Matkakertomukset arkistot - Tarinoita työnteon arjesta. Stories of day-to-day working.

Inna Saarinen27.5.202427.5.2024Matkakertomuksethyvinvointi, kansainvälisyys

Havaintoja opettajavaihdosta Windesheimissa

Osallistuin SAMKin kumppanuuskorkeakoulu Windesheimin hyvinvointialan kansainväliselle viikolle huhtikuun lopulla. UAS Windesheim sijaitsee Zwollessa Alankomaissa. Ainakin huhtikuussa kaupunki näyttäytyi pittoreskina ja kaikin puolin viehättävänä. Kansainväliselle viikolle kokoontui opettajia paikallisten lisäksi Belgiasta, Portugalista, Itävallasta, Italiasta, Irlannista, Kanadasta, Romaniasta, Etelä-Afrikasta ja Suomen Satakunnasta. Viikkoon osallistuivat Windesheimin omat ensimmäisen vuoden opiskelijat, englanninkielisen 20 opintopisteen kokonaisuuden kansainväliset opiskelijat ja BIPpien opiskelijat. Viikko rakentui avainluennoista ja meidän opettajien pitämistä työpajoista sekä opiskelijoiden esityksistä viikon päätteeksi.

UAS Windesheimin kansainvälinen toiminta.

Ensimmäinen havainto: YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2030 näkyviksi

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2030 on tehty monin tavoin näkyviksi ja osaksi korkeakoulun arkea. Tavoitteet näkyvät visuaalisina elementteinä kampuksella, mutta myös osana opintojen sisältöä. Opiskelijat esimerkiksi pohtivat omissa koontitehtävissään, mitä kestävän kehityksen tavoitteita heidän omassa tehtävässään on käsitelty – ja osasivat nimetä ne nopeasti, mikä osoitti heidän tuntevan ne hyvin ja sisäistetysti. Toki kestävä kehitys keskustelutti myös meitä kansainväliselle viikolle osallistuvia opettajia luontevasti jo pelkästään laajasta maakattauksesta johtuen.

Rappuset, joissa tekstejä. — YK:n kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät kampuksella monin tavoin.

Toinen havainto: Tutkintokohtaista laajemmat pedagogiset ratkaisut

Kansainvälisen viikon teemana oli hyvinvointi ja mukaan toivottiin laajasti hyvinvointialojen koulutusten edustajia. Osallistujia olikin ainakin sosiaalialan, terveysalan, varhaiskasvatuksen ja fysioterapian koulutuksista, rikosoikeuden juristi joukon relevanttina mausteena. Lukukausittain toteutettava englanninkielinen opintokokonaisuus International Living Lab: Good Life, Health and Wellbeing on niin ikään suunniteltu teemaltaan ja työskentelyltään siten, että eri alojen opiskelijat tuovat omat näkökulmansa monialaiseen työskentelyyn. Kuluvan kevään toteutuksessa on mukana sosiaali- ja terveysalojen ja psykologian opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita muilta aloilta. Mieleen jäivät arkkitehtiopiskelija ja joukon ainoa suomalainen, joka opiskelee Humakissa.

Myös Windesheimin toteuttamat BIPit ovat teemoiltaan väljiä, toki substanssiin sidottuja, ja avoimia kaikkien alojen opiskelijoille. Monialainen työskentely rikastuttaa ilmiöiden tarkastelun sisältöä ja tuo uusia näkökulmia kehittyneemmistä tiimityötaidoista puhumattakaan. Tähän pääseminen edellyttää aitoa kiinnostusta eri alojen edustajien näkemyksiä kohtaan, ennakkoluulottomuutta ja avointa asennetta.

Kansainvälinen opiskelijaryhmä — Englanninkielisen opintokokonaisuuden opiskelijat jännittivät töidensä esittelyä viikon lopuksi.

Kolmas havainto: Joustavat työolot

Kukaan tapaamistani hollantilaisista ei tehnyt täyttä työaikaa. Otokseni on toki rajallinen ja vinoutunut korkeakoulutettuihin. Aloin kiinnittämään asiaan huomiota, kun vaikutti siltä, että opettajista yhdellä keskiviikot ovat vapaata, toisella maanantait. Vierailin myös nuorisotilalla ja päiväkodissa – tilanne oli sama. Päiväkodissa minulle kerrottiin, että lapset ovat siellä tavallisimmin kaksi päivää viikossa, ja vanhemmat vuorottelevat kotona. Työilmapiirin rentoutta kadehdimme yhdessä kanadalaisten kollegojen kanssa erityisesti, koska toiminta vaikutti siitä huolimatta hyvinkin tulokselliselta.

Neljä henkilöä pyörien vieressä sadeasuissa. — Korkeakoulu tarjosi pyörät ja sadeviitat. Aurinko alkoi paistaa ennen kuin päästiin matkaan.

Neljäs havainto: pyöräily ei ole universaali taito

Zwollessa kaikki pyöräilevät hollantilaiseen tapaan. Korkeakoululla on kymmenien pyörien varasto, josta vieraileville opiskelijoille ja opettajille tarjotaan kulkupeli. Liikuimme tutustumiskäynneillä ja yhteiselle illalliselle mentäessä polkupyörillä. Osalle vierailevista opettajista ja myös opiskelijoista se osoittautui mahdottomaksi ja aivan liian vaaralliseksi liikkumisen tavaksi. Autokyydit tietysti järjestyivät tarvitseville. Vajaan tunnin pyöräily yhdessä pitkin kanavan varsia oli kivoin kokemus koko antoisalla ja ajatuksia herättävällä viikolla, vaikka retken alussa vähän vettä tihuuttelikin. Monikansallinen joukkomme päätyi maaseudulle kokkaamaan porukalla yhteistä illallista kahden kokin opastuksella. Illallisen järjestelyt vahvistivat mukavalla tavalla myös edellä esittelemäni havainnot.

Kansainvälinen opettajatiimi leipoo perinteisiä pikkuleipiä.

