Osallistuimme SAMKin vapaasti valittavalle “Hälsa och välfärd på svenska” -opintojaksolle, jonka kautta pääsimme tutustumaan kahden Maarianhaminan sote-alan kohteen lisäksi myös Ahvenanmaan kulttuuriin. Matkan piti aluksi suuntautua myös Tukholmaan, mutta kuljetusalan lakon takia kävimme vain Maarianhaminassa. Matkaan lähdimme tiistaina 30.1.2024 aamulla laivalla ja palasimme takaisin jo seuraavan päivän iltana.
Opintomatkalla mukana oli kaksi opettajaa, Mari Linna sekä Anna-Sofia Salminen. Opettajien lisäksi oli mukana yhteensä seitsemän SAMKin sote-alan opiskelijaa (kaksi fysioterapeutti-, kaksi geronomi-, kaksi hoitotyönopiskelijaa sekä yksi sosionomiopiskelija).
Rauhallista menoa Ahvenanmaan kaduilla
Vierailumme ajankohta osui matkailusesongin ulkopuolelle, joten Maarianhaminan kaduilla ei ollut vilkasta menoa. Liekö syynä myös kovin liukas keli, joka rauhoitti meidänkin askeleitamme kaupungissa kävellessämme. Eri kohteiden välillä kulkiessamme käveltyjä kilometrejä kuitenkin kertyi mukavasti ja raikas meri-ilma tarjosi happirikasta ulkoilua meille saaressa vierailijoille.
Sukellus Ahvenanmaan historiaan
Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisessa museossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella Ahvenanmaan historiaan. Kierroksen aloitimme palaten ajassa 7500 vuotta taaksepäin ja kuulimme mielenkiintoisia tapahtumia sekä tarinoita vuosien varrelta aina nykypäivään saakka.
Vierailijaryhmä kävi tutustumassa päivätoimintakeskukseen.
Tutustumiskäynnit kohteisiin
Keskiviikkona aamulla luovutettuamme huoneemme Hotelli Pommernissa suuntasimme tutustumaan Rehab City –nimiseen yritykseen. Yrityksen toiminnasta oli kertomassa sydämellään työtätekevä, pitkän linjan ammattilainen, fysioterapeutti Mats Danielsson. Rehab Cityssä työskentelee fysioterapeuttien lisäksi toimintaterapeutti, puheterapeutti ja henkilökohtainen valmentaja sekä hieroja. Paikassa tarjotaan monipuolisesti kuntoutuspalveluita, ja se onkin monipuolinen työpaikka. Rehab Cityssä on mahdollisuus tehdä töitä erilaisten ihmisten kanssa. Danielsson kertoi, että paikka sopisi esimerkiksi fysioterapeuteille loppuopintojen harjoittelupaikaksi juuri monipuolisuutensa takia, mutta siellä tarvitaan jo laajaa tietotaitoa. “Erikoisuutena”, verrattuna Suomen kuntoutuskeskuksiin oli se, että heillä oli oma uima-allas, jota hyödynnettiin paljon fysioterapiassa ja ryhmäliikunnoissa.
Ennen lähtöä takaisin kotiin ehdimme vielä vierailemaan KST:n (Kommunernas socialtjänst k.f) kehitysvammaisille sekä autisteille henkilöille järjestetyssä päivätoiminnassa, jossa saimme kohdata mukavia persoonia, niin henkilökunnassa, kuin päivätoiminnan asiakkaissakin. KST:n tavoitteena on parantaa asiakkaidensa elämänlaatua auttamalla heitä. Asiakkaita esimerkiksi neuvotaan ja autetaan työnhaussa. Päivätoiminta soveltuu hyvin sote-alan opiskelijoille harjoittelupaikaksi ja on niin sanottu matalan kynnyksen paikka, koska kielitaitovaatimus ei ole niin suuri.
Rohkaistumista ruotsin kielen puhumiseen
Opintojakson aikana pääsi hyvin harjoittamaan omaa ruotsin kielen taitoa ja heikommallakin ruotsin kielen taidolla pärjäsi hyvin. Matkan aikana pääsi oppimaan uutta, hyödyllistä, sote-alalle soveltuvaa sanastoa, josta varmasti on hyötyä myös tulevaisuudessa. Myös jos vähänkin mietityttää ruotsinkieliseen paikkaan harjoitteluun meneminen, on opintojakso hyvä ponnahduslauta tällaiselle.
Kiitos Svenska Kulturfonden i Björneborg:in myöntämästä stipendistä, joka mahdollisti opintomatkamme ja pääsimme tutustumaan Ahvenanmaan kulttuuriin, asukkaisiin sekä alueen sote-palveluihin.
Jos kiinnostuit Ahvenanmaasta tai olet pohtinut kaksi- tai ruotsinkielistä harjoittelua, tutustu Praktik på svenska -Moodleen, jossa esitellään erilaisia vaihtoehtoja. Niin mekin teemme!
”En riktig skäribo vill skydda allt som är nära”.
(Oikea saaristolainen suojaa kaikkea, mikä on lähellä.)
– Jannen repliikki Myrskyluodon Maijan prologissa
Kuva Ahvenanmaan kulttuurihistoriallisesta museosta.
Kirjoittajat: Jemina Nurminen toisen vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja Virpi Suojanen ensimmäisen vuoden geronomiopiskelija
Artikkelikuvassa ryhmä on menossa tutustumaan Rehab Cityyn.
Keväällä 2023 avautui nopealla aikataululla toteutettu Opetushallituksen TFK-haku ukrainalaisten korkeakoulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Pitkään kypsytelty idea hyvinvointiteknologian ja kuntoutuksen yhdistämisestä YAMK-opinnoissa tuntui sopivalta aiheelta hakuehtoihin nähden.
Meillä SAMKissa oli aikaisempia yhteyksiä useampaankin ukrainalaiseen yliopistoon REHAB-hankkeen ja kv- vierailuiden kautta ja tiesimme, että sodan takia tarve kuntoutukselle ja teknologian hyödyntämiselle kuntoutuksessa on lisääntynyt nopeasti. Bogomolets National Medical University (NMU) Kiovassa valikoitui partneriksi tähän hankehakuun, koska sieltä oli sopivasti kaksi opettajaa vaihdossa SAMKissa keväällä ja heillä oli valmiudet nopeaan toimintaan niin yhteistyöidean kehittelyssä kuin tarvittavien dokumenttien hankkimisessa. Heinäkuussa 2023 saimme yhtenä seitsemästä suomalaisesta korkeakoulusta myönteisen rahoituspäätöksen hankkeellemme. Technology in Rehabilitation -hankkeessa (TecRe) on tavoitteena kehittää ja pilotoida yhteistoteutuksina toteuttavat kolme kuntoutusteknologiaan liittyvää opintojaksoa. Näistä kaksi on verkko-opetuksena toteuttavia teoriaopintojaksoja vuoden 2024 aikana ja viimeinen on yhdeksän vuorokauden mittainen intensiivikurssi SAMKissa kevätlukukaudella 2025. Bogomoletskissa moduuli tulee yhdeksi suuntautumisvaihtoehdoksi fysioterapian maisteriopintoihin, meillä SAMKissa kokonaisuus sopii erityisesti hyvinvointiteknologian ja hyvinvointipalveluiden kehittämisen YAMK-opiskelijoille mutta muissakin YAMK-ryhmissä saattaa olla aiheesta kiinnostuneita.
