Tekijä: wpadmin

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat In English, Liiketalous - Business

Discovering Student Life in Rauma


After the first weeks of settling in, our daily life in Rauma slowly started to take shape. What first felt unfamiliar gradually became part of our routine, and we began discovering what student life here really looks like.

At SAMK, we quickly noticed that the teaching methods can be different from what we knew in France. The objectives of the courses are often similar, but the way to reach them sometimes changes. Many classes involve group work, discussions, and practical exercises. This creates a more interactive environment where students collaborate and exchange ideas more frequently.

Working with students from different countries is also a big part of the experience. In many projects, we collaborate with Finnish students as well as other international students. This multicultural environment makes classes more dynamic and allows us to learn not only from the courses but also from each other.

Outside the university, we continued exploring Rauma and its surroundings. What started as first discoveries slowly became habits. We made it a small challenge to try as many cafés as possible in the city. Each place has its own atmosphere and it is a great way to experience the local lifestyle.

Nature is also everywhere around Rauma. Forests are only a few minutes away, and the sea is always close. During winter, we experienced something truly unforgettable: walking on the frozen sea. It was a strange but fascinating feeling to walk across a landscape that is normally covered by water.

Sauna also became a regular part of our lives. At the beginning it felt unusual, but little by little it became a natural way to relax and share conversations after a long day.

Step by step, Rauma started to feel less like a place we were visiting and more like a place where we were living.

Fact box – Victor

Age: 21
Home town: Ardoix, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Work in international industry and trade while developing a personal project in
finance and trading
Fun fact: Worked six months on farms in the United States and walked the Camino de Santiago

In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the second text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Learning Finnish: My Journey Before and After Coming to Finland

In English we often hear the phrase “Stay hungry; stay foolish.” In Finnish there is a similar saying: “Nälkä on paras kokki,” which means hunger is the best cook. In other words, having the desire or appetite to learn is the most important ingredient for success.

My journey of learning suomen kieli started in Nepal, almost five months before my flight to Finland. I already knew that studying nursing in Finland would require language proficiency, especially for practical training in healthcare settings. After traveling across seven oceans to pursue my dream of becoming a nurse, I committed that I could not allow language to become a barrier to my learning.

To prepare myself, I enrolled in an online Finnish language course at Kathmandu Finnish School, where my teacher was also a graduate from a Finnish university. That was the first step of my Finnish language journey.

Today, as an international nursing student at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), I realize that language learning has been an important part of my academic as well as personal growth.

Facing the Challenges

Many studies rank Finnish among the top ten most difficult languages in the world to learn. However, there are also encouraging aspects for beginners. For example, the Finnish alphabet is mostly similar to English, with only a few additional vowels and pronunciation differences.

Since I had already learned some basic Finnish in Nepal, I arrived in Finland feeling confident that communication would be easy. However, reality surprised me. Most Finnish people spoke much faster than I expected.

At the beginning, I sometimes felt overwhelmed. Still, I did not give up trying to communicate even if all I could say was “Joo!” or “Ei!” with a smile.

Another challenge was the difference between formal Finnish, which is usually taught in textbooks, and spoken Finnish, which people use in everyday life. Because my learning had focused mostly on formal Finnish, understanding casual conversations was often confusing.

Sometimes my mistakes created funny or embarrassing situations. For example, once I wrote to a Finnish friend: “Minä tapan sinut.” He laughed and replied, “Don’t kill me! 😂” I had intended to say, “I will meet you.”  That moment taught me how even a single letter can change the meaning of a sentence.

Even some place names required practice. For instance, I practiced pronouncing Kirjurinluoto, a well-known park in Pori, for almost a month before I could say it confidently. I soon realized that my understanding of Finnish was still developing, yet I often tried to speak like a Finnish person. This sometimes creates new challenges, but it also became an important part of my learning process. At times, Finnish felt more confusing than difficult, but every mistake became a valuable lesson.

Discovering the Fun in Language Learning

Learning a new language is never easy, but there is a saying: “You live a new life for every new language you speak. If you know only one language, you live only once.”

Motivation is very important when learning something new. If motivation is difficult to find, it is important to start with something that interests you. For me, that starting point was traditional Finnish sayings.

Some of the sayings I learned include:

  • Ei lämmin luuta riko
  • Ei haukku haavaa tee
  • Parempi katsoa kuin katua
  • Kertaus on opintojen äiti
  • Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku
  • Aamuvirkku on illan torkku

Today I have collected nearly twenty old Finnish sayings, which has made learning more enjoyable.

I also explored Finnish culture through music and rhymes. I learned the famous song “Ievan Polkka” and the traditional rhyme “Körö körö kirkkoon.” I often share these with people I meet, and in return they teach me new Finnish words and expressions.

Another important part of my learning journey has been volunteering. I volunteer three times a week in the Oma Maa project at DIAK, where I actively practice speaking Finnish with native Finnish people. These real-life interactions have helped me build confidence and improve my communication skills.

Resources That Helped Me Learn Finnish

During my journey, several resources have supported my learning:

Communication with local people
Talking with Finnish people is one of the most effective ways to learn natural language and everyday expressions.

