Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä ─ Opinnäytetyöprosessit 25 vuoden välein 

Tasan 25 vuotta kahden maisteritutkinnon välillä on pitkä aika yksilön elämässä. Opinnäyteprosesseistani löytyi jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jopa jotain sinistä.  

Uutta 

Nuorena maisteriopiskelijana tavoite oli saada tutkinto ja päästä töihin, kun 25 vuotta myöhemmin kolmen lapsen äitinä opiskelu oli henkilökohtainen tavoite. Opiskelu oli aiemmin hyvin erilaista, koska ei ollut työn ja muun elämän velvoitteita. Uutta oli suunnitella ajankäyttönsä tarkasti, jotta kaiken ehtii.  

Viralliset opinnäytetyöprosessit ovat muuttuneet paljon 25 vuodessa. Nykyään ohjeistus on yksityiskohtaista ja se löytyy netistä, kuten SAMKin ohjeet.  Kirjallisuutta ja muutakin tietoa on nykyään enemmän ja  helpommin saatavilla sähköisistä lähteistä. Opinnäytetöitä ei enää tulosteta ja laiteta mustiin nahkakansiin kultaisilla kirjaimilla kirjaston hyllyyn ”pölyttymään”. Työt ovat sähköisesti, pääosin vapaasti n.k. ”open access” periaatteen mukaisesti saatavilla. Oma työnikin löytyy ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ja julkaisuiden Theseus-järjestelmästä .  

Tekoälyn käyttö on tullut opintojen ja opinnäytetyön teemoiksi parina viime vuotena. Tekoäly on hyvä apuväline tiedon etsintään ja esimerkiksi kielentarkastukseen, mutta muuten opinnäytetyö tulee mielestäni olla edelleen opiskelijan oman suunnittelun ja tekstin tuoton tulos. Opinnäytetyö on prosessi, jonka tulee ja joka vaikuttaa yksilön ajatteluun.  

YAMK-työssä opinnäytetyön osuus on kolmannes, joten sen merkitys oppimisessa korostui verrattuna maisteriopintojen rakenteeseen ennen Bologna-prosessia, joka allekirjoitettiin vuonna 1999. Aiemmin Suomen yliopistoissa tehtiin pääasiassa ”suoraan” maisteritutkintoja ilman kandivaiheen opintoja. Kansainvälisyys on tullut  osaksi suomalaista korkeakoulukenttää. Graduni tein aikanaan suomenkielisessä koulutusohjelmassa suomeksi, eikä olisi tullut mieleeni käyttää englantia. 25 vuotta myöhemmin kansainvälisen tutkijauran jälkeen opiskelu ja opinnäytetyö englanniksi oli luonteva valinta. Englanninkielinen opinnäytetyön levikki on myös laajempi kuin mitä suomenkielisen olisi. 

Myös juhlan hetket ovat muuttuneet, sillä 25 vuotta sitten ei ollut yhteistä valmistujaisjuhlaa maistereille tai en ainakaan muista sitä. SAMKissa järjestettiin juhlava valmistujaisjuhla, publiikki kesäkuussa 2025. Olen ollut töissä SAMKissa töissä vuodesta 2012, mutta osallistuin kyseiseen juhlaan ensimmäisen kerran oman valmistumiseni myötä.  

Vanhaa  

Vaikka opinnäytetyö olisi henkilökohtainen tavoite ja  ”omaa aikaa” siinä on aikakaudesta riippumatta samoja elementtejä. Varmasti jokainen, joka on tehnyt opinnäytetyötä tai muuta vaativaa kokonaisuutta tunnistaa yllättävän motivaationsa esimerkiksi siivoamiseen, kun pitäisi istua tietokoneen äärelle ja alkaa tekemään työnsä seuraavaa vaihetta. Opinnäytetyölle ei löydy koskaan aikaa, jos siihen ei panosta. Paras näkemäni ja noudattamani ohje YAMK-opinnäytetyölle on ollut ”Tee vaikka sinulla ei olisi aikaa”. Luomisen tuska ja vetkuttelu ovat sinällään luonteva osa oppimis- ja kirjoitusprosessia.  Aina toki opinnäytetyön tekemiseen ei ole motivaatiota tai innostusta ja silloin kannattaa tehdä jotakin muuta. Itselläni kirjoitusprosessia tukivat happihyppelyt, äänikirjat ja musiikki. Opinnäytetyön, joka innostaa aiheena ja esim. kytkeytyy omaan työhön motivoi ja tuo onnistumisen iloa. Ohjaajan merkitys on myös keskeinen, koska hän tukee ja neuvoo työn tekijää aina tarvittaessa. Tärkeää on muistaa, että opinnäytetyö on ”vain” opinnäytetyö, ei elämäntehtävä. 

