My name is Sainy Rathod, a second-year student of International Tourism Management at SAMK. In autumn 2024 I participated in an Introduction Day from project Tour4Youth after hearing about it during classes. The idea was to complete an online course about career management, take part in some events and ultimately do a four to eight weeks of internship in a Tourism related company.
There was also a ready-made list of companies providing internships from Tour4Youth project, that I could have been matched with, but I wanted to also practise applying for jobs in Finland on my own. I got an amazing opportunity to do my internship at Hesburger in Mikkola Pori. The idea came to me one day when I visited the place for lunch. I noticed that one of the workers there was not Finnish, and I thought that maybe I could also ask if they accept interns. Luckily, they told me yes – and that is how the path to my internship started.
From language learning to teamwork
From the very beginning, the most important goal was to improve my Finnish language skills, especially because customer service requires it to some extend. At the same time, I wanted to experience how a professional kitchen works in Finland. Learning in a real work environment gave me a chance to understand Finnish culture better and gain useful professional skills like time management and teamwork skills. I also learned how important punctuality and work-life balance are in Finnish working life.
The internship went smoothly – The staff was very kind and supportive, which made it easier to learn. I was able to practice many new things, and I really enjoyed being part of the team.
Participating to the project Tour4Youth, gave me tools to workplace skills and networking. Besides internship, participants had the opportunity to take part in various events. For example, together with some university friends I joined an event called International Food Day, organized by the project and vocational school WinNova Pori in cooperation. We prepared some traditional Indian dishes like Paneer Tikka Masala & Roti, Masoor Dal and Gajar Halwa in the WinNova teaching kitchen, and offered tastings for the guests, mostly from the tourism and catering field.
I believe that experience from the internship and the different steps of the project will be useful for me in the future. It gave me more confidence to work in Finland and showed me that I can adapt and grow in a new environment. Would I recommend this kind of internships to others? Absolutely yes. It is a good way to learn, not only about the job itself, but also about the people and the culture around you.
My name is Kseniia Cherniuk, and I am the second-year student of logistics at SAMK, Rauma.
I did my internship at the Maritime Logistics Research Center at SAMK. I must say that it was a very interesting and useful experience, so I want to share it with you.
First of all, my task was to conduct a research on the topic “Maritime logistics business environment comparison of Finland and Ukraine through Porter’s diamond model”. I really enjoyed working on this topic because I was interested in it from the very first day. During the work I learned a lot about my topic, exactly about: similarities and differences of maritime logistics business environment between Finland and Ukraine, Porter‘s diamond model as an instrument for detailed evaluation and explanation of an industry and its competitiveness. With help of this experience, I also learned how to structure and write the research paper, because I have never done that before in my life, and I believe this will be an additional useful skill for future work.
As a results of my research, I got a comprehensive overview for the two countries.
Finland in general, is more resilient and stable in the field of maritime logistics. Although it was affected by the beginning of the Russian Ukrainian war and forced to look for new ways for maritime transportation, still its supporting industries and competitiveness are strong enough, which helped Finland to hold on.
Turning challenges into learning
Ukraine, in turn, has suffered very large losses and destruction in this field due to occupation, missile strikes, and the loss of maritime transport units. Despite this, the supporting industries in this country, especially rails and roads, are trying to compensate for the loss by increasing transportation volumes, changing routes, and expanding connections.
While I was working on the research, I had times of inspiration and difficulty. It was challenging for me to start the research, because I had no experience, and also it was hard to find really useful and current information sometimes. But important to say that during the internship I received sufficient help and supervision from the supervisors. My supervisors were available to reach out to if I had any questions. I could write to them and get answers relatively quickly. So, my difficulties were resolved very quickly thankfully to that.
Summarizing my word, I want to say that I am very grateful for the opportunity to work on the research. I also recommend it to everyone, if you ever have such an opportunity, do not doubt that it will be a valuable and enjoyable experience. I also hope that this research can be useful for others in the future.
