of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had during our studies and it was interesting to attend an international conference and to meet new people from all around the world. This got us thinking about our future careers – working in the field of event organization could be something we would like to do after graduation.

Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik

Photos: Hanna Rissanen

Kirjoittaja Jatta LehtonenJulkaistu Kategoriat Opiskelijat, Työelämätaidot

Yrittäjän koulutus opiskelijan silmin

Lukion jälkeen, vuonna 2017, välivuotta pitäessäni pähkäilin eri koulutusvaihtoehtoja. Yrittäjäperheessä kasvaneena, olivat ajatukseni kääntyneet hieman siihen suuntaan, jos jatkaisinkin isäni yritystä. Koulutuksia vertaillessani silmiin osui ilmoitus Satakunnan ammattikorkeakoulun Yrittäjän koulutusohjelmasta.

Olen aina ollut kova tekemään töitä ja vaikka haaveilin kauppakorkeaan pääsemisestä, totesin, että käytännönläheinen opiskelu vie minut paljon pidemmälle yrittäjänä. Välivuotena työskentelin noin 40 tuntia viikossa, joten Yrittäjän koulutuksen pääsykoe eli valintakurssi sopi minulle paremmin kuin hyvin. Päätöstäni vahvisti myös se, että koulutusohjelman suorittamisesta saa joka tapauksessa moneen taipuvat tradenomin paperit, jos ajatus tulevaisuuden ammatista muuttuisikin.

Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa
Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa.

Tiivis ja hyvähenkinen opiskelijaryhmä

Kävi niin, että pääsin kuin pääsinkin SAMKiin ja aloitin opintoni syksyllä 2017. Samalla muutin pieneltä paikkakunnalta itselleni uuteen kaupunkiin Poriin, josta en tuntenut entuudestaan kuin sinne urheilulukioon opiskelemaan muuttaneen pikkuveljeni. Pori otti hyvin vastaan ja tutustuin niin koulun kuin harrastusten kautta mahtaviin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme muodostui erittäin tiivis, hyvähenkinen porukka ja vaikka mukana oli sekä kokeneempia yrittäjiä että vasta lukionsa päättäneitä, niin kaikki tulemme toimeen keskenämme erinomaisesti. Parhaillaan yrittäjäuraansa aloittavana koulutuksesta saa varmasti alkuun vahvan verkoston ympärilleen.

Lähiopetusta oli ensimmäisen syksyn ajan aina perjantaisin. Olin valmistautunut opiskelemaan täyspäiväisesti, joten aloitin lähipäivien lisäksi keräämään tutkintoon kuuluvia vapaasti valittavia opintoja. Nämä kurssit voivat olla käytännössä mitä vain SAMKin kurssitarjonnasta tai Campusonlinesta valittuja opintoja. Näin jälkikäteen juuri valmistumassa olevana pohdin, miksi en ottanut tällöin enemmän koodaukseen ja muuhun it-alaan liittyviä kursseja, sillä niistä on yrittäjällekin vain hyötyä.

Opintojaksot voi valita oman mielenkiinnon mukaan

Keväällä 2018 aloitin työt opintojen ohella. Sain työssäkäynnistä huolimatta kerättyä opintopisteitä ensimmäisenä opiskeluvuotena 94 pistettä ja tätä tapaa suosittelen muillekin. Täydentävät ja vapaavalintaiset opintojaksot kannattaa käydä niin alussa kuin mahdollista, niin loppuajan pystyy keskittymään hyvin opinnäytetyön ja harjoittelun suorittamiseen. Pidän Yrittäjän koulutuksessa myös siitä, ettei ole välttämätöntä valita vain tietyn suuntautumisen opintoja, vaan voi syventyä useisiin eri aihealueisiin oman mielenkiinnon mukaan.

Jatkoin työntekoa koulun ohella myös toisena opintovuotena. Koulutuksessa on se hyvä puoli, että myös pakollisia opintoja sai suoritettua etuajassa liiketalouden muiden koulutusohjelmien mukana. Joten opinnot sai valita melkeinpä oman työkalenterin puitteissa.

