Yassir’s Erasmus experiences from Finland

Hi everyone, I’m Yassir, I’m a 21 years old guy who moved to France when I was 15 years old to study in this country. Nowadays I am in my last year at the university before graduating, and I’m studying Applied Foreign Languages at Clermont University in France.

For the last semester it was mandatory to have an experience abroad to improve our language skills, and since the first year at the university doing an Erasmus was one of my studying plan. At first I was supposed to go to Moscow, Russia because I was studying Russian, but ended up Finland and more precisely the city of Rauma.

So I left for Finland on January 1, 2022, right after celebrating New Year’s Eve with my loved ones. My arrival was quite complicated for several reasons, in fact once I landed in Finland I had to adapt to a lifestyle completely different from the countries in which I had already lived.

The biggest complications I had to adapt to were the freezing temperature, the long nights and the ice on the road that made slipping very easy.

Plus when I arrived at my apartment a surprise awaited me, many things were missing from the apartment such as a pillow, blanket, or even kitchen utensils. Consequently the day after my arrival I had to go out to do some shopping, and buy everything I would need.

The problem was the amount of stuff I had bought and I didn’t know how I was going to transport everything to the apartment which was about a 30 minute walk away. Luckily a sweet Finnish woman offered to drive me home and save me from carrying all the groceries.

This is the experience that marked me the most at the beginning of my experience because it represented the difficulties we encounter when we find ourselves in a country we don’t know, with a completely different language and a different culture.

After the initial difficulties I began to acclimatize to life in a Nordic country, I began to visit the city.

The activities I enjoyed the most were walking on the frozen sea, and discovering the country’s cuisine.

I also had the opportunity to visit a big city near Rauma, the city of Turku.

This city I found very nice and cozy, and since I prefer bigger cities I found it very comfortable.

During my free time I tried to learn how to ice skate, an activity that even children practice in Finland. Unfortunately I am not sure that I completely learned how to skate but it was fun trying to learn with other Erasmus students.

My biggest regret was leaving during the health crisis and not being able to do the complete Erasmus experience. But I am glad I was able to visit a country I never thought I would live in, and to have been able to study in a Finnish university that are known to be the best in the world. I really liked the school system, the way of teaching that alternates theory and practice is really interesting. Plus the fact of being much more autonomous than in the French universities allowed me to mature from a personal point of view.

It was definitely challenging for me to go through the initial weeks, however I learned so much about myself and it also helped me develop in so many different ways. I never thought I would be able to overcome these challenges on my own.

I’m glad I was able to have this experience that I recommend to anyone, it’s an experience that allows you to measure yourself, and is very beneficial for the future.

Every now and then I still think about my walks over the snow, the falls I took while skating, or the hot chocolates I made to warm up. And I consider myself fortunate to be able to tell my family and friends about this experience and memories that i will always cherish.

Text: Yassir Lahmadi

Image: Yassir Lahmadi

Tourism students’ experiences from an international camp week in Finland

We participated in an international course that ended with an intensive week in Merikarvia in May 2022. During the week, we worked with local companies to improve their digital opportunities.

Our commissioner was Merry Camping, which is located in Merikarvia on the island of Brando. It is located 3 km from the center of Merikarvia and offers various types of accommodation such as camping, motorhome and guests can even stay with their motorhome or a caravan. It has a variety of activities to offer such as pedal boats, rowing boats, SUP boards, kayaks, rackets and balls for mini-golf, and an electric and wooden sauna. When we went there, the representative for the place named Anu showed us around the place. She showed us most of the cabins and amenities that they have. When we asked her about what she expected us to work on, she told us to focus on the cabanas that were not selling much and she said to work on them precisely. I think that made our work easier as we knew what we were going for.

We started the project by learning about and visiting the commissioners in their locations. We had a tour around the Merry Camping area and we saw the different cottages and accommodation services and possibilities. After the tour, Anu specified the task to be about the new Cabana cabins with fewer spent nights than expected. We started creating ideas of how we should start working  to improve their social media. We looked through their Facebook and noticed that they have good quality photos and a well-informed Facebook page. The only thing we noticed that was missing was the street address to the location. Their website was in a developing phase, so we did not really focus on that. With their Instagram, we had much more ideas to develop it and that is where we put the most of our effort as well. With Instagram, we created the posts and stories and also a video to add to the reels. Our group also came up with the idea to improve the Instagram bio and another little bit more technical stuff for the Instagram account. We went to visit Merry Camping to get the photos and film the video. The weather was perfect for the “summer is coming” theme that we had set for this post since the Cabanas are more for summertime use. We did get our work done pretty efficiently and on time for each day to also have enough time to enjoy the fun and relax.

On the last day of the intensive week we had the presentation. In our opinion, we presented it well and got nice feedback. In the end, the process was fun and we really enjoyed working on it.

This project was a good opportunity to develop teamwork skills, meet new people and work with real companies. We were divided into mixed groups so it was interesting to work together with different nationalities. Our group members were Helena from Finland, Silvia from Estonia, and Kashish from India.

Merry Camping is a cool place with many possibilities and things to do. Their webpage has  all of the information needed with great pictures, but we saw awesome opportunities in creating content for their Instagram.

In our project, we also faced some challenges. The most difficult challenge was that we did not get to meet our commissioner personally. We had Anu, who works for them to show us around and tell us the tasks they wanted us to focus on. We had quite free hands to be  creative, but we still missed the commissioner’s own point of view. The other challenge that affected our work was the fact that all the activities for summer were not prepared yet. We did not have access to the summer activities such as minigolf, sup- boards, pedal boats, etc. There were also some scheduling issues so, in the end, we were unable to use or take photos or videos about the activities while in use.

Text: Silvia Pertens, TalTech University & Kashish Gosain, SAMK & Helena Larilahti Lapland UAS

Images: Silvia Pertens and Helena Larilahti

Viikko Viaporissa valtiolla – opettajan työelämäjakso maailmanperintökohteessa

Opettajan työelämäjakson kohteeksi tavoittelin kohdetta, jossa pääsisin tutustumaan matkailukohteen kehittämiseen ja markkinointiin sekä kohteen turvallisuuden kehittämiseen ja johtamiseen. Ilokseni Suomenlinnan hoitokunta oli kiinnostunut uudenlaisesta oppilaitosyhteistyöstä. Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka tehtäviin kuuluu yhden Suomen maailmanperintökohteen hallinnointi, ylläpito, restaurointi ja esittely. Tai pitäisikö sanoa interpretaation kehittäminen.

Työelämäjakson ensimmäisenä päivänä pääsin mukaan Suomenlinnan interpretaatiotyöpajaan. Interpretaatiota joutui hetken pyörittämään paitsi kielellä myös mielessä, mutta käytännössä kyse on siitä, miten kävijä kokee maailmanperintökohteen eri aistein ja miten hän sitä tulkitsee – siis millaisia merkityksiä hän maailmanperintökohteelle antaa. Interpretaatiotyötä tehdään tällä hetkellä kaikissa Suomen maailmanperintökohteissa ja työpajassa kuulimmekin kokemuksia ja oppeja Merenkurkun saariston interpretaatiotyöstä. Päivän aikana keskustelimme eri teemoista, kuten Suomenlinnasta elävänä 800 asukkaan kaupunginosana tai bastionilinnoituksen merkityksestä. Ja kyllä – illalla googlasin, mitä eroa on englannin kielen termeillä bastion ja bastillion.