Hankkeen kick-off-tapaaminen toteutui Porissa viikolla 44. Kiovasta hankkeen käynnistykseen osallistui neljä fysioterapiakoulutuksen ja simulaatio-opetuksen opettajaa Elena Dorofieva, Oksana Hlyniana, Ksenia Yarymbash ja Julia Bioko. SAMKista mukana olivat Anu Elo (projektipäällikkö), Merja Sallinen, Mari Törne, Mikko Nieminen ja Anja Poberznik. Ohjelmassa oli yhteisten keskustelujen ja suunnittelupalaverien lisäksi yritysvierailuja kuntoutusyksiköihin, joissa teknologiaa eri muodoissaan käytetään kuntoutuksen tukena.
Kävelyrobottidemo Laitilan Terveyskodilla synnytti innokasta keskustelua.
Laitilan terveyskodissa pääsimme seuraamaan asiakastilannetta kävelyrobotilla harjoittelusta ja MeWet-älykodissa Ulvilassa perehdyimme hyvinvointiteknologian mahdollisuuksiin tukea ja edistää eri ikäisten asukkaiden omatoimista arkea. Satapsykiatrian uusissa tiloissa tutustuimme teknologian tarjoamiin turvallisuuden, monikäyttöisyyden ja ekologisuuden mahdollisuuksiin. Vierailu Tukimet Oy:n tuotantolaitoksessa Raumalla lisäsi tietoisuuttamme apuvälineiden innovaatio-, valmistus- ja markkinointiprosesseista. SAMKin teknologian labrassa tutustuimme erilaisiin hyvinvointiteknologiaratkaisuihin sekä niiden kehittämiseen ja soveltamiseen erilaisia kuntoutujia silmällä pitäen. Vierailut avarsivat näkemyksiä erilaisten teknologioiden käyttömahdollisuuksista ja herättivät paljon innostunutta keskustelua.
Erilainen pedagoginen ajattelutapa herätti keskustelua
Kick-off-viikon aikana käydyt viralliset ja epäviralliset keskustelut nostivat esiin korkeakoulujen varsin erilaiset toimintakulttuurit ja pedagogiset ratkaisut koulutuksen toteuttamisessa. Ukrainalaisen koulutuksen pedagogiikka näyttäytyi meille samkilaisille varsin opettajajohtoisena ja tiukasti strukturoituna. Ukrainalaisopettajat havahtuivat itsekin viikon edetessä siihen, miten meillä SAMKissa opiskelijan pitää itse ideoida ja pohtia esimerkiksi jonkin laitteen soveltamismahdollisuuksia erilaisille kuntoutujille, eivätkä ”oikeat vastaukset” välttämättä olekaan opettajalla. Myös oppimisen arviointi herätti paljon keskustelua ja pohdintaa: mitä arvioidaan, miten arvioidaan ja erityisesti, miten todennetaan, että opiskelija on tehnyt riittävän tuntimäärän kussakin opintojaksossa? Meille tuntimäärien todentaminen tuntui vieraalta ajatukselta, kun olemme tottuneet ajattelemaan, että on opiskelijan vastuulla käyttää aikansa niin, että opintojakson tavoitteet täyttyvät. Joku tarvitsee siihen enemmän aikaa, joku vähemmän.
Projektitutkija Krista Toivonen esitteli MetWet-kodilla erilaisia teknologisia ratkaisuja ja kertoi käyttökokemuksista.
Kun suunnittelemme yhteisiä opintojaksoja, joissa molempien korkeakoulujen opiskelijat ja opettajat toimivat sekaryhmissä ja yhteistyötä tehden, on tarkkaan mietittävä, miten etäopetus teemoitetaan, toteutetaan ja miten osaaminen arvioidaan. Ukrainan tilanne huomioiden emme voi tietenkään edellyttää tiettyyn aikaan sidottuja luentoja tai ryhmäsessioita vaan opinnot pitää suunnitella joustavasti ajasta ja paikasta riippumattomiksi. Miten samalla huolehditaan siitä, että opiskelijat voivat rikastaa osaamistaan keskustellen ja kokemuksiaan ja ideoitaan vaihtaen? Suunnittelutyössä päästiin kick-off-viikon aikana hyvään vauhtiin, mutta paljon on vielä yhdessä pohdittavaa ja hiottavaa ennen kuin ensimmäinen opintojakso on valmis pilotoitavaksi ensi keväänä.
Teksti: yliopettaja Merja Sallinen
Kuvat: Technology in Rehabilitation -hanke
Artikkelikuvassa on koko työryhmä Mikko Niemistä lukuun ottamatta.Artikkelin kirjoittaja Merja Sallinen on kuvassa vasemmalla.
Kesätöitä on varmasti moneen lähtöön ja junaan. Tässä junassa, jonka kyytiin lähdin toukokuun alussa, viedään maaliin yli kahden vuoden vaativa työ laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen kehittämiseksi. Uskon, että konkreettisen tekemisen ja aikaansaannosten lisäksi päivittäiset maisemat matkan varrella ovat mielenkiintoiset ja opin paljon uutta ja mielenkiintoista.
Olen Sami Alatörmä, 24-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Tänä kesänä olen töissä Merilogistiikan tutkimuskeskuksella LaivaDigiLab-hankkeessa, joka on Euroopan aluekehitysrahaston ja SAMKin rahoittama hanke. Olen mukana viimeistelemässä hanketta projektitutkijan roolissa yhdessä kokeneen työporukan kanssa.
Kesätyöni tärkein tehtävä on tehdä laivanrakentamiseen ja digitaalisten järjestelmiin liittyvän toimittajaverkoston ekosysteemistä näkyvä ja luova kokonaisuus. Tämä auttaa tekijäkenttää hahmottamaan kokonaisuutta ja laitetoimittajia näkemään kytköksiä oman toiminnan suhteesta muihin toimijoihin.
