Toteutimme sosionomiopiskelijoiden kesken projektin, jonka tavoitteena oli yhdistää oppimiseen toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja pelillisyyttä. Pakopeli toteutettiin SAMKin Pelisellissä, joka mahdollisti teeman ja tarinan elävöittämistä äänitehosteiden, valotuksen sekä virtuaalitaustojen avulla. Opiskelijaryhmä kokosi tilaan myös muuta metsäaiheista rekvisiittaa.
Pakopelissä oli lavasteiden lisäksi myös roolihahmoja, jotka näyttelivät ritaria, metsäneläimiä sekä metsän henkeä. Pelin tehtävät vaativat ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä koko ryhmältä. Tavoitteena oli pyrkiä uniikkiin ja ainutlaatuiseen lopputulokseen ja tarjota lapsille jotain aivan uudenlaista.
Osallistujille kerrottiin tarina Lumoavasta metsästä ja sen kirouksesta. Metsäseikkailijoiden tehtävänä oli ratkoa erilaisia pulmia 45 minuutissa, jotta metsän kirous saatiin purettua. Tehtäviin liittyviä vihjeitä oli kätketty pakohuoneeseen ja niiden avulla seikkailijat pääsivät ratkomaan pulmia. Pulmien ratkaisut tarjosivat numerokoodeja lukkoihin, tietoa aarrearkkujen avainten olinpaikasta sekä kirjaimia tai sanoja koodien murtamiseksi. Jokainen ratkaistu tehtävä vei lähemmäs loppuratkaisua ja metsän kirouksen purkamista. Pakohuoneen osallistujat olivat 1.–7.-luokkalaisia, minkä vuoksi tehtävät olivat myös vaikeusasteeltaan räätälöity ikätason mukaisesti.
Metsäteemainen pakohuone sai innostuneen vastaanoton sekä opettajilta että oppilailta ja moni toivoi pääsevänsä ratkomaan tulevaisuudessa uusia pakopelejä. Tämänkaltaiset oppimiskokemukset ovat loistava tapa yhdistää esimerkiksi luontoaiheita, ryhmätyötaitoja ja leikkimielisyyttä.
Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaaminen järjestettiin toukokuussa Helsingissä osana AMK-päiviä. Tapahtumassa kuultiin monia vaikuttavia puheenvuoroja, mutta erityisesti mieleen jäi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Ollikaisen esitys. Hän käsitteli korkeakoulusektorin roolia ilmastotyössä ja avasi näkemyksiään hiilineutraaliustavoitteista.
Ollikainen muistutti, että vihreä siirtymä ei ole pelkkä kustannuserä, se on ennen kaikkea mahdollisuus. Investoinnit puhtaisiin teknologioihin, vetytalouteen ja resurssitehokkuuteen voivat muodostaa Suomen talouskasvun uuden perustan (Gaia, 2024). Tämän kasvun mahdollistavat osaajat koulutetaan nyt.
Kansainvälisesti siirtymä vähäpäästöisiin ratkaisuihin on jo käynnissä. Esimerkiksi Saksassa dieselvetureita korvataan vetyjunilla osana siirtymää vähäpäästöiseen raideliikenteeseen. Kuvassa Alstomin Coradia iLint, maailman ensimmäinen vedyllä kulkeva matkustajajuna, joka on otettu käyttöön erityisesti sähköistämättömille rataosuuksille. (Alstom www-sivut, 2022) Kuva: Pixabay/hpgruesen.
Tutkimus, koulutus ja tiedon luotettavuus vihreän siirtymän tukena
Ollikaisen puheenvuoron keskeinen viesti oli selkeä: ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä, tutkimusta ja koulutusta. Tarvitaan kunnianhimoisia TKI-avauksia, osaamispohjaisia tutkinto-ohjelmia ja käytännönläheistä ilmastotyötä. Koulutuksen tulee vastata vihreän siirtymän tarpeisiin, ja tutkimuksen on tuotettava ratkaisuja esimerkiksi kriittisten materiaalien, vetytalouden tai ilmastosopeutumisen kysymyksiin. Vastuullisuus ei ole vain hallintoa, se on ennen kaikkea sisältöä.
Puheenvuorossaan Ollikainen korosti, että vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää paitsi riittäviä TKI-panostuksia ja koulutuksen uudistamista, myös tutkimuksen riippumattomuuden varmistamista. Myös Ilmastopaneelin (2025) ja Valtioneuvoston (2023) raporteissa painotetaan, että uudistuksia ja investointeja ohjaavien tietopohjien on oltava läpinäkyviä, monitieteisiä ja riippumattomasti tuotettuja. Vain näin voidaan tukea päätöksentekoa, joka perustuu tieteeseen eikä lyhyen aikavälin intresseihin. Riippumaton tutkimus on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa eri toimialojen edut ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.
Ammattikorkeakoulut käytännön osaamisen rakentajina
Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa vauhdittamassa vihreää siirtymää. Ne yhdistävät koulutuksen, tutkimuksen ja työelämälähtöisyyden tehokkaalla tavalla. Tämä koskee kaikkia aloja, tekniikasta sosiaali- ja terveysalaan, liiketaloudesta taiteeseen. Tarvitsemme insinöörejä ja teknologiaosaajia, mutta myös yhteiskunta- ja humanistialojen asiantuntemusta. Näitä tarvitaan muun muassa disinformaation torjuntaan, osallisuuden vahvistamiseen ja oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan ymmärtämiseen (UN, 2023). Lisäksi Ollikainen koki riskinä sen, että tutkimusrahojen suuntaamisessa ja koulutusohjelmien kehittämisessä hidastellaan. Hidastelu tässä hidastaa myös vihreää siirtymää.
Puheenvuorossa nousivat esiin seuraavat toimenpide-ehdotukset:
Koulutusinvestoinnit perusteltuja eri koulutusasteilla, erityisesti osaamistarpeiden kasvaessa. (OECD, 2020)
Ollikaisen mukaan vihreä siirtymä on suurin teknologinen muutos sitten toisen maailmansodan. Hän nosti esiin, että Suomessa on vireillä, dataikkunassa 58 miljardin ja kokonaisuudessaan aieputkessa 270 miljardin euron edestä, vihreän siirtymän investointihankkeita, jotka keskittyvät tuuli- ja aurinkovoimaan, vetytalouteen ja biopohjaisiin ratkaisuihin.
Ammattikorkeakouluilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kouluttaa ilmastotyön osaajia, joiden rooli korostuu, kun siirrytään sanoista tekoihin. Tämä kehitys vaatii korkeakouluilta paitsi tutkimuspanostusta, myös koulutuksen uudistamista. Kuten Ollikainen totesi: Ilmastotyössä tarvitaan monipuolista osaamista. Koulutus on ratkaisevassa roolissa niin teknisten kuin yhteiskunnallisten valmiuksien kehittämisessä. (OECD, 2020).
Kuvassa esitetään merkittävimmät investointikohteet, jotka liittyvät ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseen Suomessa. Näillä hankkeilla on keskeinen rooli Suomen teollisuuden ja energiajärjestelmän uudistamisessa. (Gaia, 2024)
Hiilineutraalius on välttämätöntä
Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ollikaisen esitys oli selkeä ja konkreettinen muistutus siitä, että Suomi ei ole hiilineutraaliustavoitteineen yksin. Vuoden 2035 tavoite perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja tiedeperustaiseen arvioon siitä, mikä on Suomen oikeudenmukainen osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa (European Commission, 2024; Ilmastopaneeli, 2025; United Nations, 2015). Erityisesti maksukykyperusteella määritelty hiilibudjetti (79 Mt CO₂e vuosille 2020–2050) asettaa päästötavoitteiden tason korkealle ja aikataulun tiukaksi.
Yksi esityksen keskeisistä viesteistä oli metsien rooli. Vuonna 2023 Suomen maankäyttösektori ei enää ollut hiilinielu vaan päästölähde (+12 Mt) (Tilastokeskus, 2025). Ilmastopaneelin (2025) mukaan suurin vaikutus nielun vahvistamiseen on hakkuiden maltillistamisella. Lisäksi tilannetta ovat heikentäneet ojitettujen suometsien maaperän lisääntyneet päästöt ja metsien kasvun hidastuminen. (Ilmastopaneeli, 2025).
Ollikainen toi esiin myös nielujen vahvistamisen keinoja, kuten hiilivuokrajärjestelmän metsänomistajille ja puunpolton vähentämisen suurissa laitoksissa. Hiilivuokra, vuosittainen korvaus hiilensidonnasta, toimii taloustieteellisesti vastinparina päästöverolle. Näillä toimilla voitaisiin saavuttaa jopa 19–21 Mt lisänielu. (Ilmastopaneeli, 2025) Hän kuitenkin muistutti, että etenemistä hidastavat politiikan sisäiset lukot, kuten metsäteollisuuden vaikutusvalta ja investointien siirtymistä koskevat pelot.
Artikkelikuvassa ovat blogitekstin kirjoittaja, tutkija Sanna Lindgren (vas.) sekä SAMKin kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtaja, palvelu- ja kehitysjohtaja Riitta Tempakka, jotka osallistuivat Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaamiseen Haaga-Helian Pasilan kampuksella.
Last month, I had the privilege of spending two inspiring weeks as a visiting lecturer at the Hong Kong Metropolitan University Li Ka Shing School of Professional and Continuing Education (LiPACE). This visit marked a continuation of our growing partnership, established in May 2021 through a top-up degree agreement in tourism between SAMK and LiPACE. It was my first visit to LiPACE’s campus, though we had already collaborated virtually, most notably during a virtual exchange tour organized in April 2024.
LiPACE is located in the heart of Kowloon Commerce Centre, conveniently connected to the city’s MTR network and surrounded by restaurants and cafés. The convenient location reminded me of SAMK and the growing trend of situating campuses within commercial centres.
What impressed me most at the campus was their innovative approach to applied education and the immersive environments it offers students. The campus houses an impressive variety of simulated learning spaces – everything from a mock hotel equipped with smart technology and aviation training facilities to a crime scene classroom that wouldn’t look out of place in a CSI episode. There are also hospital beds and environments catering to health and social care studies, reflecting the university’s integrated approach to tackling current societal megatrends such as an aging population.
Cross-cultural business management with Bara bada bastu.
Celebrating diversity: A campus rich in culture and global connections
The cultural richness of the campus was another highlight. LiPACE celebrates national holidays, such as Nepalese New Year or Thai water festival Songkran, to help international students feel at home. Through active collaboration with foreign consulates, LiPACE offers themed classrooms dedicated to various cultures, including Japan, Germany, and Finland. To my surprise and delight, it turned out to be the most Finnish campus I have ever stepped into – including campuses in Finland. Finnish flags line the hallways, Moomin characters are omnipresent, Moomin animations loop on lobby screens, and posters celebrating sisu are proudly displayed. Even the 80th anniversary of the Moomins was well recognized. Finnish culture was embraced not only decoratively but intellectually and socially. It was clear that the idea of Finland has made a lasting impression.
I was invited to deliver lectures on topics such as nature tourism, cross-cultural business management, and tourism policy making. These sessions provided opportunities to showcase Finnish expertise in sustainable tourism and education, as well as to introduce SAMK more broadly. In one particularly memorable lecture, we discussed Finnish sauna culture, which culminated – fitting for the times – with students dancing “Bara bada bastu.” It was a small moment, but a wonderful illustration of how learning and cultural exchange can work together.
Cross-Boundary Collaboration: A Visit to SZIIT in Shenzhen
We also travelled to Shenzhen in mainland China to visit the Shenzhen Institute of Information Technology (SZIIT), with whom LiPACE has a cross-boundary vocational programme. At SZIIT, I was warmly welcomed with a traditional Chinese cultural program followed by lunch with SZIIT colleagues. Discussions included a particularly forward-thinking example of combining early childhood education with elderly care—an interdisciplinary approach that thoughtfully responds to the demographic shifts many societies are facing. These types of learning paths, aligning education with evolving societal needs, represent challenges and opportunities that universities across the globe are addressing.
In Shenzhen, I also had the chance to reconnect with students who had previously participated in our virtual exchange tour. As these soon-to-graduate students were completing their practical training, the lecture on tourism policy making was held in one of the hotel’s banquet halls—an authentic and relevant setting for students pursuing careers in hospitality.
Students attending lecture at Lam Kin Chung Lecture Theatre, LiPACE Campus.
Beyond the classroom: Culture, collaboration, and continuity
Beyond the classroom, I was also invited for a company visit at the Mei Ho House Youth Hostel and Museum, which offered a powerful look into Hong Kong’s public housing history and cultural heritage. The museum made effective use of immersive technology, and its themes were thoughtfully carried over into the interior design of the hostel itself.
My visit also included insightful discussions with LiPACE staff and colleagues on shared megatrends: aging populations, declining birth rates, and the increasing role of AI in higher education. These conversations reinforced our mutual interest in future-focused teaching and the unique dual-model structure of Finnish higher education, where universities of applied sciences play a critical role.
