Tekijä: Inna Saarinen

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Markkinointi - Marketing, Suomenkieliset, Yleinen - General

‘Leanit iteraatiot’ osana kv-strategiaa: Kuinka rakentaa tehokas tapa opiskelijarekrytointiin – case SAMK

‘Perinteinen’ opiskelijarekrytointi keskittyy messuihin ja agentteihin ja monilla korkeakouluilla on tästä pitkät perinteet ja vakuuttava koneisto. Maailmanmittapuulla pienen korkeakoulun brändi ja resurssit eivät aina tässä kentässä yllä isojen tasolle, tai sitten ne on ainakin kohdennettava tarkasti. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö juuri tämän ‘pieni korkeakoulu’ voisi olla se paras ja mielenkiintoisin opiskelu- ja uramahdollisuus nuorelle. 

– Kansainvälisessä työssä, kuten muussakin, on tärkeää innostua. Innostus tarttuu! Me suomalaiset teemme yleensä kaiken hyvin, täsmällisesti ja teknisesti täydellisesti. Kun tähän lisätään innostunut asenne ja sopiva kokeilukulttuuri, on tuote kunnossa ja pääsemme kohti tavoitteita, innostaa lavalla teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä.

Koronakevät laittoi kasvokkain kohtaamiselle ja opiskelijarekrymessuille livenä stopin. Samalla moni koulu siirtyi kokonaan verkkoon, muun muassa Intiassa. Intiassa jo kuluneena vuotena verkosto- ja jalkatyötä (eli Uberilla koulusta kouluun) tekivät teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä ja erityisasiantuntija Santeri Koivisto. Tavoite oli selkeä: kasvattaa Intiasta hakevien ja tulevien opiskelijoiden määrää kumppanuuksien ja tunnettuuden kautta. Intia on täynnä teknologiasta kiinnostuneita nuoria ja Satakunta tarvitsee kipeästi alan osaajia. Jalkatyöllä päästiin hyvään alkuun ja Intiasta tulevien hakemusten määrä on nelinkertaistunut (joskin suuruusluokka on vielä <100). Tärkeintä oli saada niin sanotusti ‘pää auki’ ja testata markkinaa ennen suuria panostuksia (lean!).

Vastaanotto oli Intiassa erinomaista. Monesti opiskelijoiden tietämys kohdekorkeakoulustaan on tasolla ‘henkilö heidän pisteellään oli mukava’. Tämä ei ole vitsi. Onneksi me pystymme rakentamaan vahvemman syyn hakea juuri SAMKiin ja sitouttamaan nuoren jo kauan ennen opiskelupaikkapäätöstä. SAMKin tarjonta teknologian osalta on jotakuinkin niin ‘haluttua’ kun olla ja vaan voi. Tekoäly, robotiikka, mekatroniikka… vähemmästäkin alkavat tulevaisuuden mahdollisuudet pyörimään mielessä. Nyt vain tarvitaan malli, jolla kaikki intialaiset lukiolaiset saadaan linjoille kuulemaan satakuntalaisen teknologiaosaamisen ilosanomaa! Juuri tässä koronakevään jälkimainingit auttoivat, sillä intialaiset lukiolaiset olivat jo kaikki netissä opiskelemassa. 

Iteraatiot (työvaihe, jota toistetaan niin pitkään, kunnes haluttu lopputulos on saavutettu)

Tarkastellaan kesäkuu- syyskuu (2020) -aikajännettä ja mitä oikeastaan tapahtui ja mitä kokeiltiin.

Iteraatio 1: kumppanikoululle (lukio) masterclass tekoälystä

Tulokset: mahtava brändinkohotus paikalliselle kumppanille ja 116 opiskelupaikkaa etsivää lukiolaista linjoilla. Seuranta jäi kehnoksi ja tietoa mahdollisesti hakeneista ei ole.

Mutta ensimmäisenhän voi laittaa harjoittelun piikkiin!

Iteraatio 2: valtakunnallisen inkubaattori-verkoston kanssa masterclass tulevaisuuden teknologiaurista

Tulokset: 1618 henkeä linjoilla, osa oikeaa kohderyhmää, loput kaikkea muuta. Opittiin kuinka tavoittaa massoja, mutta fokus ei kenties ollut oikea. 

Iteraatio 3: Koulukumppaneiden (lukioita) kanssa masterclass heidän opiskelijoilleen jälleen tekoälystä

Tulokset: 118 linjoilla juuri oikeaa kohderyhmää, seuranta edelleen kehno, mutta strukturoidumpi. Parempi Suomi+Satakunta -info mukana ja yhteystiedot systemaattisesti kerättynä.

Aika aikuistua!