Hankkeessa on tehty jo vastaava ekosysteemimallinnus muutamien pääjärjestelmien osalta. Mindmap-tyyppisissä kaavioissa nähdään kytkökset järjestelmien välillä.
Mallinnosten hyöty tulee tiedon ja ymmärryksen lisäämisestä oman työn ulkopuolelle: muutos yhdessä järjestelmässä tai toimittajan tuotteessa voi vaikuttaa etäämmälläkin kuin puhtaasti ”naapurin tontilla”. Tämä näkyvyys järjestelmien riippuvuuksista ja toisaalta toimittajien kytköksistä auttaa niin laivan elinkaaren ylläpito-osuudessa, mutta voi olla hyödyllinen työkalu myös ennakkotestaamisessa.
Tulen myös työstämään laivanrakentamisen ennakkotestauksen konseptista ajatuskarttaa, jossa tuodaan näkyväksi laivanrakentamisen vaiheet ja vaiheisiin liittyviä hyviä työtapoja.
Mikä on LaivaDigiLab?
Voidakseni toteuttaa ekosysteemimallinnosta, on minun tullut tutustua LaivaDigiLab-hankkeeseen. Sen tavoitteena on tukea satakuntalaista laivanrakentamisen digitaalisten järjestelmien ennakkotestauksen prosessi. Hanke lähti käyntiin laivojen digitaalisten järjestelmien nykytilanteen kartoituksella. Vastauksena digitaalisten järjestelmien yhteensovittamisen haasteisiin ja ongelmien ratkaisuun ennakoivasti hankkeessa pilotoidaan ennakkotestauksen konseptia. Taustalla on myös vihreä siirtymä, jonka mukaisia energiatehokkuustavoitteita hanke tukee.
Tähänastisen ymmärrykseni mukaan liiketoimintaa uhkaavia tekijöitä on mahdollista ehkäistä ennakkotestauksen menetelmiä kehittämällä. Hankkeen tulosten avulla voidaan säästää aikaa ja rahaa.
Hanke ei luo fyysistä testaustilaa, vaan yrittää luoda olosuhteet ja konseptin, joka ohjaa huomioimaan muuttuvia tekijöitä ennaltaehkäisevästi. Hankkeen onnistuminen on erittäin tärkeää Rauman ja satakuntalaisen merenkulun kannalta. Oman koulutustaustaani pohjaten koen, että hankkeen tuloksia voisi esitellä ulkomailla, mikä antaisi hyvää mainetta koko Suomen merenkululle. Raumalainen merenkulku ja laivanrakennus on kenties pieni peluri globaalisti, mutta ainutlaatuisuus ja edelläkävijyys monissa asioissa ovat valttikortteja isossa kuvassa maailmalla. Ennakkotestauksen konseptin hyödyt voisi toimia esimerkkinä vihreässä siirtymässä muille maille.
Kesätöistä buustia opinnäytetyöhön
Olen ollut työssä vasta toukokuun alusta alkaen, tutustunut hankkeeseen, hankemaailmaan sekä SAMKin tapaan tehdä töitä. Hankemaailma vaikuttaa vielä monimutkaiselta ja vaikealta, mutta luotan, että töiden edetessä kuviot selkeytyvät ja että kesätyön jälkeen hallitsen monia asioita paremmin. Työkaverit ovat kokeneita, ja tukea oppimiseen on tarjolla. Myös työmoraali on korkealla: töitä tehdään kovaa, mutta rennolla otteella.
Minulle on tärkeää, että opin hallitsemaan LaivaDigiLab-kokonaisuutta. Toimittajaverkostojen kartoitus ja yhdistäminen visuaaliseksi kokonaisuudeksi sekä ennakkotestaamisen konseptin visualisointi ovat kuitenkin kaksi tärkeintä, joiden on onnistuttava parhaiten. Toivottavasti saisin myös inspiraatiota opinnäytetyöhön, jonka teen SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden tuella. Kesästä tulee varmasti hyvä: työntäyteinen, mutta motivoiva ja tärkeä myös työurani kannalta. Tulen näkemään, millä tavalla projektit saatetaan loppuun ja millaista osaamista tämän hetken työmaailma kaipaa.
Teksti: Sami Alatörmä, kesätyöntekijä ja kolmannen vuoden opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulussa.
Kirjoitus on tuotettu osana LaivaDigiLab-hanketta, jonka rahoittajana toimivat Euroopan Unionin aluekehitysrahasto (EAKR) ja SAMK.
Hyvinvointia Hybridisti -hankkeessa järjestettiin kaksi menestyksekästä teknologian pop up -tapahtumaa, ensimmäinen 5.5.2023 Metropolian kampuksella ja toinen 17.5.2023 Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kampuksella. Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) vetämät pop up -tapahtumat ovat hankkeen keskeistä toimintaa, jolla edistetään innovaatioita ja vuoropuhelua tutkijoiden, sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien, opiskelijoiden, ammattilaisten ja muiden palvelujen käyttäjien välillä. Hanke keskittyy digitaaliseen vuorovaikutukseen yhteiskehittämisen, työpajojen ja koulutusten kautta. Hankkeessa myös jäsennellään ja mallinnetaan etäpalveluita digitaalisen teknologian kyvykkyyksien, vuorovaikutus- ja arviointitaitojen näkökulmista.
SAMKin ja Metropolian (vas.) sekä TAMKin (oikealla) tutkijat ja projektityöntekijät pop up -tapahtumissa.
Erilaiset teknologiat herättivät kävijöiden kiinnostuksen
Molemmat tapahtumat keräsivät huomattavan määrän kävijöitä. Innovatiivisten teknologioiden joukossa oli sosiaalisia robotteja, kuten Pepper ja Edison, älypöytäliina, älytyyny, erilaisia VR-materiaaleja sekä erilaisia laitteita ja työkaluja rentoutumiseen, liikuntaan ja opetukseen.
Vieraille tarjottiin mahdollisuus testata erilaisia teknologioita, jolloin he saivat käsityksen niiden mahdollisuuksista. He tutustuivat innokkaasti prototyyppeihin ja jakoivat kokemuksiaan. Tapahtumissa kannustettiin myös keskustelemaan näiden teknologioiden mahdollisista sovelluksista yhteiskunnassamme saatavilla olevien esteettömien ja osallistavien palvelujen edistämisessä.
TAMKin opiskelijat pitävät hauskaa älytyynyn kanssa.
Saavutettavuus ja empatia keskiössä
Tämänkaltaisten tapahtumien menestys korostaa sitoutumisen ja vuorovaikutuksen edistämisen merkitystä teknologian aikakaudella. Hyvinvointia Hybridisti -hanke keskittyy yhteiskehittämiseen ja käytännön kokemuksiin ja osoittaa saavutettavan digitaalisen teknologian ja etäpalveluiden luomisen tärkeyttä ja samalla edistää empatiaa palveluiden käyttäjiä kohtaan.