Teksti ja kuvat: lehtori Päivi Muranen

Inna Saarinen30.4.20246.5.2024Hoitotyö, Matkakertomukset, Yleinen

Terveisiä Norjasta – Kokemuksia henkilökuntavaihdosta Stavangerin yliopistosta

Osallistuin huhtikuussa 2024 Erasmus + -ohjelman kautta henkilökuntavaihtoon matkustamalla vierailulle Norjaan Stavangerin yliopistoon viikoksi.

Stavanger sijoittuu Norjan länsirannikolle, lounaiskulmaan, aivan Atlantin valtameren rannalle ja siellä asuu yli 330 000 asukasta. Asukasluku peittoaa siis koko Satakunnan asukasluvun noin 100 000 asukkaalla.

Stavangerin kaupunki on sijaintinsa ja ison satamansa ansiosta erittäin kansainvälinen paikka. Satamaan poikkeaa useampana päivänä viikossa isoja risteilyaluksia eri puolilta maailmaa. Kaupunkiin tutustuvat turistit ovat erityisen kiinnostuneita Stavangerin historiallisesta rakennuskulttuurista, sekä monista hienoista museoista. Stavangerin lentokentältä on myös yhteydet 25 eri maahan, ja tämä on ymmärrettävää, koska kaupunki on Norjan öljyteollisuuden keskus.

Stavangerin kaupunkikuvassa ei voi olla löytämättä vanhoja hienoja puisia taloja. Sen sijaan yllättävää voi olla, etenkin näin Vanhan Rauman taloihin ikänsä tottuneella, että värikkäitä riemunkirjavia taloja löytyy vain muutaman kadun varrelta, esimerkiksi Ovre Holmegate nimiseltä kadulta. Itse Stavangerin vanha kaupunki koostuu pelkästään valkoiseksi maalatuista puutaloista.

Kaupungin keskustasta ei löydy suurta kauppakeskusta, vaan kaikki liikkeet on sijoittuneet talojen kivijalkakaupoiksi. Näiden liikkeiden lisäksi ravintoloita sekä kahviloita oli todella paljon. Tämä oli mielestäni hienoa, sillä se teki koko keskustan todella eläväksi. Ja mikä ehkä parasta, kävelykatuja oli useita.

Erilaiset patsaat elävöittivät kaupungin keskustaa.

Vierailu Stavangerissa suorastaa vaatii tutustumista öljynporauksen historiaan ja tähän tarjoaa hyvän mahdollisuuden öljymuseo, joka interaktiivisuudellaan innostaa tutkimaan asioita pelkän tylsän museokävelyn sijaan. Itse yritin rakentaa interaktiivisen ohjelman avulla öljynporauslautan, mutta ehkä on parempi pysyä edelleen hoitotyön asiantuntijana ja jättää insinööreille se, jonka he osaavat.

Vierailijana sinulla on mahdollisuus myös testata tietojasi öljynjalostuksesta tai ilmastonmuutoksesta. Lisäksi voit testata pelastustunnelia, paniikkihuonetta tai erilaisia asuja, joilla voidaan pelastautua esimerkiksi palavalta öljynporauslautalta.

Minulle avautui tämän myötä aivan erilainen kuva siitä, mitä työtehtäviä esimerkiksi öljynporauslautoilla on tehtävänä ennen kuin öljy on kuluttajan ostettavissa. Toisaalta työn vaarallisuuskin tuli kuvattua tässä museossa hyvin.

Erasmus+ -vaihtoihin kuuluu niin kulttuuriin kuin yhteistyökumppaneiden toimintaan tutustuminen.

Pohjoismaissa on olemassa hoitotyön etiikan tutkijoiden vapaamuotoinen verkosto, joka on keskittynyt erityisesti ikääntyneiden hoitotyön eettisiin kysymyksiin. Muissa pohjoismaissa samassa paikassa voi opiskella sairaanhoitajasta aina tohtoriopintoihin asti, mutta Suomi tekee tässä poikkeuksen. Tämän vuoksi olen tehnyt Turun yliopiston kanssa yhteistyötä, ja heidän kauttaan olemme tulleet kutsutuksi mukaan tähän pohjoismaiseen verkostoon.

Minun vaihtoni Stavangerissa liittyi tämän verkoston suunnittelemaan hankkeeseen, joka on valmistelussa. Stavangerin yliopiston terveystieteiden tiedekunta tulee olemaan hankkeen toteutuessa vetäjän roolissa. Tämän vuoksi henkilökohtainen tutustuminen niin henkilötasolla kuin tutkinto-ohjelmien tasolla oli erittäin tärkeää mielestäni.

Stavangerin yliopistossa on viisi tiedekuntaa; taiteet ja kasvatustiede, terveystiede, yhteiskuntatieteellinen, luonnontieteiden ja tekniikan sekä esittävien taiteiden tiedekunta. Lisäksi heillä on Business School ja oma arkeologinen museo, jota yliopisto ylläpitää. Tutkinto-ohjelmia on paljon aina amk-tason tutkinnoista tohtoritutkintoihin asti.

Hoitotyössä sairaanhoitajan ja ensihoidon tutkinto-ohjelmat olivat valittavina, ja sisäänotto vuosittain on noin 350 opiskelijaa. Tutkinto-ohjelma on kolmevuotinen sisältäen puolet teoriaa, puolet kliinistä harjoittelua. Harjoittelujaksot olivat 15 opintopistettä eli 9 viikkoa pitkiä. Osallistuin lääkehoidon luennoille, jotka pidettiin norjaksi. Yllätyksekseni tällä virkamiesruotsillakin sai yllättävän paljon irti luennosta. Luennot pidetään kaikki massaluentoina, ja paikan päällä kampuksella.

Kampuksella on myös simulaatiotilat, jotka muodostavat kokonaisen sairaalaosaston kampuksen sisälle. Näissä ei kyllä ollut samantasoista tekniikkaa kuin SAMKin simulaatiotiloissa. Opiskelija saa simulaatioharjoituksissa silti varmasti kuvan, millaista on työskennellä vuodeosastolla.

