My name is Sainy Rathod, a second-year student of International Tourism Management at SAMK. In autumn 2024 I participated in an Introduction Day from project Tour4Youth after hearing about it during classes. The idea was to complete an online course about career management, take part in some events and ultimately do a four to eight weeks of internship in a Tourism related company.
There was also a ready-made list of companies providing internships from Tour4Youth project, that I could have been matched with, but I wanted to also practise applying for jobs in Finland on my own. I got an amazing opportunity to do my internship at Hesburger in Mikkola Pori. The idea came to me one day when I visited the place for lunch. I noticed that one of the workers there was not Finnish, and I thought that maybe I could also ask if they accept interns. Luckily, they told me yes – and that is how the path to my internship started.
From language learning to teamwork
From the very beginning, the most important goal was to improve my Finnish language skills, especially because customer service requires it to some extend. At the same time, I wanted to experience how a professional kitchen works in Finland. Learning in a real work environment gave me a chance to understand Finnish culture better and gain useful professional skills like time management and teamwork skills. I also learned how important punctuality and work-life balance are in Finnish working life.
The internship went smoothly – The staff was very kind and supportive, which made it easier to learn. I was able to practice many new things, and I really enjoyed being part of the team.
Participating to the project Tour4Youth, gave me tools to workplace skills and networking. Besides internship, participants had the opportunity to take part in various events. For example, together with some university friends I joined an event called International Food Day, organized by the project and vocational school WinNova Pori in cooperation. We prepared some traditional Indian dishes like Paneer Tikka Masala & Roti, Masoor Dal and Gajar Halwa in the WinNova teaching kitchen, and offered tastings for the guests, mostly from the tourism and catering field.
I believe that experience from the internship and the different steps of the project will be useful for me in the future. It gave me more confidence to work in Finland and showed me that I can adapt and grow in a new environment. Would I recommend this kind of internships to others? Absolutely yes. It is a good way to learn, not only about the job itself, but also about the people and the culture around you.
My name is Kseniia Cherniuk, and I am the second-year student of logistics at SAMK, Rauma.
I did my internship at the Maritime Logistics Research Center at SAMK. I must say that it was a very interesting and useful experience, so I want to share it with you.
First of all, my task was to conduct a research on the topic “Maritime logistics business environment comparison of Finland and Ukraine through Porter’s diamond model”. I really enjoyed working on this topic because I was interested in it from the very first day. During the work I learned a lot about my topic, exactly about: similarities and differences of maritime logistics business environment between Finland and Ukraine, Porter‘s diamond model as an instrument for detailed evaluation and explanation of an industry and its competitiveness. With help of this experience, I also learned how to structure and write the research paper, because I have never done that before in my life, and I believe this will be an additional useful skill for future work.
As a results of my research, I got a comprehensive overview for the two countries.
Finland in general, is more resilient and stable in the field of maritime logistics. Although it was affected by the beginning of the Russian Ukrainian war and forced to look for new ways for maritime transportation, still its supporting industries and competitiveness are strong enough, which helped Finland to hold on.
Turning challenges into learning
Ukraine, in turn, has suffered very large losses and destruction in this field due to occupation, missile strikes, and the loss of maritime transport units. Despite this, the supporting industries in this country, especially rails and roads, are trying to compensate for the loss by increasing transportation volumes, changing routes, and expanding connections.
While I was working on the research, I had times of inspiration and difficulty. It was challenging for me to start the research, because I had no experience, and also it was hard to find really useful and current information sometimes. But important to say that during the internship I received sufficient help and supervision from the supervisors. My supervisors were available to reach out to if I had any questions. I could write to them and get answers relatively quickly. So, my difficulties were resolved very quickly thankfully to that.
Summarizing my word, I want to say that I am very grateful for the opportunity to work on the research. I also recommend it to everyone, if you ever have such an opportunity, do not doubt that it will be a valuable and enjoyable experience. I also hope that this research can be useful for others in the future.
Text: Kseniia Cherniuk, student of logistics at SAMK, Rauma Photo: Kseniia Cherniuk
Meille tarjoutui mahdollisuus osallistua BIOVAHVA-hankkeen puitteissa Saksan Freiburg im Breisgaussa kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettyyn AgriVoltaics 2025 World Conferenceen oheistapahtumineen. Tavoitteena oli päivittää AgriVoltaics alan tutkimustilanne- ja teknologiakuvaa sekä saada lisätietoa ja materiaalia AgriVoltaics-järjestelmistä, aiheeseen liittyvistä teemoista, haasteista ja toteutetuista projekteista Euroopassa ja muualla maailmalla. AgriVoltaics eli AgriPhotoVoltaics, = Agri-PV, APV tai aurinkosähköviljely, tarkoittaa menetelmää, jossa maatalous- ja aurinkosähkötuotantoa harjoitetaan samalla maa-alalla samaan aikaan eli puhutaan maapinta-alan kaksoiskäytöstä.
AgriVoltaics World Conference on nyt kuudetta kertaa järjestetty kansainvälinen Agrivoltaic-yhteisön kokoontuminen. Tämän vuoden konferenssi keskittyi sekä alan lukemattomiin tutkimuksen ja toteutuksen haasteisiin, että itse Agrivoltaic-konseptin kriittiseen tarkasteluun sekä viimeisimpien tutkimustulosten kattavaan esittämiseen. Keskittymällä APV-järjestelmien sudenkuoppiin, ongelmiin ja vaaroihin sekä riskeihin haluttiin käydä avointa keskustelua eri tutkimusyhteisöjen ja muiden sidosryhmien välillä. Tavoitteena oli edistää, kehittää ja vahvistaa Agrivoltaics-järjestelmien osaamista liittyen meneillään olevaan Agrivoltaics -järjestelmien markkinoille tuloon ja siihen liittyviin tulevaisuuden haasteisiin.
Tänä vuonna tapahtumassa oli noin 500 osallistujaa 35 eri maasta paikan päällä ja virtuaalisesti. Tapahtumassa esitettiin yli 200 tutkimusesitystä mukaan lukien tilaisuuteen osallistuneiden tutkijoiden live-esitykset, posterinäyttelyssä paikan päällä julkaistut tutkimusjulisteet, pyöreänpöydän keskustelut, kutsuvieraiden esiintymiset, keynote-puheenvuorot ja konferenssia sponsoroineiden alan yritysten edustajien esittämät ns. “pitchaukset.”
Varsinaista konferenssia edelsi maanantaina 30.6. järjestetyt erilliset kenttämatkat lähialueen Agrivoltaics-kohteisiin. Kolmesta vaihtoehdosta osallistuimme Technical Tour 3 – The ”Vertical Tour” retkelle, missä tutustuimme kahteen eri vertikaali eli pystymallin APV järjestelmään. Nämä edellä mainitut kohteet olivat Agrivoltaic park in Donaueschingen – Aasen ja Agrivoltaic park in Löffingen.
Technical Tour – The “Vertical Tour”
Päivän suunnitelmassa oli tilavierailut kahdelle vuosina 2020 ja 2024 toteutetuille Agrivoltaics-vertikaali, eli pystyasennuskohteelle. Molemmat kohteet sijaitsivat reilun tunnin ajomatkan päässä Freiburgista itään, ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistaan.
Agrivoltaic Solar Park Donaueschingen-Aasen. Valmistunut 2020 (Next2Sun AG), itään ja länteen suuntaavat bifacial eli kaksipuoleiset paneelit, ylä- ja alarivin paneelit eripäin, kokonaisteho 4,1MWp. Tämän alueen vuosituotanto on n. 4 850 MWh. Fraunhofer ISE on tehnyt voimalan alueella tutkimusta useiden vuosien ajan. Kuva: Jari Mustonen.