This was my second time in Hong Kong but my first visit to LiPACE. I left deeply impressed by their pedagogical innovation, commitment to internationalization, and above all, their warm and curious students and dedicated staff. I extend my heartfelt thanks to everyone I met during the visit. Invitations have been extended to students and staff from both LiPACE and SZIIT to visit Finland, and I truly hope to welcome them to Satakunta in the near future.
Text: Senior Lecturer Heini Korvenkangas
Photos: Heini Korvenkangas
Article photo: Cross-boundary exchange: Group photo with SZIIT students and staff at the Coli Hotel, Shenzhen.
Hyvinvoiva henkilöstö on organisaation yksi tärkeimmistä voimavaroista. Siksi on merkityksellistä kehittää henkilöstön hyvinvoinnin sekä työssäjaksamisen tueksi erilaisia menetelmiä. ”EtänäHyvin-koulutusmalli etäarviointia ja -ohjausta puhelimitse toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin tueksi” -hankkeen päätavoitteena on kehittää sekä pilotoida etäarviointia ja -ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamista ja työhyvinvointia edistävä EtänäHyvin-koulutusmalli. Hankkeen osatavoitteena on lisätä kyseisen kohderyhmän työn fyysisten ja psykososiaalisten riskien tunnistamista ja hallintaa itsenäisesti suoritettavan koulutusmallin avulla sekä työhyvinvointia tukevien hyvien käytäntöjen levittämistä valtakunnallisesti.
Kehittämismenetelmänä hankkeessa sovelletaan IDEO:n palvelumuotoilumenetelmää, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen ihmislähtöistä innovointia, kehittämistä ja suunnittelua. Tällöin jo heti kehittämisvaiheen alussa otetaan palvelun tuleva käyttäjä mukaan aktiiviseksi kehittäjäksi. Palvelumuotoilua toteutetaan hankkeessa kolmiportaisen vaiheistuksen avulla: ymmärrys, konseptointi, prototypointi. Ymmärrysvaiheessa kerätään tietoa käyttäjistä, heidän tarpeistaan, toiveista ja mahdollisista ongelmista. Konseptointivaiheessa luodaan ja kehitetään ideoita, miten löydetyt tarpeet ja ongelmat ratkaistaisiin esim. ideointipajojen kautta. Prototypoinnissa kehitetään palvelun varsinainen versio. (Sirviö & Ruotsalainen 2020).
EtänäHyvin-koulutusmallia kehitetään yhteistyönä Satakunnan, Turun ja Vaasan ammattikorkeakoulujen kesken. Mukana hankkeen kohderyhmässä ovat Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen akuuttihenkilöstö, joka toteuttaa etänä puhelimitse tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia sekä ohjausta. Satakunnan ammattikorkeakoulu on päävastuussa palvelumuotoilun soveltamisesta ymmärrysvaiheessa ja siinä saatujen tulosten käsittelystä. Ymmärrysvaihe toimii pohjana koko hankkeen jatkokehittämisvaiheille.
Palvelumuotoilu kehittämismenetelmänä
Palvelumuotoilu on käyttäjälähtöinen kehittämismenetelmä, joka keskittyy palveluiden suunnitteluun ja parantamiseen ymmärtämällä syvällisesti käyttäjien tarpeet, kokemukset ja odotukset. Se on erityisen tehokas työkalu silloin, kun halutaan luoda uusia tai parantaa olemassa olevia palveluja (Stickdorn ym., 2021). Palvelumuotoilussa hyödynnetään usein design-ajattelun (design thinking) periaatteita, jotka korostavat luonteenomaista kokeilua, iterointia ja käyttäjäpalautteen keräämistä koko kehitysprosessin ajan (Brown, 2009).
Palvelumuotoilua käytetään erityisesti silloin, kun kehitetään palveluja, jotka vaativat käyttäjän osallistumista ja vuorovaikutusta. Etänä puhelimitse toteutettavassa hoidon tarpeen arvioinnissa ja ohjauksessa käyttäjäkokemus ja palvelun sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä. Palvelumuotoilu auttaa tässä kontekstissa tuottamaan palveluja, jotka eivät ainoastaan ole teknisesti toimivia, vaan myös käyttäjäystävällisiä ja merkityksellisiä (Hassi & Laakso, 2019). Palvelumuotoilun suurin vahvuus on sen kyky tuottaa ratkaisuja, jotka aidosti vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja parantavat heidän kokemustaan palvelun käytöstä. Tässä prosessissa loppukäyttäjä ei ole vain palvelun vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja, joka vaikuttaa palvelun muotoiluun ja kehittämiseen (Polaine ym., 2019).
Palvelumuotoilun hyödyt ja haasteet
Palvelumuotoilu tarjoaa monia etuja, kuten asiakaslähtöisen lähestymistavan, joka parantaa palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä (Koskela-Huotari & Vargo, 2020). Se edistää myös innovaatioita, koska se rohkaisee kokeiluihin ja uusien ratkaisujen testaamiseen (Micheli & Caniato, 2021). Hyvin suunnitellut palvelut voivat parantaa myös prosessien tehokkuutta ja vähentää kustannuksia (Stickdorn ym., 2021).
Palvelumuotoilussa on myös haasteita, kuten jatkuvan käyttäjäpalautteen keräämisen vaatimukset ja iteratiivisten prosessien tarve, jotka voivat olla ajankäytöllisesti ja resursseiltaan kuormittavia (Kujala ym., 2020). Organisaatioissa voi esiintyä myös vastarintaa muutoksille, erityisesti jos henkilöstö ei ole tottunut käyttäjälähtöisiin lähestymistapoihin (Bason, 2018). Palvelumuotoilun vaikutusten mittaaminen voidaan nähdä myös haastavana, sillä tulokset eivät aina ole välittömiä tai helposti mitattavissa (Micheli & Caniato, 2021).
Taustaselvitykset ja aineistonkeruu
EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää ymmärtää etänä tapahtuvan hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjauksen erityispiirteet ja haasteet. Siksi kohdehenkilöstön ajatuksia työnsä voimavara- ja kuormitustekijöistä sekä tuen tarpeesta selvitettiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa nousi esille monia tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän kokemuksiinsa, kuten työympäristön hallinta, teknologian käyttö ja työyhteisön tuki. Haastattelujen avulla saatiin tietoa siitä, kuinka etäarviointia ja -ohjausta toteuttavat kokevat, että heidän työhyvinvointiaan voisi tukea ja miten koulutusmalli voisi vastata näihin tarpeisiin.