Työharjoittelu yhdistyy joustavasti opintohin

Toisena lukuvuotena aloin suorittamaan myös harjoitteluani. Kokopäivätyön ja koulun yhdistäminen ei tuottanut tällöinkään vaikeuksia, priorisointi oli vain tärkeässä asemassa, jotta koulutehtävät tulivat tehdyksi. Suoritin harjoittelun kokonaan isäni yrityksessä, mutta harjoittelun olisi voinut myös suorittaa missä tahansa muussa firmassa. Koulutus ei velvoita, että opiskelijalla olisi jo oma yritys opintoihin hakeutuessa. Yrittäjän koulutukseen hakiessa riittää, että luonteesta löytyy yrittäjähenkisyyttä ja esimerkiksi harjoittelun voi suorittaa, vaikka pankissa, jos sitä itse haluaa. Itse pohdinkin pitkään, pitäisikö minun suorittaa harjoitteluni jossain muussa yrityksessä ja saada sitä kautta lisäkokemusta. Tarve työntekijälle isäni yrityksessä sai minut kuitenkin valitsemaan kotoisan polun.

Perheyrityksen tarjontaan kuuluvat mm. vaihtomattopalvelu ja likaa keräävien mattojen myynti.

Kolmannen vuoden syksyllä aloitin harjoittelun ohella opinnäytetyöni tekemisen. Projektin voi aloittaa vaikka jo ensimmäisenä vuotena, mutta itse halusin säästää sen loppuun. Opinnäytetyön voi tehdä joko omalle yritykselle tai mille tahansa muulle taholle, joten tässäkään tapauksessa koulutuksessa ei vaadita omaa yritystä. Omalle yritykselle saa kuitenkin opinnäytetyön myötä suurta hyötyä. Keskustelimme isäni kanssa mahdollisista yrityksemme tarpeista ja niiden perusteella sainkin idean opinnäytetyöni aiheesta. Opinnäytetyöprojekti oli itsessään melko vaativa työmäärältään, mutta kun sen aloittaa rauhassa on hyvin vahvoilla.

Kokonaisuudessaan Yrittäjän koulutus on mielestäni sopiva hieman erilaista tradenomiuraa hakevalle. Yritysasiantuntijoita tarvitaan jatkuvasti lisää, joten jos oma yrittäjäpolku ei innosta, on koulutuksesta silti huomattavasti hyötyä. Itse tutustuin opintojen kautta mahtaviin ihmisiin ja opin paljon asioita käytännössä. Tiedän, että tämän koulutuksen jälkeen minulla on todella vahva tukiverkko ympärilläni. Jos ajatukseni olisi nyt perustaa täysin uusi yritys, varmasti tekisin sen.

Teksti ja kuvat: Susanna Aaltonen, tradenomiopiskelija, Yrittäjän koulutus

Lisätietoja Yrittäjän koulutuksesta.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Hoitotyö, In English, Työelämätaidot, Yleinen

Learning to write an article or learning by writing an article?

On the first lecture of a course called Theories of rehabilitation, our lecturer asked us a tricky question: “would you like to write an article in pairs and publish it together?”. After a few minutes silence we surprised the lecturer by answering why not! I think none of us really realised, what we had to face – not even the lecturer. It seemed to be interesting to get acquainted with a topic that interests us individually, to achieve a deeper insight and at the same time learn something about academic writing skills.

What did we actually learn?

Academic writing was new to all of us. As a future-specialists in the field of rehabilitation, we need to be able to write articles and produce academic papers. By getting feedback from lecturer and peer students we could improve the context and writings. By giving feedback for the others we also learned to check and read our own text with different attitude.

Cooperation skills are needed in every field of working – within and across the professional sectors. In our group we have people living in different countries and face-to-face meetings were not possible for everyone. That challenged us to find new ways of communication and utilise better emails, sharepoint, skype etc.

Implementing a master level course by writing an article

This task taught us to read and summarize articles – search for proper papers and from a huge amount of material gather the most important information and write it in a short and readable form. Cooperation supported each other to work better. By writing a scientific article with another student taught us to discover our own styles. There are many ways of writing and implementing a writing process and it is important to know one’s own style. We learned also each other’s styles and ways of working, which helps us to work with different type of people in the future. Specialists need to be able to cooperate in different situations and with different persons.