Ensimmäisenä vierailukohteena oli Agrivoltaic Solar park Donaueschingen – Aasen. Vuonna 2020 Next2Sun AG:n rakentama ja monista aiemmin vastaan tulleista APV valokuvista tuttu vertikaali APV voimala, josta nyt saimme runsaasti myös omaa kuvamateriaalia. Alueen pinta-ala on n. 14 ha, minne on asennettu yhteensä n. 11 000 kpl, kaksipuoleisia PV-moduuleja. Tämän hankkeen investointikustannus vuonna 2020 oli n. 3,3 milj. euroa. Reilun 30 asteen helteessä Next2Sunin edustaja Mr Kovac ja Mr Jerome Linz kertoivat taustaa toteutuksesta ja perusasiat järjestelmästä, jonka jälkeen Fraunhofer ISE:n tutkija kertoi tarkemmin kohteen tutkimusjärjestelyistä ja tehdyistä tutkimuksista. Mieleen jäi muun muassa se, kuinka yhtenä vuonna puinnin yhteydessä irronnut pöly oli tarttunut paneeleita peittäviin hämähäkinseitteihin, joista oli sen myötä tullut paljon enemmän varjostavia parin viikon ajaksi, kunnes rankempi sade oli lopulta huuhtonut seitit pölyineen paneelien päältä.
Kysyimme paneeleja lähinnä olevan varjostavan heinäkasvuston poistosta puinnin jälkeen ja se kuulemma on vähän ongelma. Siihen ei vielä ole sopivaa koneellista tapaa, mutta lupaavin ehdokas toistaiseksi on viinitiloilla käytettävä tapa (mahdollisesti eräänlainen paneelien alla kulkeva, tolppien ympäri käyvä robottileikkuri). Virallisen esittelyn jälkeen kukin kierteli tavallaan katsomassa tarkemmin asennusta ja mittalaitteita. Asia selvästi kiinnosti, koska kysymyksiä esittelijöille oli paljon ja keskustelu osallistujien kesken vilkasta. Alueelle oli asennettu kameravalvonta ja lisäksi runsaasti erilaisia Fraunhofer ISE:n (Institut fûr Solar Energie) mittalaitteita, muun muassa useampi PAR-(Photo active radiation) sensori ja lisäksi monipuolinen sääasema ynnä muuta. Vähitellen siirryimme helteestä takaisin selvästi viileämmälle bussille ja kohti toista kohdetta.
Donaueschingen – Aasen APV-kohteen sääasemat, muita mittalaitteita ja vasemmalla paneelia vasten katsottaessa telineessä näkyy myös ainakin yksi (sininen kupu) PAR-sensori, muun tekniikan ohessa. Kuva: Jari Mustonen
Toinen Vertical Tourin kohde oli uusi, vuoden 2024 lopulla käyttöön otettu Agrivoltaics puisto, Agrivoltaic Löffingen. Puisto on Haslachhof Familie Wiggert -maatilan operoima, ja kasvoi vasta ensimmäistä Agrivoltaics-satoaan. Aurinkopuisto koostui kahdenlaisesta APV-järjestelmästä: Isompi reilun 3 MWp järjestelmä koostui 13,5 metrin välein asennetuista vertikaali APV riveistä ja puistoa ympäröivästä aidasta, joka oli myös tehty bifacial paneeleista vastaavalla tekniikalla. Rivien välissä kasvoi metristä reiluun puoleentoista metriin pitkää ristikukkaisiin kuuluvaa yksivuotista keltasiniappia (Lat. Sinapis Alba). Tämänkin järjestelmän oli toteuttanut vertikaalisiin Agrivoltaics-järjestelmiin keskittyvä Next2Sun. Pienempi, noin 1,35 MWp Agrivoltaics toteutus, oli puolestaan ylös nostettu ja etelään suunnattu järjestelmä, jonka alla kasvoi jo varsin pitkää heinää ja missä on tarkoitus myöhemmin laiduntaa lampaita ja nautakarjaa. Paneeliston alinkin osa oli Saksassa lainvoimaisen DIN SPEC 91434 määritysten mukaisesti nostettu yli 2,1 metriin.
Lisäksi keskellä vertikaalijärjestelmää ja peltoa oli kapasiteetiltaan n. 500 kWh akustojärjestelmä, joka kuulemma rakennettiin pääasiassa sen vuoksi, että hankkeelle saatiin siten enemmän julkista rahoitustukea. Aurinkosähköjärjestelmän ja akuston yhdistelmällä tässä kohteessa saatiin aikaan tehotuottokäyrän tasaisempi jakautuma ja myös kokonaistuoton parempi hallinta.
Viljelypelloille asennettavissa vertikaalijärjestelmä konseptissa palataan viljelyn näkökulmasta tavallaan vanhaan “sarkajakoon”, koska Agrivoltaics-järjestelmän asettamien rajoitusten vuoksi viljelyn aikaiset ajolinjat ja -urat käytännön syistä ja työkoneleveydestä johtuen kulkevat jatkossa toistuvasti jokseenkin samasta ajokohdasta, mikä voi johtaa maan lisääntyneeseen tiivistymiseen tietyistä kohdin ja siten pitkällä aikavälillä aiheuttaa epätasaisen kasvuston kehittymisen viljelyalalla. Tätä kehitystä voi tietysti torjua syvämuokkauksella, mutta jokainen muokkaustoimi pellolla on samanaikaisesti myös lisäkustannus.
Löffingenin-Haslachhof Familie Wiggertin Agrivoltaics-alueen esittelystä kuva, tilan omistaja Wolfram Wiggert keskellä vihreässä paidassa. Herra Wiggertin vasemmalla puolella edustaja Jerome Linz ja oikealle edustaja Kovac molemmat Next2Sun AG:stä. Kuva: Jari Mustonen
Haslachhofín tilalla on n. 500 ha viljeltyä peltopinta-alaa, lisäksi he kasvattavat lihanautakarjaa ja tuottavat uusiutuvaa energiaa Agrivoltaics-konseptin mukaan, perinteisellä aurinkosähkötekniikalla ja lisäksi biokaasun muodossa, josta heillä tehdään kaasumoottorivoimalassa myöskin sähköä.
Tästä tilasta löytyy runsaasti materiaalia internetistä. Toimintaa on esitelty siellä kattavasti ja sivusto sopisi malliksi monelle muullekin tilalle, niin täällä meillä kotimaassa kuin muuallakin.
Ensimmäisen konferenssipäivän antia
Varsinainen Agrivoltaics-maailmankonferenssi alkoi tiistaina 1.7. klo 9 aikaan. Ilmoittautumisen ja aamukahvien jälkeen konferenssi startattiin yhden Agrivoltaics-yhteisön yhden kärkihahmon Max Trommsdorffin ja hänen Fraunhofer ISE kollegansa Elisabeth Insamin luotsaamana. Virallisen konferenssin avauspuheenvuoron piti Freiburgin pormestari Martin Horn, joka esitteli samalla kaupungin edistyksellisyyttä yleisesti kestävän kehityksen alalla ja oli iloinen, että Agrivoltaics world konferenssi järjestetään juuri Freiburgissa. Hänen jälkeensä Fraunhofer instituutin johtaja Andreas Bett alusti yleisesti Fraunhoferin roolista aurinkoenergian ja kertoi lyhyesti Agrivoltaicsin alkutaipaleesta ja kehityksessä. Avaussession lopuksi SolarPower Europen Lina Dubina kertoi kertasi EU:n päästötavoitteita ja Agrivoltaicsin potentiaalista roolia siinä.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin sessiolla “Challenging Agrivoltaics”, missä tarkasteltiin lyhyin alustuksin ja keskusteluin kriittisesti APV-järjestelmien realistisia toteutusmahdollisuuksia ja tähän mennessä vastaan tulleita ongelmia muun muassa eri maiden säännöksiin ja käytäntöihin peilaten. Selvänä pullonkaulana on ollut ja on osin edelleen selkeän sääntelyn puute tai käytössä olevan sääntelyn esiin nousseet ongelmat ja väärinkäytökset. Millä ehdoin Agrivoltaics-järjestelmän saa rakentaa niin, että toteutuksessa aidosti otetaan ruuantuotanto huomioon eikä esimerkiksi vain Agrivoltaicsin mainetta hyväksi käyttäen tehdä kuitenkin enempi vähempi perinteistä maa-asenteista voimalaa, joka näennäisesti täyttää kaikki vaatimukset, mutta jonka ruoantuotantokäyttö unohdetaan (Japanissa käytetään termiä ”Alibi AgriPV)”.