Lainattua  

Opinnäytetyön tekemistä voi ja tulee rytmittää. Lehtori Anne Sankarin LinkedIn:ssä julkaisema vinkki Pomodoro-tekniikasta  oli loistava. Pomodoro-tekniikassa rytmitetään asioiden tekeminen 25 minuutin pätkiin ja 5 minuutin taukoihin. Todistetusti Pomodoro-tekniikan käyttö paransi keskittymistäni ja esimerkiksi esti sosiaalisen median vilkuilun. Kokonaisuudessaan sosiaalinen media kannattaa jättää opinnäytetyötä tehdessä vähemmälle, koska se passivoi ja häiritsee keskittymistä. 

Opinnäytetyöprosessia ei tarvitse käydä läpi yksin. Muodostimme opiskelukavereideni Minnan ja Anitan kanssa WhatsApp-ryhmän, jossa vaihdoimme ajatuksiamme opinnäytetöidemme tekemisestä. Viikoittaiset sunnuntai-illan verkkokokoukset vauhdittivat työtä, kun oli luvannut opiskelukavereille työnsä seuraavan vaiheen. Myös virallisesti opinnäytetyöesitykset kolme kertaa opponointikäytäntöineen prosessin aikana olivat hyödyllisiä. 

Sinistä 

Opinnäytetyöni aihepiirit, ympäristötiede ja kestävä liiketoiminta ovat hyvin erilaisia, mutta vesi eri näkökulmista yhdisti niitä. Gradun sain valmiiksi vuonna 2000 talousveden ja nyt vuonna 2025 YAMK-työni merilogistiikan teemoista.  Maisteritasoisen opinnäytetyön tekeminen 25 vuoden välein oli antoisa kokemus. Aikuisiällä opiskelu on tuonut itselleni uuden ”Oppimisen kevään”. Tarkoituksenani on jatkaa opintojani edelleen ”sinisten” teemojen parissa. 


Kolme tärkeintä vinkkiä opinnäytetyön tekemisiin 

  • Opinnäyte on prosessi, joten pilko ja aikatauluta kokonaisuus. Ole itsellesi jämäkkä, mutta armollinen. 
  • Lue ohjeet ja noudata niitä.  
  • Muodosta vertaistukiryhmä kanssaopiskelijoittesi kanssa ja tapaa säännöllisesti. 

Kirjoittaja toimii johtavana tutkijana SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa.  

Teksti: johtava tutkija Minna M. Keinänen-Toivola 

Kuva: Matilda Toivola 

Työmatkalla Euroopan toisella laidalla

Korona-aikana työmatkat ovat olleet vähissä. Vuoden sisällä kolmas työmatkani suuntautui Lissaboniin Portugaliin COST DAMOCLES -projektin loppukokouksien ja konferenssin merkeissä.

COST DAMOCLESin edellinen vuosikokous järjestettiin Leipzigissä. Lue matkasta lisää täältä.

Matka Lissaboniin oli pitkä. Huomasin käytännössä korona-aikana heikentyneet yhteydet Satakunnasta maailmalle. Junani lähti Porin rautatieasemalta 4.9.2022 klo 10 ja jouduin odottamaan lentoa Helsinki-Vantaan lentokentällä viitisen tuntia. Saavuin hotellille Lissabonin keskustassa Suomen aikaa klo 01.10.

Lissabonin kulttuuria

Maanantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Aamulla tein töitä hotellilla. Lähdin liikkeelle kohti päivän kokouksia hieman aiemmin, jotta ehdin tutustua kaupunkiin. Kävin Castelo de S. Jorgen linnassa, jonka alueella on ollut ihmisasutusta jo 700 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Linna toimi myös usean sadan vuoden ajan kuninkaanlinnana. Toisena käyntikohteeni oli Carmo Convent, joka on entinen katolinen luostari ja nykyään arkeologinen museo. Luostarin goottikirkko tuhoutui vuoden 1755 maanjäristyksessä ja jäljellä ovat rauniot.

Lissabonin metropolissa liikkuminen sujuu julkisella liikenteellä. Olin jo aamulla nähnyt funikulaarin ja raitiovaunun, mutta en niitä viikon aikana tullut käyttäneeksi. Siirryin maanantain ydinryhmän (eng. core group) kokoukseen metrolla. Arkioloissa liikennevälineeni ovat auto, pyörä ja jalkapeli.