What was it like?

Writing an article in scientific style was very demanding and time consuming, but not too difficult and nothing ever comes for free. It was a challenge to work with a person you did not know too well and to combine the different ways of working. But that all made us learn new master level skills and understand learning and writing better. We found out that it was a good way of implementing one of our courses. We got deeper insight of own topics and expanded our knowledge by peer reviewing articles written by others as well. We have different occupations, different perspectives, different backgrounds and by writing articles in pairs we could really utilise our strengths and differences. 

Could we have learned more or better about theories of rehabilitation by traditional way of studying master level courses? We can’t say. At least we learned a lot of things we wouldn’t have learned otherwise – and all these things are very important when acting as a specialist in social and health care sector.

Hopefully health care professionals and students will find the publication and it gives some extra knowledge for them too! The publication is found here: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233 

Taina Jyräkoski, a student in Master’s degree program of rehabilitation (with the help of other article writers)

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Suomenkieliset, TyöelämätaidotAvainsanat , , ,

Mentori – kriittinen ystävä

”Pian se työnhakurumba alkaa taas. Olisipa joku kenelle voisin puhua työnhakuun ja uraan liittyvistä asioista…”

Näin ajattelin monesti viime syksynä, niin kuin myös tuona kyseisenä päivänä lokakuussa kävellessäni töistä kotiin. Enkä varmasti ole yksi ja ainoa nuori, joka asiaa stressaa.

Kotona avasin sähköpostini ja siellä se oli, vastaus siihen mitä olin miettinyt koko syksyn: Suomen mentorit. Laitoin heti hakemuksen ja jäin innolla odottelemaan.

Mentorointiin hakeutuvat korkeakoulusta valmistuneet tai juuri valmistumassa olevat nuoret, jotka tarvitsevat tukea ja sparrausta oman uransa luomisessa. Ohjelma kestää vuoden ja mentori sekä aktori saavat itse määritellä kuinka usein tapaavat. Mentorointiin ei ole annettu tarkempia ohjeita, vaan aktori saa yhdessä mentorinsa kanssa päättää, mistä he tapaamisissaan keskustelevat. Jokaisella aktorilla on omat tarpeensa: yksi haluaa apua työhaastatteluun ja toinen taas verkostoitumiseen.

Olen itse valmistumassa SAMKista matkailualalta kuluvan kevätlukukauden aikana. Matkailualaa opiskellessani olen huomannut, että ala on laaja. Työpaikkoja ei ole vain majoitusliikkeissä ja matkatoimistoissa. Alalta valmistuttuaan harvempi pääsee suoraan koulunpenkiltä”korkealle”, vaan alalla edetään vuosien mittaan. Tämän takia koen tarvitsevani entistä enemmän apua työnhaussa ja oikeanlaisen urapolun rakentamisessa kohti tavoitteita.

Mentori ja aktori eivät välttämättä ole samalta alalta. Uusia näkökulmiakin saattaa syntyä herkemmin, kun he ovat eri alalta. Oma mentorini on kanssani samalta alalta, mitä toivoinkin matkailualan monimuotoisuuden vuoksi.

Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet.

Olemme tavanneet mentorini kanssa kaksi kertaa, ja hänestä on ollut jo nyt todella paljon apua. Vaikka tapaamme noin kuukauden välein, voin aina soittaa hänelle tai laittaa sähköpostia. Minun ei tarvitse odotella kuukautta, jolloin asiani saattaisi olla jo vanhentunut. Tyhmiä kysymyksiä ei tässäkään tapauksessa ole! Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet. Suomen Mentorit käyttää mentoreista termiä ”kriittinen ystävä”, mikä kiteyttää mentorin roolin hyvin.

Oman mentorini tapaamisten lisäksi saan paljon irti yhteisissä tilaisuuksissa, jossa ovat kaikki alueen mentorit ja aktorit sekä kahdesta Facebook-ryhmästä, toinen Porin pareille ja toinen koko Suomen aktoreille.

Mentorointi ei maksa mitään aktorille eikä mentorille, vaan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Suosittelen mentoritoimintaa kaikille ketkä kaipaavat vähääkään apua työnhakuun ja uraan liittyvissä asioissa, mentorista on sinulle iso apu!

