Talot ja tienhaarat –hanke Pohjois-Hollannissa

Satakunnan ammattikorkeakoulun Talot ja tienhaarat-hankkeen työntekijät Jesse Kitinoja ja Sonja Sorsa pääsivät tutustumaan vanhojen rakennusten uudelleenkäyttöön Pohjois-Hollannissa Veendamin kaupungissa ja sen lähiseudulla.

Talot ja tienhaarat-hankkeessa olemme kartoittaneet vuoden verran Pohjois-Satakunnan ja Joutsenten reitin LEADER-alueiden tyhjiä ja vajaakäyttöisiä kiinteistöjä, sekä pohtineet millaisia mahdollisuuksia ne tarjoavat luovien alojen ammattilaisille, pienille yrityksille ja yhteisöille. Hanke on osa kansainvälistä Transforming rural landscapes -kokonaisuutta, jota ohjaa hollantilainen Rural radicals -konsultti. Syksyllä kumppanimme vierailivat Suomessa. Nyt oli meidän vuoromme nähdä mihin käyttöön vajaakäyttöisiä tiloja on otettu Hollannissa.

Ensimmäisenä päivänä vierailut Veenkoloniaal-museoon ja pahvitehtaalle

Ensimmäisenä päivänä vierailimme Veenkoloniaal-museossa. Entisen koulun tiloissa toimii museo, joka kertoo Groningenin provinssin turvesiirtokuntien tarinan turpeen louhinnasta laivaliikenteeseen ja teollisuuteen. 

Iltapäivällä vierailimme vanhassa valtavassa pahvitehtaassa. Opastetun kierroksen jälkeen Rural radicals veti työpajan, jossa jakauduimme pienryhmiin miettimään, millaisia uusia toimintoja tehtaaseen voisi sijoittaa. Työpajan tulosten esittelyn jälkeen rakennuksen omistava yrittäjä piti kattavan esityksen siitä, millainen festivaalien ja ravintoloiden täyttämä tapahtumapaikka tehdas tulee tulevaisuudessa olemaan.

De Toekomst pahvitehtaasta kaavaillaan ravintoloiden ja keikkojen täyttämää tapatumapaikkaa.
De Toekomst pahvitehtaasta kaavaillaan ravintoloiden ja keikkojen täyttämää tapatumapaikkaa.

Toisema päivänä kaupunkikohteista Veendamin maaseudulle

Toinen päivä alkoi pienessä vesisateessa, kun kävelimme tutustumaan Turfcentral-rakennukseen. Entinen sähkölaitos on muutettu taitelijoiden sekä luovan alan yrittäjien studiotiloiksi. Komea vanha rakennus tarjoaa idylliset puitteet luovalle työlle. Suojeltua rakennusta ei saanut vahingoittaa tai muokata, joten uudet tilat on rakennettu irti vanhan rakennuksen seinistä puisena tilojen sarjana, jossa taiteilijoiden työtilat sijaitsevat kahdessa kerroksessa.

Turfcentral on vanha sähkölaitos, jossa tänä päivänä moni taiteilija tai luovan alan yrittäjä pitää työhuonettaan.
Turfcentral on vanha sähkölaitos, jossa tänä päivänä moni taiteilija tai luovan alan yrittäjä pitää työhuonettaan.

Päivän toisena kohteena tutustuimme vanhaan asemarakennukseen, joka tänä päivänä toimii rautatiemuseona. Kuten moni muukin rakennus Hollannissa, perustui museon toiminta pitkälti kotiseudustaan ja sen rakennuksista ylpeisiin vapaaehtoisiin. 

Iltapäivällä hyppäsimme bussiin ja matka halki Veendamin maaseudun alkoi. Ensimmäinen maaseutukohde oli Care Farm de Lindehoeve. Perinteinen maalaistalo pihapiireineen oli muutettu vanhusten ja muiden apua tarvitsevien ihmisten päiväkohtaamispaikaksi. Pihalla oli ihana puutarha eläimineen, joita ihmiset saivat hoitaa. Asiakkaat saivat osallistua ruuanlaittoon, syödä yhdessä sekä nikkaroida ohjatusti puutyöpajassa muutaman kerran viikossa. 

Matka jatkui bussilla Oldambtistiin, jossa oli aivan hurmaava Erve Ootwold-niminen kauniisti restauroitu 1800-luvun maatila yksityiskohtaisine marmorilattioineen. Talo oli osittain nykyaikaistettu ja sieltä löytyi muun muassa lämmitettävä uima-allas, poreallas sekä sauna. Talo tarjoaa majoittumispuitteet kerrallaan jopa 24 hengelle.

Kauniisti restauroitu Erve Ootwold -maalaistalo tarjoaa ylellistä majoittumista jopa 24 hengelle.
Kauniisti restauroitu Erve Ootwold -maalaistalo tarjoaa ylellistä majoittumista jopa 24 hengelle.

Päivän viimeinen kohde oli Groningenin maakunnan itäosassa sijaitseva alueen vanhin Oldambster-tyyppinen maatila. Tila koostui täysin kunnostetusta maalaistalosta ja navetasta maatilan pihalla.  Maalaistaloon oli rakennettu kaksi ylellistä matkailijoille vuokrattavaa asuntoa kaappisänkyineen. Tilalla on myös museotoimintaa, joka esittelee entisajan maatilaan liittyviä työkoneita, sekä esineistöä.

