The FinZamCH project has successfully completed its second 10-day intensive program in Zambia, hosted by Cavendish University. This program brought together four students from SAMK and eight students from CUZ, who finalized the mini projects they initiated during the first intensive program held in Finland last May.
Guided by the project teams from SAMK and CUZ, the students worked in groups to develop innovative solutions aimed at improving child health in Zambia. These included:
Customized baby boxes designed to support Zambian children during their first six months of life.
A mobile application prototype to assist mothers and nurses in enhancing maternal and child health.
Nutrition information packages tailored for children of different age groups in Zambia.
The mobile application will operate in local languages, enabling mothers to communicate with healthcare professionals and access childcare-related information easily.
A visit to the children’s hospital.
During the final seminar, Prof. Oscar, Deputy Vice-Chancellor of Cavendish University, praised the initiative for blending theoretical learning with practical projects that address real-world challenges. He confirmed that CUZ’s School of Information Technology will support the transformation of the mobile app prototype into a fully functional application.
Aura Mwiinga, representing the Finnish Embassy in Zambia, emphasized that these innovations could significantly contribute to reducing child mortality if implemented effectively.
CUZ Executive Director Dr. Reany commended the participants, calling them “world champions” for tackling such a critical issue. He stressed the importance of stakeholder collaboration to ensure these products are adopted and used widely in Zambia.
Looking ahead, the project team will focus on strategies to implement these solutions within the Zambian population. Both CUZ and SAMK remain committed to ensuring that the outcomes of the two intensive programs are fully realized.
FinZamCH is a TFK-funded project implemented by SAMK and CUZ.
My name is Mona Elo, I work as a Researcher at SAMK’s Maritime Logistics Research Centre and when I look back at the past few months, what stands out most isn’t the deadlines. It’s the feeling of doing something together. Let me explain, I am currently a part of the Baltic Sea e-Nav project, as the marketing manager. The project is dedicated to modernizing digital navigation with the new S-100 Standard and is unique in the way of having end user pilot testing and feedback during the production phase, the feedback is used to adjust and further develop the new products.
From Hesitation to Collaboration
E-nav has in fact two sister Interreg Baltic Sea Region projects, ORMOBASS and MaDaMe. In the early spring of 2025, the MaDaMe and ORMOBASS projects reached out to our project and suggested to plan a joint seminar in Copenhagen on the 3rd of December 2025. At first, we were hesitant to committing to this large undertaking of planning a joint seminar, but the more we explored the benefits and meaning of participating, it seemed only to be the right choice to say yes.
It has so been said that this is something special as it is the first time three Interreg Baltic Sea Region project working together to organize a large joint seminar, it is truly one of those rare moments where collaboration became more than a word in a project plan.
Balancing Needs, Ideas, and Goals
One of the beautiful experiences of this collaboration was that there was space for everyone to bring forward their ideas, as well as room for constructive feedback. Keeping all three projects’ needs and goals in mind. Our biggest challenge was to plan an agenda, that would give all the three projects equal time to both demonstrate and present their projects, while giving the participants the opportunity to get familiar with all three projects.
In the end we decided to have a morning session where all three projects present their project and their goals reached so far. The afternoon sessions will be a rotation model where the audience themselves can choose where to participate, the different rooms offer everything from panel discussions, workshops and technical demonstrations.
The Value of Working Together
I am grateful for the good discussions and sharing of experiences between our projects, it has been a valuable process to be a part of, and I have learned a lot about working across projects to reach a common goal that benefits everyone.
All of the planning culminates in the joint seminar on the 3rd of December at the Danish Royal Library, you can read more about the event and if you’re interested you can register to participate online.
Olen Joona Arvo, ja olen 26-vuotias kansainvälisen kaupan opiskelija Raumalta. Olen opiskellut korkeakoulutasolla jo neljä vuotta, joista yhden olen viettänyt vaihdossa Etelä-Koreassa. Harjoittelussani Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa sain työkseni tutkia ja luoda raportin huoltovarmuudesta Satakunnassa. Luonnollisesti tutkimukseni painottui merilogistiikan puolelle, jonka kantilta aloin asiaa tutkimaan. Raporttiin ei määritelty mitään tarkempia teemoja, joten sain aika vapaasti tehdä sitä.
Raportin kokonaisuus rakentui vaihe vaiheelta
Raporttini kirjoittaminen alkoi samanlaisesti, miten miltein kaikki kirjalliset työni koulussa ovat. Aloitin kirjoitusprosessin luomalla kehyksen, jonka ympärille aloin raporttiani kirjoittamaan. Kehystämisen jälkeen aloin miettimään teemoja, jotka sopisivat raporttiin. Itse en alkuun lämmennyt annettuun aihealueeseen, koska en opinnoissani erikoistunut logistiikkaan. Tarpeeksi kovan mietinnän jälkeen keksin johdannon lisäksi seuraavat aihealueet:
Satamat Satakunnassa
Huoltovarmuus nykypäivänä
Huoltovarmuuden uhkatekijät
Huoltovarmuuden tulevaisuus
Satamista kirjoittaminen oli suhteellisen helppoa. Asiaan pystyin käyttämään julkisesti löydettäviä tietoja. Julkisiin tietoihin kuuluivat muun muassa sataman kulkuväylät sekä sen toimintakyvyt. Muihin kolmeen aihealueeseen käytin pohjustuksena haastatteluani Rauman sataman turvallisuuspäällikön kanssa, josta sain paljon hyvää tietoa asian ytimestä.
