Ports across continents: Comparing maritime logistics in Finland and Vietnam

My name is Nguyen Tran Thu Trang, a 21-year-old international student pursuing a Logistics degree at Satakunta University of Applied Sciences. This summer, I had the opportunity to complete my internship at the Maritime Logistics Research Center, where I explored how these global trends manifest at the regional level. 

For my project, I compared maritime logistics in two very different places: the ports of Rauma and Pori in Finland’s Satakunta region and Hai Phong Port in northern Vietnam. While separated by thousands of kilometres, these ports face surprisingly similar questions: How can they handle growing trade efficiently? How should they modernize? And how can they meet sustainability targets without slowing down? 

My Writing Process 

For this report, I worked entirely with secondary data, drawing on official reports, academic publications, company reports, and reliable news sources. To ensure the findings were up to date, I primarily focused on materials published within the last five years, with most data sourced from platforms such as ScienceDirect, government and institutional websites, and port authorities. 

One of the biggest challenges was data consistency, especially for Hai Phong. Since the port is actually a network of multiple terminals, comparing it directly with Rauma and Pori wasn’t straightforward. Therefore, I narrowed the scope to the state-managed Hai Phong Port Joint Stock Company. I structured the study around four main themes: 

  • Infrastructure & Cargo Handling 
  • Digitalization & Technology 
  • Sustainability Goals 
  • Operation and Governance Models 

Collecting information about Rauma and Pori also had its difficulties. Some details, especially on sustainability targets and infrastructure, were either outdated or unavailable. On my supervisor’s advice, I used the new EU regulation 2023/1804 as a reference point to interpret their future sustainability goals. 

What I Found in the Comparison 

Looking at Rauma, Pori, and Hai Phong side by side, I realized how much a port’s identity depends on its role in the economy. Rauma focuses on container traffic and forest industry products, while Pori handles bulk cargo and heavy project shipments. Hai Phong, by contrast, moves far greater volumes overall, from containers to bulk cargo, reflecting Vietnam’s fast-growing trade. 

Technology is another area where the differences are clear. Rauma has already introduced Sea Traffic Management to help ships arrive on time and reduce emissions, while Hai Phong impressed me with its Smart Gate system, which makes truck entry faster and more efficient.   

Sustainability is where Finnish ports take the lead. Rauma already offers shore-side electricity, while Pori is planning a CO₂ terminal and exploring offshore wind energy. Hai Phong doesn’t yet have major “green” programs, but by improving efficiency through digital solutions, it is already taking steps toward lower emissions. 

Overall, Finnish ports are further ahead in sustainability, while Hai Phong is strong in adaptability and customer-friendly digitalization. Both sides have valuable lessons they can learn from each other. 

Preparing for my thesis 

On a personal level, I strengthened my ability to analyze complex information and present it in a clear and structured manner. Working with various types of sources and comparing two distinctly different regions enabled me to practice critical thinking, information synthesis, and decision-making. For instance, the process of mutual learning not only helped me absorb information but also trained me to process it in a way that leads to meaningful and effective conclusions. 

This project also provided a valuable opportunity to prepare for my upcoming thesis, as the structure and research approach were quite similar. It gave me confidence in building a framework, narrowing the scope, and applying analytical methods, skills that I will carry forward into my thesis work. 

Text: Nguyen Tran Thu Trang 

Photo: Nguyen Tran Thu Trang 

Eeny, meeny, miny, moe – catch a physio by their toe!

Greetings from a 2nd year physiotherapy student. I am Rugilė Baltrūnaitė and I am studying in the international degree for physiotherapy in SAMK‘s Pori Campus.

Physiotherapy students in the wild

If you are ever walking through SAMK and see a group of students dressed as elderly patients, with medicine balls to simulate pregnant bellies, and rolling around in wheelchairs, you can safely assume they study physiotherapy.

As students, we tend to take advantage of the opportunities that our institution has to offer, so we often experiment with optimal assistive aids, different exercise equipment, and other strange looking devices. This is why when you encounter us “in the wild”, you can quite easily recognize our class.

Physio life with a part-time job

Balancing student life with a part-time job can be exhausting, especially when all you can think about is human anatomy and how good your current recovery is. Between all the extensor pollicis longus and tibialis anterior, your mind rarely has a break or an opportunity to relax. Lately, my tactic has been to keep my studies, my job, and my hobies separate. This allows me to relax from the mental load of studying healthcare. However, whenever I participate in any of my active hobies (the gym, swimming, dancing, rock-climbing), I find myself coming back to the knowledge I have acquired during my studies. Does my pelvis tilt? Am I keeping my core engaged? Are my joints properly aligned for this exercise? – these and many more questions start racing through my head when I move.

Interestingly enough, I am starting to think that I should embrace all of these thoughts. They do not only keep me safe while exercising, but they also support my learning journey and jog my professional memory. So then comes a new problem – when do I let my brain rest?