Text: Kseniia Cherniuk, student of logistics at SAMK, Rauma Photo: Kseniia Cherniuk
Meille tarjoutui mahdollisuus osallistua BIOVAHVA-hankkeen puitteissa Saksan Freiburg im Breisgaussa kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettyyn AgriVoltaics 2025 World Conferenceen oheistapahtumineen. Tavoitteena oli päivittää AgriVoltaics alan tutkimustilanne- ja teknologiakuvaa sekä saada lisätietoa ja materiaalia AgriVoltaics-järjestelmistä, aiheeseen liittyvistä teemoista, haasteista ja toteutetuista projekteista Euroopassa ja muualla maailmalla. AgriVoltaics eli AgriPhotoVoltaics, = Agri-PV, APV tai aurinkosähköviljely, tarkoittaa menetelmää, jossa maatalous- ja aurinkosähkötuotantoa harjoitetaan samalla maa-alalla samaan aikaan eli puhutaan maapinta-alan kaksoiskäytöstä.
AgriVoltaics World Conference on nyt kuudetta kertaa järjestetty kansainvälinen Agrivoltaic-yhteisön kokoontuminen. Tämän vuoden konferenssi keskittyi sekä alan lukemattomiin tutkimuksen ja toteutuksen haasteisiin, että itse Agrivoltaic-konseptin kriittiseen tarkasteluun sekä viimeisimpien tutkimustulosten kattavaan esittämiseen. Keskittymällä APV-järjestelmien sudenkuoppiin, ongelmiin ja vaaroihin sekä riskeihin haluttiin käydä avointa keskustelua eri tutkimusyhteisöjen ja muiden sidosryhmien välillä. Tavoitteena oli edistää, kehittää ja vahvistaa Agrivoltaics-järjestelmien osaamista liittyen meneillään olevaan Agrivoltaics -järjestelmien markkinoille tuloon ja siihen liittyviin tulevaisuuden haasteisiin.
Tänä vuonna tapahtumassa oli noin 500 osallistujaa 35 eri maasta paikan päällä ja virtuaalisesti. Tapahtumassa esitettiin yli 200 tutkimusesitystä mukaan lukien tilaisuuteen osallistuneiden tutkijoiden live-esitykset, posterinäyttelyssä paikan päällä julkaistut tutkimusjulisteet, pyöreänpöydän keskustelut, kutsuvieraiden esiintymiset, keynote-puheenvuorot ja konferenssia sponsoroineiden alan yritysten edustajien esittämät ns. “pitchaukset.”
Varsinaista konferenssia edelsi maanantaina 30.6. järjestetyt erilliset kenttämatkat lähialueen Agrivoltaics-kohteisiin. Kolmesta vaihtoehdosta osallistuimme Technical Tour 3 – The ”Vertical Tour” retkelle, missä tutustuimme kahteen eri vertikaali eli pystymallin APV järjestelmään. Nämä edellä mainitut kohteet olivat Agrivoltaic park in Donaueschingen – Aasen ja Agrivoltaic park in Löffingen.
Technical Tour – The “Vertical Tour”
Päivän suunnitelmassa oli tilavierailut kahdelle vuosina 2020 ja 2024 toteutetuille Agrivoltaics-vertikaali, eli pystyasennuskohteelle. Molemmat kohteet sijaitsivat reilun tunnin ajomatkan päässä Freiburgista itään, ja noin puolen tunnin ajomatkan päässä toisistaan.
Agrivoltaic Solar Park Donaueschingen-Aasen. Valmistunut 2020 (Next2Sun AG), itään ja länteen suuntaavat bifacial eli kaksipuoleiset paneelit, ylä- ja alarivin paneelit eripäin, kokonaisteho 4,1MWp. Tämän alueen vuosituotanto on n. 4 850 MWh. Fraunhofer ISE on tehnyt voimalan alueella tutkimusta useiden vuosien ajan. Kuva: Jari Mustonen.