Raportin kirjaaminen ei ollut itselleni ihan helpoin. Olen opintojeni aikana tehnyt melkein kaiken kirjallisen työn englanniksi, joten suomen kirjoittaminen raportoivaan muotoon oli alkuun hieman tönkköä. Kirjoittamista myös haittasi minun (vieläkin) vaiheessa oleva opinnäytetyö, jota tein samaan aikaan. Helpottavana asiana toimi se, että harjoitteluni oli pituudeltaan poikkeuksellisen pitkä, vähän yli kuusi kuukautta.
Huoltovarmuus satamissa on jatkuvaa kehittämistä
Hieman aiempaan viitaten, tiedonkeruu oli helppoa. Käytin hyväkseni Rauman ja Porin satamien satelliittikuvia, joista pystyin kertomaan kyseisten satamien kulkuväylistä maalla. Käytin myös hyväkseni Väyläviraston pilviverkostoa, josta pystyin selvittämään molempien satamien vesireitit. Minun oli myös tarkoitus kirjoittaa osio Eurajoen satamasta, koska se on yhteydessä Olkiluodon ydinvoimalaitokseen, mutta satamasta itsestään ei löytynyt tarpeeksi tietoa kairatakseen itselleen kappaletta.
Käytännöllisemmän tiedon, eli itse huoltovarmuuteen liittyvän tiedon sain eriteltyä Teams-haastattelusta Rauman sataman turvallisuuspäällikön Juhani Laihon kanssa. Laiho kuvasi selkeästi Rauman sataman arkea ja sen tapoja ylläpitää huoltovarmuutta. Lyhyesti sanottuna, huoltovarmuus satamissa on jatkuvaa kehittämistä ja yhteistyötä paikallisten viranomaisten ja yritysten kanssa.
Laiho myös kertoi, että lähiaikojen tapahtumat (COVID-19, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan) ovat antaneet heille paljon uudenlaista kehitettävää. Laihon mukaan COVID-19 -pandemia oli satamassa haastavaa aikaa. Haasteita arkeen toivat muun muassa miehistön kierrättäminen vuoroissa tartuntojen ehkäisemiseksi ja tarpeellisten testausten mahdollistaminen tälle miehistölle.
Tulevaisuuden kannalta Laiho sanoi, että arki pysyy samanlaisena. Kehitystä tehdään jatkuvasti, ja tiettyihin osa-alueisiin panostetaan entistä enemmän. Hänen mukaansa oppiminen on paras tapa kehittää toimintaa. Yhtenä nostona hän toi esiin kameravalvonnan, ja sen miten tehostetulla kameravalvonnalla saadaan satama-alueita turvallisemmiksi kaikille alueella toimiville tahoille.
Tyyni myrskyn jälkeen
Viimeiset neljä vuotta ovat olleet minulle todella vauhdikkaita opintojeni vuoksi. Aloitin koulun juuri koronapandemian jyllätessä, mutta ajan myötä olen päässyt takaisin lähiopetukseen. Sain myös jopa mahdollisuuden mennä ikimuistoiseen vaihtoon Etelä-Korean Konkuk Universityyn. Aikani opiskellessa on mennyt hyvin mielin, ja jopa tykästyin etäopetukseen. Tällä harjoittelulla uskon saavani enemmän kokemusta virallisesta raportoinnista, josta voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Enää ei minulta puutu kuin bisneskieli, jonka jälkeen pääsen kokeilemaan onneani työelämässä.
Teksti: Joona Arvo, kansainvälisen kaupan opiskelija
During my internship at Maritime Logistics Research Center, I had one of the best Learning Experience that I am going to share here.
To start with, ports are not quays and cranes. They are systems in which three layers need to be reconciled, physical (berths, roads, rail), process (customs, safety, workflows), and data (who needs what information, and when). Most of the delays do not occur in one machine; the delay is seen where the layers do not coincide.
Second, mini-digital victories are most important in the initial stage. An E-delivery order, E-gate pass, shared-reliable ETA, every minute is saved. Together, they remove days. Starting with basic tools that everyone is familiar with, ”Smart port” takes shape.
Third, culture determines results. In low-hierarchy teams change is transmitted via open problem-solving. In a more hierarchical environment change becomes entrenched where leaders are seen to sponsor it and where the gains are realized immediately on day one. Culture rollouts to the design you have.