Toisaalta suurin osa simulaatioista pidetään erillisessä HelseCampuksessa, joka sijaitsee yliopistoalueella. HelseCampus on Stavangerin kaupungin, yliopiston, yliopistollisen sairaalan sekä lukuisien alaan liittyvien yritysten (muun muassa Laerdal) yhteisomistuksessa.

HelseCampus ei keskity vain yhteissimulaatioihin, vaan siellä pyritään löytämään myös ratkaisuja erilaisiin terveydenhuollon ongelmiin, täydennyskouluttamaan henkilökuntaa laajemmin sekä erityisesti testaamaan digitaalisia ratkaisuja. Norjassa on terveydenhuollossa ihan samanlaisia ongelmia kuin meilläkin.

Tiivis tutustuminen Stavangerin yliopistoon vaati vastapainoksi myös aikaa ajatella ja työstää uutta kokemaansa ja oppimaansa. Hyödynsin ohjelmaan merkityn itsenäisen päivän hyppäämällä Stavangerin satamasta lähtevään alukseen, joka matkasi kohti kuuluisaa Lysevuonoa. Tämän vuonon varrella sijaitsee kuuluisa Preikestolen, josta Tom Cruise tuli aikoinaan alas elokuvassa Mission Impossible.

Kyllä, olet oikeassa. Reipas olisi vaeltanut ylös repussa hyvät eväät ja rento mieli. Nyt valitsin risteilyaluksen, koska harmaa keli ja toisaalta tuo vesiputous ylhäältäpäin ei olisi näyttänyt samalta kuin alhaalta katsottuna. Ja kieltämättä, korkeanpaikankammoni, ehkä osittain vaikutti valintaani myös.

Mikäli mietit joko opiskelijana tai henkilökunnan edustajana, että Erasmus + -vaihto voisi kiinnostaa, suosittelen erittäin lämpimästi. Aina oppii uutta, kun lähtee vähän kauemmas ja tarkastelee asioita eri näkökulmasta. Vääjäämättä vaihdossa vertaa mikä meillä täällä toimii ja on hyvin, missä voisimme ottaa mallia ja mitä voisimme kehittää.

Minulle tämän vaihdon jälkeen on päivän selvää, että meillä on erinomainen ja paljon opiskelijakeskeisempi lähestymistapa opintojen suorittamiseen laadukkaassa toimintaympäristössä. Me voimme olla ylpeitä opetuksen laadusta, ja esimerkiksi meidän simulaatiokeskuksemme toimivuudesta.

Toisaalta sain mukaan valtavan paljon ideoita opetuksen edelleen kehittämiseen, hankeyhteistyöhön ja tutkimukseen tulevaisuudessa. Ja hei, mikä tärkein. Sain uusia ystäviä!

Teksti ja kuvat: Hoitotyön lehtori Mari Pakkonen

Inna Saarinen25.4.202426.4.2024Matkakertomukset, Opiskelijat, Työelämätaidot

Havaintoja länsinaapurista – harjoittelussa Suomen Tukholman suurlähetystössä

Aloitin AMK-harjoittelijana suurlähetystön poliittisen tiimin assistenttitiimissä maaliskuun alussa ja olen ehtinyt jo oppia harjoittelussa paljon uusia taitoja, mutta myös havainnoida uutta, väliaikaista kotikaupunkiani. Tukholma oli minulle tuttu kohde lomareissuilta ja päiväristeilyiltä, ja tulipa lukioikäisenä myös majoituttua viikko etelätukholmalaisen koulun lattialla salibandyleirin aikana. Varsinainen arki Tukholmassa on kuitenkin ollut uusi kokemus ja haaste. Onhan Tukholma paljon muutakin kuin vanha kaupunki, Åhléns ja Gröna Lund.

Tiesin jo ennakkoon, että asuntotilanne Tukholmassa on haastava. Siispä aloitin jo joulukuussa heti harjoittelupaikan varmistuttua etsimään asuntoa. Huomasin nopeasti, että joko olisi maksettava huomattavasti enemmän asumisesta tai sitten tingittävä sijainnista. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka tarkoittaa, että kuljen joka aamu metrolla eli tunnelbanalla noin 45 minuutin työmatkan, johon sisältyy yksi vaihto. On myös ollut jännittävää asua tuntemattoman kämppiksen kanssa, sillä päädyin alivuokraamaan huoneen asunnosta, jossa myös vuokranantajani asuu. Asunnon kanssa kävi kyllä hyvä tuuri, ainoastaan välillä joudun vähän jännittämään kuinka asunnon viherkasvit selviävät hoidossani asunnon omistajan ollessa pitkiä pätkiä reissussa.

Ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä kaupassa ja yritin muistella, mitä sitä oikein tuleekaan syötyä arkena. Elintarvikkeet ovat pitkälti samoja kuin Suomessa, mutta Suomen valikoimat ovat todella paljon runsaammat kuin täällä. Alkuun olin yllättynyt, kun kaupasta löytyi vain ulkomaalaista kurkkua, koska Suomessahan saa suomalaista kurkkua ympäri vuoden. Jossakin kohtaa tuli vastaan iloinen yllätys, kun ulkomaalaisena kurkkuna olikin tarjolla suomalaista kurkkua espanjalaisen sijaan! Soijarouhetta tai pikapuuropusseja täältä ei tahdo kaupasta löytyä, ja niitä kollegat kuulemmat aina tuovatkin Suomessa käydessään.

Tukholman siluetti. — Maisema Tukholman Skinnarviksbergetiltä Kungsholmenin suuntaan.

Isompaa kulttuurishokkia ei ole kuitenkaan päässyt syntymään, koska elämä Tukholmassa ei lopulta juurikaan eroa arjesta Suomessa alun asettumisen jälkeen. Julkinen liikenne toimii hyvin ja Tukholmassa riittää nähtävää. Huomasin alkuun, että vaikka puhun ja ymmärrän ruotsia todella hyvin, niin paikalliset vaihtavat kielen herkästi englantiin, jos yhtään vaikuttaa siltä, että keskustelukumppani ei ymmärrä ruotsia tai puhu sitä sujuvasti.