Vanhoille rakennuksille monenlaisia uusia käyttötarkoituksia

Maanviljelyksen tuoman hyvinvoinnin ansiosta monet vanhat maalaistalotkin olivat suomalaisen silmissä prameita kartanoita. Tai ainakin joskus olleet sellaisia. Hiljenevä maaseutu ja tyhjilleen jäävät kiinteistöt ovat arkipäivää myös Hollannissa. Kuitenkin näkemiemme kohteiden ja kaiken kuulemamme perusteella ainakin arvorakennusten kunnostamisen tueksi löytyy valtiolta sekä varoja että lainsäädäntöä.

Oli todella innostavaa nähdä, miten monenlaisia uusia käyttötarkoituksia vanhoille rakennuksille oli keksitty. Inspiroivaa oli myös se kunnioitus ja rakkaus, millä vanhoja tiloja huollettiin ja ylläpidettiin.

Kirjoittajat: projektiasiantuntija Sonja Sorsa ja projektipäällikkö Jesse Kitinoja

Lisätietoa: jesse.kitinoja@samk.fi

Artikkelikuvassa on Transforming rural landscapes -konsortio. Taustalla ravintolaksi muutettu vanha kartano.

Sote-ala ja ilmastovastuu – johtamisen seuraava askel  

Useita maapallon planetaarisia rajoja on jo ylitetty. Tämä tarkoittaa, että luonto ei ehdi palautumaan vahingoista, joita ihminen toiminnallaan aiheuttaa. Tämä lisää riskiä vakaville ympäristömuutoksille, kuten ilmaston lämpenemiselle, kuivuuden lisääntymiselle, merien saastumiselle sekä luonnonvaraisia kasvi- ja eläinlajeja vähenemiselle. Sote-alan palveluiden tuottamisesta aiheutuu merkittävä hiilijalanjälki ja tämän vähentäminen edellyttää välittömiä toimia sekä pitkän aikavälin suunnitelmia. Sote-alan palveluita ei voi enää suunnitella ympäristöä huomioimatta. Tulevaisuudessa ympäristövastuullisuuden tulisikin olla kiinteästi ja systemaattisesti mukana strategisessa suunnittelussa, eikä vain erillisenä velvoitteena.

Sote ei ole vain terveyden edistäjä, vaan myös merkittävä ympäristökuormittaja

WHO:n määritelmän mukaan terveydenhuollon tehtävänä on kansanterveyden lisääminen ja ylläpito, tätä tehtävää toteutettaessa sen tulee minimoida ympäristöön haitallisesti vaikuttavat tekijät. Sairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat kuten liikunta, kasvipainotteinen ruokavalio, lähiluonnosta nauttiminen, kierrätys ja energian säästö. Tällä ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää sairastavuutta, samalla kun ne ovat kustannustehokkaita ympäristötekoja.   

Samanaikaisesti sote‑alan ympäristövaikutukset ovat tosiasia, jota ei voi enää ohittaa. Ala tuottaa 6,5 % Suomen hiilijalanjäljestä. Suurimmat päästöt syntyvät rakennusten energiasta, kuljetuksista ja palveluhankinnoista – asioista, joihin strategisella tasolla voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät.   

Yhdessä kohti ympäristövastuullisempaa tulevaisuutta  

Ympäristövastuullisuus tarkoittaa WHO:n määrittelemänä laajaa vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta, ihmisistä ja tulevista sukupolvista. Palvelut tulee tuottaa kestävästi, mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen sekä luonnonvaroja säästäen. Ympäristövastuu saatetaan kokea eettisenä asiana ja tätä voi olla vaikea havaita sote-alan arjessa. Taustalla on kuitenkin EU:n sekä Suomen poliittista ohjausta ja lainsäädäntöä, jotka velvoittavat ympäristön huomioimisen päätöksenteossa.  Ekologisuus voi olla myös taloudellista. Oikeanlaisilla toimilla sote-alalla voidaan säästää rahaa ja vähentää ympäristökuormaa.    

Johtajan rooli kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon rakentajana  

Yksittäisen työntekijän rooli vaikuttaa pieneltä, mutta yhdessä ja yhteistyöllä saadaan aikaan isoja muutoksia ja sote-alan suuntaa käännettyä kohti kestävää kehitystä. Työyhteisössä muutos edellyttää johtajuutta, tukea ja motivointia. Ympäristöasioissa esihenkilön työ on vaikuttamistyötä asennemuutoksen edistämiseksi sekä muutoksen johtamista. Ympäristökestävyyden parantamiseen on olemassa kannustimia kuten kustannussäästöt, tueksi näille tarvitaan selkeä ohjeistus konserni- ja valtiotasolla.  

“Tulevaisuuden hoitajat haluavat työskennellä arvojensa mukaisesti. “ 

Imagoon perustuvien kannustimien luominen sekä sertifioinneista ja palkinnoista saatavat kannustimet lisäävät muutoksenteon houkuttelevuutta. Nämä nostavat myös yrityksen imagoa houkuttelevana työnantajana sekä yhteistyökumppanina.  Tämän hetken lapsia ja nuoria kiinnostavat ympäristöasiat enemmän kuin aikaisempia sukupolvia – juuri he ovat tulevaisuuden kollegoitamme. Hoitajia ohjaa vahvasti eettisyys ja arvot, tulevaisuuden arvoihin kuuluu ennen kaikkea ympäristö. Kun työntekijän eettinen ajatusmaailma kohtaa työnantajan kanssa, se lisää työntekijän hyvinvointia ja pitovoimaa alalla.  