Language learning apps

Language learning websites

Grammar websites

YouTube channels

Free streaming service

My Tips for Students Learning Finnish

Based on my experience, I would like to share some tips for new students who are beginning their Finnish language journey:

  1. Learn the Finnish numbers and alphabet first.
  2. Pay attention to correct pronunciation from the beginning.
  3. Take full advantage of your teacher during language classes.
  4. Build a strong foundation before moving to advanced topics.
  5. Start by learning words used in everyday life.
  6. Gradually familiarize yourself with spoken Finnish.
  7. Learn commonly used adjectives, adverbs, and everyday expressions.
  8. Do not hesitate to speak with Finnish people.
  9. Ask questions such as “Mikä tämä on?”, “Miten sanotaan … suomeksi?”, and “Mitä se tarkoittaa?”
  10. Slowly learn Finnish prefixes and suffixes.
  11. Start learning past tense once you are comfortable with the basics.
  12. Never give up.

Studying and Learning Languages at SAMK

Studying at SAMK has also supported my language learning journey. The university provides opportunities to learn Finnish through courses, interactions with classmates, and daily life in Finland. The supportive and encouraging Finnish language teachers at SAMK have played an important role in making this learning journey possible. Being part of an international student community allows us to share experiences and encourage each other while adapting to a new culture and language.

Through my studies, volunteering, and everyday conversations, Finnish has gradually become a natural part of my life in Finland.

Conclusion

Learning a new language opens a new version of life. Language is not merely a tool for communication; it is also a gateway to culture. Through language, we begin to understand people’s traditions, values, and ways of thinking.

For international students in Finland, learning Finnish can help build connections, create friendships, and deepen our understanding of the society around us.

To every new student coming to Finland, my advice is simple: do not be afraid of the language. Start small, stay curious, and enjoy the process. Every new word you learn brings you one step closer to this land and the lovely people.

Author: Elisha Limbu

Elisha Limbu is an international nursing student at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK) from the land of Himalayas, Nepal. She enjoys learning languages and connecting with people from different cultures.

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat In English, Liiketalous - Business

Arrival in Rauma: First Discoveries

On January 15th, three French students arrived in Rauma to begin their exchange semester at SAMK. Coming from different regions of France, we were excited and curious to discover what life would be like in this small Finnish coastal city. None of us had ever lived in Finland before, so everything felt new from the moment we arrived.

The journey itself already felt like an adventure. Moving to a country we did not know meant adapting to a new culture, a different climate and new daily habits. When we arrived, winter was still in full force. One of the first things that surprised us was the daylight. At the beginning, the days were very short, sometimes only around five hours of light. It was something completely
different from what we knew in France, and it required some time to adapt.

During our first days we spent time discovering the city and learning about its history. Very quickly we visited Old Rauma, the famous district listed as a UNESCO World Heritage site. Its colorful wooden houses and small streets create a unique atmosphere. Walking there feels like stepping into another era, and it immediately became one of our favorite places in the city.

Our first week was also full of small discoveries. We tried our first Finnish cafés, went for our first walks in the forests surrounding the city and experienced our first real Finnish sauna. One surprising thing for us was having a sauna directly in our house. In France this would be something exceptional, but here in Finland it seems almost normal.

Another aspect that impressed us from the beginning was the feeling of safety. The city is calm and peaceful and there is a strong sense of trust in everyday life. Even late in the evening the atmosphere remains relaxed and secure.

At that moment everything was still new. We were only at the beginning of our experience in Rauma, and we were excited to see what the next months would bring.

Fact box – Baptiste

Age: 24
Home city: Nice, France
Field of study: Bachelor Marketing & Business – IDRAC Business School
Future plans: Interested in negotiation and entrepreneurship, especially in wine or construction
Fun fact: Lived four years in Argentina during childhood, which created a strong passion for travel and discovering new cultures

In this blog article series, international exchange students share their experiences of SAMK and studying in Rauma. This is the first text in the series. All texts will also be published in Finnish in the newspaper Raumalainen.

Text and photos: Victor Mourier, Baptiste Lours and Antoine Gounon, exchange students

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Merenkulku - Maritime

A journey of two theses

When I first reached out to the Maritime Logistics Research Center, I didn’t know I was starting a journey that would span two degrees and shape my career.

It all began with my bachelor’s thesis in Industrial Management (BEng) at Satakunta University of Applied Sciences. On my supervisor’s recommendation, I looked into the Center’s objectives and goals. Feeling that they aligned well with my own values, I bravely sent an email. The topic “Analysis of Sustainable Technologies for Heavy Lifting Equipment in the Port of Rauma” was mutually discussed and carefully chosen to reflect both the commissioner’s interests and my own passion for sustainability. I was happy to be later recognized for this paper in the Osaaja 2023 competition.

But what truly brought the thesis experience to a new level was the visit to the Port of Rauma, arranged by the commissioner. It was my first time stepping into a port in a professional capacity, seeing the cranes up close, walking through the site, and connecting theory with reality.

Shortly after my graduation, I joined Konecranes as a Project Engineer in Port Solutions business area. Over the past two years, I had a privilege to visit many ports around the world. Yet, the Port of Rauma will always hold a special place in my heart as the starting point of my journey.

The collaboration with the Center throughout the bachelor’s thesis was excellent; communication was smooth, feedback was thoughtful, and I felt truly supported. So, when it was time to write my master’s thesis for my Business Administration (MBA) degree at South-Eastern Finland University of Applied Sciences, I knew exactly what to do. I reached out to the Maritime Logistics Research Center again, hoping they’d be open to another collaboration. They welcomed me back, and after a great call, we landed on a topic that excited both of us, “Analyzing Barriers to Global Adoption of the Port Activity App”.

Writing this thesis while working full-time was not easy. Luckily, the commissioner helped me to connect with the right participants for interviews. People were interested in the topic, so much so that interviews often ran over time because no one wanted to stop talking! Once again, the collaboration with the Center was smooth, respectful, and full of valuable feedback. And once again, my thesis received the highest grade.

