Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä ─ Opinnäytetyöprosessit 25 vuoden välein 

Tasan 25 vuotta kahden maisteritutkinnon välillä on pitkä aika yksilön elämässä. Opinnäyteprosesseistani löytyi jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jopa jotain sinistä.  

Uutta 

Nuorena maisteriopiskelijana tavoite oli saada tutkinto ja päästä töihin, kun 25 vuotta myöhemmin kolmen lapsen äitinä opiskelu oli henkilökohtainen tavoite. Opiskelu oli aiemmin hyvin erilaista, koska ei ollut työn ja muun elämän velvoitteita. Uutta oli suunnitella ajankäyttönsä tarkasti, jotta kaiken ehtii.  

Viralliset opinnäytetyöprosessit ovat muuttuneet paljon 25 vuodessa. Nykyään ohjeistus on yksityiskohtaista ja se löytyy netistä, kuten SAMKin ohjeet.  Kirjallisuutta ja muutakin tietoa on nykyään enemmän ja  helpommin saatavilla sähköisistä lähteistä. Opinnäytetöitä ei enää tulosteta ja laiteta mustiin nahkakansiin kultaisilla kirjaimilla kirjaston hyllyyn ”pölyttymään”. Työt ovat sähköisesti, pääosin vapaasti n.k. ”open access” periaatteen mukaisesti saatavilla. Oma työnikin löytyy ammattikorkeakoulujen opinnäytetöiden ja julkaisuiden Theseus-järjestelmästä .  

Tekoälyn käyttö on tullut opintojen ja opinnäytetyön teemoiksi parina viime vuotena. Tekoäly on hyvä apuväline tiedon etsintään ja esimerkiksi kielentarkastukseen, mutta muuten opinnäytetyö tulee mielestäni olla edelleen opiskelijan oman suunnittelun ja tekstin tuoton tulos. Opinnäytetyö on prosessi, jonka tulee ja joka vaikuttaa yksilön ajatteluun.  

YAMK-työssä opinnäytetyön osuus on kolmannes, joten sen merkitys oppimisessa korostui verrattuna maisteriopintojen rakenteeseen ennen Bologna-prosessia, joka allekirjoitettiin vuonna 1999. Aiemmin Suomen yliopistoissa tehtiin pääasiassa ”suoraan” maisteritutkintoja ilman kandivaiheen opintoja. Kansainvälisyys on tullut  osaksi suomalaista korkeakoulukenttää. Graduni tein aikanaan suomenkielisessä koulutusohjelmassa suomeksi, eikä olisi tullut mieleeni käyttää englantia. 25 vuotta myöhemmin kansainvälisen tutkijauran jälkeen opiskelu ja opinnäytetyö englanniksi oli luonteva valinta. Englanninkielinen opinnäytetyön levikki on myös laajempi kuin mitä suomenkielisen olisi. 

Myös juhlan hetket ovat muuttuneet, sillä 25 vuotta sitten ei ollut yhteistä valmistujaisjuhlaa maistereille tai en ainakaan muista sitä. SAMKissa järjestettiin juhlava valmistujaisjuhla, publiikki kesäkuussa 2025. Olen ollut töissä SAMKissa töissä vuodesta 2012, mutta osallistuin kyseiseen juhlaan ensimmäisen kerran oman valmistumiseni myötä.  

Vanhaa  

Vaikka opinnäytetyö olisi henkilökohtainen tavoite ja  ”omaa aikaa” siinä on aikakaudesta riippumatta samoja elementtejä. Varmasti jokainen, joka on tehnyt opinnäytetyötä tai muuta vaativaa kokonaisuutta tunnistaa yllättävän motivaationsa esimerkiksi siivoamiseen, kun pitäisi istua tietokoneen äärelle ja alkaa tekemään työnsä seuraavaa vaihetta. Opinnäytetyölle ei löydy koskaan aikaa, jos siihen ei panosta. Paras näkemäni ja noudattamani ohje YAMK-opinnäytetyölle on ollut ”Tee vaikka sinulla ei olisi aikaa”. Luomisen tuska ja vetkuttelu ovat sinällään luonteva osa oppimis- ja kirjoitusprosessia.  Aina toki opinnäytetyön tekemiseen ei ole motivaatiota tai innostusta ja silloin kannattaa tehdä jotakin muuta. Itselläni kirjoitusprosessia tukivat happihyppelyt, äänikirjat ja musiikki. Opinnäytetyön, joka innostaa aiheena ja esim. kytkeytyy omaan työhön motivoi ja tuo onnistumisen iloa. Ohjaajan merkitys on myös keskeinen, koska hän tukee ja neuvoo työn tekijää aina tarvittaessa. Tärkeää on muistaa, että opinnäytetyö on ”vain” opinnäytetyö, ei elämäntehtävä. 

Lainattua  

Opinnäytetyön tekemistä voi ja tulee rytmittää. Lehtori Anne Sankarin LinkedIn:ssä julkaisema vinkki Pomodoro-tekniikasta  oli loistava. Pomodoro-tekniikassa rytmitetään asioiden tekeminen 25 minuutin pätkiin ja 5 minuutin taukoihin. Todistetusti Pomodoro-tekniikan käyttö paransi keskittymistäni ja esimerkiksi esti sosiaalisen median vilkuilun. Kokonaisuudessaan sosiaalinen media kannattaa jättää opinnäytetyötä tehdessä vähemmälle, koska se passivoi ja häiritsee keskittymistä. 

Opinnäytetyöprosessia ei tarvitse käydä läpi yksin. Muodostimme opiskelukavereideni Minnan ja Anitan kanssa WhatsApp-ryhmän, jossa vaihdoimme ajatuksiamme opinnäytetöidemme tekemisestä. Viikoittaiset sunnuntai-illan verkkokokoukset vauhdittivat työtä, kun oli luvannut opiskelukavereille työnsä seuraavan vaiheen. Myös virallisesti opinnäytetyöesitykset kolme kertaa opponointikäytäntöineen prosessin aikana olivat hyödyllisiä. 

Sinistä 

Opinnäytetyöni aihepiirit, ympäristötiede ja kestävä liiketoiminta ovat hyvin erilaisia, mutta vesi eri näkökulmista yhdisti niitä. Gradun sain valmiiksi vuonna 2000 talousveden ja nyt vuonna 2025 YAMK-työni merilogistiikan teemoista.  Maisteritasoisen opinnäytetyön tekeminen 25 vuoden välein oli antoisa kokemus. Aikuisiällä opiskelu on tuonut itselleni uuden ”Oppimisen kevään”. Tarkoituksenani on jatkaa opintojani edelleen ”sinisten” teemojen parissa. 

Kolme tärkeintä vinkkiä opinnäytetyön tekemisiin 

  • Opinnäyte on prosessi, joten pilko ja aikatauluta kokonaisuus. Ole itsellesi jämäkkä, mutta armollinen. 
  • Lue ohjeet ja noudata niitä.  
  • Muodosta vertaistukiryhmä kanssaopiskelijoittesi kanssa ja tapaa säännöllisesti. 

Kirjoittaja toimii johtavana tutkijana SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa.  

Teksti: johtava tutkija Minna M. Keinänen-Toivola 

Kuva: Matilda Toivola 

Kesätöissä SAMKin Viestintäpalveluissa

Vielä toukokuun loppupuolella olin kesätyötä vailla, kunnes minulle vinkattiin viime hetkellä kesätyöstä SAMKissa. Otin työn vastaan tietämättäni, mitä kaikkea se tulee sisältämään. Onneksi tein näin, sillä en kadu valintaani hetkeäkään. ”Tutustu työelämään ja tienaa” -kesätyöohjelmassa oli mahdollista hakeutua viestintä- ja markkinointitehtäviin, minne hakeuduin intoa piukeana. 

Ensiaskeleet työhön 

Maanantaina, ensimmäisenä päivänäni, sain helposti kiinni työstäni ja minua autettiin ja ohjeistettiin tarpeen tullen. Aamulla ensimmäisenä meitä kesätyöntekijöitä odotti perehdytys ja yhteisien pelisääntöjen sekä toimitilojen läpikäynti. Ryhmään kuului minun lisäkseni kaksi muuta kesätyöläistä. Kaikki meistä työskentelee eri toimissa. 