Interpretaatiotyöpajassa pääteemaa ja alateemoja työstettiin kolmessa ryhmässä ja pohdittiin vierailijan tulkintaa maailmanperintökohteesta ennen, aikana ja jälkeen linnoitusvierailun.

Oppilaitosyhteistyötä työelämäjaksollakin

Yhteistyö toisen asteen kanssa on tärkeää SAMKille, mutta niin se on myös Suomenlinnalle. Suomenlinnassa käy eri koulutusasteiden opiskelijoita ja oppilaita vierailuilla ja mm. leirikoulussa. Leirikoululaiset yöpyvät Suomenlinnan hostellissa, jonka toiminnasta vastaa Suomen leirikouluyhdistys. Workstation -trendin hengessä yövyin itsekin pari yötä hostellissa, ennen kuin espoolaiset koululaiset täyttivät huoneet.

Suomen leirikouluyhdistyksen ylläpitämä Suomenlinnan hostelli ja maisemia iltakävelyltä.

Työelämäjakson toisena päivänä tapasin Careerian oppilaita heidän tutustuessaan pääkaupunkiin matkailukohteena. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä, minkälaisia opintoja heillä on ja millaista yhteistyötä he tekevät Suomenlinnan kanssa ennen oppilaiden koulutussopimukseen kuuluvaa työpaikalla järjestettävän koulutuksen jaksoa (tai työssäoppimista, jos vanha termi istuu suuhun paremmin). Careerian oppilasryhmä oli kirjaesimerkki nykypäivän koulumaailmasta: monimuoto-opiskelijoita, alan vaihtajia, suomi toisena kielenä -oppijoita, suoraan peruskoulusta tulleita ja ennen kaikkea eri aikaan opintonsa aloittaneita – ammatillisella toisella asteella kun on jatkuva haku. Lounaalla hoksausta selvästi helpompi keskustelunaihe itselle oli matkustaminen ja oli mielenkiintoista kuulla tarinoita erään oppilaan muutaman viikon Australian matkasta, joka koronasulun takia venähtikin puoleksi vuodeksi.

Helsingin matkailua ja Suomenlinnan hoitokunta esiteltiin Careerian oppilaille Paarlastihuoneessa Kruunulinna Ehrensvärdin itäisessä siivessä, jonka rakentaminen aloitettiin vuonna 1776.

Bordeaux’n ja Suomenlinnan malli

Keskiviikon olimme mantereella ja osallistuimme Helsingin matkailuseminaariin Tennispalatsissa. Tiedätkö sen tunteen, kun juontaja kuuluttaa, että nyt viimeisetkin salin puolelle, niin päästään aloittamaan? Seminaariin kerääntyneet matkailuasiantuntijat olivat kuin kesälaitumelle kirmaavat Viikin lehmät päästessään vihdoinkin tapaamaan kasvokkain ja kerääntymään tärkeän asian äärelle – tulihan sieltä bongattua yksi alumnikin.
Seminaarista päällimmäiseksi mieleen jäi European Capital of Smart Tourism 2022 voittajakaupunki Bordeaux’n esimerkki uuden strategian työstämisestä vierailijoita, sidosryhmiä ja paikallisia osallistaen. Kun puhutaan matkailukohteen kestävästä kehittämisestä, what works for the local, works for the visitors, kuten CEO of Bordeaux Tourism & Conventions, Olivier Occelli sanoitti. Suomenlinnan interpretaatiopajassakin oli mukana sidosryhmien edustajia, Suomenlinnassa toimivia yrittäjiä, asukkaita ja minä – restonomeja kouluttava matkailuliiketoiminnan lehtori turistin valeasussa.

Helsingin matkailuseminaari oli monelle paikan päällä osallistuneelle ensimmäinen iso seminaari sitten koronapandemian alun.

Suomenlinnan ja hoitokunnan monet kasvot

Restonomi on usein työyhteisönsä harvinaisuus, ja näin on myös Suomenlinnan hoitokunnassa. Restonomi löytääkin itsensä usein moniammatillisesta tiimistä, eikä Suomenlinnan hoitokunta ole siinä mielessä poikkeus. Noin 80 hengen yhteisöstä löytyy mm. arkkitehtejä, puutarhureita, kiinteistönhoitajia, puuseppiä, tietopalvelusuunnittelija, mutta myös monia restonomeille soveltuvia ammatteja kuten matkailuneuvojia, matkailuasiantuntija, viestintäasiantuntijoita, kokous- ja juhlapalvelujen myyntineuvottelijoita sekä kesävalvojia. Eräs viikon kohokohdista olikin jatkaa yksikköpalaverista kesävalvojien perehdytykseen.

Perehdytyksen merkitys tuntuu kasvaneen ja meidänkin opiskelijamme mielellään nostavat perehdytyksen keskusteluun tai vaikka opinnäytetyön aiheeksi. Suomenlinnan kesävalvojien perehdytys jakautui useammalle päivälle ja vaikutti varsin yksilölliseltä ja joustavalta, mitä uudet kesätyöntekijät varmasti arvostavat. Päiväni heidän kanssaan oli myös heidän ensimmäinen, kokonainen yhteinen päivä ennen seuraavan päivän ensimmäistä varsinaista työvuoroa. Kesävalvojakin on asiakaspalvelija, mutta työn luonne on erilainen kuin esimerkiksi matkailuneuvojilla. Kun matkailuneuvojan päivä on pulkassa, kesävalvoja vasta aloittelee omaansa. Perehdytyksessä olin jo mielestäni ihan kartalla, vaikka mitä kryptisiä kirjain- ja numerokoodeja vilisi puheissa. Tätä edesauttoi osallistumiseni turvallisuusselvityksen toimeenpanon valmistelutyöryhmän kokoukseen aikaisemmin viikolla.

Sumuinen aamu aloitettiin yksikköpalaverilla vuosina 1868–70 rakennetussa Rantakasarmissa. Uudet kesätyöntekijät olivat ensimmäistä kertaa mukana viikkopalaverissa. Kuva yksikköpalaverista: Milla Öystilä.

Viimeisenä päivänä oli vuorossa vielä saavutettavuuteen liittyviä viestintäkysymyksiä sekä somemarkkinointia. Suomenlinnan pääreittiä kunnostetaan tänä kesänä, minkä takia tarvitaan lisää opasteita kertomaan, miten ja mistä mihinkäkin vierailukohteeseen pääsee; liikkuu sitten jalan, pyörätuolilla tai vaikka lastenrattaiden kanssa. Luonnostelimme opasteiden sisältöä, mainostoimistolle tehtävää briiffiä ja asiaan liittyvää tiedotusta asukkaiden ja toimijoiden extranettiin. Ennen kuin työelämäjakso oli pulkassa, onnittelimme vielä somessa maailmanperintökohde Verlaa, joka päätti juhlia ja kerralla ja kunnolla: hiomotoiminta 150 vuotta, tehdasmuseo 50 vuotta ja 25 vuotta maailmanperintökohteena.