Ensimmäinen “Masterclass in Robotics” toteutettiin yhteistyössä IncubateIND-verkoston ja kumppanikoulujen kanssa. SAMKin robotiikkaekspertit Timo Kerminen, Santeri Saari ja Toni Aaltonen toivat miniluentosarjana eräs lokakuinen lauantai tietämyksensä intialaisten premium-lukioiden opiskelijoiden kuultavaksi. Jalkatyön lukiokumppaneiden etsintään teki juuri IncubateIND. Tapahtumaan osallistui noin 350 lukiolaista, ei jättimäinen numero, mutta jatko tekeekin tästä mielenkiintoista. 

Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja lauantai-iltana opiskelijat rakensivat omatoimisesti robotiikkaprojektejaan. Projektit arvioitiin la-su välisenä yönä ja sunnuntaina Masterclass jatkui parhaiden ideoiden esittelyllä ja palautteella. Samoin opiskelijat pääsivät vielä tarkemmin kyselemään Suomesta ja SAMKista. Projektisuunnitelmia ja ideoita tuli yli 200. 200 opiskelijaa toisin sanoen teki viikonlopun työtä opiskellen robotiikkaa ja rakentaen mielikuvia suomalaisesta korkeakouluopetuksesta ja SAMKista. Palaute oli erinomaista ja sunnuntaina iltapäivällä puhelin alkoi soida, kun uteliaat vanhemmat kyselivät opiskelumahdollisuuksia nuorelleen. 

Nuo 200 opiskelijaa ovat nyt agenttiemme ja kumppaniemme ‘nurturointiputkessa’ ja aika näyttää moniko hakee SAMKiin. Emme kuitenkaan jää odottelemaan, vaan marraskuussa järjestetään kumppaneiden kanssa Hackaton etänä ja malli muuten pitkälti sama. Hackatoniin on tarkoitus osallistua myös muita korkeakouluja teknologia osaamisineen. KV-osaajiin keskittyvän TalentBoost-hankkeen kanssa myös pohditaan, josko paikallisten yritysten osaajatarpeisiin voitaisiin vastata ketterästi joko ‘work&study’ -konseptilla tai suoralla osaajarekryllä. 

Yksi mallin suurimmista eduista on motivoituneiden opiskelijoiden eräänlainen ‘esikarsinta’. Projektien tasosta oli heti havaittavissa ne, jotka olisivat mahtava lisä luovia teknologiaosaajia Satakuntaan, ja heitä osallistuneista opiskelijoista oli yli puolet. 

Neljäs kerta toden sanoo ja ketterillä kokeiluilla löytyi nopeasti skaalaava malli tavoittaa opiskelijoita sekä ymmärrys oikeista partnereista tehtävään. 

Miksi vain teknologia?

– Teknologia on tässä kohtaa se helpoin ‘sisäänheittotuote’ ja meidän teknologiateemoillamme saadaan yksinkertaisesti jokainen kiinnostumaan. Moni lukio Intiassa painottaa myös liiketaloutta (commerce) ja se on seuraava selkeä teema, kun yhteistyö on saatu alkuun. Kun resurssit ovat rajalliset on fokusointi tärkeää, kommentoi Santeri Koivisto. 

– Tästä eteenpäin on tarkoitus kerran kuukaudessa toteuttaa erityyppisiä verkkotapahtumia eri teemoilla, jatkaa Koivisto. Toivottavasti myös jalkatyöhön päästään pian takasin, sillä luottamuksen rakentamisessa kasvotusten toimimista ei voita mikään!

– Vaikka yhteistyö on usein paperilla organisaatioiden välistä toimintaa, käytännössä toimiva yhteistyö perustuu luotuihin suhteisiin, luottamukseen ja molemminpuolisiin mahdollisuuksiin saavuttaa jotakin. Organisaatiot allekirjoittavat, ihmiset tekevät. Intian yhteydet ovat tästä hyvä esimerkki, ja olen hyvin iloinen siitä, mitä olemme jo saavuttaneet henkilökohtaisella tasolla. Suomen brändi koulutuksen mallimaana on osittain hyvinkin tiedossa, erityisesti koulutusorganisaatioissa, mutta meillä on vielä paljon tekemistä esimerkiksi vanhempien suhteen. Suomen myyminen hyvänä ja turvallisena kohteena heidän lapsilleen vaatii pitkäjänteistä työtä. Sisältömarkkinointi on tässä hyvä tapa vakuuttaa vanhempia innostuneiden nuorten kautta. Osaamisemme yhdistettynä elinympäristöömme on myyntivaltti, muistuttaa Seppälä.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat In English, Yleinen - General

Strength lies in cooperation – the first Central Baltic ChangeMakers Bootcamp was held online in four countries

The project ChangeMakers aims to enhance sustainable development, cross-border collaboration, circular economy and entrepreneurship skills among 15- to 17-year-old students. Students from Finland (incl. Åland), Sweden, Estonia and Latvia will participate in solving real-life environmental challenges provided by the business sector.