Fourth, green = operational. Shore power, just-in-time arrivals and cleaner equipment not only reduce emissions; it reduces noise, fuel and conflict. When planned, sustainability and reliability sustained one another.
Finally, geopolitics is not background music–a design constraint. Anything can cause a cable outage, tariffs, storms, strikes: the first step toward resilience is redundancy in power, data, finance and routing. When a plan can only work on good days it is not a plan.
The greatest transformation was change of perspective. Ports have become to me an expression of promise: to ships (reliability), to communities (clean operations) and to shippers (reliable schedules). Making those promises is primarily coordination, rather than concrete. That is the silent art of seaport logistics, and it that transforms a port into a platform.
Writer Hridoy Hossain Santo is a logistics student. He completed his internship at the Maritime Logistics Research Center.
En välttämättä olisi uskonut Satakunnan ammattikorkeakoulussa restonomiksi opiskellessani, että jonain päivänä tulen työskentelemään täällä. Taustani ravintola-alalta matkailuliiketoiminnan restonomiksi on kuitenkin vienyt minua kahvilatyöntekijästä kokiksi, baarimikoksi, tarjoilijaksi ja ravintolapäälliköksi, ja sieltä takaisin SAMKiin, ensin viestinnän ja markkinoinnin projektityöntekijäksi ja myöhemmin viestinnän asiantuntijaksi hankkeisiin.
Jokainen rooli työurallani on opettanut paljon ja antanut arvokkaita näkökulmia ja nyt voi kai sanoa ympyrän jollain tapaa sulkeutuvan, kun olen päässyt mukaan ravintola-alaa kehittävään hankkeeseen. Nyt asiantuntijana pääsen hyödyntämään kokemustani yhdessä kansallisen hankeverkoston kanssa ja samalla oppimaan itse jatkuvasti uutta.
Kansallinen yhteistyö kehittämisen ja kehittymisen tukena
Ravintola-ala on ollut lähiaikoina uutisten otsikoissa paljon, yleensä negatiivisessa sävyssä ravintoloiden konkurssien ja sulkemisten vuoksi. Ala on kuitenkin täynnä mahdollisuuksia, mutta kiireinen arki ja toimintaympäristön muutokset voivat tuoda haasteita. Menestysresepti – työn sujuvoittaminen, tuottavuus ja työhyvinvointi ravintola-alalla -hanke tarjoaa ratkaisuksi eräänlaisen foorumin, jossa asiantuntijat, yritykset ja koulutusorganisaatiot yhdessä rakentavat ratkaisuja tuottavuuden, työhyvinvoinnin ja osallistavan organisaatiokulttuurin tukemiseksi.
Hankkeen kansallinen koordinointi mahdollistaa sen, että kehittämistyö perustuu alan todellisiin tarpeisiin koko Suomessa, ja olemmekin tavoittaneet jo pilottivaiheessa kymmeniä yrityksiä ja niiden henkilökuntaa. Alkuhaastatteluiden ja QWL-tuottavuus- ja työhyvinvointikyselyiden perusteella olemme selvittäneet ravintola-alan nykytilaa. Selvinneiden kehittämiskohteiden perusteella järjestimme työpajoja, jotka keräsivät osallistujia ympäri Suomen. Monissa pilottiyrityksissämme aloitettiin myös yrityskohtaisia kokeiluja niin työhyvinvoinnin parantamiseksi kuin työn sujuvuuden kehittämiseksi.
Hanke tarjoaa myös välineitä oman asiantuntijuuden syventämiseen ja uran kehittämiseen. Pääsen kuulemaan asiantuntijoita ympäri Suomen, jotka kouluttavat työhyvinvoinnin, työn sujuvoittamisen ja tuottavuuden teemoissa, ja samalla kuulemaan ravintola-alan yritysten kokemuksia ja osaamista. Tämä haastaa omia näkemyksiäni käytännön kehittämisestä ja tarjoaa arvokasta oppimista.
Hankekonsortion voimin illallisella pilottiyrityksessämme Ravintola Bistro O Mat Hakaniemessä.
Matka jatkuu
Hankkeissa työskenteleminen on osoittanut, että asiantuntijana kasvua tapahtuu yhteistyön kautta. Hankkeet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia oppia toisilta, testata uusia ideoita, sparrailla ja kehittää omaa osaamista joskus huomaamattakin. Työskentely kansallisessa verkostossa rakentaa myös suhteita, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Uudet kontaktit, yhteiset kokemukset ja osaamisen jakaminen avaavat ovia aina uusiin projekteihin ja ammatilliseen kasvuun.
Tällainen vaikutus syntyy, kun yhteistyö toimii parhaimmillaan. Viestinnän asiantuntijana näen, että tämä vaikuttaminen on olennainen osa kaikkea kehittämistyötä. Se alkaa siitä, että on valmis jakamaan omaa osaamistaan ja oppimaan muilta, ja sitä hankkeissa työskentely on minulle tarjonnut. Silloin yhteistyön vaikutus näkyy arjessa, tukee oppimista ja kehittää toimintaa. Samalla se tekee konkreettisesti näkyväksi, miksi yhteinen kehittämistyö on merkityksellistä.