However, it’s not the academic success that made my experience with the Center so meaningful, it’s the shared commitment to sustainability and innovation in maritime logistics. The Center’s goals and values resonate deeply with me, and I’m grateful to have been part of their mission, even in a small way.

Now I can say with confidence that having the right commissioner doesn’t just support your studies, it helps you to grow professionally, too.

Text: Olga Jokisalo, SAMK alumni

Photo: Pixabay/IntelligentVisualDesing

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Kestävä Minä -ryhmän kokoontumisessa käsiteltiin itsetuntemusta ja työuupumuksen merkkejä lastensuojelutyössä

Lastensuojelutyössä työntekijä kohtaa päivittäin lasten, nuorten ja perheiden haastavia elämäntilanteita. Työ on merkityksellistä, lähellä ihmistä ja suhteissa olevaa työtä, mutta samalla se voi kuormittaa työntekijää. Juuri siksi itsetuntemus ja oman jaksamisen tukeminen ovat keskeinen osa ammatillista kasvua, kehitystä ja osaamista.

Ensimmäisellä Kestävä Minä -kokoontumiskerralla käsittelimme itsetuntemusta ja työuupumusta turvallisessa ja pienessä ryhmässä Diakin ja SAMKin sosionomiopiskelijoiden, hankeasiantuntijoiden sekä lastensuojelulaitos Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemen asiantuntijuutta hyödyntäen.

Miksi itsetuntemus on lastensuojelutyössä välttämätöntä?

Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa omat tunteet, ajatukset, toimintatavat ja rajat. Se auttaa ammattilaista erottamaan, mikä kuormitus syntyy työstä ja mikä esimerkiksi omista sisäisistä vaatimuksista. Samalla se luo perustan myötätunnolle – myös itseä kohtaan.

Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä ammattilainen kohtaa työssään voimakkaita tunteita: turhautumista, kiukkua, ikävää, huolta, mutta myös iloa ja toivoa. Työ vaatii jatkuvaa läsnäoloa, rajojen asettamista ja niiden pitämistä sekä ammatillista harkintaa. Ilman itsetuntemusta on riski, että työntekijä alkaa reagoida asiakkaiden tilanteisiin omien kuormittuneiden tunteidensa kautta tai ylittää huomaamattaan omat jaksamisen rajansa.

Erilaiset asiantuntija toivat erilaisia näkökulmia

Opiskelijaryhmän kanssa työskentelyssä keskeistä oli kolmen erilaisen asiantuntijuuden yhdistäminen.

Ensimmäisen ryhmäkokoontumisen alussa kävimme läpi aiheen teoreettista viitekehystä: itsetuntemuksen käsitteistöä, työuupumuksen kehittymisen ymmärtämistä sekä opiskelijoiden ammatillisen kasvun tukemista. Tarkastelimme muun muassa sitä, miten kuormitus voi näkyä kehossa, tunteissa ja käyttäytymisessä jo ennen varsinaista uupumusta.

Lastensuojelulaitoksen kokenut asiantuntija toi esille käytännön arjen näkökulman. Hän sanoitti konkreettisesti tilanteita, joissa rajojen tunnistaminen on vaikeaa: työvuorojen kuormitus, työtehtävien liiallisuus, hektisyys, lasten haastava käytös, vastuun tunne lasten ja nuorten kasvusta sekä työyhteisön paineet. Asiantuntijan puhe teki näkyväksi sen, että uupumus ei synny äkillisesti, vaan voi hiipiä arkeen vähitellen.

Opiskelijat puolestaan toivat mukaan opiskelijan ja harjoittelijan näkökulman: epävarmuuden, halun suoriutua hyvin, riittämättömyyden tunteet sekä pelon siitä, ettei ole vielä ”tarpeeksi ammattilainen”. Näiden kokemusten sanoittaminen oli keskeinen osa Kestävä minä -ryhmän ensimmäistä kokoontumista.

Keskustelua, pohdintaa ja oivalluksia

Kentän ammattilaisen toimesta opiskelijat tekivät itsenäisen harjoituksen, jossa he valitsivat 3-5 henkilökohtaista luonteenpiirrettä/vahvuutta, jotka kuvasivat parhaiten heidän tyyliään ja tapojaan toimia. Tämän jälkeen he saivat valitsemilleen sanoille selityksiä, joiden avulla he tarkastelivat omaa itsetuntemustaan ja vahvuuksista aiheutuvia mahdollisia uupumuksen merkkejä. Harjoitus tarjosi opiskelijoille konkreettisen kokemuksen siitä, miten positiivisilta tuntuvat luonteenpiirteet voivatkin helposti ja huomaamatta johtaa työuupumukseen.

Keskustelussa nousi esiin oivallus siitä, kuinka pienilläkin keinoilla voi vaikuttaa omaan oloon – ja miten tärkeää on huomata kuormituksen merkit ajoissa, ennen kuin ne kasaantuvat liikaa.

Ryhmässä muodostui yhteinen ymmärrys

Ryhmässä työskentelyn aikana muodostui yhteinen ymmärrys siitä, etttä lastensuojelutyössä ei tarvitse olla valmis tai jaksaa yksin. Ammatillisuus ei tarkoita tunteettomuutta, vaan kykyä tunnistaa omat rajat ja hakea tukea ajoissa.

Itsetuntemus on taito, joka kehittyy koko työuran ajan. Sen vahvistaminen jo opiskeluvaiheessa antaa tuleville ammattilaisille paremmat edellytykset suojata omaa jaksamistaan ja pysyä alalla.