Harjoittelun aikana olen päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut myös ruotsalaiseen minglauskulttuuriin. Lähes kaikissa tapahtumissa on varattu aikaa minglaukselle, joka tarkoittaa siis vapaamuotoisempaa osuutta, jolloin on aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kesken ja verkostoitua uusien tuttavien kanssa, yleensä vaikkapa kahvikupillisen äärellä. Näissä tilanteissa pitäisi olla itse rohkeampi ja mennä aktiivisesti luomaan verkostoja, mutta harjoittelijana olen vielä tuntenut oloni hieman epävarmaksi ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia pääasiassa kollegoiden tai muiden harjoittelijoiden kanssa. Tässäpä siis tavoitetta harjoittelun loppuajalle.

Harjoittelun ohessa on ollut hienoa osallistua myös muutamiin kansainvälisiin suurlähetystöharjoittelijoille tarkoitettuihin kokoontumisiin ja after work -tilaisuuksiin. On ollut mielenkiintoista verrata harjoittelukokemuksia esimerkiksi tanskalaisten ja tšekkiläisten harjoittelijoiden kanssa. Tšekkiläisten kanssa jutellessa tuli hauska kysymys, kun he halusivat tietää, että pidämmekö me suomalaiset ruotsalaisia jäykkinä, kylminä ja vaikeasti lähestyttävinä. Kysymys sai minut ja suomalaisen harjoittelijakollegani hieman hämmentymään ja taisimme naurahtaakin, koska tuo kuvaus osui niin lähelle stereotyyppistä kuvausta suomalaisista. Suomessa ruotsalaisia on pidetty ehkäpä juuri päinvastoin avoimina, positiivisina ja sosiaalisina. Tämän myös kerroimme, ja saimme aikaan hyvän keskustelun stereotypioista ja niiden vastaavuudesta todellisuuteen. Täällä kokemani mukaan Suomi ja suomalaiset nauttivat oikein hyvää mainetta Ruotsissa sekä myös esimerkiksi muiden maiden harjoittelijoiden parissa. Etenkin meidän opiskelijoiden kannattaa ottaa siitä hyöty irti ja unohtaa stereotypiat ja turha vaatimattomuus.

Anni Tapani

Kirjoittaja on toisen vuoden tradenomiopiskelija, humanististen tieteiden kandidaatti ja pohjoismaisten kielten maisteriopiskelija, joka toteuttaa parhaillaan unelmaansa harjoittelujaksosta ulkomailla.

Inna Saarinen1.3.20241.3.2024Matkakertomukset, Opiskelijat, Yleinen

Hälsa och välfärd – Hyvinvointia, kulttuuria ja saaristomaisemia

Osallistuimme SAMKin vapaasti valittavalle “Hälsa och välfärd på svenska” -opintojaksolle, jonka kautta pääsimme tutustumaan kahden Maarianhaminan sote-alan kohteen lisäksi myös Ahvenanmaan kulttuuriin. Matkan piti aluksi suuntautua myös Tukholmaan, mutta kuljetusalan lakon takia kävimme vain Maarianhaminassa. Matkaan lähdimme tiistaina 30.1.2024 aamulla laivalla ja palasimme takaisin jo seuraavan päivän iltana.

Opintomatkalla mukana oli kaksi opettajaa, Mari Linna sekä Anna-Sofia Salminen. Opettajien lisäksi oli mukana yhteensä seitsemän SAMKin sote-alan opiskelijaa (kaksi fysioterapeutti-, kaksi geronomi-, kaksi hoitotyönopiskelijaa sekä yksi sosionomiopiskelija).

Rauhallista menoa Ahvenanmaan kaduilla

Vierailumme ajankohta osui matkailusesongin ulkopuolelle, joten Maarianhaminan kaduilla ei ollut vilkasta menoa. Liekö syynä myös kovin liukas keli, joka rauhoitti meidänkin askeleitamme kaupungissa kävellessämme. Eri kohteiden välillä kulkiessamme käveltyjä kilometrejä kuitenkin kertyi mukavasti ja raikas meri-ilma tarjosi happirikasta ulkoilua meille saaressa vierailijoille.

Sukellus Ahvenanmaan historiaan

Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella Ahvenanmaan historiaan. Kierroksen aloitimme palaten ajassa 7500 vuotta taaksepäin ja kuulimme mielenkiintoisia tapahtumia sekä tarinoita vuosien varrelta aina nykypäivään saakka.

Vierailijaryhmä kävi tutustumassa päivätoimintakeskukseen.

Tutustumiskäynnit kohteisiin

Keskiviikkona aamulla luovutettuamme huoneemme Hotelli Pommernissa suuntasimme tutustumaan Rehab City –nimiseen yritykseen. Yrityksen toiminnasta oli kertomassa sydämellään työtätekevä, pitkän linjan ammattilainen, fysioterapeutti Mats Danielsson. Rehab Cityssä työskentelee fysioterapeuttien lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja henkilökohtainen valmentaja sekä hieroja. Paikassa tarjotaan monipuolisesti kuntoutuspalveluita, ja se onkin monipuolinen työpaikka. Rehab Cityssä on mahdollisuus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Danielsson kertoi, että paikka sopisi esimerkiksi fysioterapeuteille loppuopintojen harjoittelupaikaksi juuri monipuolisuutensa takia, mutta siellä tarvitaan jo laajaa tietotaitoa. “Erikoisuutena”, verrattuna Suomen kuntoutuskeskuksiin oli se, että heillä oli oma uima-allas, jota hyödynnettiin paljon fysioterapiassa ja ryhmäliikunnoissa.

Ennen lähtöä takaisin kotiin ehdimme vielä vierailemaan KST:n (Kommunernas socialtjänst k.f) kehitysvammaisille sekä autisteille henkilöille järjestetyssä päivätoiminnassa, jossa saimme kohdata mukavia persoonia, niin henkilökunnassa, kuin päivätoiminnan asiakkaissakin. KST:n tavoitteena on parantaa asiakkaidensa elämänlaatua auttamalla heitä. Asiakkaita esimerkiksi neuvotaan ja autetaan työnhaussa. Päivätoiminta soveltuu hyvin sote-alan opiskelijoille harjoittelupaikaksi ja on niin sanottu matalan kynnyksen paikka, koska kielitaitovaatimus ei ole niin suuri.