Teksti: Tutkija Taru Herkäs
Kuvat: Taru Hyrkäs
Artikkelikuvassa hanketiimi eli Minna Kalliomäki (vas.), Terja Wahlberg ja Taru Hyrkäs.
My name is Nguyen Tran Thu Trang, a 21-year-old international student pursuing a Logistics degree at Satakunta University of Applied Sciences. This summer, I had the opportunity to complete my internship at the Maritime Logistics Research Center, where I explored how these global trends manifest at the regional level.
For my project, I compared maritime logistics in two very different places: the ports of Rauma and Pori in Finland’s Satakunta region and Hai Phong Port in northern Vietnam. While separated by thousands of kilometres, these ports face surprisingly similar questions: How can they handle growing trade efficiently? How should they modernize? And how can they meet sustainability targets without slowing down?
My Writing Process
For this report, I worked entirely with secondary data, drawing on official reports, academic publications, company reports, and reliable news sources. To ensure the findings were up to date, I primarily focused on materials published within the last five years, with most data sourced from platforms such as ScienceDirect, government and institutional websites, and port authorities.
One of the biggest challenges was data consistency, especially for Hai Phong. Since the port is actually a network of multiple terminals, comparing it directly with Rauma and Pori wasn’t straightforward. Therefore, I narrowed the scope to the state-managed Hai Phong Port Joint Stock Company. I structured the study around four main themes:
Infrastructure & Cargo Handling
Digitalization & Technology
Sustainability Goals
Operation and Governance Models
Collecting information about Rauma and Pori also had its difficulties. Some details, especially on sustainability targets and infrastructure, were either outdated or unavailable. On my supervisor’s advice, I used the new EU regulation 2023/1804 as a reference point to interpret their future sustainability goals.
What I Found in the Comparison
Looking at Rauma, Pori, and Hai Phong side by side, I realized how much a port’s identity depends on its role in the economy. Rauma focuses on container traffic and forest industry products, while Pori handles bulk cargo and heavy project shipments. Hai Phong, by contrast, moves far greater volumes overall, from containers to bulk cargo, reflecting Vietnam’s fast-growing trade.
Technology is another area where the differences are clear. Rauma has already introduced Sea Traffic Management to help ships arrive on time and reduce emissions, while Hai Phong impressed me with its Smart Gate system, which makes truck entry faster and more efficient.
Sustainability is where Finnish ports take the lead. Rauma already offers shore-side electricity, while Pori is planning a CO₂ terminal and exploring offshore wind energy. Hai Phong doesn’t yet have major “green” programs, but by improving efficiency through digital solutions, it is already taking steps toward lower emissions.
Overall, Finnish ports are further ahead in sustainability, while Hai Phong is strong in adaptability and customer-friendly digitalization. Both sides have valuable lessons they can learn from each other.
Preparing for my thesis
On a personal level, I strengthened my ability to analyze complex information and present it in a clear and structured manner. Working with various types of sources and comparing two distinctly different regions enabled me to practice critical thinking, information synthesis, and decision-making. For instance, the process of mutual learning not only helped me absorb information but also trained me to process it in a way that leads to meaningful and effective conclusions.
This project also provided a valuable opportunity to prepare for my upcoming thesis, as the structure and research approach were quite similar. It gave me confidence in building a framework, narrowing the scope, and applying analytical methods, skills that I will carry forward into my thesis work.
STOP-hanke (Surface Transfer of Pathogens) on EU:n Horizon Europe -rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on vähentää ja jopa estää pintoihin liittyviä mikrobien tartuntareittejä uusilla pinnoille levitettävillä nanopinnoitteilla. Tutkimuskeskus WANDER vetää hankkeessa antimikrobisuuden testaukseen keskittyvää työpakettia. Käytännössä meidän roolinamme on muun muassa viedä pinnoitteiden testaamista lähemmäs elävää elämää ja testata pinnoitteiden toimivuutta käytössä olevassa kiinteistössä. Hankkeen viides partnerikokous järjestettiin Italian Torinossa Lingottossa, jossa oli ennen Fiatin autotehdas ja nykyään iso kompleksi tarjoten muun muassa kauppakeskuksen, hotellin ja konferenssikeskuksen palveluja. Lentomatka Torinoon Munchenin kautta onneksi sujui ilman viivästyksiä, siitä huolimatta matkustaminen vei käytännössä yhden päivän.