The first ChangeMakers Bootcamp was organized as a two-day online event on the 26.–27th October in Finland (incl. Åland), Sweden, Latvia and Estonia due to Covid-19 pandemic. Over 120 participants, teachers, students of upper secondary and vocational schools, project partners and company representatives participated in the event. The moderators of the organizing partner Riga Technical University ensured that the students had both fun and a meaningful learning experience.

Two people talking at a video conference with laptops.
The Bootcamp hosts Pauls Irbins and Līga Lībiete ensured that the students learned about innovating, teamwork and entrepreneurship in a meaningful way.

During the two-day event, the participants learned about cross-border communication and teambuilding. Moreover, they were introduced to 14 sustainability challenges, which had been planned in the project in cooperation with local companies and organizations.

The students were activated by using several online tools such as online voting applications, online platforms and team meeting rooms.

Group of people posing to the camera.
Salacgriva Secondary School students in Latvia were ready for the Bootcamp day number 2.
Youngsters working with their laptops.
Students concentrating on their assignments in Eurajoki high school, Finland.

As a result, 27 international mini start-ups were established. The mini start-ups will come up with business solutions to the environmental challenges as a part of their studies in the ChangeMakers study module.

The organizer and project partner Riga Technical University representatives Arta Pastora and Adele Sāmite recall that “ChangeMakers Riga Bootcamp was the first opportunity for the students involved in the project to meet each other before they start working together. Due to the situation with the Covid-19 pandemic it seemed a little bit sad that they could not meet in person, but we think we did the best we could to make this first meeting experience as close to “face to face” communication as it could have been”.

The participants were impressed by the smoothness of the Bootcamp despite of an online environment. Based on the discussions in local venues, the students of the mini start-ups were looking forward to meeting students from other countries, enhancing their language and communication skills and learning about entrepreneurship.

Two youngsters playing rock paper scissors game.
Rock paper scissors -game played at Värmdö Gymnasium in Sweden.

Project worker Katri Moisio from the University of Turku, the lead partner of the project, states that “Events, such as the Bootcamp are essential when building an international student mini company, as they give the students a chance to meet their international colleagues in an environment that emphasizes creativity and entrepreneurial thinking and ensures a safe and motivational start for future collaboration.”

Even though ideally such events happen face to face, ensuring encounters that leave a mark on each student, therefore also boosting the feeling of community and teamwork, the students performed very well in a digital environment.

“ChangeMakers students already showed that they can think outside the box and successfully start building team spirit, even though the encounters between students were digital. The online BootCamp turned out to be a real success and the student interaction and involvement were greater than any of us could have expected”.

The ChangeMakers project (2020 – 2022) is a Central Baltic Interreg funded project. In addition to the lead partner University of Turku, the project partners include Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), Tallinn University of Technology (Taltech), Stockholm University, Riga Technical University and Åland’s vocational high school.

More about the project: https://sites.utu.fi/changemakers/

Group of people posing to the camera.
Students from Åland’s vocational high school posing with the ChangeMakers roll-up.
Two youngsters posing with a cloth bag.
All the students also received a tote bag to help them with their ChangeMakers studies.
Two youngsters posing with laptops.
The students were particularly happy in communicating with their international peers during the Bootcamp. Here are students from Tallinn University of Technology (Taltech), Estonia.

Text: Nina Savela
Pictures: Minna Keinänen-Toivola, Laura Ende, Navid Ghajarnia, Jana Lemberg, Arta Pastora, Katrin Kaur

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat In English, Matkakertomukset - Travel stories, Opiskelijat - Students, Ympäristö - Environment

Diving into the world of projects – analyzing the small port investments in Rauma

In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.

CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.

CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.

In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.

As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.

This is their story.

Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma.

Making the most out of an unusual summer  

Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.  

There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!

So, what did we do?  

The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports. 

First, we looked at the investments in Syväraumanlahti port  

In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.

LED lights in Syväraumanlahti port.

Next, we sailed to Kuuskajaskari island   

Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.

Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island. 

Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja

Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available! 

Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.

What did we learn from this project?

On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had! 

Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible! 

For more information on the project visit the project webpage CBSmallPorts (https://sub.samk.fi/projects/cb-small-ports/ ), our research group website (https://sub.samk.fi/) and PortMate webapp (https://www.portmate.eu/)

Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola
Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila  
Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola 

Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Kokemustarina: SomeBody

Mitkä ovatkaan meidän käsitykset itsestämme, kehostamme, osaamisestamme. Mitä tunteita tunnistamme ja kuinka hyväksymme itsemme ja toistemme ainutlaatuisuuden. Miten näemmäkään itsemme ja onko se mitä ajattelemme itsestämme totta? 