Sain heti muutaman projekti-idean, joita aloin työstämään. Aamupäivän tein kirjoitustöitä koneella. Työ oli vapaata ja sain keksiä itse, miten kirjoitan. Sain idean kirjoittaa muun muassa päiväkirjamaisen blogitekstin sekä uutisjutun koskien kesätyötä muiden kesätyöläisten näkökulmasta. Loppupäivän tutustuin rakennukseen turvallisuuskierroksen sekä SAMKin tuottamien lehtien kautta. Turvallisuuskierroksella kävimme läpi esimerkiksi hätätilanteessa toimimista, hätäuloskäyntejä ja kokoontumispaikkoja.  

Tiistaina pääsin haastattelemaan muita kesätyöläisiä heidän työstään. Haastattelussa keräsin päällimmäiset ja merkittävät ajatukset, ja siirryin omalle koneelleni työstämään niistä juttua.  

Some-julkaisuista artikkeliin 

Pääsin osallistumaan tiimipalaveriin, jossa puhuttiin Instagram-postauksista ja SuomiAreenasta. Palaverin päätyttyä haimme kaupasta jäätelöt, jonka jälkeen jatkoimme kukin omiin töihimme. 

Keskiviikkona heti saavuttuani sain tehtäväksi kuvata My Day -videon Instagramiin. Aluksi pohdin hetken, miten sen toteuttaisin. Päädyin yhtenäiseen videoon.  Aloin järjestelemään SAMKin oheistuotteita eli vaatteita. Viikkasin t-paidat ja hupparit ja laitoin ne koon mukaan hyllyyn. Aamupäivä kului aika lailla siinä.  

Lounaan jälkeen jatkoin tietokoneen kanssa työskentelyä. Sain tehtäväksi etsiä erilaisten yritysten nettisivuja, jotka tekevät yhteistyötä SAMKin kanssa. Jatkoin myös kirjoittamisia. 

Uusia taitoja ja tuttavuuksia 

Torstaina saavuin paikalle hiljaiseen toimistoon, joten jatkoin itsenäisesti tietokoneen kanssa. Sain tehtäväksi muokata PowerPoint-esitystä visuaalisesti paremmaksi. Työ oli oikein mukavaa, koska sain vapaat kädet sen tekemiseen. Aloin sen jälkeen tekemään Instagramiin julkaistavaa mainosta sekä siihen sopivaa banneria. Siihenkin sain vapaat kädet.  

Myöhemmin päivällä lähdin haastattelemaan loppuja kesätyöläisiä. Heihin oli mukava tutustua, kun juttu kulki hyvin. Sain kirjoitettua artikkelin viimeistelyä vaille valmiiksi. Ensimmäinen työviikko alkaa olla takana. Viikko on ollut mukava ja olen oppinut kaikenlaista työelämästä.  

Visualisointia ja avunantoa 

Maanantai, kello kahdeksan aamulla saavuin töihin. Kampus on tyhjä ihmisistä, ja hiljaisuus on joka puolella. Sain artikkelini tehtyä. Päivän aikana sain siitä paljon mukavaa palautetta.  

Aloin tekemään erilaisia bannereita eri tapahtumapäiviin. Alussa se oli hankalaa, kun en tiennyt tiettyjä sääntöjä saatikka keksinyt minkälaiset niistä teen. Homma lähti kuitenkin sujumaan. 

Sain pieneksi sivutehtäväksi auttaa erästä työntekijää valmistelemaan palaveria. Haimme kaupan puolelta termarin ja leivonnaisia kokousta varten. 

Rennompi tunnelma valtaa SAMKin 

Tiistaina jatkoin bannereita. Tutustuin paremmin Canvan sekä ChatGPT:n käyttöön. Loin hauskoja kuvia ja tekstejä sekä tutustuimme kaikenlaisiin ominaisuuksiin.  

SAMK alkaa näyttää melko lomatunnelmaiselta, ja porukka sekä työ on paljon rennompaa.  

Keskiviikkona työskentelin jälleen bannereiden kanssa. Tein bannerit porraspäiville, jouluviikon tapahtumiin, hyvinvointiviikolle sekä hyvinvointipalveluiden infoon ja toiminnalliselle kampuskierrokselle.  

Myöhemmin editoin My Day-videota julkaisukuntoon. Videosta tulee asiallisen rento. Sain tekstittää tulevaan TikTok-videoon englanninkieliset tekstit. Tekstit olivat onneksi valmiina ja piti vain kopioida, joten ei tarvinnut miettiä oikeinkirjoituksen kanssa. 

Viimeisten päivien kohokohtia 

SAMKilla on tipan muotoisia lippuja, joissa on vedellä täytettävä paino, jotta lippu ei karkaa. Painot muistuttavat uimarengasta. Niitä oli kaksi, joista toisessa oli reikä. Täytin renkaan vedellä ja huomatessani reiän pistin sen päälle teippiä.  

Toiseksi viimeinen päivä alkaa olla lopuillaan. Nyt vasta olen tottunut kaikkeen tähän, eikä todella ole fiilistä lopettaa huomenna. Työporukka täällä on aivan mahtava ja ihmiset ovat kohteliaita ja mukavia kaikille.  

Viimeisenä päivänäni sain jälleen kerran iloisen vastaanoton, jonka jälkeen ohjeistuksen tehtäviin. SuomiAreenalle SAMKin pisteelle tulee onnenpyörä, johon piti jokaiseen laatikkoon kirjoittaa pieni teksti ja siitä pitää arvata, mikä tutkimuskeskus on kyseessä. Kopioin tekstipätkät Canvaan ja koristelin ne hitusen hienommiksi. Myöhemmin leikkasin ja liimasin paikoilleen. Viimeisenä työnäni tein A4-kokoisen paperin, jossa on kaikki tutkimuskeskukset. Tarkoitus on auttaa onnenpyörässä. 

Kesätyöjakso näyttää olevan päättynyt. Sain hurjasti työkokemusta ja tuntemusta uusista erilaisista ihmisistä. Kesätyöpaikkana SAMK on aivan mahtava. 

Teksti: Kesätyöntekijä Alina Kärki

Kuva: Reetta Vähä-Aho

Taide monialaisen yhteistyön innoittajana

Satakunnan Kansa uutisoi aiemmin keväällä (SK 29.3.), miten Satakunnan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijoiksi valmistuvat näkevät tulevaisuuden valoisana. Valmistuneilla on myös realistinen kuva alan rahoituksesta ja siitä, että kuvataiteilijan työ vaatii kekseliäisyyttä, joustamista ja heittäytymistä.

SAMK on selvittänyt Yli vaaran vuosien – Kuvataiteilijan uuden työn koulutusmalli –projektissa, millaisia teemoja kuvataiteen opiskelijat pitävät tärkeänä ammatissa toimiessaan. Vastaajien mukaan tärkeimmiksi teemoiksi nousivat itseohjautuvuus, oman itsensä johtaminen, luovuus, taiteellinen näkemys, epävarmuuden sietokyky ja ongelmanratkaisutaidot (Kuusimäki, 2022, s. 22).

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipuseen on kerätty kuvataiteen ammattikorkeakoulututkintoon valmistuneiden arvioita siitä, miten korkeakouluopinnot ovat vastanneet työelämän vaatimuksia. Vastaajat tunnistivat, että eniten parannettavaa opintojen aikana on taitojen kehittämisessä ongelmanratkaisutaidoissa, stressinsietokyvyssä, organisointi- ja koordinointitaidoissa, itsenäisessä työskentelyssä ja ajanhallinnassa. (Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen, n.d.)

Lukiolaiset tutkivat Viheräperän maisemaa taiteilijan johdolla.
Lukiolaiset tutkivat Viheräperän maisemaa taiteilijan johdolla. Kuvaaja: Tomas Regan.

Kokemuksellinen ja kontekstuaalinen oppiminen on erityisen toimivaa näiden taitojen kehittämiseen taidekoulutuksessa (Orr & Shreeve, 2018). SAMKissa tunnistetaan työelämälähtöisen oppimisen ja kokemuksellisuuden merkitys taidekoulutuksessa. Aidossa, tilannesidonnaisessa ja työelämää vastaavassa työskentelyssä opiskelija ottaa luonnollisesti vastuuta omasta tekemisestään. Lisäksi vieras ympäristö voi toimia katalyyttina luovalle ajattelulle.