Ensimmäisenä osallistumispäivänä meille tarjoutui samalla mahdollisuus osallistua ESB-konferenssiin eli 34th Annual Conference of European Society of Biomaterials, koska partnerikokous oli järjestetty samassa paikassa suoraan jatkona tähän alan suureen konferenssiin. STOP-hanke järjesti oman session nimeltään Antimicrobial surfaces: preventing the spread of infectious diseases, jossa Merja Ahonen piti esitelmän “Antimicrobial surfaces as a part of indoor hygiene concept (IHC) decrease the number of infections”.
Merja Ahonen pitää esitelmää “Antimicrobial surfaces as a part of indoor hygiene concept (IHC) decrease the number of infections” ESB konferenssissa. Kuva: Sari Repka
Paikalla oli 50-60 henkeä mikä oli hyvä osallistuminen ottaen huomioon konferenssin laajuuden, samanaikaisia sessioita oli kuusi. Sisätilan hygieniasta ja sen toimivuuden tutkimisesta infektioiden torjunnassa oli hyvää keskustelua.
Konferenssi tarjosi lounaaksi vain eväspussin, mutta onneksi se oli mahdollisuus syödä Lingotton omassa viidakossa ja tankata samalla niin sanottuja hyviä bakteereja vastaiskuna hankkeen tavoitteelle vähentää mikrobeja kosketuspinnoilla.
ESB-konferenssin lounastauko Lingotton puutarhassa. Kuva: Sari Repka
Lounastauon jälkeen alkoi STOP-partnerikokous, jossa kaikki osallistuvat organisaatiot esittivät edistyksensä omissa tutkimusosioissaan. Esitykset herättivät runsaasti keskustelua ja pohdintaa seuraavaksi tehtävistä toimenpiteistä. Perjantaina söimme lounasta läheisessä pizzeriassa. Seura oli hyvää ja keskustelu vilkasta edelleen.
Lounastauko STOP-projektin kokouksessa. Kuva: Sari Repka
Pinnoitteet lähemmäs arkea – testaus alkaa Suomessa ja Kreikassa
Lounaan jälkeen pääsimme käsiksi kokouksen tärkeimpään asiaan eli jatkotestaukseen pääsevän pinnoitteen valintaan. Varsinainen tosielämän testaus tapahtuu Suomessa ja Kreikassa. Kreikassa asiaa tutkii Prolepsis Institute, joka on yleishyödyllinen kansanterveyttä edistävä järjestö, ja Suomessa tutkimuskeskus WANDER. Sekä Suomessa että Kreikassa varsinainen testaaminen tapahtuu vanhuspalveluasumisen yksiköissä.
Tätä ennen pinnoitteiden pitää läpikäydä tarkka laboratoriotestaus, jossa varmistetaan, että ne eivät ole toksisia, ovat antimikrobisia, pysyvät paikoillaan käsitellyllä pinnalla, eivät muuta pinnan väriä tai vaikeuta siivoamista. Lisäksi tutkijoiden täytyy pystyä tuottamaan niitä tarvittava määrä sovitun ajan sisällä ja niiden pitää olla helposti pinnoitettavissa ilman erikoisosaamista. Aikamoinen lista asioita, joita pitää täyttää! Monet tutkimusryhmät ovat tehneet parhaansa kehittäessään pinnoitteita ja myös testatessaan niitä eri tavoilla. Aivan viimeistä sanaa ei tässä kokouksessa saatu siitä mikä pinnoite valitaan, vaan muutama pinnoite vielä kilpailee ykkössijasta.
Meillä Suomessa ja Wanderissa asian viivästyminen tosin hankaloittaa elämää, koska tälläkin projektilla on päättymispäivä ja paljon pitää saada tehtyä ennen sitä, emmekä pääse aloittamaan meidän osuuttamme ennen kuin pinnoite on valittu. Mutta positiivisella mielellä ollaan ja vielä on hanketta jäljellä marraskun 2026 loppuun asti.
Porin kampuksella testissä oleva nanoteräspiikkejä sisältävä pinnoite ovenkahvassa. Kuva: Merja Ahonen
Tosin yksi pinnoite eli Institute of Electronics Bulgarian Academy Of Sciences kehittämä terästä teräksellä oleva nanopiikkejä sisältävä pinnoite meillä on jo Porin kampuksella testissä. Sitä testataan kahden vessan ovipainikkeissa, siten että kummallekin vessalle on samanlaisessa käytössä oleva vessa verrokkina. Ovipainikkeista otetaan pintapuhtausnäytteitä, joista tutkitaan bakteerien kokonaismäärää ja indikaattoribakteereita. Pinnoitetulta ovipainikkeelta saatuja tuloksia verrataan verrokkiin, jotta nähdään toimiiko tällainen teräksestä tehty pinnoite käytännössä bakteerimääriä vähentäen.