Ymmärryksen lisäämiseksi tehtiin myös aiheeseen liittyvää taustaselvitystä kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta kävi ilmi, että etänä hoidon tarpeen arviointia ja -ohjausta toteuttavien työntekijöiden hyvinvointia tukevat muun muassa joustavat työaikajärjestelyt, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä työyhteisön tuki (Martikainen ym., 2020). Kirjallisuudessa käsiteltiin myös etätyön kuormitustekijöitä, kuten esimerkiksi työstä palautumista sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä, jotka voivat vaikuttaa työssä jaksamiseen (Mäkelä & Salmela-Aro, 2021). Näiden haastatteluista ja kirjallisuudesta saatujen näkökulmien pohjalta luotiin hankkeen koko kohdehenkilöstölle (noin 90 vastaajaa) kyselylomake, jonka tarkoituksena on kerätä laajempi aineisto EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisen tueksi. Kysely toteutetaan mukana olevilla hyvinvointialueilla kevään 2025 aikana.
Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan jo tässä vaiheessa todeta, että etähoitotyön ammattilaiset kaipaavat erityisesti koulutusta ja tukea teknologian käytössä sekä vertaistukea ja työyhteisön tukea. Näitä tekijöitä voidaan vahvistaa EtänäHyvin-koulutusmallilla, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja saada tukea työssä jaksamiseen.
Johtopäätökset ja tulevaisuudennäkymät
EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää huomioida, että etänä puhelimitse toteutettava hoidon tarpeen arviointi on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, jossa ammattilaiset tarvitsevat jatkuvaa tukea ja koulutusta sekä ennen kaikkea voimavaroja. IDEO:n palvelumuotoilun menetelmä tarjoaa vahvan pohjan EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämiselle, koska se tuo esiin käyttäjien tarpeet ja kokemukset sekä mahdollistaa jatkuvan käyttäjäystävällisen kehittämisen. Käyttäjätarpeiden ja kokemuksien jälkeen seuraavassa ideointivaiheessa luodaan potentiaalisia ratkaisuja yhdessä kohderyhmän kanssa. Ideointivaiheen jälkeen laaditaan EtänäHyvin -koulutusmalli, joka pilotoidaan keväällä 2026. Pilotoinnin jälkeen koulutusmallia muokataan pilotoinnissa mahdollisesti esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti.
Koulutusmallin tavoitteena on parantaa etänä hoidon tarpeen arviointia ja ohjausta tekevien työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista tarjoamalla heille työkaluja, tukea ja koulutusta, jotka auttavat heitä hallitsemaan työn kuormitustekijöitä ja vahvistamaan voimavaratekijöitä. Tulevaisuudessa koulutusmallia voidaan laajentaa ja muokata tarpeen mukaan, jotta se pystyy vastaamaan etähoitotyön muuttuviin haasteisiin. EtänäHyvin- koulutusmalli tulee hankkeen päättymisen jälkeen avoimesti kaikkien saataville Opin.fi-alustalle. Hanke päättyy joulukuussa 2026.
Etänä hyvin -hanke on ESR+ osarahoittama ryhmähanke, jossa hankkeen päätoteuttaja on Turku AMK.Osahankkeen toteuttajina ovat Satakunnan ammattikorkeakoulu Oy ja Oy Vaasan ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tavoitteena on yhdessä kehittää etäarviointia ja ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön kanssa EtänäHyvin-koulutusmalli työhyvinvoinnin tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2024 – 31.12.2026.
Lähteet
Bason, C. (2018). Designing for the Public Good: The Role of Design in Public Services. Design Management Review, 29(1), 10-17.
Brown, T. (2009). Change by design: How design thinking creates new alternatives for business and society. HarperBusiness.
Hassi, L., & Laakso, M. (2019). Service design in health care: An overview. International Journal of Healthcare Management, 12(1), 4-12.
Koskela-Huotari, M., & Vargo, S. L. (2020). Service-Dominant Logic: A New Perspective on Service Design. Journal of Service Research, 23(1), 3-18.
Kujala, S., Rönkkö, K., & Rantakokko, P. (2020). Service Design in the Public Sector: A Systematic Literature Review. Journal of Service Research, 23(3), 345-362.
Martikainen, M., Liukkonen, T., & Järvinen, M. (2020). Etätyöntekijöiden hyvinvointi ja tuki. Työelämän tutkimus, 18(4), 330-342.
Micheli, P., & Caniato, F. (2021). Service Design and Innovation: A Systematic Literature Review. Journal of Business Research, 124, 1-12.
Mäkelä, P., & Salmela-Aro, K. (2021). Etätyön kuormitustekijät ja niiden hallinta. Suomen Lääkärilehti, 76(10), 1232-1239.
Polaine, A., Løvlie, L., & Reason, B. (2019). Service design: From insight to implementation. Rosenfeld Media.
Stickdorn, M., Lawrence, A., & Hormess, M. E. (2021). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. O’Reilly Media.
Lisätietoja hankkeesta:
Anu Elo, TtM, sh (YAMK), lehtori, OPS-vastaava, SAMK
Maarit Hallia, AmO, th (YAMK), sh (YAMK), tutkija, tuntiopettaja, SAMK
Tuuli Paija, TtM, lehtori, väitöskirjatutkija, Turku AMK
Simulaatiopedagogiikka on noussut merkittävään rooliin opetustilanteissa monilla eri aloilla sen merkityksen kasvaessa oppimisen mahdollistajana. Simulaatiot tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia oppimiseen, harjoitteluun ja innovointiin muuttaen sekä syventäen koulutuksen pedagogisia työmenetelmiä. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla opiskelijat voivat kokea realistisia oppimistilanteita turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi hoitotyön opiskelijat voivat harjoitella lääkkeenjakoa pelillisessä virtuaalisessa lääkehuoneessa, mikä kehittää heidän taitojaan ja valmiuksiaan ennen todellisiin asiakas- ja potilaskohtaamisiin siirtymistä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon opetuksen uudet mahdollisuudet
Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) simulaatiot tarjoavat mahdollisuuden harjoitella erilaisia toimenpiteitä ja hoidollista päätöksentekoa aiheuttamatta riskiä. Tämä parantaa hoidon laatua sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta. Lisäksi simulaatiot auttavat sotealan ammattilaisia pysymään ajan tasalla uusimmista näyttöön perustuvista menetelmistä ja teknologioista. Simulaatiot mahdollistavat myös uusien tuotteiden ja rakenteiden testaamisen sekä pilotoimisen. Mahdollisesti voidaan vähentää kustannuksia ja riskejä sekä nopeuttaa innovaatioiden käyttöönottoa. Simulaatiot ovat olennainen osa uusien hoitotyöntutkimussäätiön (Hotus) näyttövinkkien testausta.