Viikon aikana oli jännää pohtia kaiken muun ohella tavallisen kaupunkilaisen elämää Suomenlinnan saarilla – jos nyt suokkilaista voi tavalliseksi kutsua. Melko eksoottiseltahan se kuulostaa saada asua maailmanperintökohteessa merisotakoulun naapurissa ja kulkea kaikki matkat muskarista eläinlääkäriin lautalla, käydä kaupassa veneellä tai kuljettaa multasäkkiä kainalossa mantereelta. Yhteisöllisyys kyllä näkyi lauttamatkoillakin, kun naapurit, niin isot kuin pienetkin, ryhtyivät juttusille ja vaihtoivat kuulumisia sen lyhyen 15-20min lauttamatkan aikana.

Työelämäjaksolta takaisin opetuksen pariin

Viikon työelämäjakso antoi mahdollisuuden kerrankin osallistua työpajaan ja seminaariin ajatuksella ja keskittyen, kun ei ollut tarvetta vilkuilla sähköpostia tai tehdä samalla muita töitä. Uudessa työyhteisössä mukana oleminen kirvoitti ajatuksia tiimityöstä, johtamisesta, yksilöstä työyhteisön jäsenenä ja onboardingista eli siitä, miten työyhteisön uusi jäsen autetaan työtehtäviensä tasalle ja osaksi työyhteisöä. Suomenlinnan hoitokunnan koordinaatiorooli korosti matkailulle tyypillisen verkostotoiminnan merkitystä matkailun kehittämisessä ja johtamisessa kohdetasolla.

Työtehtäviin ja työelämän vaatimuksiin ja odotuksiin nähden opetussuunnitelmamme ovat kilpailukykyisiä. Matkailuliiketoiminnan uusi monialainen opetussuunnitelma sekä merellistä matkailua painottava International Tourism Management -tutkinto-ohjelma antavat restonomeille hyvät valmiudet. Ehkä teemme seuraavaksi opintojaksotason yhteistyötä Suomenlinnan eri toimijoiden kanssa Natural and Cultural Heritage as Business Resources in Coastal and Maritime Tourism opintojaksolla? Kaiken kaikkiaan viikko valtiolla OKM:n alaisuudessa sisälsi sopivasti samoja elementtejä, kuin mitä oma työ muutenkin sisältää ja vahvisti tunnetta siitä, että opetuksemme todella on työelämälähtöistä.

Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta ovat keskenään kovin erilaisia, alkaen jo taustaorganisaatioiden luonteesta. Osa taustaorganisaatioista on valtiotaustaisia, kuten maanmittauslaitos ja opetus- ja kulttuuriministeriö, mutta kohteesta riippuen taustalta voi löytyä kaupunki, metsähallitus, pörssiyhtiö tai säätiö. Oltuani koko viikon maailmanperinnön ympäröimänä en voinut heti palata arkeen, vaan kotimatkalla oli pakko jatkaa vielä maailmanperintötunnelmia ja kuunnella Kulttuuriympäristöpodin jaksoja sekä tarkistaa oma Unesco-kohteiden listani ajantasaisuus. Suomenlinna-bingossa pärjään hyvin, mutta 44 kohteella en ehkä ole kummoinenkaan Unesco-bongari vielä. Sieltä puuttuu mm. Suomenlinnan sisarkohde, Karlskonan laivastokaupunki. Mitäköhän sitä tekisi kesän vapaajaksolla?

Teksti: Heini Korvenkangas, matkailuliiketoiminnan lehtori

Artikkelikuva (ylin kuva): Milla Öystilä. Ilmankuvan avulla Careerian oppilaille esiteltiin Suomenlinnan uusia käyttötapoja.


Grönroos, L. 2020. Interpretaatiota – mitä ja minkä vuoksi?

Helsingin matkailuseminaari 2022. Kohti uutta.

Kulttuuriympäristöpodi. Kausi 2, jakso 9. Maailmanperintö?

Kulttuuriympäristöpodi. Kausi 2, jakso 11. Suomenlinna.


Suomenlinnan hoitokunta.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas.

Hyvinvointipalvelujen kehittämisen ja johtamisen YAMK-opinnot tarjoavat monipuolisia näkökulmia

Ensimmäiset opiskelijat aloittivat Hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja johtamisen YAMK-tutkinto-ohjelmassa (90 op) tammikuussa 2022. Ryhmässä on monenlaisia hyvinvointipalveluiden parissa toimivia ammattilaisia eri puolilta Suomea. Valtaosa opiskelijoista on luonnollisesti sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mutta myös tradenomeja tai jonkin muun AMK-koulutuksen suorittaneita henkilöitä on joukossa mukana. Opiskelijoista suurin osa toimii julkisella sektorilla, mutta ryhmässä on lisäksi yksityisten hyvinvointipalveluiden ja järjestötoiminnan vahvoja osaajia. Opiskelijoiden monipuolinen asiantuntijuus ja erilaiset näkökulmat ovatkin olleet ensimmäisen lukukauden opintojen suola ja pippuri: erilaiset mielipiteet ja aikaisemman koulutuksen ja työkokemuksen muovaamat tiedot ja käsitykset ovat rikastaneet meidän kaikkien ymmärrystä hyvinvointipalveluista ja niiden kehittämisestä.

Hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmassa opinnot on toteutettu kokonaan etäyhteyksillä. Vaikka ryhmä on iso – 50 opiskelijaa – mahdollisuuksia ajatusten jakamiseen on pyritty järjestämään sekä kontaktituntien sisällä että niiden välillä. Hyväksi käytännöksi osoittautuivat joidenkin opintojaksojen sisältöihin liittyvät pienryhmissä työstettävät välitehtävät, joihin opiskelijat sopivat aikataulun ja työnjaon keskenään. Palautteiden perusteella pienryhmissä syntyi uusia oivalluksia ja omat ajatukset laajenivat esimerkiksi siitä, mitä kaikkea hyvinvointipalveluihin sisältyy tai millaisia tulevaisuuden skenaarioita eri teemoihin voisi liittyä. Pienryhmätehtävät ovat myös tukeneet ryhmäytymistä, mikä on etäopinnoissa yksi iso haaste. Lähiopetuksessa ryhmäytyminen tapahtuu luontevasti esimerkiksi yhteisten kahvitaukojen tai lounaskeskustelujen myötä, mutta etäopiskelussa siihen pitää tietoisesti satsata opintojaksojen toteutuksissa.

Opiskelijoiden monipuolinen asiantuntijuus ja erilaiset näkökulmat ovatkin olleet ensimmäisen lukukauden opintojen suola ja pippuri.

Hyvinvointipalveluiden kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmassa suurin osa pakollisista opinnoista toteutetaan ensimmäisen lukukauden aikana. Myös opinnäytetyön suunnittelu on ollut ensimmäisen lukukauden ohjelmassa, joten opiskelutahti on ollut varsin tiivis. Seuraavilla lukukausilla opinnot painottuvat vaihtoehtoisiin johtamisopintoihin ja opinnäytetyöhön, jolloin aikataulutus riippuu kunkin opiskelijan tekemistä valinnoista. Opetussuunnitelmassa vaihtoehtoisten johtamisopintojen tarjonta on laaja; opiskelija valitsee kahdeksasta eri opintojaksosta vähintään neljä omien tarpeidensa ja mielenkiintonsa perusteella ja miettii, milloin ne suorittaa. Opintojaksojen aikataulut on laadittu niin, että esimerkiksi syksyllä 2022 tarjolla olevien johtamisopintojen kontaktiopetukset eivät mene päällekkäin, jolloin opiskelija voi valita vaikka kaikki tarjolla olevat opinnot jos niin haluaa. Jos taas haluaa satsata syksyllä opinnäytetyön toteutukseen ja raportointiin, johtamisopintoja voi suorittaa myöhemmin. Osa vaihtoehtoisista johtamisopinnoista toteutetaan sekä kevät- että syyslukukaudella. Opiskelijapalautteissa toivottiin mahdollisuutta tehdä laajemmin opintoja kesäaikana. Tähän toiveeseen pyrimme vastaamaan vuoden 2023 opintotarjontaa suunnitellessamme.