Rohkaistumista ruotsin kielen puhumiseen

Opintojakson aikana pääsi hyvin harjoittamaan omaa ruotsin kielen taitoa ja heikommallakin ruotsin kielen taidolla pärjäsi hyvin. Matkan aikana pääsi oppimaan uutta, hyödyllistä, sote-alalle soveltuvaa sanastoa, josta varmasti on hyötyä myös tulevaisuudessa. Myös jos vähänkin mietityttää ruotsinkieliseen paikkaan harjoitteluun meneminen, on opintojakso hyvä ponnahduslauta tällaiselle.

Kiitos Svenska Kulturfonden i Björneborg:in myöntämästä stipendistä, joka mahdollisti opintomatkamme ja pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin, asukkaisiin sekä alueen sote-palveluihin.

Jos kiinnostuit Ahvenanmaasta tai olet pohtinut kaksi- tai ruotsinkielistä harjoittelua, tutustu Praktik på svenska -Moodleen, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Niin mekin teemme!

”En riktig skäribo vill skydda allt som är nära”.

(Oikea saaristolainen suojaa kaikkea, mikä on lähellä.)

– Jannen repliikki Myrskyluodon Maijan prologissa

Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.

Kirjoittajat: Jemina Nurminen toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja Virpi Suojanen ensimmäisen vuoden geronomiopiskelija

Artikkelikuvassa ryhmä on menossa tutustumaan Rehab Cityyn.

Inna Saarinen16.12.202216.12.2022Matkailu, Matkakertomukset, Yleinen

Lehtorin mietteitä: Opiskelijoiden kanssa reissussa

_{Artikkelikuva: PXL}

Haaveilin ja suunnittelin. Pohdin, että uskaltaisinko, ja että saisinko reissun onnistumaan. Koronavuosien jälkeen haluisin tarjota tutorryhmälleni uuden ja erilaisen oppimiskokemuksen.

Tilaisuus tarjoutui belgialaisen yhteistyökumppanin kautta. Kyseessä oli BIP eli Blended Intensive Programme, jonka kohokohtana oli intensiiviviikko Belgiassa Hasseltissa PXL ammattikorkeakoulun vieraana. Matkaan lähtivät minä ja opiskelijani eli matkailun kansainvälisen tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelijat.

Hello World -nimiselle BIP-kurssille osallistui opiskelijoita Belgiasta (PXL), Kroatiasta (PAR) ja Suomesta (SAMK). Kurssilla kehitettiin uusi konsepti paikalliselle linnalle.

Olimme reissussa marras-joulukuun vaihteessa 2022. Joulupukki oli muistanut meitä herkuilla. Kuvassa SAMKin International Tourism Management -ohjelman opiskelija Heli Kulju tutkii kroatialaisen opiskelijan kanssa saalista.

_{Kuva: Jaana Ruoho}

Intensiiviviikko tiiviillä ohjelmalla ja tavallisuudesta poikkeavalla pedagogisella lähestymistavalla virkisti ja antoi uutta potkua omaan työhön. Parasta oli vaihtelu omaan perustyöhön ja vertailukohdan saaminen omalle asiantuntijuudelle. Oli hienoa myös nähdä, miten omat opiskelijat pärjäsivät, osasivat ja oppivat.

Kansainvälinen yhteistyö vahvistui. Tässä minä ja kollegat Kroatiasta.

_{Kuva: Sandra Di Marcantonio.}

Opettajalle ja opiskelijoille BIP antoi mahdollisuuden työskennellä kansainvälisessä tiimissä, oppien taitoja, joita tarvitaan kansainvälisissä ja monikulttuurisissa opiskelu- ja työyhteisöissä.

Erasmus+ lyhyt monimuotoliikkuvuuden BIP-kurssi tarkoittaa vähintään kolmen opintopisteen laajuista kurssia, jossa yhdistyy fyysinen ja virtuaalinen yhteisoppiminen. BIP-kurssin järjestää kolme Erasmus+-ohjelmaan osallistuvaa korkeakoulua.

BIP on myös riittävän lyhyt, jolloin monella on siihen mahdollisuus elämäntilanteesta riippumatta. Opiskelijat pääsevät myös harjoittelemaan viikon mittaiseen vaihtoon liittyviä käytännön asioita. Yhdessä matkustaminen, majoittuminen ja tiivis työskentely vahvistavat ryhmähenkeä.

Minä matkustin yksin ja opiskelijat matkustivat omia reittejään.

Teksti: Jaana Ruoho, matkailuliiketoiminnan lehtori

Inna Saarinen21.10.202221.10.2022Matkakertomukset, Merenkulkumerilogistiikan tutkimuskeskus

Työmatkalla Euroopan toisella laidalla

Korona-aikana työmatkat ovat olleet vähissä. Vuoden sisällä kolmas työmatkani suuntautui Lissaboniin Portugaliin COST DAMOCLES -projektin loppukokouksien ja konferenssin merkeissä.

COST DAMOCLESin edellinen vuosikokous järjestettiin Leipzigissä. Lue matkasta lisää täältä.

Matka Lissaboniin oli pitkä. Huomasin käytännössä korona-aikana heikentyneet yhteydet Satakunnasta maailmalle. Junani lähti Porin rautatieasemalta 4.9.2022 klo 10 ja jouduin odottamaan lentoa Helsinki-Vantaan lentokentällä viitisen tuntia. Saavuin hotellille Lissabonin keskustassa Suomen aikaa klo 01.10.

Lissabonin kulttuuria

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamulla tein töitä hotellilla. Lähdin liikkeelle kohti päivän kokouksia hieman aiemmin, jotta ehdin tutustua kaupunkiin. Kävin Castelo de S. Jorgen linnassa, jonka alueella on ollut ihmisasutusta jo 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Linna toimi myös usean sadan vuoden ajan kuninkaanlinnana. Toisena käyntikohteeni oli Carmo Convent, joka on entinen katolinen luostari ja nykyään arkeologinen museo. Luostarin goottikirkko tuhoutui vuoden 1755 maanjäristyksessä ja jäljellä ovat rauniot.