Toteutuuko ympäristövastuullisuus sote-alalla – vai jääkö se puheiden tasolle? 

Sote-palveluissa toiminnan ydin on turvata potilaalle tämän tarvitsemat palvelut laadukkaasti ja potilasturvallisuutta noudattaen. Potilasturvallisuuteen vedoten terveydenhuollossa käytetään paljon yksittäispakattuja ja kertakäyttöisiä tarvikkeita. Samanaikaisesti organisaatioiden säästötoimet lisäävät henkilökunnan kuormittuneisuutta. Työ pitäisi tehdä laadukkaasti vähemmällä henkilöstöllä. Arjen haasteiden keskellä ympäristöasiat jäävät toissijaisiksi, vaikka ne tunnistetaankin tärkeiksi. Ympäristövastuullisuuden edistäminen edellyttäisi kehittämistyötä ja tälle ei useinkaan ole aikaa.   

“Ei kenenkään asia – vai kaikkien asia? “   

Ympäristövastuullisuus ei välttämättä kuulu kenenkään vastuualueelle, usein se koetaan ylimääräisenä velvoitteena. Suurimpana haasteena on, että kestävälle kehitykselle ei ole strategista ohjausta. Usein asiat vaan jäävät tekemättä. Ympäristövastuullisuuden toteutumattomuudelle on monia rakenteellisia syitä – myös monia mahdollisuuksia vaikuttaa tämän toteutumisen edistämiseksi.

Asioihin voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät   

Hyvinvointialueille siirtymisen myötä palveluita kehitetään ja yhtenäistetään. Näemme, että tässä tarjoutuu mahdollisuus ekologisesti kestävien toimintatapojen ohjaukseen, kehittämiseen ja uudistamiseen. Jotta muutos saadaan toteutumaan, tulee ympäristövastuu nostaa strategiseen päätöksentekoon samalle tasolle taloudellisten ja toiminnallisten asioiden kanssa.   
  
Ympäristövastuu ei ole erillinen lisätehtävä, vaan osa perustehtäväämme: suojella ihmisten terveyttä myös pitkällä aikavälillä. Kun ympäristö kuormittuu, terveys kuormittuu – ja tämä näkyy väistämättä kasvavana palvelutarpeena. Ympäristönsuojelu ei ole projekti, jonka voi siirtää syrjään kiireen keskellä, vaan strateginen johtamiskysymys, joka määrittää organisaation suunnan, resurssit ja vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.  

Ympäristövastuu ei ole vain osa hyvää johtamista, se on osa terveydenhuollon ydintehtävää ja tulevaisuuden turvaamista. Se on investointi, joka vahvistaa organisaation toimintakykyä, vähentää riskejä ja rakentaa terveempää yhteiskuntaa. Ja mikä tärkeintä: muutos ei vaadi täydellisyyttä. Pienilläkin teoilla voidaan saada aikaan suuri vaikutus, kunhan päätämme toimia yhdessä ja johdonmukaisesti. Meidän roolimme tulevaisuuden soten kehittäjinä ja johtajina on merkittävä siinä, mihin suuntaan sotesektori kehittyy ympäristövastuullisuuden suhteen.  

Kirjoittajat: YAMK-opiskelijat Saana Halkola , Teija Peltonen ja Jannica Slutbäck, Hyvinvoinnin uudistuva asiantuntijuus ja johtaminen

Lähteet 

Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., Lähdemäki-Pekkinen, J. (2026). Megatrendit 2026 – Sitran selvityksiä 251.  Haettu 10.3.2026 osoitteesta https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf 

Ilmasto-opas (2025). Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälki koostuu useasta tekijästä.  Tietoa ilmastonmuutoksesta toimialoille. Haettu 14.2.2026 osoitteesta https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/sosiaali-ja-terveydenhuollon-hiilijalanjalki-koostuu-useasta-tekijasta/ 

Koljonen, T., Honkatukia, J., Maanavilja, L., Ruuskanen, O., Similä, L. & Soimakallio, S. (2021). Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI). Synteesiraportti – Johtopäätökset ja suositukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:26. Haettu osoitteesta 10.3.2026 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/ce097382-523a-4eaf-ae79-96ab2ae5e734/content 

World Health Organization (2017). Environmentally sustainable health systems: a strategic document. Haettu 6.3.2026  https://www.who.int/publications/i/item/WHO-EURO-2017-2241-41996-57723 

World Health Organization (2020). Health care without harm: Health care’s climate footprint. Haettu 16.3.2026 osoitteesta: https://sustainability.emory.edu/wp-content/uploads/2020/06/HealthCaresClimateFootprint_090619.pdf 


Alkuperäinen teksti on tuotettu osana ympäristövastuullisuutta käsitteleviä opintoja.