Asiantuntijamentorilta arvokasta tukea urapolun alkuun

Suomen Mentorit

 Juuli Pietikäinen

Matkailualaa viimeistä vuottaan opiskeleva Juuli työskenteli SAMKin viestinnässä Projektityöntekijänä

(Kuva: Tmi Emmi K)

Kirjoittaja Petra O'RourkeJulkaistu Kategoriat Opiskelijat, Suomenkieliset, TyöelämätaidotAvainsanat , , , ,

Esimiehen oma hyvinvointi vaikuttaa koko työyhteisön hyvinvointiin

Esimiehen työ on usein yksinäistä ja työhön sisältyvistä haastavista tilanteista tai työpaineista on useimmiten mahdoton keskustella kahvipöydässä. Työn sisältämät kasvavat vaatimukset ja ongelmatilanteiden ratkominen herättävät usein inhimillisiä tunteita, joita esimies voi harvoin näyttää ulospäin. Inhimillisten tunteiden peittely aiheuttaa negatiivista tunnekuormaa ja pitkään jatkuessaan uuvuttaa esimiehen.

Pelkästään esimiehille kohdistettujen tilaisuuksien sisältönä on keskinäisen vertaistuen mahdollistaminen

Esimiestyössä jaksamiselle ensiarvoisen tärkeää on, että esimiehillä on mahdollisuus saada tukea, ymmärrystä ja sparrausta muilta esimiehiltä. Työnantajan tulee järjestää säännöllisesti pelkästään esimiehille kohdistettuja koulutuspäiviä tai muita tilaisuuksia. Näiden tärkeänä sisältönä osaamisen kehittämisen lisäksi on esimiesten keskinäisen vertaistuen mahdollistaminen. Vertaistukea ja osaamista voidaan edistää myös eri organisaatioissa toimivien esimiesten välisissä keskusteluissa. Tällaista toimintaa on menestyksekkäästi pilotoitu mm. SAMKin koordinoimassa Foorumix -hankkeessa vuodesta 2015 lähtien.

Työyhteisön rakentava ja aito vuorovaikutus edistää sekä esimiehen että työntekijöiden työhyvinvointia. Työntekijöiden tulisi ymmärtää esimiehen tilannetta ja roolia paremmin ongelmallisia asioita ratkaistaessa, sillä ymmärrys auttaa sekä ongelmien ratkaisussa että työyhteisön yhteenkuuluvuuden kehittymisessä. Säännöllisten oman tiimin kokoontumisten tulee tarjota turvallinen ympäristö kaikkien osapuolten väliseen keskusteluun ja aktiiviseen kuunteluun.

Esimiehen on syytä opetella kuuntelemaan omaa mieltään ja kehoaan ja tunnistamaan väsymyksen ja uupumisen merkkejä

Esimiehen on välttämätöntä huolehtia myös työn ulkopuolisen tukiverkoston vahvuudesta. Perhe, ystävät ja harrastukset auttavat mieltä irtautumaan työhön liittyvistä asioista ja mielekäs vapaa-aika edistää uusien onnistumisten saavuttamista.  Esimiehen on syytä opetella kuuntelemaan omaa mieltään ja kehoaan ja tunnistamaan väsymyksen ja uupumisen merkkejä. Korkeaankaan esimiesasemaan edennyt henkilö ei ole suojassa uupumukselta. Hyvästä itsetunnosta kertoo myös se, että ongelmien ilmaantuessa osaa hakea ja ottaa vastaan apua paitsi vertaistuen muodossa, myös esimerkiksi työnohjauksen tai työterveyshuollon palveluiden kautta. Kynnys avun hakemiseen tulee olla matala, sillä esimiehen uupuessa koko työyhteisö saattaa seilata pitkään eteenpäin ilman kirkasta päämäärää.

 

Teksti on kirjoitettu osana Liiketalouden koulutusohjelman monimuotototeutuksen Esimiestyö 5 op -opintojakson toteutusta. Opintojakson yhtenä tavoitteena oli perehtyä esimiestyön haasteisiin ja ongelmatilanteisiin sekä esimiehen omaan jaksamiseen.

