Kategoria: Opiskelijat – Students

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat In English, Merenkulku - Maritime, Opiskelijat - Students, Yleinen - General

A double degree student’s training on CRM strategy and event organization at the Maritime Logistics Research Center 

My name is Matthieu Avale. I’m a 23-year-old French international business student and was completing my internship at the Maritime Logistics Research Center  in Rauma, Finland. This experience forms part of my studies and personal development, and I would like to share some insights into my missions, the challenges I encountered, and the skills I developed during this period. 

I was assigned two main tasks during my internship that shaped my daily activities and learning journey. The main task was to propose a CRM solution for the Maritime Logistics Research Center, and the second one was to organize an event. 

Proposing a CRM System 

My first mission was to research and propose a CRM (Customer Relationship Management) system that would meet the research center’s needs. A CRM system is both a strategy and a tool used by companies to manage and analyze interactions with customers and prospects. Its main objectives are to: 

  • Improve business relationships 
  • Enhance customer satisfaction and retention 
  • Streamline internal processes 
  • Boost sales and overall profitability 

CRM tools allow companies to centralize client data, making it easier to answer customer questions, detect potential problems, and optimize service delivery. Previously, I had only used CRM systems to extract data; during this project, I needed to take a step back to truly understand the center’s needs and suggest a solution tailored to them. This work gave me a deeper understanding of CRM systems’ function and the strategic thinking behind selecting the right tool. I also proposed a few action plans for the center to better leverage CRM to enhance its operations. 

However, the task came with its challenges: 

Budget constraint: The CRM solution needed to be free of charge. Many of the best-known systems on the market are not, and they were the ones I was most familiar with. 

Regulatory considerations: I had to ensure that any data collection and storage practices complied with relevant privacy and data protection regulations. 

Despite these obstacles, the project helped me develop critical thinking skills and a more solution-oriented mindset. 

I also had to change CRM solutions several times, either because I wasn’t fully satisfied with the functionality offered or because some systems proved too complex to set up in the specific context of the research center. 

Organizing an Event 

My second mission was to organize an event for the center. 
Having a lot of time before the event was an advantage. It allowed me to brainstorm ideas, consider potential animations, and foresee potential problems well in advance. The continuous reflection helped me build a more detailed and creative event plan.   

One of the key benefits of organizing and participating in the event was the opportunity it created for team building. Strong team dynamics are essential for productivity, creativity, and a positive work atmosphere in any professional environment. Events like the one I organized provide a relaxed setting where team members can interact outside their usual roles, discover shared interests, and strengthen mutual trust. This not only improves communication but also enhances collaboration and morale within the workplace. For me, it was a chance to get to know my colleagues better and to help strengthen their bond. 

The realization of the event went smoothly. Although it was cancelled quite late the first time, I had to re-plan and prepare everything again, but it was better to do it this way than to organize it, and only 2 or 3 people showed up. In the end, the event was successful in my opinion. It also offered an excellent opportunity to connect with the team and get to know them better in a more informal setting. 

One of my initial concerns was whether the schedule would be held and if all the planned activities would fit into the allocated time. Fortunately, everything went according to plan, and all activities were carried out as expected. I also prepared backup activities in case things moved faster than anticipated. This project taught me the importance of foresight, adaptability, and detailed preparation when planning professional events. 

Balancing Internship and Thesis 

Alongside these missions, I have been working on my thesis. Balancing the workload between my thesis and my internship has been a challenge, but also a great opportunity to improve my time management and organizational skills. It also helped me to develop my curiosity and my writing skills. 

Conclusion 

This internship at the Maritime Logistics Research Center has been a very interesting experience. It not only allowed me to apply theoretical knowledge in a real-world setting but also pushed me to gain maturity as I was organizing my own schedule. From navigating CRM systems under constraints to organizing a successful event, each task brought unique challenges that strengthened my problem-solving, communication, and planning skills. 

Moreover, working in an international environment in Finland has broadened my perspective and given me valuable insights into cross-cultural teamwork. I’m grateful for the trust placed in me and the support from Minna throughout this training. I am thankful for this opportunity, and I really appreciate working in this positive environment.  

Reference: 

Author unknown. (n.d.). CRM system components. Retrieved from https://www.engagebay.com/blog/importance-of-crm/ 

Text: Matthieu Avale, international business student 

Photo: Minna Keinänen-Toivola 

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat In English, Merenkulku - Maritime, Opiskelijat - Students, Ympäristö - Environment

Belgian student discovers sustainability in maritime logistics in Finland 

My name is Elisa, and I’m a Belgian student studying for a double degree in marketing and international business. This year, I’m lucky enough to be living a unique experience in Finland, as part of my studies at SAMK (Satakunta University of Applied Sciences), in Rauma. This adventure not only allows me to discover a new culture, but also to immerse myself in an exciting professional world. 

I did my internship at SAMK’s Maritime Logistics Research Center, a forward-looking center that strives to integrate sustainability principles into every one of its projects. My main objective during this internship was to highlight the center’s sustainable commitments and explore ways of improving them. 

To do this, I carried out a real investigation: I analyzed their communications (website, social networks), observed their working environment, and above all, I had the chance to talk directly with some of the researchers. These interviews were particularly enriching. I discovered the challenges they face – particularly in terms of the transition to cleaner fuels, the adaptation of port infrastructures, and the importance of digitalization to better measure and reduce emissions. 

