The project ChangeMakers aims to enhance sustainable development, cross-border collaboration, circular economy and entrepreneurship skills among 15- to 17-year-old students. Students from Finland (incl. Åland), Sweden, Estonia and Latvia will participate in solving real-life environmental challenges provided by the business sector.
The first ChangeMakers Bootcamp was organized as a two-day online event on the 26.–27th October in Finland (incl. Åland), Sweden, Latvia and Estonia due to Covid-19 pandemic. Over 120 participants, teachers, students of upper secondary and vocational schools, project partners and company representatives participated in the event. The moderators of the organizing partner Riga Technical University ensured that the students had both fun and a meaningful learning experience.
The Bootcamp hosts Pauls Irbins and Līga Lībiete ensured that the students learned about innovating, teamwork and entrepreneurship in a meaningful way.
During the two-day event, the participants learned about cross-border communication and teambuilding. Moreover, they were introduced to 14 sustainability challenges, which had been planned in the project in cooperation with local companies and organizations.
The students were activated by using several online tools such as online voting applications, online platforms and team meeting rooms.
Salacgriva Secondary School students in Latvia were ready for the Bootcamp day number 2.Students concentrating on their assignments in Eurajoki high school, Finland.
As a result, 27 international mini start-ups were established. The mini start-ups will come up with business solutions to the environmental challenges as a part of their studies in the ChangeMakers study module.
The organizer and project partner Riga Technical University representatives Arta Pastora and Adele Sāmite recall that “ChangeMakers Riga Bootcamp was the first opportunity for the students involved in the project to meet each other before they start working together. Due to the situation with the Covid-19 pandemic it seemed a little bit sad that they could not meet in person, but we think we did the best we could to make this first meeting experience as close to “face to face” communication as it could have been”.
The participants were impressed by the smoothness of the Bootcamp despite of an online environment. Based on the discussions in local venues, the students of the mini start-ups were looking forward to meeting students from other countries, enhancing their language and communication skills and learning about entrepreneurship.
Rock paper scissors -game played at Värmdö Gymnasium in Sweden.
Project worker Katri Moisio from the University of Turku, the lead partner of the project, states that “Events, such as the Bootcamp are essential when building an international student mini company, as they give the students a chance to meet their international colleagues in an environment that emphasizes creativity and entrepreneurial thinking and ensures a safe and motivational start for future collaboration.”
Even though ideally such events happen face to face, ensuring encounters that leave a mark on each student, therefore also boosting the feeling of community and teamwork, the students performed very well in a digital environment.
“ChangeMakers students already showed that they can think outside the box and successfully start building team spirit, even though the encounters between students were digital. The online BootCamp turned out to be a real success and the student interaction and involvement were greater than any of us could have expected”.
The ChangeMakers project (2020 – 2022) is a Central Baltic Interreg funded project. In addition to the lead partner University of Turku, the project partners include Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), Tallinn University of Technology (Taltech), Stockholm University, Riga Technical University and Åland’s vocational high school.
Students from Åland’s vocational high school posing with the ChangeMakers roll-up.All the students also received a tote bag to help them with their ChangeMakers studies.The students were particularly happy in communicating with their international peers during the Bootcamp. Here are students from Tallinn University of Technology (Taltech), Estonia.
Text: Nina Savela Pictures: Minna Keinänen-Toivola, Laura Ende, Navid Ghajarnia, Jana Lemberg, Arta Pastora, Katrin Kaur
Mitkä ovatkaan meidän käsitykset itsestämme, kehostamme, osaamisestamme. Mitä tunteita tunnistamme ja kuinka hyväksymme itsemme ja toistemme ainutlaatuisuuden. Miten näemmäkään itsemme ja onko se mitä ajattelemme itsestämme totta?
Tässä erään SAMKista jo valmistuneen opiskelijan tarina hänen haasteista, itsensä hyväksymisestä ja miten SomeBody(-ryhmä) oli tässä mukana. SomeBody® on SAMKissa kehitetty menetelmä, jonka tavoitteena on edistää minäkäsitystä sekä kehotietoisuus, tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Menetelmässä erilaisten kehoa ja mieltä yhdistävien harjoitteiden avulla pohditaan omaa tapaa reagoida ja käyttäytyä niin tutuissa kuin vieraimmissakin ympäristöissä.