Lissabonin metropolissa liikkuminen sujuu julkisella liikenteellä. Olin jo aamulla nähnyt funikulaarin ja raitiovaunun, mutta en niitä viikon aikana tullut käyttäneeksi. Siirryin maanantain ydinryhmän (eng. core group) kokoukseen metrolla. Arkioloissa liikennevälineeni ovat auto, pyörä ja jalkapeli.

Kokouksia ja konferenssia

Ydinryhmän kokous alkoi lounaalla italialaisessa ravintolassa ja jatkui Lissabonin yliopiston Tieteiden tiedekunnan (engl. Faculty of Sciences) tiloissa. Ydinryhmässä käytiin läpi projektin tilanne eri työpaketeissa ja tehtiin suunnitelma projektin loppuun. Kokouksessa neuvoteltiin yhteistyöstä australialaisen FT Nina Ridderin (ARC Centre of Excellence for Climate Extremes) ja RISK-KAN-verkoston (https://www.risk-kan.org/) vetäjän FT Kai Kornhuberin kanssa. COST DAMOCLES on saanut puoli vuotta jatkoaikaa (maaliskuun 2023 loppuun), koska korona on hidastanut yhteistä toimintaa. Toisena kokouksena oli hallintokomitean kokous (engl. management committee). COST DAMOCLESin vetäjä FT Jakob Zscheischler kertoi, että DAMOCLES on saavuttanut tavoitteensa, mutta korona on hankaloittanut sidosryhmätyöskentelyä.

Maanantai-illalla alkoi varsinainen konferenssi avajaistilaisuudella (engl. ice-breaker), joka oli jokiristeily Tejo-joella. Jokiristeilyllä keskustelin portugalilaisen professorin kokemuksista vastaväittäjänä toimimisesta Oulun yliopistolla. Keskustelin myös kreikkalaisen ja irlantilaisen osanottajan kanssa kulttuuriemme erilaisista toimintamalleista. COST-projekteissa (engl. European Cooperation in Science &Technology) tärkeitä ovat yhteiset tutkimuskysymykset, mutta myös verkostoituminen ja eri maiden ihmisiin tutustuminen.

Loppukonferenssi pidettiin PMA:ssa (Instituto Português do Mar e da Atmosfera). Olin mukana järjestelytoimikunnassa. Ennen varsinaista konferenssia järjestelytoimikunta suunnitteli ohjelman, asetti valmisteluaikataulun ja arvioi lähetetyt tiivistelmät. Hyväksytyt tiivistelmät jaettiin suullisiin esityksiin ja posteriesityksiin. Konferenssissa oli kaikkiaan viisi teemaa ja se kesti tiistaista torstai-iltapäivään. Toimin keskiviikkoaamuna puheenjohtajana ”The Drivers of Compound Events”-session puheenjohtajana. Postereita esiteltiin tiistaina ja keskiviikkona. Pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen posterisession ulkotiloissa.

Jokaisella työmatkalla oppii jotain uutta. Konferenssin sosiaaliseen ohjelmaan kuuluivat myös tauot, joissa oli tarjolla laaja kattaus portugalilaisia suolaisia ja makeita naposteltavia. Opin juomaan kahvia mustana, koska maitoa ei ollut saatavilla. Konferenssi-illallinen oli upealla näköalalla varustetussa tunnelmallisessa Zambese-nimisessä ravintolassa.

Työkaverini Heikki Koiviston suosituksesta kävin Lissabonissa bongaamassa myös merilogistiikan teemoja. Lissabonissa sijaitsee Euroopan meriturvallisuusvirasto (European Maritime Safety Agency, EMSA). SAMKin senior fellow Markku Mylly toimi EMSA:n pääjohtajana vuosina 2012-2017. Kävin bongaamassa EMSA:n rakennuksen joen rannalla keskiviikkoaamuna. Torstaina konferenssin jälkeen vierailin paikallisessa merenkulkumuseossa Museu de Marinha:ssa. Merenkulkumuseossa oli soutualus, jolla kuningatar Elizabeth II:ta oli kyyditty hänen ensimmäisellä vierailullaan Portugaliin vuonna 1957. Muutama tunti myöhemmin luin Ylen Uutisvahdin sovelluksesta, että kuningatar oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Päivä jää mieleen ”Missä olit kun …” -tapahtumana.

Työmatka oli värikäs ja monipuolinen kokonaisuus. Lissabonin satojen vuosien historian keskellä yksilö tuntee itsensä pieneksi ja elämänsä rajalliseksi.

Teksti ja kuvat: Minna M. Keinänen-Toivola

Inna Saarinen12.11.202112.11.2021In English, Matkakertomukset

Business travelling in Germany: European-wide cooperation on weather extremes

The coronavirus pandemic stopped business travelling in international projects for over one and half years. In international projects, the face-to-face meetings and events are critical in ensuring work progress in good cooperation.

My first international business trip during the COVID-19 times headed to the COST DAMOCLES Annual Assembly, in Leipzig, Germany. In COST DAMOCLES, European researchers cooperate in the field of compound events of weather extremes with the aim of minimizing the risks of these events (https://damocles.compoundevents.org/). The trip, the DAMOCLES meeting and Leipzig as a city, turned out to be colourful.

Long way to Leipzig

DAMOCLES Chair of the Action Jakob Zscheischler asked the core group members around midsummer 2021, if we had the willingness and the possibility to participate a face-to-face meeting in Leipzig in later in the autumn. I answered, “yes, if needed”. At the end of August, I received a confirmation that the DAMOCLES meetings will be organized during the last week of October 2021. Before making practical travel arrangements, I had to ask for a risk assessment and travelling permit from SAMK. Luckily, the COVID-19 situation was ok in Germany, so I got the permission to do travel arrangements, with a cancellation option, of course.

Minna Keinänen-Toivola poseeraa läihkuvssa suojamaski naamalla.