Moniammatillisuus tarjoaa näköalapaikan
Simulaatio-oppimista on mahdollista syventää moniammatillisen yhteisopettajuuden keinoin. Näin kyetään tarjoamaan opiskelijoille jo opintojen aikana laajempia näkökulmia sotealan työpaikoille ja työtehtäviin. Yhteisopettajuuden kautta moniammatillisuus jalkautuu oppijoiden saavutettavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajat ovat pohjakoulutukseltaan muun muassa sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, kuntoutuksen ohjaajia, sosionomeja sekä geronomeja. Heidän ammattitaitonsa korostuvat opettajayhteistyössä oppijoiden eduksi. Lisäksi opettajien on mahdollista oppia toisiltaan ja kehittyä ammatissaan. Yhteisopettajuudessa korostuukin jatkuvanoppimisen käsite sekä vahva kollegiaalisuus.
Viihteellisyys oppimisen tukena
On todettu simulaatioiden tarjoavan uusia ja jännittäviä kokemuksia, joihin tämän päivän nuoret opiskelijat eli diginatiivit ovat tottuneet. Diginatiiveista on puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan, he sellaisia nuoria kenelle digitaalisuuden maailma on hyvin tuttu jo arkipäivän toiminnoista. Suurin osa nuorista opiskelijoista on juuri diginatiiveja, joille digitaalisuus on täysin normaalia, ei olleenkaan offensiivista, kuten se saattaa olla vanhemmille opiskelijoille esimerkiksi uudelleen kouluttautujille. Diginatiivit saattavat viettää päivässä useita tunteja digitaalisissa ympäristöissä. Välillä hoitaen sosiaalisia suhteita ja välillä pelaten erilaisia pelejä. Pelit koetaan viihteenä ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostus pelejä kohtaan kasvaa tarjoten pelaajalle haasteita, onnistumisen kokemuksia sekä aktivoivaa osallistumista pelissä tapahtuvaan päätöksentekoon. Pelit tarjoavat vaihtelua arkiseen oppimiseen, minkä vuoksi pelien avulla pystytään motivoimaan ja innostamaan opiskelijoita oppimaan hyödyntäen koulutuksessa menetelmää, mikä on perinteisemmin liitetty vain huviin ja viihteeseen. Pelit kokoavat myös ryhmiä pelaamaan eli tähän linkittyy lisäksi sosiaalinen näkökulma. Vertaisoppijoiden kautta saattaa tulla myös kilpailua pelin tuloksista, mikä motivoi opiskelijoita korkeampiin pistetuloksiin ja tässä yhteydessä myös oppimistuloksiin. Esimerkiksi VR-pelit vievät opiskelijat realistisiin sosiaali- ja terveysalan ympäristöihin, joissa he voivat oppia tarinoiden keinoin ennennäkemättömällä tavalla. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomalle oppimiselle.
Tulevaisuudennäkymät
Simulaatiopedagogiikan kehitys jatkuu vauhdilla, ja sen sovellukset laajenevat jatkuvasti. Tulevaisuudessa voimme odottaa entistä realistisempia ja immersiivisempiä simulaatioita, jotka muuttavat tapaamme oppia, työskennellä ja kehittää itseämme. Simulaatiot ovat vahvasti tulevaisuuden innovaatioiden ytimessä.
Merkittävä kysymys nyt ja tulevaisuudessa on se, miten vakuutetaan kansallisella tasolla päättäjät siitä, että pedagoginen tulevaisuusinvestointi on kannattavaa yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Terveysteknologisia ja digitaalisia opetusratkaisuja voidaan edelleen kehittää uusimpien suuntaviivojen valossa ja sitä kautta lievittää käytännön hoitotyön kuormittavuutta. Tutkimusten ja hankkeiden kautta tehdään näkyväksi uudet innovaatiot ja näin kyetään levittämään hyviä käytäntöjä sekä tietoa.
Artikkelikuvassa vasemmalla blogitekstin kirjoittajat opetuspäällikkö Nina Leppälammi (SAMK) ja hoitotyön lehtori Sini-Charlotta Kamberg (Sataedu). Lisäksi kuvassa muita samkilaisia Digisimu-hankkeen toimijoita Anni Riikonen, Terhi Lahti-Myllymäki ja Katri Inkinen.
Matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-ala (Marata) on dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä toimiala, jonka osaamisen kehittämisessä ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Marata-verkosto, Arene ry:n alainen koulutusalakohtainen kehittämisryhmä, kokoaa yhteen kaikki 13 restonomeja kouluttavaa ammattikorkeakoulua Suomessa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeinta matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-alan koulutusta Suomessa, ja Marata-verkoston toiminnan keskiössä on koulutuksen kehityksen tukeminen ja alan tunnettuuden edistäminen. Tämä laaja-alainen yhteistyöverkosto mahdollistaa koulutuksen kehittämisen lisäksi yhteiset hankkeet sekä aktiivisen vuoropuhelun elinkeinon toimijoiden kanssa.
Vahvaa yhteistyötä ja kehittämistyötä
Marata-verkosto on aktiivinen toimija, jonka keskeisiä toimintamuotoja ovat säännölliset kokoukset ja kehittämisseminaarit sekä aktiivinen vuoropuhelu tapaamisten välillä. Verkosto toimii koulutuksen laadun ja kehityksen edistäjänä, varmistaen, että restonomikoulutus vastaa niin elinkeinoelämän tarpeisiin kuin tulevaisuuden haasteisiin. Kehittämisseminaarit ja verkosto tarjoavat myös vertaisoppimisen ja -kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka tutkintonimike on valtakunnallisesti sama, sisällöt poikkeavat toisistaan paljonkin koulutuksittain, mikä verkostossa näkyy aitona yhteistyönä alan näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseksi, vaikka tietyssä mielessä olemme toki keskenämme kilpailijoitakin. Kehittämisseminaarit muun muassa järjestetään aina jonkin korkeakoulun tiloissa, jolloin opimme jatkuvasti enemmän esimerkiksi siitä, miten kampukset kehittyvät ja minkälaisia oppimisympäristöjä eri koulut tarjoavat.