Kun joku näki minut
Kertoakseni tämän tarinan on palattava siihen päivään, kun täytin seitsemän vuotta. Muistan hyvin tuon päivän, jolloin kevät alkoi vaihtua kesäksi. Varpaissani näkyi jo jälkiä vihreällä pihanurmella juoksemisesta. Kämmenissäni risteili naarmuja oltuani aamupäivällä kiipeilemässä lähimetsän puissa ja kallioilla. Mekkoni oli täynnä pikkuruisia valkovuokoilta näyttäviä kukkia. Muistan puhtaan onnen tunteen, kun kannoin ylpeänä mekkoani ja heiluttelin vihreitä varpaitani pihakeinussa istuen. Malttamattomana odotin syntymäpäivävieraita, mansikkakakkua ja lahjoja. Lapsena olemisen suurin lahja, vilpitön hyväksyntä ja luottamus sekä itseä että maailmaa kohti, oli vielä läsnä.
Viisitoista vuotta myöhemmin istuin samassa keinussa. Sisälläni kaikui loputon huuto ja yritin löytää hetken rauhaa savukkeesta. Kevät oli jälleen kääntymässä kesäksi. Vihasin kesää. Vihasin sitä, miten paksut hupparit piti vaihtaa kevyempiin vaatteisiin. Vihasin sitä, miten en ollut yhtä hyvä kuin muut. Vihasin ajatusta siitä, miten minä en riittänyt. Vihasin itseäni. Jostakin muistan lukeneeni, että viha on voimakas sana. Itse ajattelin, ettei muutama kirjain peräkkäin asetettuna kuvannut sitä mustaa aukkoa, joka tyhjiön lailla imi itseensä kaiken hyvän sisälläni.
Kymmenen vuoden aikana olin matkannut sohvalta toiselle. Siirtänyt tavaroitani psykiatrisen osaston ja kodin välillä edestakaisin. Saanut monia diagnooseja. Syönyt sitäkin useampia lääkkeitä. Peittänyt epävarmuuteni kapinalla ja päihteillä sekä huutanut apua kenenkään kuitenkaan näkemättä sitä, miten minä katosin. En puhunut kenellekään. En luottanut kehenkään. Kenelle muka voisi kertoa siitä, miten et ollut mitään? Kenelle muka voisi kertoa, miten se sattuu, kun sinulla ei ole merkitystä? Kenelle muka voisi kertoa kivusta, joka syntyy, kun kukaan ei näe sinua? Ketään ei kiinnosta. Koska sinua ei ole. Voit vain yrittää piilottaa kaiken, kunnes sinäkin kelpaisit.
Kaikki näyttää niin hyvältä. On oma koti. Pihassa kukkia muistuttamassa kesämekosta ja onnesta. On opiskelupaikka korkeakoulussa ja ohessa monta työpaikkaa. Mutta sekään ei riitä. Mikään ei riitä siihen, että sinut hyväksyttäisiin. Joka päivä yrität todistaa. ”Ettekö näe, miten minä kelpaan? Ettekö näe, että olen yhtä hyvä kuin muutkin? Ettekö näe, että minullakin voisi olla jokin merkitys?” Kukaan ei näe. Olen väsynyt. Väsynyt siihen, miten en ole nukkunut vuosiin. Väsynyt katsomaan peilistä näkyviä inhottavia muotoja. Väsynyt siihen, miten yhtä hyvää hetkeä seuraa kymmenen huonoa. Väsynyt kiristyspantaan rintakehäni ympärillä. Olen väsynyt tuntemaan. Annan itseni hukkua häpeääni.
Tämä tarina voisi päättyä monella tavoin. Olen kuullut hiljaisia itkuja siitä, miten sen oletettiin päättyvän. Miten itse ajattelin sen päättyvän. Mutta joku tuli ja katsoi. Katsoi ja näki, miten on muutakin kuin sohvalla puhuminen. Joku oli luonut SomeBodyn.
Katson katossa näkyviä kuvioita. Kuulen ohjaajan sanat, jotka lempeästi sanoittavat rentoutumista. Edelleen jännitän ajoittain, osaanko tehdä oikein. Mutta täällä se ei haittaa, vaikka ei pystyisikään suoriutumaan täydellisesti. Ei voi olla parempi tai huonompi, koska meistä jokainen on ainutlaatuinen ja merkittävä. Minäkin. Loppupiirissä kerron hiljaa, miten olen huomannut hyväksyväni nykyään itseltäni enemmän. Hyväksyntä on kuin pehmeä ja lämmin syli, johon voi turvallisesti uppoutua.