Yhteistyö ja tutkimusvaikutukset
Tutkijat ja ammattilaiset pitivät teknologian pop up -tapahtumia arvokkaina alustoina tiedon jakamiselle ja yhteistyölle. Tapahtumien aikana luotujen yhteyksien avulla edistettiin tieteidenvälistä vuoropuhelua ja edellytyksiä yhteisiin tutkimushankkeisiin ja kumppanuuksiin.
Teknologian pop up -tapahtumista saatuja oivalluksia hyödynnettiin suoraan Hyvinvointia Hybridisti -hankkeen käynnissä olevissa toimenpiteissä, erityisesti hankkeen palvelumuotoilualoitteissa. Keräämällä palautetta ja näkökulmia eri sidosryhmiltä tutkijat ja asiantuntijat pystyivät tarkentamaan lähestymistapojaan ja keskittymään vaikuttavimpiin osa-alueisiin. Tällaiset tapahtumat ja muut hankkeen tulevat toimet kaventavat digitaalista kuilua ja luovat oikeudenmukaisemman ja osallistavamman tulevaisuuden.
Hyvinvointia Hybridisti -hanketta rahoittaa ESR (Euroopan sosiaalirahasto) ja se toteutetaan yhdessä Metropolia Ammattikorkeakoulun, Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) ja Tampereen ammattikorkeakoulun (TAMK) kanssa.
Kansallinen Kuntoutusviikko järjestetään tänä vuonna toista kertaa 29.5.–2.6.2023 ja se huipentuu Kuntoutussäätiön kuntoutuspäiville Helsingissä. Kuntoutusviikkoa koordinoivat Kuntoutussäätiö ja Kuntoutusverkosto KUVE. Kuntoutusviikon teemana tänä vuonna on Kuntoutumisen tarinat – kokemukset näkyväksi. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on tuoda näkyväksi kuntoutuksen ohjauksen tutkinto-ohjelmaa ja SAMKin alumnin, Sanna Raution, työuratarinaa.
Tiesitkö, että SAMKissa on ollut kuntoutuksen ohjauksen tutkinto-ohjelma jo vuodesta 1997 ja tutkintoon on valmistunut 322 opiskelijaa (5/2023 SAMK tilastot)? Viime vuosina uusia opiskelijoiden sisäänottomäärä on lähes tuplaantunut ja tutkinto-ohjelma on ollut mukavan vetovoimainen. Opintojen parissa puurtaa parasta aikaa yli sata opiskelijaa. Opiskelijat ovat työllistyneet hyvin valmistumisensa jälkeen, monille eri sote- ja kasvatusalan sektoreille ja osa on jatkanut opintojaan (Vipunen, tilastopalvelut). Meitä kuntoutuksen ohjauksen lehtoreita on kaksi, mutta opetukseen osallistuu useita muitakin muun muassa sosiaali- ja kuntoutusalan opettajia.
Kuntoutustarpeen tunnistaminen ja oikea-aikaiseen kuntoutukseen ohjaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen uudistuksen myötä noussut yhä tärkeämmäksi. Ihmiset, joiden työ- ja / tai toimintakyvyssä tapahtuu muutos huonompaan, voivat tarvita apua ja ohjausta asioidensa eteenpäin viemiseksi. Kuntoutuksen ohjaaja on sote-ammattilainen, joka osaa tukea asiakasta ja hänen läheisiään kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Kuntoutuksen uudistaminen 2020–2022 arviointiraportissa (Sukula & Kanto-Ronkainen, 2022. Kuntoutuksen uudistamisen vuosina 2020–2022) todetaan, että vastuullinen asiakasohjausmalli (Case Management) on vasta muotoutumassa ja otettu pilotoivaksi tai käyttöön vain harvassa sote-keskuksessa. Vastuutyöntekijämalleista on hyviä kokemuksia ja niiden käyttöä tulisikin arvioraportin mukaan kuntoutuksessa tulevaisuudessa laajentaa.
Mitä on kuntoutus ja kuntoutusohjaus?
Kuntoutusta on määritelty monessa eri yhteydessä jo lähes 70 vuoden ajan ja määrittely jatkunee vastedeskin. Arkikielessä sana kuntoutus voidaan sekoittaa kuntoiluun tai ymmärtää pääosin fysioterapiaksi. Kuntoutus-käsite kattaa kuitenkin laajemman kokonaisuuden. Viimeisin määrittely lienee kuntoutuksen uudistamiskomitean määrittely vuodelta 2017:
“Kuntoutus on kuntoutujan tarpeista ja tavoitteista lähtevä, suunnitelmallinen prosessi, jossa kuntoutuja ylläpitää ja edistää toiminta- ja työkykyään ammattilaisten tuella. Kuntoutukseen kuuluu kuntoutujan toimintaympäristöjen kehittäminen. Kuntoutus tukee kuntoutujan ja hänen lähipiirinsä voimavaroja, itsenäistä elämää, työllistyvyyttä ja sosiaalista osallisuutta. Kuntoutus on osa hyvinvointipalvelujärjestelmää ja edellyttää useiden toimijoiden oikea-aikaisia ja saumattomia palveluja ja etuuksia.”
Kuntoutuksen kohderyhmät ja kuntoutustarpeen laukaisevat tekijät ovat vuosien saatossa monimuotoistuneet. Kuntoutuksen tavoitteet voidaan asettaa monelle eri elämänalueelle. Erityisesti pitkäkestoisessa kuntoutuksessa tärkeää on asiakkaan ja eri kuntoutusammattilaisten yhteistyö. Ihminen voi tarvita kuntoutusta, kun fyysinen toimintakyky heikkenee (toimintakykykuntoutus) sairauden tai vammautumisen takia tai kun elämänhallinta vaikeutuu (sosiaalinen kuntoutus) esimerkiksi työttömyyden tai syrjäytymisen seurauksena. Ammatillisen kuntoutuksen yhteiskunnallinen merkitys on aina ollut tärkeä ja on yhäkin, koska ihmisiä tarvitaan “pyörittämässä työelämän rattaita” ja ylläpitämään yhteiskunnan hyvinvointia. Ammatillisella kuntoutuksella voidaan myös edistää yksilön työkykyä ja työssä jatkamista, työhön palaamista tai sinne pääsemistä. Kasvatuksellisella kuntoutuksella tuetaan erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvua, kehitystä ja koulunkäyntiä.