Yhteistyö hankkeen, oppilaitosten ja lastensuojelun käytännön työn välillä mahdollistaa sen, että opiskelijat saavat realistisen, mutta samalla toivoa ja voimavaroja vahvistavan kuvan lastensuojelutyöstä.

Lopuksi

Kun puhumme työuupumuksen ehkäisystä, puhumme lopulta myös laadukkaasta lastensuojelutyöstä. Hyvinvoiva työntekijä pystyy olemaan aidosti läsnä ja tukena lapsille ja nuorille. Siksi itsetuntemukseen panostaminen ei ole vain yksilön, eikä yhden työyhteisön asia, vaan koko alan yhteinen vastuu. Tämän toivomme viestittyvän kaikille opiskelijoille ja ammattilaisille yhteisesti SataLasson Kestävä minä -ryhmien kautta.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak)

Kuva: Miia Immonen

Artikkelikuvassa ovat Lehmuskolo Oy:n palvelujohtaja, omistaja Roosa Koivuniemi sekä SataLasso hankeasiantuntija ja Diakin sosiaalialan lehtori Mari Kirkanen.

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Sosiaaliala - Social services

Kestävä minä tukemassa sijaishuollossa toimivien tulevien ammattilaisten jaksamista

Lastensuojelun sijaishuollon työ on vaativaa ja vastuullista ihmissuhdetyötä, jossa kohdataan lasten ja nuorten elämän eri vaiheita; traumaattisia kokemuksia, turvattomuutta sekä haastavia vuorovaikutustilanteita, mutta myös ilon ja onnistumisen hetkiä. Työ edellyttää vahvaa ammatillista osaamista, mutta myös kykyä säädellä omia tunteita, tunnistaa riskejä ja huolehtia omasta jaksamisesta. Näihin tarpeisiin vastaa SataLasso hankkeen Kestävä minä -toimenpide, jossa tarjotaan tukea ja keinoja ammatillisen kestävyyden vahvistamiseen jo opintojen aikana.

Kestävä minä -ryhmät on suunnattu Diakin ja SAMKin sosionomi-, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoille, jotka ovat olleet, ovat parhaillaan tai ovat suuntaamassa lastensuojelun sijaishuollon työtehtäviin. Toimenpiteen lähtökohtana on ajatus siitä, että sijaishuollon työn vaatimuksiin on tärkeää valmistautua ennakoivasti – ennen kuin kuormitus kasautuu liialliseksi.

Kestävä minä lastensuojelun sijaishuollon työssä on osa SAMKin ja Diakin yhteistä SataLasso-hanketta, jota rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Hankkeen yhtenä tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja tukea hyvinvointia erityisesti vaativissa sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristöissä, mitä lastensuojelun sijaishuoltokin edustaa.

Keväällä 2026 toteutuu yksi viiden kokoontumiskerran ryhmätoteutus. Samalla luotua mallia pilotoidaan ja saadun palautteen avulla mallia kehitetään edelleen. Syksyllä 2026 toteutuu vielä kaksi samansisältöistä Kestävä minä -ryhmää. Kaiken kaikkiaan tämä toimenpiteen avulla voimme vahvistaa jopa 30 opiskelijan osaamista heidän vaativaa lastensuojelutyön työuraa tukien.

Ryhmätoiminta osana ammatillista valmistautumista lastensuojelun sijaishuollon työhön

Kestävä minä -ryhmät tarjoavat sijaishuollossa työskenteleviksi tai sinne suuntautuville opiskelijoille mahdollisuuden pysähtyä tarkastelemaan omaa jaksamistaan, tunnesuhdettaan työhön ja keinoja selviytyä työn vaatimuksista. Ryhmätoiminta tukee ammatillista kasvua tarjoamalla tilan reflektoida kokemuksia, jakaa ajatuksia vertaisten kanssa ja vahvistaa itsetuntemusta. Ryhmissä korostuu ajatus siitä, että työn kuormittavuus ei ole yksilöllinen ongelma, vaan liittyy työn rakenteisiin ja sisältöihin. Erityisesti lastensuojelun sijaishuollossa työn emotionaalinen kuormitus, riskitilanteet ja vastuu lapsen turvallisuudesta koskettavat eri ammattiryhmiä – sosionomeja, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia – hieman eri tavoin, mutta yhteisen perustehtävän kautta.

Asiantuntijoiden näkökulma tuo työn realiteetit esille

Kestävä minä -ryhmiä toteutetaan pienryhminä, joissa osallistujamäärä mahdollistaa luottamuksellisen ja vuorovaikutteisen työskentelyn. Ryhmiä ohjaavat SataLasso hankkeen asiantuntijat yhdessä vaihtuvan, lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevän ammattilaisen kanssa. Moniammatillinen ohjaus tuo ryhmiin sekä pedagogista että käytännön työelämän näkökulmaa. Tämä mahdollistaa sen, että teemoja tarkastellaan realistisesti ja työelämälähtöisesti, samalla kun opiskelijat saavat tukea ammatillisen identiteetin rakentumiseen. Ryhmissä käsiteltävät sisällöt kootaan myös oppimateriaaleiksi Moodleen, jotta materiaali on hyödynnettävissä laajemmin opetuksessa ja opiskelijoiden itsenäisessä työskentelyssä.

Teemat vastaavat sijaishuollon työn keskeisiin haasteisiin

Kestävä minä -ryhmien teemat on rakennettu vastaamaan lastensuojelun sijaishuollon työn todellisuutta ja niitä tilanteita, joita opiskelijat kohtaavat harjoitteluissa ja työelämässä:

  • Omien voimavarojen, rajojen ja kuormituksen varhaisten merkkien tunnistaminen.
  • Hyvinvointia tukevien ja haastavien tekijöiden tarkastelu sijaishuollon toimintaympäristössä.
  • Resilienssi ja palautumisen taidot
  • Riskitilanteet, niiden tunnistaminen ja niissä toimiminen
  • Haastavan kasvatus- ja tunnetyön kuormittavuus sekä keinot oman jaksamisen suojaamiseen.