The result is a comprehensive report structured around the three pillars of sustainability: environmental, social and futuristic. In it, I also put forward concrete ideas for raising the profile of the center’s sustainable actions, through communications media such as social networks, flyers, and specialized events. 

Among my tasks, I was also asked to consider the center’s participation in Baltic Sea Day, a key event in the region. I proposed that the center organize interactive mini-conferences on this occasion, in order to present in a dynamic way the advances of its research linked to maritime sustainability. The idea is to create a space for exchange with the public, but also to raise awareness of the importance of applied research in preserving the Baltic Sea. 

This internship has given me a better understanding of how sustainability can (and must) be integrated into maritime logistics, a key sector that is still too often lagging behind on these issues. It has also enabled me to develop my skills in research, strategic communication, and critical analysis, while contributing to a mission that is close to my heart: to participate, in my own way, in a more responsible future. 

Text:  Elisa Tinel, a double degree student in marketing and international business  

Photo: Minna Keinänen-Toivola 

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - Students, Sosiaaliala - Social services

Seikkailu keskellä koulupäivää – oppimista ja oivalluksia metsäteemaisessa pakohuoneessa

Toteutimme sosionomiopiskelijoiden kesken projektin, jonka tavoitteena oli yhdistää oppimiseen toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja pelillisyyttä. Pakopeli toteutettiin SAMKin Pelisellissä, joka mahdollisti teeman ja tarinan elävöittämistä äänitehosteiden, valotuksen sekä virtuaalitaustojen avulla. Opiskelijaryhmä kokosi tilaan myös muuta metsäaiheista rekvisiittaa.

Pakopelissä oli lavasteiden lisäksi myös roolihahmoja, jotka näyttelivät ritaria, metsäneläimiä sekä metsän henkeä. Pelin tehtävät vaativat ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä koko ryhmältä. Tavoitteena oli pyrkiä uniikkiin ja ainutlaatuiseen lopputulokseen ja tarjota lapsille jotain aivan uudenlaista.

Osallistujille kerrottiin tarina Lumoavasta metsästä ja sen kirouksesta. Metsäseikkailijoiden tehtävänä oli ratkoa erilaisia pulmia 45 minuutissa, jotta metsän kirous saatiin purettua. Tehtäviin liittyviä vihjeitä oli kätketty pakohuoneeseen ja niiden avulla seikkailijat pääsivät ratkomaan pulmia. Pulmien ratkaisut tarjosivat numerokoodeja lukkoihin, tietoa aarrearkkujen avainten olinpaikasta sekä kirjaimia tai sanoja koodien murtamiseksi. Jokainen ratkaistu tehtävä vei lähemmäs loppuratkaisua ja metsän kirouksen purkamista. Pakohuoneen osallistujat olivat 1.–7.-luokkalaisia, minkä vuoksi tehtävät olivat myös vaikeusasteeltaan räätälöity ikätason mukaisesti.

Metsäteemainen pakohuone sai innostuneen vastaanoton sekä opettajilta että oppilailta ja moni toivoi pääsevänsä ratkomaan tulevaisuudessa uusia pakopelejä. Tämänkaltaiset oppimiskokemukset ovat loistava tapa yhdistää esimerkiksi luontoaiheita, ryhmätyötaitoja ja leikkimielisyyttä.

Teksti: Opiskelija Milla Erholtz, NSO23SP

Kuvat: NSO23SP

Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Opiskelijoiden rakentama pakopeli Peliselliin.
Alkutilanne Pelisellissä.
Kirjoittaja Natalija PoltorakaJulkaistu Kategoriat In English, Opiskelijat - Students

Student’s Visit to SAMK Pori – From Robots to Relaxation

On 31st of March, our student Jayamini Peirisyalage from the Rauma campus visited SAMK’s Pori campus. In this video, she shares her impressions of the visit and what stood out to her the most. You’ll get a sneak peek into our RoboAI lab and Pelliselli (Experience Lab), while hearing her thoughts on the importance of balancing technology with wellbeing, and how learning mindfulness techniques can support your studies. Tech, wellbeing, and great vibes – don’t miss it!

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - StudentsAvainsanat

Intensiivipajapäivät – Lukuvuonna 2023–24 testattiin opinnäytetyöviikonloppuja

Opinnäytetyö on kautta aikojen ollut opintojen loppuhuipentuma ja viimeinen niitti valmistumiselle. Samalla se on saanut mörön maineen. Mitä tehdä, jos opinnäytetyö alkaa pelottamaan liikaa ja kynnys sen loppuun saattamiselle nousee liian korkeaksi? Näihin kysymyksiin on etsitty vastausta opinnäytetyöpajoista. Opinnäytetyön valmistumisen viivästymiselle on toki monia syitä – esimerkiksi perhe ja työt vievät opiskelijoiden aikaa ja kapasiteettia. Opinnäytetyö harvoin myöskään etenee ryhmäpaineen alaisena muiden opintojen tapaan.

Opinnäytetyöpajat voivat tarjota yhden ratkaisun opinnäytetyön valmistumiseen. Syksyllä 2023 SAMKissa pilotoitiin kahden päivän mittaista opinnäytetyöpajaa. Palautekyselyn mukaan 17/21 osallistujasta kertoi opinnäytetyönsä edistyneen joko erittäin paljon tai huomattavasti – kaikki vastaajat kertoivat sen edistyneen. Kysyttäessä kuinka todennäköisesti suosittelisi opinnäytetyöviikonloppuun osallistumista kaverille, asteikolla 1–10 vastausten keskiarvo oli 9,43 (n=21).