 

 

Jonna Koivisto, Henkilöstön kehittämispäällikkö, Sivutoiminen tuntiopettaja, Palveluliiketoiminta

Kimmo Kallama, Lehtori, Palveluliiketoiminta

Krista Tuunainen, Aikuisopiskelija, Liiketalouden koulutusohjelma

Hannele Kasurinen, Aikuisopiskelija, Liiketalouden koulutusohjelma

 

Kuva: Veera Korhonen

 

 

Kirjoittaja Petra O'RourkeJulkaistu Kategoriat Suomenkieliset, TyöelämätaidotAvainsanat , , , , ,

Johda itsellesi hyvä (työ)elämä

 

Miten päästä irti vanhoista ja tarpeettomiksi muuttuneista toimintatavoista, pirstaleisuudesta ja jatkuvasta kiireen tunteesta?  Syksyn näyttäessä ensimmäisiä merkkejään, monella herää tarve tehdä arjestaan entistä toimivampaa, sillä kasvava työn määrä, useat päällekkäiset kehittämishankkeet ja työaikojen moninaistuminen uhkaavat jokaisen asiantuntijan jaksamista. Tässä vaiheessa työvuotta on hyvä aika pysähtyä oman toimintansa äärelle, sillä itsensä johtaminen on asiantuntijaorganisaatioissa työskentelevien perustaito.

Taitava itsensä johtaja viettää useimmiten tasapainoista ja onnellista, oman näköistään ja hyvää (työ)elämää.

Itsensä johtamisessa on kyse omaan itseen suuntautuvasta reflektiivisestä tarkastelusta, jossa pohdinnan kohteeksi pääsevät erityisesti oma toiminta, tulevaisuuden tavoitteet ja päivittäinen ajankäyttö. Tavoitteena on oman käyttäytymisen ja tunteiden tunnistamisen kautta ohjata omaa toimintaa haluttuun suuntaan. Se kannattaa, sillä onnistunut itsensä johtaminen johtaa vahvaan itsetuntemukseen, omien toimintatapojen ja arvojen kirkastumiseen sekä asenteiden muuttumiseen.

Taitava itsensä johtaja viettää useimmiten tasapainoista ja onnellista, oman näköistään ja hyvää (työ)elämää. Tuottavuutta ja tehokkuutta vievät eteenpäin konkreettiset päämäärät, hyvin suunniteltu ja arvojen mukainen ajankäyttö sekä pitkän- ja lyhyen aikavälin tavoitteet. Tulosta syntyy, hyvinvointi säilyy ja ympäristö kiittää. Miten tähän tilanteeseen pääsee?

Ensimmäinen vinkki: Tunnista voimavarasi

Tässä omat viisi vinkkiäni onnistuneeseen itsensä johtamiseen:

  1. Tunnista voimavarasi. Ole tietoinen kaikesta siitä, mihin kerrallaan pystyt ja kuuntele mielesi ja kehosi signaaleja.
  2. Hallitse omaa aikaasi. Tee viikoittainen ja päivittäinen suunnitelma siitä, mitä aiot tehdä. Jos olet ajankäytön hallinnan harjoittelija, laadi lista myös siitä, mistä kaikesta aiot kieltäytyä saadaksesi tehdyksi sen mitä haluat. Ennakoi tulevia tehtäviä.
  3. Varaa aikaa ajattelulle. Itsensä tietoinen kehittäminen ja uusien ideoiden saaminen vaatii ympärilleen aikaa ja tilaa. Vapauta itsesi säännöllisesti tiukoista aikatauluista.
  4. Hyväksy nykytilanteesi. Monesti nykyinen tilanteesi, osaamisesi ja työnkuvasi on ihan riittävän hyvä. Keskity pieniin askeliin suurien unelmien ja tavoitteiden sijaan.
  5. Iloitse onnistumisista. Jokaiseen päivään mahtuu monta iloitsemisen arvoista hetkeä. Tunnista ne ja anna tunnustusta itsellesi.

 

 

 

 

 

Jonna Seppälä

Kirjoittaja toimii SAMKissa henkilöstönkehittämispäällikkönä ja on suorittanut Certified Business Coach -valmennuksen.