Omaa sääntelyään miettivien maiden on järkevää ottaa oppia muiden tekemistä virheistä ja pyrkiä luomaan kerralla mahdollisimman toimiva järjestelmä. Joissain maissa (esim. Portugali) on myös tullut vastaan jo maaintensiivisten tavanomaisten laajoja yhtenäisiä alueita peittävien voimaloiden määräalat, minkä osaltaan pitäisi auttaa Agrivoltaics-tyyppisten maankäyttöätehokkuutta lisäävien ja toisaalta viljelyn haasteita (paahde, vesitalous) helpottavien tekniikoiden käyttöönottoa. Käytettyjä reunaehtoja ovat olleet muun muassa järjestelmän energiantuotannon suhde maataloustuotantoon sekä sen vaikutukset tuotannon määrään ja Agrivoltaics-järjestelmän pinta-ala.
Toisen konferenssipäivän antia
Konferenssipäivän ohjelma oli jaettu kahteen rinnakkaiseen eri ohjelmaan ja kahteen erilliseen tilaan Freiburg Messe’n upeissa puitteissa, missä eri ohjelmien esitykset pidettiin Foyer- ja Bonita-saleissa.
Esityksistä mainittakoon muun muassa UAV:n eli dronen käyttö ja sen potentiaali kasvien kasvun seurantaan Agrivoltaics-alueilla. Esittäjinä Johannes Hirth Jülichin tutkimuskeskuksesta. Alla jonkinmoinen tiivistys esityksen loppupäätelmistä.
Toisena oli mielenkiintoinen esitys israelilaisen Solargik-yhtiön Mo (Moshe) Horowitzin: “Catalyzing the Transition: Scaling Agrivoltaics with Adaptive Tracker Solutions Industry Insights on Agrivoltaics.” Solargik-yhtiö tarjosi omassa esityksessään kehittämäänsä Agri-SCADA-alustaa skaalattavien Agrivoltaics-järjestelmien hyödynnettäväksi.
Dia Israelilaisen yrityksen, Solargik-yhtiö, Mo (Moshe) Horowitzin esityksestä, jossa näkyy Agrivoltaics-säätelyssä käytettyjä reunaehtoja eri maissa.
Globaali vertailu eri maiden tilanteeseen oli erittäin mielenkiintoista nähdä ja kuulla. Muun muassa Ranskan PV- ja Agrivoltaics-järjestelmien säätely kuulosti todella monimutkaiselta menettelyltä, mistä mainitsi jo aiemmin myös Christian Dupraz (agrometsätieteen tutkija ja Agrivoltaics pioneeri) omassa puheenvuorossaan. Siellä maan sisällä, muun muassa hallintoalueiden, maakuntien ja kuntien välillä oli runsaasti eroja säännöissä.
Iltapäivä ensimmäinen sessio (Track 1) keskittyi Agrivoltaics-politiikkaan ja sääntelyyn, niiden tilaan ja vaikutuksiin Euroopassa ja USA:ssa (NREL). Pisimmällä Agrivoltaicsin säätelyssä ollaan Ranskassa, Saksassa ja Italiassa, missä kaikissa on otettu kantaa muun muassa satovaatimustasoihin ja viljelyyn jäävän pinta-alan määriin/paneeli-installaatioiden peitto-/varjostusasteeseen (GCR). Eroja on paljon eri maiden välillä ja myös maiden sisällä eri maakuntien/osavaltioiden/alueiden välillä. Esimerkiksi Ranskassa Agrivoltaics-järjestelmien sallitaan aiheuttavan maksimissaan -10% sadon menetys, mitä muualla pidetään jo epärealistisen pienenä voidakseen toteutua vuosittain. Saksassa vastaava raja on kolmannes sadosta ja esimerkiksi Japanissa -20% ja Israelissa -15% (katso yllä oleva taulukko). NRELlin Alexis Pascarisin case-esitys keskittyi eri kaupunkien Agrivoltaics sääntelytapojen ja niiden vaikutusten vertailuun Massachusettsin osavaltion sisällä. Loppuyhteenvetona että sääntelyllä voi olla sekä edistäviä, että rajoittavia vaikutuksia Agrivoltaicsin kehitykseen. Tärkeää olisi saada kaikki sidosryhmät mukaan sääntelyn kehitykseen ja itse Agrivoltaics projekteihin.
Mielenkiintoisin esitys tässä sessiossa oli Cas Lavaertin (KU Leuven, Belgia) HyperFarm hankkeen tuotosten esittely. Esityksessä esiteltiin vaihtoehtoinen tapa säännellä/luvittaa Agrivoltaics järjestelmiä nykyisten paljon hallinnollista byrokratiaa vaativien ja viljelijän epävarmuutta ruokkivien sääntöjen sijaan. Heidän ehdotuksensa oli jo suunnitteluvaiheessa tehtävä ”varjotesti”, joka perustui jäännösvalon minimoimiseen ja mahdollisemman tasaiseen valonjakaumaan. Tällä vältettäisiin myöhempi satomäärien vertailu ja byrokratia. Hankkeessa oli kehitetty myös simulointityökalu, jolla pystyy tekemään helposti hankkeen alkuvaiheen karkeaa arviointia.
Valitettavasti meidän kolmas konferenssipäivämme kääntyi Finnairin ja IAU:n välisen työtaistelun ja lakkotoimien vuoksi paluumatkaksi kotimaahan. Perjantaille 4.7. suunnitelluista Finnairin lennoista oli peruttu yli 80 lentoa, meidän paluumme mukaan lukien. Kotimaahan palatessa huomasimme, että alkukesän viileä sää olikin muuttunut heinäkuun helteiksi.
Teksti: Teemu Heikkinen ja Jari Mustonen
Artikkelikuva (Connexio.pse): Osallistujat AgriPV World Confrence 2025, Freiburg Messe’n tiloissa.
My name is Matthieu Avale. I’m a 23-year-old French international business student and was completing my internship at the Maritime Logistics Research Center in Rauma, Finland. This experience forms part of my studies and personal development, and I would like to share some insights into my missions, the challenges I encountered, and the skills I developed during this period.
I was assigned two main tasks during my internship that shaped my daily activities and learning journey. The main task was to propose a CRM solution for the Maritime Logistics Research Center, and the second one was to organize an event.
Proposing a CRM System
My first mission was to research and propose a CRM (Customer Relationship Management) system that would meet the research center’s needs. A CRM system is both a strategy and a tool used by companies to manage and analyze interactions with customers and prospects. Its main objectives are to:
Improve business relationships
Enhance customer satisfaction and retention
Streamline internal processes
Boost sales and overall profitability
CRM tools allow companies to centralize client data, making it easier to answer customer questions, detect potential problems, and optimize service delivery. Previously, I had only used CRM systems to extract data; during this project, I needed to take a step back to truly understand the center’s needs and suggest a solution tailored to them. This work gave me a deeper understanding of CRM systems’ function and the strategic thinking behind selecting the right tool. I also proposed a few action plans for the center to better leverage CRM to enhance its operations.
However, the task came with its challenges:
Budget constraint: The CRM solution needed to be free of charge. Many of the best-known systems on the market are not, and they were the ones I was most familiar with.
Regulatory considerations: I had to ensure that any data collection and storage practices complied with relevant privacy and data protection regulations.
Despite these obstacles, the project helped me develop critical thinking skills and a more solution-oriented mindset.
I also had to change CRM solutions several times, either because I wasn’t fully satisfied with the functionality offered or because some systems proved too complex to set up in the specific context of the research center.
Organizing an Event
My second mission was to organize an event for the center. Having a lot of time before the event was an advantage. It allowed me to brainstorm ideas, consider potential animations, and foresee potential problems well in advance. The continuous reflection helped me build a more detailed and creative event plan.
One of the key benefits of organizing and participating in the event was the opportunity it created for team building. Strong team dynamics are essential for productivity, creativity, and a positive work atmosphere in any professional environment. Events like the one I organized provide a relaxed setting where team members can interact outside their usual roles, discover shared interests, and strengthen mutual trust. This not only improves communication but also enhances collaboration and morale within the workplace. For me, it was a chance to get to know my colleagues better and to help strengthen their bond.
The realization of the event went smoothly. Although it was cancelled quite late the first time, I had to re-plan and prepare everything again, but it was better to do it this way than to organize it, and only 2 or 3 people showed up. In the end, the event was successful in my opinion. It also offered an excellent opportunity to connect with the team and get to know them better in a more informal setting.