Pilottipajojen konseptoinnissa lähtökohtana toimi se, että opiskelijalle tarjotaan aikaa ja ohjausta – hetken pysähdys arjesta ja henkilökohtaista tukea pajan aikana. Paja aloitettiin perjantai-iltana verkossa jokaisen opinnäytetyön yksilöllisellä tilannekatsauksella ja tavoitteen määrittämisellä pajalle. Ilmoittautuneille ennakkoon lähettämässämme sähköpostissa muotoilimme kysymyksen näin: ”Mihin olet tyytyväinen lauantaina työskentelyn päätyttyä?” Lisäksi perjantaina käytiin läpi AMK-opinnäytetyön perusrakennetta. Samaan aikaan YAMK-opiskelijat saivat keskittyä jatkamaan omaa työtään toisessa verkkohuoneessa.

Lauantai aloitettiin aamupalalla Raumalla Kanali-kampuksen kolmannessa kerroksessa. Aamupalan jälkeen opiskelijat asettautuivat kerrokseen itselleen sopivaan työpisteeseen. Työskentelyaikaa oli iltakahdeksaan asti. SAMK tarjosi opiskelijoille myös lounaan ja päivällisen. Opiskelijat saivat keskittyä opinnäytetyön edistämiseen. Me ohjaajina kiersimme opiskelijoiden luona auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin. Päivän mittaan tarjottiin myös tietoiskuja esimerkiksi tiivistelmän kirjoittamisesta, lähdemerkinnöistä ja kirjoittamisen jumien selättämisestä kaikille yhteisesti.

Jos syyt opinnäytetyöjumiin ovat erilaisia, myös syyt tulla pajaan vaihtelevat. Osa tarvitsee rauhallisen hetken, jossa voi keskittyä tekemään omaa työtään, osa tulee hakemaan ajan lisäksi ohjausta, ehkä uutta kipinääkin tekemiseen. Tunnelma pilottipajoissa lauantaina oli mieleenpainuva. Opiskelijat ahkeroivat opinnäytetöidensä parissa tiiviisti.

Viikonloppupajaan mahtui 20 opiskelijaa. Sille määrälle ajattelimme ohjauskapasiteettimme riittävän. Tietyn opintopisterajan ylittäneille opiskelijoille lähetettiin kutsuviesti sähköpostilla ja mukaan pääsi ilmoittautumisjärjestyksessä. Opiskelijoita tuli kaikilta SAMKin osaamisalueilta, eri tutkinto-ohjelmista. Me emme siis välttämättä olleet aiheen asiantuntijoita, vaan ohjasimme opiskelijaa eteenpäin ajatus- ja kirjoitusprosessissa.

Syksyllä pilottipajoja järjestettiin kaksi. Keväällä järjestettiin samalla konseptilla yksi viikonloppupaja ja muutama kevyempi perjantain päiväpaja. Myös perjantain päiväpajat todettiin toimivaksi konseptiksi ja kestonsa vuoksi ohjaajillekin hieman kevyemmiksi – ne alkoivat kello 9 ja päättyivät jo kello 16. Lisäksi tekstejä nyt nyt pyydetty luettavaksi ennakkoon, ja palautetta saatuaan opiskelijat ovat päässeet aloittamaan työskentelyn heti pajapäivän alussa. Näin voidaan välttää alun ohjausruuhkaa.

Tuotteemme pilottipajoissa oli siis lyhyesti seuraavanlainen: tarjosimme ajan, paikan, ohjauksen ja ravitsemuksen. Iso osa opiskelijoiden työskentelyä oli luonnollisesti heidän oman työnsä tekeminen ja kun siihen sitoutui, työ myös meni eteenpäin. Saamamme palaute oli todella hyvää, mutta toki on muistettava, että aivan kaikki eivät palautetta antaneet. Osa pajan kannustavuutta on myös se, että näkee muitakin, jotka pakertavat saman asian parissa.

Tarkoitus oli, että paja olisi tietyllä tapaa huoleton. Se varmasti vaikuttaa siihen, että ”tämä hetki on käytettävä hyväksi”. Jokaisella oli lisäksi omia rauhoittumisen, keskittymisen ja hyvän olon keinojaan – olivat ne sitten oma yksin vallattu tila, vastamelukuulokkeet, villasukat, termari tai vaikkapa neulominen tauoilla ja infoissa.

Aloitimme pajojen suunnittelun yhdessä syksyn 2023 alussa, muutama sana aiheesta oli vaihdettu edelliskeväänä. Sitä ennen emme edes tunteneet toisiamme, mutta jostain saimme vihiä siitä, että jotain yhteistä voisi olla, ja sitten vietiin idea keskusteluun opetuksen vararehtorin kanssa. Yhteistyö oli tältä pohjalta jopa hämmentävän toimivaa – yhteinen ajatus opiskelijoiden ohjaamisesta kantaa pitkälle.