Ensimmäisenä vierailukohteena oli Agrivoltaic Solar park Donaueschingen – Aasen. Vuonna 2020 Next2Sun AG:n rakentama ja monista aiemmin vastaan tulleista APV valokuvista tuttu vertikaali APV voimala, josta nyt saimme runsaasti myös omaa kuvamateriaalia. Alueen pinta-ala on n. 14 ha, minne on asennettu yhteensä n. 11 000 kpl, kaksipuoleisia PV-moduuleja. Tämän hankkeen investointikustannus vuonna 2020 oli n. 3,3 milj. euroa. Reilun 30 asteen helteessä Next2Sunin edustaja Mr Kovac ja Mr Jerome Linz kertoivat taustaa toteutuksesta ja perusasiat järjestelmästä, jonka jälkeen Fraunhofer ISE:n tutkija kertoi tarkemmin kohteen tutkimusjärjestelyistä ja tehdyistä tutkimuksista. Mieleen jäi muun muassa se, kuinka yhtenä vuonna puinnin yhteydessä irronnut pöly oli tarttunut paneeleita peittäviin hämähäkinseitteihin, joista oli sen myötä tullut paljon enemmän varjostavia parin viikon ajaksi, kunnes rankempi sade oli lopulta huuhtonut seitit pölyineen paneelien päältä.
Kysyimme paneeleja lähinnä olevan varjostavan heinäkasvuston poistosta puinnin jälkeen ja se kuulemma on vähän ongelma. Siihen ei vielä ole sopivaa koneellista tapaa, mutta lupaavin ehdokas toistaiseksi on viinitiloilla käytettävä tapa (mahdollisesti eräänlainen paneelien alla kulkeva, tolppien ympäri käyvä robottileikkuri). Virallisen esittelyn jälkeen kukin kierteli tavallaan katsomassa tarkemmin asennusta ja mittalaitteita. Asia selvästi kiinnosti, koska kysymyksiä esittelijöille oli paljon ja keskustelu osallistujien kesken vilkasta. Alueelle oli asennettu kameravalvonta ja lisäksi runsaasti erilaisia Fraunhofer ISE:n (Institut fûr Solar Energie) mittalaitteita, muun muassa useampi PAR-(Photo active radiation) sensori ja lisäksi monipuolinen sääasema ynnä muuta. Vähitellen siirryimme helteestä takaisin selvästi viileämmälle bussille ja kohti toista kohdetta.
Donaueschingen – Aasen APV-kohteen sääasemat, muita mittalaitteita ja vasemmalla paneelia vasten katsottaessa telineessä näkyy myös ainakin yksi (sininen kupu) PAR-sensori, muun tekniikan ohessa. Kuva: Jari Mustonen
Toinen Vertical Tourin kohde oli uusi, vuoden 2024 lopulla käyttöön otettu Agrivoltaics puisto, Agrivoltaic Löffingen. Puisto on Haslachhof Familie Wiggert -maatilan operoima, ja kasvoi vasta ensimmäistä Agrivoltaics-satoaan. Aurinkopuisto koostui kahdenlaisesta APV-järjestelmästä: Isompi reilun 3 MWp järjestelmä koostui 13,5 metrin välein asennetuista vertikaali APV riveistä ja puistoa ympäröivästä aidasta, joka oli myös tehty bifacial paneeleista vastaavalla tekniikalla. Rivien välissä kasvoi metristä reiluun puoleentoista metriin pitkää ristikukkaisiin kuuluvaa yksivuotista keltasiniappia (Lat. Sinapis Alba). Tämänkin järjestelmän oli toteuttanut vertikaalisiin Agrivoltaics-järjestelmiin keskittyvä Next2Sun. Pienempi, noin 1,35 MWp Agrivoltaics toteutus, oli puolestaan ylös nostettu ja etelään suunnattu järjestelmä, jonka alla kasvoi jo varsin pitkää heinää ja missä on tarkoitus myöhemmin laiduntaa lampaita ja nautakarjaa. Paneeliston alinkin osa oli Saksassa lainvoimaisen DIN SPEC 91434 määritysten mukaisesti nostettu yli 2,1 metriin.