Nyt alkavien ryhmien tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden valmiuksia kohdata lastensuojelun sijaishuollon työn vaatimuksia realistisesti ja kestävästi. Kun itsetuntemukseen, työhyvinvointiin, tunnetyöhön ja riskitilanteisiin liittyviä taitoja harjoitellaan jo opintojen aikana, voidaan ennaltaehkäistä kuormittumista ja tukea pidempiä, kestävämpiä työuria. Kestävä ammatillinen toimijuus ei tarkoita kovettumista, vaan kykyä tunnistaa omat rajat, hyödyntää saatavilla olevaa tukea ja rakentaa osaamista, joka kantaa myös työn vaativissa tilanteissa.

Teksti: lehtorit Miia Immonen ja Heli Rosenqvist (SAMK) sekä lehtori Mari Kirkanen (Diak).

Kuva: Roosa Koivuniemi

Artikkelikuvassa Heli Rosenqvist (vas.), Mari Kirkanen ja Miia Immonen.

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat In English, Opiskelijat - Students

Team Sisu Solutions represents SAMK at the Nordic Case Challenge competition in Reykjavík

We are Team Sisu Solutions, a group of students from the International Business program at Satakunta University of Applied Sciences who will be participating in the Nordic Case Challenge (NCC) competition. Our team members are Dinith Malluwa Wadu, Thimira Liniya Lande Gedara, Tomáš Procházka, and Jesse Juusela, and we are coached by Senior Lecturer Anssi Pajala.

Our team was formed after successfully completing a business case project during our studies, where we were selected from several groups within the university to represent our program in this competition. Each member brings different strengths to the team, including strong teamwork, effective task allocation and delegation, detailed research, and structured problem solving.

As a team, we focus on gathering reliable information, analyzing business situations carefully, and organizing our ideas into practical and well-structured solutions. Collaboration and open communication are key elements of how we work together.

Our coach, Anssi Pajala, has been providing excellent guidance and support throughout our preparation. His advice and experience have helped us better understand the competition format and feel more confident before the trip.

We are very excited about this opportunity and highly motivated to represent our university. Participating in this competition will allow us to gain valuable experience, learn from other teams, and further develop the skills that will support our future careers.

———-

The competition trip is made possible by a financial grant awarded by the RKTK Foundation. The foundation’s purpose is to promote commercial and technical education and research as well as economic awareness in the Rauma economic region. To fulfill its mission, the foundation awards scholarships and grants and supports equipment acquisitions, research and development work, and collaboration projects with companies.

Text and photo: Team Sisu Solutions students

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - Students, Työelämätaidot - Working life skills, Yleinen - General

Tarna-talo tarjoaa kuvataideopiskelijoille huikeat puitteet

Kankaanpään Taidekoulun kampuksen opiskelijoilla on nyt huikea tilanne. Kaikilla halukkailla kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoilla on oma työhuone.  

Tämän mahdollistaa Kankaanpään kulttuurikorttelista löytyvä kaksikerroksinen 1950-luvun rakennus, entinen sairaanhoitajien asuntola. Pitkään vajaalla käytöllä ollut rakennus on joskus toiminut Taidekoulun kampuksen vierailevien opettajien majoitustilana. Nyt rakennus on saanut kokonaan uuden elämän taideopiskelijoiden työtilana – sekä myös uuden nimen: Tarna-talo. Nimi on kunnianosoitus Kankaanpään taidekoulun perustajalle ja pitkäaikaiselle opettajalle Juhani Tarnalle.  

Toiminta opiskelijoiden työhuoneina alkoi syksyllä 2025. Nyt talon kaikki 24 työhuonetta on käytössä, ja siellä työskentelee yhteensä 27 kuvataideopiskelijaa. Rakennus on vuokralla Kankaanpään kaupungilta.   

Itse kolmannen vuoden kuvataiteen opiskelijana olen onnellinen saadessani käyttööni oman, ovella suljettavan ja rauhallisen työtilan. Taidekoulun kampuksella yleisissä tiloissa työskennellessäni jään usein sosiaalisena ihmisenä keskustelemaan helposti toisten kanssa. Verkostoituminen ja sosialisoituminen on tärkeää, mutta ainakin yhtä tärkeää on oma tila taiteellisen prosessin ollessa päällä.  

Pitkään tyhjillään ollut talo on nyt täynnä luovia SAMKin kuvataideopiskelijoita työn touhussa.
Pitkään tyhjillään ollut talo on nyt täynnä luovia SAMKin kuvataideopiskelijoita työn touhussa.

Omaa rauhaa ja yhteisöllisyyttä

Oman työtilan hyviä puolia on myös se, että päivän työskentelyn päätyttyä saat rauhassa jättää keskeneräisen maalauksen tai veistoksen sekä työvälineet odottamaan seuraavaa aamua ilman pelkoa siitä, että keskeneräinen työsi olisi muiden tiellä. Kaiken tämän lisäksi saat jo opiskeluvaiheessa pikkuhiljaa harjoitella itsenäistä työskentelyä sekä oppia luottamaan omiin valintoihisi. 