SAMK koordinoi valtakunnallista ESR+-rahoitteista TKI-projektia, jonka tavoitteena on kehittää luovan ja kulttuurialan tuotanto-osaamista. Samalla selvitetään myös, millaisia mahdollisuuksia ja valmiuksia kuvataiteilijoilla on toimia asiantuntijoina monialaisilla innovaatioalustoilla. Projektin varhaisten kokemusten perusteella taiteilijan potentiaali uusien innovaatioiden synnyttäjänä on rajapintoja ja totuttuja toimintatapoja hämmentävän toimijan rooli.

Monialaisissa ympäristöissä työskentelevä taiteilija liikkuu eri alojen ja yhteisöjen välillä ja reunamilla. Rajapinnoilla syntyy helposti kitkaa, ristiriitoja tai epäselvyyksiä, mutta juuri niistä voi löytyä jotain uutta. Tätä kitkaa ei tarvitse vältellä tai poistaa. Kitka pakottaa luovaan ajatteluun, siitä voi syntyä oivalluksia, jotka vievät eteenpäin niin omaa työtä kuin yhteisiä projekteja.

Kuvataiteilija ei tuo mukaan vain sisältöjä tai visuaalisuutta, vaan myös erilaisen tavan lähestyä kysymyksiä. Siksi hän voi olla tärkeä osa tiimiä, kun kehitetään uusia ideoita, palveluja, teknologioita ja strategioita. Hän voi rohkaista työryhmää kyseenalaistamaan oletuksia, kestämään epävarmuutta ja kokeilemaan uusia näkökulmia. Tällainen vaikutus voi muuttaa koko ryhmän ajattelun suuntaa – ja juuri siitä syntyy usein todellista uudistumista.

Turun yliopiston tutkijat nostavat esiin Satakunnan Kansan yliössä (SK 13.4.), että osallisuutta, sitoutumista ja yhteistyötä korostava tekeminen tarjoaa tulevaisuuteen suuntaavan näkökulman. Sen mukaan Satakunnan vetovoima ja pitovoima eivät ole vain päättäjien harteilla, vaan jaettua vastuuta. Tutkimuksen mukaan satakuntalaiset kaipaavat lisää alueen sisäistä yhteistyötä.

Satakunta on vahva kulttuuri- ja taidemaakunta. Kankaanpään Taidekoulu on muovannut alueen taide-elämää 60 vuoden ajan ja Kankaanpään strategiassa on taide nostettu merkittävään osaan. Rauman ja Porin vahva kulttuurielämä ja taidekenttä tuo alueelle elinvoimaa. Maakunnassa on myös vahvaa ITE-taidetoimintaa.

Voisiko Satakunta olla edelläkävijä myös monialaisessa innovaatiotoiminnassa, jossa taiteilijoilla on oma roolinsa osana uusia ideoita kehittäviä tiimejä? Mitä annettavaa uusilla monialaisilla yhteistyömuodoilla voisi olla esimerkiksi aluekehittämiseen tai satakuntalaiseen identiteettityöhön? Kaikki edellytykset tutkia tätä löytyvät jo maakunnasta. Valmistuvilla kuvataiteilijoilla on valmiutta monialaiseen innovaatiotyöhön, halu olla mukana, ja tarve löytää tai luoda ympäristö, jossa tehdä työtään.

Lähteet

Kuusimäki, T. (toim.). (2022). Yli vaaran vuosien – Kuvataiteilijan uuden työn koulutusmalli. Satakunnan ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022041429255

Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen. (n.d). Ammattikorkeakoulutus. Haettu 8.2.2025 osoitteesta https://vipunen.fi/fi-fi/amk

Kuvaja, S. (SK 29.3.2025). Uudet taiteilijan osoittavat osaamisensa Porissa. Satakunnan Kansa, s. B2

Orr, S., & Shreeve, A. (2018). Art and design pedagogy in higher education: Knowledge, values and ambiguity in the creative curriculum. Routledge. https://doi.org/10.4324/9781315415130

Pohjola, T. & Kaukiainen, P. (SK 13.4.2025). Satakuntalaiset haluavat lisää maakunnan sisäistä yhteistyötä, s. B10

Kirjoittajat: Tomi Kuusimäki, Laura Lilja ja Tomas Regan

Kirjoittajat työskentelevät Satakunnan ammattikorkeakoulun koordinoimassa Taide, teknologia ja kestävä matkailu –projektissa.

Artikkelikuva (Piia Orava): Lauhanvuori-Hämeenkangas Geoparkin geologi Pasi Talvitie on tärkeässä osassa taiteilijoiden kanssa tehtävässä moniammatillisessa yhteistyössä.

Seikkailu keskellä koulupäivää – oppimista ja oivalluksia metsäteemaisessa pakohuoneessa

Toteutimme sosionomiopiskelijoiden kesken projektin, jonka tavoitteena oli yhdistää oppimiseen toiminnallisuutta, elämyksellisyyttä ja pelillisyyttä. Pakopeli toteutettiin SAMKin Pelisellissä, joka mahdollisti teeman ja tarinan elävöittämistä äänitehosteiden, valotuksen sekä virtuaalitaustojen avulla. Opiskelijaryhmä kokosi tilaan myös muuta metsäaiheista rekvisiittaa.

Pakopelissä oli lavasteiden lisäksi myös roolihahmoja, jotka näyttelivät ritaria, metsäneläimiä sekä metsän henkeä. Pelin tehtävät vaativat ongelmanratkaisukykyä ja yhteistyötä koko ryhmältä. Tavoitteena oli pyrkiä uniikkiin ja ainutlaatuiseen lopputulokseen ja tarjota lapsille jotain aivan uudenlaista.

Osallistujille kerrottiin tarina Lumoavasta metsästä ja sen kirouksesta. Metsäseikkailijoiden tehtävänä oli ratkoa erilaisia pulmia 45 minuutissa, jotta metsän kirous saatiin purettua. Tehtäviin liittyviä vihjeitä oli kätketty pakohuoneeseen ja niiden avulla seikkailijat pääsivät ratkomaan pulmia. Pulmien ratkaisut tarjosivat numerokoodeja lukkoihin, tietoa aarrearkkujen avainten olinpaikasta sekä kirjaimia tai sanoja koodien murtamiseksi. Jokainen ratkaistu tehtävä vei lähemmäs loppuratkaisua ja metsän kirouksen purkamista. Pakohuoneen osallistujat olivat 1.–7.-luokkalaisia, minkä vuoksi tehtävät olivat myös vaikeusasteeltaan räätälöity ikätason mukaisesti.

Metsäteemainen pakohuone sai innostuneen vastaanoton sekä opettajilta että oppilailta ja moni toivoi pääsevänsä ratkomaan tulevaisuudessa uusia pakopelejä. Tämänkaltaiset oppimiskokemukset ovat loistava tapa yhdistää esimerkiksi luontoaiheita, ryhmätyötaitoja ja leikkimielisyyttä.

Teksti: Opiskelija Milla Erholtz, NSO23SP

Kuvat: NSO23SP

Ilmastotyö tarvitsee tekijöitä – Ammattikorkeakoulut rakentavat kestävää tulevaisuutta

Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaaminen järjestettiin toukokuussa Helsingissä osana AMK-päiviä. Tapahtumassa kuultiin monia vaikuttavia puheenvuoroja, mutta erityisesti mieleen jäi Helsingin yliopiston emeritusprofessori Markku Ollikaisen esitys. Hän käsitteli korkeakoulusektorin roolia ilmastotyössä ja avasi näkemyksiään hiilineutraaliustavoitteista.

Ollikainen muistutti, että vihreä siirtymä ei ole pelkkä kustannuserä, se on ennen kaikkea mahdollisuus. Investoinnit puhtaisiin teknologioihin, vetytalouteen ja resurssitehokkuuteen voivat muodostaa Suomen talouskasvun uuden perustan (Gaia, 2024). Tämän kasvun mahdollistavat osaajat koulutetaan nyt.