Teksti: erikoistutkija Sari Repka ja tutkijayliopettajaMerja Ahonen
Suomessa AMK-sektorilla kansainvälisyyden on katsottu tukevan toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja työelämärelevanssia mm. strategiset kumppanuuksissa ja TKI-hankkeissa (Launikari, 2023). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) on tehnyt ohjaus- ja linjausdokumentin, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistä ulottuvuutta 2017–2025 välillä. Dokumentissa keskeisiksi teemoiksi nostettiin 1) vetovoima ja laatu kansainvälisessä kilpailussa, 2) kansainvälisten kumppanuuksien rakentaminen, 3) koulutusviennin ja maksullisten ohjelmien rooli, 4) resurssien kohdentaminen ja henkilöstön osaaminen ja 5) seuranta ja arviointi (OKM, 2017).
Olen työurallani matkustanut monissa maissa ja maanosissa, mutta Intiassa ja Aasiassa en ole aiemmin käynyt. Mahdollisuus tarjoutui vierailuun kansainvälisten merenkulun yliopistojen yhdistyksen (International Association of Maritime Universities, IAMU) vuosikokouksessa Chennaissa, Intiassa lokakuussa 2025. Matka toteutti OKM (2017) tavoitteista kaikkia viittä (1-5).
Minna Keinänen-Toivola oli Satakunnan ammattikorkeakoulun virallinen edustaja ja osallistuja vuosikokoukseen.
Kansainvälisyys osana korkeakoulustrategiaa
Matkan järjestelyt veivät kuukausia ja olivat moninaiset niin käytännön asioiden kuin tieteellisen työn osalta. Lokakuun puolivälissä matka vihdoin koitti. Matkustin turvallisuus- ja verkostoitumissyistä Chennaihin Tallinnan Teknillisen yliopiston Meriakatemian (EMERA) asiantuntijoiden kanssa. Järjestävän yliopiston (Academy Of Maritime Education And Training, AMET) henkilökunta oli meitä vastassa lentokentällä ja veivät meidät tapahtumahotellille. Matka kesti kaikkiin 20 tuntia ja vastassa oli kuuma ja kostea Intian yö. Tapahtumahotellina oli viiden tähden lomakeskus Bengalinlahden rannalla. Sopeutuminen 2,5 puolen tunnin aikaeroon ja ilmastoon otti oman aikansa.
IAMU AGA järjestettiin Chennaissa, Intiassa, Bengalin lahden rannalla.
Vuosikokouksen ja konferenssin parasta antia olivat lukuisat kohtaamiset tuttujen kanssa ympäri maailmaa. Pääsin neuvottelemaan virallisesti yhteisistä jatkoyhteistyöstä, kuten myös luomaan uusia kontakteja. Edellisellä viikolla toteutuneet jäänmurtajakaupat USA:n kanssa olivat useiden keskusteluiden aiheena. Hotellialue oli laaja, joten tuttuja tapasi virallisen ohjelman ulkopuolella vain satunnaisesti. SAMK järjesti vastaavan tapahtuman Helsingissä ja Silja Serenadella vuonna 2023, joten kuulin paljon positiivisia muistoja kahden vuoden takaa.
Tieteellistä yhteistyötä ja kestävän merilogistiikan kehittämistä
Konferenssissa tärkeinä alan teemoina olivat teknologia, innovaatiot ja kestävä merilogistiikka. Oma tieteellinen esitykseni koosti kahden käynnissä olevan projektimme Sustainable Flow- ja NEMO CEF-projektin tekemisiä ja tuloksia. Sustainable Flow -projektissa on kehitetty satamille ja logistiikkaketjuille digitaalisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Hankkeessa pilotoidut työkalut parantavat satamakäyntien ennustettavuutta ja tehokkuutta, mikä johtaa pienempään polttoaineenkulutukseen ja CO₂-päästöihin. Lisäksi työssä on luotu viitekehys energiansäästöön ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen, mikä tukee vihreää siirtymää Itämeren alueella.
Toisena projektina esitellyssä NEMO CEF -projektissa, kehitetään Suomen kansallista meriliikenteen ilmoituspalvelua osana EU:n yhteistä Maritime Single Window -ympäristöä. Projekti tuo yhteen eri sidosryhmät ja mahdollistaa tulevaisuudessa arvokkaiden lisäarvopalvelujen kehittämisen. NEMO CEF -projektin keskeiset tulokset julkaistaan myöhemmin tieteellisessä artikkelissa, mikä vahvistaa Suomen roolia digitaalisen merenkulun kehityksessä kansainvälisesti.
Merenkulun logistiikan monimutkaisessa sidosryhmäekosysteemissä digitaalisen järjestelmän onnistunut toteutus ei tapahdu itsestään, vaan se edellyttää useita tekijöitä. Ensinnäkin tarvitaan keskeisten toimijoiden aktiivista osallistumista kehitystyöhön, jotta ratkaisut vastaavat käytännön tarpeisiin. Lisäksi teeman määrittäjiltä, kuten viranomaisilta ja johtavilta organisaatioilta, vaaditaan strategista sitoutumista, joka luo kehitykselle vakaan perustan. Kohderyhmien kuuleminen ja heidän näkökulmiensa huomioiminen on välttämätöntä, jotta järjestelmä olisi aidosti käyttäjälähtöinen ja helpottaisi arjen työtä. Lopuksi onnistumista tukee avoin ja läpinäkyvä viestintä koko ekosysteemin sisällä, mikä lisää luottamusta ja sitouttaa kaikki osapuolet yhteiseen tavoitteeseen. Molemmat hankkeet osoittavat, kuinka tutkimus ja käytännön kehitystyö voivat yhdessä edistää sekä kestävää kehitystä että merenkulun kilpailukykyä.