Teksti: Lehtori Anne Sankari ja päätoiminen tuntiopettaja Elviira Tuomi

Kuva: Pixabay/janeb13

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Matkakertomukset - Travel stories, Opiskelijat - Students, Työelämätaidot - Working life skills

Havaintoja länsinaapurista – harjoittelussa Suomen Tukholman suurlähetystössä 

Aloitin AMK-harjoittelijana suurlähetystön poliittisen tiimin assistenttitiimissä maaliskuun alussa ja olen ehtinyt jo oppia harjoittelussa paljon uusia taitoja, mutta myös havainnoida uutta, väliaikaista kotikaupunkiani. Tukholma oli minulle tuttu kohde lomareissuilta ja päiväristeilyiltä, ja tulipa lukioikäisenä myös majoituttua viikko etelätukholmalaisen koulun lattialla salibandyleirin aikana. Varsinainen arki Tukholmassa on kuitenkin ollut uusi kokemus ja haaste. Onhan Tukholma paljon muutakin kuin vanha kaupunki, Åhléns ja Gröna Lund. 

Tiesin jo ennakkoon, että asuntotilanne Tukholmassa on haastava. Siispä aloitin jo joulukuussa heti harjoittelupaikan varmistuttua etsimään asuntoa. Huomasin nopeasti, että joko olisi maksettava huomattavasti enemmän asumisesta tai sitten tingittävä sijainnista. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, joka tarkoittaa, että kuljen joka aamu metrolla eli tunnelbanalla noin 45 minuutin työmatkan, johon sisältyy yksi vaihto. On myös ollut jännittävää asua tuntemattoman kämppiksen kanssa, sillä päädyin alivuokraamaan huoneen asunnosta, jossa myös vuokranantajani asuu. Asunnon kanssa kävi kyllä hyvä tuuri, ainoastaan välillä joudun vähän jännittämään kuinka asunnon viherkasvit selviävät hoidossani asunnon omistajan ollessa pitkiä pätkiä reissussa. 

Ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä kaupassa ja yritin muistella, mitä sitä oikein tuleekaan syötyä arkena. Elintarvikkeet ovat pitkälti samoja kuin Suomessa, mutta Suomen valikoimat ovat todella paljon runsaammat kuin täällä. Alkuun olin yllättynyt, kun kaupasta löytyi vain ulkomaalaista kurkkua, koska Suomessahan saa suomalaista kurkkua ympäri vuoden. Jossakin kohtaa tuli vastaan iloinen yllätys, kun ulkomaalaisena kurkkuna olikin tarjolla suomalaista kurkkua espanjalaisen sijaan! Soijarouhetta tai pikapuuropusseja täältä ei tahdo kaupasta löytyä, ja niitä kollegat kuulemmat aina tuovatkin Suomessa käydessään. 

Tukholman siluetti.
Maisema Tukholman Skinnarviksbergetiltä Kungsholmenin suuntaan.

Isompaa kulttuurishokkia ei ole kuitenkaan päässyt syntymään, koska elämä Tukholmassa ei lopulta juurikaan eroa arjesta Suomessa alun asettumisen jälkeen. Julkinen liikenne toimii hyvin ja Tukholmassa riittää nähtävää. Huomasin alkuun, että vaikka puhun ja ymmärrän ruotsia todella hyvin, niin paikalliset vaihtavat kielen herkästi englantiin, jos yhtään vaikuttaa siltä, että keskustelukumppani ei ymmärrä ruotsia tai puhu sitä sujuvasti. 

Harjoittelun aikana olen päässyt osallistumaan erilaisiin tapahtumiin, joissa olen tutustunut myös ruotsalaiseen minglauskulttuuriin. Lähes kaikissa tapahtumissa on varattu aikaa minglaukselle, joka tarkoittaa siis vapaamuotoisempaa osuutta, jolloin on aikaa vaihtaa kuulumisia muiden osallistujien kesken ja verkostoitua uusien tuttavien kanssa, yleensä vaikkapa kahvikupillisen äärellä. Näissä tilanteissa pitäisi olla itse rohkeampi ja mennä aktiivisesti luomaan verkostoja, mutta harjoittelijana olen vielä tuntenut oloni hieman epävarmaksi ja jäänyt vaihtamaan kuulumisia pääasiassa kollegoiden tai muiden harjoittelijoiden kanssa. Tässäpä siis tavoitetta harjoittelun loppuajalle. 

Harjoittelun ohessa on ollut hienoa osallistua myös muutamiin kansainvälisiin suurlähetystöharjoittelijoille tarkoitettuihin kokoontumisiin ja after work -tilaisuuksiin. On ollut mielenkiintoista verrata harjoittelukokemuksia esimerkiksi tanskalaisten ja tšekkiläisten harjoittelijoiden kanssa. Tšekkiläisten kanssa jutellessa tuli hauska kysymys, kun he halusivat tietää, että pidämmekö me suomalaiset ruotsalaisia jäykkinä, kylminä ja vaikeasti lähestyttävinä. Kysymys sai minut ja suomalaisen harjoittelijakollegani hieman hämmentymään ja taisimme naurahtaakin, koska tuo kuvaus osui niin lähelle stereotyyppistä kuvausta suomalaisista. Suomessa ruotsalaisia on pidetty ehkäpä juuri päinvastoin avoimina, positiivisina ja sosiaalisina. Tämän myös kerroimme, ja saimme aikaan hyvän keskustelun stereotypioista ja niiden vastaavuudesta todellisuuteen. Täällä kokemani mukaan Suomi ja suomalaiset nauttivat oikein hyvää mainetta Ruotsissa sekä myös esimerkiksi muiden maiden harjoittelijoiden parissa. Etenkin meidän opiskelijoiden kannattaa ottaa siitä hyöty irti ja unohtaa stereotypiat ja turha vaatimattomuus. 

