”Tähänkö nämä kengät kuuluu jättää”, kysyy teneriffalainen vaihto-opiskelija Aitor eteisessä. Perässä seuraavat María, Keyla ja Andrea, niin ikään espanjalaisia. Seurue on viettänyt lauantaipäivää Vanhan Rauman joulun avajaisissa, ja kyllä – joulupukkikin tuli nähtyä. Nyt he ovat tulleet kotiini lounaalle, ja tuliaisiksi saan jamón serranoa, ilmakuivattua kinkkua.
Vaihto-opiskeluun ei välttämättä kuulu vierailu opettajan kotona, mutta tämän nelikon tausta on hauska osoitus kansainvälisen liikkuvuusohjelman koukeroista. Kahtena viime vuonna olen vieraillut Teneriffan yliopistoissa, tuliaisina kolme Erasmus+-sopimusta. Ensimmäisellä kerralla kävin esittelemässä SAMKia muun muassa La Lagunan yliopistoon kuuluvassa EUTURissa ja IRIARTEsissa, jotka sijaitsevat saaren pohjoispuolella – EUTUR pääkaupungissa Santa Cruzissa ja IRIARTE puolestaan vehreässä Puerto de la Cruzissa. Itse La Laguna, pääyliopisto, tuli jo tuolla käynnillä tutuksi, mutta vasta viime vuonna pääsin tapaamaan matkailun koulutusohjelman johtajaa, ja näin saatiin saaren yksi matkailua tarjoava koulu lisää Erasmus-tarjontaan.
Kaiken kaikkiaan Teneriffalta saapui vaihtoon kuusi opiskelijaa syksyksi 2018, ja he ovat ensimmäisiä kanarialaisia vaihto-opiskelijoita Palveluliiketoiminnan osaamisalueella
Vain Keyla ja Andrea tunsivat toisensa entuudestaan, Aitor ja María tutustuivat muihin Teneriffan lentokentällä Suomeen lähtiessään. Andrea ja Aitor opiskelevat matkailua kolmatta vuotta, Keylalla ja Maríalla on jo neljäs ja samalla viimeinen vuosi menossa. Kaiken kaikkiaan Teneriffalta saapui vaihtoon kuusi opiskelijaa syksyksi 2018, ja he ovat ensimmäisiä kanarialaisia vaihto-opiskelijoita Palveluliiketoiminnan osaamisalueella, kenties koko SAMKissa. Sattumallakin on näppinsä pelissä, kun otamme jutuksi vaihtokohteen valinnan. María halusi syventää saksan kielen taitojaan, mutta kun Saksan hakuprosessi ei mennyt oletetulla tavalla, hän päätti vaihtaa SAMKiin. Aitor tunnustaa aprikoineensa Tšekin ja Suomen välillä, ja kun oli kuullut uudesta vaihtokoulusta, päätyi hän jälkimmäiseen: ”Halusin jotakin eksoottista, ja sitä tämä todellakin on ollut”, hän nauraa.
”Halusin jotakin eksoottista, ja sitä tämä todellakin on ollut”, hän nauraa.
Eksotiikkaa ei vaihtareiden elämästä ole puuttunut, niistä on pitänyt huolen niin road trip Lappiin, sakkoautoilu Helsingissä kuin yön pilkkopimeydessä polkupyöräilykin. Jokapäiväisempiä ihmetyksen aiheita ovat olleet sää, puiden valtava määrä, suomalaisten nuorten ujous puhua englantia ja paikallisten avuliaisuus – poikkeuksena viimeksi mainittuun María tosin kertoo tarinan pyörällä kaatumisestaan – ohi polkenut vanhempi mies tyytyi vain tuijottamaan ja jatkamaan matkaansa, vaikka hän vollotti surkeana maassa.
Ryhmän naiset ylistävät kilpaa SAMKin Porin-kampusta: ”Opiskelijoilla on todella hienot tilat, sekä työskentelyyn että vähän vapaampaan oleiluun”, he toteavat. Nuorten mukaan SAMKin opettajat ovat helposti lähestyttäviä ja ystävällisiä. ”He jopa syövät samassa tilassa opiskelijoiden kanssa”, Andrea ihmettelee. Espanjassa opettaja on virallisempi, eikä kadulla vastaan tullessaan välttämättä edes tervehdi opiskelijoitaan.
Opiskelijoiden perheet ovat vierailleet Suomessa. Aitor kertoo, miten varoitti isäänsä syksyn ankeasta luonnosta ja pimeydestä. Hän koetti kuvailla isälleen, miten kaunista vielä oli ollut elokuussa, kun hän oli saapunut maahan. Isän reaktio kuitenkin yllätti, sillä tämä oli ollut kaikesta harmaudesta aivan haltioissaan, Teneriffalla kun vuodenaikojen vaihtelu on pikemminkin kalenterista havaittava ilmiö.
”Tämä jakso on ollut ainutlaatuinen elämässäni, ja olen aivan oikealla alalla”
SAMKissa opiskelu on sujunut hyvin, ja kotiinlähtö häämöttää. Pian nuoret ovat perheidensä luona, mutta aina ei lähtö kotiinkaan ole pelkkää iloa. Aitor tuumaa, että on hienoa mennä taas takaisin omaan elämään, mutta toisaalta tuntee haikeutta. ”Tämä jakso on ollut ainutlaatuinen elämässäni, ja olen aivan oikealla alalla”, hän toteaa.
Ryhmä suuntaa illan pimeydessä Poriin. Sovimme tapaavamme jouluna, vähän lämpimämmissä merkeissä Teneriffalla. Ensin kuitenkin käydään läpi auton jäisen tuulilasin puhdistaminen. Harjan toisessa päässä oleva skrapa naurattaa Aitoria, sillä hän oli edellispäivänä koettanut irrottaa jäätä pelkällä harjalla, eikä vielä vartin harjaamisenkaan jälkeen ollut tyytyväinen tulokseen. ”Ei ihme”, iloinen nuori mies pudistelee päätään.
Maanantaina on ensilumen jälkeinen aamu. Kirjastossa tapaan innostuneen Aitorin: ”Tiina, heräsin seitsemältä, ja olemme koko aamun olleet ulkona valokuvaamassa lunta. En ole koskaan ennen nähnyt oikeaa lumisadetta, tämä on mahtavaa!”
”Tiina, heräsin seitsemältä, ja olemme koko aamun olleet ulkona valokuvaamassa lunta. En ole koskaan ennen nähnyt oikeaa lumisadetta, tämä on mahtavaa!”
Kirjoittaja: Tiina García, matkailun lehtori