Kestävä kehitys ja eettinen johtaminen tulevaisuuden hoitotyössä sairaanhoitajan näkökulmasta

Olen pohtinut paljon sitä, millaiseen työelämään olen sairaanhoitajan tutkinnon suoritettuani valmistumassa. Rehellisesti sanottuna, välillä vähän jännittää. Samaan aikaan puhutaan säästöistä, henkilöstöpulasta, kestävyydestä ja siitä, että eläkeikä kasvaa. Tämä aiheuttaa muutospaineita myös hoitotyön johtamiseen. Jos johtaminen perustuu vain tehokkuuteen ja kustannuksiin, se ei tule kestämään ei taloudellisesti eikä inhimillisesti.
Eettinen johtaminen ei ole mikään pehmeä lisä johtamiseen, vaan se on tärkeä ja iso perusta koko hoitotyölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä eettinen johtaminen perustuu arvoihin, oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että johtaja toimii johdonmukaisesti organisaation arvojen mukaisesti ja tekee päätöksiä, jotka kestävät myös moraalisen tarkastelun. (Laaksonen ym., 2020, s. 225–232).

Eettinen johtaminen tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta

Hoitotyössä johtaminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi siten, että kuunnellaanko työntekijöitä oikeasti, jaetaanko työvuorot reilusti sekä mitä tehdään, sitten kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Hoitajista voi tuntua siltä, että he joutuvat kantamaan yksin eettisen kuorman esimerkiksi tilanteissa, joissa potilaita on liikaa ja aikaa liian vähän. Eettinen johtaminen tarkoittaa sitä, että esihenkilö tunnistaa nämä ristiriidat eikä jätä työntekijää yksin niiden kanssa. Se tarkoittaa myös oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa ja avoimuutta. Oikeudenmukaisuus on yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä. Jos työyhteisössä koetaan epäreiluutta, se näkyy heti ilmapiirissä, joka voi taas näkyä asiakkaille.

Raportti ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla” kuvaa, että 2030-luvulla työväestö on aiempaa ikääntyneempi ja monimuotoisempi. Yli 55-vuotiaiden osuus kasvaa ja samalla ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy (Kokkinen, 2020, luku 3). Tämä tarkoittaa, että samassa hoitoyksikössä voi työskennellä yhtä aikaa vastavalmistunut ja eläkeiän kynnyksellä oleva kokenut hoitaja. Lisäksi kieli ja kulttuuritaustat vaihtelevat enemmän kuin ennen. Ikääntyvät työntekijät saattavat tarvita työkykyä tukevia ratkaisuja ja joustoja. Nuoremmat taas kaipaavat ohjausta, palautetta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Monimuotoisuus tuo osaamista ja näkökulmia, mutta ilman tietoista ja eettistä johtamista se voi aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia tai väärinymmärryksiä. Johtajan tärkeä taito on kyky kohdata erilaisuus arvostavasti. Ei siten, että kaikki asetetaan samaan muottiin, vaan että jokaisen oma osaaminen pääsee esiin.

Terveydenhuollossa kustannustietoisuus on todellinen ja välttämätön asia. Henkilöstömitoitus on konkreettinen asia. Taloudellisesti voi olla välttämätöntä tai ehkä houkuttelevaa pitää miehitys minimissä. Eettisesti taas tiedetään, että liian pieni henkilöstömäärä lisää kuormitusta, virheitä ja potilasturvallisuusriskejä. Laaksonen ym. (2020, s. 228.229) korostavat, että eettinen johtaminen edellyttää vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta myös vaikeissa päätöksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajan on punnittava taloudellisten säästöjen ja potilasturvallisuuden välistä suhdetta ja uskallettava perustella ratkaisunsa avoimesti. Aidosti kustannustietoinen johtaja ymmärtää myös säästötoimien pitkän aikavälin vaikutukset. Jos hoitajat uupuvat ja vaihtavat alaa, säästö ei ole enää säästöä.

Tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä

Kestävä kehitys yhdistetään usein ympäristöasioihin, kuten jätteiden vähentämiseen. Se on tärkeää, mutta hoitotyössä kestävyys on paljon laajempi kokonaisuus. Se on sosiaalista kestävyyttä (reilu ja yhdenvertainen työyhteisö), inhimillistä kestävyyttä (työntekijöiden jaksamisen tukeminen) ja taloudellista kestävyyttä (resurssien viisas käyttö). Kokkinen (2020) tuo raportissaan esiin, että työurien pidentäminen ja työkyvyn tukeminen ovat keskeisiä tulevaisuuden työelämässä. Tämä ei toteudu ilman eettistä johtamista. Jos työntekijät uupuvat ennen eläkeikää, järjestelmä ei ole kestävä. Eettinen johtaminen yhdistää ympäristövastuun, taloudellisen realismin ja inhimillisen näkökulman.

Uskon, että tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä. Rohkeutta nostaa esiin epäkohtia, puolustaa potilasturvallisuutta sekä johtaa monimuotoista työyhteisöä reilusti. Eettinen johtaminen ei ole helppoa, mutta ilman sitä hoitotyö ei tulevaisuudessa kestä. Jos haluamme, että 2030-luvulla hoitajat jaksavat työssään ja potilaat saavat laadukasta hoitoa, johtamisen on muututtava avoimemmaksi ja inhimillisemmäksi. Toivon eniten sitä, että kun itse valmistun, pääsen työyhteisöön, jossa arvoista ei vain puhuta, vaan niiden mukaan myös toimitaan.

Lähteet

Kokkinen, L. (2020). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos.