Anni Tapani

Anni Tapani 

Kirjoittaja on toisen vuoden tradenomiopiskelija, humanististen tieteiden kandidaatti ja pohjoismaisten kielten maisteriopiskelija, joka toteuttaa parhaillaan unelmaansa harjoittelujaksosta ulkomailla. 

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Matkakertomukset - Travel stories, Opiskelijat - Students, Yleinen - General

Hälsa och välfärd – Hyvinvointia, kulttuuria ja saaristomaisemia

Osallistuimme SAMKin vapaasti valittavalle “Hälsa och välfärd på svenska” -opintojaksolle, jonka kautta pääsimme tutustumaan kahden Maarianhaminan sote-alan kohteen lisäksi myös Ahvenanmaan kulttuuriin. Matkan piti aluksi suuntautua myös Tukholmaan, mutta kuljetusalan lakon takia kävimme vain Maarianhaminassa. Matkaan lähdimme tiistaina 30.1.2024 aamulla laivalla ja palasimme takaisin jo seuraavan päivän iltana.

Opintomatkalla mukana oli kaksi opettajaa, Mari Linna sekä Anna-Sofia Salminen. Opettajien lisäksi oli mukana yhteensä seitsemän SAMKin sote-alan opiskelijaa (kaksi fysioterapeutti-, kaksi geronomi-, kaksi hoitotyönopiskelijaa sekä yksi sosionomiopiskelija).

Rauhallista menoa Ahvenanmaan kaduilla

Vierailumme ajankohta osui matkailusesongin ulkopuolelle, joten Maarianhaminan kaduilla ei ollut vilkasta menoa. Liekö syynä myös kovin liukas keli, joka rauhoitti meidänkin askeleitamme kaupungissa kävellessämme. Eri kohteiden välillä kulkiessamme käveltyjä kilometrejä kuitenkin kertyi mukavasti ja raikas meri-ilma tarjosi happirikasta ulkoilua meille saaressa vierailijoille.

Sukellus Ahvenanmaan historiaan

Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella Ahvenanmaan historiaan. Kierroksen aloitimme palaten ajassa 7500 vuotta taaksepäin ja kuulimme mielenkiintoisia tapahtumia sekä tarinoita vuosien varrelta aina nykypäivään saakka.

Vierailijaryhmä kävi tutustumassa päivätoimintakeskukseen.

Tutustumiskäynnit kohteisiin

Keskiviikkona aamulla luovutettuamme huoneemme Hotelli Pommernissa suuntasimme tutustumaan Rehab City –nimiseen yritykseen. Yrityksen toiminnasta oli kertomassa sydämellään työtätekevä, pitkän linjan ammattilainen, fysioterapeutti Mats Danielsson. Rehab Cityssä työskentelee fysioterapeuttien lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja henkilökohtainen valmentaja sekä hieroja. Paikassa tarjotaan monipuolisesti kuntoutuspalveluita, ja se onkin monipuolinen työpaikka. Rehab Cityssä on mahdollisuus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Danielsson kertoi, että paikka sopisi esimerkiksi fysioterapeuteille loppuopintojen harjoittelupaikaksi juuri monipuolisuutensa takia, mutta siellä tarvitaan jo laajaa tietotaitoa. “Erikoisuutena”, verrattuna Suomen kuntoutuskeskuksiin oli se, että heillä oli oma uima-allas, jota hyödynnettiin paljon fysioterapiassa ja ryhmäliikunnoissa.

Ennen lähtöä takaisin kotiin ehdimme vielä vierailemaan KST:n (Kommunernas socialtjänst k.f) kehitysvammaisille sekä autisteille henkilöille järjestetyssä päivätoiminnassa, jossa saimme kohdata mukavia persoonia, niin henkilökunnassa, kuin päivätoiminnan asiakkaissakin. KST:n tavoitteena on parantaa asiakkaidensa elämänlaatua auttamalla heitä. Asiakkaita esimerkiksi neuvotaan ja autetaan työnhaussa. Päivätoiminta soveltuu hyvin sote-alan opiskelijoille harjoittelupaikaksi ja on niin sanottu matalan kynnyksen paikka, koska kielitaitovaatimus ei ole niin suuri.

Rohkaistumista ruotsin kielen puhumiseen

Opintojakson aikana pääsi hyvin harjoittamaan omaa ruotsin kielen taitoa ja heikommallakin ruotsin kielen taidolla pärjäsi hyvin. Matkan aikana pääsi oppimaan uutta, hyödyllistä, sote-alalle soveltuvaa sanastoa, josta varmasti on hyötyä myös tulevaisuudessa. Myös jos vähänkin mietityttää ruotsinkieliseen paikkaan harjoitteluun meneminen, on opintojakso hyvä ponnahduslauta tällaiselle.

Kiitos Svenska Kulturfonden i Björneborg:in myöntämästä stipendistä, joka mahdollisti opintomatkamme ja pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin, asukkaisiin sekä alueen sote-palveluihin.

Jos kiinnostuit Ahvenanmaasta tai olet pohtinut kaksi- tai ruotsinkielistä harjoittelua, tutustu Praktik på svenska -Moodleen, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Niin mekin teemme!

”En riktig skäribo vill skydda allt som är nära”.

