Ympäristö - Environment arkistot - Tarinoita työnteon arjesta. Stories of day-to-day working.

wpadmin22.10.202522.10.2025Merenkulku - Maritime, Ympäristö - Environment

Globaaleja kohtaamisia värikkäässä Intiassa

Suomessa AMK-sektorilla kansainvälisyyden on katsottu tukevan toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja työelämärelevanssia mm. strategiset kumppanuuksissa ja TKI-hankkeissa (Launikari, 2023). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) on tehnyt ohjaus- ja linjausdokumentin, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistä ulottuvuutta 2017–2025 välillä. Dokumentissa keskeisiksi teemoiksi nostettiin 1) vetovoima ja laatu kansainvälisessä kilpailussa, 2) kansainvälisten kumppanuuksien rakentaminen, 3) koulutusviennin ja maksullisten ohjelmien rooli, 4) resurssien kohdentaminen ja henkilöstön osaaminen ja 5) seuranta ja arviointi (OKM, 2017).

Olen työurallani matkustanut monissa maissa ja maanosissa, mutta Intiassa ja Aasiassa en ole aiemmin käynyt. Mahdollisuus tarjoutui vierailuun kansainvälisten merenkulun yliopistojen yhdistyksen (International Association of Maritime Universities, IAMU) vuosikokouksessa Chennaissa, Intiassa lokakuussa 2025. Matka toteutti OKM (2017) tavoitteista kaikkia viittä (1-5).

Minna Keinänen-Toivola oli Satakunnan ammattikorkeakoulun virallinen edustaja ja osallistuja vuosikokoukseen.

Kansainvälisyys osana korkeakoulustrategiaa

Matkan järjestelyt veivät kuukausia ja olivat moninaiset niin käytännön asioiden kuin tieteellisen työn osalta. Lokakuun puolivälissä matka vihdoin koitti. Matkustin turvallisuus- ja verkostoitumissyistä Chennaihin Tallinnan Teknillisen yliopiston Meriakatemian (EMERA) asiantuntijoiden kanssa. Järjestävän yliopiston (Academy Of Maritime Education And Training, AMET) henkilökunta oli meitä vastassa lentokentällä ja veivät meidät tapahtumahotellille. Matka kesti kaikkiin 20 tuntia ja vastassa oli kuuma ja kostea Intian yö. Tapahtumahotellina oli viiden tähden lomakeskus Bengalinlahden rannalla. Sopeutuminen 2,5 puolen tunnin aikaeroon ja ilmastoon otti oman aikansa.

IAMU AGA järjestettiin Chennaissa, Intiassa, Bengalin lahden rannalla.

Vuosikokouksen ja konferenssin parasta antia olivat lukuisat kohtaamiset tuttujen kanssa ympäri maailmaa. Pääsin neuvottelemaan virallisesti yhteisistä jatkoyhteistyöstä, kuten myös luomaan uusia kontakteja. Edellisellä viikolla toteutuneet jäänmurtajakaupat USA:n kanssa olivat useiden keskusteluiden aiheena. Hotellialue oli laaja, joten tuttuja tapasi virallisen ohjelman ulkopuolella vain satunnaisesti. SAMK järjesti vastaavan tapahtuman Helsingissä ja Silja Serenadella vuonna 2023, joten kuulin paljon positiivisia muistoja kahden vuoden takaa.

UNESCO:n maailmanperintökohde, Mahabalipuramin monumenttiryhmä (Mamallapuram).

Tieteellistä yhteistyötä ja kestävän merilogistiikan kehittämistä

Konferenssissa tärkeinä alan teemoina olivat teknologia, innovaatiot ja kestävä merilogistiikka. Oma tieteellinen esitykseni koosti kahden käynnissä olevan projektimme Sustainable Flow- ja NEMO CEF-projektin tekemisiä ja tuloksia. Sustainable Flow -projektissa on kehitetty satamille ja logistiikkaketjuille digitaalisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Hankkeessa pilotoidut työkalut parantavat satamakäyntien ennustettavuutta ja tehokkuutta, mikä johtaa pienempään polttoaineenkulutukseen ja CO₂-päästöihin. Lisäksi työssä on luotu viitekehys energiansäästöön ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen, mikä tukee vihreää siirtymää Itämeren alueella.

Toisena projektina esitellyssä NEMO CEF -projektissa, kehitetään Suomen kansallista meriliikenteen ilmoituspalvelua osana EU:n yhteistä Maritime Single Window -ympäristöä. Projekti tuo yhteen eri sidosryhmät ja mahdollistaa tulevaisuudessa arvokkaiden lisäarvopalvelujen kehittämisen. NEMO CEF -projektin keskeiset tulokset julkaistaan myöhemmin tieteellisessä artikkelissa, mikä vahvistaa Suomen roolia digitaalisen merenkulun kehityksessä kansainvälisesti.

Merenkulun logistiikan monimutkaisessa sidosryhmäekosysteemissä digitaalisen järjestelmän onnistunut toteutus ei tapahdu itsestään, vaan se edellyttää useita tekijöitä. Ensinnäkin tarvitaan keskeisten toimijoiden aktiivista osallistumista kehitystyöhön, jotta ratkaisut vastaavat käytännön tarpeisiin. Lisäksi teeman määrittäjiltä, kuten viranomaisilta ja johtavilta organisaatioilta, vaaditaan strategista sitoutumista, joka luo kehitykselle vakaan perustan. Kohderyhmien kuuleminen ja heidän näkökulmiensa huomioiminen on välttämätöntä, jotta järjestelmä olisi aidosti käyttäjälähtöinen ja helpottaisi arjen työtä. Lopuksi onnistumista tukee avoin ja läpinäkyvä viestintä koko ekosysteemin sisällä, mikä lisää luottamusta ja sitouttaa kaikki osapuolet yhteiseen tavoitteeseen. Molemmat hankkeet osoittavat, kuinka tutkimus ja käytännön kehitystyö voivat yhdessä edistää sekä kestävää kehitystä että merenkulun kilpailukykyä.

Ystävyyspuut istutettiin Academy of Maritime Education and Training (AMET) -yliopistossa, joka isännöi IAMU AGA 2025 -tapahtumaa.

Kulttuurinen oppiminen ja globaalien verkostojen vahvistaminen

Huipentumana virallisessa ohjelmassa oli tekninen kierros, jossa kävimme AMET:n innovaatiokeskuksessa, jonka on perustanut globaali varustamo MAERSK. Vierailin myös omatoimisesti kahtena aamuna Unescon maailmanperintökohteessa Mahabalipuramissa, joka oli täynnä upeaa muinaista kivitaidetta ja arkkitehtuuria. Kontrasti Vanhaan Rauman oli aikamoinen.

Tasmanialais–brittiläis-suomalaista ystävyyttä Mahabalipuramin rantatemppelillä.