Kansainvälisesti siirtymä vähäpäästöisiin ratkaisuihin on jo käynnissä. Esimerkiksi Saksassa dieselvetureita korvataan vetyjunilla osana siirtymää vähäpäästöiseen raideliikenteeseen. Kuvassa Alstomin Coradia iLint, maailman ensimmäinen vedyllä kulkeva matkustajajuna, joka on otettu käyttöön erityisesti sähköistämättömille rataosuuksille. (Alstom www-sivut, 2022) Kuva hpgruesen, Pixabay
Kansainvälisesti siirtymä vähäpäästöisiin ratkaisuihin on jo käynnissä. Esimerkiksi Saksassa dieselvetureita korvataan vetyjunilla osana siirtymää vähäpäästöiseen raideliikenteeseen. Kuvassa Alstomin Coradia iLint, maailman ensimmäinen vedyllä kulkeva matkustajajuna, joka on otettu käyttöön erityisesti sähköistämättömille rataosuuksille. (Alstom www-sivut, 2022) Kuva: Pixabay/hpgruesen.

Tutkimus, koulutus ja tiedon luotettavuus vihreän siirtymän tukena

Ollikaisen puheenvuoron keskeinen viesti oli selkeä: ilmastonmuutoksen ratkaiseminen edellyttää yhteistyötä, tutkimusta ja koulutusta. Tarvitaan kunnianhimoisia TKI-avauksia, osaamispohjaisia tutkinto-ohjelmia ja käytännönläheistä ilmastotyötä. Koulutuksen tulee vastata vihreän siirtymän tarpeisiin, ja tutkimuksen on tuotettava ratkaisuja esimerkiksi kriittisten materiaalien, vetytalouden tai ilmastosopeutumisen kysymyksiin. Vastuullisuus ei ole vain hallintoa, se on ennen kaikkea sisältöä.

Puheenvuorossaan Ollikainen korosti, että vihreän siirtymän onnistuminen edellyttää paitsi riittäviä TKI-panostuksia ja koulutuksen uudistamista, myös tutkimuksen riippumattomuuden varmistamista. Myös Ilmastopaneelin (2025) ja Valtioneuvoston (2023) raporteissa painotetaan, että uudistuksia ja investointeja ohjaavien tietopohjien on oltava läpinäkyviä, monitieteisiä ja riippumattomasti tuotettuja. Vain näin voidaan tukea päätöksentekoa, joka perustuu tieteeseen eikä lyhyen aikavälin intresseihin. Riippumaton tutkimus on erityisen tärkeää tilanteissa, joissa eri toimialojen edut ovat ristiriidassa ilmastotavoitteiden kanssa.

Ammattikorkeakoulut käytännön osaamisen rakentajina

Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa vauhdittamassa vihreää siirtymää. Ne yhdistävät koulutuksen, tutkimuksen ja työelämälähtöisyyden tehokkaalla tavalla. Tämä koskee kaikkia aloja, tekniikasta sosiaali- ja terveysalaan, liiketaloudesta taiteeseen. Tarvitsemme insinöörejä ja teknologiaosaajia, mutta myös yhteiskunta- ja humanistialojen asiantuntemusta. Näitä tarvitaan muun muassa disinformaation torjuntaan, osallisuuden vahvistamiseen ja oikeudenmukaisen ilmastopolitiikan ymmärtämiseen (UN, 2023). Lisäksi Ollikainen koki riskinä sen, että tutkimusrahojen suuntaamisessa ja koulutusohjelmien kehittämisessä hidastellaan. Hidastelu tässä hidastaa myös vihreää siirtymää.

Puheenvuorossa nousivat esiin seuraavat toimenpide-ehdotukset:

  • Koulutusinvestoinnit perusteltuja eri koulutusasteilla, erityisesti osaamistarpeiden kasvaessa. (OECD, 2020)
  • Panostuksia vihreän siirtymän osaamisaloihin: kriittiset materiaalit, energiatekniikka, kiertotalous ja sähköpolttoaineet (European Commission, 2024; Valtioneuvosto, 2023)
  • Tutkimusrahoituksen nostaminen 4 %:iin BKT:sta – erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeisiin (Valtioneuvosto, 2023)
  • Vastuullisuusteemojen sisällyttäminen opetukseen: ilmastokoulutus, ilmastosopeutuminen, oikeudenmukaisuus ja disinformaation torjunta (UN, 2023)

Ollikaisen mukaan vihreä siirtymä on suurin teknologinen muutos sitten toisen maailmansodan. Hän nosti esiin, että Suomessa on vireillä, dataikkunassa 58 miljardin ja kokonaisuudessaan aieputkessa 270 miljardin euron edestä, vihreän siirtymän investointihankkeita, jotka keskittyvät tuuli- ja aurinkovoimaan, vetytalouteen ja biopohjaisiin ratkaisuihin.

Ammattikorkeakouluilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kouluttaa ilmastotyön osaajia, joiden rooli korostuu, kun siirrytään sanoista tekoihin. Tämä kehitys vaatii korkeakouluilta paitsi tutkimuspanostusta, myös koulutuksen uudistamista. Kuten Ollikainen totesi: Ilmastotyössä tarvitaan monipuolista osaamista. Koulutus on ratkaisevassa roolissa niin teknisten kuin yhteiskunnallisten valmiuksien kehittämisessä. (OECD, 2020).

Kuvassa esitetään merkittävimmät investointikohteet, jotka liittyvät ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseen Suomessa. Näillä hankkeilla on keskeinen rooli Suomen teollisuuden ja energiajärjestelmän uudistamisessa. (Gaia, 2024)
Kuvassa esitetään merkittävimmät investointikohteet, jotka liittyvät ilmastoneutraaliin talouteen siirtymiseen Suomessa. Näillä hankkeilla on keskeinen rooli Suomen teollisuuden ja energiajärjestelmän uudistamisessa. (Gaia, 2024)

Hiilineutraalius on välttämätöntä

Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Ollikaisen esitys oli selkeä ja konkreettinen muistutus siitä, että Suomi ei ole hiilineutraaliustavoitteineen yksin. Vuoden 2035 tavoite perustuu kansainvälisiin sopimuksiin ja tiedeperustaiseen arvioon siitä, mikä on Suomen oikeudenmukainen osuus ilmastotavoitteiden saavuttamisessa (European Commission, 2024; Ilmastopaneeli, 2025; United Nations, 2015). Erityisesti maksukykyperusteella määritelty hiilibudjetti (79 Mt CO₂e vuosille 2020–2050) asettaa päästötavoitteiden tason korkealle ja aikataulun tiukaksi.

Yksi esityksen keskeisistä viesteistä oli metsien rooli. Vuonna 2023 Suomen maankäyttösektori ei enää ollut hiilinielu vaan päästölähde (+12 Mt) (Tilastokeskus, 2025). Ilmastopaneelin (2025) mukaan suurin vaikutus nielun vahvistamiseen on hakkuiden maltillistamisella. Lisäksi tilannetta ovat heikentäneet ojitettujen suometsien maaperän lisääntyneet päästöt ja metsien kasvun hidastuminen. (Ilmastopaneeli, 2025).

Ollikainen toi esiin myös nielujen vahvistamisen keinoja, kuten hiilivuokrajärjestelmän metsänomistajille ja puunpolton vähentämisen suurissa laitoksissa. Hiilivuokra, vuosittainen korvaus hiilensidonnasta, toimii taloustieteellisesti vastinparina päästöverolle. Näillä toimilla voitaisiin saavuttaa jopa 19–21 Mt lisänielu. (Ilmastopaneeli, 2025) Hän kuitenkin muistutti, että etenemistä hidastavat politiikan sisäiset lukot, kuten metsäteollisuuden vaikutusvalta ja investointien siirtymistä koskevat pelot.