One of my initial concerns was whether the schedule would be held and if all the planned activities would fit into the allocated time. Fortunately, everything went according to plan, and all activities were carried out as expected. I also prepared backup activities in case things moved faster than anticipated. This project taught me the importance of foresight, adaptability, and detailed preparation when planning professional events.
Balancing Internship and Thesis
Alongside these missions, I have been working on my thesis. Balancing the workload between my thesis and my internship has been a challenge, but also a great opportunity to improve my time management and organizational skills. It also helped me to develop my curiosity and my writing skills.
Conclusion
This internship at the Maritime Logistics Research Center has been a very interesting experience. It not only allowed me to apply theoretical knowledge in a real-world setting but also pushed me to gain maturity as I was organizing my own schedule. From navigating CRM systems under constraints to organizing a successful event, each task brought unique challenges that strengthened my problem-solving, communication, and planning skills.
Moreover, working in an international environment in Finland has broadened my perspective and given me valuable insights into cross-cultural teamwork. I’m grateful for the trust placed in me and the support from Minna throughout this training. I am thankful for this opportunity, and I really appreciate working in this positive environment.
Osaaja 2024 -julkaisussa on esillä hieno kattaus erinomaisten opinnäytetöiden tiivistelmiä. Se, että arvosanan 5 töitä on paljon ja vain pieni osa niistä on päätynyt palkittaviksi ja julkaisuun, kertoo siitä, että meillä SAMKissa tehdään paljon hyvää työtä. Herääkin kysymys, mikä saa opiskelijat tähtäämään korkealle ja saavuttamaan näin loistavia tuloksia.
Toisille loistava työ syntyy määrätietoisen työn tuloksena. Jo työn suunnitteluvaiheessa on selvää, että arvosanasta halutaan kiitettävä ja sen eteen on opiskelija valmis tekemään paljon töitä. Joillekin opiskelijoille mahdollisuus loistavaan työhön paljastuu matkan varrella: työ sujuu ja siinä tehtävät havainnot ja tulokset ovat ehkä vähän yllättäen merkittäviä. Tällöin työn muotoseikkoihin, sen kieliasuun ja raportointiin on mielekästä panostaa.
Kaikille loistavaan arvosanaan päätyvä opinnäytetyöprosessi on kuitenkin vaativa, kehittävä ja opettavainen, sillä harvalla on kaikki valmiudet kiitettävän työn tekemiseen valmiina. Prosessiin kuuluu paljon oppimista, elämyksiä, tuskaisiakin hetkiä ja joskus myös epätoivoa. Onneksi kukaan ei ole siinä prosessissa yksin, vaan apuna ovat ohjaavat opettajat ja muiden opiskelijoiden vertaistuki.
Merkitystä on myös sillä, minkälaisesta aiheesta työtään tekee. Aiheen onnistunut rajaus ja tavoitteen asetanta on osattava tehdä realistisesti, mutta riittävät haasteet varmistaen. Keinot, joilla tavoitteeseen pyrkii, on myös osattava valita huolella, jotta niiden avulla on mahdollisuus saavuttaa tavoite. Kun vielä onnistuu raportoimaan tulokset luotettavasti ja loogisesti, on jo lähellä loistavaa työtä. Tärkeää on myös arvioida kuinka luotettavasti ja eettisesti työ suoritettiin, onko se kokonaisuudessaan saavutettava ja miten tehdyt valinnat toimivat. Työn on oltava kiitettävä loppuun asti.
Entä kun työ on valmis? Ensin alkuun syntyvät huojennus, helpotus, ylpeys, ehkä jopa kiitollisuus. Selvisin ja vieläpä upeasti. Työtä ei kuitenkaan tule unohtaa. Työn arviointilausuntoa kannattaa hyödyntää, sillä opinnäytetyö voi toimia referenssinä työnhakutilanteessa. On esimerkkejä siitä, miten aivan uuden aihealueen haltuunotto opinnäytetyössä on johtanut asiantuntijatehtävään juuri kyseisen aihealueen parissa. Siitä on kokemusta myös tämän tarinan kirjoittajalla.
Sen lisäksi kaikki ne opit, joita opinnäytetyöprosessissa syntyvät, ovat korvaamattomia etuja työelämässä. Vaikka työtä tehdessä ehkä tuntuu, että määrämuotoisen raportoinnin taito on aivan turha työelämässä, huomaa ennen pitkää, ettei näin ole. Tänä aikana, kun kirjoitamme arjessa pääasiassa lyhyitä viestejä, sähköposteja asiat tiivistäen tai puhekieltä pikaviestisovelluksiin, on oikeakielisen tekstin tuottaminen haastavaa ja harvinaista. Se on kuitenkin taito, jota tarvitsee ollakseen uskottava, vakuuttava ja pätevä asiantuntijatehtävässä, jollaiseen useimmat ammattikorkeakoulusta valmistuvat.
Toinen taito, johon opinnäytetyöprosessi opiskelijat perehdyttää, on määrämuotoisen tutkimisen taito. Ammattikorkeakoulussa lakisääteisen tehtävänsä mukaan opitaan soveltamaan tietoa, jota on olemassa ja käyttämään sitä työelämän hyödyksi. Se merkitsee tutkimista: selvitetään kuinka olemassa olevaa tietoa ja taitoa voidaan hyödyntää kulloinkin käsillä olevassa ongelmassa tai kehittämisen kohteessa. Opintojen aikana sitä tehdään ohjatusti perehtyen erilaisiin menetelmiin ja keinoihin, löytäen sopivat ja käyttäen niitä. On eri asia luoda sähköpiirustuksia organisaatiolle kuin tehdä markkinatutkimusta sille. Kumpaankin on omat menetelmänsä. Samoja ja monia muita kehittämistehtäviä tehdään työelämässä joka päivä. Ellei tietojen ja taitojen soveltamista ole opittu, tehdään asioita tuntumalla ja tulos ei ehkä ole niin hyvä kuin tutkimustaidoilla varustettuna olisi ollut. Siksi on hyvä hallita tutkimisen taito.
Opinnäytetyö on nimensä mukaan näyte osaamisesta. Siksi se tehdään tutkinto-ohjelman ammattialaan sen oppeja hyödyntäen. Samalla se usein vie tekijänsä alan sisälle tutustumaan sen käytäntöihin ja toimijoihin. Suhteet alan toimijoihin ovat kullanarvoisia työnhakuvaiheessa, mutta myös jo työelämässä toimiville. Monet opiskelijat ovat työelämässä koko opintojen ajan. Kuitenkin tutkintoon valmistuminen usein johtaa työtehtävien tai jopa työpaikan vaihdokseen. Silloin on hyvä tuntea alaa ja siellä toimivia. Mikäpä sen parempi tapa tehdä vaikutus kuin loistava opinnäytetyö.
Vielä yksi seuraus loistavan työn kirjoittamisesta on tähän vuosijulkaisuun päätyminen. Kaikki arvosanan 5 työthän osallistuvat Osaaja-kilpailuun ja ovat mahdollisia palkittavia ja tällaiseen julkaisuun päätyviä töitä. Siellä ne toimivat esikuvina tuleville opinnäytetyön tekijöille. Julkaisusta saa hyvän mallin siihen, miltä loistava työ näyttää.
Anne Pohjus
Kirjoittaja Anne Pohjus toimii yliopettajana SAMKin Master Schoolissa ohjaten vuositasolla lukuisan määrän opinnäytetöitä eri aloilla.
Artikkelikuva: Osaaja-kilpailun voittajat julkistettiin publiikissa. Osaaja-puheenvuoron piti lehtori Seija Olli.
Hyvinvoiva henkilöstö on organisaation yksi tärkeimmistä voimavaroista. Siksi on merkityksellistä kehittää henkilöstön hyvinvoinnin sekä työssäjaksamisen tueksi erilaisia menetelmiä. ”EtänäHyvin-koulutusmalli etäarviointia ja -ohjausta puhelimitse toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamisen ja työhyvinvoinnin tueksi” -hankkeen päätavoitteena on kehittää sekä pilotoida etäarviointia ja -ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön osaamista ja työhyvinvointia edistävä EtänäHyvin-koulutusmalli. Hankkeen osatavoitteena on lisätä kyseisen kohderyhmän työn fyysisten ja psykososiaalisten riskien tunnistamista ja hallintaa itsenäisesti suoritettavan koulutusmallin avulla sekä työhyvinvointia tukevien hyvien käytäntöjen levittämistä valtakunnallisesti.