Työmatkat ”maailman ääriin” eivät ole vain asiaa vaan myös kokemuksia ja oppia eri kulttuureista ja ihmisistä. Ruoka oli erinomaista ja vastoin ennakkovaroittelua pysyin terveenä. Tuoreet eksoottiset hedelmät aloittivat päiväni värikkäästi. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki puhuvat Britannian siirtomaahistoriasta johtuen englantia.

Työmatkat välittyvät usein kauniina kuvia erilaisista paikoista. Ne ovat hienoja kokemuksia, mutta myös todella paljon aikaa ja energiaa vieviä. Matka ei lopu siihen, kun avaa matkan jälkeen kotiovensa, vaan sen jälkeen tulee olla aktiivisesti yhteydessä kaikkiin kontakteihinsa. Työmatkat myös antavat todella paljon, niin yksilönä ammatillisesti kuin ihmisenä kehittymisessä kuin organisaatiolle. Organisaatiolle globaali yhteistyö vahvistaa olemassa olevia suhteita ja luoda uusia koulutus- ja tutkimusyhteistyömahdollisuuksia. SAMK on ollut mukana IAMU:ssa jo yli 30 vuotta ja yhteistyö jatkuu ja syvenee vuosi vuodelta.

Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola

Kirjoittaja toimii johtavana tutkijana Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa SAMKissa.

Kuvat: Minna M. Keinänen-Toivola

Viitteet

Launikari, M. (2023, 6. maaliskuu). Laurea-ammattikorkeakoulu ja kansainväliset strategiset kumppanuudet. Laurea Journal. https://journal.laurea.fi/laurea-ammattikorkeakoulu-ja-kansainvaliset-strategiset-kumppanuudet/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2017). Yhteistyössä maailman parasta: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025 (OKM:n julkaisuja 2017:11). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79438/okm11.pdf

wpadmin21.10.202521.10.2025Merenkulku - Maritime, Ympäristö - Environment

Global Encounters in Colorful India

In Finland, within the University of Applied Sciences (UAS) sector, internationalization has been seen as supporting quality, impact, and relevance to working life, particularly through strategic partnerships and RDI projects (Launikari, 2023). The Ministry of Education and Culture (OKM) has issued a guidance and policy document aiming to strengthen the international dimension of Finnish higher education and research between 2017–2025. The document highlighted five main themes: 1) attractiveness and quality in international competition, 2) building international partnerships, 3) the role of education export and fee-based programs, 4) allocation of resources and staff expertise, and 5) monitoring and evaluation (OKM, 2017).

In my professional career, I have travelled to many countries and continents, but I had never before visited India or Asia. The opportunity came with the Annual General Assembly of the International Association of Maritime Universities (IAMU) in Chennai, India, in October 2025. This trip realized all five of OKM’s (2017) internationalization goals.

Minna Keinänen-Toivola was the official participant of SAMK and the Annual General Assembly.

Internationalization as a strategic goal in higher education

Arrangements for the trip took months and involved a wide range of practical as well as scientific preparations. Finally, in mid-October, the journey began. For safety and networking reasons, I travelled to Chennai together with experts from the Estonian Maritime Academy of Tallinn University of Technology (EMERA). Staff from the host university, the Academy of Maritime Education and Training (AMET), welcomed us at the airport and took us to the conference hotel. The journey took altogether 20 hours, and we were greeted by the hot and humid Indian night. The conference venue was a five-star resort on the shores of the Bay of Bengal. Adjusting to the 2.5-hour time difference and the climate took some time.

IAMU AGA was organized in Chennai, India, along the Bay of Bengal.

The best part of the assembly and conference was the numerous encounters with colleagues from around the world. I was able to negotiate formally on continuing cooperation as well as create new contacts. The icebreaker deal signed the previous week between the USA and Finland was a recurring topic of conversation. The hotel area was vast, so meeting acquaintances outside the official program happened only occasionally. SAMK hosted a similar IAMU event in Helsinki and onboard Silja Serenade in 2023, and I heard many positive memories of that event from two years ago.

The UNESCO World Heritage Site, the Group of Monuments at Mahabalipuram (Mamallapuram).

Scientific collaboration and sustainable maritime development

Key themes of the conference included technology, innovation, and sustainable maritime logistics. My scientific presentation showcased the activities and results of two ongoing projects: Sustainable Flow and NEMO CEF. The Sustainable Flow project has developed digital solutions for ports and logistics chains to reduce emissions. The piloted tools improve the predictability and efficiency of port calls, leading to reduced fuel consumption and CO₂ emissions. In addition, a framework for energy saving and renewable energy utilization has been created, supporting the green transition in the Baltic Sea region.

The NEMO CEF project develops Finland’s national maritime reporting service as part of the EU Maritime Single Window environment. The project brings together stakeholders and enables the future development of valuable value-added services. The main results of NEMO CEF will be published later in a scientific article, strengthening Finland’s role in international digital maritime development.

In the complex stakeholder ecosystem of maritime logistics, the successful implementation of a digital system does not happen automatically; it requires several key factors. First, active involvement of the main actors is needed to ensure that solutions meet practical needs. Second, commitment from context setters, such as authorities and leading organizations, provides a stable foundation for development. Listening to target groups and considering their perspectives is essential to ensure that the system is genuinely user-oriented and supports everyday work. Finally, open and transparent communication within the ecosystem builds trust and strengthens collective commitment to shared goals. Both projects demonstrate how research and practical development can jointly promote sustainability and competitiveness in maritime transport.

The friendship trees were planted at the Academy of Maritime Education and Training (AMET) University, which hosted the IAMU AGA 2025.

Cultural Insights and Strengthening Global Networks

The highlight of the official program was a technical tour at AMET’s innovation center, established by the global shipping company MAERSK. On my own initiative, I also visited the UNESCO World Heritage site Mahabalipuram on two mornings. The site, with its stunning ancient stone art and architecture, was quite a contrast to Old Rauma back home.

Tasmanian/UK/Finnish friendship at Shore Temple of Mahabalipuram.

Business trips to “the ends of the world” are not only about professional matters but also about experiences and learning from different cultures and people. The food was excellent, and contrary to warnings, I remained healthy. Fresh exotic fruits gave my mornings a colorful start. The people were friendly, and thanks to the colonial history, everyone spoke English.

Work trips are often shared as beautiful pictures of different places. They are indeed great experiences, but also very demanding in terms of time and energy. The trip does not end when you walk through your front door at home; afterwards, it is essential to actively follow up with all new contacts. Yet, these trips give back so much – for professional development, personal growth, and organizational benefits. For the organization, global cooperation strengthens existing relationships and creates new opportunities for education and research collaboration. SAMK has been a member of IAMU for over 30 years, and this cooperation continues to deepen year by year.

Text: Minna M. Keinänen-Toivola

The author works as a Chief Researcher at the Maritime Logistics Research Center, Satakunta University of Applied Sciences (SAMK).

