Kestävä minä -ryhmien kokonaisuus on ensimmäisen pilotin osalta saatu päätökseen, ja samalla päättyy myös tämä kuusiosainen blogisarja. Ryhmistä saatu palaute on ollut johdonmukaisesti myönteistä. Erityisesti opiskelijat ovat nostaneet esiin sen, että lastensuojelun sijaishuollon työ ja käsitellyt teemat ovat avautuneet uudella tavalla silloin, kun työelämässä toimivat ammattilaiset ovat tuoneet mukaan omia kokemuksiaan.
Tämä on ollut keskeinen osa SataLasso-hankkeen toimenpidettä: tehdä näkyväksi nimenomaan lastensuojelun sijaishuollon työn arkea, vaativuutta ja ammatillisia edellytyksiä jo opiskeluvaiheessa.
Tunnetyö on keskeinen osa sijaishuollon ammattitaitoa
Viimeisellä tapaamiskerralla käsiteltiin tunnetyötä osana lastensuojelun sijaishuoltoa. Keskusteluissa tarkasteltiin sitä, mitä tarkoittaa omien tunteiden säätely tilanteissa, joissa kohdataan lasten ja nuorten voimakkaita reaktioita.
Familar Kissankulman lastensuojeluyksikön vastaava ohjaaja Jarno Henttulan työelämästä tuomat esimerkit tekivät näkyväksi, että tunnetyö on jatkuvaa ammatillista toimintaa: rauhallisena pysymistä, omien reaktioiden tunnistamista ja niiden säätelyä tilanteissa, joissa lapsi voi olla esimerkiksi vihainen, vetäytynyt tai provosoiva.
Keskeinen viesti opiskelijoille oli selkeä: tunnetyö ei ole persoonakysymys, vaan osa ammattitaitoa. Se kehittyy harjoittelun, kokemuksen ja työyhteisön tuen kautta. Tämä näkökulma auttoi jäsentämään myös työn kuormittavuutta realistisemmin.
Ryhmien sisältö ja rakenne tukivat opiskelijoiden ammatillista kasvua
Kestävä minä -ryhmä rakentui viiden tapaamiskerran ympärille. Sisällöt etenivät yksilön omasta ymmärryksestä kohti lastensuojelun sijaishuollon työn konkreettisia tilanteita. Teemoina olivat:
- itsetuntemus ja työuupumuksen merkkien tunnistaminen
- työhyvinvointi lastensuojelun sijaishuollossa
- resilienssi ja palautumisen taidot
- riskitilanteet ja niissä toimiminen
- tunnetyö ja sen yhteys ammatilliseen kasvuun
Kokonaisuus auttoi opiskelijoita jäsentämään, mitä sijaishuollon työ käytännössä edellyttää ja millaisia valmiuksia siinä tarvitaan. Samalla se tarjosi tilan tarkastella omaa toimintaa ja ajattelua suhteessa työn vaatimuksiin.
Työelämän kokemukset konkretisoivat sijaishuoltoa alan opiskelijoille
Työelämän edustajien mukanaolo oli ryhmien keskeinen vahvuus, sillä ammattilaiset toivat esiin konkreettisia tilanteita lastensuojelun sijaishuollon arjesta, kuten haastavia vuorovaikutustilanteita, työskentelyä lasten ja nuorten kanssa sekä työyhteisön merkitystä. Opiskelijoiden palautteen mukaan juuri nämä käytännönläheiset esimerkit auttoivat ymmärtämään työtä realistisesti: sijaishuolto ei näyttäytynyt enää pelkästään vaativana kenttänä, vaan työnä, jossa voi toimia ammattimaisesti ja kehittyä.
Ryhmät tukivat opiskelijoiden valmiuksia kohdata alan työelämää, sillä sisältö koettiin käytännönläheiseksi, esimerkit syvensivät ymmärrystä, oma ajattelu jäsentyi ja valmiudet kohdata haastavia tilanteita vahvistuivat. Lisäksi turvallinen ilmapiiri mahdollisti avoimen keskustelun myös vaikeista teemoista, mikä koettiin oppimisen kannalta tärkeäksi.
Kohti kestävää ammatillisuutta sijaishuollossa
Kestävä minä -ryhmä teki näkyväksi sen, että lastensuojelun sijaishuollon työ edellyttää sekä ammatillista osaamista että kykyä käsitellä työn herättämiä tunteita. Opiskelijoiden kannalta keskeistä on, että näitä valmiuksia voidaan harjoitella jo ennen työelämään siirtymistä. Kestävä ammatillisuus rakentuu tiedosta, taidosta ja toimivista rakenteista – ei yksin yksilön jaksamisen varaan. Tämä on tärkeä lähtökohta myös työssä pysymisen ja jaksamisen näkökulmasta.
Ryhmät jatkuvat syksyllä 2026
Vaikka tämä ryhmäkokonaisuus on päättynyt, toiminta ei lopu tähän. Kestävä minä -ryhmät jatkuvat SataLasso-hankkeen toteuttamina, ja syksylle 2026 järjestetään vielä kaksi uutta ryhmää. Ilmoittautuminen on parhaillaan avoinna sote-alan opiskelijoille. Ryhmät tarjoavat mahdollisuuden syventää omaa osaamista lastensuojelun sijaishuollon teemoissa ja valmistautua työelämän vaatimuksiin hallitummin.
Kestävä minä -kokonaisuus on tehnyt näkyväksi, että sijaishuollon työhön kasvaminen on prosessi, joka vaatii sekä tietoa että kokemusten jäsentämistä. Kestävä minä -ryhmä on ollut yksi tapa tukea tätä prosessia – ja palautteen perusteella tarpeellinen sellainen.
Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.
Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)
Kuvat: Miia Immonen (artikkelikuvassa lehtori Heli Rosenqvist)