Lapsenomainen uteliaisuus ja voittamattomuuden tunne on herännyt. Olen rakastunut itseeni. Minulla on ikiomia vahvuuksia. Niiden ei tarvitse olla kuten muilla, eikä minun tarvitse olla kuten muut. Kasvoillani on hymy ja palan halusta kertoa kaikille, millainen minä olen. Katsokaa minua – minä pystyn mihin tahansa! Ennen minua ei ollut ja nyt minä olen.
Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Omaan ihmeellisyyteeni herääminen avasi myös silmäni kaiken sen suhteen, mitä olin elämässäni tehnyt, kokenut ja ajatellut. Tunsin musertavaa surua itseni puolesta. Löytäessäni itseni löysin myös näkemyksen siitä, miten koko maailma oli minulle avoin. Ajelehdin turvattomuuden tunteessa, sillä tämä uusi ajatus oli kaikessa tuntemattomuudessaan pelottava.
Halu olla minä heräsi kuitenkin väkevänä. Tunsin puhdasta iloa ollessani läsnä omassa kehossani. Otin lempeydellä vastaan kaikki tunteet, hyvässä ja pahassa. Jokaisen elämään kuuluu haastavia hetkiä. Välillä kiristyspanta palasi rintakehän ympärille, mutta nyt minulla oli keinot käsitellä vastoinkäymisiä. Uskalsin nauraa ja elää myös muiden kanssa. Sain rohkeutta olla se minä, joka vuosia sitten unohtui oman epävarmuuden alle.
Eheytyminen ei prosessina ole pelkkiä riemuvoittoja, mutta ääripäät tasoittuivat. En ollut voittamaton enkä merkityksetön. Olin pystyvä, arvokas ja kaunis kaikkine virheineni. Ei ollut kyse siitä, miten joku näki minut. Oli kyse siitä, miten itse näin itseni.
Kirjoittajan huomiot
Toisille puhuminen toimii parhaiten. Kaikille ei. Tarinan tarkoituksena ei ole nostaa yhtä menetelmää yli muiden, vaan kertoa, miten yksi oli itselleni se oikea ja käänteentekevä.
Nimettömyydestä huolimatta haluan nostaa esiin myös sen, miten lapsuuden perheeni oli rakastava ja loi hyvät lähtökohdat kasvaa vahvaksi aikuiseksi. Liian usein syyttävä sormi osoitetaan suuntaan, joka ei ole oikea. Aina ei ole syyllisiä, on vain sarja kummallisia sattumia ja hukkaan menneitä palapelin paloja.
The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.
In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments.
Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.
Students as part of the conference team
SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:
As a
student, attending the organization of the AMiCI conference was a great
opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from
being part of the planning, to working in the actual conference and attending
the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with
SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about
Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an
info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out
about Krakow, and how to write all the information about public transportation,
accommodation, sights etc. briefly.
This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event.
SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.
After the conference, our task was to plan a feedback
survey for the
participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the
information given before the event, the practical arrangements during the event
and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for
our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is
room for improvement in the future.
Being a part
of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had
during our studies and it was interesting to attend an international conference
and to meet new people from all around the world. This got us thinking about
our future careers – working in the field of event organization could be
something we would like to do after graduation.
Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik
Ensimmäisen vuoden matkailun ja International Tourism Management -koulutusohjelmien opiskelijat tekivät tammikuussa opintoihin kuuluvan ekskursion Helsinkiin Pohjoismaiden suurimmille matkailualan messuille. Tältä messuilla näytti opiskelijan silmin.
Messumatkani alkoi jo kello
viideltä aamulla, kun herätyskelloni herätti ja aloin valmistautumaan pitkään
päivään. Bussimme starttasi Porista seitsemältä, ja pitkä matka kohti Helsinkiä
alkoi. Messukeskukselle pääsimme hieman ennen yhtätoista. Vaikka Matkamessut
onkin Pohjoismaiden suurin messutapahtuma omaa lajiaan, väkimäärä yllätti
suuresti ainakin itseni.