Lisäksi keskellä vertikaalijärjestelmää ja peltoa oli kapasiteetiltaan n. 500 kWh akustojärjestelmä, joka kuulemma rakennettiin pääasiassa sen vuoksi, että hankkeelle saatiin siten enemmän julkista rahoitustukea. Aurinkosähköjärjestelmän ja akuston yhdistelmällä tässä kohteessa saatiin aikaan tehotuottokäyrän tasaisempi jakautuma ja myös kokonaistuoton parempi hallinta.
Viljelypelloille asennettavissa vertikaalijärjestelmä konseptissa palataan viljelyn näkökulmasta tavallaan vanhaan “sarkajakoon”, koska Agrivoltaics-järjestelmän asettamien rajoitusten vuoksi viljelyn aikaiset ajolinjat ja -urat käytännön syistä ja työkoneleveydestä johtuen kulkevat jatkossa toistuvasti jokseenkin samasta ajokohdasta, mikä voi johtaa maan lisääntyneeseen tiivistymiseen tietyistä kohdin ja siten pitkällä aikavälillä aiheuttaa epätasaisen kasvuston kehittymisen viljelyalalla. Tätä kehitystä voi tietysti torjua syvämuokkauksella, mutta jokainen muokkaustoimi pellolla on samanaikaisesti myös lisäkustannus.
Löffingenin-Haslachhof Familie Wiggertin Agrivoltaics-alueen esittelystä kuva, tilan omistaja Wolfram Wiggert keskellä vihreässä paidassa. Herra Wiggertin vasemmalla puolella edustaja Jerome Linz ja oikealle edustaja Kovac molemmat Next2Sun AG:stä. Kuva: Jari Mustonen
Haslachhofín tilalla on n. 500 ha viljeltyä peltopinta-alaa, lisäksi he kasvattavat lihanautakarjaa ja tuottavat uusiutuvaa energiaa Agrivoltaics-konseptin mukaan, perinteisellä aurinkosähkötekniikalla ja lisäksi biokaasun muodossa, josta heillä tehdään kaasumoottorivoimalassa myöskin sähköä.
Tästä tilasta löytyy runsaasti materiaalia internetistä. Toimintaa on esitelty siellä kattavasti ja sivusto sopisi malliksi monelle muullekin tilalle, niin täällä meillä kotimaassa kuin muuallakin.
Ensimmäisen konferenssipäivän antia
Varsinainen Agrivoltaics-maailmankonferenssi alkoi tiistaina 1.7. klo 9 aikaan. Ilmoittautumisen ja aamukahvien jälkeen konferenssi startattiin yhden Agrivoltaics-yhteisön yhden kärkihahmon Max Trommsdorffin ja hänen Fraunhofer ISE kollegansa Elisabeth Insamin luotsaamana. Virallisen konferenssin avauspuheenvuoron piti Freiburgin pormestari Martin Horn, joka esitteli samalla kaupungin edistyksellisyyttä yleisesti kestävän kehityksen alalla ja oli iloinen, että Agrivoltaics world konferenssi järjestetään juuri Freiburgissa. Hänen jälkeensä Fraunhofer instituutin johtaja Andreas Bett alusti yleisesti Fraunhoferin roolista aurinkoenergian ja kertoi lyhyesti Agrivoltaicsin alkutaipaleesta ja kehityksessä. Avaussession lopuksi SolarPower Europen Lina Dubina kertoi kertasi EU:n päästötavoitteita ja Agrivoltaicsin potentiaalista roolia siinä.