(Oikea saaristolainen suojaa kaikkea, mikä on lähellä.)

– Jannen repliikki Myrskyluodon Maijan prologissa

Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.
Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.

Kirjoittajat: Jemina Nurminen toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja Virpi Suojanen ensimmäisen vuoden geronomiopiskelija

Artikkelikuvassa ryhmä on menossa tutustumaan Rehab Cityyn.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Merenkulku - Maritime, Opiskelijat - Students

Itämeripäivän konseptointia logistiikka-alan yrityksille

Olen Jannica Hedback ja opiskelen liiketalouden tutkinto-ohjelmassa kolmatta vuotta Raumalla. Aloitin ensin Porin kampuksella, mutta hain siirtohaussa Raumalle ja pääsin. Olen ollut kiinnostunut kaupallisesta alasta ja siksi hainkin SAMKiin opiskelemaan tradenomiksi. Itseäni kiinnosti kovasti myös monipuoliset työllistymismahdollisuudet ja uravaihtoehdot.

Olen nyt ollut melkein kolme kuukautta SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksella opintoihin kuuluvassa harjoittelussa. Työharjoitteluni aihe oli Itämeripäivä: Itämeripäivän konseptointi Satakunnan alueen logistiikka-alan (satamat, laivat, kuljetusyritykset) yrityksille. Näkökulma erityisesti esihenkilöiden ja johtoportaan motivoinnin kautta ja etenemissuunnitelma/konseptointi miten markkinoida Itämeripäivää jatkossa. Hauskaa sinänsä, koska Itämeripäivä on itselleni tuttu jo kouluajoilta, kun olemme keränneet rannoilta roskia, vierailleet vedenpuhdistamolla ja olleet WWF:n järjestämässä öljyntorjuntakoulutuksessa lukiossa. Tuntui siltä, että ikään kuin ympyrä olisi sulkeutunut.

Itämeripäivä on John Nurmisen Säätiön teemapäivä elokuun viimeisenä torstaina. Tavan juhlia voi valita vapaasti, mutta kunnioittaen meriympäristöä. Itämeripäivään liittyy hurjasti erilaisia tapoja osallistua, mutta kolme yleisintä niistä ovat:

  • Itämerimenu, jossa katetaan pöytään särkeä, silakkaa ja muikkua tai hernettä, papua ja sesongin kasviksia sekä kotimaista viljaa. Ruoan voi nauttia kotona, ravintolassa tai rannalla ja somettaa #Itämeripäivä
  • Pulahdus: Yhteinen pulahdus klo 18, mutta kaikki pulahdukset lasketaan Itämeripäivänä. Sen voi jakaa myös somessa #Itämeripäivä
  • Itämerihetki: Pysähdy Itämeren äärelle pieneen hetkeen tai suurempaan tapahtumaan. Useat museot, kirjastot ja järjestöt järjestävät tapahtumia tai vinkkaavat itämerellisen kulttuurin äärelle. Voi myös tehdä kirjan kanssa retken rantaan ja nauttia luonnosta. Muun muassa näiden lisäksi kerätään John Nurmisen Säätiölle rahaa Itämeren suojeluun.

Tehtävänäni oli konseptoida Itämeripäivä Satakunnan alueen logistiikka-alan yrityksille. Tapahtumakonsepti tarkoittaa toimintasuunnitelmaa/-mallia. Tapahtumakonseptin tavoitteena on helpottaa järjestämään tapahtuma, sitten kun se on ajankohtaista. Konsepti toimii myös muokattavana suunnitelmana tulevina vuosina, kun mietitään tapahtuman järjestämistä. Harjoittelu oli selvästi prosessimuotoista. Ensin suunnittelin, sitten toteutin ja lopuksi muokkasin yksityiskohtia uusiksi. Harjoitteluni oli itsenäistä ja vaati itseohjautuvuutta. Tukenani oli ohjaaja, silloin, kun apua tarvitsin. Pääsin harjoittelussa haastamaan itseäni ammatillisesti, mutta myös kehittämään itseäni. Tiedän, että en ole valmis ammattilainen, mutta toivottavasti kehityskelpoinen sellainen.

Harjoittelussani olen koonnut kolme toimintavaihtoehtoa vuodelle 2024 riippuen siitä kuinka paljon on käytössä resursseja Itämeripäivään. Ensimmäinen vaihtoehto vaatii vähiten resursseja ja kolmas eniten. Eniten resursseja vaativassa suunnitelmassa, järjestetään Itämeripäivänä Satakunnan logistiikka-alan yritysten johdolle/esihenkilöille ammatillinen päivä, jossa kuullaan puheenvuoroja ja kerätään rahaa Itämeren suojeluun. Harjoitteluni aihe oli hieman haastava. Logistiikka-alaan kytkeytyy varsin miesvaltainen kuva ja kuva stereotyyppisesti heistä, jotka eivät halua osallistua mihinkään tempauksiin. Toivottavasti harjoitteluni jälkeen saadaan edes osa Satakunnan logistiikka-alan yrityksistä mukaan Itämeripäivään.