Photos: Minna M. Keinänen-Toivola

References

Translation was made from Finnish to English using ChatGPT 5

wpadmin10.10.20259.10.2025Merenkulku - Maritime, Opiskelijat - Students, Työelämätaidot - Working life skills, Ympäristö - Environment

Kesäharjoittelu Pohjois-Amerikan satamien kestävyyden selvittämisen parissa

Olen Oscar King, 22-vuotias logistiikan opiskelija Raumalta. Minulla on jo kaksi vuotta opiskelua takana Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ja suoritin tänä kesänä tutkintooni sisältyvän harjoittelun SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa. Harjoitteluani varten sain tehtäväksi kirjoittaa itsenäisesti raportin, jossa tarkastelen Pohjois-Amerikan satamien kestävyyttä. Tarkempaa näkökulmaa ei annettu rajaukseksi, joten lähdin tarkastelemaan aihetta laajalla skaalalla. Harjoittelun ideana oli tuottaa hyödyllistä tietoa tutkimuskeskukselle, ja tarjota minulle kattavaa kokemusta tieteellisen kirjoittamisen ja alakohtaisen tiedon hankinnan parissa.

Miten satamien kestävyys toteutuu – ja mitä raportti paljastaa sen haasteista?

Raportti käsittelee ensin kestävyyttä ja sen määritelmää triple bottom line -mallin mukaan. Triple bottom linen ideana on, että kestävyys koostuu kolmesta osa-alueesta: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristökestävyydestä. Kestävyyttä satamissa tulee siis arvioida kaikkien osa-alueiden kautta, eikä keskittyä pelkästään yhteen. Kokonaiskuvan muodostamiseksi raportti hyödyntää monia muita tutkimuksia, jotka tarkastelevat satamatoiminnan osia triple bottom linen näkökulmasta. Datapohjaiset tutkimukset auttavat kartoittamaan nykytilannetta Pohjois-Amerikassa ja muissa maanosissa.

Keskeisimpiä löydöksiä ovat satamien kestävyyden vaihteleva toteutuminen sekä Pohjois-Amerikan sisällä että koko maailmalla. Satamien toimintaan ja arvoihin vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, esimerkiksi vaihteleva lainsäädäntö ja satamien kokoerot vahvistavat kestävyyden toteutumisen eriarvoisuutta. Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä on huomattavia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Suurimpana erona maiden välillä lainsäädännön lisäksi on satamanpitäjien hallintamuoto. Pohjois-Amerikassa nähdään myös suuria eroja kestävyyden toteutumisessa itä- ja länsirannikon välillä. Puutteiden korjaamiseksi kaivattaisiin tietoisuuden lisäämistä, uudistuksia lainsäädännössä ja enemmän kannustimia ja tukea kestävälle toiminnalle.

Näin rakensin raporttini – oppia kirjoitusprosessista ja sen haasteista

Harjoittelu tutkimuskeskuksessa oli ensimmäinen kerta, kun sain tuottaa tieteellistä tekstiä. Prosessi ei siis ollut minulle käytännön puolesta tuttu, enkä ollut oikein varma, mikä paras lähestymistapa olisi. Lähdin liikkeelle etsimällä lähteitä, jotka näyttivät tarjoavan relevanttia tietoa raporttiani varten. Lähteet käsittelevät kestävyyttä yleisesti, kestävyyttä satamissa, satamatoimintaa, Pohjois-Amerikan satamia ja niiden vertailua muiden maanosien satamiin. Priorisoin siis ajankohtaisia tieteellisiä tekstejä ja etsin niitä pääasiassa Google Scholarin avulla. Tärkeää tietoa löytyi myös yhdistysten ja muiden tärkeiden toimijoiden virallisilta verkkosivuilta ja raporteista.

Kasattuani noin kymmenen lähdettä kasaan kävin ne yksityiskohtaisemmin läpi ja kirjoitin ylös muistiinpanoja, joista myöhemmin oli helpompi lähteä kirjoittamaan kunnon tekstiä. Kattavan muistiinpanolistan jälkeen aloin työstämään sisällysluetteloa kunnolla ja lähdin myös muuttamaan muistiinpanoja kunnolliseksi tekstiksi. Tekstiä kirjoittaessani pompin paikasta toiseen aika usein, kirjoittaen uutta tekstiä ja sitten katsoen, miten se sopii yhteen aiemman tekstin kanssa. Loppuviimeistelyiksi katsoin, että lähdeviittaukset ovat merkitty oikein, ja tein joitain muokkauksia, joita ohjaajani suositteli minulle.

Lähestymistapani kirjoitusprosessiin ei välttämättä ollut kaikista paras. Sisällysluettelon huolellinen laatiminen alkuvaiheessa tuntui hankalalta, joten minulla oli tapana lykätä sen hoitamista myöhemmäksi. Puutteellinen sisällysluettelo aiheutti ongelmia ja jumittumista joissain kohdissa, sillä en oikein osannut hahmottaa, miten hyvin aikaansaamani teksti tulee sopimaan raportin viimeiseen versioon. Sain kuitenkin lopulta aikaiseksi kunnollisen rakenteen raporttiin, enkä joutunut karsimaan pois kovin paljon tekstiä matkan varrella.

Harjoittelusta varmuutta tuleviin opintoihin ja työelämään

Sisällysluettelon lisäksi muita ongelmia ei oikein ilmennyt. Pääasiassa itsenäinen työskentely sopii minulle hyvin, joten arkipäiväinen työnteko tuntui helpolta. Valittu aihe ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, joten sen selvittäminen tarjosi hyvää motivaatiota työstää raporttia kunnolla.

Tulevaa tieteellistä tekstiä, kuten esimerkiksi opinnäytetyötä varten koen saaneeni hyvin kallisarvoista kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä tein hyvin ja mitä olisin voinut ehkä tehdä toisin. Opinnäytetyön aloittaminen tuntuu nyt paljon vähemmän jännittävältä. Aihetta en vielä ole päättänyt, mutta minulla on harjoittelun jälkeen paremmat valmiudet työprosessiin.

Satamatoiminnalla on valtava merkitys kansainvälisessä kaupankäynnissä, mikä taas on keskeinen osa opiskelemaani alaa. Harjoittelu tarjosi minulle uuden tavan syventää ammatillista osaamistani, ja uskon hyötyväni tästä tulevaisuudessa.

Teksti: Oscar King

Kuva: Oscar King

wpadmin15.8.202515.8.2025Ympäristö - Environment

Tutkimuskeskus WANDERin biohiilipilotti Kokemäen Norrinkorvessa – kuusentaimien kasvukokeet

Biohiilellä tiedetään olevan myönteisiä vaikutuksia kasvien kasvuun sen veden- ja ravinteiden pidätyskyvyn ansioista. Biohiili varastoi vettä ja ravinteita, ja luovuttaa niitä kasvien käyttöön pitkän ajan kuluessa. Biohiilen ominaisuudet maanparannusaineena perustuvat lisäksi sen kykyyn toimia kasvualustana pieneliöille, maaperän pysyessä näin elävämpänä. Biohiiltä on tutkittu aiemminkin, mutta koska sen vaikutukset riippuvat monesta tekijästä, tutkimusta tarvitaan lisää erilaisilla biohiililaaduilla, eri kasvilajeilla ja erilaisissa ympäristöissä. SAMKin tutkimuskeskus WANDERissa on käynnissä tutkimushanke, jossa biohiiltä tutkitaan eri puulajien taimien kasvukokeilla.