Kehittämismenetelmänä hankkeessa sovelletaan IDEO:n palvelumuotoilumenetelmää, joka korostaa asiakaslähtöisyyttä. Palvelumuotoilulla tarkoitetaan palvelujen ihmislähtöistä innovointia, kehittämistä ja suunnittelua. Tällöin jo heti kehittämisvaiheen alussa otetaan palvelun tuleva käyttäjä mukaan aktiiviseksi kehittäjäksi. Palvelumuotoilua toteutetaan hankkeessa kolmiportaisen vaiheistuksen avulla: ymmärrys, konseptointi, prototypointi. Ymmärrysvaiheessa kerätään tietoa käyttäjistä, heidän tarpeistaan, toiveista ja mahdollisista ongelmista. Konseptointivaiheessa luodaan ja kehitetään ideoita, miten löydetyt tarpeet ja ongelmat ratkaistaisiin esim. ideointipajojen kautta. Prototypoinnissa kehitetään palvelun varsinainen versio. (Sirviö & Ruotsalainen 2020).
EtänäHyvin-koulutusmallia kehitetään yhteistyönä Satakunnan, Turun ja Vaasan ammattikorkeakoulujen kesken. Mukana hankkeen kohderyhmässä ovat Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pohjanmaan hyvinvointialueen akuuttihenkilöstö, joka toteuttaa etänä puhelimitse tapahtuvaa hoidon tarpeen arviointia sekä ohjausta. Satakunnan ammattikorkeakoulu on päävastuussa palvelumuotoilun soveltamisesta ymmärrysvaiheessa ja siinä saatujen tulosten käsittelystä. Ymmärrysvaihe toimii pohjana koko hankkeen jatkokehittämisvaiheille.
Palvelumuotoilu kehittämismenetelmänä
Palvelumuotoilu on käyttäjälähtöinen kehittämismenetelmä, joka keskittyy palveluiden suunnitteluun ja parantamiseen ymmärtämällä syvällisesti käyttäjien tarpeet, kokemukset ja odotukset. Se on erityisen tehokas työkalu silloin, kun halutaan luoda uusia tai parantaa olemassa olevia palveluja (Stickdorn ym., 2021). Palvelumuotoilussa hyödynnetään usein design-ajattelun (design thinking) periaatteita, jotka korostavat luonteenomaista kokeilua, iterointia ja käyttäjäpalautteen keräämistä koko kehitysprosessin ajan (Brown, 2009).
Palvelumuotoilua käytetään erityisesti silloin, kun kehitetään palveluja, jotka vaativat käyttäjän osallistumista ja vuorovaikutusta. Etänä puhelimitse toteutettavassa hoidon tarpeen arvioinnissa ja ohjauksessa käyttäjäkokemus ja palvelun sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä. Palvelumuotoilu auttaa tässä kontekstissa tuottamaan palveluja, jotka eivät ainoastaan ole teknisesti toimivia, vaan myös käyttäjäystävällisiä ja merkityksellisiä (Hassi & Laakso, 2019). Palvelumuotoilun suurin vahvuus on sen kyky tuottaa ratkaisuja, jotka aidosti vastaavat käyttäjien tarpeisiin ja parantavat heidän kokemustaan palvelun käytöstä. Tässä prosessissa loppukäyttäjä ei ole vain palvelun vastaanottaja, vaan aktiivinen osallistuja, joka vaikuttaa palvelun muotoiluun ja kehittämiseen (Polaine ym., 2019).
Palvelumuotoilun hyödyt ja haasteet
Palvelumuotoilu tarjoaa monia etuja, kuten asiakaslähtöisen lähestymistavan, joka parantaa palvelun laatua ja asiakastyytyväisyyttä (Koskela-Huotari & Vargo, 2020). Se edistää myös innovaatioita, koska se rohkaisee kokeiluihin ja uusien ratkaisujen testaamiseen (Micheli & Caniato, 2021). Hyvin suunnitellut palvelut voivat parantaa myös prosessien tehokkuutta ja vähentää kustannuksia (Stickdorn ym., 2021).
Palvelumuotoilussa on myös haasteita, kuten jatkuvan käyttäjäpalautteen keräämisen vaatimukset ja iteratiivisten prosessien tarve, jotka voivat olla ajankäytöllisesti ja resursseiltaan kuormittavia (Kujala ym., 2020). Organisaatioissa voi esiintyä myös vastarintaa muutoksille, erityisesti jos henkilöstö ei ole tottunut käyttäjälähtöisiin lähestymistapoihin (Bason, 2018). Palvelumuotoilun vaikutusten mittaaminen voidaan nähdä myös haastavana, sillä tulokset eivät aina ole välittömiä tai helposti mitattavissa (Micheli & Caniato, 2021).
Taustaselvitykset ja aineistonkeruu
EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää ymmärtää etänä tapahtuvan hoidon tarpeen arvioinnin ja ohjauksen erityispiirteet ja haasteet. Siksi kohdehenkilöstön ajatuksia työnsä voimavara- ja kuormitustekijöistä sekä tuen tarpeesta selvitettiin yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa nousi esille monia tekijöitä, jotka vaikuttavat heidän kokemuksiinsa, kuten työympäristön hallinta, teknologian käyttö ja työyhteisön tuki. Haastattelujen avulla saatiin tietoa siitä, kuinka etäarviointia ja -ohjausta toteuttavat kokevat, että heidän työhyvinvointiaan voisi tukea ja miten koulutusmalli voisi vastata näihin tarpeisiin.
Ymmärryksen lisäämiseksi tehtiin myös aiheeseen liittyvää taustaselvitystä kirjallisuudesta. Kirjallisuudesta kävi ilmi, että etänä hoidon tarpeen arviointia ja -ohjausta toteuttavien työntekijöiden hyvinvointia tukevat muun muassa joustavat työaikajärjestelyt, koulutuksen ja osaamisen kehittäminen sekä työyhteisön tuki (Martikainen ym., 2020). Kirjallisuudessa käsiteltiin myös etätyön kuormitustekijöitä, kuten esimerkiksi työstä palautumista sekä työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymistä, jotka voivat vaikuttaa työssä jaksamiseen (Mäkelä & Salmela-Aro, 2021). Näiden haastatteluista ja kirjallisuudesta saatujen näkökulmien pohjalta luotiin hankkeen koko kohdehenkilöstölle (noin 90 vastaajaa) kyselylomake, jonka tarkoituksena on kerätä laajempi aineisto EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisen tueksi. Kysely toteutetaan mukana olevilla hyvinvointialueilla kevään 2025 aikana.
Haastattelujen ja kirjallisuuden pohjalta voidaan jo tässä vaiheessa todeta, että etähoitotyön ammattilaiset kaipaavat erityisesti koulutusta ja tukea teknologian käytössä sekä vertaistukea ja työyhteisön tukea. Näitä tekijöitä voidaan vahvistaa EtänäHyvin-koulutusmallilla, joka tarjoaa osallistujille mahdollisuuden kehittää osaamistaan ja saada tukea työssä jaksamiseen.
Johtopäätökset ja tulevaisuudennäkymät
EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämisessä on tärkeää huomioida, että etänä puhelimitse toteutettava hoidon tarpeen arviointi on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, jossa ammattilaiset tarvitsevat jatkuvaa tukea ja koulutusta sekä ennen kaikkea voimavaroja. IDEO:n palvelumuotoilun menetelmä tarjoaa vahvan pohjan EtänäHyvin-koulutusmallin kehittämiselle, koska se tuo esiin käyttäjien tarpeet ja kokemukset sekä mahdollistaa jatkuvan käyttäjäystävällisen kehittämisen. Käyttäjätarpeiden ja kokemuksien jälkeen seuraavassa ideointivaiheessa luodaan potentiaalisia ratkaisuja yhdessä kohderyhmän kanssa. Ideointivaiheen jälkeen laaditaan EtänäHyvin -koulutusmalli, joka pilotoidaan keväällä 2026. Pilotoinnin jälkeen koulutusmallia muokataan pilotoinnissa mahdollisesti esiin tulleiden muutostarpeiden mukaisesti.