Opetussuunnitelma mahdollistaa oman asiantuntijuuden vahvistamisen myös muussa aihealueessa kuin johtamisessa. Täydentävissä ja vapaavalintaisissa opinnoissa opiskelija voi opiskella vaikkapa vanhustyötä, sosiaalialaa tai hyvinvointiteknologiaa. Tätä mahdollisuutta näkökulmien laajentamiseen osa opiskelijoista on hyödyntämässä jo tulevan syyslukukauden aikana.

Ohjauskeskusteluja itse kunkin opiskelijan henkilökohtaisen suunnitelman eli HOPSin tiimoilta on käyty pitkin kevättä. Onneksi kaikkea ei tarvitse päättää heti, vaan suunnitelmaa voi muokata ja päivittää opintojen edetessä. Kaiken kaikkiaan erilaiset polut kohti YAMK-tutkintoa mahdollistava opetussuunnitelma on saanut opiskelijoilta innostuneen vastaanoton. Mielenkiinnolla seuraamme, millaisia kokonaisuuksia eri opiskelijoiden tutkinnoissa tulee olemaan siinä vaiheessa, kun todistuksia kirjoitetaan.

Teksti ja kuva: Merja Sallinen TtT, yliopettaja, OPS-vastaava, tutoropettaja

The SME Aisle project provided an inspiring internship for Arthur Dessenius

The SME Aisle project, funded by the Interreg Central Baltic and coordinated by the Satakunta University of Applied Sciences, was launched in 2018 to support the SMEs of the Finnish, Swedish, Estonian and Latvian maritime clusters in accessing Namibia as a gateway to the Southern African region. The project carried out a number of export promotion trips, researched the target countries’ business opportunities and sought solutions to support SME trade in the Southern African markets. The project ended in May 2022. Student Arthur Dessenius from Belgium worked with the project for over three months as an intern.

“I was seeking an internship for the end of my bachelor’s degree, and my school, SAMK, offered me to join the SME Aisle project. After being introduced to the project, I was highly motivated by this great offer. I discovered an organisation that was willing to do its best to reach its objectives. The project had big ambitions and a true desire to help developing the business between Finland and Southern African countries like Namibia, Zambia, and South Africa. How could someone deny such opportunity?

My supervisors entrusted me with the task of studying the market entry process in Southern African countries, especially Namibia, Zambia, and South Africa. The study began with some desk research to become familiar with the topic. Then came the interviews of both case companies and supportive institutions. Case companies were interviewed to share their experience with other companies that would like to enter those markets. Supportive institutions were studied to provide a summary of all the help available for a market entry in Southern Africa.

Now that my journey reaches its end, I can say that the best asset of the SME Aisle project is its team. Each person that I met had a rich background and a lot of information to share. Their knowledge is obviously the result of a strong involvement in the project. There is also a caring atmosphere in the SME Aisle project. The people I got to work with always considered my wellbeing, which makes the work even more enjoyable. At the end, it was a real pleasure to spend the last months of the project there, and I am very grateful to be accepted on board.”

International Business student Arthur Dessenius from Belgium worked with the project for over three months as an intern.

Text: Nina Savela and Arthur Dessenius

Photos: Hanna Kajander and Arthur Dessenius

SAMKin AlusAkku-projekti – pioneerityötä laivojen akkujen parissa

SAMKissa 1.3.2021–28.2.2022 toteutettu AlusAkku-projekti keskittyi laivoihin asennettavaan ja niissä kuljetettavaan litiumioniakkuteknologiaan. Kerätty tieto ja tutkimustyö liittyi mm. akkujärjestelmien sähköturvallisuuteen, toimintaan häiriötilanteissa, huoltoihin liittyviin osaamistarpeisiin, tiedon jakamisen haasteisiin sekä mahdollisiin puutteisiin käyttöönotossa.

AlusAkku-hankkeen päätavoitteena oli tiedon ja ymmärryksen kerryttäminen litiumioniakuista osana laivojen käyttöenergiaa ja operointia. Tärkeää tietoa saatiin myös lastina kuljetettavien akkujen turvallisuusvaikutuksista, josta hyvänä esimerkkinä sähköautot ja niiden aiheuttamat turvallisuusriskit aluksilla ja satamissa.

Hankkeen rahoitti Ulla Tuomisen säätiö. Projektissa hyödynnettiin SAMKin opiskelijoiden lopputyömateriaalina kerääntynyttä tietoa litiumioniakkujen käytöstä laivoissa ja satamissa useasta eri näkökulmasta. Tietoa kerääntyi akkujen koko elinkaaren ajalta, alkaen niiden valmistukseen käytettävistä raaka-aineista, päättyen kierrätyksen eri mahdollisuuksiin.

Aihe vaati perehtymistä

Joulukuussa 2021 alkanut oma osuuteni hankkeen projektitutkijana sisälsi ensitöikseen aiheeseen perehtymistä. Sen tarkoituksena oli luoda riittävää ymmärrystä aiheesta niin, että laivojen akkuihin liittyvää kirjallista materiaalia oli mahdollista lähteä tuottamaan oppilastöiden pohjalta.

Ensimmäisenä oli vuorossa palaveri, jossa käytiin läpi kohta kohdalta oma osuuteni kyseiselle hankkeelle, perustuen käytettävissä olevaan tuntimäärään. Näitä tarkentavia palavereja oli alussa muutama, kunnes aiheeseen uppoutuminen pääsi täyteen vauhtiinsa oppilaiden opinnäytetöihin perehtymisellä. Käytännössä tein ensin kaikista Word-tiedostoista pdf-dokumentit, minkä jälkeen merkitsin pdf-tiedostoihin keltaisella korostusvärillä omasta mielestäni oleellisimmat ja itseäni kiinnostavimmat kohdat tekstistä. Tiedän että tähän työvaiheeseen on kehittyneempiäkin tapoja, esim. korostuksia useammassa ”tasossa” (boldaus tai muita värejä), mutta itselleni tuo valittu menetelmä näytti toimivan, kun hetken päästä jouduin taas kertaamaan asioita. Ymmärtääkseni myös koko tekstin korostusvärillä merkityt osiot voi joillain ohjelmilla yhdellä kertaa exportoida ja viedä haluamaansa ohjelmaan tiedon jatkojalostamista varten, mutta päätin jättää niiden opettelut seuraavaan kertaan.

Ilman aiempaa perehtymistä akkujen sähkökemialliseen reaktioon tai siihen liittyvään tekniikkaan laivan järjestelmissä kesti hetken aikaa ennen kuin pääsin tekstin sisältöön kunnolla kiinni. Aiheeseen paneutumista helpotti oma kiinnostukseni laivojen tekniikkaan ja vaihtoehtoisiin energiajärjestelmiin. Myös aiempi kiinnostukseni sähkölentokoneisiin auttoi hahmottamaan opeteltavan asian merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Sinnikkäästi kohta kohdalta omia merkintöjä tehdessäni alkoi aihe kuitenkin avautua paremmin ja siihen liittyvä detaljitason tekninen tieto muuttua vähemmän kryptiseksi.