Tutkimus toteutetaan Kokemäen Norrinkorvessa metsäpalstalla, joka on päätehakattu noin 3-4 vuotta sitten ja jäljellä on joitakin täysikasvuisia puita. Alueella on jonkin verran korkeuseroja ja maasto on paikoitellen vaikeakulkuista.

BIOVAHVA-hankkeessa tutkitaan biohiilen vaikutusta puiden taimien kasvunopeuteen sekä niiden selviytymiseen erilaisissa kasvuympäristöissä. Hankkeen pilottikohteisiin Eurajoelle ja Kokemäen Norrinkorpeen istutettiin yhteensä seitsemänsataa eri puulajien taimea. Puiden taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle laitettiin biohiiltä joko sellaisenaan tai erilaisilla ravintoainemäärillä ladattuna, ja verrokkiryhmä istutettiin ilman mitään lisiä. Kuuset istutettiin Norrinkorpeen yhteistyössä Saskyn Huittisten ja Kokemäen oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa, ja niiden kasvua tullaan seuraamaan useamman kasvukauden ajan.

BIOVAHVA-hanketta toteutetaan EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, JTF:n tuella. JTF rahoituksella edistetään tasapainoista sosioekonomista siirtymää ja tukea kohdistetaan erityisesti nuorille, joten yhteistyö Saskyn opiskelijoiden kanssa on luontevaa.

Kuva vasemmalla: Taimet merkattiin näytekoodeilla. Kuusentaimi B65 sai istutuksen yhteydessä juurelleen biohiiltä ilman ravinteita. Kuva oikealla: Biohiili ladattiin kuusen juurelle istutuksen yhteydessä ns. pottiputken avulla. Saskyn maatalousalan opiskelijat toivat käytännön osaamista taimien istutukseen, ja he saivat samalla kosketuksen käytännön tutkimustyöhön.

Ennen varsinaista istutustyötä oli tehty paljon selvitystyötä ja valmisteluja. Istutettavat taimet jaettiin eri ryhmiin sen perusteella mitä biohiililaatua ne saavat, ja verrokkiryhmän taimet istutettiin sellaisenaan. Kukin taimi sai oman yksilöllisen näytekoodin, joka merkattiin taimen ympärille laitettavaan merkintäliuskaan. Taimien merkkaus on välttämätöntä, jotta jatkossa pystytään tunnistamaan kukin yksilö, seuraamaan niiden kasvua ja vertailemaan eri tutkimusryhmien välisiä eroja. Taimien istutusjärjestys satunnaistettiin, jotta eri biohiilikäsittelyn saaneet taimet ja verrokkitaimet olisivat mahdollisimman sekaisin pitkin tutkimusaluetta. Satunnaistamisella varmistetaan, että esimerkiksi maanlaadun tai mikroilmaston vaihtelut vaikuttavat tasapuolisesti kaikkiin tutkittaviin taimiin. Mikäli verrokkiryhmän taimet kasvaisivat eri paikassa kuin biohiiltä saaneet taimet, ei välttämättä tiedettäisi, johtuvatko mahdolliset erot ryhmien välillä ympäristöolosuhteista vai biohiilestä. Satunnaistamisen avulla saadaan siis varmistettua, että havaitut erot tutkimusryhmien välillä johtuvat nimenomaan biohiilestä.

Norrinkorven taimet istutettiin toukokuussa 2024, ja kuusentaimien istutustalkoisiin osallistui BIOVAHVAn tutkijoita yhdessä Sasky Huittisten ja Kokemäen oppilaitoksen maatalousalan opiskelijoiden kanssa. Saskyssä on mahdollista opiskella maa- ja metsätalousalaa, ja opiskelijat työskentelevät usein käytännönläheisissä ja monipuolisissa, oikeaa työelämää vastaavissa olosuhteissa. Saskyn opiskelijoille biohiilitutkimukseen osallistuminen toi hyvää kokemusta metsän istutuksesta, sekä lisäksi he saivat näin omalla panoksellaan osallistua tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.

Istutustalkoot pidettiin lämpimänä toukokuisena päivänä ja istutustyö eteni reippaasti, kun muutaman hengen ryhmissä edettiin ”kartan” eli istutussuunnitelman kanssa. Saskyn Kokemäen oppilaitoksen ammatillinen ohjaaja Jaakko Halminen ohjasi opiskelijoita, jotka toivat mukanaan sekä istutuksessa käytettävät ns. pottiputket, että istutuksessa tarvittavan tietotaidon. Pottiputkien avulla istutus sujui nopeasti, kun biohiili lisättiin ensin putken avulla maahan ja sen jälkeen istutettiin itse taimi. Saskyn opiskelijat kävivät vielä myöhemmin yhdessä ohjaajansa Jaakko Halmisen kanssa asettamassa taimien juurelle taimitassut, jotka suojaavat puuntaimea sen ensimmäisinä kasvuvuosina. Taimitassut estävät taimea varjostavan heinikon kasvamista sen juurelle, joten taimen ei tarvitse kilpailla niin paljon ravinteista ja vedestä, ja taimitassun ansiosta taimet myös jatkossa löytyvät maastosta helpommin.

Istutustyö eteni ripeästi Saskyn opiskelijoiden ja BIOVAHVAn tutkijoiden toimesta.

Kaiken kaikkiaan taimia istutettiin 540 kpl ja niiden kasvua seurataan jatkossa useamman kasvukauden ajan. Myöhemmin kesällä 2024 tehtiin ensimmäiset seurantamittaukset ja -kuvaukset. Useamman sadan kuusentaimen paikantaminen 0,28 hehtaarin suuruiselta alueelta oli heinäkuisen aluskasvillisuuden seasta jo haastavaa, joten istutuskartta oli tarpeen. Tutkimus jatkuu myös tulevalla kasvukaudella taimien kuvauksella ja erilaisten mittausten tekemisellä. Tuloksia tutkimuksesta saadaan, kun dataa on kerätty riittävän pitkältä ajalta, ja pystytään näin luotettavasti analysoimaan biohiilen vaikutusta taimien kasvuun.

Kuva vasemmalla: Kesällä 2024 taimet kuvattiin ja mitattiin ensimmäisen kerran. Taimien kasvun seurantaa jatketaan tälläkin kasvukaudella. Kuvassa taimen juurella näkyy vaaleanvihreä, puukuidusta valmistettu taimitassu, joka suojaa taimea sen ensimmäisinä vuosina. Kuva oikealla: Tutkimuksen seurantamittauksissa myöhemmin kesällä luonto oli herännyt ja itse tutkimuskohdetta joutui etsimään paikoitellen hyvinkin runsaan aluskasvillisuuden seasta. Taimet kuvattiin valkoista kuvaustaustaa vasten, jotta ne erottuisivat kuvissa muusta kasvillisuudesta.