Tässä erään SAMKista jo valmistuneen opiskelijan tarina hänen haasteista, itsensä hyväksymisestä ja miten SomeBody(-ryhmä) oli tässä mukana.   SomeBody® on SAMKissa kehitetty menetelmä, jonka tavoitteena on edistää minäkäsitystä sekä kehotietoisuus, tunne- ja vuorovaikutustaitoja.  Menetelmässä erilaisten kehoa ja mieltä yhdistävien harjoitteiden avulla pohditaan omaa tapaa reagoida ja käyttäytyä niin tutuissa kuin vieraimmissakin ympäristöissä.

Kun joku näki minut

Kertoakseni tämän tarinan on palattava siihen päivään, kun täytin seitsemän vuotta. Muistan hyvin tuon päivän, jolloin kevät alkoi vaihtua kesäksi. Varpaissani näkyi jo jälkiä vihreällä pihanurmella juoksemisesta. Kämmenissäni risteili naarmuja oltuani aamupäivällä kiipeilemässä lähimetsän puissa ja kallioilla. Mekkoni oli täynnä pikkuruisia valkovuokoilta näyttäviä kukkia. Muistan puhtaan onnen tunteen, kun kannoin ylpeänä mekkoani ja heiluttelin vihreitä varpaitani pihakeinussa istuen. Malttamattomana odotin syntymäpäivävieraita, mansikkakakkua ja lahjoja. Lapsena olemisen suurin lahja, vilpitön hyväksyntä ja luottamus sekä itseä että maailmaa kohti, oli vielä läsnä.

Viisitoista vuotta myöhemmin istuin samassa keinussa. Sisälläni kaikui loputon huuto ja yritin löytää hetken rauhaa savukkeesta. Kevät oli jälleen kääntymässä kesäksi. Vihasin kesää. Vihasin sitä, miten paksut hupparit piti vaihtaa kevyempiin vaatteisiin. Vihasin sitä, miten en ollut yhtä hyvä kuin muut. Vihasin ajatusta siitä, miten minä en riittänyt. Vihasin itseäni. Jostakin muistan lukeneeni, että viha on voimakas sana. Itse ajattelin, ettei muutama kirjain peräkkäin asetettuna kuvannut sitä mustaa aukkoa, joka tyhjiön lailla imi itseensä kaiken hyvän sisälläni.

Kymmenen vuoden aikana olin matkannut sohvalta toiselle. Siirtänyt tavaroitani psykiatrisen osaston ja kodin välillä edestakaisin. Saanut monia diagnooseja. Syönyt sitäkin useampia lääkkeitä. Peittänyt epävarmuuteni kapinalla ja päihteillä sekä huutanut apua kenenkään kuitenkaan näkemättä sitä, miten minä katosin. En puhunut kenellekään. En luottanut kehenkään. Kenelle muka voisi kertoa siitä, miten et ollut mitään? Kenelle muka voisi kertoa, miten se sattuu, kun sinulla ei ole merkitystä? Kenelle muka voisi kertoa kivusta, joka syntyy, kun kukaan ei näe sinua? Ketään ei kiinnosta. Koska sinua ei ole. Voit vain yrittää piilottaa kaiken, kunnes sinäkin kelpaisit.

Kaikki näyttää niin hyvältä. On oma koti. Pihassa kukkia muistuttamassa kesämekosta ja onnesta. On opiskelupaikka korkeakoulussa ja ohessa monta työpaikkaa. Mutta sekään ei riitä. Mikään ei riitä siihen, että sinut hyväksyttäisiin. Joka päivä yrität todistaa. ”Ettekö näe, miten minä kelpaan? Ettekö näe, että olen yhtä hyvä kuin muutkin? Ettekö näe, että minullakin voisi olla jokin merkitys?” Kukaan ei näe. Olen väsynyt. Väsynyt siihen, miten en ole nukkunut vuosiin. Väsynyt katsomaan peilistä näkyviä inhottavia muotoja. Väsynyt siihen, miten yhtä hyvää hetkeä seuraa kymmenen huonoa. Väsynyt kiristyspantaan rintakehäni ympärillä. Olen väsynyt tuntemaan. Annan itseni hukkua häpeääni.

Tämä tarina voisi päättyä monella tavoin. Olen kuullut hiljaisia itkuja siitä, miten sen oletettiin päättyvän. Miten itse ajattelin sen päättyvän. Mutta joku tuli ja katsoi. Katsoi ja näki, miten on muutakin kuin sohvalla puhuminen. Joku oli luonut SomeBodyn.

Katson katossa näkyviä kuvioita. Kuulen ohjaajan sanat, jotka lempeästi sanoittavat rentoutumista. Edelleen jännitän ajoittain, osaanko tehdä oikein. Mutta täällä se ei haittaa, vaikka ei pystyisikään suoriutumaan täydellisesti. Ei voi olla parempi tai huonompi, koska meistä jokainen on ainutlaatuinen ja merkittävä. Minäkin. Loppupiirissä kerron hiljaa, miten olen huomannut hyväksyväni nykyään itseltäni enemmän. Hyväksyntä on kuin pehmeä ja lämmin syli, johon voi turvallisesti uppoutua.