AlusAkussa SAMKin opiskelijoiden lopputyöt toimivat tärkeänä, jopa ensisijaisena tietolähteenä laivojen ja niiden lastina olevien litiumioniakkujen käyttöön ja käsittelyyn liittyvän tiedon keräämisessä. Osana viestintätoimia tein opiskelijahaastattelut kahdelle opiskelijalle.

Seuraavassa opiskelijahaastattelussa Saeid Salari ja Ville Leino kertovat, miten heidän opinnäytetyönsä linkittyivät oleellisesti AlusAkkuun, ja millä tavoin he omaa osuuttaan hoitivat.

Haastattelussa Saeid Salari

Kuka olet?

Olen Saeid Salari.

Mitä opiskelet, mikä vuosikurssi?

Opiskelen sähkö- ja automaatiotekniikkaa vuonna 2018 aloittaneiden ryhmässä.

Miten päädyit projektiin?

Etsin viime kesänä opiskelijaharjoittelijan kesätyöpaikkaa laivojen sähkösuunnittelun, tuotannon ja toiminnan parista. Opettajaltani Jarno Laineelta sain kutsun AlusAkku-projektiin. Minua on aina kiehtonut laivojen sähkö ja tästä syystä näin SAMKin tarjoaman kesätyöpaikan parhaana mahdollisuutena kehittää ja vahvistaa taitojani laivasähkösuunnittelijana.

Miten olet työskennellyt korona-aikana?

Asuin samaan aikaan Turussa, joten työtä tehtiin kokonaisuudessa etänä. Sain tarvittavat työn aikaleimaukseen liittyvät ohjeet SAMKilta ja työ etenikin sujuvasti.

Mikä on ollut mukavaa?

Kokemus oli todella hyvä ja mukava itselleni. Vaikka työtä tehtiin etänä, sain kaikki tarvitsemani ohjeet aina nopeasti. Työn etenemistä tarkasteltiin online-kokouksissa.

Mikä on sujunut hyvin?

Näen AlusAkun innovatiivisena ja toiminnaltaan laaja-alaisena projektina. Olen myös tyytyväinen, että olin mukana projektissa luomassa uraani.

Mitä haasteita olet työssäsi kohdannut?

Olen aina halunnut ottaa uusia haasteita vastaan ja kehittää osaamistani. Halusin ottaa vastuuta myös projektityöskentelyssä, jota tämä projekti tarjosi.

Haastattelussa Ville Leino

Kuka olet?

Nimeni on Ville Leino.

Mitä opiskelet, mikä vuosikurssi?

Opiskelen sähkö- ja automaatiotekniikkaa neljännellä vuosikurssilla, vuonna 2018 aloittaneiden ryhmässä.

Miten päädyit projektiin?

Päädyin projektiin mukaan sähköpostin kautta, jossa mainostettiin mahdollista opinnäytetyöpaikkaa. Kyseisen työn ollessa edessä lähitulevaisuudessa joka tapauksessa, päätin ottaa härkää sarvista ja testata, miten rahkeet riittävät tällaisessa osittain oman alan ulkopuolistakin tietoa vaativassa tehtävässä.

Mitä olet tehnyt työssäsi?

Työnä oli puhtaasti tutkimustyö laiva-automaation yhteyksien parametrointiin liittyen. Tarkoituksena oli selvittää mahdollisuuksia, ja niiden mahdollisesti löytyessä, luoda eräänlainen ohjeistus tai taulukko eri väyläratkaisujen yhteyksien määrittelyyn vaadittavista parametreista, sekä antaa pintapuolinen informaatiopaukku kyseisistä väylistä ja laiva-automaation kokonaiskuvasta.

Miten olet työskennellyt korona-aikana?

Työtä on tehty lähes kokonaan tietokoneella, joten koronaviruskaan ei suuremmin ole päässyt sitä häiritsemään. Ehkä jokunen vierailukäynti tiettyihin relevantteihin toimipaikkoihin on saattanut jäädä väliin.

Mikä on ollut mukavaa?

Tutkimustyössä mukavaa on ollut työn tekemisen suhteellinen kiireettömyys ja ehkä fyysisen kuormittavuuden puutekin. Itse asiakin on ollut mielenkiintoista haasteistaan huolimatta. Sen pohtiminen, miten asiat saatetaan toimimaan, on jo itsessään mielenkiintoista ja varsin alakeskeistä automaatiotekniikan opiskelijalle.

Mikä on sujunut hyvin?

Tiedonsiirtoväylien perustietouden löytäminen oli osittain edellisestä johtuen kohtalaisen onnistunut savotta. Materiaalia kertyi suhteellisen lyhyessä ajassa melko paljon.

Mitä haasteita olet työssäsi kohdannut?

Suurten kokonaisuuksien hahmottaminen on usein erittäin hankalaa, joskus jopa tuskastuttavaa, mutta sen haetun ymmärryksen saavuttaminen on erittäin palkitsevaa.

Sen sijaan huomattavasti haasteellisemmaksi muodostui spesifimmän tiedon löytäminen (ja ajoittain jopa etsiminen) itse laiva-automaatiosta. Kirjallisuutta on vähäisesti, ja koska laivojen automaatiotyöt ovat usein hyvin yksilöllisiä, ei internetistäkään tahdo kovin helpolla niitä pieniäkään tiedonmurusia löytyä. Lisäksi tuntitolkulla netissä surffaaminen hieman turhautuneena ja monimutkaisia asioita päässään pyöritellen on – hieman ehkä yllättäenkin – ollut paikoin jopa fyysistä työtä raskaampaa, ja siitä palautuminen on tavallisesti ollut hieman hitaampaa.

Ajattelu väsyttää! Kuka olisi arvannut?

Jännittävä matka Aurora Botnialle

Jatkaakseni vielä muutaman värssyn omista kokemuksistani projektin parissa, alla pari sanaa keväisestä matkastamme M/S Aurora Botnialle. Kyseessä on RMC:n rakentama ja laivayhtiö Wasalinen käyttöön vuonna 2021 valmistunut ropax-matkustajalaiva, joka toimii LNG/biokaasu/dieselyhdistelmällä sekä litiumakkujärjestelmällä. Aluksesta tuli valmistuttuaan maailman ympäristöystävällisin laiva ja se rakennettiin Clean Design -luokan määräysten mukaisesti.

Alkuvuodesta opeteltu tieto paljastui erittäin hyödylliseksi, kun projektin loppumainingeissa pääsin osallistumaan ekskursioretkelle Aurora Botnialle, jonne kolmihenkinen miehistömme suuntasi intoa puhkuen. Matkanjohtajana toimi projektipäällikkö-merikapteeni-mastermariner Heikki Koivisto, laivasähköpuolen lehtorina ja asiantuntijana mainetta niittänyt Jarno Laine, sekä allekirjoittanut ensisijaisesti viestintäosaamisen edustajana, mutta myös merenkulun teknisistä ratkaisuista aidosti kiinnostuneena.

Matkamme starttasi 16.3. aamuvarhaisella Raumalta kohti Vaasaa, SAMKin omalla sähköautolla. Perille laivaan pääsimme hyvissä ajoin ennen köysien irtoamista, minkä jälkeen pääsimmekin ihailemaan jäissäkulkua akkujen voimalla.