Lähteet

Alstom www-sivut. (2021). Hydrogen fuel cell technology on rails: Embracing the future. https://www.alstom.com/press-releases-news/2021/4/hydrogen-fuel-cell-technology-rails-embracing-future

EK & Gaia. (2024). Vihreän siirtymän investoinnit Suomessa. Elinkeinoelämän keskusliitto & Gaia Consulting. Loppuraportti_Vihrean-siirtyman-investointien-vaikutusten-arviointi-1.pdf

European Commission. (2024). Delivering the European Green Deal. Euroopan komissio. https://ec.europa.eu/clima/eu-action/european-green-deal/delivering-european-green-deal_en

IEA. (2019). The future of hydrogen: Seizing today’s opportunities. International Energy Agency. https://www.iea.org/reports/the-future-of-hydrogen

Ilmastopaneeli. (2025). Suomen hiilineutraaliuspolku Arvio hiilineutraaliuden saavuttamisesta ja sen keinoista. https://ilmastopaneeli.fi/hallinta/wp-content/uploads/2025/04/Ilmastopaneelin-julkaisuja-1-2025-Suomen-hiilineutraaliuspolku-Arvio-hiilineutraaliuden-saavuttamisesta-ja-sen-keinoista.pdf

OECD. (2020). OECD (2020), Education at a Glance 2020: OECD Indicators, OECD Publishing, Paris, https://doi.org/10.1787/69096873-en.

Tilastokeskus. (2025). Vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 10 % edellisvuodesta. Tilastokeskus. Vuoden 2023 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 10 % edellisvuodesta | Tilastokeskus

UN. (2023). Tackling climate mis/disinformation: ‘An urgent frontier for action’. Tackling climate mis/disinformation: ‘An urgent frontier for action’ | UN News

United Nations. (2015). Paris Agreement. United Nations Treaty Collection. https://treaties.un.org/pages/ViewDetails.aspx?src=TREATY&mtdsg_no=XXVII-7-d&chapter=27&clang=_en

Valtioneuvosto. (2023). Vihreän siirtymän osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämistarpeet (VN TEAS 2023:31). Valtioneuvoston kanslia. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164892

Teksti: Tutkija Sanna Lindgren

Artikkelikuvassa ovat blogitekstin kirjoittaja, tutkija Sanna Lindgren (vas.) sekä SAMKin kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtaja, palvelu- ja kehitysjohtaja Riitta Tempakka, jotka osallistuivat Arenen kestävän kehityksen ryhmien tapaamiseen Haaga-Helian Pasilan kampuksella.

Exploring Innovation and Cultural Exchange at LiPACE, Hong Kong

Last month, I had the privilege of spending two inspiring weeks as a visiting lecturer at the Hong Kong Metropolitan University Li Ka Shing School of Professional and Continuing Education (LiPACE). This visit marked a continuation of our growing partnership, established in May 2021 through a top-up degree agreement in tourism between SAMK and LiPACE. It was my first visit to LiPACE’s campus, though we had already collaborated virtually, most notably during a virtual exchange tour organized in April 2024.

LiPACE is located in the heart of Kowloon Commerce Centre, conveniently connected to the city’s MTR network and surrounded by restaurants and cafés. The convenient location reminded me of SAMK and the growing trend of situating campuses within commercial centres.

What impressed me most at the campus was their innovative approach to applied education and the immersive environments it offers students. The campus houses an impressive variety of simulated learning spaces – everything from a mock hotel equipped with smart technology and aviation training facilities to a crime scene classroom that wouldn’t look out of place in a CSI episode. There are also hospital beds and environments catering to health and social care studies, reflecting the university’s integrated approach to tackling current societal megatrends such as an aging population.

Cross-cultural business management with Bara bada bastu.
Cross-cultural business management with Bara bada bastu.

Celebrating diversity: A campus rich in culture and global connections

The cultural richness of the campus was another highlight. LiPACE celebrates national holidays, such as Nepalese New Year or Thai water festival Songkran, to help international students feel at home. Through active collaboration with foreign consulates, LiPACE offers themed classrooms dedicated to various cultures, including Japan, Germany, and Finland. To my surprise and delight, it turned out to be the most Finnish campus I have ever stepped into – including campuses in Finland. Finnish flags line the hallways, Moomin characters are omnipresent, Moomin animations loop on lobby screens, and posters celebrating sisu are proudly displayed. Even the 80th anniversary of the Moomins was well recognized. Finnish culture was embraced not only decoratively but intellectually and socially. It was clear that the idea of Finland has made a lasting impression.

I was invited to deliver lectures on topics such as nature tourism, cross-cultural business management, and tourism policy making. These sessions provided opportunities to showcase Finnish expertise in sustainable tourism and education, as well as to introduce SAMK more broadly. In one particularly memorable lecture, we discussed Finnish sauna culture, which culminated – fitting for the times – with students dancing “Bara bada bastu.” It was a small moment, but a wonderful illustration of how learning and cultural exchange can work together.

Cross-Boundary Collaboration: A Visit to SZIIT in Shenzhen

We also travelled to Shenzhen in mainland China to visit the Shenzhen Institute of Information Technology (SZIIT), with whom LiPACE has a cross-boundary vocational programme. At SZIIT, I was warmly welcomed with a traditional Chinese cultural program followed by lunch with SZIIT colleagues. Discussions included a particularly forward-thinking example of combining early childhood education with elderly care—an interdisciplinary approach that thoughtfully responds to the demographic shifts many societies are facing. These types of learning paths, aligning education with evolving societal needs, represent challenges and opportunities that universities across the globe are addressing.

In Shenzhen, I also had the chance to reconnect with students who had previously participated in our virtual exchange tour. As these soon-to-graduate students were completing their practical training, the lecture on tourism policy making was held in one of the hotel’s banquet halls—an authentic and relevant setting for students pursuing careers in hospitality.

Students attending lecture at Lam Kin Chung Lecture Theatre, LiPACE Campus.
Students attending lecture at Lam Kin Chung Lecture Theatre, LiPACE Campus.

Beyond the classroom: Culture, collaboration, and continuity

Beyond the classroom, I was also invited for a company visit at the Mei Ho House Youth Hostel and Museum, which offered a powerful look into Hong Kong’s public housing history and cultural heritage. The museum made effective use of immersive technology, and its themes were thoughtfully carried over into the interior design of the hostel itself.

My visit also included insightful discussions with LiPACE staff and colleagues on shared megatrends: aging populations, declining birth rates, and the increasing role of AI in higher education. These conversations reinforced our mutual interest in future-focused teaching and the unique dual-model structure of Finnish higher education, where universities of applied sciences play a critical role.

This was my second time in Hong Kong but my first visit to LiPACE. I left deeply impressed by their pedagogical innovation, commitment to internationalization, and above all, their warm and curious students and dedicated staff. I extend my heartfelt thanks to everyone I met during the visit. Invitations have been extended to students and staff from both LiPACE and SZIIT to visit Finland, and I truly hope to welcome them to Satakunta in the near future.

Text: Senior Lecturer Heini Korvenkangas

Photos: Heini Korvenkangas

Article photo: Cross-boundary exchange: Group photo with SZIIT students and staff at the Coli Hotel, Shenzhen.

EtänäHyvin – koulutusmallin kehittäminen palvelumuotoilun avulla

Hyvinvoiva henkilöstö on organisaation yksi tärkeimmistä voimavaroista. Siksi on merkityksellistä kehittää henkilöstön hyvinvoinnin sekä työssäjaksamisen tueksi erilaisia menetelmiä. ”EtänäHyvin-koulutusmalli etäarviointia ja -ohjausta puhelimitse toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin tueksi” -hankkeen päätavoitteena on kehittää sekä pilotoida etäarviointia ja -ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamista ja työhyvinvointia edistävä EtänäHyvin-koulutusmalli. Hankkeen osatavoitteena on lisätä kyseisen kohderyhmän työn fyysisten ja psykososiaalisten riskien tunnistamista ja hallintaa itsenäisesti suoritettavan koulutusmallin avulla sekä työhyvinvointia tukevien hyvien käytäntöjen levittämistä valtakunnallisesti.

Kehittämismenetelmänä hankkeessa sovelletaan IDEO:n palvelumuotoilumenetelmää, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen ihmislähtöistä innovointia, kehittämistä ja suunnittelua. Tällöin jo heti kehittämisvaiheen alussa otetaan palvelun tuleva käyttäjä mukaan aktiiviseksi kehittäjäksi. Palvelumuotoilua toteutetaan hankkeessa kolmiportaisen vaiheistuksen avulla: ymmärrys, konseptointi, prototypointi. Ymmärrysvaiheessa kerätään tietoa käyttäjistä, heidän tarpeistaan, toiveista ja mahdollisista ongelmista. Konseptointivaiheessa luodaan ja kehitetään ideoita, miten löydetyt tarpeet ja ongelmat ratkaistaisiin esim. ideointipajojen kautta. Prototypoinnissa kehitetään palvelun varsinainen versio. (Sirviö & Ruotsalainen 2020). 