Kokouksia ja konferenssia

Ydinryhmän kokous alkoi lounaalla italialaisessa ravintolassa ja jatkui Lissabonin yliopiston Tieteiden tiedekunnan (engl. Faculty of Sciences) tiloissa. Ydinryhmässä käytiin läpi projektin tilanne eri työpaketeissa ja tehtiin suunnitelma projektin loppuun. Kokouksessa neuvoteltiin yhteistyöstä australialaisen FT Nina Ridderin (ARC Centre of Excellence for Climate Extremes) ja RISK-KAN-verkoston (https://www.risk-kan.org/) vetäjän FT Kai Kornhuberin kanssa. COST DAMOCLES on saanut puoli vuotta jatkoaikaa (maaliskuun 2023 loppuun), koska korona on hidastanut yhteistä toimintaa. Toisena kokouksena oli hallintokomitean kokous (engl. management committee). COST DAMOCLESin vetäjä FT Jakob Zscheischler kertoi, että DAMOCLES on saavuttanut tavoitteensa, mutta korona on hankaloittanut sidosryhmätyöskentelyä.

Maanantai-illalla alkoi varsinainen konferenssi avajaistilaisuudella (engl. ice-breaker), joka oli jokiristeily Tejo-joella. Jokiristeilyllä keskustelin portugalilaisen professorin kokemuksista vastaväittäjänä toimimisesta Oulun yliopistolla. Keskustelin myös kreikkalaisen ja irlantilaisen osanottajan kanssa kulttuuriemme erilaisista toimintamalleista. COST-projekteissa (engl. European Cooperation in Science &Technology) tärkeitä ovat yhteiset tutkimuskysymykset, mutta myös verkostoituminen ja eri maiden ihmisiin tutustuminen.

Loppukonferenssi pidettiin PMA:ssa (Instituto Português do Mar e da Atmosfera). Olin mukana järjestelytoimikunnassa. Ennen varsinaista konferenssia järjestelytoimikunta suunnitteli ohjelman, asetti valmisteluaikataulun ja arvioi lähetetyt tiivistelmät. Hyväksytyt tiivistelmät jaettiin suullisiin esityksiin ja posteriesityksiin. Konferenssissa oli kaikkiaan viisi teemaa ja se kesti tiistaista torstai-iltapäivään. Toimin keskiviikkoaamuna puheenjohtajana ”The Drivers of Compound Events”-session puheenjohtajana. Postereita esiteltiin tiistaina ja keskiviikkona. Pääsin kokemaan elämäni ensimmäisen posterisession ulkotiloissa.

Jokaisella työmatkalla oppii jotain uutta. Konferenssin sosiaaliseen ohjelmaan kuuluivat myös tauot, joissa oli tarjolla laaja kattaus portugalilaisia suolaisia ja makeita naposteltavia. Opin juomaan kahvia mustana, koska maitoa ei ollut saatavilla. Konferenssi-illallinen oli upealla näköalalla varustetussa tunnelmallisessa Zambese-nimisessä ravintolassa.

Työkaverini Heikki Koiviston suosituksesta kävin Lissabonissa bongaamassa myös merilogistiikan teemoja. Lissabonissa sijaitsee Euroopan meriturvallisuusvirasto (European Maritime Safety Agency, EMSA). SAMKin senior fellow Markku Mylly toimi EMSA:n pääjohtajana vuosina 2012-2017. Kävin bongaamassa EMSA:n rakennuksen joen rannalla keskiviikkoaamuna. Torstaina konferenssin jälkeen vierailin paikallisessa merenkulkumuseossa Museu de Marinha:ssa. Merenkulkumuseossa oli soutualus, jolla kuningatar Elizabeth II:ta oli kyyditty hänen ensimmäisellä vierailullaan Portugaliin vuonna 1957.  Muutama tunti myöhemmin luin Ylen Uutisvahdin sovelluksesta, että kuningatar oli siirtynyt ajasta iäisyyteen. Päivä jää mieleen ”Missä olit kun …” -tapahtumana.

Työmatka oli värikäs ja monipuolinen kokonaisuus. Lissabonin satojen vuosien historian keskellä yksilö tuntee itsensä pieneksi ja elämänsä rajalliseksi.

Teksti ja kuvat: Minna M. Keinänen-Toivola