Viime vuonna valmistunut laiva oli vielä uutuuttaan hohkaava. Mainittakoon että kyseisen matkustaja-autolautan tarjoama ruoka oli erittäin maukasta. Jos osaisin kuvailla sen herkkuja notkuvat pöydät kuten Viisikko-kirjasarjan ruokakuvauksissa oli tapana, tekisin niin, mutten osaa. Myös henkilökunta oli oikein ystävällistä. Suosittelen lämpimästi käymään!

Merireitin ollessa varsin lyhyt teimme yhteensä useamman reissun Aurora Botnialla välillä Vaasa–Uumaja, jossa oma tehtäväni liittyi ensisijaisesti eri viestintämateriaalien taltiointiin. Sinkoillessani kameran ja jalustan kanssa sinne tänne, muu retkikunta haastatteli aluksen väkeä laajasti ja innostuneena, selvittäen heidän kokemuksiaan akustojen käyttöönotosta sekä toimintaan liittyvistä havainnoista ja mahdollisista pullonkauloista.

Samalla kun projektipäällikkömme mahdollisti omalla merenkulkuun liittyvällä detaljitason asiantuntemuksellaan ja avoimella vuorovaikutukseen perustuvalla lähestymistavallaan ovien aukeamisen muilta piilossa oleviin tiloihin, tarkasteli sähköopeasiantuntijamme samoja aiheita omasta, yksityiskohdissa varsin pitkälle menevästä näkökulmastaan käsin. Siinä kynä sauhusi ahkeraan ja Moleskinesta meinasi sivut loppua, kun korkeatasoisia muistiinpanoja syntyi tulevia raportteja varten.

Näkymät laivan brykällä olivat henkeäsalpaavan hienot, keväistä merta ja jäätä joka puolella.
Heikki Koivisto ja Jarno Laine jututtamassa henkilökuntaa ja tekemässä tarkkoja muistiinpanoja.
Akkuhuone täydessä loistossaan.
Valvomossa oli monitorien lisäksi nappulaa ja vempainta jos jonkinlaista.

Reissu sujui kaikin puolin hienoissa puitteissa ja keleissä. Tärkeimmät Aurora Botnian akkuihin liittyvät tilat ja hallintalaitteet tuli tarkistettua ja sovitut haastattelut tehtyä. Paluupäivän aamuna hoidimme vielä matkamme viimeisen sovitun huipputapaamisen WE Techin toimistolla Vaasassa.

Yhteenvetona matkasta voisin todeta, että olipas kerta kaikkiaan onnistunut oppimatka litiumioniakkujen ihmeelliseen maailmaan. Ja koska kuljimme maantieosuuden pelkällä sähköllä, oli reissu yhtä akkuoppimista alusta loppuun myös käytännön tasolla.

Yhteenvetona kyseisen projektin osalta voisin todeta oikein nauttineeni uuden oppimisesta. Varsinkin kun se liittyy vahvasti horisontissa siintävään tulevaisuuteen, jossa päästöttömät ja edullisemmat polttoaineet sekä huoltovapaammat moottorit ovat arkipäivää kulkupelistä riippumatta, myös meriliikenteessä.

Teksti ja kuvat: Petteri Hyvärinen (projektitutkija, Merilogistiikan tutkimuskeskus)

Matkailualan opiskelijat viettivät kansainvälisen leiriviikon Merikarvialla

TURID-verkoston toteuttaman projektin ensiaskelina koostimme viiden opintopisteen verkko-opintojakson. Opiskelijat suorittivat tätä opintojaksoa kevään aikana itsenäisesti Moodlessa, jonka jälkeen jakso huipentui toukokuussa 2022 järjestettävään intensiiviviikkoon Merikarvialla. SAMKilla oli tällä kertaa TURID-verkoston koordinointivastuu ja vastuuopettajana työtä oli paljon ja jännitettävää riitti loppuun saakka.

Opintojakso, sen tehtävät ja materiaalit suunniteltiin ja laadittiin yhdessä. TURID-verkoston opettajat Merikarvialla. Kuva: Helena Larilahti

Projektimme nimi: “Digitalisation Opportunities among Coastal Tourism Entrepreneurs and Networks” tiivistää tavoitteet ja sisällön. Yhteisen jakson ja leiriviikon tavoitteena oli siis kehittää rannikkoalueen matkailutoimijoiden digitaalisia valmiuksia.

Krookan Plassin ainutlaatuinen liikeidea ja vastuullinen toimintatapa herättivät ihastusta. Plassi toimi yhden opiskelijaryhmän toimeksiantajana. Kuva: Jaana Ruoho

Intensiiviviikon konkreettisina tuotoksina syntyi vino pino valmiita somepäivityksiä merikarvialaisille matkailualan toimijoille. Toimeksiantajat kertoivat toiveensa ja opiskelijoille jäi ideointi ja toteuttaminen.

TURID-verkosto on kuuden korkeakoulun verkosto, jossa on korkeakouluja Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta. TURIDilla on pitkä historia ja yhteisiä matkailuun liittyviä intensiiviviikkoja on toteutettu vuorotellen kahdenkymmenen vuoden ajan. Seuraava intensiiviviikko onkin melkein heti, koska Lapin AMKin vastuuvuoro on syksyllä 2022. Koronan vuoksi kaksi leiriä sattui samalle vuodelle.

Majoituimme Koivuniemen Herran Farmilla, mikä osoittautui nappiratkaisuksi. Kaikki tarvittava eli majoitus, ruokailu, kokous- ja työskentelytilat ja kiinnostava ympäristö tulivat yhdessä paketissa. Palvelualtis isäntäväki piti meistä hyvää huolta ja asiat sujuivat kuin itsestään. Merikarvialla on runsaasti kiinnostavaa matkailutoimintaa, upeita alan yrityksiä ja aktiivinen, kehittyvä kunta, joten paikkakunta valikoitui helposti kohteeksi.

Oli hieno nähdä matkailua opiskelevien nuorten pääsevän osallistumaan tällaiseen toimintaan kahden koronavuoden jälkeen. Moni sanoikin, ettei ollut koskaan aiemmin ollut mukana missään vastaavassa opintojensa aikana. Kuva: Tabea Busch

Suosittelen lämpimästi opettajia ja opiskelijoita osallistumaan kansainväliseen yhteistyöhön! Työtä ja ihmettelyä riittää, mutta kokemukset ovat vaivan arvoisia. Tallensimme projektin tapahtumat Nordplus TURID network Facebook-ryhmään.

Teksti: Jaana Ruoho, lehtori

Artikkelikuva (ylin kuva): Helena Larilahti. Kuvassa osallistujat eli yhteensä parisenkymmentä henkilöä neljästä eri maasta Nordplus Higher Education -ohjelman rahoittamassa projektissa.

Geronomitutkintoon kansainvälistä näkökulmaa harjoittelussa Ruotsin Sundsvallissa

Opiskelen geronomi-tutkintoa, johon sisältyy kehittämisen ja esimiestaidon harjoittelujakso. Se on laajuudeltaan 17 opintopistettä. SAMK antoi mahdollisuuden työharjoitteluun ulkomailla apurahan avulla. Ohjaavan opettajan tuki oli koko ajan saatavilla.