Kahvitauon jälkeen jatkettiin sessiolla “Challenging Agrivoltaics”, missä tarkasteltiin lyhyin alustuksin ja keskusteluin kriittisesti APV-järjestelmien realistisia toteutusmahdollisuuksia ja tähän mennessä vastaan tulleita ongelmia muun muassa eri maiden säännöksiin ja käytäntöihin peilaten. Selvänä pullonkaulana on ollut ja on osin edelleen selkeän sääntelyn puute tai käytössä olevan sääntelyn esiin nousseet ongelmat ja väärinkäytökset. Millä ehdoin Agrivoltaics-järjestelmän saa rakentaa niin, että toteutuksessa aidosti otetaan ruuantuotanto huomioon eikä esimerkiksi vain Agrivoltaicsin mainetta hyväksi käyttäen tehdä kuitenkin enempi vähempi perinteistä maa-asenteista voimalaa, joka näennäisesti täyttää kaikki vaatimukset, mutta jonka ruoantuotantokäyttö unohdetaan (Japanissa käytetään termiä ”Alibi AgriPV)”.
Omaa sääntelyään miettivien maiden on järkevää ottaa oppia muiden tekemistä virheistä ja pyrkiä luomaan kerralla mahdollisimman toimiva järjestelmä. Joissain maissa (esim. Portugali) on myös tullut vastaan jo maaintensiivisten tavanomaisten laajoja yhtenäisiä alueita peittävien voimaloiden määräalat, minkä osaltaan pitäisi auttaa Agrivoltaics-tyyppisten maankäyttöätehokkuutta lisäävien ja toisaalta viljelyn haasteita (paahde, vesitalous) helpottavien tekniikoiden käyttöönottoa. Käytettyjä reunaehtoja ovat olleet muun muassa järjestelmän energiantuotannon suhde maataloustuotantoon sekä sen vaikutukset tuotannon määrään ja Agrivoltaics-järjestelmän pinta-ala.
Toisen konferenssipäivän antia
Konferenssipäivän ohjelma oli jaettu kahteen rinnakkaiseen eri ohjelmaan ja kahteen erilliseen tilaan Freiburg Messe’n upeissa puitteissa, missä eri ohjelmien esitykset pidettiin Foyer- ja Bonita-saleissa.
Esityksistä mainittakoon muun muassa UAV:n eli dronen käyttö ja sen potentiaali kasvien kasvun seurantaan Agrivoltaics-alueilla. Esittäjinä Johannes Hirth Jülichin tutkimuskeskuksesta. Alla jonkinmoinen tiivistys esityksen loppupäätelmistä.
Toisena oli mielenkiintoinen esitys israelilaisen Solargik-yhtiön Mo (Moshe) Horowitzin: “Catalyzing the Transition: Scaling Agrivoltaics with Adaptive Tracker Solutions Industry Insights on Agrivoltaics.” Solargik-yhtiö tarjosi omassa esityksessään kehittämäänsä Agri-SCADA-alustaa skaalattavien Agrivoltaics-järjestelmien hyödynnettäväksi.
Dia Israelilaisen yrityksen, Solargik-yhtiö, Mo (Moshe) Horowitzin esityksestä, jossa näkyy Agrivoltaics-säätelyssä käytettyjä reunaehtoja eri maissa.
Globaali vertailu eri maiden tilanteeseen oli erittäin mielenkiintoista nähdä ja kuulla. Muun muassa Ranskan PV- ja Agrivoltaics-järjestelmien säätely kuulosti todella monimutkaiselta menettelyltä, mistä mainitsi jo aiemmin myös Christian Dupraz (agrometsätieteen tutkija ja Agrivoltaics pioneeri) omassa puheenvuorossaan. Siellä maan sisällä, muun muassa hallintoalueiden, maakuntien ja kuntien välillä oli runsaasti eroja säännöissä.