Lisätietoja tutkimuksesta löytyy tutkija Jussi Tammisen ja muiden WANDERin tutkijoiden kirjoittamasta tutkimusartikkelista: Biohiilen käyttö puiden taimien kasvatuksessa BIOVAHVA-hankkeen tavoitteena on Satakunnan kehittää Satakunnan biotalouden ja ruokaketjun tutkimus- ja innovointivalmiuksia ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönottoa.

Lue lisää hankkeesta

Teksti ja kuvat: Tutkija Maria Rönni (Tutkimuskeskus WANDER)

Inna Saarinen12.8.2025In English, Merenkulku - Maritime, Opiskelijat - Students, Ympäristö - Environment

Belgian student discovers sustainability in maritime logistics in Finland

My name is Elisa, and I’m a Belgian student studying for a double degree in marketing and international business. This year, I’m lucky enough to be living a unique experience in Finland, as part of my studies at SAMK (Satakunta University of Applied Sciences), in Rauma. This adventure not only allows me to discover a new culture, but also to immerse myself in an exciting professional world.

I did my internship at SAMK’s Maritime Logistics Research Center, a forward-looking center that strives to integrate sustainability principles into every one of its projects. My main objective during this internship was to highlight the center’s sustainable commitments and explore ways of improving them.

To do this, I carried out a real investigation: I analyzed their communications (website, social networks), observed their working environment, and above all, I had the chance to talk directly with some of the researchers. These interviews were particularly enriching. I discovered the challenges they face – particularly in terms of the transition to cleaner fuels, the adaptation of port infrastructures, and the importance of digitalization to better measure and reduce emissions.

The result is a comprehensive report structured around the three pillars of sustainability: environmental, social and futuristic. In it, I also put forward concrete ideas for raising the profile of the center’s sustainable actions, through communications media such as social networks, flyers, and specialized events.

Among my tasks, I was also asked to consider the center’s participation in Baltic Sea Day, a key event in the region. I proposed that the center organize interactive mini-conferences on this occasion, in order to present in a dynamic way the advances of its research linked to maritime sustainability. The idea is to create a space for exchange with the public, but also to raise awareness of the importance of applied research in preserving the Baltic Sea.

This internship has given me a better understanding of how sustainability can (and must) be integrated into maritime logistics, a key sector that is still too often lagging behind on these issues. It has also enabled me to develop my skills in research, strategic communication, and critical analysis, while contributing to a mission that is close to my heart: to participate, in my own way, in a more responsible future.

Text:  Elisa Tinel, a double degree student in marketing and international business

Photo: Minna Keinänen-Toivola

Inna Saarinen17.2.202317.2.2023Highlights, Ympäristö - Environment

SAMKin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden vuosi 2023 käyntiin

SAMKin kestävän kehityksen ja vastuullisuuden vuosi lähti käyntiin Ammattikorkeakoulun rehtorineuvoston (Arene) kestävyys- ja vastuullisuustyöryhmän yhteisellä tapaamiselle LABissa. Yhdessä otettiin kiinni aiheesta, miten ammattikorkeakoulut voivat vaikuttaa kestävyys- ja vastuullisuustyöllä?

Arene on luonut kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelman, jota SAMK on myös sitoutunut toteuttamaan. SAMKissa kehitetään Arenen ohjelman myötä omaa, kestävän kehityksen ja vastuullisuuden ohjelmaa. SAMKin työ kestävän kehityksen ja vastuullisuuden eteen on jatkunut jo pitkään, mutta työ saa nyt uutta tukea ammattikorkeakoulujen yhteisestä halusta edistää asiaa.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun työryhmät tapasivat kasvotusten. Työ alkoi vuonna 2020 lukuisilla etätapaamisilla. Yhteistyön ilmapiiri oli innostava! Totesimme yhteisesti, että ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus monipuolisen työnsä kautta vaikuttaa merkittävästi kestävän kehityksen ja vastuullisuuden edistymiseen. Oma hiilijalanjälkemme on vielä näkyvä, mutta yhdessä ammattikorkeakouluina kehitämme ratkaisut siihen, että hiilineutraalisuustavoitteet saavutetaan. Kädenjälki, jolla kuvaamme positiivisia kestävän kehityksen ja vastuullisuuden vaikutuksia on jo kasvuikäinen. Sen sallinemme kasvaa niin isoksi, kuin kasvuhaluja on.

Tällä tapaamisella vuoden 2023 kestävän kehityksen ja vastuullisuuden työ sai hyvää vauhtia, nyt olemme valmiit tunnistamaan vaikuttamisen mahdollisuutemme, pienentämään hiilijalanjälkeämme ja kasvattamaan kestävän kehityksen ja vastuullisuuden kädenjälkeämme entistä isommaksi!

Artikkelikuva on LAB-ammattikorkeakoulun kiertotalouslaboratoriosta. Kierrätetyistä materiaaleista voi valmistaa vaikka tuoleja ja pöytiä 3D-tulostusta hyödyntäen. (Kuva: Riitta Tempakka)

Teksti: Meri Olenius ja Riitta Tempakka

Inna Saarinen19.4.202119.4.2021Yleinen - General, Ympäristö - Environmentpaloturvallisuus

Ideasta hankkeeksi – miten päädyimme polttamaan aurinkosähköjärjestelmän?

Satakunnan ammattikorkeakoulu tuottaa materiaalia pelastusalan ammattilaisille sekä aurinkosähköjärjestelmien kanssa toimiville aurinkosähköjärjestelmien suunnittelun, sähköturvallisuuden sekä palomääräysten oppimiseen. Materiaalilla pyritään laajentamaan ymmärrystä aurinkosähköjärjestelmien käyttäytymisestä palotilanteessa.

– Kaikki alkoi siitä, kun Marko Ylinen soitti minulle ja sanoi että poltetaan paneeleja. Taisi olla perjantai-iltapäivä ja molemmat ajelemassa palaverista kotiin viikonloppu mielessä. Markon kanssa yhteistyössä on se hauska puoli, että Marko keksii hyvän ja hauskan idea, joka alkuun kuulostaa ihan päättömältä. Kuitenkin siinä on aina jokin järki takana ja yhdessä teemme ideasta hankeaihion, kertoo projektipäällikkö Meri Olenius.

Vaikka alkuun idea kuulostikin pelkältä polttamiselta, on taustalla kuitenkin isompi suunnitelma. Pelastustehtävissä on usein piirteenä epätietoisuus ja työturvallisuusriskit on otettava huomioon. Aurinkosähköjärjestelmät ovat yleistyneet Suomessa ja järjestelmiä on monissa eri kokoluokissa sekä erilaisissa kiinteistöissä. Sähkö on pelottava asia monelle, koska sitä ei voi nähdä ja kun se kytketään pois päältä, ei silti tiedetä, onko se pois päältä. Sähkön ”näkee” vain, kun laittaa valot päälle tai kun moottori pyörii. Vikatilanteessa sähkön näkee vain, jos syntyy kipinöintiä tai sähkö aiheuttaa valokaaren.