EtänäHyvin-koulutusmallia kehitetään yhteistyönä Satakunnan, Turun ja Vaasan ammattikorkeakoulujen kesken. Mukana hankkeen kohderyhmässä ovat Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen akuuttihenkilöstö, joka toteuttaa etänä puhelimitse tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia sekä ohjausta. Satakunnan ammattikorkeakoulu on päävastuussa palvelumuotoilun soveltamisesta ymmärrysvaiheessa ja siinä saatujen tulosten käsittelystä. Ymmärrysvaihe toimii pohjana koko hankkeen jatkokehittämisvaiheille. 

Palvelumuotoilu kehittämismenetelmänä

Palvelumuotoilu on käyttäjälähtöinen kehittämismenetelmä, joka keskittyy palveluiden suunnitteluun ja parantamiseen ymmärtämällä syvällisesti käyttäjien tarpeet, kokemukset ja odotukset. Se on erityisen tehokas työkalu silloin, kun halutaan luoda uusia tai parantaa olemassa olevia palveluja (Stickdorn ym., 2021). Palvelumuotoilussa hyödynnetään usein design-ajattelun (design thinking) periaatteita, jotka korostavat luonteenomaista kokeilua, iterointia ja käyttäjäpalautteen keräämistä koko kehitysprosessin ajan (Brown, 2009).

Palvelumuotoilua käytetään erityisesti silloin, kun kehitetään palveluja, jotka vaativat käyttäjän osallistumista ja vuorovaikutusta. Etänä puhelimitse toteutettavassa hoidon tarpeen arvioinnissa ja ohjauksessa käyttäjäkokemus ja palvelun sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä. Palvelumuotoilu auttaa tässä kontekstissa tuottamaan palveluja, jotka eivät ainoastaan ole teknisesti toimivia, vaan myös käyttäjäystävällisiä ja merkityksellisiä (Hassi & Laakso, 2019). Palvelumuotoilun suurin vahvuus on sen kyky tuottaa ratkaisuja, jotka aidosti vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja parantavat heidän kokemustaan palvelun käytöstä. Tässä prosessissa loppukäyttäjä ei ole vain palvelun vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja, joka vaikuttaa palvelun muotoiluun ja kehittämiseen (Polaine ym., 2019).

Palvelumuotoilun hyödyt ja haasteet

Palvelumuotoilu tarjoaa monia etuja, kuten asiakaslähtöisen lähestymistavan, joka parantaa palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä (Koskela-Huotari & Vargo, 2020). Se edistää myös innovaatioita, koska se rohkaisee kokeiluihin ja uusien ratkaisujen testaamiseen (Micheli & Caniato, 2021). Hyvin suunnitellut palvelut voivat parantaa myös prosessien tehokkuutta ja vähentää kustannuksia (Stickdorn ym., 2021).

Palvelumuotoilussa on myös haasteita, kuten jatkuvan käyttäjäpalautteen keräämisen vaatimukset ja iteratiivisten prosessien tarve, jotka voivat olla ajankäytöllisesti ja resursseiltaan kuormittavia (Kujala ym., 2020). Organisaatioissa voi esiintyä myös vastarintaa muutoksille, erityisesti jos henkilöstö ei ole tottunut käyttäjälähtöisiin lähestymistapoihin (Bason, 2018). Palvelumuotoilun vaikutusten mittaaminen voidaan nähdä myös haastavana, sillä tulokset eivät aina ole välittömiä tai helposti mitattavissa (Micheli & Caniato, 2021).

Taustaselvitykset ja aineistonkeruu

EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää ymmärtää etänä tapahtuvan hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjauksen erityispiirteet ja haasteet. Siksi kohdehenkilöstön ajatuksia työnsä voimavara- ja kuormitustekijöistä sekä tuen tarpeesta selvitettiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa nousi esille monia tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän kokemuksiinsa, kuten työympäristön hallinta, teknologian käyttö ja työyhteisön tuki. Haastattelujen avulla saatiin tietoa siitä, kuinka etäarviointia ja -ohjausta toteuttavat kokevat, että heidän työhyvinvointiaan voisi tukea ja miten koulutusmalli voisi vastata näihin tarpeisiin.

Ymmärryksen lisäämiseksi tehtiin myös aiheeseen liittyvää taustaselvitystä kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta kävi ilmi, että etänä hoidon tarpeen arviointia ja -ohjausta toteuttavien työntekijöiden hyvinvointia tukevat muun muassa joustavat työaikajärjestelyt, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä työyhteisön tuki (Martikainen ym., 2020). Kirjallisuudessa käsiteltiin myös etätyön kuormitustekijöitä, kuten esimerkiksi työstä palautumista sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä, jotka voivat vaikuttaa työssä jaksamiseen (Mäkelä & Salmela-Aro, 2021). Näiden haastatteluista ja kirjallisuudesta saatujen näkökulmien pohjalta luotiin hankkeen koko kohdehenkilöstölle (noin 90 vastaajaa) kyselylomake, jonka tarkoituksena on kerätä laajempi aineisto EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisen tueksi. Kysely toteutetaan mukana olevilla hyvinvointialueilla kevään 2025 aikana.

Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan jo tässä vaiheessa todeta, että etähoitotyön ammattilaiset kaipaavat erityisesti koulutusta ja tukea teknologian käytössä sekä vertaistukea ja työyhteisön tukea. Näitä tekijöitä voidaan vahvistaa EtänäHyvin-koulutusmallilla, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja saada tukea työssä jaksamiseen.

Johtopäätökset ja tulevaisuudennäkymät

EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää huomioida, että etänä puhelimitse toteutettava hoidon tarpeen arviointi on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, jossa ammattilaiset tarvitsevat jatkuvaa tukea ja koulutusta sekä ennen kaikkea voimavaroja. IDEO:n palvelumuotoilun menetelmä tarjoaa vahvan pohjan EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämiselle, koska se tuo esiin käyttäjien tarpeet ja kokemukset sekä mahdollistaa jatkuvan käyttäjäystävällisen kehittämisen. Käyttäjätarpeiden ja kokemuksien jälkeen seuraavassa ideointivaiheessa luodaan potentiaalisia ratkaisuja yhdessä kohderyhmän kanssa. Ideointivaiheen jälkeen laaditaan EtänäHyvin -koulutusmalli, joka pilotoidaan keväällä 2026. Pilotoinnin jälkeen koulutusmallia muokataan pilotoinnissa mahdollisesti esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti.

Koulutusmallin tavoitteena on parantaa etänä hoidon tarpeen arviointia ja ohjausta tekevien työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista tarjoamalla heille työkaluja, tukea ja koulutusta, jotka auttavat heitä hallitsemaan työn kuormitustekijöitä ja vahvistamaan voimavaratekijöitä. Tulevaisuudessa koulutusmallia voidaan laajentaa ja muokata tarpeen mukaan, jotta se pystyy vastaamaan etähoitotyön muuttuviin haasteisiin. EtänäHyvin- koulutusmalli tulee hankkeen päättymisen jälkeen avoimesti kaikkien saataville Opin.fi-alustalle.  Hanke päättyy joulukuussa 2026.

Etänä hyvin -hanke on ESR+ osarahoittama ryhmähanke, jossa hankkeen päätoteuttaja on Turku AMK. Osahankkeen toteuttajina ovat Satakunnan ammattikorkeakoulu Oy ja Oy Vaasan ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tavoitteena on yhdessä kehittää etäarviointia ja ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön kanssa EtänäHyvin-koulutusmalli työhyvinvoinnin tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2024 – 31.12.2026.

Lähteet

Bason, C. (2018). Designing for the Public Good: The Role of Design in Public Services. Design Management Review, 29(1), 10-17.

Brown, T. (2009). Change by design: How design thinking creates new alternatives for business and society. HarperBusiness.

Hassi, L., & Laakso, M. (2019). Service design in health care: An overview. International Journal of Healthcare Management, 12(1), 4-12.

Koskela-Huotari, M., & Vargo, S. L. (2020). Service-Dominant Logic: A New Perspective on Service Design. Journal of Service Research, 23(1), 3-18.