Kuntoutuksen ohjaaja voi toimia kaikilla edellä mainituilla kuntoutusareenoilla. Ihmisen kuntoutumisen tarve ei katso ikää. Nuorten kohdalla huoli syvenee mielenterveyden haasteiden lisääntymisestä, syrjäytymisestä ja toimintakyvyn laskusta. Kuntoutuksen ohjaaja voi olla se ammattilainen, joka ottaa yhdessä nuoren kanssa kopin tilanteen selkiyttämisestä. Kuntoutuksen ohjaaja voi olla myös tärkeä linkkihenkilö, jos työkyky on uhattuna, tai kun sitä on olemassa enää vähän. Enää ei siis katsota sitä työkykyä, mitä ihminen on kenties menettänyt, vaan sitä, mikä on vielä jäljellä. Ihmiset elävät yhä pidempään ja vaikka ihmisten terveys ja toimintakyky ovat parantuneetkin ajan saatossa, ikäihmisten ja heidän läheistensä palveluohjauksen tarve lisääntyy. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelujärjestelmä on varsin monimutkainen ja lisääntyvät digitaaliset palvelut eivät ole automaattisesti kaikkien saavutettavilla – syntyy digikuiluja ja -pudokkaita. Ohjausalan ammattilainen, kuntoutuksen ohjaaja, osaa kohdata, kuunnella ja opastaa palvelujen suunnittelussa ja tarvittaessa auttaa tukiverkoston kokoamisessa.
Kuntoutuksen ohjaaja on kuntoutusammattilainen, joka tuntee palvelujärjestelmän, ymmärtää kuntoutumisen prosessia, mutta erityisesti kuntoutuksen ohjaaja on ohjaustyön ammattilainen. Ohjausta ja neuvontaa tekevät hyvin monet ammattilaiset työssään, mutta pitkäkestoisen, ihmisen oman kuntoutumisprosessin tukeminen ja ohjaaminen ovat ammatillista osaamista vaativaa työtä. Kuntoutuksen ohjauksen koulutuksessa korostuukin ohjausosaaminen, erilaiset menetelmät kuntoutumisprosessin eri vaiheissa. Ohjausta tehdään niin kasvotusten yhden ihmisen asioiden äärellä, ryhmätoiminnassa sekä yhä enemmän verkossa. Nämä kaikki vaativat omaa osaamistaan. Ohjaus ei ole käskemistä, vaan se on asiakkaan omien oivallusten etsimistä ja rohkaisua, se on rinnalla kulkua, se on helläkätistä patistamista tai jarruttamista, kannattelua, tutkimista ja ongelmanratkaisua.
SAMKin alumnin, Sannan, työuratarina
SAMKin alumni Sanna Rautio on aiemmalta ammatiltaan lähihoitaja. Hän on työskennellyt eri asiakasryhmien kanssa sote-alalla vuodesta 2001 alkaen. Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa Sanna aloitti uudessa kuntoutusohjaajan tehtävässä, jonka hän itse yhdessä esihenkilönsä kanssa loivat. Kyseessä oli rajapintatyö terveys-, sosiaali- ja työllisyyspalveluiden kanssa. Vuoden 2023 alusta Sanna on toiminut kuntoutusohjaajana ja tehtävänkuva on moninainen. Päätehtävään liittyy työllistymistä edistävään monilaiseen (TYP) työhön, työttömien työkyvyn selvittelyihin ja sen prosessin eteenpäin viemiseen. Eläke-, kuntoutus yms. selvittelyt, kuntoutus- ja palvelutarpeen arviointi ja ohjaus tarvittaviin palveluihin ovat myös keskeisiä tehtäviä. Sanna toimii myös kuntouttavan työtoiminnan sekä sosiaalisen kuntoutuksen vastuuhenkilönä ja tekee viranhaltijapäätöksiä ko. palveluista. Hän toimii myös vastinparina TE-palveluiden asiantuntijoiden kanssa monialaisten ja aktivointisuunnitelmien päivityksessä.
Asiakkaiden moninaiset ongelmat haastavat kuntoutusohjaajaa päivittäin, mutta Sannan mukaan ne ovat myös työssä parasta. Päivät vaihtelevat ja työssä riittää haastetta. Myös se, että hänellä on ollut vapaus kehittää omaa tehtävänkuvaansa ja saada itse määritellä työpäiviään, tuovat mielekkyyttä tehtävään.
Opinnoistaan Sanna on saanut työhön liittyvää teoriatietoa sekä tiedonhakuun liittyviä oppeja. Opinnoissaan hän oppi lukemaan ja soveltamaan lakitekstiä, sovittamaan eri sosiaali- ja terveydenhuollon ja kuntoutuksen lakeja yhteen ja hakemaan tietoa eri kanavista. Opintojen sisältämiä ohjausoppeja hän käyttää päivittäin. Lue myös Jaanan ja Anne-Marien uratarinat https://www.samk.fi/opiskelu/hae-opiskelijaksi/amk-tutkinto/kuntoutuksenohjaaja/
Vastaus otsikon kysymykseen: Kuntoutus kuuluu kaikille!
Kirjoittajat: Merja Koivuniemi, lehtori ja Sanna Marjamäki, lehtori
Olen Porin kaupungin psykososiaalisten palveluiden kouluttama kokemusasiantuntija. Valmistuin vuonna 2017. Tänä talvena sain mahdollisuuden osallistua Satakunnan ammattikorkeakoulun Ymmärrä asiakasta – kokemustoiminta keskiössä -hankkeen järjestämään päihde- ja mielenterveysasioiden kokemusasiantuntijoiden jatkokoulutukseen. Koulutusta mainostettiin mahdollisuudella päästä käyttämään omaa osaamista enemmän ja uudenlaisissa tilanteissa. Näitä tilanteita voisivat olla esimerkiksi simulaatiotilanteet SAMKissa. Mainoksessa kerrottiin, että koulutuksen vetäisivät näyttelijät Maarit ja Teemu Niemelä. Koulutus järjestettäisi Porissa Hilkka-näyttämöllä kuutena eri kertana.
Koulutus alkoi sillä, että osallistujat kertoivat lyhyesti oman tarinansa. Sen jälkeen loimme erilaisia tarinoita yhdessä ja teimme erilaisia ryhmäytymisharjoituksia, esim. Tappajakani-harjoituksen, joka ”tuunattiin” nepsy-ystävälliseksi eli korvattiin kovat äänet vilkutuksilla. Nepsy on lyhenne neuropsykiatrisista haasteista, jotka johtuvat aivotoiminnan rakenteellisesta ja toiminnallisesta poikkeavuudesta. Saimme kotitehtäväksi netistä löytyvän luonnetestin tekemisen.