Physiotherapy students photographed at Meri-Porin Yhtenäiskoulu.
Physiotherapy students photographed at Meri-Porin Yhtenäiskoulu.

Rest and digest

Physiotherapy studies have become an ominpresent part of my life, but sometimes I wish I could rest from all of the theory in my mind. Obviously, I can utilize the calm, sound-proof booths at SAMK, read something relaxing on the hammocks in the downstairs library, but the best option I have started utilizing is environmental change. Us students spend so much time indoors, so why not implement something outside? Taking a walk when you are overstimulated, studying or chatting to friends in cafes, even reading a book sometimes in bed and other times at your kitchen table. Break away from the constant academic mindset and put yourself in a position or place that will aid relaxation. Join a student event while you are at it!

Life beyond the ruckus

Student life at SAMK can be full of surprises, especially when us physiotherapy students lead active breaks, run around in Agora, or organize fundraising events. Among all of this academic chaos, it is nice to remember how all of these tasks improve our own professional abilities. But it is also important to have time for yourself, to find the balance between your student identity and who you are outside of SAMK. While I am still on my own journey to balance these scales, I am excited for what‘s to come!

Text: Rugilė Baltrūnaitė, physiotherapy student

Photos: physiotherapy students

Kesäharjoittelu Pohjois-Amerikan satamien kestävyyden selvittämisen parissa 

Olen Oscar King, 22-vuotias logistiikan opiskelija Raumalta. Minulla on jo kaksi vuotta opiskelua takana Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ja suoritin tänä kesänä tutkintooni sisältyvän harjoittelun SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa. Harjoitteluani varten sain tehtäväksi kirjoittaa itsenäisesti raportin, jossa tarkastelen Pohjois-Amerikan satamien kestävyyttä. Tarkempaa näkökulmaa ei annettu rajaukseksi, joten lähdin tarkastelemaan aihetta laajalla skaalalla. Harjoittelun ideana oli tuottaa hyödyllistä tietoa tutkimuskeskukselle, ja tarjota minulle kattavaa kokemusta tieteellisen kirjoittamisen ja alakohtaisen tiedon hankinnan parissa.  

Miten satamien kestävyys toteutuu – ja mitä raportti paljastaa sen haasteista?

Raportti käsittelee ensin kestävyyttä ja sen määritelmää triple bottom line -mallin mukaan. Triple bottom linen ideana on, että kestävyys koostuu kolmesta osa-alueesta: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristökestävyydestä. Kestävyyttä satamissa tulee siis arvioida kaikkien osa-alueiden kautta, eikä keskittyä pelkästään yhteen. Kokonaiskuvan muodostamiseksi raportti hyödyntää monia muita tutkimuksia, jotka tarkastelevat satamatoiminnan osia triple bottom linen näkökulmasta. Datapohjaiset tutkimukset auttavat kartoittamaan nykytilannetta Pohjois-Amerikassa ja muissa maanosissa.  

Keskeisimpiä löydöksiä ovat satamien kestävyyden vaihteleva toteutuminen sekä Pohjois-Amerikan sisällä että koko maailmalla. Satamien toimintaan ja arvoihin vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, esimerkiksi vaihteleva lainsäädäntö ja satamien kokoerot vahvistavat kestävyyden toteutumisen eriarvoisuutta. Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä on huomattavia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Suurimpana erona maiden välillä lainsäädännön lisäksi on satamanpitäjien hallintamuoto. Pohjois-Amerikassa nähdään myös suuria eroja kestävyyden toteutumisessa itä- ja länsirannikon välillä. Puutteiden korjaamiseksi kaivattaisiin tietoisuuden lisäämistä, uudistuksia lainsäädännössä ja enemmän kannustimia ja tukea kestävälle toiminnalle. 

Näin rakensin raporttini – oppia kirjoitusprosessista ja sen haasteista

Harjoittelu tutkimuskeskuksessa oli ensimmäinen kerta, kun sain tuottaa tieteellistä tekstiä. Prosessi ei siis ollut minulle käytännön puolesta tuttu, enkä ollut oikein varma, mikä paras lähestymistapa olisi. Lähdin liikkeelle etsimällä lähteitä, jotka näyttivät tarjoavan relevanttia tietoa raporttiani varten. Lähteet käsittelevät kestävyyttä yleisesti, kestävyyttä satamissa, satamatoimintaa, Pohjois-Amerikan satamia ja niiden vertailua muiden maanosien satamiin.  Priorisoin siis ajankohtaisia tieteellisiä tekstejä ja etsin niitä pääasiassa Google Scholarin avulla. Tärkeää tietoa löytyi myös yhdistysten ja muiden tärkeiden toimijoiden virallisilta verkkosivuilta ja raporteista.  