Jokainen Tarna-talolla työskentelevä opiskelija saa halutessaan omaan työhuoneeseensa maalaustelineen, pöydän, tuolin sekä kavaletin eli pyörivän veistojalustan. Monet opiskelijoista ovat tuoneet kotoa työhuoneisiinsa jotain ekstraa, nojatuoleja, lipastoja, mattoja ja viherkasveja. Työhuoneet on sisutettu oman näköisiksi, luoviksi paikoiksi, jotka tukevat käynnissä olevaa taiteellista prosessia.  

– On hienoa, että vanha tunnelmallinen rakennus on saanut uuden elämän. Talot ja tienhaarat -hankkeessa yritämme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: löytää taiteelle ja kulttuurille edullisia tiloja ja samalla käytön myötä turvata vanhojen rakennusten säilymisen, Jesse Kitinoja, kuvataideopiskelija, arkkitehti ja Talot ja tienhaarat -hankkeen projektipäällikkö kiteyttää. 

Tulevalle keväälle olemme ideoimassa Tarna-talolle ja sen ympäristöön kaikille avointa tapahtumaa, jossa ihmiset pääsevät katsomaan miltä siellä näyttää. Hyvin harvoin taiteilija päästää työhuoneeseensa ketään keskeneräisien teoksien sekaan. Tänä keväänä Tarna-talon tapahtumassa saatatkin päästä kurkistamaan paikkoihin, joihin yleensä ei ole pääsyä. 

Teksti: Sonja Sorsa, tutkija, Talot ja tienhaarat-hanke, Satakunnan ammattikorkeakoulu, Resurssiviisauden tutkimuskokonaisuus 

Kuvat: Sonja Sorsa 

Artikkelikuva: Jokainen tuleva kuvataiteilija on sisustanut työhuoneensa itselleen mieluisaksi ja inspiraatiota antavaksi. 

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

SAMKin lukupiiri 10 vuotta – kasvua, yhteisöllisyyttä ja elämyksiä

SAMKin lukupiiri juhli  21.1.2026 10-vuotista taivaltaan. Kymmenen vuotta täynnä kirjoja, tarinoita, keskusteluja ja lukuelämyksiä – ja ennen kaikkea yhdessäoloa ja ystävyyttä. Yhteinen matka on vienyt eri kulttuureihin ja toistemme ajatuksiin, ja jatkuu edelleen innostavana yhteisönä.

Miten kaikki alkoi

SAMKin henkilöstökerho perustettiin 18.9.2015 tarkoituksena lisätä henkilökunnan työviihtyvyytta ja yhteisöllisyyttä sekä parantaa työhyvinvointia. Lukupiiri aloitti tammikuussa 21.1.2016 Anne Sankarin johdolla Porissa, Antinkadulla sijaitsevassa silloisessa Kirjakaupassa. Olimme pieni ryhmä kirjallisuudesta kiinnostuneita samkilaisia, jotka halusivat yhdessä lukea, jakaa ajatuksia ja avartaa tapaansa katsoa maailmaa.  Kymmenessä vuodessa lukupiirimme on kasvanut ja kehittynyt yhteisönä. Tänään suurin osa aktiivijäsenistämme on jo ex-samkilaisia eli eläköityneitä tai ei edes ex-samkilaisia, mukaan toimintaamme on tullut vuosien varrella myös innokkaita lukijoita muista lukupiireista. Kymmenen vuotta myöhemmin ympyrä on sulkeutunut, sillä säännöllinen kohtaamispaikkamme on taas vanha tuttu Antinkadun “Kirjakauppa” –  paikka, missä kaikki alkoi. Kiinnostus pienessä yhteisössämme yhdessä tekemiseen, lukemiseen ja keskusteluun on säilynyt vahvana ja vireänä.

Kirjat, keskustelut ja kulttuuri

Kymmenen vuoden aikana olemme yhdessä lukeneet 80 kirjaa, jotka ovat kuljettanut meidät niin historian eri aikakausille kuin eri maiden kulttuureihin. Skaala on laaja – noin kerran kuukaudessa pois lukien kesälomat, olemme kokoontuneet ja keskustelleet erilaisista asioista kuten esimerkiksi naisten asemasta ja elämästä, identiteetin etsinnästä, rohkeudesta, sodista ja selviytymisistä ja kaikesta muustakin. Olemme kokoontuneet myös kuulokkeet päässä ruudun välityksellä, kun maailma sitä vaati.

Lukupiiri on kannustanut astumaan myös oman lukumukavuusalueen ulkopuolelle ja tarttumaan teoksiin, jotka eivät ensisijaisesti kuulu omaan lempigenreen – usein juuri nämä valinnat ovat avanneet keskusteluihin eniten uusia näkökulmia ja jääneet mieleen. Kuukauden kirjavalinnat on tehty demokraattisesti, kaikkien paikalla olleiden ääntä kuunnellen ja myös sillä periaatteella, että kirjat olisivat helposti lainattavissa Satakirjastosta tai äänikirjapalveluista. Lukupiiri ei ole ns. korkean kulttuurin klubi – tärkeintä aina on ollut lukemisen ilo, yhdessäolo ja ajatuksien vaihtaminen. Paikalle on voinut tulla, vaikka kirja olisi jäänyt kesken – tai se olisi kokonaan lukematta. Ajanhallinta ja arjen priorisointi eivät aina ole helppoja, ja kilpailu vapaista illoista on kovaa. Siitä huolimatta olemme saaneet porukan kasaan – välillä pienemmällä, välillä isommalla kokoonpanolla. Lukupiirimme on inspiroinut myös muita, ja siitä olemme todella otettuja – sen innoittamana on syntynyt uusia lukupiirejä.