Verkoston toiminnan vahvuus on ammatillinen kehittyminen erilaisten yritysvierailujen ja virikepuheenvuorojen kautta, oli kyseessä sitten opiskelijoiden tai henkilökunnan tilaisuus. Verkosto on myös aktiivisesti muun muassa kommentoinut valtakunnallista pääsykoetta sen eri kehitysvaiheissa sekä osallistunut osaamisen ennakointifoorumin työhön. Tämän lisäksi verkosto tekee tiivistä yhteistyötä Mara ry:n, SURE:n, SMALlin ja muiden toimijoiden kanssa alan veto- ja pitovoiman edistämiseksi. Marata-verkosto on vakiinnuttanut paikkansa, sillä se kutsutaan myös mukaan keskusteluihin esimerkiksi matkailukoulutuksen pohjoismaisen kehityksen osalta ja verkostolta pyydetään näkemyksiä ja lausuntoja erilaisiin hankkeisiin, oli kyseessä sitten luomuopetus ammattikorkeakouluissa tai henkilöbrändäyksen merkitys matkailualalla.
Tammikuussa 2025 Marata-verkoston kaikki 13 jäsenkoulua oli mukana Matkamessuilla yhteisellä messuosastolla, jossa ne esittelivät alan koulutusta pohjoisesta etelään. Tapahtuma tarjosi erinomaisen tilaisuuden tuoda esiin restonomikoulutuksen monipuolisuutta ja sen tarjoamia uramahdollisuuksia, sekä toki myös verkostoitumismahdollisuuksia korkeakoulujen edustajille. Yhteistyön tiiviydestä kertoo paljon se, kuinka hyvin osastolla työskennelleet osasivat kertoa messukävijöille eri korkeakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka edustivatkin itse vain yhtä koulua.
Marata-verkoston kautta koordinoidaan myös Resto-tietotaitokilpailuja, jotka ovat olleet osa restonomikoulutuksen perinnettä jo yli 20 vuotta. Kilpailu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden mitata osaamistaan, verkostoitua alan ammattilaisten kanssa sekä kehittää taitojaan aidossa kilpailuympäristössä.
Kilpailun järjestäjä vaihtuu vuosittain, ja tulevat järjestäjät on jo sovittu vuoteen 2029 asti, seuraavina XAMK 2026 ja Haaga-Helia 2027. Pitkäjänteinen suunnittelu kertoo kilpailun vakiintuneesta asemasta ja sen arvostuksesta niin opiskelijoiden kuin korkeakoulujen keskuudessa.
Tulevaisuus yhteistyön voimin
Verkoston tekemä yhteistyö ammattikorkeakoulujen, yritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa luo vahvan pohjan alan tulevaisuuden osaamisen rakentamiselle. Verkoston toiminta edistää restonomikoulutuksen tunnettuutta ja vaikuttavuutta, sekä pyrkii omalta osaltaan varmistamaan, että ala pysyy elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä muuttuvassa maailmassa. Verkostossa muun muassa seurataan säännöllisesti restonomikoulutusten, sekä AMK- että YAMK-koulutusten vetovoimaa, aloituspaikkojen kehitystä, koulutusvientiin liittyviä toimenpiteitä ja opetussuunnitelmauudistuksia.
Yksi verkoston toiminnan keskeisistä voimavaroista on sen avoimuus ja matalan kynnyksen yhteistyökulttuuri. Tämä näkyy esimerkiksi kehittämisseminaareissa, joissa jo esittäytymiskierroksen aikana osallistujat tarjoavat apuaan ja osoittavat kiinnostusta yhteisten hankkeiden edistämiseen. Sekä onnistumisista että epäonnistumisista käydään avointa vuoropuhelua, sillä yhteisenä päämääränä on restonomikoulutuksen jatkuva kehittäminen ja opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen.
Jaettu asiantuntijuus ja yhteinen tekeminen luovat vaikuttavuutta – verkoston katse on jo vuodessa 2026.
Teksti ja kuva: lehtori Heini Korvenkangas
Kirjoittaja on Marata-verkoston varapuheenjohtaja.
Artikkelikuva on Matkamessuilta, joille Marata osallistui.
Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti vallinnut ajatus, että menestyksen määrä on vakio – jos joku muu onnistuu, se olisi pois itseltä. Tämä ajattelutapa on juurtunut syvälle monien mieliin, mutta todellisuudessa se ei pidä paikkaansa. Menestys ei ole nollasummapeliä, vaan se voi moninkertaistua ja levitä yhteisön sisällä. Yhden ihmisen tai yrityksen menestys voi ruokkia muidenkin menestystä.
Mika Valtanen, HRD Manager, Rauma Marine Constructions Finland Oy
Tämä tuli selväksi maaliskuisena tiistaina SAMKin Verkostotapahtumassa Raumalla, jossa eri alojen ammattilaiset jakoivat kokemuksiaan verkostoitumisesta ja erityyppisistä yritysverkostoista. Verkostojen merkitys sekä yrityksille että yksilöille on puheenvuorojen perusteella kiistaton; yksin ei menesty kukaan.
Samuli Sala, Markkinointi- ja kehityspäällikkö, Jaakko-Tuote Oy
Tunnelma oli kaikkea muuta kuin jäykkä: kuultiin inspiroivia tarinoita, muutama mehukas epäonnistuminen (jotka tietenkin kääntyivät voitoksi), ja lopuksi verkostoiduttiin niin intensiivisesti, että käyntikortit loppuivat kesken.
Malviina Metsänvirta, Head of HR and Administration Finland, Logent Oy
Tapahtuma todisti, että verkostoissa ja kasvokkain kohtaamisessa on voimaa – kun autamme toisiamme, menestymme kaikki. Ja mikä parasta, hyvät tyypit muistetaan ja heitä suositellaan eteenpäin. Eli seuraavalla kerralla, kun tapaat uuden tuttavuuden, lähesty rohkeasti, kysy ja kuuntele – koskaan ei tiedä, mikä keskustelu avaa oven uusiin mahdollisuuksiin.
Tapahtuman mahdollisti Johanna Valtonen Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry:stä. Tapahtuman järjestivät Katri Kesti ja Teppo Lundell SAMKista.
Teksti: lehtori Teppo Lundell ja lehtori Katri Kesti
Kuvat: Katri Kesti
Artikkelikuvassa Kalle Nuutila, Senior Manager (SCT), Valmet Automotive Oyj Heikki Kortteinen, Project Engineer (SCT), Valmet Automotive Oyj.