Kasattuani noin kymmenen lähdettä kasaan kävin ne yksityiskohtaisemmin läpi ja kirjoitin ylös muistiinpanoja, joista myöhemmin oli helpompi lähteä kirjoittamaan kunnon tekstiä. Kattavan muistiinpanolistan jälkeen aloin työstämään sisällysluetteloa kunnolla ja lähdin myös muuttamaan muistiinpanoja kunnolliseksi tekstiksi. Tekstiä kirjoittaessani pompin paikasta toiseen aika usein, kirjoittaen uutta tekstiä ja sitten katsoen, miten se sopii yhteen aiemman tekstin kanssa. Loppuviimeistelyiksi katsoin, että lähdeviittaukset ovat merkitty oikein, ja tein joitain muokkauksia, joita ohjaajani suositteli minulle. 

Lähestymistapani kirjoitusprosessiin ei välttämättä ollut kaikista paras. Sisällysluettelon huolellinen laatiminen alkuvaiheessa tuntui hankalalta, joten minulla oli tapana lykätä sen hoitamista myöhemmäksi. Puutteellinen sisällysluettelo aiheutti ongelmia ja jumittumista joissain kohdissa, sillä en oikein osannut hahmottaa, miten hyvin aikaansaamani teksti tulee sopimaan raportin viimeiseen versioon. Sain kuitenkin lopulta aikaiseksi kunnollisen rakenteen raporttiin, enkä joutunut karsimaan pois kovin paljon tekstiä matkan varrella.  

Harjoittelusta varmuutta tuleviin opintoihin ja työelämään

Sisällysluettelon lisäksi muita ongelmia ei oikein ilmennyt. Pääasiassa itsenäinen työskentely sopii minulle hyvin, joten arkipäiväinen työnteko tuntui helpolta. Valittu aihe ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, joten sen selvittäminen tarjosi hyvää motivaatiota työstää raporttia kunnolla.  

Tulevaa tieteellistä tekstiä, kuten esimerkiksi opinnäytetyötä varten koen saaneeni hyvin kallisarvoista kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä tein hyvin ja mitä olisin voinut ehkä tehdä toisin. Opinnäytetyön aloittaminen tuntuu nyt paljon vähemmän jännittävältä. Aihetta en vielä ole päättänyt, mutta minulla on harjoittelun jälkeen paremmat valmiudet työprosessiin. 

Satamatoiminnalla on valtava merkitys kansainvälisessä kaupankäynnissä, mikä taas on keskeinen osa opiskelemaani alaa. Harjoittelu tarjosi minulle uuden tavan syventää ammatillista osaamistani, ja uskon hyötyväni tästä tulevaisuudessa. 

Teksti: Oscar King 

Kuva: Oscar King 

A double degree student’s training on CRM strategy and event organization at the Maritime Logistics Research Center 

My name is Matthieu Avale. I’m a 23-year-old French international business student and was completing my internship at the Maritime Logistics Research Center  in Rauma, Finland. This experience forms part of my studies and personal development, and I would like to share some insights into my missions, the challenges I encountered, and the skills I developed during this period. 

I was assigned two main tasks during my internship that shaped my daily activities and learning journey. The main task was to propose a CRM solution for the Maritime Logistics Research Center, and the second one was to organize an event. 

Proposing a CRM System 

My first mission was to research and propose a CRM (Customer Relationship Management) system that would meet the research center’s needs. A CRM system is both a strategy and a tool used by companies to manage and analyze interactions with customers and prospects. Its main objectives are to: 

  • Improve business relationships 
  • Enhance customer satisfaction and retention 
  • Streamline internal processes 
  • Boost sales and overall profitability 

CRM tools allow companies to centralize client data, making it easier to answer customer questions, detect potential problems, and optimize service delivery. Previously, I had only used CRM systems to extract data; during this project, I needed to take a step back to truly understand the center’s needs and suggest a solution tailored to them. This work gave me a deeper understanding of CRM systems’ function and the strategic thinking behind selecting the right tool. I also proposed a few action plans for the center to better leverage CRM to enhance its operations. 

However, the task came with its challenges: 

Budget constraint: The CRM solution needed to be free of charge. Many of the best-known systems on the market are not, and they were the ones I was most familiar with. 

Regulatory considerations: I had to ensure that any data collection and storage practices complied with relevant privacy and data protection regulations. 

Despite these obstacles, the project helped me develop critical thinking skills and a more solution-oriented mindset. 

I also had to change CRM solutions several times, either because I wasn’t fully satisfied with the functionality offered or because some systems proved too complex to set up in the specific context of the research center. 

Organizing an Event 

My second mission was to organize an event for the center. 
Having a lot of time before the event was an advantage. It allowed me to brainstorm ideas, consider potential animations, and foresee potential problems well in advance. The continuous reflection helped me build a more detailed and creative event plan.   