Kansainvälinen työharjoittelujaksoni toteutui Ruotsissa, Sundsvallin kaupungin palveluksessa. Löysin minun opintoihini sopivan paikan netistä, suomalais-ruotsalaisen vanhusten asumisenyksikön ja Sundsvallin hyvinvointitoimialueen vähemmistöjä auttavan projektin. Sundsvall toimii suomenkielisten ja saamenkielisten vähemmistöjen etujen ja oikeuksien valvojana. Sundsvallin kaupungin projekti vähemmistöille on toiminut vuodesta 2019.

Erasmus+ -opiskelijavaihto-ohjelman kautta sain tukea ruotsin kielen opiskeluun samanaikaisesti Online linguistig studies -nettikurssin avulla. Työharjoitteluni aikana sain lisää rohkeutta ilmaista itseäni ruotsin kielellä. Kolmen kuukauden aikana sain useita tilaisuuksia puhua ja kirjoittaa ruotsiksi. Ruotsalaisessa työyhteisöissä toimiminen oli minulle erittäin rikastuttava kokemus niin kulttuurisesti kuin opinnollisesti.

Löysin työpaikkaohjaajani esimiehen kautta hyvän asunnon kolmen kuukauden työharjoittelujakson ajalle. Työyhteisössä minut huomioitiin täysvaltaisena työyhteisön jäsenenä ja sain tuoda omia ideoitani ikääntyneiden hyvinvoinnin kehittämiseen. Tein vertailua Suomen ja Ruotsin ikäihmisten palveluiden välillä ja kehitin taitoja ja valmiuksiani työyhteisön parempaan toimimiseen. Suosittelen työharjoittelua kaikille sitä harkitseville SAMKin opiskelijoille. Ulkomailla suoritettu harjoittelu on merkittävä meriitti, joka osoittaa rohkeutta ja minulle se laajensi käsityksiä hoiva- ja hoitokulttuurin monimuotoisuudesta.

Annikka Salonen kertoo blogitekstissä kokemuksistaan harjoittelusta Ruotsin Sundsvallissa.

Kirjoittaja: Annikka Salonen, geronomiopiskelija

International ChangeMakers project brought almost 150 participants to Rauma from four different countries

The event, which took place at the end of April, brought together students, teachers and project workers from all four participating countries, Finland (including Åland), Sweden, Estonia and Latvia . For six months, the students had been developing international startups to solve real-life environmental challenges posed by the companies.

At the Challenges to Business event, students presented their business ideas in the Rauma Hall, in front of the jury and other participants. The best teams were rewarded. The three-day event included a variety of other activities, including Amazing Race competition in the center of Rauma. SAMK has been responsible for the project’s communication and open learning platform ePlatform. In total, the project has had two rounds, with more than 250 participants.

All the countries of the Central Baltic are united by the same challenge: society and companies should act in accordance with the principles of sustainable development and support youth employment and entrepreneurship. Students’ business ideas are based on environmental challenges, presented by local businesses. The project connected 14-17 year old students and teachers from each country and they worked together with project mentors and companies, exploring the challenges of the circular economy and creating solutions for them. The project formed about 50 international start-up training companies during two rounds.

Main topics of the challenges, to which student teams were involved from the beginning of the project:

#1 How to reduce fabric waste in textile industry
#2 New innovations from disposable paper tableware
# 3 Reduce inflow of marine litter from urban stormwater systems
# 4 Rainwater as a resource in urban areas
#5 What to do with scrap tube from production
#6 How to find a way to re-use the silage packaging
#7 How to reduce food waste
#8 How to make more sustainable choices
#9 How to make green hydrogen competitive
#10 How to turn organic waste into a resource

For students, the ChangeMakers project culminated in a three-day event in Rauma. The highlight of the event was the “Dragon’s Den” competition, which format was related to a famous TV show Lion’s cave. Students presented their business ideas in front of a jury, teachers, project workers and other student teams. After each performance, jury had the opportunity to ask questions or comment to the teams that performed on stage. The jury included professor Ilari Sääksjärvi (University of Turku), sales manager Venla Wiik (ResQ Club), entrepreneur Harri Ketamo (HeadAI), education coordinator Terhi Liettilä (Cycle) and entrepreneur Ivana Blanco Gross (RaumArs artist).

The first day of the event began on the Rauma campus of the University of Turku, at the Department of Teacher Education, with a welcome speech, an Emoji Quiz and a motivational speech by entrepreneur Harri Ketamo. Program also included a lecture on presentation skills and a final mentoring meeting of the students and their mentors. The mentors have worked closely with different student teams for two years and two rounds, arranging regular mentoring meetings and helping to complete the course assignments given in the project.

At the end of the first day the project staff organized a competition, called Amazing Race, in which the student teams toured around old Rauma with various activity points and visited local entrepreneurs’ shops to carry out tasks. After completing the race, they went to dine at the Osteria de Filippo, restaurant in a center of the city, after which they returned to the hotel to prepare for the next day.

Amazing Race -kilpailu vei opiskelijoita ympäri vanhaa Raumaa erilaisiin tehtäväpisteisiin.
The Amazing Race took the students around old Rauma to various task points.

The second day of the event started on the SAMK campus Rauma, in the Rauma Hall. It was time to show the results of the project – students presented their business ideas in front of the jury and almost full Rauma Hall in the Dragon’s Den competition. The students had prepared a three-minute video presentation that was shown first when the team took the stage. After that, the team had two more minutes to verbally clarify their own business idea with a so-called elevator speech. Then there was time for the jury to ask questions and give comments. Jury’s feedback to the teams was encouraging and positive, as the students had just been in front of 150 people performing and answering the jury’s questions in English! In general, the feedback was good, and for example ResQ Club’s sales manager Venla Wiik commented that performances were great and young entrepreneurs are brave and innovative.

Yleisöäänestyksen voittajatiimistä Janica Nurminen ja Ea Joensuu.
Janica Nurminen and Ea Joensuu from the Audience Award winning team.

Students shared their experiences after the event. As a result, they have learned a lot from the project and gained new skills for the future. For example Janica Nurminen and Ea Joensuu from Merikarvia high school mentioned that they’ve made new friends, learned presentation skills and their language skills got better. Their team had an idea of an application that motivates people to do eco-friendly actions every day, through gamification. Their idea won the Audience Award. Janica and Ea felt that communication in a foreign language with teammates online was challenging at first, however, the experience taught them to communicate better in English. Due to COVID-19 restrictions, the Challenges to Business event was the first time the team met face to face. Janica and Ea felt that their mentor was very helpful during the process and was always there for them. The project inspired Janica and Ea to be more interested in entrepreneurship, and an own company is possible in the future.

Text: Ollipekka Kivin, Olena de Andres Gonzalez and Nina Savela

Photos: Mikko Lehtonen / AaVekellari

Kansainvälinen ChangeMakers -hanke toi Raumalle lähes 150 osallistujaa neljästä eri maasta

Huhtikuun loppupuolella järjestetty tapahtuma keräsi yhteen lukioikäisiä opiskelijoita, opettajia sekä hanketyöntekijöitä kaikista hankkeen neljästä osallistujamaasta, Suomesta (ml. Ahvenanmaa), Ruotsista, Virosta ja Latviasta. Opiskelijat olivat puolen vuoden ajan kehitelleet kansainvälisiä startup-yrityksiä ratkomaan yritysten antamia tosielämän ympäristöhaasteita.