Due to the long pause in travelling, I needed to start with the basics – how is business travelling done actually…? I must arrange travelling to and from the airport in Finland, flights, hotel(s), and local travelling at the destination. The travel arrangements, which have been simple things earlier, needed a lot of extra thinking. Luckily, the COVID-19 vaccination passport was launched in Finland perfectly 1.5 weeks before my trip.

Travelling to Leipzig was not the easiest process, as the connections were not the smoothest. I had to travel to the airport hotel in Helsinki-Vantaa already on Saturday, as there was no Sunday morning connection to reach my flight at 1 pm. I had to fill in an electronic COVID-19 vaccination form and a vaccination passport to the airline company before I was able to do the check-in for my flight. In the plane, masks were obligatory, as well as at the airports in Germany. Travelling went smoothly, and when I got up from the escalator at the Leipzig main train station, I already saw the lights of my hotel.

Meeting face-to-face

The Satakunta University of Applied Sciences joined COST DAMOCLES with the Baltic Sea Region flood control project “NOAH” (BSR NOAH: https://sub.samk.fi/noah/). The key theme from the very beginning has been the engagement of stakeholders. In DAMOCLES, there is a work package on the topic, WG2 stakeholder communication and involvement. The leader of WG2 changed in 2021, and I started to lead the work. The Leipzig meeting was the first in my new position.

Recently, matters in the work group WG2 have been handled and discussed in emails and online meetings. The meetings in Leipzig started on Monday with a core group discussion on: ”What is the current project status?”. The DAMOCLES Annual Assembly was held on Tuesday and Wednesday with about 50 participants. The Annual Assembly consisted of several presentations, tasks related to work packages, discussion on upcoming funding possibilities and planning of the project’s last activities and responsibilities.

Ihmisiä istuu pöydän ympärillä kokoustamassa.

Kuusi ihmistä istuu kokoustamassa pöydän ympärillä.

Yleiskuva konferenssista. Ihmiset istuvat pöytien äärellä. Taustalla PowePointesitys. — The meetings were not just about scientific success cases and planning, but also about meeting people face to face. We had a lot of discussion on COVID-19, how students have been handling the situation, how long each expert has done distance work, what is the vaccination situation and how people are reacting to the pandemic. A lively discussion fulfilled the coffee, lunch and dinner breaks. I got to enjoy a vegan lunch twice during the meetings.

Culture in a colourful city

Business travelling is work from morning to evening: first you travel to the meeting venue, then you have a full day meeting, then you take your computer to the hotel and find the official dinner restaurant to eat the dinner during while it is nearly bedtime in Finland. Luckily, the meeting dinner in Leipzig was a cultural experience. It was in the Auerbachs Keller restaurant, which was Goethe’s favourite bar in 1765-1768.

I had some time to explore the city on my way to the meeting venue, and had also about five hours free time during my trip. I did a two-hour visit to the Leipzig Zoo on Monday in sunny weather. The most interesting place was a huge dome, which had tropical climate and various plants. On Wednesday, before leaving to the airport hotel in Leipzig, I visited Johan Sebastian Bach’s workplace, the St. Thomas church (Thomaskirche). The church is home of the St. Thomas choir (Thomanerchor), which has started operations in year 1212. I also visited the famous art museum Museum der bildenden Künste, which has master pieces from many centuries, but also a few contemporary art pieces.

Johan Sebastian Bachin patsas ja taustalla museo.

Edessä tooga-asuinen naispatsas taustalla fesko, jossa kuvattuna ihmisiä maan päällä ja helvetti maan alla.

The sun was rising as my flight from Leipzig to Munich was landing on Thursday morning. My thoughts were on the song ”The world is beautiful”, versioned by the Rauma-origin baritone Aarne Peltonen and pianist Iiro Rantalainen. The lyrics say ”The World is beautiful and a good place to live for a person who has time and space for dreams and freedom of mind”. The COVID-19 situation is not over globally, but in that moment, I saw a ray of hope on the recovery of international cooperation during these uncertain times.

Kuva pilvien yläpuolelta. Alla pilviä taustalla horisontti.

Minna M. Keinänen-Toivola, Faculty of Logistics and Maritime Technology, Maritime Logistics Research Center

Inna Saarinen12.11.202112.11.2021Matkakertomukset, Suomenkieliset

Työmatkalla Saksassa: Euroopan laajuista yhteistyötä sään ääri-ilmiöissä

Koronapandemia katkaisi työmatkat kansainvälisissä projekteissa yli puoleksitoista vuodeksi. Kansainvälissä projekteissa kasvotusten pidettävät kokoukset ja tapahtumat ovat keskeisiä, jotta työt etenevät hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ensimmäinen ulkomaan työmatkani suuntautui korona-aikana COST DAMOCLES -vuosikokoukseen Leipzigiin, Saksaan. COST DAMOCLES:ssa tehdään Euroopan laajuista tutkimusyhteistyötä sään ääri-ilmiöiden yhteisvaikutusten ja riskien minimoinnin parissa (https://damocles.compoundevents.org/). Matka, DAMOCLES-kokous ja Leipzig kaupunkina osoittautuivat värikkäiksi.

Pitkä matka Leipzigiin

DAMOCLESin vetäjä Jakob Zscheischler tiedusteli ydinryhmäläisiltä juhannuksen aikaan 2021, onko meillä halukkuutta ja mahdollisuutta kokoustaa kasvotusten Leipzigissä syksyllä 2021. Vastasin ”kyllä tarvittaessa”. Elokuun lopulla varmistui, että DAMOCLES:n kokoukset järjestetään lokakuun viimeisellä viikolla. Matkajärjestelyjen alkajaisiksi SAMKissa piti pyytää riskienarviointia ja matkustuslupaa. Koronatilanne oli Saksassa ok ja sain luvan matkajärjestelyihin, huomioiden peruutusmahdollisuudet.

Matkajärjestelyt aloitin miettimällä, miten työmatka tehdään…tulee hoitaa meno- ja paluu lentokentälle, lennot, hotelli(t) ja paikallismatkat kohteessa. Matkajärjestelyt, jotka ovat olleet aiemmin perusasioita, vaativat paljon ylimääräistä pohdintaa. Koronapassi tuli sopivasti Suomessa voimaan 1,5 viikkoa ennen matkaa.