One of the key benefits of organizing and participating in the event was the opportunity it created for team building. Strong team dynamics are essential for productivity, creativity, and a positive work atmosphere in any professional environment. Events like the one I organized provide a relaxed setting where team members can interact outside their usual roles, discover shared interests, and strengthen mutual trust. This not only improves communication but also enhances collaboration and morale within the workplace. For me, it was a chance to get to know my colleagues better and to help strengthen their bond. 

The realization of the event went smoothly. Although it was cancelled quite late the first time, I had to re-plan and prepare everything again, but it was better to do it this way than to organize it, and only 2 or 3 people showed up. In the end, the event was successful in my opinion. It also offered an excellent opportunity to connect with the team and get to know them better in a more informal setting. 

One of my initial concerns was whether the schedule would be held and if all the planned activities would fit into the allocated time. Fortunately, everything went according to plan, and all activities were carried out as expected. I also prepared backup activities in case things moved faster than anticipated. This project taught me the importance of foresight, adaptability, and detailed preparation when planning professional events. 

Balancing Internship and Thesis 

Alongside these missions, I have been working on my thesis. Balancing the workload between my thesis and my internship has been a challenge, but also a great opportunity to improve my time management and organizational skills. It also helped me to develop my curiosity and my writing skills. 

Conclusion 

This internship at the Maritime Logistics Research Center has been a very interesting experience. It not only allowed me to apply theoretical knowledge in a real-world setting but also pushed me to gain maturity as I was organizing my own schedule. From navigating CRM systems under constraints to organizing a successful event, each task brought unique challenges that strengthened my problem-solving, communication, and planning skills. 

Moreover, working in an international environment in Finland has broadened my perspective and given me valuable insights into cross-cultural teamwork. I’m grateful for the trust placed in me and the support from Minna throughout this training. I am thankful for this opportunity, and I really appreciate working in this positive environment.  

Reference: 

Author unknown. (n.d.). CRM system components. Retrieved from https://www.engagebay.com/blog/importance-of-crm/ 

Text: Matthieu Avale, international business student 

Photo: Minna Keinänen-Toivola 

Belgian student discovers sustainability in maritime logistics in Finland 

My name is Elisa, and I’m a Belgian student studying for a double degree in marketing and international business. This year, I’m lucky enough to be living a unique experience in Finland, as part of my studies at SAMK (Satakunta University of Applied Sciences), in Rauma. This adventure not only allows me to discover a new culture, but also to immerse myself in an exciting professional world. 

I did my internship at SAMK’s Maritime Logistics Research Center, a forward-looking center that strives to integrate sustainability principles into every one of its projects. My main objective during this internship was to highlight the center’s sustainable commitments and explore ways of improving them. 

To do this, I carried out a real investigation: I analyzed their communications (website, social networks), observed their working environment, and above all, I had the chance to talk directly with some of the researchers. These interviews were particularly enriching. I discovered the challenges they face – particularly in terms of the transition to cleaner fuels, the adaptation of port infrastructures, and the importance of digitalization to better measure and reduce emissions. 

The result is a comprehensive report structured around the three pillars of sustainability: environmental, social and futuristic. In it, I also put forward concrete ideas for raising the profile of the center’s sustainable actions, through communications media such as social networks, flyers, and specialized events. 

Among my tasks, I was also asked to consider the center’s participation in Baltic Sea Day, a key event in the region. I proposed that the center organize interactive mini-conferences on this occasion, in order to present in a dynamic way the advances of its research linked to maritime sustainability. The idea is to create a space for exchange with the public, but also to raise awareness of the importance of applied research in preserving the Baltic Sea. 

This internship has given me a better understanding of how sustainability can (and must) be integrated into maritime logistics, a key sector that is still too often lagging behind on these issues. It has also enabled me to develop my skills in research, strategic communication, and critical analysis, while contributing to a mission that is close to my heart: to participate, in my own way, in a more responsible future. 

Text:  Elisa Tinel, a double degree student in marketing and international business  

Photo: Minna Keinänen-Toivola 

Seikkailu keskellä koulupäivää – oppimista ja oivalluksia metsäteemaisessa pakohuoneessa

Toteutimme sosionomiopiskelijoiden kesken projektin, jonka tavoitteena oli yhdistää oppimiseen toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja pelillisyyttä. Pakopeli toteutettiin SAMKin Pelisellissä, joka mahdollisti teeman ja tarinan elävöittämistä äänitehosteiden, valotuksen sekä virtuaalitaustojen avulla. Opiskelijaryhmä kokosi tilaan myös muuta metsäaiheista rekvisiittaa.

Pakopelissä oli lavasteiden lisäksi myös roolihahmoja, jotka näyttelivät ritaria, metsäneläimiä sekä metsän henkeä. Pelin tehtävät vaativat ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä koko ryhmältä. Tavoitteena oli pyrkiä uniikkiin ja ainutlaatuiseen lopputulokseen ja tarjota lapsille jotain aivan uudenlaista.