At first glance, nanotechnology might seem unrelated to the work of healthcare professionals. Therefore, we found it overwhelming to be sent to researcher exchange in Bulgaria, hosted by NanoTech Lab Ltd. (Research & Development of Nanomaterials and Nanotechnologies Ltd.) However, as we delved deeper into the intersection of these fields during our research exchange, we were amazed by how much we could learn from one another. In this blog post, we’ll share our experiences from a two-week project secondment in Bulgaria and explore the exciting possibilities that emerged.
Bridging the gap between physical rehabilitation and mental health support is more than just bringing experts together—it’s about fostering true collaboration. While multidisciplinary teams offer diverse perspectives, real progress happens through interdisciplinary cooperation, where knowledge is not just shared but continuously refined and expanded. Achieving this level of integration isn’t easy; it demands open dialogue, a willingness to challenge conventional boundaries, and a commitment to rethinking how healthcare and research intersect.
Integrating healthcare—particularly physical rehabilitation and mental health support—with nanotechnology is more than just a technical challenge; it’s an intellectual one. Experts from vastly different fields must come together to build a shared understanding of how nanotechnology, and specifically nanomaterials, interact with healthcare. Our individual expertise may differ, but real growth happens when we learn from each other and find common ground.
We have already learned that nanomaterials are transforming rehabilitation by making prosthetics, orthotics, and support gear lighter, stronger, and more adaptable. Smart textiles embedded with nanosensors can monitor muscle activity and pressure in real time, providing instant feedback to aid rehabilitation and prevent injuries. This provides valuable insights for both physical recovery and mental health management, helping tailor treatments to individual needs. By enhancing both mobility and patient comfort, these advancements are reshaping the recovery experience, making treatments more personalized and effective.
New polymer composite nanomaterials with enhanced mechanical and physical properties can revolutionize assistive devices used in physical rehabilitation, making them more durable, lightweight, and adaptable to individual needs. These advanced materials improve the comfort and functionality of prosthetics, orthotic supports, and rehabilitation equipment, enabling better mobility and reducing physical strain for users. The improved ergonomics and responsiveness of such devices contribute to a more effective recovery process, enhancing patients’ confidence and overall well-being. Additionally, the use of nanomaterials in rehabilitation tools can provide biofeedback mechanisms, helping individuals monitor progress and stay motivated, which supports mental health. By reducing discomfort and increasing independence, these innovations ultimately foster a positive psychological impact, promoting resilience and emotional stability in individuals undergoing rehabilitation.
Given all this, we are still wondering what nanotechnology could possibly offer to real life when dealing with problems like drug abuse, schizophrenia, neurological disorders, musculo skeletal impairments. And will these innovations be equally distributed? If healthcare systems are already struggling with inequity, what ensures that these advancements don’t simply reinforce existing disparities? The future of nanotechnology in healthcare is not just about innovation—it is about integration. It must align with ethical considerations, caregiving structures, and the policies that shape medical access. If advanced nanomaterials are to bridge the invisible gaps in healthcare, they must do so with an awareness that medicine is more than just science; it is a deeply human practice, interwoven with the lives, emotions, and social conditions of those it seeks to serve.
We are grateful for the financial support of the European Research Agency through the EU Horizon 2020 MSCA RISE Project, ReACTIVE Too, Grant Agreement No 871163.
Writers:
Taina Jyräkoski, M.Sc., physiotherapist, project manager, Satakunta University of Applied Sciences
Jenni Huhtasalo, RN, D. Soc. Sc., Senior Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Evgeni Ivanov, Prof., Research and Development of Nanomaterials and Nanotechnologies -NanoTechLab Ltd., Acad., Sofia, Bulgaria
Suomessa puhutaan tänä päivänä yli 150 eri kieltä, ja vieraat kielet ovat yhä useammin läsnä arjessamme. Samalla englannin kielestä on tullut entistä hallitsevampi. Kielten kirjo on laajentunut, samaan aikaan kun mediassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asiantuntijapiireissä ollaan yhä huolestuneempia Suomen kielivarannon köyhtymisestä.
Kielivaranto kattaa kaikki kielet, joita ihminen käyttää eri tilanteissa – äidinkielestä koulussa opittuihin kieliin. Se muodostuu sekä informaalisesta että formaalisesta oppimisesta, mutta erityisesti formaalin opetuksen vetovoima on laskenut merkittävästi.
Kieltenopettajana näen, että oppijoiden ajankäytöstä käydään yhä kovempaa kilpailua. Vieraan kielen oppiminen vaatii vaivannäköä – ominaisuutta, joka on ristiriidassa digiajan tehokkuusajattelun kanssa, jossa nopeus ja vaivattomuus menevät usein etusijalle.
Vaikka kieltä voi oppia esimerkiksi TikTok-videoita katsomalla, syvällisempi kielitaito vaatii monipuolista harjoittelua, kulttuuritietoista opetusta ja aitoja vuorovaikutustilanteita. Tavoitteellinen kielitaidon kehittäminen on tällä hetkellä kuitenkin yhä harvempien oppijoiden hallussa, mikä huolestuttaa kieltenopetuksen asiantuntijoita. Tähän haasteeseen tuntuu olevan vaikea löytää ratkaisuja.
Tässä artikkelissa tarkastelen monikielisen opiskelijan kielivarantoa. Hänen esimerkkinsä korostaa, kuinka tärkeää on vaalia monipuolista kielitaitoa, sillä se avaa mahdollisuuksia, joita pelkkä englanti ei yksin voi tarjota.
Monikielisyyden kautta kohti kansainvälisiä mahdollisuuksia
33-vuotias espoolainen Taha Namiq työskentelee projektipäällikkönä IT-konsultointiyrityksessä Capgemin. Työnsä ohella hän opiskelee tuotantotalousinsinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulun englanninkielisessä monimuotoisessa tutkinto-ohjelmassa. Kotikielinään Taha puhuu kurdia ja suomea, mutta sujuvasti myös englantia ja mandariinikiinaa. Lisäksi hänellä on toimiva peruskielitaito italian ja ruotsin kielissä.
Taha on suorittanut Kiina-painotteisen liiketalouden kandidaatin tutkinnon Tanskassa ja kansainvälisen taloustieteen kiinankielisen maisterin tutkinnon Kiinassa. Työkokemusta hänelle on kertynyt useista maista, kuten Kiinasta ja Turkista, joissa kielitaito ja kulttuurinen ymmärrys ovat olleet keskeisiä työssä.