Ystävyyspuut istutettiin Academy of Maritime Education and Training (AMET) -yliopistossa, joka isännöi IAMU AGA 2025 -tapahtumaa.
Kulttuurinen oppiminen ja globaalien verkostojen vahvistaminen
Huipentumana virallisessa ohjelmassa oli tekninen kierros, jossa kävimme AMET:n innovaatiokeskuksessa, jonka on perustanut globaali varustamo MAERSK. Vierailin myös omatoimisesti kahtena aamuna Unescon maailmanperintökohteessa Mahabalipuramissa, joka oli täynnä upeaa muinaista kivitaidetta ja arkkitehtuuria. Kontrasti Vanhaan Rauman oli aikamoinen.
Työmatkat ”maailman ääriin” eivät ole vain asiaa vaan myös kokemuksia ja oppia eri kulttuureista ja ihmisistä. Ruoka oli erinomaista ja vastoin ennakkovaroittelua pysyin terveenä. Tuoreet eksoottiset hedelmät aloittivat päiväni värikkäästi. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki puhuvat Britannian siirtomaahistoriasta johtuen englantia.
Työmatkat välittyvät usein kauniina kuvia erilaisista paikoista. Ne ovat hienoja kokemuksia, mutta myös todella paljon aikaa ja energiaa vieviä. Matka ei lopu siihen, kun avaa matkan jälkeen kotiovensa, vaan sen jälkeen tulee olla aktiivisesti yhteydessä kaikkiin kontakteihinsa. Työmatkat myös antavat todella paljon, niin yksilönä ammatillisesti kuin ihmisenä kehittymisessä kuin organisaatiolle. Organisaatiolle globaali yhteistyö vahvistaa olemassa olevia suhteita ja luoda uusia koulutus- ja tutkimusyhteistyömahdollisuuksia. SAMK on ollut mukana IAMU:ssa jo yli 30 vuotta ja yhteistyö jatkuu ja syvenee vuosi vuodelta.
Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola
Kirjoittaja toimii johtavana tutkijana Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa SAMKissa.
In Finland, within the University of Applied Sciences (UAS) sector, internationalization has been seen as supporting quality, impact, and relevance to working life, particularly through strategic partnerships and RDI projects (Launikari, 2023). The Ministry of Education and Culture (OKM) has issued a guidance and policy document aiming to strengthen the international dimension of Finnish higher education and research between 2017–2025. The document highlighted five main themes: 1) attractiveness and quality in international competition, 2) building international partnerships, 3) the role of education export and fee-based programs, 4) allocation of resources and staff expertise, and 5) monitoring and evaluation (OKM, 2017).
Minna Keinänen-Toivola was the official participant of SAMK and the Annual General Assembly.
Internationalization as a strategic goal in higher education
Arrangements for the trip took months and involved a wide range of practical as well as scientific preparations. Finally, in mid-October, the journey began. For safety and networking reasons, I travelled to Chennai together with experts from the Estonian Maritime Academy of Tallinn University of Technology (EMERA). Staff from the host university, the Academy of Maritime Education and Training (AMET), welcomed us at the airport and took us to the conference hotel. The journey took altogether 20 hours, and we were greeted by the hot and humid Indian night. The conference venue was a five-star resort on the shores of the Bay of Bengal. Adjusting to the 2.5-hour time difference and the climate took some time.
IAMU AGA was organized in Chennai, India, along the Bay of Bengal.
The best part of the assembly and conference was the numerous encounters with colleagues from around the world. I was able to negotiate formally on continuing cooperation as well as create new contacts. The icebreaker deal signed the previous week between the USA and Finland was a recurring topic of conversation. The hotel area was vast, so meeting acquaintances outside the official program happened only occasionally. SAMK hosted a similar IAMU event in Helsinki and onboard Silja Serenade in 2023, and I heard many positive memories of that event from two years ago.
The UNESCO World Heritage Site, the Group of Monuments at Mahabalipuram (Mamallapuram).
Scientific collaboration and sustainable maritime development
Key themes of the conference included technology, innovation, and sustainable maritime logistics. My scientific presentation showcased the activities and results of two ongoing projects: Sustainable Flow and NEMO CEF. The Sustainable Flow project has developed digital solutions for ports and logistics chains to reduce emissions. The piloted tools improve the predictability and efficiency of port calls, leading to reduced fuel consumption and CO₂ emissions. In addition, a framework for energy saving and renewable energy utilization has been created, supporting the green transition in the Baltic Sea region.