Osallistujille kerrottiin tarina Lumoavasta metsästä ja sen kirouksesta. Metsäseikkailijoiden tehtävänä oli ratkoa erilaisia pulmia 45 minuutissa, jotta metsän kirous saatiin purettua. Tehtäviin liittyviä vihjeitä oli kätketty pakohuoneeseen ja niiden avulla seikkailijat pääsivät ratkomaan pulmia. Pulmien ratkaisut tarjosivat numerokoodeja lukkoihin, tietoa aarrearkkujen avainten olinpaikasta sekä kirjaimia tai sanoja koodien murtamiseksi. Jokainen ratkaistu tehtävä vei lähemmäs loppuratkaisua ja metsän kirouksen purkamista. Pakohuoneen osallistujat olivat 1.–7.-luokkalaisia, minkä vuoksi tehtävät olivat myös vaikeusasteeltaan räätälöity ikätason mukaisesti.

Metsäteemainen pakohuone sai innostuneen vastaanoton sekä opettajilta että oppilailta ja moni toivoi pääsevänsä ratkomaan tulevaisuudessa uusia pakopelejä. Tämänkaltaiset oppimiskokemukset ovat loistava tapa yhdistää esimerkiksi luontoaiheita, ryhmätyötaitoja ja leikkimielisyyttä.

Teksti: Opiskelija Milla Erholtz, NSO23SP

Kuvat: NSO23SP

Student’s Visit to SAMK Pori – From Robots to Relaxation

On 31st of March, our student Jayamini Peirisyalage from the Rauma campus visited SAMK’s Pori campus. In this video, she shares her impressions of the visit and what stood out to her the most. You’ll get a sneak peek into our RoboAI lab and Pelliselli (Experience Lab), while hearing her thoughts on the importance of balancing technology with wellbeing, and how learning mindfulness techniques can support your studies. Tech, wellbeing, and great vibes – don’t miss it!

Intensiivipajapäivät – Lukuvuonna 2023–24 testattiin opinnäytetyöviikonloppuja

Opinnäytetyö on kautta aikojen ollut opintojen loppuhuipentuma ja viimeinen niitti valmistumiselle. Samalla se on saanut mörön maineen. Mitä tehdä, jos opinnäytetyö alkaa pelottamaan liikaa ja kynnys sen loppuun saattamiselle nousee liian korkeaksi? Näihin kysymyksiin on etsitty vastausta opinnäytetyöpajoista. Opinnäytetyön valmistumisen viivästymiselle on toki monia syitä – esimerkiksi perhe ja työt vievät opiskelijoiden aikaa ja kapasiteettia. Opinnäytetyö harvoin myöskään etenee ryhmäpaineen alaisena muiden opintojen tapaan.

Opinnäytetyöpajat voivat tarjota yhden ratkaisun opinnäytetyön valmistumiseen. Syksyllä 2023 SAMKissa pilotoitiin kahden päivän mittaista opinnäytetyöpajaa. Palautekyselyn mukaan 17/21 osallistujasta kertoi opinnäytetyönsä edistyneen joko erittäin paljon tai huomattavasti – kaikki vastaajat kertoivat sen edistyneen. Kysyttäessä kuinka todennäköisesti suosittelisi opinnäytetyöviikonloppuun osallistumista kaverille, asteikolla 1–10 vastausten keskiarvo oli 9,43 (n=21).

Pilottipajojen konseptoinnissa lähtökohtana toimi se, että opiskelijalle tarjotaan aikaa ja ohjausta – hetken pysähdys arjesta ja henkilökohtaista tukea pajan aikana. Paja aloitettiin perjantai-iltana verkossa jokaisen opinnäytetyön yksilöllisellä tilannekatsauksella ja tavoitteen määrittämisellä pajalle. Ilmoittautuneille ennakkoon lähettämässämme sähköpostissa muotoilimme kysymyksen näin: ”Mihin olet tyytyväinen lauantaina työskentelyn päätyttyä?” Lisäksi perjantaina käytiin läpi AMK-opinnäytetyön perusrakennetta. Samaan aikaan YAMK-opiskelijat saivat keskittyä jatkamaan omaa työtään toisessa verkkohuoneessa.

Lauantai aloitettiin aamupalalla Raumalla Kanali-kampuksen kolmannessa kerroksessa. Aamupalan jälkeen opiskelijat asettautuivat kerrokseen itselleen sopivaan työpisteeseen. Työskentelyaikaa oli iltakahdeksaan asti. SAMK tarjosi opiskelijoille myös lounaan ja päivällisen. Opiskelijat saivat keskittyä opinnäytetyön edistämiseen. Me ohjaajina kiersimme opiskelijoiden luona auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin. Päivän mittaan tarjottiin myös tietoiskuja esimerkiksi tiivistelmän kirjoittamisesta, lähdemerkinnöistä ja kirjoittamisen jumien selättämisestä kaikille yhteisesti.