Tahan kielitaito on kehittynyt monivaiheisesti. Esimerkiksi mandariinikiinan opiskelu Tanskassa oli aluksi haastavaa, mutta Kiinaan muuton myötä kielitaito parani nopeasti. Hän korostaa, että kielitaidon kehittäminen ei ole vain käytännön taito, vaan myös väline kulttuurisen ymmärryksen syventämiseen. Kielten osaaminen on auttanut häntä ymmärtämään eri kulttuureja ja kommunikoimaan sujuvasti niin työkavereiden kuin asiakkaiden kanssa. Lisäksi hän on oppinut käytännössä, kuinka kielitaito tukee luottamuksen rakentamista.
Monipuolinen kielitaito on ollut Tahan kilpailuetu työmarkkinoilla. Esimerkiksi Business Finlandin haastattelussa kiinan kielen osaaminen auttoi häntä saamaan harjoittelupaikan Pekingistä. Vaikka hän suhtautuu ruotsin kielen taitoonsa vielä nöyrästi, hän on huomannut sen olevan varsin hyödyllisen toimiessaan Pohjoismaissa toimivien kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Ruotsin kielen osaamisen kehittäminen jatkossakin tuo Tahalle lisää uramahdollisuuksia Pohjoismaissa toimivissa yrityksissä.
Tahan tulevaisuuden suunnitelmat kieliopintojen suhteen ovat kunnianhimoiset. Hän suunnittelee aloittavansa japanin ja arabian kielen opiskelun, sillä näiden kielten osaaminen voi avata uusia työmahdollisuuksia. Hän uskoo, että monipuolinen kielitaito on yhä tärkeämpää globalisoituvassa maailmassa. Vaikka kehittyvä teknologia, kuten käännössovellukset ja tekoäly, helpottavat kielitilanteista selviytymistä, Taha korostaa, että koneet eivät voi korvata ihmistä aidossa vuorovaikutustilanteessa.
Monipuolinen kielitaito on Suomessa toimiville yrityksille yhä tärkeämpää
Yrittäjien kyselyn mukaan lähes 60 % yrityksistä pitää kielitaitoa joko erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä, ja erityisesti teollisuudessa ja kansainvälisessä asiakaspalvelussa kielitaitotarve kasvaa. Vaikka englanti on monille yrityksille ”toinen kotikieli”, myös ruotsin ja muiden kielten osaaminen avaa lisää mahdollisuuksia. Kielitaito on kilpailuetu ja usein edellytys menestykselle globaalissa työelämässä. Pienelle kansakunnalle, joka on riippuvainen viennistä, kielitaito on olennainen osa kansainvälistä menestystä.
Artikkelin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulussa yli 20 vuotta toiminut kieltenopettaja ja Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän asiantuntijatiimin jäsen. Asiantuntijatiimi on kollegiaalinen elin, joka edistää ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen tunnettavuutta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun opetuksen kehittämiseksi.
Viime kesän kynnyksellä sain yllättäen puhelun, jossa kysyttiin, haluanko työhaastatteluun, vaikken juuri silloin ollut hakenut mihinkään. Näin voi käydä, kun on SAMK Talent Community -osaajayhteisön jäsenenä. Tarjolla oli sukellus merilogistiikan kestävän kehityksen hankkeisiin. Kiinnostukseni oli valtaisa, mikä ehkä oli havaittavissa työhaastattelussa, koska vajaan viikon päästä ensimmäisestä puhelusta minulle soitettiin, että minut on valittu hankeviestijäksi Merilogistiikan tutkimuskeskukselle.
Sen lisäksi, että työtarjous yllätti minut, yllättävältä on vaikuttanut koko tutkimuskeskus monesta, jonka kanssa olen puhunut. ”Ai, onko Raumalla siis joku Merilogistiikan tutkimuskeskus?” on kysymys, jonka olen kuullut monta kertaa mainittuani työpaikkani. Tutkimuskeskuksissa tehtävä TKI-työ eli tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö ei vaikuta vielä olevan laajalti tunnettua, vaikka sen vaikuttavuus on kasvanut ja rahoitus lisääntynyt merkittävästi kymmenen vuoden sisällä. TKI-toiminnassa käytännönläheisyys yhdistyy laadukkaaseen tutkimukseen, minkä pohjalta luodaan ratkaisuja aluekehityksen, innovoinnin ja elinkeinoelämän tueksi.
TKI-työssä pääsin perehtymään MUSTBE-projektin hulevesikäsittelyn luontopohjaisiin ratkaisuihin ja Sustainable Flow -projektissa satamatoiminnan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen keinoihin. Minulla on uutistoimittajatausta, ja siinä työssä olisi suureksi eduksi tietää kaikesta kaikki, mutta esimerkiksi luontopohjaisen hulevesikäsittelyn monihyötyiset ratkaisut ja maasähkön potentiaali aluskäynnin optimoinnissa eivät soittaneet kohdallani kelloja ennen Merilogistiikan tutkimuskeskuksella aloittamista. Kuitenkin jo pian aloittamisen jälkeen pystyin kirjoittamaan aiheista uskottavasti, mistä voi kiittää neuvokkaita työkavereita ja myös Itämeren alueen maiden projektipartnereita, joiden joukossa on asiantuntijuutta moneen tarpeeseen.
Uuden tiedon hyökyaallon omaksumisesta kirjoittaessani en voi kuitenkaan jättää välistä tilaisuutta kehua tieteenalaa, joka oli yliopisto-opinnoissa sivuaineenani ja osoittautui valmistumisen jälkeen opintojen hyödyllisemmäksi anniksi. Kyse on tieteen kuningasala filosofiasta, erityisesti sen argumentaation ja logiikan kursseista. En edes pahasti liioittele, jos sanon, että näihin aihepiireihin perehtyminen on hyödyllistä kaiken ajatustyön kannalta. Logiikan ja argumentaation peruskuvioiden sisäistäminen parantaa valmiutta omaksua uutta tietoa aiheesta kuin aiheesta. Kuvainnollisesti tämän voisi selittää niin, että ajatusten astiakaapissa on valmiina sopivanmuotoiset astiat ja järkevät paikat niille.
Merilogistiikan alalla kestävä kehitys ja vihreä siirtymä tämänhetkisen kehityksen suuntaviittoina. Näillä kehityssuunnilla on vaikutusta, koska noin 80 prosenttia koko maailmankaupan massasta kulkee meriteitse. Merilogistiikan tutkimuskeskus onkin oiva näköalapaikka hienolle työlle, mitä kestävän kehityksen eteen tehdään niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Kun työarki on tämänkaltaisessa ajatusympäristössä, se lisää uskoa myönteiseen kehitykseen. Näin tulevaisuutta uskaltaa tarkastella hieman toiveikkaammin silmin.