Lapsenomainen uteliaisuus ja voittamattomuuden tunne on herännyt. Olen rakastunut itseeni. Minulla on ikiomia vahvuuksia. Niiden ei tarvitse olla kuten muilla, eikä minun tarvitse olla kuten muut. Kasvoillani on hymy ja palan halusta kertoa kaikille, millainen minä olen. Katsokaa minua – minä pystyn mihin tahansa! Ennen minua ei ollut ja nyt minä olen.

Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Omaan ihmeellisyyteeni herääminen avasi myös silmäni kaiken sen suhteen, mitä olin elämässäni tehnyt, kokenut ja ajatellut. Tunsin musertavaa surua itseni puolesta. Löytäessäni itseni löysin myös näkemyksen siitä, miten koko maailma oli minulle avoin. Ajelehdin turvattomuuden tunteessa, sillä tämä uusi ajatus oli kaikessa tuntemattomuudessaan pelottava.

Halu olla minä heräsi kuitenkin väkevänä. Tunsin puhdasta iloa ollessani läsnä omassa kehossani. Otin lempeydellä vastaan kaikki tunteet, hyvässä ja pahassa. Jokaisen elämään kuuluu haastavia hetkiä. Välillä kiristyspanta palasi rintakehän ympärille, mutta nyt minulla oli keinot käsitellä vastoinkäymisiä. Uskalsin nauraa ja elää myös muiden kanssa. Sain rohkeutta olla se minä, joka vuosia sitten unohtui oman epävarmuuden alle.

Eheytyminen ei prosessina ole pelkkiä riemuvoittoja, mutta ääripäät tasoittuivat. En ollut voittamaton enkä merkityksetön. Olin pystyvä, arvokas ja kaunis kaikkine virheineni. Ei ollut kyse siitä, miten joku näki minut. Oli kyse siitä, miten itse näin itseni.

Kirjoittajan huomiot

Toisille puhuminen toimii parhaiten. Kaikille ei. Tarinan tarkoituksena ei ole nostaa yhtä menetelmää yli muiden, vaan kertoa, miten yksi oli itselleni se oikea ja käänteentekevä.

Nimettömyydestä huolimatta haluan nostaa esiin myös sen, miten lapsuuden perheeni oli rakastava ja loi hyvät lähtökohdat kasvaa vahvaksi aikuiseksi. Liian usein syyttävä sormi osoitetaan suuntaan, joka ei ole oikea. Aina ei ole syyllisiä, on vain sarja kummallisia sattumia ja hukkaan menneitä palapelin paloja.

Lue lisää SomeBodysta.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Matkamessut ensimmäisen vuoden opiskelijan silmin

Ensimmäisen vuoden matkailun ja International Tourism Management -koulutusohjelmien opiskelijat tekivät tammikuussa opintoihin kuuluvan ekskursion Helsinkiin Pohjoismaiden suurimmille matkailualan messuille. Tältä messuilla näytti opiskelijan silmin.

Messumatkani alkoi jo kello viideltä aamulla, kun herätyskelloni herätti ja aloin valmistautumaan pitkään päivään. Bussimme starttasi Porista seitsemältä, ja pitkä matka kohti Helsinkiä alkoi. Messukeskukselle pääsimme hieman ennen yhtätoista. Vaikka Matkamessut onkin Pohjoismaiden suurin messutapahtuma omaa lajiaan, väkimäärä yllätti suuresti ainakin itseni.

Messukeskus oli täynnä erilaisten organisaatioiden pisteitä ja kojuja, ja informaatiota oli valtavasti saatavilla. Kävimme heti ensin lyhyesti haastattelemassa Matkavekan, Apollomatkojen sekä Matkapoikien edustajia, jonka jälkeen saimme rauhassa kierrellä ja tutkia messualuetta.

Maata pitkin matkailu oli näkyvästi esillä

Kojujen kiertelyn lisäksi kävimme kuuntelemassa yhden puheenvuoron, jonka meille tarjoili Oras Tynkkynen. Puheenvuoron aiheena oli junamatkustaminen kestävänä matkailun muotona. Puheessa tuli useasti esille lentoliikenteen ja junaliikenteen vastakkainasettelu, mikä on varsin ymmärrettävää. Opin kuitenkin paljon uutta. En esimerkiksi tiennyt, että lentoliikenteen verotus on alhaisempaa kuin muiden liikennemuotojen. Tämä meni aivan yli ymmärrykseni! Olen ilmeisesti elänyt täysin omassa kuplassani viime vuodet, kun ilmastouutiset ja informaatio ovat kuitenkin olleet kaiken aikaa esillä. En myöskään tiennyt, että Suomessa ja Ruotsissa on selkeät erot matkustajamäärien kehityksessä: täällä ne ovat olleet kasvussa, kun taas Ruotsissa laskussa sekä esimerkiksi lentohäpeä ja keskustelu lentoliikenteestä on ollut kiivasta.