Kujala, S., Rönkkö, K., & Rantakokko, P. (2020). Service Design in the Public Sector: A Systematic Literature Review. Journal of Service Research, 23(3), 345-362.

Martikainen, M., Liukkonen, T., & Järvinen, M. (2020). Etätyöntekijöiden hyvinvointi ja tuki. Työelämän tutkimus, 18(4), 330-342.

Micheli, P., & Caniato, F. (2021). Service Design and Innovation: A Systematic Literature Review. Journal of Business Research, 124, 1-12.

Mäkelä, P., & Salmela-Aro, K. (2021). Etätyön kuormitustekijät ja niiden hallinta. Suomen Lääkärilehti, 76(10), 1232-1239.

Polaine, A., Løvlie, L., & Reason, B. (2019). Service design: From insight to implementation. Rosenfeld Media.

Sirviö, T. & Ruotsalainen, A-L. (toim.) (2020). Ihmislähtöinen sote. Palvelumuotoilun osaamiskokonaisuus. SotePeda 24/7-hanke. https://www.academia.edu/92402238/Ihmisl%C3%A4ht%C3%B6inen_Sote_Palvelumuotoilun_osaamiskokonaisuus 

Stickdorn, M., Lawrence, A., & Hormess, M. E. (2021). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. O’Reilly Media.

Lisätietoja hankkeesta:

Anu Elo, TtM, sh (YAMK), lehtori, SAMK , 

Maarit Hallia, th (YAMK), AmO, SAMK  

Tuuli Paija, TtM, lehtori, Turun AMK,  

Nina Korsström, TtM, lehtori, Turun AMK,  

Sanna Saikkonen, TtM, lehtori, VAMK,  

Virpi Välimaa, TtM, lehtori, VAMK.

Logoja.

Simulaatiot tulevaisuuden innovaatioiden ytimessä 

Simulaatiopedagogiikka on noussut merkittävään rooliin opetustilanteissa monilla eri aloilla sen merkityksen kasvaessa oppimisen mahdollistajana. Simulaatiot tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia oppimiseen, harjoitteluun ja innovointiin muuttaen sekä syventäen koulutuksen pedagogisia työmenetelmiä. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla opiskelijat voivat kokea realistisia oppimistilanteita turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi hoitotyön opiskelijat voivat harjoitella lääkkeenjakoa pelillisessä virtuaalisessa lääkehuoneessa, mikä kehittää heidän taitojaan ja valmiuksiaan ennen todellisiin asiakas- ja potilaskohtaamisiin siirtymistä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon opetuksen uudet mahdollisuudet 

Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) simulaatiot tarjoavat mahdollisuuden harjoitella erilaisia toimenpiteitä ja hoidollista päätöksentekoa aiheuttamatta riskiä. Tämä parantaa hoidon laatua sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta. Lisäksi simulaatiot auttavat sotealan ammattilaisia pysymään ajan tasalla uusimmista näyttöön perustuvista menetelmistä ja teknologioista. Simulaatiot mahdollistavat myös uusien tuotteiden ja rakenteiden testaamisen sekä pilotoimisen. Mahdollisesti voidaan vähentää kustannuksia ja riskejä sekä nopeuttaa innovaatioiden käyttöönottoa. Simulaatiot ovat olennainen osa uusien hoitotyöntutkimussäätiön (Hotus) näyttövinkkien testausta. 

Moniammatillisuus tarjoaa näköalapaikan 

Simulaatio-oppimista on mahdollista syventää moniammatillisen yhteisopettajuuden keinoin. Näin kyetään tarjoamaan opiskelijoille jo opintojen aikana laajempia näkökulmia sotealan työpaikoille ja työtehtäviin. Yhteisopettajuuden kautta moniammatillisuus jalkautuu oppijoiden saavutettavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajat ovat pohjakoulutukseltaan muun muassa sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, kuntoutuksen ohjaajia, sosionomeja sekä geronomeja. Heidän ammattitaitonsa korostuvat opettajayhteistyössä oppijoiden eduksi. Lisäksi opettajien on mahdollista oppia toisiltaan ja kehittyä ammatissaan. Yhteisopettajuudessa korostuukin jatkuvanoppimisen käsite sekä vahva kollegiaalisuus. 

Viihteellisyys oppimisen tukena 

On todettu simulaatioiden tarjoavan uusia ja jännittäviä kokemuksia, joihin tämän päivän nuoret opiskelijat eli diginatiivit ovat tottuneet. Diginatiiveista on puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan, he sellaisia nuoria kenelle digitaalisuuden maailma on hyvin tuttu jo arkipäivän toiminnoista. Suurin osa nuorista opiskelijoista on juuri diginatiiveja, joille digitaalisuus on täysin normaalia, ei olleenkaan offensiivista, kuten se saattaa olla vanhemmille opiskelijoille esimerkiksi uudelleen kouluttautujille. Diginatiivit saattavat viettää päivässä useita tunteja digitaalisissa ympäristöissä. Välillä hoitaen sosiaalisia suhteita ja välillä pelaten erilaisia pelejä. Pelit koetaan viihteenä ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostus pelejä kohtaan kasvaa tarjoten pelaajalle haasteita, onnistumisen kokemuksia sekä aktivoivaa osallistumista pelissä tapahtuvaan päätöksentekoon. Pelit tarjoavat vaihtelua arkiseen oppimiseen, minkä vuoksi pelien avulla pystytään motivoimaan ja innostamaan opiskelijoita oppimaan hyödyntäen koulutuksessa menetelmää, mikä on perinteisemmin liitetty vain huviin ja viihteeseen. Pelit kokoavat myös ryhmiä pelaamaan eli tähän linkittyy lisäksi sosiaalinen näkökulma. Vertaisoppijoiden kautta saattaa tulla myös kilpailua pelin tuloksista, mikä motivoi opiskelijoita korkeampiin pistetuloksiin ja tässä yhteydessä myös oppimistuloksiin. Esimerkiksi VR-pelit vievät opiskelijat realistisiin sosiaali- ja terveysalan ympäristöihin, joissa he voivat oppia tarinoiden keinoin ennennäkemättömällä tavalla. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomalle oppimiselle. 

Tulevaisuudennäkymät 

Simulaatiopedagogiikan kehitys jatkuu vauhdilla, ja sen sovellukset laajenevat jatkuvasti. Tulevaisuudessa voimme odottaa entistä realistisempia ja immersiivisempiä simulaatioita, jotka muuttavat tapaamme oppia, työskennellä ja kehittää itseämme. Simulaatiot ovat vahvasti tulevaisuuden innovaatioiden ytimessä. 

Merkittävä kysymys nyt ja tulevaisuudessa on se, miten vakuutetaan kansallisella tasolla päättäjät siitä, että pedagoginen tulevaisuusinvestointi on kannattavaa yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Terveysteknologisia ja digitaalisia opetusratkaisuja voidaan edelleen kehittää uusimpien suuntaviivojen valossa ja sitä kautta lievittää käytännön hoitotyön kuormittavuutta. Tutkimusten ja hankkeiden kautta tehdään näkyväksi uudet innovaatiot ja näin kyetään levittämään hyviä käytäntöjä sekä tietoa.  

Artikkelikuvassa vasemmalla blogitekstin kirjoittajat opetuspäällikkö Nina Leppälammi (SAMK) ja hoitotyön lehtori Sini-Charlotta Kamberg (Sataedu). Lisäksi kuvassa muita samkilaisia Digisimu-hankkeen toimijoita Anni Riikonen, Terhi Lahti-Myllymäki ja Katri Inkinen. 

Marata-verkosto – Yhdessä matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-alan kehittämisen puolesta

Matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-ala (Marata) on dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä toimiala, jonka osaamisen kehittämisessä ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Marata-verkosto, Arene ry:n alainen koulutusalakohtainen kehittämisryhmä, kokoaa yhteen kaikki 13 restonomeja kouluttavaa ammattikorkeakoulua Suomessa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeinta matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-alan koulutusta Suomessa, ja Marata-verkoston toiminnan keskiössä on koulutuksen kehityksen tukeminen ja alan tunnettuuden edistäminen. Tämä laaja-alainen yhteistyöverkosto mahdollistaa koulutuksen kehittämisen lisäksi yhteiset hankkeet sekä aktiivisen vuoropuhelun elinkeinon toimijoiden kanssa.