Seuraavilla kerroilla työskentelimme fiiliskorttien parissa ja teimme harjoituksia, joiden tarkoitus oli oppia huomaamaan hyvä itsessä. Käsittelimme myös vuorovaikutusta ja tunteita sekä teimme erilaisia improvisaatioharjoituksia. Lopuksi olikin aika alkaa valmistautua tuleviin simulaatiokeikkoihin.
Tämä SAMKin järjestämä koulutus tarjosi jo koulutetuille kokemusasiantuntijoille mahdolllisuuuden päästä oppimaan lisää itsestään ja ”pätevyyden” toimia SAMKin simulaatiotilanteissa ja miksei muuallakin työelämässä.
Tämän kaltainen täydennyskoulutus kokemustoimijoille on uraa uurtavaa toimintaa. Ehdottomasti suosittelisin vastaavaa koulutusta ihan kaikille kokemusasiantuntijoille. Myös opetustehtävissä toimivia ammattilaisia rohkaisisin ottamaan koulutettuja kokemusasiantuntijoita mukaan opetukseen. Kokemusasiantuntijuus ja kokemusasiantuntijoiden käyttö päihde- ja mielenterveysalalla on kovassa nosteessa. Toiminta on alkanut Suomessa noin 20 vuotta sitten. Toiminta linkittyy vahvasti myös toipumisorientaatio-käsitteeseen. Se on myös tutkitustikin vaikuttavaa.
Baltic University Programme (BUP) Teachers’ Course 2022–23 focused on integrating UN SDGs into Higher Education. The Teachers’ course was relevant for me as the International Tourism Management programme was undergoing a renewal process with the aim of integrating sustainability into the programme. I participated in the Teachers’ course along with two lecturers from the Environmental Engineering programme.
The course taught us participants hands-on ways to implement SDGs into teaching and study programmes. The UN SDGs are a set of 17 global goals adopted by the UN in 2015 to achieve a sustainable future. The goals address a range of social, economic, and environmental challenges.
The Teacher’s course of BUP incorporated the principles of Education for Sustainable Development (ESD) as a pedagogical approach to promote sustainable practices. ESD is an approach that seeks to equip students with the knowledge, skills, and values necessary to promote sustainable practices. Education, particularly ESD, is recognized as a key driver for achieving the SDGs.
By incorporating ESD principles into tourism education at SAMK, we can create responsible and environmentally conscious tourism professionals who can address challenges facing the industry. Students are empowered to become active agents of sustainable tourism practices. They promote cultural diversity and preserve natural and cultural heritage for future generations. Incorporating sustainability into tourism higher education can lead to a more responsible and ethical industry.
Integrating ESD Principles in the International Tourism Management programme: Ideas & Strategies
Incorporate sustainability themes into curriculum and course content
Use participatory learning approaches
Foster critical thinking
Emphasize local to global perspectives
Incorporate experiential learning opportunities
Encourage ethical reflection
The Baltic University Programme (BUP) is a network of universities and other higher education institutions in the Baltic Sea region. Its aim is to promote cooperation in education, research, and sustainable development. SAMK is a member in this network.
Text: Jaana Ruoho, International Tourism Management
Image: The participants of BUP Teachers’ Course 2022–23 in Kaunas, Lithuania in March 2023. Participants and teachers came from several European countries. Image from BUP.
Satakunnan ammattikorkeakoulun ja Rauman Fysikaalinen Hoitola Oy:n yhteistyönä on kehitetty virtuaalitodellisuutta hyödyntävä kuntoutukseen soveltuva peli. Kehitystä vauhditti johtava ajatus asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden mukaan säädettävistä ominaisuuksista ja pelaamisen aikaisen liikkeen tietojen hyödyntämisestä. Oleellinen osa pelin soveltuvuudesta terapiakäyttöön on peliin kehitetty mahdollisuus hallita pelin säätöjä ulkoisesti.
Tarve pelin kehittämiseen syntyi Rauman Fysikaalinen Hoitola Oy:n (RFH) omistajien ideasta saada käyttöön virtuaalisuutta hyödyntävä peli, jonka avulla aktivoidaan koko kehoa ja ennen kaikkea alaraajoja. SAMKissa kehitettyä Mokke-peliä ohjataan yläraajojen avulla, mutta pelissä voidaan kuitenkin aktivoida tarpeen mukaan alaraajoja tai toteuttaa harjoittelu istuen. RFH:n fysioterapeuttien toiveesta pelin tuli olla asiakkaalle yksinkertainen, mutta haasteellinen ja yksilöllisesti säädettävä, jotta motivaatio peliin säilyisi ja harjoittelu olisi tavoitteellista. Kuntoutumisen ja tavoitteiden toteutumisen seuraaminen edellyttävät asiakkaan toimintojen mittaamista ja tarkkailua. Fysioterapeuteille on tämän vuoksi tärkeää saada nähtäväksi pelaamisen avulla kertyvä tieto liikeradoista, liikkeen laajuudesta, nopeudesta ja tarkkuudesta.
SAMKin aiemmissa pelinkehitysprojekteissa on havaittu haaste pelin säätöjen tekemisessä virtuaalimaailmassa. Asiakkaalle pelin säätöjen tekeminen saattaa olla liian vaikeaa ja vaihdettaessa laseja fysioterapeutin päästä asiakkaan päähän, saattavat säädöt tai näkymä muuttua. (Merilampi & Heikkinen 2022.) Tähän tarpeeseen vastattiin kehittämällä sovelluspohjainen etäohjausmahdollisuus, jolloin fysioterapeutti voi säätää tarvittavia muuttuvia tekijöitä tietokoneella etukäteen tai asiakkaan pelatessa (Marttila 2023). Etäohjaus mahdollistaa tavoitteiden mukaan ohjatun, progressiivisen harjoittelun sekä läsnä että etänä toteutettavassa terapiassa. Etäohjaussovellus otettiin käyttöön myös Mokke-peliin.
Kuntoutuksessa hyödynnettävä virtuaalisuus, erityisesti “immersiivinen virtuaalisuus” VR-lasien avulla, vähentää kivuntuntemusta (Wong, Tse & Qin, 2022). Mokke-pelissä harjoittelun avulla tavoitellaan asiakkaan aktivoimista liikkeelle ja harjoitusten tekemistä luonnollisilla liikeradoilla vähäisemmällä kiputuntemuksella. Kuntoutuja saattaa pelin aikana suorittaa suurempia liikeratoja ja useampia toistoja, kuin perinteisesti tehtyjen harjoitteiden muodossa. Liikkeen laadun varmistaminen ja riittävän ohjauksen antaminen jäävät edelleen fysioterapeutin vastuulle (Honkanen ym. 2022) ja siten päätökset yksilöllisistä säädöistä ja seisten tai istuen tehtävistä harjoitteista ovat ensisijaisen tärkeitä.