The NEMO CEF project develops Finland’s national maritime reporting service as part of the EU Maritime Single Window environment. The project brings together stakeholders and enables the future development of valuable value-added services. The main results of NEMO CEF will be published later in a scientific article, strengthening Finland’s role in international digital maritime development.
In the complex stakeholder ecosystem of maritime logistics, the successful implementation of a digital system does not happen automatically; it requires several key factors. First, active involvement of the main actors is needed to ensure that solutions meet practical needs. Second, commitment from context setters, such as authorities and leading organizations, provides a stable foundation for development. Listening to target groups and considering their perspectives is essential to ensure that the system is genuinely user-oriented and supports everyday work. Finally, open and transparent communication within the ecosystem builds trust and strengthens collective commitment to shared goals. Both projects demonstrate how research and practical development can jointly promote sustainability and competitiveness in maritime transport.
The friendship trees were planted at the Academy of Maritime Education and Training (AMET) University, which hosted the IAMU AGA 2025.
Cultural Insights and Strengthening Global Networks
The highlight of the official program was a technical tour at AMET’s innovation center, established by the global shipping company MAERSK. On my own initiative, I also visited the UNESCO World Heritage site Mahabalipuram on two mornings. The site, with its stunning ancient stone art and architecture, was quite a contrast to Old Rauma back home.
Tasmanian/UK/Finnish friendship at Shore Temple of Mahabalipuram.
Business trips to “the ends of the world” are not only about professional matters but also about experiences and learning from different cultures and people. The food was excellent, and contrary to warnings, I remained healthy. Fresh exotic fruits gave my mornings a colorful start. The people were friendly, and thanks to the colonial history, everyone spoke English.
Work trips are often shared as beautiful pictures of different places. They are indeed great experiences, but also very demanding in terms of time and energy. The trip does not end when you walk through your front door at home; afterwards, it is essential to actively follow up with all new contacts. Yet, these trips give back so much – for professional development, personal growth, and organizational benefits. For the organization, global cooperation strengthens existing relationships and creates new opportunities for education and research collaboration. SAMK has been a member of IAMU for over 30 years, and this cooperation continues to deepen year by year.
Text: Minna M. Keinänen-Toivola
The author works as a Chief Researcher at the Maritime Logistics Research Center, Satakunta University of Applied Sciences (SAMK).
Greetings from a 2nd year physiotherapy student. I am Rugilė Baltrūnaitė and I am studying in the international degree for physiotherapy in SAMK‘s Pori Campus.
Physiotherapy students in the wild
If you are ever walking through SAMK and see a group of students dressed as elderly patients, with medicine balls to simulate pregnant bellies, and rolling around in wheelchairs, you can safely assume they study physiotherapy.
As students, we tend to take advantage of the opportunities that our institution has to offer, so we often experiment with optimal assistive aids, different exercise equipment, and other strange looking devices. This is why when you encounter us “in the wild”, you can quite easily recognize our class.
Physio life with a part-time job
Balancing student life with a part-time job can be exhausting, especially when all you can think about is human anatomy and how good your current recovery is. Between all the extensor pollicis longus and tibialis anterior, your mind rarely has a break or an opportunity to relax. Lately, my tactic has been to keep my studies, my job, and my hobies separate. This allows me to relax from the mental load of studying healthcare. However, whenever I participate in any of my active hobies (the gym, swimming, dancing, rock-climbing), I find myself coming back to the knowledge I have acquired during my studies. Does my pelvis tilt? Am I keeping my core engaged? Are my joints properly aligned for this exercise? – these and many more questions start racing through my head when I move.
Interestingly enough, I am starting to think that I should embrace all of these thoughts. They do not only keep me safe while exercising, but they also support my learning journey and jog my professional memory. So then comes a new problem – when do I let my brain rest?
Physiotherapy students photographed at Meri-Porin Yhtenäiskoulu.
Rest and digest
Physiotherapy studies have become an ominpresent part of my life, but sometimes I wish I could rest from all of the theory in my mind. Obviously, I can utilize the calm, sound-proof booths at SAMK, read something relaxing on the hammocks in the downstairs library, but the best option I have started utilizing is environmental change. Us students spend so much time indoors, so why not implement something outside? Taking a walk when you are overstimulated, studying or chatting to friends in cafes, even reading a book sometimes in bed and other times at your kitchen table. Break away from the constant academic mindset and put yourself in a position or place that will aid relaxation. Join a student event while you are at it!
Life beyond the ruckus
Student life at SAMK can be full of surprises, especially when us physiotherapy students lead active breaks, run around in Agora, or organize fundraising events. Among all of this academic chaos, it is nice to remember how all of these tasks improve our own professional abilities. But it is also important to have time for yourself, to find the balance between your student identity and who you are outside of SAMK. While I am still on my own journey to balance these scales, I am excited for what‘s to come!