Laaksonen, H., Laitinen, H., Hiilamo, H., Hautaviita, P., Hyvärinen, H., & Vänni, K. (2020). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Sanoma Pro Oy. (Eettinen johtaminen, s. 225–232)

Teksti: Milla Viertonen, hoitotyön opiskelija

Kuva: Pixabay/Mohammed_hassan


Teksti perustuu Satakunnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden Hoitotyön johtaminen ja laadunvarmistus -opintojakson tehtävään. Tehtävässä opiskelijat pohtivat eettistä johtamista, työhyvinvointia sekä kestävän kehityksen näkökulmia sosiaali- ja terveysalalla sairaanhoitajan työn arjessa. Kirjoitukset tuovat esiin opiskelijoiden ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevaisuuden hoitotyöstä sekä sen kehittämisestä.

Kestävä minä – yhdessä oppimista resilienssistä ja palautumisesta

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmän huhtikuun kokoontumisessa pysähdyttiin resilienssin ja palautumisen taitojen äärelle yhdessä sosionomiopiskelijoiden, Satakunnassa toimivan Holmi Caresin omistaja Andreas Holmin sekä hankeasiantuntijoiden kanssa. Aamupäivän aikana rakennettiin yhteistä ymmärrystä siitä, mitä jaksaminen tarkoittaa käytännössä ja miten sitä voidaan vahvistaa jo opintojen aikana. Tämä kokoontumiskerta toteutettiin SAMKin Peliselli -tilassa, hyödyntäen tilan tarjoamia mahdollisuuksia esimerkiksi aistien kautta tapahtuvaan rentoutumiseen.

Resilienssi osana ammatillista kasvua

Keskusteluissa resilienssi hahmottui ennen kaikkea taitona, joka kehittyy kokemuksen ja reflektion kautta. Lastensuojelutyön arki tuo väistämättä eteen tilanteita, jotka kuormittavat sekä mieltä että kehoa. Vahva resilienssi tarkoittaa kykyä jatkaa työtä, käsitellä kokemuksia ja palautua niiden jälkeen. Opiskelijoille tämä avasi tärkeän näkökulman: omaa jaksamista ei pidä sivuuttaa, vaan siihen liittyvät asiat tulee oppia tunnistamaan ja jaksamista tulee tukea jo varhaisessa vaiheessa ammatillista polkua.

Kehon ja mielen palautuminen näkyväksi

Yhteisessä työskentelyssä tarkasteltiin, miten stressi vaikuttaa kehoon ja mieleen. Kun kuormitus kasvaa, keho aktivoituu ja mieli voi jäädä kiinni kuormitusta ylläpitäviin ajatusmalleihin. Samalla tunnistettiin, että palautuminen ei ole vain levon hetkiä, vaan aktiivinen prosessi, jossa keho ja mieli palaavat tasapainoon. Keskusteluissa korostui, kuinka tärkeää on oppia huomaamaan omat kuormituksen merkit ajoissa ja löytää keinoja, jotka auttavat rauhoittumaan myös työpäivän keskellä.

Kokemuksellinen oppiminen vahvistaa ymmärrystä

Aamupäivän aikana opiskelijat pääsivät keskustelemaan yhteisessä harjoituksessa siitä, miten asiakastilanteessa voi tulla esille monenlaisia tunteita ja miten asiakastilanteesta voi irtautua luottaen siihen, että on työntekijänä tehnyt riittävästi. Lisäksi opiskelijat pääsivät testaamaan erilaisia rentoutumista edistäviä välineitä, joiden avulla pysähdyttiin hengityksen, kehon tuntemusten ja aistikokemusten äärelle. Harjoitukset tarjosivat konkreettisen kokemuksen siitä, miten pienikin hetki voi vaikuttaa omaan oloon. Monelle osallistujalle oivallus syntyi siitä, että palautuminen ei vaadi pitkiä taukoja tai erityisiä olosuhteita, vaan se voi tapahtua osana arkea, kunhan siihen pysähtyy tietoisesti.

Yhteinen purku teki näkyväksi sen, miten yksilöllisiä palautumisen tavat ovat. Se, mikä rauhoittaa yhtä, voi aktivoida toista. Tämän tunnistaminen nähtiin tärkeänä osana ammatillista itsetuntemusta, joka tukee sekä omaa jaksamista että kykyä kohdata asiakkaita.

Kohti kestävää työelämää

Kestävä minä -ryhmässä korostui ajatus siitä, että resilienssi ja palautumisen taidot ovat keskeinen osa sosiaalialan ammatillisuutta. Niitä ei opita vain teoriassa, vaan ennen kaikkea yhdessä kokemalla, jakamalla ja reflektoimalla.

Tällainen työskentely tukee siirtymää opinnoista työelämään ja vahvistaa valmiuksia kohdata työn kuormittavia puolia. Samalla se rakentaa pohjaa kestävälle työuralle, jossa oma hyvinvointi nähdään olennaisena osana ammattitaitoa.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Heli Rosenqvist

Adapting to Life in Rauma

After several months in Rauma, the city that once felt completely new has now become familiar.

What first surprised us has slowly become part of our everyday life.
One of the biggest challenges at the beginning was adapting to the rhythm of winter. When we first arrived, the days were extremely short, and daylight lasted only a few hours. However, as the weeks passed, we noticed something interesting: every day the light returned a little more.

Now, with spring approaching, the atmosphere of the city is changing. The snow is slowly melting, the days are getting longer and Rauma feels more lively. The city that once seemed quiet and frozen during winter is gradually waking up again.

Looking back, we realized how much we have discovered during these months. We have walked through Old Rauma many times, explored the forests around the city, walked on the frozen sea and tried numerous cafés across town.