Jos syyt opinnäytetyöjumiin ovat erilaisia, myös syyt tulla pajaan vaihtelevat. Osa tarvitsee rauhallisen hetken, jossa voi keskittyä tekemään omaa työtään, osa tulee hakemaan ajan lisäksi ohjausta, ehkä uutta kipinääkin tekemiseen. Tunnelma pilottipajoissa lauantaina oli mieleenpainuva. Opiskelijat ahkeroivat opinnäytetöidensä parissa tiiviisti.

Viikonloppupajaan mahtui 20 opiskelijaa. Sille määrälle ajattelimme ohjauskapasiteettimme riittävän. Tietyn opintopisterajan ylittäneille opiskelijoille lähetettiin kutsuviesti sähköpostilla ja mukaan pääsi ilmoittautumisjärjestyksessä. Opiskelijoita tuli kaikilta SAMKin osaamisalueilta, eri tutkinto-ohjelmista. Me emme siis välttämättä olleet aiheen asiantuntijoita, vaan ohjasimme opiskelijaa eteenpäin ajatus- ja kirjoitusprosessissa.

Syksyllä pilottipajoja järjestettiin kaksi. Keväällä järjestettiin samalla konseptilla yksi viikonloppupaja ja muutama kevyempi perjantain päiväpaja. Myös perjantain päiväpajat todettiin toimivaksi konseptiksi ja kestonsa vuoksi ohjaajillekin hieman kevyemmiksi – ne alkoivat kello 9 ja päättyivät jo kello 16. Lisäksi tekstejä nyt nyt pyydetty luettavaksi ennakkoon, ja palautetta saatuaan opiskelijat ovat päässeet aloittamaan työskentelyn heti pajapäivän alussa. Näin voidaan välttää alun ohjausruuhkaa.

Tuotteemme pilottipajoissa oli siis lyhyesti seuraavanlainen: tarjosimme ajan, paikan, ohjauksen ja ravitsemuksen. Iso osa opiskelijoiden työskentelyä oli luonnollisesti heidän oman työnsä tekeminen ja kun siihen sitoutui, työ myös meni eteenpäin. Saamamme palaute oli todella hyvää, mutta toki on muistettava, että aivan kaikki eivät palautetta antaneet. Osa pajan kannustavuutta on myös se, että näkee muitakin, jotka pakertavat saman asian parissa.

Tarkoitus oli, että paja olisi tietyllä tapaa huoleton. Se varmasti vaikuttaa siihen, että ”tämä hetki on käytettävä hyväksi”. Jokaisella oli lisäksi omia rauhoittumisen, keskittymisen ja hyvän olon keinojaan – olivat ne sitten oma yksin vallattu tila, vastamelukuulokkeet, villasukat, termari tai vaikkapa neulominen tauoilla ja infoissa.

Aloitimme pajojen suunnittelun yhdessä syksyn 2023 alussa, muutama sana aiheesta oli vaihdettu edelliskeväänä. Sitä ennen emme edes tunteneet toisiamme, mutta jostain saimme vihiä siitä, että jotain yhteistä voisi olla, ja sitten vietiin idea keskusteluun opetuksen vararehtorin kanssa. Yhteistyö oli tältä pohjalta jopa hämmentävän toimivaa – yhteinen ajatus opiskelijoiden ohjaamisesta kantaa pitkälle.

Teksti: Lehtori Anne Sankari ja päätoiminen tuntiopettaja Elviira Tuomi

Kuva: Pixabay/janeb13

Havaintoja länsinaapurista – harjoittelussa Suomen Tukholman suurlähetystössä 

Aloitin AMK-harjoittelijana suurlähetystön poliittisen tiimin assistenttitiimissä maaliskuun alussa ja olen ehtinyt jo oppia harjoittelussa paljon uusia taitoja, mutta myös havainnoida uutta, väliaikaista kotikaupunkiani. Tukholma oli minulle tuttu kohde lomareissuilta ja päiväristeilyiltä, ja tulipa lukioikäisenä myös majoituttua viikko etelätukholmalaisen koulun lattialla salibandyleirin aikana. Varsinainen arki Tukholmassa on kuitenkin ollut uusi kokemus ja haaste. Onhan Tukholma paljon muutakin kuin vanha kaupunki, Åhléns ja Gröna Lund. 