Teksti ja kuva: SAMKin opiskelija Jannica Hedback

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - Students

Tieteen visualisointia

Nimeni on Miisa Tarkanmäki ja opiskelen kuvataidetta neljättä ja viimeistä vuotta Kankaanpäässä. Olen aina ollut kiinnostunut sekä kuvataiteesta että luovasta kirjoittamisesta, minkä vuoksi ilmaisin kiinnostusta Kokko-hankkeen pedagogista johtamista koskevan kuvitustehtävän toteuttamiseen. Tehtävänä oli luoda tekstin pohjalta sarjakuva. Toteutin projektin osana työharjoittelua. Tekstin aihe kuulosti aluksi vieraalta, mikä vaikeutti tekstin muuttamista kuvaksi.

Kun tutustuin enemmän Kokko-hankkeeseen ja kuvitukseen liittyvään tekstiin pedagogisesta johtamisesta palvelumuotoilun keinoin, sain paremman käsityksen aiheesta. Teksti tiivisti tulokset syksyn 2022 aikana järjestetyistä 11 työpajasta eri henkilöstöryhmille, esihenkilöasemassa oleville ja opiskelijoille. Näissä työpajoissa ryhmät keskustelivat ajatuksiaan pedagogisesta johtamisesta ja sen vaikutuksesta omaan opiskelu- ja työarkeen.

Oma tehtäväni oli siis kuvittaa tulokset näistä työpajoista sarjakuvan muodossa. Tekotavaksi valitsin digitaalisen taiteen, koska se tuntui minulle luonnollisimmalta tavalta tehdä sarjakuvaa, vaikka tekniikka oli minulle aika uusi. Koin tehtävän aluksi todella haastavaksi, koska olen tottunut fiktiiviseen ja tarinalliseen sarjakuvakerrontaan. Yleisesti ottaen oma taiteeni, oli se sitten perinteisempää maalausta, digitaalista sarjakuvaa tai pelkkää kaunokirjallista tekstiä, on teemaltaan fantasiaa, ja se on tavalla tai toisella kerronnallista. Tieteellisen tekstin muuttaminen kuvaksi tarjosi uudenlaisen haasteen.

Pulmia ja ratkaisuja

Ennen piirtämisen aloittamista luin tekstin pedagogisesta johtamisesta useaan kertaan ja kirjoitin tärkeimmät kohdat paperille, mikä auttoi minua tekstin sisäistämisessä. Seuraavaksi jaoin tekstin osiin, jotta voisin aloittaa luonnosten piirtämisen. Sain jo ennen projektin alkua ja tekovaiheessa paljon apua ja ohjausta kuvitustehtävän toimeksiantajilta ja harjoittelusta vastaavalta opettajalta. Yhdessä heidän kanssaan päädyin luomaan neljä erilaista hahmoa, jotka edustivat työpajojen eri henkilöstöryhmiä. Näiden hahmojen kautta toin kuvitukseen kerronnallisuutta, mikä helpotti omaa prosessiani.

Projektin tekeminen sijoittui joulukuulle ja tammikuun alkuun, joten osa prosessista ajoittui myös joululomalle. Ajanhallinta ja suunnittelu oli ratkaisevaa sarjakuvan valmistumisessa ajallaan. Lisäksi motivaation löytäminen keskellä joululomaa oli aluksi haastavaa. Kun sain muutaman kuvan valmiiksi, työ alkoi sujua helpommin, ja sain kaikki kuvat valmiiksi aikataulun mukaisesti. Lisäksi muistin myös lomailla ja viettää joulua ihan rauhassa. Tammikuussa tapasimme vielä tiimin kanssa, ja päätimme pienistä muutoksista kuviin, sekä kokosimme niihin tiivistetyt tekstit alkuperäisen tekstin pohjalta. Piirsin muutokset ja lisäsin tekstit, ja sarjakuva oli minun osaltani valmis.

Monipuolista harjoittelua

Sarjakuvan tekemiseen liittyi paljon haasteita, mutta harjoittelu oli kaiken kaikkiaan todella monipuolinen. Ajanhallinnan ja vaikean aiheen lisäksi kehitin kommunikaatiotaitoja sekä digitaalisen taiteen osaamista. Projekti avasi myös uusia yhteistyömahdollisuuksia tulevaisuudessa. Vaikeasta aiheesta huolimatta harjoittelu oli oppimisen kannalta todella onnistunut.

Kankaanpään Taidekoulun kampuksella monipuoliset tilaisuudet ovat mahdollistaneet muutenkin todella laajan ja kattavan harjoittelukokonaisuuden. Olen tehnyt tämän projektin lisäksi muun muassa fiktiivistä sarjakuvaa, ollut mukana Finlayson Art Area 2023 -projektissa ja minulla on tulossa kaksi ryhmänäyttelyä vielä tämän syksyn aikana. Mahdollisuuksien kirjo on ollut yksi parhaista asioista kuvataiteen opiskelussa.

Piirroskuva naisesta ja SAMKin logo

Kokko-hanke

Hankkeen tavoitteena on kehittää ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen korkeakoulupedagogiikan kouluttajien ja kehittäjien osaamista, jotta heillä on valmiuksia toimia digitalisoituvissa ja yhteisöllisissä toimintaympäristöissä. Samalla kehitetään oman korkeakoulun pedagogisia käytäntöjä ja toimintamalleja. Lue lisää.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - Students, Yleinen - General

Toimittajaverkoston ekosysteemi mallintaa kytköksiä eri tekijöiden kesken

Kesätöitä on varmasti moneen lähtöön ja junaan. Tässä junassa, jonka kyytiin lähdin toukokuun alussa, viedään maaliin yli kahden vuoden vaativa työ laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen kehittämiseksi. Uskon, että konkreettisen tekemisen ja aikaansaannosten lisäksi päivittäiset maisemat matkan varrella ovat mielenkiintoiset ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista.