Sauna has also become part of our normal routine. What first felt surprising is now something completely natural. It is not only about relaxing but also about sharing moments together and experiencing a tradition that is deeply rooted in Finnish culture.

Living here has allowed us to discover a different rhythm of life. Nature, calm and balance seem to play an important role in daily life in Rauma.

For us, this experience has been much more than a study semester abroad. It has been a chance to discover a new culture, adapt to a new environment and create memories that will stay with us long after leaving Finland.


Fact box – Antoine

Age: 19
Home town: Saint-Just-Saint-Rambert, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Create his own company in the future
Fun fact: Enjoys meeting new people, discovering cultures and living new experiences


In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the third text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

Työn imu kannattelee vaativassa työssä – Kestävä minä -ryhmän kokoontuminen SataLasso-hankkeessa

SataLasso-hankkeen Kestävä minä -ryhmä kokoontui maaliskuun puolivälissä pohtimaan työhyvinvointia lastensuojelun sijaishuollossa. Tämän kerran teemana oli erityisesti työn imu – se myönteinen, energisoiva tila, joka auttaa jaksamaan myös vaativassa työssä. Mukana keskustelua rikastuttamassa oli asiantuntijavieraana Satakunnan hyvinvointialueelta yksikön johtaja Suvianna Forss sekä joukko aktiivisesti osallistuneita opiskelijoita.

Työhyvinvointi sijaishuollossa – miksi se on niin tärkeää?

Lastensuojelun sijaishuollossa tehtävä työ on tunnetusti vaativaa. Arki voi sisältää emotionaalisesti kuormittavia tilanteita, haastavaa käyttäytymistä, vuorotyötä ja ajoittaista resurssipulaa. Työhyvinvointi rakentuu kuitenkin monesta eri tekijästä: työn mielekkyydestä, turvallisuudesta, terveydestä sekä toimivasta työyhteisöstä.

Yhteisessä keskustelussa nousi vahvasti esiin se, että vaikka työ on raskasta, se on samalla myös erittäin merkityksellistä ja antoisaa. Mahdollisuus vaikuttaa lapsen elämään, tarjota turvaa ja tukea sekä nähdä pieniäkin onnistumisia arjessa tuovat työhön syvää merkitystä.

Työn imu – enemmän kuin pelkkää jaksamista

Työn imu tarkoittaa pysyvämpää, myönteistä tunnetta työssä. Se näkyy tarmokkuutena, omistautumisena ja uppoutumisena työhön. Kyse ei ole vain siitä, että “selvitään päivästä”, vaan siitä, että työ voi parhaimmillaan innostaa ja antaa energiaa. Ryhmässä pohdittiin, miltä työn imu näyttää käytännössä: työntekijä on läsnä ja kiinnostunut, työ tuntuu merkitykselliseltä, arki sujuu ja yhteistyö toimii ja myös lapsi aistii turvallisuuden ja myönteisen ilmapiirin.

Tärkeä oivallus oli, että työn imu ei synny sattumalta eikä pelkästään yksilön ominaisuuksista – se rakentuu ympäristön, työyhteisön ja johtamisen varaan.

Vaatimukset ja voimavarat tasapainoon

Keskeinen teema oli työn vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde. Sijaishuollossa vaatimuksia on paljon, mutta ratkaisevaa on se, että voimavarat ylittävät vaatimukset. Voimavaroiksi tunnistettiin muun muassa toimiva ja tukeva työyhteisö, selkeä johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön, työnohjaus ja palaute sekä kokemus työn merkityksellisyydestä.

Kun nämä ovat kunnossa, työn imu voi syntyä – ei siksi, että työ olisi helppoa, vaan siksi, että työntekijä ei jää yksin kuormituksen kanssa.

Asiantuntijan näkökulma ja yhteinen keskustelu

Suvianna Forss toi keskusteluun arvokasta käytännön näkökulmaa sijaishuollon arjesta. Hänen puheenvuoronsa konkretisoi sitä, miten työhyvinvointia voidaan tukea rakenteellisesti ja myös johtamisen kautta. Samalla se vahvisti ymmärrystä siitä, että työn imu ei ole irrallinen ilmiö, vaan suoraan yhteydessä työn laatuun ja lasten hyvinvointiin. Opiskelijat osallistuivat aktiivisesti keskusteluun, ja yhdessä pohdittiin muun muassa miltä työn imu tuntuu työntekijästä ja miten lapsi ehkä kokee sen.

Kokoontuminen vahvisti tärkeää viestiä: lastensuojelun sijaishuollon työ on yhtä aikaa kuormittavaa ja palkitsevaa. Työn imu ei synny vaatimusten puutteesta, vaan siitä, että työntekijällä on riittävästi voimavaroja kohdata työn haasteet.

Kun työn imu toteutuu, se ei hyödytä vain työntekijää – se näkyy suoraan myös lapsen arjessa turvallisuutena, jatkuvuutena ja parempana kohtaamisena. Työhyvinvoinnin tukeminen onkin ennen kaikkea investointi sekä työntekijöihin että lapsiin.

Lue ensimmäinen blogiteksti aiheesta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Mari Kirkanen

Discovering Student Life in Rauma


After the first weeks of settling in, our daily life in Rauma slowly started to take shape. What first felt unfamiliar gradually became part of our routine, and we began discovering what student life here really looks like.