Tiesin jo ennakkoon, että asuntotilanne Tukholmassa on haastava. Siispä aloitin jo joulukuussa heti harjoittelupaikan varmistuttua etsimään asuntoa. Huomasin nopeasti, että joko olisi maksettava huomattavasti enemmän asumisesta tai sitten tingittävä sijainnista. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka tarkoittaa, että kuljen joka aamu metrolla eli tunnelbanalla noin 45 minuutin työmatkan, johon sisältyy yksi vaihto. On myös ollut jännittävää asua tuntemattoman kämppiksen kanssa, sillä päädyin alivuokraamaan huoneen asunnosta, jossa myös vuokranantajani asuu. Asunnon kanssa kävi kyllä hyvä tuuri, ainoastaan välillä joudun vähän jännittämään kuinka asunnon viherkasvit selviävät hoidossani asunnon omistajan ollessa pitkiä pätkiä reissussa. 

Ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä kaupassa ja yritin muistella, mitä sitä oikein tuleekaan syötyä arkena. Elintarvikkeet ovat pitkälti samoja kuin Suomessa, mutta Suomen valikoimat ovat todella paljon runsaammat kuin täällä. Alkuun olin yllättynyt, kun kaupasta löytyi vain ulkomaalaista kurkkua, koska Suomessahan saa suomalaista kurkkua ympäri vuoden. Jossakin kohtaa tuli vastaan iloinen yllätys, kun ulkomaalaisena kurkkuna olikin tarjolla suomalaista kurkkua espanjalaisen sijaan! Soijarouhetta tai pikapuuropusseja täältä ei tahdo kaupasta löytyä, ja niitä kollegat kuulemmat aina tuovatkin Suomessa käydessään. 

Tukholman siluetti.
Maisema Tukholman Skinnarviksbergetiltä Kungsholmenin suuntaan.

Isompaa kulttuurishokkia ei ole kuitenkaan päässyt syntymään, koska elämä Tukholmassa ei lopulta juurikaan eroa arjesta Suomessa alun asettumisen jälkeen. Julkinen liikenne toimii hyvin ja Tukholmassa riittää nähtävää. Huomasin alkuun, että vaikka puhun ja ymmärrän ruotsia todella hyvin, niin paikalliset vaihtavat kielen herkästi englantiin, jos yhtään vaikuttaa siltä, että keskustelukumppani ei ymmärrä ruotsia tai puhu sitä sujuvasti. 

Harjoittelun aikana olen päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut myös ruotsalaiseen minglauskulttuuriin. Lähes kaikissa tapahtumissa on varattu aikaa minglaukselle, joka tarkoittaa siis vapaamuotoisempaa osuutta, jolloin on aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kesken ja verkostoitua uusien tuttavien kanssa, yleensä vaikkapa kahvikupillisen äärellä. Näissä tilanteissa pitäisi olla itse rohkeampi ja mennä aktiivisesti luomaan verkostoja, mutta harjoittelijana olen vielä tuntenut oloni hieman epävarmaksi ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia pääasiassa kollegoiden tai muiden harjoittelijoiden kanssa. Tässäpä siis tavoitetta harjoittelun loppuajalle. 

Harjoittelun ohessa on ollut hienoa osallistua myös muutamiin kansainvälisiin suurlähetystöharjoittelijoille tarkoitettuihin kokoontumisiin ja after work -tilaisuuksiin. On ollut mielenkiintoista verrata harjoittelukokemuksia esimerkiksi tanskalaisten ja tšekkiläisten harjoittelijoiden kanssa. Tšekkiläisten kanssa jutellessa tuli hauska kysymys, kun he halusivat tietää, että pidämmekö me suomalaiset ruotsalaisia jäykkinä, kylminä ja vaikeasti lähestyttävinä. Kysymys sai minut ja suomalaisen harjoittelijakollegani hieman hämmentymään ja taisimme naurahtaakin, koska tuo kuvaus osui niin lähelle stereotyyppistä kuvausta suomalaisista. Suomessa ruotsalaisia on pidetty ehkäpä juuri päinvastoin avoimina, positiivisina ja sosiaalisina. Tämän myös kerroimme, ja saimme aikaan hyvän keskustelun stereotypioista ja niiden vastaavuudesta todellisuuteen. Täällä kokemani mukaan Suomi ja suomalaiset nauttivat oikein hyvää mainetta Ruotsissa sekä myös esimerkiksi muiden maiden harjoittelijoiden parissa. Etenkin meidän opiskelijoiden kannattaa ottaa siitä hyöty irti ja unohtaa stereotypiat ja turha vaatimattomuus. 


Anni Tapani

Anni Tapani 

Kirjoittaja on toisen vuoden tradenomiopiskelija, humanististen tieteiden kandidaatti ja pohjoismaisten kielten maisteriopiskelija, joka toteuttaa parhaillaan unelmaansa harjoittelujaksosta ulkomailla. 

Hälsa och välfärd – Hyvinvointia, kulttuuria ja saaristomaisemia

Osallistuimme SAMKin vapaasti valittavalle “Hälsa och välfärd på svenska” -opintojaksolle, jonka kautta pääsimme tutustumaan kahden Maarianhaminan sote-alan kohteen lisäksi myös Ahvenanmaan kulttuuriin. Matkan piti aluksi suuntautua myös Tukholmaan, mutta kuljetusalan lakon takia kävimme vain Maarianhaminassa. Matkaan lähdimme tiistaina 30.1.2024 aamulla laivalla ja palasimme takaisin jo seuraavan päivän iltana.