Mokke-peli
Mokke-pelissa kuntoutuja toimii jalkapallomaalivahtina hyödyntäen virtuaalilaseja (kuva 1). Pelin keskeisenä ominaisuutena on peliasetusten säätäminen hyödyntäen etäohjaussovellusta (kuva 2). Esimerkiksi pallojen tuloaikoja, -paikkoja, -nopeuksia ja pallon kokoa säätämällä voidaan säätää asetuksia fysioterapian näkökulmasta kuntoutujan tarpeita ja tavoitteita vastaaviksi.
Itse pelissä kerätään virtuaalilasien ohjainten tuottamaa dataa fysioterapeutin analysoitavaksi. Dataa saadaan ohjainten sijainnista, liikkeen nopeudesta ja kiihtyvyydestä. Etähallintasovelluksessa näkyy koordinaatistossa liikelaajuuksien maksimi- ja minimiarvot, maksimi -ja miniminopeudet, harjoituksen kesto sekä torjuttujen pallojen lukumäärä. Lisäksi saadaan visuaalisia kuvaajia ohjainten sijainti- ja nopeusdatasta. Tietokantaan kerääntyvän harjoitusdatan avulla pystytään seuraamaan kuntoutujan edistymistä ja suunnittelemaan uusia harjoitteita.
Harjoittelualueen tulee olla riittävän suuri, jos halutaan hyödyntää koko kapasiteetti, mitä peli voi tarjota. Jalkapallomaali vastaa siis tässä pelissä kooltaan oikeaa jalkapallomaalia. On kuitenkin mahdollista pelata pienemmällä alueella, jolloin säätöjä hyödyntämällä peliä voidaan hyödyntää erilaisten asiakkaan kohdalla. Pelin edelleen kehittäminen on mahdollista ja alaraajojen käyttäminen ohjaimissa olisi mielenkiintoinen variaatio. Tässä vaiheessa ohjaimia ei vielä voitu kiinnittää alaraajoihin, mutta erilaiset sensorit tai kiinnitysmekanismit voisivat mahdollistaa tämän.
Moniammatillinen kehittäminen
Pelinkehitys lähti liikkeelle aikaisemmin ilmenneestä tarpeesta saada säädettyä asetuksia virtuaalilasien ulkopuolelta. Lisäksi alkulähtökohtana oli, että lasien kanssa toimivien ohjaimien liikkeestä pitäisi saada kerättyä dataa fysioterapian tarpeisiin. Näiden asioiden selvittämiseen ja kuntoutuksen tarpeiden ymmärtämiseen kuluivat ensimmäiset kuukaudet, ennen kuin itse pelin teema tai toiminnot olivat selvillä. Alun perin jalkapallon torjuntapeli oli vain yksi esimerkki, jonka avulla etäohjaus ja datan tallentaminen nähtiin mahdolliseksi.
Monialaisen kehittämisen aluksi teknologian ammattilaisten oli käytettävä aikaa kuntoutukseen liittyvän olennaisen tiedon hankkimiseen ja ymmärtämiseen. Tätä prosessia helpotti hanketiimin koostuminen niin teknologian kuin kuntoutuksen asiantuntijoista sekä yhteistyö RFH:n edustajan kanssa. Jalkojen liikkeen seuraaminen oli haaste, mitä ei tämän hankkeen aikataulun puitteissa päästy selvittämään. Yhteiskehittämisen keinoin tilanne ratkaistiin siten, että kuntoutuja käyttää pelissä jalkojaan, vaikkei dataa niiden liikkeistä kerätä. Haastavaa oli myös datan tietoturvallinen käsittely ja palvelininfrastruktuurin suunnittelu. Tietoturva taattiin käyttämällä yleisiä suojauksen ja salauksen standardeja ja pelin kehitysvaiheessa on hyödynnetty SAMKissa valmiina olevaa infrastruktuuria. Asiakastietoja ei ohjelmaan tallenneta, ainoastaan asiakkaan tunniste vain fysioterapeutin tietämällä koodilla.
RFH:n fysioterapeuttien Hannakaisa Mäkitalon ja Hanna Teerialhon mielestä Mokke-peli on kiinnostava lisä kuntoutukseen, kuten koko VR-maailma yleisestikin: “Pelinä jalkapallo nimenomaan oli hyvä ratkaisu tuttuuden vuoksi. Peliä voisi toteuttaa hyvin myös muissa lajeissa, kuten salibandyssa tai jääkiekossa. Olisikin hienoa, jos samassa simulaatiossa olisi mahdollista valita eri lajien välillä.” Simulaation isoin etu on tällä hetkellä se, että pelialuetta on helppo määritellä ja sitä voi pelata pienemmällä alueella esimerkiksi pyörätuoliasiakkaan kanssa tai isommalla alueella liikkuvan nuoren kanssa. Mäkitalon ja Teerialhon mielestä “Haastetta peliin saadaan helposti lisäämällä pallojen nopeutta ja sijaintia, jonne seuraava pallo menee.” Mokke-simulaatiossa on paljon potentiaalia ja jatkokehittämällä siitä voisi saada hyvän kaupallisen versionkin.
Mokke-peli on kehitetty Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa (Erityisavustus varhaiskasvatuksen ja opetustoimen henkilöstön osaamisen kehittämiseen ja korkeakoulutuksen erkostomaiseen kehittämiseen) hankkeessa Verkostoyhteistyöllä vauhtia tekoälypohjaisten virtuaaliteknologioiden saavutettavuuteen kuntoutuksessa. Mokke-peli on saatavilla kaikille sen jatkokehittämisestä kiinnostuneille ottamalla yhteyttä taina.jyrakoski@samk.fi.
Kirjoittajat: Taina Jyräkoski, Kari Marttila, Mikko Penttilä, Jani Lahti
Lähteet:
Honkanen, S., Korpi, H., Chichaeva, J., Holopainen, R., Sjögren, T. & Aartolahti, E. 2022. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden merkityksellisyys kuntoutuksessa. Julkaisussa Ilves, O., Korpi, H., Honkanen, S. & Aartolahti, E. (toim.) Robottien, virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden vaikuttavuus ja merkityksellisyys lääkinnällisessä kuntoutuksessa Järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 159. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022052037517
Merilampi, S., Heikkinen, M. 2022. Kokemuksia Whack-a-physio virtuaalitodellisuuspelistä kuntoutuksessa. Julkaisussa Merilampi, S. & Holappa, N. (toim.) Teknologia työkaverina – Yhteisiä kokemuksia hyvinvointi- ja terveysteknologioista Satakunta DigiHealth -ekosysteemissä. SAMK sarja B, Raportti 6/2022. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022053039264
Wong, K.P., Tse, M.M.Y. & Qin, J. 2022. Effectiveness of Virtual Reality-Based Interventions for Managing Chronic Pain on Pain Reduction, Anxiety, Depression and Mood: A Systematic Review. https://doi.org/10.3390/healthcare10102047
Back in April 2019, Judith and Ragna were waiting at a hotel reception in Tampere. By the time we arrived in Pori it was like we would have known each other for a long time already. And yet it was only some weeks earlier that we got the first enquiry from HZ from two teachers who wanted to visit us under the Erasmus+ teacher mobility programme. HZ? A University of Applied Sciences in the Netherlands. Completely new to us, but of course we were happy to welcome a new partner.