Olen Sami Alatörmä, 24-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Tänä kesänä olen töissä Merilogistiikan tutkimuskeskuksella LaivaDigiLab-hankkeessa, joka on Euroopan aluekehitysrahaston ja SAMKin rahoittama hanke. Olen mukana viimeistelemässä hanketta projektitutkijan roolissa yhdessä kokeneen työporukan kanssa.

Kesätyöni tärkein tehtävä on tehdä laivanrakentamiseen ja digitaalisten järjestelmiin liittyvän toimittajaverkoston ekosysteemistä näkyvä ja luova kokonaisuus. Tämä auttaa tekijäkenttää hahmottamaan kokonaisuutta ja laitetoimittajia näkemään kytköksiä oman toiminnan suhteesta muihin toimijoihin.

Hankkeessa on tehty jo vastaava ekosysteemimallinnus muutamien pääjärjestelmien osalta. Mindmap-tyyppisissä kaavioissa nähdään kytkökset järjestelmien välillä.

Mallinnosten hyöty tulee tiedon ja ymmärryksen lisäämisestä oman työn ulkopuolelle: muutos yhdessä järjestelmässä tai toimittajan tuotteessa voi vaikuttaa etäämmälläkin kuin puhtaasti ”naapurin tontilla”. Tämä näkyvyys järjestelmien riippuvuuksista ja toisaalta toimittajien kytköksistä auttaa niin laivan elinkaaren ylläpito-osuudessa, mutta voi olla hyödyllinen työkalu myös ennakkotestaamisessa.

Tulen myös työstämään laivanrakentamisen ennakkotestauksen konseptista ajatuskarttaa, jossa tuodaan näkyväksi laivanrakentamisen vaiheet ja vaiheisiin liittyviä hyviä työtapoja.

Mikä on LaivaDigiLab?

Voidakseni toteuttaa ekosysteemimallinnosta, on minun tullut tutustua LaivaDigiLab-hankkeeseen. Sen tavoitteena on tukea satakuntalaista laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen prosessi. Hanke lähti käyntiin laivojen digitaalisten järjestelmien nykytilanteen kartoituksella. Vastauksena digitaalisten järjestelmien yhteensovittamisen haasteisiin ja ongelmien ratkaisuun ennakoivasti hankkeessa pilotoidaan ennakkotestauksen konseptia. Taustalla on myös vihreä siirtymä, jonka mukaisia energiatehokkuustavoitteita hanke tukee.

Tähänastisen ymmärrykseni mukaan liiketoimintaa uhkaavia tekijöitä on mahdollista ehkäistä ennakkotestauksen menetelmiä kehittämällä. Hankkeen tulosten avulla voidaan säästää aikaa ja rahaa.

Hanke ei luo fyysistä testaustilaa, vaan yrittää luoda olosuhteet ja konseptin, joka ohjaa huomioimaan muuttuvia tekijöitä ennaltaehkäisevästi. Hankkeen onnistuminen on erittäin tärkeää Rauman ja satakuntalaisen merenkulun kannalta. Oman koulutustaustaani pohjaten koen, että hankkeen tuloksia voisi esitellä ulkomailla, mikä antaisi hyvää mainetta koko Suomen merenkululle. Raumalainen merenkulku ja laivanrakennus on kenties pieni peluri globaalisti, mutta ainutlaatuisuus ja edelläkävijyys monissa asioissa ovat valttikortteja isossa kuvassa maailmalla. Ennakkotestauksen konseptin hyödyt voisi toimia esimerkkinä vihreässä siirtymässä muille maille.

Kesätöistä buustia opinnäytetyöhön

Olen ollut työssä vasta toukokuun alusta alkaen, tutustunut hankkeeseen, hankemaailmaan sekä SAMKin tapaan tehdä töitä. Hankemaailma vaikuttaa vielä monimutkaiselta ja vaikealta, mutta luotan, että töiden edetessä kuviot selkeytyvät ja että kesätyön jälkeen hallitsen monia asioita paremmin. Työkaverit ovat kokeneita, ja tukea oppimiseen on tarjolla. Myös työmoraali on korkealla: töitä tehdään kovaa, mutta rennolla otteella.

Minulle on tärkeää, että opin hallitsemaan LaivaDigiLab-kokonaisuutta. Toimittajaverkostojen kartoitus ja yhdistäminen visuaaliseksi kokonaisuudeksi sekä ennakkotestaamisen konseptin visualisointi ovat kuitenkin kaksi tärkeintä, joiden on onnistuttava parhaiten. Toivottavasti saisin myös inspiraatiota opinnäytetyöhön, jonka teen SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden tuella. Kesästä tulee varmasti hyvä: työntäyteinen, mutta motivoiva ja tärkeä myös työurani kannalta. Tulen näkemään, millä tavalla projektit saatetaan loppuun ja millaista osaamista tämän hetken työmaailma kaipaa.

Teksti: Sami Alatörmä, kesätyöntekijä ja kolmannen vuoden opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Kirjoitus on tuotettu osana LaivaDigiLab-hanketta, jonka rahoittajana toimivat Euroopan Unionin aluekehitysrahasto (EAKR) ja SAMK.