Koulutusmallin tavoitteena on parantaa etänä hoidon tarpeen arviointia ja ohjausta tekevien työntekijöiden työhyvinvointia ja jaksamista tarjoamalla heille työkaluja, tukea ja koulutusta, jotka auttavat heitä hallitsemaan työn kuormitustekijöitä ja vahvistamaan voimavaratekijöitä. Tulevaisuudessa koulutusmallia voidaan laajentaa ja muokata tarpeen mukaan, jotta se pystyy vastaamaan etähoitotyön muuttuviin haasteisiin. EtänäHyvin- koulutusmalli tulee hankkeen päättymisen jälkeen avoimesti kaikkien saataville Opin.fi-alustalle. Hanke päättyy joulukuussa 2026.
Etänä hyvin -hanke on ESR+ osarahoittama ryhmähanke, jossa hankkeen päätoteuttaja on Turku AMK.Osahankkeen toteuttajina ovat Satakunnan ammattikorkeakoulu Oy ja Oy Vaasan ammattikorkeakoulu. Hankkeessa tavoitteena on yhdessä kehittää etäarviointia ja ohjausta toteuttavan akuuttihenkilöstön kanssa EtänäHyvin-koulutusmalli työhyvinvoinnin tueksi. Hankkeen toteutusaika on 1.9.2024 – 31.12.2026.
Lähteet
Bason, C. (2018). Designing for the Public Good: The Role of Design in Public Services. Design Management Review, 29(1), 10-17.
Brown, T. (2009). Change by design: How design thinking creates new alternatives for business and society. HarperBusiness.
Hassi, L., & Laakso, M. (2019). Service design in health care: An overview. International Journal of Healthcare Management, 12(1), 4-12.
Koskela-Huotari, M., & Vargo, S. L. (2020). Service-Dominant Logic: A New Perspective on Service Design. Journal of Service Research, 23(1), 3-18.
Kujala, S., Rönkkö, K., & Rantakokko, P. (2020). Service Design in the Public Sector: A Systematic Literature Review. Journal of Service Research, 23(3), 345-362.
Martikainen, M., Liukkonen, T., & Järvinen, M. (2020). Etätyöntekijöiden hyvinvointi ja tuki. Työelämän tutkimus, 18(4), 330-342.
Micheli, P., & Caniato, F. (2021). Service Design and Innovation: A Systematic Literature Review. Journal of Business Research, 124, 1-12.
Mäkelä, P., & Salmela-Aro, K. (2021). Etätyön kuormitustekijät ja niiden hallinta. Suomen Lääkärilehti, 76(10), 1232-1239.
Polaine, A., Løvlie, L., & Reason, B. (2019). Service design: From insight to implementation. Rosenfeld Media.
Stickdorn, M., Lawrence, A., & Hormess, M. E. (2021). This is service design doing: Applying service design thinking in the real world. O’Reilly Media.
Simulaatiopedagogiikka on noussut merkittävään rooliin opetustilanteissa monilla eri aloilla sen merkityksen kasvaessa oppimisen mahdollistajana. Simulaatiot tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia oppimiseen, harjoitteluun ja innovointiin muuttaen sekä syventäen koulutuksen pedagogisia työmenetelmiä. Virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden avulla opiskelijat voivat kokea realistisia oppimistilanteita turvallisessa ympäristössä. Esimerkiksi hoitotyön opiskelijat voivat harjoitella lääkkeenjakoa pelillisessä virtuaalisessa lääkehuoneessa, mikä kehittää heidän taitojaan ja valmiuksiaan ennen todellisiin asiakas- ja potilaskohtaamisiin siirtymistä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon opetuksen uudet mahdollisuudet
Sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) simulaatiot tarjoavat mahdollisuuden harjoitella erilaisia toimenpiteitä ja hoidollista päätöksentekoa aiheuttamatta riskiä. Tämä parantaa hoidon laatua sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta. Lisäksi simulaatiot auttavat sotealan ammattilaisia pysymään ajan tasalla uusimmista näyttöön perustuvista menetelmistä ja teknologioista. Simulaatiot mahdollistavat myös uusien tuotteiden ja rakenteiden testaamisen sekä pilotoimisen. Mahdollisesti voidaan vähentää kustannuksia ja riskejä sekä nopeuttaa innovaatioiden käyttöönottoa. Simulaatiot ovat olennainen osa uusien hoitotyöntutkimussäätiön (Hotus) näyttövinkkien testausta.
Moniammatillisuus tarjoaa näköalapaikan
Simulaatio-oppimista on mahdollista syventää moniammatillisen yhteisopettajuuden keinoin. Näin kyetään tarjoamaan opiskelijoille jo opintojen aikana laajempia näkökulmia sotealan työpaikoille ja työtehtäviin. Yhteisopettajuuden kautta moniammatillisuus jalkautuu oppijoiden saavutettavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon opettajat ovat pohjakoulutukseltaan muun muassa sairaanhoitajia, fysioterapeutteja, kuntoutuksen ohjaajia, sosionomeja sekä geronomeja. Heidän ammattitaitonsa korostuvat opettajayhteistyössä oppijoiden eduksi. Lisäksi opettajien on mahdollista oppia toisiltaan ja kehittyä ammatissaan. Yhteisopettajuudessa korostuukin jatkuvanoppimisen käsite sekä vahva kollegiaalisuus.
Viihteellisyys oppimisen tukena
On todettu simulaatioiden tarjoavan uusia ja jännittäviä kokemuksia, joihin tämän päivän nuoret opiskelijat eli diginatiivit ovat tottuneet. Diginatiiveista on puhuttu jo yli vuosikymmenen ajan, he sellaisia nuoria kenelle digitaalisuuden maailma on hyvin tuttu jo arkipäivän toiminnoista. Suurin osa nuorista opiskelijoista on juuri diginatiiveja, joille digitaalisuus on täysin normaalia, ei olleenkaan offensiivista, kuten se saattaa olla vanhemmille opiskelijoille esimerkiksi uudelleen kouluttautujille. Diginatiivit saattavat viettää päivässä useita tunteja digitaalisissa ympäristöissä. Välillä hoitaen sosiaalisia suhteita ja välillä pelaten erilaisia pelejä. Pelit koetaan viihteenä ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna kiinnostus pelejä kohtaan kasvaa tarjoten pelaajalle haasteita, onnistumisen kokemuksia sekä aktivoivaa osallistumista pelissä tapahtuvaan päätöksentekoon. Pelit tarjoavat vaihtelua arkiseen oppimiseen, minkä vuoksi pelien avulla pystytään motivoimaan ja innostamaan opiskelijoita oppimaan hyödyntäen koulutuksessa menetelmää, mikä on perinteisemmin liitetty vain huviin ja viihteeseen. Pelit kokoavat myös ryhmiä pelaamaan eli tähän linkittyy lisäksi sosiaalinen näkökulma. Vertaisoppijoiden kautta saattaa tulla myös kilpailua pelin tuloksista, mikä motivoi opiskelijoita korkeampiin pistetuloksiin ja tässä yhteydessä myös oppimistuloksiin. Esimerkiksi VR-pelit vievät opiskelijat realistisiin sosiaali- ja terveysalan ympäristöihin, joissa he voivat oppia tarinoiden keinoin ennennäkemättömällä tavalla. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumattomalle oppimiselle.
Tulevaisuudennäkymät
Simulaatiopedagogiikan kehitys jatkuu vauhdilla, ja sen sovellukset laajenevat jatkuvasti. Tulevaisuudessa voimme odottaa entistä realistisempia ja immersiivisempiä simulaatioita, jotka muuttavat tapaamme oppia, työskennellä ja kehittää itseämme. Simulaatiot ovat vahvasti tulevaisuuden innovaatioiden ytimessä.
Merkittävä kysymys nyt ja tulevaisuudessa on se, miten vakuutetaan kansallisella tasolla päättäjät siitä, että pedagoginen tulevaisuusinvestointi on kannattavaa yhteiskunnallisesti tarkasteltuna. Terveysteknologisia ja digitaalisia opetusratkaisuja voidaan edelleen kehittää uusimpien suuntaviivojen valossa ja sitä kautta lievittää käytännön hoitotyön kuormittavuutta. Tutkimusten ja hankkeiden kautta tehdään näkyväksi uudet innovaatiot ja näin kyetään levittämään hyviä käytäntöjä sekä tietoa.