During the visit we learned how very similar HZ and SAMK are when it comes to teaching philosophy, pedagogical methods, research interests, degree programmes, and even administratively, considering e.g., the size of the school or organizational form. Both schools represent higher education in rural areas focusing strongly on co-operation and development projects with the organizations in the area.
The plan was to pay back the visit, but then Covid19 forced us to find immediately new ways to co-operate. Tourism management students of HZ needed clients for their development project and since the owner of an adventure company suddenly had spare time in their hands, I interrupted their forest skiing trip and asked to co-operate with HZ students in spring 2020.
Mirthe Martinius and Jere Kuusinen
This autumn we finally had a chance to continue building even stronger relationship within tourism education. Mirthe visited SAMK and finally I had a chance to visit Vlissingen. In the meanwhile, our tourism student had done her exchange studies at HZ, and we also had incoming exchange students from HZ. But as I like to promote to our students especially partners, who I know well, I was so happy to finally visit HZ Café and shop myself, see student lounges and classrooms – and of course, students.
During my teacher exchange I joined Scrum-session with the second-year students and followed their presentations on cultural awareness. I gave lectures on seasonal employees, connection between salary and job satisfaction, and on Finnish culture based on Hofstede, Trompenaars and Lewis, as requested. And I must say I felt slightly intimidated to give a lecture on Dutch scholars – for the Dutch.
The highlight of my visit was when I saw genuine interest on students’ faces when I introduced SAMK as an exchange opportunity for them. One of my lectures was also joined by 14 prospective HZ students interested in tourism studies. They were hosted by study buddies, and they had lunch together during the day when they followed the regular schedule of tourism students. Hopefully prospective students of HZ will also be our prospective incoming exchange students!
Learning even better how same and yet different we as schools are, gave me lots of ideas. For example, in the Netherlands tourism studies follow the same profile in all schools, whereas in Finland, we have the flexibility to design our own curricula, even though tourism educators have a strong and active co-operation network. This provides a great opportunity for us to provide complementary studies for HZ tourism management students.
HZ main campus in Vlissingen
All great business stories start from a garage, and HZ has their very own Garage, where interdisciplinary teams of students make projects for organizations that have requested students to develop something for them. I also had a pleasure to visit the daily stand-up, which was scheduled exceptionally for the afternoon due to my visit. All in all, I could not have felt more welcomed with so many people being aware of my visit, having my own desk at the staff working area, being invited into daily conversations, and being accompanied by both tourism and sport management teams for a dinner.
Since April 2019 when Judith and Ragna had the opportunity to stand on a (piece of) frozen sea, SAMK and HZ have also partnered in Skills4CMT-project together with some of our other national and international partners. I would like to encourage our colleagues in SAMK and HZ to look for co-operation opportunities in research and education, including student mobility, as I am sure there are many possibilities for us to discover how to #thinkfuture, and to ensure #itsyourfuture.
Text: Heini Korvenkangas, Senior Lecturer
Article photo (top photo): Judith van Poppel and Ragna Brouwers visited the Yyteri beach in winter.
Haaveilin ja suunnittelin. Pohdin, että uskaltaisinko, ja että saisinko reissun onnistumaan. Koronavuosien jälkeen haluisin tarjota tutorryhmälleni uuden ja erilaisen oppimiskokemuksen.
Tilaisuus tarjoutui belgialaisen yhteistyökumppanin kautta. Kyseessä oli BIP eli Blended Intensive Programme, jonka kohokohtana oli intensiiviviikko Belgiassa Hasseltissa PXL ammattikorkeakoulun vieraana. Matkaan lähtivät minä ja opiskelijani eli matkailun kansainvälisen tutkinto-ohjelman toisen vuoden opiskelijat.
Kuva: Jaana Ruoho
Hello World -nimiselle BIP-kurssille osallistui opiskelijoita Belgiasta (PXL), Kroatiasta (PAR) ja Suomesta (SAMK). Kurssilla kehitettiin uusi konsepti paikalliselle linnalle.
Olimme reissussa marras-joulukuun vaihteessa 2022. Joulupukki oli muistanut meitä herkuilla. Kuvassa SAMKin International Tourism Management -ohjelman opiskelija Heli Kulju tutkii kroatialaisen opiskelijan kanssa saalista.
Kuva: Jaana Ruoho
Intensiiviviikko tiiviillä ohjelmalla ja tavallisuudesta poikkeavalla pedagogisella lähestymistavalla virkisti ja antoi uutta potkua omaan työhön. Parasta oli vaihtelu omaan perustyöhön ja vertailukohdan saaminen omalle asiantuntijuudelle. Oli hienoa myös nähdä, miten omat opiskelijat pärjäsivät, osasivat ja oppivat.
Kansainvälinen yhteistyö vahvistui. Tässä minä ja kollegat Kroatiasta.
Kuva: Sandra Di Marcantonio.
Opettajalle ja opiskelijoille BIP antoi mahdollisuuden työskennellä kansainvälisessä tiimissä, oppien taitoja, joita tarvitaan kansainvälisissä ja monikulttuurisissa opiskelu- ja työyhteisöissä.
Kuva: Sandra Di Marcantonio.
Erasmus+ lyhyt monimuotoliikkuvuuden BIP-kurssi tarkoittaa vähintään kolmen opintopisteen laajuista kurssia, jossa yhdistyy fyysinen ja virtuaalinen yhteisoppiminen. BIP-kurssin järjestää kolme Erasmus+-ohjelmaan osallistuvaa korkeakoulua.
BIP on myös riittävän lyhyt, jolloin monella on siihen mahdollisuus elämäntilanteesta riippumatta. Opiskelijat pääsevät myös harjoittelemaan viikon mittaiseen vaihtoon liittyviä käytännön asioita. Yhdessä matkustaminen, majoittuminen ja tiivis työskentely vahvistavat ryhmähenkeä.
Minä matkustin yksin ja opiskelijat matkustivat omia reittejään.