At SAMK, we quickly noticed that the teaching methods can be different from what we knew in France. The objectives of the courses are often similar, but the way to reach them sometimes changes. Many classes involve group work, discussions, and practical exercises. This creates a more interactive environment where students collaborate and exchange ideas more frequently.

Working with students from different countries is also a big part of the experience. In many projects, we collaborate with Finnish students as well as other international students. This multicultural environment makes classes more dynamic and allows us to learn not only from the courses but also from each other.

Outside the university, we continued exploring Rauma and its surroundings. What started as first discoveries slowly became habits. We made it a small challenge to try as many cafés as possible in the city. Each place has its own atmosphere and it is a great way to experience the local lifestyle.

Nature is also everywhere around Rauma. Forests are only a few minutes away, and the sea is always close. During winter, we experienced something truly unforgettable: walking on the frozen sea. It was a strange but fascinating feeling to walk across a landscape that is normally covered by water.

Sauna also became a regular part of our lives. At the beginning it felt unusual, but little by little it became a natural way to relax and share conversations after a long day.

Step by step, Rauma started to feel less like a place we were visiting and more like a place where we were living.


Fact box – Victor

Age: 21
Home town: Ardoix, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Work in international industry and trade while developing a personal project in
finance and trading
Fun fact: Worked six months on farms in the United States and walked the Camino de Santiago


In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the second text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

Learning Finnish: My Journey Before and After Coming to Finland

In English we often hear the phrase “Stay hungry; stay foolish.” In Finnish there is a similar saying: Nälkä on paras kokki,” which means hunger is the best cook. In other words, having the desire or appetite to learn is the most important ingredient for success.

My journey of learning suomen kieli started in Nepal, almost five months before my flight to Finland. I already knew that studying nursing in Finland would require language proficiency, especially for practical training in healthcare settings. After traveling across seven oceans to pursue my dream of becoming a nurse, I committed that I could not allow language to become a barrier to my learning.

To prepare myself, I enrolled in an online Finnish language course at Kathmandu Finnish School, where my teacher was also a graduate from a Finnish university. That was the first step of my Finnish language journey.

Today, as an international nursing student at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), I realize that language learning has been an important part of my academic as well as personal growth.


Facing the Challenges

Many studies rank Finnish among the top ten most difficult languages in the world to learn. However, there are also encouraging aspects for beginners. For example, the Finnish alphabet is mostly similar to English, with only a few additional vowels and pronunciation differences.

Since I had already learned some basic Finnish in Nepal, I arrived in Finland feeling confident that communication would be easy. However, reality surprised me. Most Finnish people spoke much faster than I expected.

At the beginning, I sometimes felt overwhelmed. Still, I did not give up trying to communicate even if all I could say was “Joo!” or “Ei!” with a smile.

Another challenge was the difference between formal Finnish, which is usually taught in textbooks, and spoken Finnish, which people use in everyday life. Because my learning had focused mostly on formal Finnish, understanding casual conversations was often confusing.

Sometimes my mistakes created funny or embarrassing situations. For example, once I wrote to a Finnish friend: Minä tapan sinut.” He laughed and replied, “Don’t kill me! 😂 I had intended to say, “I will meet you.”  That moment taught me how even a single letter can change the meaning of a sentence.

Even some place names required practice. For instance, I practiced pronouncing Kirjurinluoto, a well-known park in Pori, for almost a month before I could say it confidently. I soon realized that my understanding of Finnish was still developing, yet I often tried to speak like a Finnish person. This sometimes creates new challenges, but it also became an important part of my learning process. At times, Finnish felt more confusing than difficult, but every mistake became a valuable lesson.


Discovering the Fun in Language Learning

Learning a new language is never easy, but there is a saying: “You live a new life for every new language you speak. If you know only one language, you live only once.”

Motivation is very important when learning something new. If motivation is difficult to find, it is important to start with something that interests you. For me, that starting point was traditional Finnish sayings.

Some of the sayings I learned include:

  • Ei lämmin luuta riko
  • Ei haukku haavaa tee
  • Parempi katsoa kuin katua
  • Kertaus on opintojen äiti
  • Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
  • Aamuvirkku on illan torkku

Today I have collected nearly twenty old Finnish sayings, which has made learning more enjoyable.

I also explored Finnish culture through music and rhymes. I learned the famous song “Ievan Polkka” and the traditional rhyme “Körö körö kirkkoon.” I often share these with people I meet, and in return they teach me new Finnish words and expressions.

Another important part of my learning journey has been volunteering. I volunteer three times a week in the Oma Maa project at DIAK, where I actively practice speaking Finnish with native Finnish people. These real-life interactions have helped me build confidence and improve my communication skills.


Resources That Helped Me Learn Finnish

During my journey, several resources have supported my learning:

Communication with local people
Talking with Finnish people is one of the most effective ways to learn natural language and everyday expressions.

Language learning apps

Language learning websites

Grammar websites

YouTube channels

Free streaming service


My Tips for Students Learning Finnish

Based on my experience, I would like to share some tips for new students who are beginning their Finnish language journey:

  1. Learn the Finnish numbers and alphabet first.
  2. Pay attention to correct pronunciation from the beginning.
  3. Take full advantage of your teacher during language classes.
  4. Build a strong foundation before moving to advanced topics.
  5. Start by learning words used in everyday life.
  6. Gradually familiarize yourself with spoken Finnish.
  7. Learn commonly used adjectives, adverbs, and everyday expressions.
  8. Do not hesitate to speak with Finnish people.
  9. Ask questions such as “Mikä tämä on?”, “Miten sanotaan … suomeksi?”, and “Mitä se tarkoittaa?”
  10. Slowly learn Finnish prefixes and suffixes.
  11. Start learning past tense once you are comfortable with the basics.
  12. Never give up.