Leipzigiin matkustaminen ei ollut yksinkertaista, koska kulkuyhteydet eivät olleet sujuvimmasta päästä. Jouduin matkustamaan jo lauantaina lentokenttähotelliin Helsinki-Vantaalle, koska sunnuntaina ei ollut aamusta yhteyttä, jolla olisin ehtinyt iltapäivä yhden maissa lähteneelle lennolle. Ennen kuin sain kirjauduttua lennolle, piti täyttää lentoyhtiön sähköinen lomake tietoineen koronarokotuksista ja koronapassista. Lennolla oli maskipakko, kuten Saksan lentokentillä. Matka sujui ilman suurempia kommelluksia ja noustessani Leipzigin päärautatieaseman liukuportaista näin heti hotellini valot.

Kokoustamista kasvotusten

Satakunnan ammattikorkeakoulu liittyi COST DAMOCLESiin Itämeren alueen NOAH-tulvahallintaprojektin myötä 2018 (Interreg Baltic Sea Region NOAH https://sub.samk.fi/projects/noah/). Keskeisenä teemana on alusta saakka ollut yhteistyö sidosryhmien kanssa. DAMOCLES:ssa on kokonainen työpaketti WG2 sidosryhmien kanssa viestimiseen ja sitouttamiseen. Työpaketti WG2 vetäjä vaihtui vuoden 2021 alusta, kun aloin vetämään työpakettia. Leipzigin kokous oli ensimmäinen uudessa tehtävässäni.

Työpaketti WG2:sta oli hoidettu sähköpostitse ja nettikokouksessa. Leipzigissä kokoukset aloitettiin maanantaina ydinryhmän kokouksella keskustelemalla ”missä projektissa mennään”. Tiistaina ja keskiviikkona pidettiin DAMOCLESin vuosikokous, johon osallistui noin viisikymmentä henkilöä. Vuosikokouksessa oli lukuisia esitelmiä, työpakettityöskentelyä, puhuttiin jatkorahoitusmahdollisuuksista ja suunniteltiin projektin viimeisen vuoden tehtäviä ja vastuita.

Keskeistä kokouksissa tieteellisten saavutusten ja suunnitelmien lisäksi oli ihmisten kohtaaminen kasvotusten. Koronasta vaihdettiin näkemyksiä, miten opiskelijat ovat pärjänneet, miten pitkään kukin on tehnyt etätöitä, mikä on rokotustilanne ja miten ihmiset suhtautuvat pandemiaan. Eläväinen puheensorina täytti kahvi-, lounas- ja illallishetket. Söinpä ensimmäistä kertaa vegaanisen kokouslounaankin kaksi kertaa.

Kulttuuria värikkäässä kaupungissa

Työmatkat ovat aina työtä aamusta iltaan, ensin matkustat kokouspaikalle, osallistut koko päivän kokoukseen, viet tietokoneesi hotellille ja etsit illallispaikan syödäksesi illallisen puoli yhdeksän uutisten aikaan. Leipzigissä tiistain kokousillallinen oli kulttuurielämys jo itsessään. Illallinen oli Auerbachs Keller -ravintolassa, joka oli Goethen kantapaikka vuosina 1765-1768.

Leipzigissä ehdin havainnoida kaupunkia matkalla kokoukseen ja illallisille. Lisäksi minulla oli kaikkiaan viitisen tuntia vapaata aikaa. Maanantaina tein parin tunnin vierailun Leipzigin eläintarhaan aurinkoisessa säässä. Mielenkiintoisin paikka oli valtava kupoli, jossa oli trooppinen ilmasto monipuolisine kasveineen. Keskiviikkona kokouksien loputtua ennen lähtöä lentokenttähotellille kävin tutustumassa Johan Sebastian Bachin työpaikkaan Tuomaankirkkoon (Thomaskirche). Kirkossa on Thomaskirchen kuoro, Thomanerchor, joka on perustettu vuonna 1212. Kävin myös kuuluisassa Museum der bildenden Künste -taidemuseossa, jossa oli mestariteoksia satojen vuosien takaa kuten myös muutamia nykytaiteen teoksia.

Aurinko nousi torstaiaamuna, kun lentoni Leipzigistä laskeutui Müncheniin. Mieleeni tuli raumalaislähtöisen baritonin Aarne Peltosen ja pianisti Iiro Rantalaisen versio ”Maailma on kaunis” -laulusta, jossa lauletaan ”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille ja mielen vapaus”. Tilanne maailmalla ei koronan suhteen ei ole vielä läheskään ohi, mutta siinä hetkessä heräsi toivo kansainvälisen yhteistyön elpymisestä ja monipuolistumisesta näinä poikkeuksellisina aikoina.

Minna M. Keinänen-Toivola, Logistiikka- ja meriteknologian osaamisalue, Merilogistiikan tutkimuskeskus

Inna Saarinen5.10.20205.10.2020In English, Matkakertomukset, Opiskelijat, Ympäristö

Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

*Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma*.

Making the most out of an unusual summer

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do?

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports.

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

*Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island.*

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available!

*Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.*

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had!

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible!

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.

Jatta Lehtonen7.4.20208.4.2020In English, Matkakertomukset, Opiskelijat, RDI / TKI, Työelämätaidot, Yleinen

COST AMiCI – Expert work and student cooperation within antimicrobial innovations

The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.

In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments.

Martijn Riool and Minna Keinänen-Toivola — Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.

Students as part of the conference team

SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:

As a student, attending the organization of the AMiCI conference was a great opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from being part of the planning, to working in the actual conference and attending the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out about Krakow, and how to write all the information about public transportation, accommodation, sights etc. briefly.

This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event.

The AMiCI conference, SAMK students — SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.

After the conference, our task was to plan a feedback survey for the participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the information given before the event, the practical arrangements during the event and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is room for improvement in the future.

Being a part of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had during our studies and it was interesting to attend an international conference and to meet new people from all around the world. This got us thinking about our future careers – working in the field of event organization could be something we would like to do after graduation.

Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik

Photos: Hanna Rissanen