Olemme saaneet toisiltamme lukuvinkkien lisäksi myös lukuisia kulttuurivinkkejä, yhdessä  ja erikseen olemme käyneet Turun kirjamessuilla, museoissa, näyttelyissä ja elokuvissa. Olemme kokeneet yhteisiä omakustanteisia teatterielämyksiä Tampereella ja Porissa, vierailleet jopa kirjailijoiden luona ja toteuttaneet kulttuurimatkoja Hvitträskistä Tarvaspäähän. Pikkujoulujen runoillat ja “Elämäni runo” -ilta ovat tuoneet vaihtelua lämminhenkisiin kokoontumisiin.

Kiitokset

Lukupiirin tulevaisuus on avoin. Matkamme jatkuu itsenäisenä lukupiirinä – entistä monipuolisempana ja edelleen yhtä iloisena ja uteliaana kuin aloituspäivänä. Kiitokset kaikille vuosien varrella mukana olleille ja lukupiirin edellisille vetäjille – Annelle, Hannalle, Leilalle ja Pialle. Kiitokset myös SAMKin henkilöstökerholle, että saimme kasvaa ja olla mukana toiminnassa.

Toivon, että organisaatiomme joukosta löytyy innokkaita uusia lukupiiriläisiä ja että  SAMKin lukupiiri saa jatkua uusien tarinoiden ja vetäjien voimin – ja miksei kansainvälisessä työyhteisössämme seuraava lukupiiri voisi olla vaikka englanninkielinen tai lukupiiri miehille.

Lukeminen on aina hyvä idea – ja yhdessä vielä parempi.

SAMKin LUKUPIIRISSÄ LUETUT TEOKSET 2016-2026

2016

Maarit Tyrkkö: Tyttö ja nauhuri

Andrei Hvostov: Sillamäen kärsimysnäytelmä

Kimmo Oksanen: Kasvonsa menettänyt mies

Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään

Jussi Valtonen: Siipien kantamat

Tommi Kinnunen: Neljän tien risteys

Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi Max

Jari Tervo: Esikoinen

—Runoja

2017

Jukka Viikilä: Akvarellejä Engelin kaupungista

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Katri Manninen: Yhden lapsen kansa

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia

Terhi Rannela: Frau

Juha Itkonen: Minun Amerikkani

Sally Salminen: Katriina

Pirkko Saisio: Mies, ja hänen asiansa

Annika Idström: Kirjeitä Trinidadiin

Antti Tuuri: Ikitie

Jenni Haukio: Katson Pohjoista taivasta

2018

Christina Sandu : Valas nimeltä Goljat

Heidi Köngäs: Sandra

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Nadja Murat: Viimeinen tyttö: olin Isisin vankina

Johanna Holmström: Sielujen saari

Pirjo Toivonen: Pyhä paha perhe (kirjailijan vierailu)

Haruki Murakami: Värittömän miehen vaellusvuodet

Tommi Kinnunen: Pintti

Gaetan Soucy: Tulitikkutyttö

—Runoja

2019

Sofia Lundberg: Punainen osoitekirja

Olli Jalonen: Taivaan pallo

Han Kang: Vegetaristi

Minna Canth: omavalintainen teos (Canth 100 vuotta)

Leila Tuure: Apteekki (vierailu kirjailijan kotona)

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Maja Lunde: Mehiläisen historia

Peter Höeg: Sinun silmiesi kautta

—Runoja

2020

Olli Jalonen: Meren peitto

Pajtim Statovci: Bolla

Merete Mazzrella: Varovainen matkustaja

Claire Mackintosh: Lopun jälkeen

Kirjailijavierailu verkossa. Pauliina Littorin-Laitinen: Kolme punaista rubiinia

Pia Leino: Yliaika

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Minna Lindgren: Aina on toivoa

—Runoja

2021

Väinö Linna: Päämäärä

Anni Kytömäki: Margarita

Britt Karin Larsen: Finnskogen, elämän kehto

Emmi Pesonen: Maailman kaunein sana

Yaa Gyasi: Maa ja taivas

Nina Lykke: Kohonnut Riski

Rosa Likson: Hytti numero 6

Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

—Runoja

2022

Camilla Grebe: Varjokuvat

Vapaa valintainen kirja toivosta ja uudesta mahdollisuudesta – hybridi -tapaaminen

Pirkko Saisio: Passio

Emmy Abrahamson: Kuinka rakastua mieheen, joka tulee puskista

Gurnah Abdulrazak: Loppuelämät

Agatha Cristie: Idän pikajunan arvoitus

Elisabeth Gilbert: Tämä kokonainen maailma

Vapaavalintainen kirja, jonka teemana on rohkeus

—Runoja

2023

Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunan kuoripaistoksen ystäville

Vapaavalintainen ”elämäni runo”. Ilta toteutettiin Elämäni biisi -mallin mukaan

Tuomas Kyrö: Mielensä pahoittajan rakkaustarina

Teatterimatka Tampereelle – Katriina (Sally Salmisen romaaniin perustuva näytelmä)

Marja-Leena Kukkasmäki: Joelta nousee usva tai Jenkkikassi

Kerstin Ekman: Suden jälki

Kirjamessut Turussa, muutama meistä kävi

Seija Paasonen: Naiset, jotka maalasivat taivaan

Jenni Haukio: Sinun tähtesi täällä: vuodet presidentin puolisona

Ia Genberg: Yksityiskohdat

—Runoilta

2024

Mudlum: Tätini Ellen

Jenni Kokander: Yksi miljoonasta

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt

Kirjoja Frida Kahlosta mm. Hayden Herreran, Carolinen Bernadin teoksia oli luettu

Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi

Teatteria Tampereella: Frida Kahlona upea Elsa Saisio

Kirjamessut Turussa, muutama meistä kävi

S.E.Hinton: Me kolme ja jengi

—Runoilta

2025

Teatteria Porissa: Contakti-teatteri ”Ei kertonut katuvansa”

John Williams: Stoner

Johanna Holmstöm: Suden lapset

Marketta Pyysalo: Kehrääjä

Eveliina Talvitie: Helga. Kirjurin Kesäkahvilassa.