Tynkkynen tarjoili kuitenkin myös ratkaisuehdotuksia, ja käytännön vinkkejä ekologisempaan matkailuun. Vinkkejä olivat esimerkiksi harvemmin, mutta pidempään matkustaminen, uusien kulkuneuvojen suosiminen ja erillisten matkojen yhdistäminen yhdeksi, pitkäksi matkaksi. Itse kulkuvälineen valinnalla on merkitystä, mutta tulee myös ottaa huomioon matkan tarkoitus, jolloin huonompana pidetty vaihtoehto voikin olla parempi valinta. Tynkkynen esitteli muun muassa ajatuksen siitä, että Helsingistä Tallinnaan matkustavan on järkevämpää kulkea autolautalla, kun taas Turku-Tukholma reitillä potkurikone on itseasiassa laivaa ekologisempi vaihtoehto. Hän kuitenkin muistutti, että junalla matkustaminen on aina hyvä vaihtoehto, ei välttämättä paras, muttei koskaan huono.

Tynkkysen puheenvuorosta tarttui mukaani myös tieto siitä, että yöjunilla matkustamista rajoitettiin muutamia vuosia sitten Euroopassa, mutta nyt niitä on aloitettu tuomaan takaisin käyttöön. Oli myös outoa vaikkakin mielenkiintoista kuulla, että kun Suomesta lennetään Valko-Venäjälle, ei tarvita viisumia, kun taas junalla matkustaessa tarvitaan kaksin kappalein. Opin tänään siis paljon uutta, tai ainakin sain itseäni heräteltyä useissa erilaisissa asioissa. Matka olikin tältä osin oikein onnistunut!

Teksti ja kuvat: Jonna Jokinen, restonomiopiskelija

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Opiskelijat - Students, Sosiaaliala - Social services, Suomenkieliset, Yleinen - General

SAMKin sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle

Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.

Mistä ajatus projekteihin lähti?

Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.

Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto

Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.

Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja infopisteet toimisivat käytännön tasolla.

Valitut teemat ja projektinimet:

  • Yksinäisyys – Kauppakaveri
  • Mielenterveys – Mielekäs hetki
  • Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
  • nuoret – Mitä nuoril?
  • lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe

Vetonauloja tarvitaan aina

Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.

Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.

Yhteistyötahot:

ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.

TOIMINTAPISTEET

Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut

Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa.  Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan. 

Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen. 

Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.

Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.

Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot

Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.

Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä  apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).

Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.

Tikkulan S-market – Mitä nuoril?

Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret. Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien palveluita:

  • Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo, Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
  • Mite mää starttaa eteepäi? | Ohjaamo
  • Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla | Nuorten vastaanotto
  • Löyr ja huomaa mut! |  Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö, Ankkuri
  • Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila, Satakunnan Setan nuortenryhmät

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.

Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä riippumatta.

Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.

Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.

Länsi-Prisma – Mielekäs hetki

Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.

Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.

Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.

Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti

Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.

Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.

Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.

Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.

Länsi-Prisma – Hyvä perhe

Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.

Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.

Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.

Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.

Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Hoitotyö - Nursing, In English, Työelämätaidot - Working life skills, Yleinen - General

Learning to write an article or learning by writing an article?

On the first lecture of a course called Theories of rehabilitation, our lecturer asked us a tricky question: “would you like to write an article in pairs and publish it together?”. After a few minutes silence we surprised the lecturer by answering why not! I think none of us really realised, what we had to face – not even the lecturer. It seemed to be interesting to get acquainted with a topic that interests us individually, to achieve a deeper insight and at the same time learn something about academic writing skills.

What did we actually learn?

Academic writing was new to all of us. As a future-specialists in the field of rehabilitation, we need to be able to write articles and produce academic papers. By getting feedback from lecturer and peer students we could improve the context and writings. By giving feedback for the others we also learned to check and read our own text with different attitude.

Cooperation skills are needed in every field of working – within and across the professional sectors. In our group we have people living in different countries and face-to-face meetings were not possible for everyone. That challenged us to find new ways of communication and utilise better emails, sharepoint, skype etc.

Implementing a master level course by writing an article

This task taught us to read and summarize articles – search for proper papers and from a huge amount of material gather the most important information and write it in a short and readable form. Cooperation supported each other to work better. By writing a scientific article with another student taught us to discover our own styles. There are many ways of writing and implementing a writing process and it is important to know one’s own style. We learned also each other’s styles and ways of working, which helps us to work with different type of people in the future. Specialists need to be able to cooperate in different situations and with different persons.

What was it like?

Writing an article in scientific style was very demanding and time consuming, but not too difficult and nothing ever comes for free. It was a challenge to work with a person you did not know too well and to combine the different ways of working. But that all made us learn new master level skills and understand learning and writing better. We found out that it was a good way of implementing one of our courses. We got deeper insight of own topics and expanded our knowledge by peer reviewing articles written by others as well. We have different occupations, different perspectives, different backgrounds and by writing articles in pairs we could really utilise our strengths and differences. 