Opintomatkalla mukana oli kaksi opettajaa, Mari Linna sekä Anna-Sofia Salminen. Opettajien lisäksi oli mukana yhteensä seitsemän SAMKin sote-alan opiskelijaa (kaksi fysioterapeutti-, kaksi geronomi-, kaksi hoitotyönopiskelijaa sekä yksi sosionomiopiskelija).

Rauhallista menoa Ahvenanmaan kaduilla

Vierailumme ajankohta osui matkailusesongin ulkopuolelle, joten Maarianhaminan kaduilla ei ollut vilkasta menoa. Liekö syynä myös kovin liukas keli, joka rauhoitti meidänkin askeleitamme kaupungissa kävellessämme. Eri kohteiden välillä kulkiessamme käveltyjä kilometrejä kuitenkin kertyi mukavasti ja raikas meri-ilma tarjosi happirikasta ulkoilua meille saaressa vierailijoille.

Sukellus Ahvenanmaan historiaan

Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella Ahvenanmaan historiaan. Kierroksen aloitimme palaten ajassa 7500 vuotta taaksepäin ja kuulimme mielenkiintoisia tapahtumia sekä tarinoita vuosien varrelta aina nykypäivään saakka.

Vierailijaryhmä kävi tutustumassa päivätoimintakeskukseen.

Tutustumiskäynnit kohteisiin

Keskiviikkona aamulla luovutettuamme huoneemme Hotelli Pommernissa suuntasimme tutustumaan Rehab City –nimiseen yritykseen. Yrityksen toiminnasta oli kertomassa sydämellään työtätekevä, pitkän linjan ammattilainen, fysioterapeutti Mats Danielsson. Rehab Cityssä työskentelee fysioterapeuttien lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja henkilökohtainen valmentaja sekä hieroja. Paikassa tarjotaan monipuolisesti kuntoutuspalveluita, ja se onkin monipuolinen työpaikka. Rehab Cityssä on mahdollisuus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Danielsson kertoi, että paikka sopisi esimerkiksi fysioterapeuteille loppuopintojen harjoittelupaikaksi juuri monipuolisuutensa takia, mutta siellä tarvitaan jo laajaa tietotaitoa. “Erikoisuutena”, verrattuna Suomen kuntoutuskeskuksiin oli se, että heillä oli oma uima-allas, jota hyödynnettiin paljon fysioterapiassa ja ryhmäliikunnoissa.

Ennen lähtöä takaisin kotiin ehdimme vielä vierailemaan KST:n (Kommunernas socialtjänst k.f) kehitysvammaisille sekä autisteille henkilöille järjestetyssä päivätoiminnassa, jossa saimme kohdata mukavia persoonia, niin henkilökunnassa, kuin päivätoiminnan asiakkaissakin. KST:n tavoitteena on parantaa asiakkaidensa elämänlaatua auttamalla heitä. Asiakkaita esimerkiksi neuvotaan ja autetaan työnhaussa. Päivätoiminta soveltuu hyvin sote-alan opiskelijoille harjoittelupaikaksi ja on niin sanottu matalan kynnyksen paikka, koska kielitaitovaatimus ei ole niin suuri.

Rohkaistumista ruotsin kielen puhumiseen

Opintojakson aikana pääsi hyvin harjoittamaan omaa ruotsin kielen taitoa ja heikommallakin ruotsin kielen taidolla pärjäsi hyvin. Matkan aikana pääsi oppimaan uutta, hyödyllistä, sote-alalle soveltuvaa sanastoa, josta varmasti on hyötyä myös tulevaisuudessa. Myös jos vähänkin mietityttää ruotsinkieliseen paikkaan harjoitteluun meneminen, on opintojakso hyvä ponnahduslauta tällaiselle.

Kiitos Svenska Kulturfonden i Björneborg:in myöntämästä stipendistä, joka mahdollisti opintomatkamme ja pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin, asukkaisiin sekä alueen sote-palveluihin.

Jos kiinnostuit Ahvenanmaasta tai olet pohtinut kaksi- tai ruotsinkielistä harjoittelua, tutustu Praktik på svenska -Moodleen, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Niin mekin teemme!

”En riktig skäribo vill skydda allt som är nära”.

(Oikea saaristolainen suojaa kaikkea, mikä on lähellä.)

– Jannen repliikki Myrskyluodon Maijan prologissa

Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.
Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.

Kirjoittajat: Jemina Nurminen toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja Virpi Suojanen ensimmäisen vuoden geronomiopiskelija

Artikkelikuvassa ryhmä on menossa tutustumaan Rehab Cityyn.