Kulttuurimatka Hvitträskiin, Tarvaspäähän ja villa Kokkoseen

Ali Smith: Syksy

—Runoilta

2026

Miina Supinen: Kultainen peura (tammikuun kirja)

Teatteria Tampereella: Helene Schjerfbeck

Teksti: Katrin Kippasto, tietoasiantuntija Rauman kampuksen kirjastossa

Kuva: Lukupiirin arkisto

Kirjoittaja wpadminJulkaistu Kategoriat Merenkulku - Maritime

Digital Tool Implementation and Considering Customer Experience in Tool Design

Developing a new digital tool requires much more than technical expertise. Creating a useful and usable tool demands a deep understanding of user needs, careful planning, and genuine collaboration. The Sustainable Flow project’s development work on the Emission Monitor tool for tracking CO2 emissions in Baltic Sea ports demonstrates how putting customer experience at the center of development leads to truly useful and meaningful solutions.

Digital Tool Developed Based on User Needs

The foundation for successful digital tool development is a thorough understanding of who will use the tool, for what purpose, and what they want to achieve with it. The Sustainable Flow project started with an extensive assessment of ports’ needs regarding an emissions reduction tool. All seven pilot ports in Finland, Sweden, Estonia, and Latvia participated in the assessment.

Developing based on assumptions is dangerous and often leads to tools that don’t match users’ daily work. In Emission Monitor’s development, no assumptions were made. Instead, the project team discussed directly with port personnel and identified operational requirements, technical capabilities, and goals related to CO2 emissions reduction.

The needs, operating environments, and specialization areas of the ports are very different, but through extensive collaboration it has been ensured that Emission Monitor meets users’ daily work needs.

Users at the Center Throughout Development

A significant strength of the project has been the strong engagement of end users in the development work. Through regular workshops and meetings, close dialogue has been maintained with ports about which features are most important and how information should be formatted. Continuous communication has ensured that development progresses consistently and that the tool meets the ports’ needs and goals.

Considering Different Users and Use Cases

In Emission Monitor’s development, it was recognized that different users need different features. For example, environmental managers need comprehensive reporting functions to meet legal requirements and track emission reduction targets. Operational workers need the emission data that is easy to digest to understand the impacts of their daily operations to port’s overall emissions.

Considering different user groups from the start has ensured that every user can access the information important for them. With Emission Monitor, ports can examine their CO2 emissions ranging from the high level required for strategic planning to the detailed level required for operational decisions, making it a valuable tool for all port stakeholders.

Ease of Use and Visual Design

Emission Monitor was designed from the beginning to be an easy-to-use, browser-based, responsive tool. These objectives, combined with Google Material Design principles, result in a professional but familiar and intuitive user experience.

The user interface is visual and customizable. Users can modify views according to their preferences, and emphasis has been placed on visuality so that understanding complex emission data is possible with a single glance. Information can be filtered by time periods and emission sources, enabling comparisons, monitoring, and deep drilling into individual emission sources.

Automatic Data Collection Through APIs

Ports’ digital infrastructures are different, so Emission Monitor offers several ways to input information. Primarily, data affecting CO2 emissions is collected automatically through application programming interfaces (APIs). APIs enable automatic data transfer including from electricity producers, fuel consumption monitoring devices, and equipment monitoring systems. The advantages of automatic data transfer are accuracy, real-time updates, and reduction of manual work.

One of the biggest challenges in development has been the limited availability of APIs. Although ports have API-compatible systems in use, utilizing APIs has been challenging. Ports’ limited resources and APIs belonging to third parties have proven to be the most significant limiting factors.

Due to limited API availability, alternative data input methods have been developed for Emission Monitor. The tool enables both manual data input and uploading of tables, making data collection easier without an API connection. These versatile input methods enable application deployment in all project ports.

Power of Collaboration

Collaboration is one of the Sustainable Flow project’s objectives and has been a prerequisite for the project’s success. All five project partners have worked closely towards a common goal, and close collaboration with ports has ensured the development of a genuinely useful digital tool. Weekly meetings, workshops, and continuous communication have enabled quick resolution of challenges.

The supplier of Emission Monitor has brought technical expertise and emissions calculation knowledge to the project. Developing the application on a familiar cloud platform has ensured smooth development work. Three-week sprints and regular demonstrations have guaranteed transparency and schedule-compliant progress.

Emission Monitor’s Possibilities After the Project Ends

Emission Monitor is being developed as an open-source application so that everyone interested can benefit from the tool and develop it further. The openness of development work is part of the project’s broader goal to support sustainable development and emission reductions in the central Baltic Sea area and beyond.

Emission Monitor’s development work shows that successful implementation of a digital tool is not just about utilizing technology, but about understanding people, promoting collaboration, and designing solutions that truly serve their purpose. By keeping customer experience at the center of every decision, the Sustainable Flow project has created a tool that helps ports achieve emission reduction targets by visualizing emission data and making monitoring easier.

Text: Piia Lukkaroinen Researcher in the Sustainable Flow project at the Maritime Logistics Research Center

Photos: Krista Valkonen