– Halusimme tuottaa oppimateriaalia, jossa käydään läpi aurinkosähköjärjestelmän toiminta ja kokoonpano, sen käyttäytyminen palotilanteissa ja etenkin se, miten aurinkosähköjärjestelmä saadaan pois pelistä. Satuin keksimään, että paras tapahan tälle olisi videoida itse palaminen, kertoo idean päänikkari, Marko Ylinen.

Hankkeelle rahoituksen myönsi Palosuojelurahasto. Tämän jälkeen alkoi siirtyminen tositoimiin.

– Hankkeen alkuvaiheessa järjestettiin etäkoulutus Satakunnan pelastuslaitoksella. Sen perusteella karttui kokemus siitä, miten erilaista osaamista pelastusalalla on. Oppimateriaalin tulisi siis huomioida eri lähtötasot. Koska pelastustyöstä meillä ei ollut kokemusta, pääsimme mukaan Satakunnan pelastuslaitoksen sammutusharjoitukseen. Pääsimme seuraamaan sivusta, miten paloa lähestytään ja miten palo käyttäytyy. Näiden pohjalta toteutimme omat polttomme Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella, jatkaa Meri Olenius.

Polttopaikan ja rakennuksen etsintä osoittautui haastavaksi ja vasta neljäs vaihtoehto osoittautui mahdolliseksi toteuttaa. Lopullinen toteutus tehtiin teollisesti rakennettuun pienoismökkiin. Mökkiin rakennettiin pieni, mutta muuten täydellinen määräysten mukainen ja turvallinen aurinkosähköjärjestelmä turvakytkimineen. Asennukseen liitettiin myös tarpeet täyttävä mittausjärjestelmä. Yllättävintä mittausjärjestelmässä oli se, että n. 100 € ”DIY-ratkaisulla” sai mitattua 1100 asteen lämpöjä.

Testauksia toteutettiin kolmena eri päivänä valokaaritesteistä, kaapelin ja turvakytkimen polttoon, paneelin rikkomiseen ja lopulliseen mökin polttoon. Vaikka testausryhmässä oli kokemusta sähköstä, aurinkosähköstä sekä pelastustoimesta yli kahdenkymmen vuoden ajalta saimme jälleen kerran oppia jotain uutta.

Määräysten mukaisesti asennettu aurinkosähköjärjestelmä on turvallinen ja kannattava hankinta. Ne viat, jotka aiheutettiin tahallaan, eivät voi tapahtua oikein mitoitetussa, määräysten mukaisesti suunnitellussa, merkityissä, asennetuissa sekä tarkastetuissa järjestelmissä.

Tutkimustemme mukaan aurinkosähköjärjestelmistä aiheutuvat viat ja palot ovat aiheutuneet väärin rakennetuista ja tarkastamattomista järjestelmistä pääsääntöisesti. Kun asennutat omaasi, varmista sähköurakoitsijan ammattitaito ja sähköasennusluvat.

Me aiheutimme teisteissä viat, valokaaret sekä tulipalon ammattilaisten avustuksella Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella turvallisesti, jotta sinun ei tarvitse sitä tehdä. Älä siis yritä tätä itse. Jos nyt kuitenkin se tulipalo tapahtuu jossain, niin pelastushenkilöstökin toivottavasti saa oppimateriaalin avulla tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun kohteessa on aurinkosähköä. Se toivottavasti johtaa siihen, että pelastajien työturvallisuus paranee ja pelastaminen onnistuu entistä paremmin.

Ja mitäs me? Me ymmärsimme olevamme osa sitä selvitys- ja tutkimusporukkaa, joka on luotu tätä varten. Lapsenomainen alkuajatus paneelinen poltosta, oli muuttunut ammattimaiseksi työskentelyksi koko moniammatillisessa porukassa.

Kirjoittajat: Meri Olenius ja Marko Ylinen

Inna Saarinen12.1.202113.1.2021Yleinen - General, Ympäristö - Environmenthiilineutraali, kasvihuonekaasupäästöt, päästövahennys

SYKEn 25-vuotislahja Canemurelta maakunnille

Kiitoksena sitoutumisesta haastavaan päästövähennystavoitteeseen, SYKE antoi Hinku-kunnille ja -maakunnille 25-juhlavuotensa kunniaksi paketit, joissa on kuntakohtaista tietoa ja työkaluja jatkuvan ilmastotyön tueksi. Paketit jaettiin myös Canemure-maakunnille.

Paketeista löytyy tietoa Hinku-verkoston, maakuntien ja niiden kuntien (Hinku ja muut) päästökehityksestä, sekä ilmastonmuutoksen hillinnän eri indikaattoreista ja niiden kehityksestä kunnissa ja maakunnissa. Nämä tiedot helpottavat kuntien edistymisen seuraamista ja vertaamista kohti yhteisiä päästövähennystavoitetta.

Satakunnan paketissa on kaaviot jokaisen kunnan päästökehityksistä sektoreittain, joista tähän tekstiin on nostettu koko Satakunnan ja Porin kaaviot. Päästöt on laskettu Hinku-laskennalla, joka on kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettu oletuslaskentamalli, josta on pyritty poistamaan sellaiset tekijät, joihin kunta ei pysty vaikuttamaan. Hinku-laskentasääntöjen mukaan kunnan päästöihin ei lasketa päästökauppaan kuuluvien teollisuuslaitosten polttoaineiden käyttöä, teollisuuden sähkönkulutusta, teollisuuden jätteiden käsittelyn päästöjä eikä kuorma-, paketti- ja linja-autojen läpiajoliikennettä.

Satakunnan 17 kunnasta neljä ovat Hinku-kuntia: Eurajoki, Harjavalta, Pori ja Rauma. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta ja Hinku-kunnaksi ryhtyminen edellyttää Hinku-kriteerien täyttymistä. Lisätietoa Hinku-kunnista ja kriteereistä löytyy Hiilineutraalisuomi.fi sivulta.

Seuraavassa kaaviossa näkyy Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosilta 2005–2018. Hinku-laskennan mukaan kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 1 713,6 kt CO2e, joka on 30 % vähemmän vuoteen 2007 verrattuna. Asukasta kohden vuonna 2018 päästöt olivat 7,8 t CO2e, mikä tarkoittaa 27 % vähennystä vuoteen 2007 verrattuna. Taulukosta on selkeästi havaittavissa, että Satakunnassa eniten päästöjä tulee tieliikenteestä samoin kuin muualla Suomessa. Tämänhetkistä ja tulevaisuuden ilmastotyötä ajatellen juuri tieliikenteessä on suurin päästöjen vähennyspotentiaali, kun siirrytään fossiilisten polttoaineiden käytöstä esimerkiksi sähköisiin kulkuvälineisiin ja panostetaan julkiseen liikenteeseen. Kaaviosta näkee, että Satakunnassa tuulivoima on alkanut vaikuttaa vähentävästi päästöihin vuodesta 2013 ja sen määrä on joka vuosi ollut kasvussa.