Artikkelikuvassa vasemmalla blogitekstin kirjoittajat opetuspäällikkö Nina Leppälammi (SAMK) ja hoitotyön lehtori Sini-Charlotta Kamberg (Sataedu). Lisäksi kuvassa muita samkilaisia Digisimu-hankkeen toimijoita Anni Riikonen, Terhi Lahti-Myllymäki ja Katri Inkinen.
Matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-ala (Marata) on dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä toimiala, jonka osaamisen kehittämisessä ammattikorkeakouluilla on merkittävä rooli. Marata-verkosto, Arene ry:n alainen koulutusalakohtainen kehittämisryhmä, kokoaa yhteen kaikki 13 restonomeja kouluttavaa ammattikorkeakoulua Suomessa. Ammattikorkeakoulut tarjoavat korkeinta matkailu-, ravitsemis- ja tapahtuma-alan koulutusta Suomessa, ja Marata-verkoston toiminnan keskiössä on koulutuksen kehityksen tukeminen ja alan tunnettuuden edistäminen. Tämä laaja-alainen yhteistyöverkosto mahdollistaa koulutuksen kehittämisen lisäksi yhteiset hankkeet sekä aktiivisen vuoropuhelun elinkeinon toimijoiden kanssa.
Vahvaa yhteistyötä ja kehittämistyötä
Marata-verkosto on aktiivinen toimija, jonka keskeisiä toimintamuotoja ovat säännölliset kokoukset ja kehittämisseminaarit sekä aktiivinen vuoropuhelu tapaamisten välillä. Verkosto toimii koulutuksen laadun ja kehityksen edistäjänä, varmistaen, että restonomikoulutus vastaa niin elinkeinoelämän tarpeisiin kuin tulevaisuuden haasteisiin. Kehittämisseminaarit ja verkosto tarjoavat myös vertaisoppimisen ja -kehittämisen mahdollisuuksia. Vaikka tutkintonimike on valtakunnallisesti sama, sisällöt poikkeavat toisistaan paljonkin koulutuksittain, mikä verkostossa näkyy aitona yhteistyönä alan näkyvyyden ja tunnettuuden lisäämiseksi, vaikka tietyssä mielessä olemme toki keskenämme kilpailijoitakin. Kehittämisseminaarit muun muassa järjestetään aina jonkin korkeakoulun tiloissa, jolloin opimme jatkuvasti enemmän esimerkiksi siitä, miten kampukset kehittyvät ja minkälaisia oppimisympäristöjä eri koulut tarjoavat.
Verkoston toiminnan vahvuus on ammatillinen kehittyminen erilaisten yritysvierailujen ja virikepuheenvuorojen kautta, oli kyseessä sitten opiskelijoiden tai henkilökunnan tilaisuus. Verkosto on myös aktiivisesti muun muassa kommentoinut valtakunnallista pääsykoetta sen eri kehitysvaiheissa sekä osallistunut osaamisen ennakointifoorumin työhön. Tämän lisäksi verkosto tekee tiivistä yhteistyötä Mara ry:n, SURE:n, SMALlin ja muiden toimijoiden kanssa alan veto- ja pitovoiman edistämiseksi. Marata-verkosto on vakiinnuttanut paikkansa, sillä se kutsutaan myös mukaan keskusteluihin esimerkiksi matkailukoulutuksen pohjoismaisen kehityksen osalta ja verkostolta pyydetään näkemyksiä ja lausuntoja erilaisiin hankkeisiin, oli kyseessä sitten luomuopetus ammattikorkeakouluissa tai henkilöbrändäyksen merkitys matkailualalla.
Tammikuussa 2025 Marata-verkoston kaikki 13 jäsenkoulua oli mukana Matkamessuilla yhteisellä messuosastolla, jossa ne esittelivät alan koulutusta pohjoisesta etelään. Tapahtuma tarjosi erinomaisen tilaisuuden tuoda esiin restonomikoulutuksen monipuolisuutta ja sen tarjoamia uramahdollisuuksia, sekä toki myös verkostoitumismahdollisuuksia korkeakoulujen edustajille. Yhteistyön tiiviydestä kertoo paljon se, kuinka hyvin osastolla työskennelleet osasivat kertoa messukävijöille eri korkeakoulujen tarjoamista mahdollisuuksista, vaikka edustivatkin itse vain yhtä koulua.
Marata-verkoston kautta koordinoidaan myös Resto-tietotaitokilpailuja, jotka ovat olleet osa restonomikoulutuksen perinnettä jo yli 20 vuotta. Kilpailu tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden mitata osaamistaan, verkostoitua alan ammattilaisten kanssa sekä kehittää taitojaan aidossa kilpailuympäristössä.
Kilpailun järjestäjä vaihtuu vuosittain, ja tulevat järjestäjät on jo sovittu vuoteen 2029 asti, seuraavina XAMK 2026 ja Haaga-Helia 2027. Pitkäjänteinen suunnittelu kertoo kilpailun vakiintuneesta asemasta ja sen arvostuksesta niin opiskelijoiden kuin korkeakoulujen keskuudessa.
Tulevaisuus yhteistyön voimin
Verkoston tekemä yhteistyö ammattikorkeakoulujen, yritysten ja muiden alan toimijoiden kanssa luo vahvan pohjan alan tulevaisuuden osaamisen rakentamiselle. Verkoston toiminta edistää restonomikoulutuksen tunnettuutta ja vaikuttavuutta, sekä pyrkii omalta osaltaan varmistamaan, että ala pysyy elinvoimaisena ja kilpailukykyisenä muuttuvassa maailmassa. Verkostossa muun muassa seurataan säännöllisesti restonomikoulutusten, sekä AMK- että YAMK-koulutusten vetovoimaa, aloituspaikkojen kehitystä, koulutusvientiin liittyviä toimenpiteitä ja opetussuunnitelmauudistuksia.
Yksi verkoston toiminnan keskeisistä voimavaroista on sen avoimuus ja matalan kynnyksen yhteistyökulttuuri. Tämä näkyy esimerkiksi kehittämisseminaareissa, joissa jo esittäytymiskierroksen aikana osallistujat tarjoavat apuaan ja osoittavat kiinnostusta yhteisten hankkeiden edistämiseen. Sekä onnistumisista että epäonnistumisista käydään avointa vuoropuhelua, sillä yhteisenä päämääränä on restonomikoulutuksen jatkuva kehittäminen ja opiskelijoiden työelämävalmiuksien vahvistaminen.
Jaettu asiantuntijuus ja yhteinen tekeminen luovat vaikuttavuutta – verkoston katse on jo vuodessa 2026.
Teksti ja kuva: lehtori Heini Korvenkangas
Kirjoittaja on Marata-verkoston varapuheenjohtaja.
Artikkelikuva on Matkamessuilta, joille Marata osallistui.
At first glance, nanotechnology might seem unrelated to the work of healthcare professionals. Therefore, we found it overwhelming to be sent to researcher exchange in Bulgaria, hosted by NanoTech Lab Ltd. (Research & Development of Nanomaterials and Nanotechnologies Ltd.) However, as we delved deeper into the intersection of these fields during our research exchange, we were amazed by how much we could learn from one another. In this blog post, we’ll share our experiences from a two-week project secondment in Bulgaria and explore the exciting possibilities that emerged.
Bridging the gap between physical rehabilitation and mental health support is more than just bringing experts together—it’s about fostering true collaboration. While multidisciplinary teams offer diverse perspectives, real progress happens through interdisciplinary cooperation, where knowledge is not just shared but continuously refined and expanded. Achieving this level of integration isn’t easy; it demands open dialogue, a willingness to challenge conventional boundaries, and a commitment to rethinking how healthcare and research intersect.
Integrating healthcare—particularly physical rehabilitation and mental health support—with nanotechnology is more than just a technical challenge; it’s an intellectual one. Experts from vastly different fields must come together to build a shared understanding of how nanotechnology, and specifically nanomaterials, interact with healthcare. Our individual expertise may differ, but real growth happens when we learn from each other and find common ground.