Challenges to Business -tapahtumassa opiskelijat esittelivät yritysideoitaan Rauma-salissa, tuomariston ja muiden osallistujien edessä. Parhaat tiimit palkittiin. Kolmipäiväiseen tapahtumaan kuului monenlaista muutakin aktiviteettia, kuten Amazing Race -kilpailu Rauman keskustassa. SAMK on vastannut hankkeen viestinnästä ja avoimesta oppimisalusta ePlatformista. Kaikkiaan hankkeessa on järjestetty kaksi kierrosta, jonka aikana osallistujia on ollut mukana yli 250.

Kaikkia Keskisen Itämeren maita yhdistää sama haaste: yhteiskunnan ja yritysten tulisi toimia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti sekä nuorten työllistymistä ja yrittäjyyttä tukien. Opiskelijoiden yritysideat perustuvat paikallisten yritysten esittelemiin, todellisiin ympäristöhaasteisiin. Projekti yhdistää
jokaisesta hankemaasta 14-17-vuotiaita nuoria ja heidän opettajiaan, jotka yhdessä projektin mentoreiden ja yritysten edustajien kanssa tutkivat kiertotalouteen liittyviä haasteita ja ratkaisumalleja. Hankkeessa muodostettiin kahden kierroksen aikana noin 50 kansainvälisten opiskelijatiimien ideoimaa start-up -harjoitusyritystä.

Hankkeessa mukana olleet haasteet, joita opiskelijatiimit lähtivät ratkaisemaan hankkeen alussa:
#1 Kuinka vähentää kangashävikkiä tekstiiliteollisuudessa
#2 Uusia innovaatioita kertakäyttöisistä paperiastioista
#3 Merestä virtaavan jätteen määrän vähentäminen kaupunkien hulevesijärjestelmistä
#4 Sadevesi luonnonvarana kaupunkialueilla
#5 Mitä tehdä tuotannosta tulevalle putkijätteelle
#6 Miten rehupakkauksia voidaan uudelleenkäyttää
#7 Miten vähentää ruokajätettä
#8 Miten tehdä enemmän kestäviä valintoja
#9 Kuinka tehdään vihreästä vedystä kilpailukykyistä
#10 Miten orgaanista jätettä voidaan hyötykäyttää

ChangeMakers-hanke huipentui opiskelijoiden osalta kolmipäiväiseen tapahtumaan Raumalla. Tapahtuman kohokohtana oli tv-ohjelma Leijonan luolan mukaisesti järjestetty ”Dragon’s Den” -kilpailu, jossa opiskelijat esittivät yritysideansa tuomariston, opettajien, hanketyöntekijöiden ja muiden opiskelijatiimien edessä. Jokaisen esityksen jälkeen tuomaristolla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä tai kommentteja lavalla esiintyneille tiimeille. Tuomaristoon kuului professori Ilari Sääksjärvi (Turun yliopisto), myyntipäällikkö Venla Wiik (ResQ Club), yrittäjä Harri Ketamo (HeadAI), koulutuskoordinaattori Terhi Liettilä (Sykli) sekä yrittäjä Ivana Blanco Gross (RaumArs-taiteilija).

Ensimmäinen tapahtumapäivä alkoi Turun yliopiston Rauma-kampuksella, Opettajankoulutuslaitoksen tiloissa tervetulopuheella, Emoji Quiz -tietovisalla sekä yrittäjä Harri Ketamon motivaatiopuheenvuorolla. Ensimmäiseen päivään sisältyi myös luento esiintymistaidoista sekä opiskelijoiden ja heidän mentoriensa viimeinen mentoritapaaminen. Mentorit ovat työskennelleet opiskelijatiimien kanssa tiiviissä yhteistyössä kahden vuoden ja kierroksen ajan, järjestäen säännöllisiä mentoritapaamisia ja auttaneet esimerkiksi hankkeessa annettujen kurssitehtävien tekemisessä.

Ensimmäisen päivän päätteeksi oli vielä Amazing Race -kisa, jossa opiskelijatiimit kiersivät ympäri vanhaa Raumaa erilaisilla aktiviteettipisteillä ja vierailivat paikallisten yrittäjien liikkeissä toteuttamassa tehtäviä. Kisan suorittamisen jälkeen siirryttiin ruokailemaan Osteria de Filippoon, jonka jälkeen palattiin hotellille valmistautumaan seuraavaa päivää varten.

Amazing Race -kilpailu vei opiskelijoita ympäri vanhaa Raumaa erilaisiin tehtäväpisteisiin.
Amazing Race -kilpailu vei opiskelijoita ympäri vanhaa Raumaa erilaisiin tehtäväpisteisiin.

Toinen tapahtumapäivä starttasi Rauman SAMK-kampuksella, Rauma-salissa. Päivään tiivistyi koko hanke – eli opiskelijat esittelisivät puolen vuoden ajan hiottuja yritysideoitaan tuomariston ja melkein täyden Rauma-salin edessä Dragon’s Den -kilpailussa. Opiskelijat olivat valmistelleet kolmen minuutin yritysvideoesittelyn, joka näytettiin ensimmäiseksi tiimin astuessa lavalle. Sen jälkeen tiimillä oli vielä kaksi minuuttia aikaa tarkentaa sanallisesti omaa yritysideaan niin sanotulla hissipuheella. Lopuksi oli varattu aikaa tuomariston kysymyksille ja kommenteille. Tuomariston palaute tiimeille oli kannustavaa ja positiivista – olivathan opiskelijat juuri olleet 150:n ihmisen edessä esiintymässä ja vastaamassa tuomariston kysymyksiin englanniksi! Tiimit saivat yleisesti hyvää palautetta ja esimerkiksi ResQ Clubin myyntipäällikkö Venla Wiik kommentoi nuoria yrittäjänalkuja rohkeiksi ja innovatiivisiksi. Esitykset olivat Wiikin mukaan upeita.

Yleisöäänestyksen voittajatiimistä Janica Nurminen ja Ea Joensuu.
Yleisöäänestyksen voittajatiimistä Janica Nurminen ja Ea Joensuu.

Opiskelijat kertovat saaneensa hankkeesta paljon oppeja ja taitoja tulevaisuutta ajatellen. Yleisöäänestyksen voittajatiimistä Janica Nurminen ja Ea Joensuu Merikarvian lukiosta mainitsevat löytäneensä uusia ystäviä, kartuttaneensa esiintymistaitojaan sekä oppineensa lisää englannin kieltä. Heidän tiiminsä ideoi sovelluksen, joka motivoi jokapäiväisiin ympäristötekoihin pelillistämisen keinoin. Janica ja Ea olivat sitä mieltä, että vieraalla kielellä tapahtuva viestintä tiimikavereiden kanssa verkossa oli aluksi haastavaa, mutta projektin aikana karttunut kielitaito auttoi heitä kommunikoimaan paremmin englanniksi. Rauman tapahtumassa tiimi tapasi toisensa kasvotusten ensimmäistä kertaa. Tiimin mentori saa kiitosta avuliaisuudestaan ja läsnäolostaan. Hanke sai Janican ja Ean kiinnostumaan yrittäjyydestä enemmänkin, ja oma yritys on tulevaisuudessa mahdollinen ajatus.

Teksti: Ollipekka Kivin, Olena de Andres Gonzalez sekä Nina Savela

Kuvat: Mikko Lehtonen/AaVekellari