Seuraavassa kaaviossa on Porin kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain. Porista tuli Hinku-kunta vuonna 2016. Kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 495,5 kt CO2e ja siinä on tapahtunut 39 % päästövähennys vuodesta 2007. Asukasta kohden päästöt vuonna 2018 olivat 5,9 t CO2e.

Pori on sitoutunut vapaaehtoisiin kunta-alan energiatehokkuussopimuksiin, joiden tavoite on tehostaa energiankäyttöä teollisuudessa, energia- ja palvelualalla, kiinteistöalalla, kunta-alalla sekä öljylämmityskiinteistöissä. Valtio tukee uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoa ja tapauskohtaisen harkinnan perusteella sopimuksiin liittyneiden yritysten ja kuntien muita energiatehokkuusinvestointeja sekä muiden kuin suurten yritysten energiakatselmuksia. Energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä osa Suomen energia- ja ilmastostrategiaa ja tärkeä keino edistää energian tehokasta käyttöä.

Satakunnassa kokonaispäästöjä on vähennetty vuosina 2007–2018 yhteensä 30 %. Tähän hienoon tulokseen on päästy kuntien yhteisillä ponnistuksilla, ja vaikka Satakunnan isoimmissa kaupungeissa on tehty mittavia päästövähennyksiä erilaisten hankkeiden ja toimien avulla, löytyy myös pienemmistä kunnista esimerkkejä onnistumisista. Eniten kokonaispäästöjään vuosina 2007–2018 on Satakunnassa vähentänyt Siikainen, jossa päästöt ovat vähentyneet jopa 53 %. Siikaisissa on vähennetty myös Satakunnasta eniten päästöjä per asukas, yhteensä 44 %.

Vuonna 2018 eniten aurinkoenergiaa per asukas Satakunnassa tuotettiin Merikarvialla, jossa sitä tuotettiin 29 kWh/as, kun koko Satakunnassa aurinkoenergiaa tuotettiin 19 kWh/as. Tuulivoimaa tuotettiin samana vuonna eniten Siikaisissa (51 794 kWh/as) ja koko Satakunnassa 3 314 kWh/as.

Satakunnassa vuonna 2018 vähiten öljyä käytettiin energiakäytössä Ulvilassa (4 354 kWh/as) ja koko Satakunnassa 6 673 kWh/as. Biokaasua tuotettiin eniten Honkajoella (18 007 kWh/as) ja Satakunnassa 332 kWh/as.

Suurin sähkö-/hybridi- ja kaasuautojen osuus autokannasta vuonna 2020 löytyi Eurajoelta, jossa 1,6 % autokannasta oli joko sähkö-, hybridi- tai kaasuautoja. Koko Satakunnassa osuus oli vuonna 2020 1,0 %.

Eri kuntia vertaillessa tulee aina muistaa, että päästöjen vähentämiseen ja vähentämisen mahdollisuuksiin vaikuttavat todella monet asiat, kuten muun muassa kunnan sijainti, rakenne ja väkimäärä. Hyviä käytäntöjä ja onnistuneita (ja myös epäonnistuneita) hankkeita on kuitenkin todella tärkeää jakaa kuntien kesken sekä maakunnan sisällä, että muidenkin maakuntien kesken. Tässä pyritään auttamaan Ca nemure-hankkeessa.
Hiilineutraalia maakuntaa kohti on vielä matkaa kuljettavana, mutta yhteistyöllä matka kulkee joutuisammin!

Tutustu SYKE:n lahjapakettiin Satakunnan osalta.

Teksti: Aino Nummelin ja Taija Seppälä

Inna Saarinen18.12.202018.12.2020Highlights, Ympäristö - Environment

Kentällä ja käytännössä energiatehokkuutta meriteollisuudelle

*Projektityön perusta ovat kenttävierailut. Rauman sataman alueella pyrytti ja tuiskusi 1.2.2018. (Kuva: Teemu Heikkinen)*

Tutkimus- ja kehittämistyöstä voi asiasta sen tarkemmin tietämättömällä olla mielikuva ”hullusta professorista”, joka omassa kammiossaan tutkii ”jotain” ja epäselvästi mutisemalla selittää löydöksistään silmät loistaen. Todellisuudessa TKI-työtä meillä Satakunnan ammattikorkeakoulussa tehdään tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa: kentällä ja käytännössä.

Energian säästämisestä puhutaan paljon julkisuudessa ja sen parissa tehdään ponnisteluita monella sektorilla. Toisaalta uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinkopaneeleita, ilmestyy katukuvaan kiihtyvällä vauhdilla. Satakunta on vientivetoinen maakunta, jossa meriteollisuuden toimijoilla on keskeinen merkitys. Maakunnassa on kaksi pääsatamaa Raumalla ja Porissa. Toisaalta Rauman meriteollisuuspuisto on noussut uuteen kukoistukseensa ja siellä rakennetaan ympäristöystävällisiä laivoja tulevaisuuden tarpeisiin.

Meriteollisuus kuluttaa paljon energiaa, joten siellä on myös paljon energiansäästömahdollisuuksia. Energiansäästö tuo myös kulusäästöjä, kun toimenpiteet tehdään suunnitellusti. Energiaa kuluu satamissa kuljetuskalustossa, kuten trukeissa ja nostureissa, sekä valaistukseen. Teollisuushalleissa energiaa kuluu mm. laitteisiin, lämmitykseen, ilmanvaihtoon ja valaistukseen. Toisaalta varasto- ja teollisuushallien katot tarjoavat paljon pinta-alaa aurinkopaneeleille.

Satakuntalaiset merialan yritykset ovat olleet kiinnostuneita energiatehokkuusasioista, niin energiansäästöpotentiaalista kuin uusiutuvasta energiasta. Kokonaisuutta ei ollut kuitenkaan tutkittu ennen SataMari-projektia. SataMari-projektissa työskenneltiin läheisessä yhteistyössä merialan toimijoiden kanssa käyttäen Rauman meriteollisuuspuistoa ja Rauman satamaa pilottialueina. Lopputuloksena projektista tehtiin ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu, jonka oppien pohjalta merialan yritykset voivat lisätä energiatehokkuuttaan ja uusiutuvan energian käyttöään.

”Polku” projekti-ideasta valmiiseen nettipohjaiseen työkaluun vaati paljon kenttätöitä pilottialueilla ja monenlaisia vaiheita ja sattumuksia konkreettisesta työstä. Usein tämä polku jää mukaviksi muistoksi, joita ei sen tarkemmin mihinkään kuvata. Kenttätöissä kaikki ei yleensä mene kuten suunnitellaan, mikä kehittää toimintaa ja tuo lisämausteensa tekemiseen. SataMarin polun varrelta kertyi kokemuksia ja tarinoita, joita esittelemme seuraavassa.