Studying and Learning Languages at SAMK

Studying at SAMK has also supported my language learning journey. The university provides opportunities to learn Finnish through courses, interactions with classmates, and daily life in Finland. The supportive and encouraging Finnish language teachers at SAMK have played an important role in making this learning journey possible. Being part of an international student community allows us to share experiences and encourage each other while adapting to a new culture and language.

Through my studies, volunteering, and everyday conversations, Finnish has gradually become a natural part of my life in Finland.


Conclusion

Learning a new language opens a new version of life. Language is not merely a tool for communication; it is also a gateway to culture. Through language, we begin to understand people’s traditions, values, and ways of thinking.

For international students in Finland, learning Finnish can help build connections, create friendships, and deepen our understanding of the society around us.

To every new student coming to Finland, my advice is simple: do not be afraid of the language. Start small, stay curious, and enjoy the process. Every new word you learn brings you one step closer to this land and the lovely people.


Author: Elisha Limbu

Elisha Limbu is an international nursing student at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK) from the land of Himalayas, Nepal. She enjoys learning languages and connecting with people from different cultures.

Arrival in Rauma: First Discoveries

On January 15th, three French students arrived in Rauma to begin their exchange semester at SAMK. Coming from different regions of France, we were excited and curious to discover what life would be like in this small Finnish coastal city. None of us had ever lived in Finland before, so everything felt new from the moment we arrived.

The journey itself already felt like an adventure. Moving to a country we did not know meant adapting to a new culture, a different climate and new daily habits. When we arrived, winter was still in full force. One of the first things that surprised us was the daylight. At the beginning, the days were very short, sometimes only around five hours of light. It was something completely
different from what we knew in France, and it required some time to adapt.

During our first days we spent time discovering the city and learning about its history. Very quickly we visited Old Rauma, the famous district listed as a UNESCO World Heritage site. Its colorful wooden houses and small streets create a unique atmosphere. Walking there feels like stepping into another era, and it immediately became one of our favorite places in the city.

Our first week was also full of small discoveries. We tried our first Finnish cafés, went for our first walks in the forests surrounding the city and experienced our first real Finnish sauna. One surprising thing for us was having a sauna directly in our house. In France this would be something exceptional, but here in Finland it seems almost normal.

Another aspect that impressed us from the beginning was the feeling of safety. The city is calm and peaceful and there is a strong sense of trust in everyday life. Even late in the evening the atmosphere remains relaxed and secure.

At that moment everything was still new. We were only at the beginning of our experience in Rauma, and we were excited to see what the next months would bring.


Fact box – Baptiste

Age: 24
Home city: Nice, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Interested in negotiation and entrepreneurship, especially in wine or construction
Fun fact: Lived four years in Argentina during childhood, which created a strong passion for travel and discovering new cultures


In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the first text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

A journey of two theses

When I first reached out to the Maritime Logistics Research Center, I didn’t know I was starting a journey that would span two degrees and shape my career.

It all began with my bachelor’s thesis in Industrial Management (BEng) at Satakunta University of Applied Sciences. On my supervisor’s recommendation, I looked into the Center’s objectives and goals. Feeling that they aligned well with my own values, I bravely sent an email. The topic “Analysis of Sustainable Technologies for Heavy Lifting Equipment in the Port of Rauma” was mutually discussed and carefully chosen to reflect both the commissioner’s interests and my own passion for sustainability. I was happy to be later recognized for this paper in the Osaaja 2023 competition.

But what truly brought the thesis experience to a new level was the visit to the Port of Rauma, arranged by the commissioner. It was my first time stepping into a port in a professional capacity, seeing the cranes up close, walking through the site, and connecting theory with reality.

Shortly after my graduation, I joined Konecranes as a Project Engineer in Port Solutions business area. Over the past two years, I had a privilege to visit many ports around the world. Yet, the Port of Rauma will always hold a special place in my heart as the starting point of my journey.

The collaboration with the Center throughout the bachelor’s thesis was excellent; communication was smooth, feedback was thoughtful, and I felt truly supported. So, when it was time to write my master’s thesis for my Business Administration (MBA) degree at South-Eastern Finland University of Applied Sciences, I knew exactly what to do. I reached out to the Maritime Logistics Research Center again, hoping they’d be open to another collaboration. They welcomed me back, and after a great call, we landed on a topic that excited both of us, “Analyzing Barriers to Global Adoption of the Port Activity App”.

Writing this thesis while working full-time was not easy. Luckily, the commissioner helped me to connect with the right participants for interviews. People were interested in the topic, so much so that interviews often ran over time because no one wanted to stop talking! Once again, the collaboration with the Center was smooth, respectful, and full of valuable feedback. And once again, my thesis received the highest grade.

However, it’s not the academic success that made my experience with the Center so meaningful, it’s the shared commitment to sustainability and innovation in maritime logistics. The Center’s goals and values resonate deeply with me, and I’m grateful to have been part of their mission, even in a small way.

Now I can say with confidence that having the right commissioner doesn’t just support your studies, it helps you to grow professionally, too.

Text: Olga Jokisalo, SAMK alumni

Photo: Pixabay/IntelligentVisualDesing