We have already learned that nanomaterials are transforming rehabilitation by making prosthetics, orthotics, and support gear lighter, stronger, and more adaptable. Smart textiles embedded with nanosensors can monitor muscle activity and pressure in real time, providing instant feedback to aid rehabilitation and prevent injuries. This provides valuable insights for both physical recovery and mental health management, helping tailor treatments to individual needs. By enhancing both mobility and patient comfort, these advancements are reshaping the recovery experience, making treatments more personalized and effective.
New polymer composite nanomaterials with enhanced mechanical and physical properties can revolutionize assistive devices used in physical rehabilitation, making them more durable, lightweight, and adaptable to individual needs. These advanced materials improve the comfort and functionality of prosthetics, orthotic supports, and rehabilitation equipment, enabling better mobility and reducing physical strain for users. The improved ergonomics and responsiveness of such devices contribute to a more effective recovery process, enhancing patients’ confidence and overall well-being. Additionally, the use of nanomaterials in rehabilitation tools can provide biofeedback mechanisms, helping individuals monitor progress and stay motivated, which supports mental health. By reducing discomfort and increasing independence, these innovations ultimately foster a positive psychological impact, promoting resilience and emotional stability in individuals undergoing rehabilitation.
Given all this, we are still wondering what nanotechnology could possibly offer to real life when dealing with problems like drug abuse, schizophrenia, neurological disorders, musculo skeletal impairments. And will these innovations be equally distributed? If healthcare systems are already struggling with inequity, what ensures that these advancements don’t simply reinforce existing disparities? The future of nanotechnology in healthcare is not just about innovation—it is about integration. It must align with ethical considerations, caregiving structures, and the policies that shape medical access. If advanced nanomaterials are to bridge the invisible gaps in healthcare, they must do so with an awareness that medicine is more than just science; it is a deeply human practice, interwoven with the lives, emotions, and social conditions of those it seeks to serve.
We are grateful for the financial support of the European Research Agency through the EU Horizon 2020 MSCA RISE Project, ReACTIVE Too, Grant Agreement No 871163.
Writers:
Taina Jyräkoski, M.Sc., physiotherapist, project manager, Satakunta University of Applied Sciences
Jenni Huhtasalo, RN, D. Soc. Sc., Senior Researcher, Satakunta University of Applied Sciences
Evgeni Ivanov, Prof., Research and Development of Nanomaterials and Nanotechnologies -NanoTechLab Ltd., Acad., Sofia, Bulgaria
Suomessa puhutaan tänä päivänä yli 150 eri kieltä, ja vieraat kielet ovat yhä useammin läsnä arjessamme. Samalla englannin kielestä on tullut entistä hallitsevampi. Kielten kirjo on laajentunut, samaan aikaan kun mediassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja asiantuntijapiireissä ollaan yhä huolestuneempia Suomen kielivarannon köyhtymisestä.
Kielivaranto kattaa kaikki kielet, joita ihminen käyttää eri tilanteissa – äidinkielestä koulussa opittuihin kieliin. Se muodostuu sekä informaalisesta että formaalisesta oppimisesta, mutta erityisesti formaalin opetuksen vetovoima on laskenut merkittävästi.
Kieltenopettajana näen, että oppijoiden ajankäytöstä käydään yhä kovempaa kilpailua. Vieraan kielen oppiminen vaatii vaivannäköä – ominaisuutta, joka on ristiriidassa digiajan tehokkuusajattelun kanssa, jossa nopeus ja vaivattomuus menevät usein etusijalle.
Vaikka kieltä voi oppia esimerkiksi TikTok-videoita katsomalla, syvällisempi kielitaito vaatii monipuolista harjoittelua, kulttuuritietoista opetusta ja aitoja vuorovaikutustilanteita. Tavoitteellinen kielitaidon kehittäminen on tällä hetkellä kuitenkin yhä harvempien oppijoiden hallussa, mikä huolestuttaa kieltenopetuksen asiantuntijoita. Tähän haasteeseen tuntuu olevan vaikea löytää ratkaisuja.
Tässä artikkelissa tarkastelen monikielisen opiskelijan kielivarantoa. Hänen esimerkkinsä korostaa, kuinka tärkeää on vaalia monipuolista kielitaitoa, sillä se avaa mahdollisuuksia, joita pelkkä englanti ei yksin voi tarjota.
Monikielisyyden kautta kohti kansainvälisiä mahdollisuuksia
33-vuotias espoolainen Taha Namiq työskentelee projektipäällikkönä IT-konsultointiyrityksessä Capgemin. Työnsä ohella hän opiskelee tuotantotalousinsinööriksi Satakunnan ammattikorkeakoulun englanninkielisessä monimuotoisessa tutkinto-ohjelmassa. Kotikielinään Taha puhuu kurdia ja suomea, mutta sujuvasti myös englantia ja mandariinikiinaa. Lisäksi hänellä on toimiva peruskielitaito italian ja ruotsin kielissä.
Taha on suorittanut Kiina-painotteisen liiketalouden kandidaatin tutkinnon Tanskassa ja kansainvälisen taloustieteen kiinankielisen maisterin tutkinnon Kiinassa. Työkokemusta hänelle on kertynyt useista maista, kuten Kiinasta ja Turkista, joissa kielitaito ja kulttuurinen ymmärrys ovat olleet keskeisiä työssä.
Tahan kielitaito on kehittynyt monivaiheisesti. Esimerkiksi mandariinikiinan opiskelu Tanskassa oli aluksi haastavaa, mutta Kiinaan muuton myötä kielitaito parani nopeasti. Hän korostaa, että kielitaidon kehittäminen ei ole vain käytännön taito, vaan myös väline kulttuurisen ymmärryksen syventämiseen. Kielten osaaminen on auttanut häntä ymmärtämään eri kulttuureja ja kommunikoimaan sujuvasti niin työkavereiden kuin asiakkaiden kanssa. Lisäksi hän on oppinut käytännössä, kuinka kielitaito tukee luottamuksen rakentamista.
Monipuolinen kielitaito on ollut Tahan kilpailuetu työmarkkinoilla. Esimerkiksi Business Finlandin haastattelussa kiinan kielen osaaminen auttoi häntä saamaan harjoittelupaikan Pekingistä. Vaikka hän suhtautuu ruotsin kielen taitoonsa vielä nöyrästi, hän on huomannut sen olevan varsin hyödyllisen toimiessaan Pohjoismaissa toimivien kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Ruotsin kielen osaamisen kehittäminen jatkossakin tuo Tahalle lisää uramahdollisuuksia Pohjoismaissa toimivissa yrityksissä.
Tahan tulevaisuuden suunnitelmat kieliopintojen suhteen ovat kunnianhimoiset. Hän suunnittelee aloittavansa japanin ja arabian kielen opiskelun, sillä näiden kielten osaaminen voi avata uusia työmahdollisuuksia. Hän uskoo, että monipuolinen kielitaito on yhä tärkeämpää globalisoituvassa maailmassa. Vaikka kehittyvä teknologia, kuten käännössovellukset ja tekoäly, helpottavat kielitilanteista selviytymistä, Taha korostaa, että koneet eivät voi korvata ihmistä aidossa vuorovaikutustilanteessa.
Monipuolinen kielitaito on Suomessa toimiville yrityksille yhä tärkeämpää
Yrittäjien kyselyn mukaan lähes 60 % yrityksistä pitää kielitaitoa joko erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä, ja erityisesti teollisuudessa ja kansainvälisessä asiakaspalvelussa kielitaitotarve kasvaa. Vaikka englanti on monille yrityksille ”toinen kotikieli”, myös ruotsin ja muiden kielten osaaminen avaa lisää mahdollisuuksia. Kielitaito on kilpailuetu ja usein edellytys menestykselle globaalissa työelämässä. Pienelle kansakunnalle, joka on riippuvainen viennistä, kielitaito on olennainen osa kansainvälistä menestystä.
Artikkelin on kirjoittanut Satakunnan ammattikorkeakoulussa yli 20 vuotta toiminut kieltenopettaja ja Ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän asiantuntijatiimin jäsen. Asiantuntijatiimi on kollegiaalinen elin, joka edistää ammattikorkeakoulujen kielten ja viestinnän opetuksen tunnettavuutta ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun opetuksen kehittämiseksi.