Messukeskus oli täynnä erilaisten organisaatioiden pisteitä ja kojuja, ja informaatiota oli valtavasti saatavilla. Kävimme heti ensin lyhyesti haastattelemassa Matkavekan, Apollomatkojen sekä Matkapoikien edustajia, jonka jälkeen saimme rauhassa kierrellä ja tutkia messualuetta.
Maata pitkin matkailu oli näkyvästi esillä
Kojujen kiertelyn lisäksi kävimme kuuntelemassa yhden puheenvuoron, jonka meille tarjoili Oras Tynkkynen. Puheenvuoron aiheena oli junamatkustaminen kestävänä matkailun muotona. Puheessa tuli useasti esille lentoliikenteen ja junaliikenteen vastakkainasettelu, mikä on varsin ymmärrettävää. Opin kuitenkin paljon uutta. En esimerkiksi tiennyt, että lentoliikenteen verotus on alhaisempaa kuin muiden liikennemuotojen. Tämä meni aivan yli ymmärrykseni! Olen ilmeisesti elänyt täysin omassa kuplassani viime vuodet, kun ilmastouutiset ja informaatio ovat kuitenkin olleet kaiken aikaa esillä. En myöskään tiennyt, että Suomessa ja Ruotsissa on selkeät erot matkustajamäärien kehityksessä: täällä ne ovat olleet kasvussa, kun taas Ruotsissa laskussa sekä esimerkiksi lentohäpeä ja keskustelu lentoliikenteestä on ollut kiivasta.
Tynkkynen tarjoili kuitenkin myös ratkaisuehdotuksia, ja käytännön vinkkejä ekologisempaan matkailuun. Vinkkejä olivat esimerkiksi harvemmin, mutta pidempään matkustaminen, uusien kulkuneuvojen suosiminen ja erillisten matkojen yhdistäminen yhdeksi, pitkäksi matkaksi. Itse kulkuvälineen valinnalla on merkitystä, mutta tulee myös ottaa huomioon matkan tarkoitus, jolloin huonompana pidetty vaihtoehto voikin olla parempi valinta. Tynkkynen esitteli muun muassa ajatuksen siitä, että Helsingistä Tallinnaan matkustavan on järkevämpää kulkea autolautalla, kun taas Turku-Tukholma reitillä potkurikone on itseasiassa laivaa ekologisempi vaihtoehto. Hän kuitenkin muistutti, että junalla matkustaminen on aina hyvä vaihtoehto, ei välttämättä paras, muttei koskaan huono.
Tynkkysen puheenvuorosta tarttui mukaani myös tieto siitä, että yöjunilla matkustamista rajoitettiin muutamia vuosia sitten Euroopassa, mutta nyt niitä on aloitettu tuomaan takaisin käyttöön. Oli myös outoa vaikkakin mielenkiintoista kuulla, että kun Suomesta lennetään Valko-Venäjälle, ei tarvita viisumia, kun taas junalla matkustaessa tarvitaan kaksin kappalein. Opin tänään siis paljon uutta, tai ainakin sain itseäni heräteltyä useissa erilaisissa asioissa. Matka olikin tältä osin oikein onnistunut!
Teksti ja kuvat: Jonna Jokinen, restonomiopiskelija
Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.
Mistä ajatus projekteihin lähti?
Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.
Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto
Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.
Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen
mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista
voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja
infopisteet toimisivat käytännön tasolla.
Valitut teemat ja projektinimet:
Yksinäisyys – Kauppakaveri
Mielenterveys – Mielekäs hetki
Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
nuoret – Mitä nuoril?
lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe
Vetonauloja tarvitaan aina
Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.
Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.
Yhteistyötahot:
ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.
TOIMINTAPISTEET
Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut
Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa. Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan.
Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen.
Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.
Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot
Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.
Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).
Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.
Tikkulan S-market – Mitä nuoril?
Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret.
Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin
nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle
päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien
palveluita:
Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo,
Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
Mite mää starttaa eteepäi? |
Ohjaamo
Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla |
Nuorten vastaanotto
Löyr ja huomaa mut! | Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö,
Ankkuri
Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila,
Satakunnan Setan nuortenryhmät
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.
Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja
jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja
mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä
riippumatta.
Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.
Länsi-Prisma – Mielekäs hetki
Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.
Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.
Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.
Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti
Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.
Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.
Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.
Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.
Länsi-Prisma – Hyvä perhe
Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.
Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.
Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.
Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.
Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija
On the first lecture of a course called Theories
of rehabilitation, our lecturer asked us a tricky question: “would you like to
write an article in pairs and publish it together?”. After a few minutes
silence we surprised the lecturer by answering why not! I think none of us
really realised, what we had to face – not even the lecturer. It seemed to be
interesting to get acquainted with a topic that interests us individually, to
achieve a deeper insight and at the same time learn something about academic
writing skills.
What
did we actually learn?
Academic writing was new to all of us. As a future-specialists in the field of rehabilitation, we need to be able to write articles and produce academic papers. By getting feedback from lecturer and peer students we could improve the context and writings. By giving feedback for the others we also learned to check and read our own text with different attitude.
Cooperation skills are needed in every
field of working – within and across the professional sectors. In our group we
have people living in different countries and face-to-face meetings were not
possible for everyone. That challenged us to find new ways of communication and
utilise better emails, sharepoint, skype etc.
Implementing
a master level course by writing an article
This task taught us to read and summarize
articles – search for proper papers and from a huge amount of material gather the
most important information and write it in a short and readable form. Cooperation
supported each other to work better. By writing a scientific article with
another student taught us to discover our own styles. There are many ways of
writing and implementing a writing process and it is important to know one’s
own style. We learned also each other’s styles and ways of working, which helps
us to work with different type of people in the future. Specialists need to be
able to cooperate in different situations and with different persons.
What
was it like?
Writing an article in scientific style was
very demanding and time consuming, but not too difficult and nothing ever comes
for free. It was a challenge to work with a person you did not know too well
and to combine the different ways of working. But that all made us learn new
master level skills and understand learning and writing better. We found out
that it was a good way of implementing one of our courses. We got deeper
insight of own topics and expanded our knowledge by peer reviewing articles
written by others as well. We have different occupations, different
perspectives, different backgrounds and by writing articles in pairs we could
really utilise our strengths and differences.
Could we have learned more or better about
theories of rehabilitation by traditional way of studying master level courses?
We can’t say. At least we learned a lot of things we wouldn’t have learned
otherwise – and all these things are very important when acting as a specialist
in social and health care sector.
Hopefully health care professionals and
students will find the publication and it gives some extra knowledge for them
too! The publication is found here: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233
Taina Jyräkoski, a student in Master’s degree program of rehabilitation(with the help of other article writers)
Oxtail stew in tomato and green pepper sauce, charred lamb chops, grilled chicken, oven-baked salmon, green peas and carrots in coconut sauce, meat and vegetable samosas, traditional Namibian corn side dish called pap accompanied by basmati rice, fresh mixed salad and Namibian flat bread. The dinner at the residence of the Namibian ambassador of Sweden was sumptuous. A real feast for the SME Aisle project team and Namibian business delegation who started their tour around Central Baltic countries on Sunday, November 10 in Stockholm.
His Excellency, Mr. George M. Liswaniso, and his lovely staff showed great hospitality as the SME Aisle SAMK team lead, Dr Minna Keinänen-Toivola, Captain Heikki Koivisto, Ms. Nina Savela and Ms. Jonna Ristolainen from SAMK were kindly invited to this delightful banquet along with five Namibian business representatives, Business Sweden and (official) project partners from Latvia and Estonia. SAMK is the leading partner in the Central Baltic Interreg funded project SME Aisle (2018-2021).
The internationally operating project promotes business between small and medium-sized enterprises (SMEs) and Southern African countries. Namibia promises a great potential as a stable entry point to larger markets in the surrounding countries. It is a small but developing market and therefore open to new businesses. In addition, SAMK has over six years of experience in cooperating with a wide array of stakeholders in Namibia.
SME Aisle Namibian Business delegation dinner at the ambassador HE George Liswaniso’s residence offered great discussions and marvellous food.
Cosy atmosphere and great business networking
Latvian project partners from MASOC (Association of Mechanical Engineering and Metalworking Industries of Latvia) and LCCI (Latvia Chamber of Commerce and Industry), Project manager Cecilia Leideman-Eyre Bäck from Business Sweden, and Swedish SME representatives were already waiting at the residence as the SME Aisle SAMK team arrived receiving a warm welcome regardless of the delayed arrival of the plane from Turku to Stockholm. Namibian wine was served during the ambassador’s speech.