Could we have learned more or better about theories of rehabilitation by traditional way of studying master level courses? We can’t say. At least we learned a lot of things we wouldn’t have learned otherwise – and all these things are very important when acting as a specialist in social and health care sector.

Hopefully health care professionals and students will find the publication and it gives some extra knowledge for them too! The publication is found here: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233 

Taina Jyräkoski, a student in Master’s degree program of rehabilitation (with the help of other article writers)

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Yleinen - General

Päivä johtajan saappaissa

Perjantaina 11.10.2019 vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka kunniaksi Plan International järjesti Girls Takeover -päivän.

Päivän aikana tytöt ja nuoret naiset ympäri maailmaa astuivat päiväksi poliittisten päättäjien, yhteiskunnallisten ja taloudellisten johtajien virkaan. Vuoden 2018 kampanjan aikana tytöt valtasivat yli 2000 johtajan paikan, 70 eri maassa. Tänä vuonna minut valittiin Porin Lyseon lukion opiskelijoiden joukosta kampanjaan mukaan. Johdin päivän ajan Satakunnan ammattikorkeakoulua toimitusjohtaja, rehtori Jari Multisillan rinnalla.

Päivä alkoi johtajan työpisteeltä.

Päivä alkoi tutustumiskierroksella talossa. Kierroksen aikana minulle konkretisoitui, kuinka isosta paikasta on kyse. Opiskelijoiden sekä henkilökunnan määrä yllätti minut todella. Yksi mieleenpainuvimmista asioista olikin huikea yhteishenki, joka vallitsi henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.

Pääsin mukaan kansainvälisistä asioista vastaavan tiimin palaveriin. Palaveri oli erittäin mielenkiintoinen. SAMK tekee laajaa yhteistyötä eri maiden kanssa, ja on kansainvälisellä tasolla kiinnostava. Myös ulkomaisten opiskelijoiden, sekä vaihto-opiskelijoiden määrä oli positiivinen yllätys.

Iltapäivällä Opiskelijakunta SAMMAKKO esitteli toimintaansa. Sain kuulla opiskelijakunnan tarjoamista palveluista, eduista sekä tapahtumista. Minulle tuli erittäin hyvä kuva SAMMAKKOn toiminnasta. Hienoa, että SAMMAKKO jaksaa toimia niin hyvin onnellisten opiskelijoiden eteen! Samankaltaisia palveluita voisi tuoda myös lukioon.

Opiskelijakunta SAMMAKKO kertoi toiminnastaan.

Loppupäivä vierähti sairaanhoitajaopiskelijoiden tuntia seuraten. Heillä oli aiheena kanylointi. Tuntia oli mielekästä seurata, sillä en ole ikinä päässyt seuraamaan tämän kaltaista käytännön opetusta. Simulaatioluokan ympäristö oli erittäin aidon tuntuinen ja antaa varmasti hyvät valmiudet työelämään.

Sairaanhoitajaopiskelijoiden kanylointia oli mielenkiintoista seurata.

Päällimmäisenä mieleeni jäi todella hyvä kuva SAMKista ja rehtorin työstä. Helposti voisi olettaa rehtorin viettävän kaikki työpäivät tietokoneen ja papereiden äärellä, todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Työnkuvaan kuuluu matkustamista, verkostoitumista ja ennen kaikkea suuri vastuu.

Teksti: Maria Peltonen
Kuvat: Juuli Pietikäinen

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat HighlightsAvainsanat , , ,

From confusion to most creative idea – International Clean Energy Challenge for young professionals

By MERI OLENIUS

64 bright young minds from over 30 countries tackled the energy transition. Our great team ”Energy Unlocked” won the award of the ”Most creative idea” with the project about sustainable energy communities of the future that emphasize the meaning of the end user.

The International Clean Energy Challenge, organised from 22-26 July 2019 in Upper Austria by the OÖ Energiesparverband, brought together 64 highly-qualified young professionals from more than 30 countries and 11 partner companies for an event of collaborative innovation.

I was selected from over 200 applicants to participate in the event. The participants selected were mostly young professionals working in businesses, industry, energy agencies, associations, public bodies and research institutions with a diversity of educational backgrounds including engineering, economy, architecture, business administration, chemistry, mathematics, law, political science and more. 

In teams, we tackled real-life challenges presented by the partner organizations on topics relating to energy efficiency and renewable energy in industry, buildings, e-mobility and more. My team consisted of me, Evangelos Zacharis (Greece), Véronique Groulx (Canada), Jorge Andrey Sterner (Spain), Martina Blazheska (Macedonia) and Magdalini Psarra (Denmark) and of our mentor Christian Pillwein (Austria) from Beckhoff.