Kenttätyöt aloitettiin tammikuussa 2018 tutustumalla toimijoihin ja heidän toiveisiinsa SataMari-hankkeen teemoissa. Raumalla ei kovinkaan paljon ollut talven aikana lunta tullut, mutta kenttävierailulle Rauman sataman alueelle satuimme vuoden ensimmäiseen kunnon lumimyrskyyn.

Onnistunut kenttävierailu vaikka aurinko ei paistanutkaan. Kuvassa on Petri Lähde (vasemmalla), Teija Järvenpää ja Aleksi Granfors. Aleksi teki projektiin liittyen energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyönsä varastohallin aurinkopaneelien suunnittelusta. (Kuva: Teemu Heikkinen)

Energiatehokkuuden parantaminen vaatii aina mittaus- ja mallinnustöitä. Kaikkia tarvittavia mittareita ei löydy kaupan hyllyltä vaan ne joudutaan rakentamaan itse. Teollisuushallin lämpötilaprofiilin mittaamiseksi rakennettiin projektityöntekijöiden ja opiskelijoiden toimesta 3 kpl eri pituisia ja toisiinsa liitettäviä köysiantureita. Anturin asentaminen hoidettiin turvallisesti, korkeat paikat huomioiden.

*Kampuksella testaamassa köysianturia. (Kuva: Teija Järvenpää)*

Vaikka mittaukset suunnitellaan ja toteutetaan tarkasti, eivät ne aina mene täysin, kuten suunnitellaan. Lämpötilamittauksissa meriteollisuuspuistossa lämpötilaloggerin anturi eli termoparikaapeli oli rispaantunut laitteen puoleisesta päästä niin, että termoparin lämpötilaa mittaava kontakti syntyikin laitteen kylkeen eikä viiden metrin päähän, kaapelin varsinaiseen ajateltuun mittauspäähän. Koska itse mittalaite oli pölysuojassa muovipussissa, tuli mittaustulokset näin ollen pussin sisältä. Virhe huomattiin myöhemmin anturia kalibroitaessa, kun mittapää näytti jääpalahauteessakin huoneenlämpötilaa.

*Loggeri mittaamassa suojapussissaan pussin sisältä, ei anturin päästä.*

Lämpökamerakuvauksissa kävi niin, että kameran asetukset unohtuivat tarkistaa ja ajateltu hyödyllinen lämpökamerakuvalle rinnakkainen valokuva jäi ottamatta ja saatiin pelkkä lämpökuva. Silläkin pärjäsi, mutta valokuva olisi helpottanut kuvauskohteen paikantamista jälkikäteen. Seuraavalla kerralla muistettiinkin sitten jo tarkistaa asetukset.

*Lämpökamerakuvasta näkee lämpövuotokohdat. Ikkunan yläosasta valskaa.*

Kenttätöissä tehdään myös paljon dokumentaatiota teemalla ”mitä ja missä”. Käytimme dronea lintuperspektiivin saamiseksi kuviin ja videoihin. Drone, lempinimeltään ”Ukko” meinasi toisinaan lähteä omille teilleen, mutta kokenut ohjaaja sai sen aisoihin. Ukko kävi valmistajan huollossa ja sen jälkeen se on toiminut mainiosti.

*Dronella sai kokonaiskäsityksen alueesta ja asennetuista aurinkopaneeleista. (Kuva: Teemu Heikkinen)*

Toisinaan kentällä tulee ulkoisia tekijöitä vastaan. SataMariin koronapandemia vaikutti yllättävällä tavalla. Teollisuushallin korkeussuuntaisten lämpötilaerojen mittauksiin käytiin asentamassa lämpötilaloggeri koronarajoituksia edeltävällä viikolla. Laite mittasi lämpötilaa kahdeksalta eri korkeudelta ja tallensi lämpötilat suunnitellun viikon sijasta lopulta 83 päivän ajalta. Patteritkaan ei oletuksesta huolimatta loppuneet vaan laite mittasi ja tallensi lämpötilan viiden minuutin välein koko jakson. Tästä oli lopulta se hyöty, että samaan mittaussarjaan saatiin näkyviin sekä lämmitys- että kesäkautta. Huomattiin, että kerrostumista ei juurikaan ollut lämmityskaudella, mutta sen sijaan touko-kesäkuussa lämpötila kerrostui korkeassa hallissa selvästi enemmän.

Projektin päätuotoksen, päätöksentekotyökalun tekeminen oli kaikkein pisin polku. Toteuttavalla projektihenkilöstöllä ei ollut alkuvaiheessa tarkkaa ajatusta minkälainen työkalu olisi kyseessä ja minkälaisia päätöksiä sen pitäisi tehdä. Yhteisillä ideatyöpajoissa työkalun muoto ja sisältö alkoivat kuitenkin hahmottua. Matkan varrella palautetta ja ajatuksia toteutuksesta ja toimenpidekorteista kysyttiin ja saatiin myös sidosryhmiltä. Tapaamiset ja vierailut meriklusterin yrityksissä toivat myös lisäsisältöä ja esimerkkejä työkalun toimenpidekortteihin.

*Päätöksentekotyökalun hahmottelu alkoi muistilapuilla. (Kuva: Teija Järvenpää)*

Valmis energiansäästötyökalu on nyt julkaistu, ja kaikkien vapaassa käytössä! Työkalu energiatehokkaine ratkaisuineen ja uusiutuvan energian käyttövinkkeineen on suunnattu erityisesti meriklusterin yrityksille, mutta myös muut teollisuusalan yritykset ja mikseivät opiskelijatkin voi hyödyntää työkalua. Tutustu työkaluun: https://sub.samk.fi/satamari/.

*Valmis SataMari-työkalu on verkkopohjainen sovellus. Siinä on teemoina tilat ja toiminnot ja se sisältää 30 kpl erilaisia ratkaisuja pdf-korttien muodossa.*

Vaikka kentällä sattuu ja tapahtuu, lopputuloksena oli tälläkin kertaa konkreettinen työkalu alan toimijoille. Energiaa säästyy ja sitä tuotetaan uusiutuvilla menetelmillä. SataMari-hanketta (2018–2020) rahoitti Euroopan Aluekehitys Rahasto (EAKR). Lisätietoa SataMari-projektista ja päätöksentekotyökalu: https://sub.samk.fi/satamari/.

Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola, Teemu Heikkinen, Teija Järvenpää ja Petri Lähde

Kuvat: Teemu Heikkinen ja Teija Järvenpää

Inna Saarinen5.10.20205.10.2020In English, Matkakertomukset - Travel stories, Opiskelijat - Students, Ympäristö - Environment

Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

*Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma*.

Making the most out of an unusual summer

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do?

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports.

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

*Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island.*

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available!

*Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.*

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had!

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible!

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.