There was time for networking, and the cosy atmosphere encouraged mingling and getting acquainted with the guests. Minna, Heikki and Nina already knew the project partners and some of the business delegation members from their several visits to Namibia. To Jonna, who has only worked for three months in the project, it was a perfect occasion to meet the project partners in person. Names behind email addresses got faces.
SME Aisle SAMK team has actively cooperated with Business Sweden in supporting Swedish businesses heading for Southern African markets. In the picture Cecilia Leideman-Eyre Bäck/Business Sweden and Captain Heikki Koivisto/SAMK .
Next day: SME Aisle workshop for Swedish businesses
The following day was more busier. Nina and Cecilia (Business Sweden) had organized a workshop and luncheon in World Trade Center. Namibian businesses from various fields of expertise presented their companies to Swedish businesses and organizations. After a networking lunch (which, by the way was stroganoff and pickled gherkins), the business delegation continued to a site visit at the company Bombardier, specialized in transportation and locomotives.
SME Aisle project team members focused on discussing the administration of the project as well as upcoming events and tasks before starting the journey back home. Business travelling continued for Captain Heikki (as he is known in Namibia) as he accompanied Namibians on M/S Romantika to Riga where they were hosted by MASOC and LCCI. Another workshop with Latvian businesses and site visits was held on Tuesday. Finally, all work and no play is not fun, so the Southern travellers were taken to a KHL ice hockey match. A new experience for many!
SME Aisle workshop at Business Sweden together with the Namibian delegation and Swedish companies.
Perjantaina 11.10.2019 vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka kunniaksi Plan International järjesti Girls Takeover -päivän.
Päivän aikana tytöt ja nuoret naiset ympäri maailmaa astuivat päiväksi poliittisten päättäjien, yhteiskunnallisten ja taloudellisten johtajien virkaan. Vuoden 2018 kampanjan aikana tytöt valtasivat yli 2000 johtajan paikan, 70 eri maassa. Tänä vuonna minut valittiin Porin Lyseon lukion opiskelijoiden joukosta kampanjaan mukaan. Johdin päivän ajan Satakunnan ammattikorkeakoulua toimitusjohtaja, rehtori Jari Multisillan rinnalla.
Päivä alkoi johtajan työpisteeltä.
Päivä alkoi tutustumiskierroksella talossa. Kierroksen aikana minulle konkretisoitui, kuinka isosta paikasta on kyse. Opiskelijoiden sekä henkilökunnan määrä yllätti minut todella. Yksi mieleenpainuvimmista asioista olikin huikea yhteishenki, joka vallitsi henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.
Pääsin mukaan kansainvälisistä asioista vastaavan tiimin palaveriin. Palaveri oli erittäin mielenkiintoinen. SAMK tekee laajaa yhteistyötä eri maiden kanssa, ja on kansainvälisellä tasolla kiinnostava. Myös ulkomaisten opiskelijoiden, sekä vaihto-opiskelijoiden määrä oli positiivinen yllätys.
Iltapäivällä Opiskelijakunta SAMMAKKO esitteli toimintaansa. Sain kuulla opiskelijakunnan tarjoamista palveluista, eduista sekä tapahtumista. Minulle tuli erittäin hyvä kuva SAMMAKKOn toiminnasta. Hienoa, että SAMMAKKO jaksaa toimia niin hyvin onnellisten opiskelijoiden eteen! Samankaltaisia palveluita voisi tuoda myös lukioon.
Opiskelijakunta SAMMAKKO kertoi toiminnastaan.
Loppupäivä vierähti sairaanhoitajaopiskelijoiden tuntia seuraten. Heillä oli aiheena kanylointi. Tuntia oli mielekästä seurata, sillä en ole ikinä päässyt seuraamaan tämän kaltaista käytännön opetusta. Simulaatioluokan ympäristö oli erittäin aidon tuntuinen ja antaa varmasti hyvät valmiudet työelämään.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden kanylointia oli mielenkiintoista seurata.
Päällimmäisenä mieleeni jäi todella hyvä kuva SAMKista ja rehtorin työstä. Helposti voisi olettaa rehtorin viettävän kaikki työpäivät tietokoneen ja papereiden äärellä, todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Työnkuvaan kuuluu matkustamista, verkostoitumista ja ennen kaikkea suuri vastuu.