My team was assigned to a specific company challenge given by Beckhoff. Work on the challenge consisted of a combination of brainstorming activities, autonomous group work and peer-review sessions. The company representatives were present throughout the entire event and offered valuable support and professional coaching.

We started off with a “world hugging, larger than life idea” that made us all feel confused of what we were actually aiming for. We had three days of intensive time to work. Luckily, the organizer had arranged many peer-review sessions with different techniques that made us prioritize our idea. We finished off with a clear idea that we were proud to present.

In the final session, each group presented its solutions to a jury consisting of management-level representatives of the partner companies as well as the regional energy commissioner. Awards were presented in 4 categories: ”Best presentation”, ”Most creative idea”, ”Strongest business opportunity” and ”Best solution for the company challenge” as well as for the best event photo.

The event was organised by the OÖ Energiesparverband, the regional energy agency and organiser of the annual international conference World Sustainable Energy Days. It was held also in the context of the NEFI project Indugrid.

Photos: OÖ Energiesparverband.

Kirjoittaja Inna SaarinenJulkaistu Kategoriat Suomenkieliset, Työelämätaidot - Working life skillsAvainsanat , , ,

Mentori – kriittinen ystävä

”Pian se työnhakurumba alkaa taas. Olisipa joku kenelle voisin puhua työnhakuun ja uraan liittyvistä asioista…”

Näin ajattelin monesti viime syksynä, niin kuin myös tuona kyseisenä päivänä lokakuussa kävellessäni töistä kotiin. Enkä varmasti ole yksi ja ainoa nuori, joka asiaa stressaa.

Kotona avasin sähköpostini ja siellä se oli, vastaus siihen mitä olin miettinyt koko syksyn: Suomen mentorit. Laitoin heti hakemuksen ja jäin innolla odottelemaan.

Mentorointiin hakeutuvat korkeakoulusta valmistuneet tai juuri valmistumassa olevat nuoret, jotka tarvitsevat tukea ja sparrausta oman uransa luomisessa. Ohjelma kestää vuoden ja mentori sekä aktori saavat itse määritellä kuinka usein tapaavat. Mentorointiin ei ole annettu tarkempia ohjeita, vaan aktori saa yhdessä mentorinsa kanssa päättää, mistä he tapaamisissaan keskustelevat. Jokaisella aktorilla on omat tarpeensa: yksi haluaa apua työhaastatteluun ja toinen taas verkostoitumiseen.

Olen itse valmistumassa SAMKista matkailualalta kuluvan kevätlukukauden aikana. Matkailualaa opiskellessani olen huomannut, että ala on laaja. Työpaikkoja ei ole vain majoitusliikkeissä ja matkatoimistoissa. Alalta valmistuttuaan harvempi pääsee suoraan koulunpenkiltä”korkealle”, vaan alalla edetään vuosien mittaan. Tämän takia koen tarvitsevani entistä enemmän apua työnhaussa ja oikeanlaisen urapolun rakentamisessa kohti tavoitteita.

Mentori ja aktori eivät välttämättä ole samalta alalta. Uusia näkökulmiakin saattaa syntyä herkemmin, kun he ovat eri alalta. Oma mentorini on kanssani samalta alalta, mitä toivoinkin matkailualan monimuotoisuuden vuoksi.

Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet.

Olemme tavanneet mentorini kanssa kaksi kertaa, ja hänestä on ollut jo nyt todella paljon apua. Vaikka tapaamme noin kuukauden välein, voin aina soittaa hänelle tai laittaa sähköpostia. Minun ei tarvitse odotella kuukautta, jolloin asiani saattaisi olla jo vanhentunut. Tyhmiä kysymyksiä ei tässäkään tapauksessa ole! Mentorisuhde on luottamuksellinen, mentori ei toimi tässä esimiehenä, jolle kerrotaan työhaastattelutyyliin omat vahvuudet. Suomen Mentorit käyttää mentoreista termiä ”kriittinen ystävä”, mikä kiteyttää mentorin roolin hyvin.

Oman mentorini tapaamisten lisäksi saan paljon irti yhteisissä tilaisuuksissa, jossa ovat kaikki alueen mentorit ja aktorit sekä kahdesta Facebook-ryhmästä, toinen Porin pareille ja toinen koko Suomen aktoreille.

Mentorointi ei maksa mitään aktorille eikä mentorille, vaan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Suosittelen mentoritoimintaa kaikille ketkä kaipaavat vähääkään apua työnhakuun ja uraan liittyvissä asioissa, mentorista on sinulle iso apu!

Asiantuntijamentorilta arvokasta tukea urapolun alkuun

Suomen Mentorit

 Juuli Pietikäinen

Matkailualaa viimeistä vuottaan opiskeleva Juuli työskenteli SAMKin viestinnässä Projektityöntekijänä

(Kuva: Tmi Emmi K)