Vahvaa yhteistyötä ja kehittämistyötä

Marata-verkosto on aktiivinen toimija, jonka keskeisiä toimintamuotoja ovat säännölliset kokoukset ja kehittämisseminaarit sekä aktiivinen vuoropuhelu tapaamisten välillä. Verkosto toimii koulutuksen laadun ja kehityksen edistäjänä, varmistaen, että restonomikoulutus vastaa niin elinkeinoelämän tarpeisiin kuin tulevaisuuden haasteisiin. Kehittämisseminaarit ja verkosto tarjoavat myös vertaisoppimisen ja -kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka tutkintonimike on valtakunnallisesti sama, sisällöt poikkeavat toisistaan paljonkin koulutuksittain, mikä verkostossa näkyy aitona yhteistyönä alan näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseksi, vaikka tietyssä mielessä olemme toki keskenämme kilpailijoitakin. Kehittämisseminaarit muun muassa järjestetään aina jonkin korkeakoulun tiloissa, jolloin opimme jatkuvasti enemmän esimerkiksi siitä, miten kampukset kehittyvät ja minkälaisia oppimisympäristöjä eri koulut tarjoavat.

Verkoston toiminnan vahvuus on ammatillinen kehittyminen erilaisten yritysvierailujen ja virikepuheenvuorojen kautta, oli kyseessä sitten opiskelijoiden tai henkilökunnan tilaisuus. Verkosto on myös aktiivisesti muun muassa kommentoinut valtakunnallista pääsykoetta sen eri kehitysvaiheissa sekä osallistunut osaamisen ennakointifoorumin työhön. Tämän lisäksi verkosto tekee tiivistä yhteistyötä Mara ry:n, SURE:n, SMALlin ja muiden toimijoiden kanssa alan veto- ja pitovoiman edistämiseksi. Marata-verkosto on vakiinnuttanut paikkansa, sillä se kutsutaan myös mukaan keskusteluihin esimerkiksi matkailukoulutuksen pohjoismaisen kehityksen osalta ja verkostolta pyydetään näkemyksiä ja lausuntoja erilaisiin hankkeisiin, oli kyseessä sitten luomuopetus ammattikorkeakouluissa tai henkilöbrändäyksen merkitys matkailualalla.

Tammikuussa 2025 Marata-verkoston kaikki 13 jäsenkoulua oli mukana Matkamessuilla yhteisellä messuosastolla, jossa ne esittelivät alan koulutusta pohjoisesta etelään. Tapahtuma tarjosi erinomaisen tilaisuuden tuoda esiin restonomikoulutuksen monipuolisuutta ja sen tarjoamia uramahdollisuuksia, sekä toki myös verkostoitumismahdollisuuksia korkeakoulujen edustajille. Yhteistyön tiiviydestä kertoo paljon se, kuinka hyvin osastolla työskennelleet osasivat kertoa messukävijöille eri korkeakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka edustivatkin itse vain yhtä koulua.

Resto-tietotaitokilpailu – perinteikäs osaamisen mittari

Marata-verkoston kautta koordinoidaan myös Resto-tietotaitokilpailuja, jotka ovat olleet osa restonomikoulutuksen perinnettä jo yli 20 vuotta. Kilpailu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden mitata osaamistaan, verkostoitua alan ammattilaisten kanssa sekä kehittää taitojaan aidossa kilpailuympäristössä.

Kilpailun järjestäjä vaihtuu vuosittain, ja tulevat järjestäjät on jo sovittu vuoteen 2029 asti, seuraavina XAMK 2026 ja Haaga-Helia 2027. Pitkäjänteinen suunnittelu kertoo kilpailun vakiintuneesta asemasta ja sen arvostuksesta niin opiskelijoiden kuin korkeakoulujen keskuudessa.

Tulevaisuus yhteistyön voimin

Verkoston tekemä yhteistyö ammattikorkeakoulujen, yritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa luo vahvan pohjan alan tulevaisuuden osaamisen rakentamiselle. Verkoston toiminta edistää restonomikoulutuksen tunnettuutta ja vaikuttavuutta, sekä pyrkii omalta osaltaan varmistamaan, että ala pysyy elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä muuttuvassa maailmassa. Verkostossa muun muassa seurataan säännöllisesti restonomikoulutusten, sekä AMK- että YAMK-koulutusten vetovoimaa, aloituspaikkojen kehitystä, koulutusvientiin liittyviä toimenpiteitä ja opetussuunnitelmauudistuksia.

Yksi verkoston toiminnan keskeisistä voimavaroista on sen avoimuus ja matalan kynnyksen yhteistyökulttuuri. Tämä näkyy esimerkiksi kehittämisseminaareissa, joissa jo esittäytymiskierroksen aikana osallistujat tarjoavat apuaan ja osoittavat kiinnostusta yhteisten hankkeiden edistämiseen. Sekä onnistumisista että epäonnistumisista käydään avointa vuoropuhelua, sillä yhteisenä päämääränä on restonomikoulutuksen jatkuva kehittäminen ja opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen.

Jaettu asiantuntijuus ja yhteinen tekeminen luovat vaikuttavuutta – verkoston katse on jo vuodessa 2026.

Teksti ja kuva: lehtori Heini Korvenkangas

Kirjoittaja on Marata-verkoston varapuheenjohtaja.

Artikkelikuva on Matkamessuilta, joille Marata osallistui.

Ei se ole minulta pois, jos muutkin menestyvät

Suomalaisessa kulttuurissa on perinteisesti vallinnut ajatus, että menestyksen määrä on vakio – jos joku muu onnistuu, se olisi pois itseltä. Tämä ajattelutapa on juurtunut syvälle monien mieliin, mutta todellisuudessa se ei pidä paikkaansa. Menestys ei ole nollasummapeliä, vaan se voi moninkertaistua ja levitä yhteisön sisällä. Yhden ihmisen tai yrityksen menestys voi ruokkia muidenkin menestystä.

Mika Valtanen, HRD Manager, Rauma Marine Constructions Finland Oy
Mika Valtanen, HRD Manager, Rauma Marine Constructions Finland Oy

Tämä tuli selväksi maaliskuisena tiistaina SAMKin Verkostotapahtumassa Raumalla, jossa eri alojen ammattilaiset jakoivat kokemuksiaan verkostoitumisesta ja erityyppisistä yritysverkostoista. Verkostojen merkitys sekä yrityksille että yksilöille on puheenvuorojen perusteella kiistaton; yksin ei menesty kukaan.

Samuli Sala, Markkinointi- ja kehityspäällikkö, Jaakko-Tuote Oy
Samuli Sala, Markkinointi- ja kehityspäällikkö, Jaakko-Tuote Oy

Tunnelma oli kaikkea muuta kuin jäykkä: kuultiin inspiroivia tarinoita, muutama mehukas epäonnistuminen (jotka tietenkin kääntyivät voitoksi), ja lopuksi verkostoiduttiin niin intensiivisesti, että käyntikortit loppuivat kesken.

Malviina Metsänvirta, Head of HR and Administration Finland, Logent Oy
Malviina Metsänvirta, Head of HR and Administration Finland, Logent Oy

Tapahtuma todisti, että verkostoissa ja kasvokkain kohtaamisessa on voimaa – kun autamme toisiamme, menestymme kaikki. Ja mikä parasta, hyvät tyypit muistetaan ja heitä suositellaan eteenpäin. Eli seuraavalla kerralla, kun tapaat uuden tuttavuuden, lähesty rohkeasti, kysy ja kuuntele – koskaan ei tiedä, mikä keskustelu avaa oven uusiin mahdollisuuksiin.

Tapahtuman mahdollisti Johanna Valtonen Suomen Osto- ja Logistiikkayhdistys LOGY ry:stä. Tapahtuman järjestivät Katri Kesti ja Teppo Lundell SAMKista.

Teksti: lehtori Teppo Lundell ja lehtori Katri Kesti

Kuvat: Katri Kesti

Artikkelikuvassa Kalle Nuutila, Senior Manager (SCT), Valmet Automotive Oyj
Heikki Kortteinen, Project Engineer (SCT), Valmet Automotive Oyj.