Lastensuojelutyössä työntekijä kohtaa päivittäin lasten, nuorten ja perheiden haastavia elämäntilanteita. Työ on merkityksellistä, lähellä ihmistä ja suhteissa olevaa työtä, mutta samalla se voi kuormittaa työntekijää. Juuri siksi itsetuntemus ja oman jaksamisen tukeminen ovat keskeinen osa ammatillista kasvua, kehitystä ja osaamista.
Ensimmäisellä Kestävä Minä -kokoontumiskerralla käsittelimme itsetuntemusta ja työuupumusta turvallisessa ja pienessä ryhmässä Diakin ja SAMKin sosionomiopiskelijoiden, hankeasiantuntijoiden sekä lastensuojelulaitos Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemen asiantuntijuutta hyödyntäen.
Miksi itsetuntemus on lastensuojelutyössä välttämätöntä?
Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa omat tunteet, ajatukset, toimintatavat ja rajat. Se auttaa ammattilaista erottamaan, mikä kuormitus syntyy työstä ja mikä esimerkiksi omista sisäisistä vaatimuksista. Samalla se luo perustan myötätunnolle – myös itseä kohtaan.
Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä ammattilainen kohtaa työssään voimakkaita tunteita: turhautumista, kiukkua, ikävää, huolta, mutta myös iloa ja toivoa. Työ vaatii jatkuvaa läsnäoloa, rajojen asettamista ja niiden pitämistä sekä ammatillista harkintaa. Ilman itsetuntemusta on riski, että työntekijä alkaa reagoida asiakkaiden tilanteisiin omien kuormittuneiden tunteidensa kautta tai ylittää huomaamattaan omat jaksamisen rajansa.
Erilaiset asiantuntija toivat erilaisia näkökulmia
Opiskelijaryhmän kanssa työskentelyssä keskeistä oli kolmen erilaisen asiantuntijuuden yhdistäminen.
Ensimmäisen ryhmäkokoontumisen alussa kävimme läpi aiheen teoreettista viitekehystä: itsetuntemuksen käsitteistöä, työuupumuksen kehittymisen ymmärtämistä sekä opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemista. Tarkastelimme muun muassa sitä, miten kuormitus voi näkyä kehossa, tunteissa ja käyttäytymisessä jo ennen varsinaista uupumusta.
Lastensuojelulaitoksen kokenut asiantuntija toi esille käytännön arjen näkökulman. Hän sanoitti konkreettisesti tilanteita, joissa rajojen tunnistaminen on vaikeaa: työvuorojen kuormitus, työtehtävien liiallisuus, hektisyys, lasten haastava käytös, vastuun tunne lasten ja nuorten kasvusta sekä työyhteisön paineet. Asiantuntijan puhe teki näkyväksi sen, että uupumus ei synny äkillisesti, vaan voi hiipiä arkeen vähitellen.
Opiskelijat puolestaan toivat mukaan opiskelijan ja harjoittelijan näkökulman: epävarmuuden, halun suoriutua hyvin, riittämättömyyden tunteet sekä pelon siitä, ettei ole vielä ”tarpeeksi ammattilainen”. Näiden kokemusten sanoittaminen oli keskeinen osa Kestävä minä -ryhmän ensimmäistä kokoontumista.
Keskustelua, pohdintaa ja oivalluksia
Kentän ammattilaisen toimesta opiskelijat tekivät itsenäisen harjoituksen, jossa he valitsivat 3-5 henkilökohtaista luonteenpiirrettä/vahvuutta, jotka kuvasivat parhaiten heidän tyyliään ja tapojaan toimia. Tämän jälkeen he saivat valitsemilleen sanoille selityksiä, joiden avulla he tarkastelivat omaa itsetuntemustaan ja vahvuuksista aiheutuvia mahdollisia uupumuksen merkkejä. Harjoitus tarjosi opiskelijoille konkreettisen kokemuksen siitä, miten positiivisilta tuntuvat luonteenpiirteet voivatkin helposti ja huomaamatta johtaa työuupumukseen.
Keskustelussa nousi esiin oivallus siitä, kuinka pienilläkin keinoilla voi vaikuttaa omaan oloon – ja miten tärkeää on huomata kuormituksen merkit ajoissa, ennen kuin ne kasaantuvat liikaa.
Ryhmässä muodostui yhteinen ymmärrys
Ryhmässä työskentelyn aikana muodostui yhteinen ymmärrys siitä, etttä lastensuojelutyössä ei tarvitse olla valmis tai jaksaa yksin. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä tunnistaa omat rajat ja hakea tukea ajoissa.
Itsetuntemus on taito, joka kehittyy koko työuran ajan. Sen vahvistaminen jo opiskeluvaiheessa antaa tuleville ammattilaisille paremmat edellytykset suojata omaa jaksamistaan ja pysyä alalla.
Yhteistyö hankkeen, oppilaitosten ja lastensuojelun käytännön työn välillä mahdollistaa sen, että opiskelijat saavat realistisen, mutta samalla toivoa ja voimavaroja vahvistavan kuvan lastensuojelutyöstä.
Lopuksi
Kun puhumme työuupumuksen ehkäisystä, puhumme lopulta myös laadukkaasta lastensuojelutyöstä. Hyvinvoiva työntekijä pystyy olemaan aidosti läsnä ja tukena lapsille ja nuorille. Siksi itsetuntemukseen panostaminen ei ole vain yksilön, eikä yhden työyhteisön asia, vaan koko alan yhteinen vastuu. Tämän toivomme viestittyvän kaikille opiskelijoille ja ammattilaisille yhteisesti SataLasson Kestävä minä -ryhmien kautta.
Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)
Kuva: Miia Immonen
Artikkelikuvassa ovat Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemi sekä SataLasso hankeasiantuntija ja Diakin sosiaalialan lehtori Mari Kirkanen.