Iltapäivä ensimmäinen sessio (Track 1) keskittyi Agrivoltaics-politiikkaan ja sääntelyyn, niiden tilaan ja vaikutuksiin Euroopassa ja USA:ssa (NREL). Pisimmällä Agrivoltaicsin säätelyssä ollaan Ranskassa, Saksassa ja Italiassa, missä kaikissa on otettu kantaa muun muassa satovaatimustasoihin ja viljelyyn jäävän pinta-alan määriin/paneeli-installaatioiden peitto-/varjostusasteeseen (GCR). Eroja on paljon eri maiden välillä ja myös maiden sisällä eri maakuntien/osavaltioiden/alueiden välillä. Esimerkiksi Ranskassa Agrivoltaics-järjestelmien sallitaan aiheuttavan maksimissaan -10% sadon menetys, mitä muualla pidetään jo epärealistisen pienenä voidakseen toteutua vuosittain. Saksassa vastaava raja on kolmannes sadosta ja esimerkiksi Japanissa -20% ja Israelissa -15% (katso yllä oleva taulukko). NRELlin Alexis Pascarisin case-esitys keskittyi eri kaupunkien Agrivoltaics sääntelytapojen ja niiden vaikutusten vertailuun Massachusettsin osavaltion sisällä. Loppuyhteenvetona että sääntelyllä voi olla sekä edistäviä, että rajoittavia vaikutuksia Agrivoltaicsin kehitykseen. Tärkeää olisi saada kaikki sidosryhmät mukaan sääntelyn kehitykseen ja itse Agrivoltaics projekteihin.
Mielenkiintoisin esitys tässä sessiossa oli Cas Lavaertin (KU Leuven, Belgia) HyperFarm hankkeen tuotosten esittely. Esityksessä esiteltiin vaihtoehtoinen tapa säännellä/luvittaa Agrivoltaics järjestelmiä nykyisten paljon hallinnollista byrokratiaa vaativien ja viljelijän epävarmuutta ruokkivien sääntöjen sijaan. Heidän ehdotuksensa oli jo suunnitteluvaiheessa tehtävä ”varjotesti”, joka perustui jäännösvalon minimoimiseen ja mahdollisemman tasaiseen valonjakaumaan. Tällä vältettäisiin myöhempi satomäärien vertailu ja byrokratia. Hankkeessa oli kehitetty myös simulointityökalu, jolla pystyy tekemään helposti hankkeen alkuvaiheen karkeaa arviointia.
Valitettavasti meidän kolmas konferenssipäivämme kääntyi Finnairin ja IAU:n välisen työtaistelun ja lakkotoimien vuoksi paluumatkaksi kotimaahan. Perjantaille 4.7. suunnitelluista Finnairin lennoista oli peruttu yli 80 lentoa, meidän paluumme mukaan lukien. Kotimaahan palatessa huomasimme, että alkukesän viileä sää olikin muuttunut heinäkuun helteiksi.
Teksti: Teemu Heikkinen ja Jari Mustonen
Artikkelikuva (Connexio.pse): Osallistujat AgriPV World Confrence 2025, Freiburg Messe’n tiloissa.
Harjoitteluni teemana oli kirjoittaa raportti aiheesta ”Merilogistiikan vaikutus päivittäistavarakauppaan Satakunnassa”. Raportissa tuli esiin esimerkiksi se, että päivittäistavarakauppa on riippuvainen meriteitse tehtävistä kuljetuksista. Tärkeäksi osaksi nousi myös jakelukeskukset. K-ryhmän Turun ja S-ryhmän Lempäälän jakelukeskukset toimittavat päivittäistavarakaupan tuotteet maateitse kaupan hyllylle. Merilogistiikka ei ole näkyvää vain satamassa, vaan se ulottuu myös kuluttajan ostoskoriin. Satakunnan satamat keskittyvät pääosin teollisuuden vientiin. Vaikka Satakunta on väestön osuudesta vain 4% tuottaa se 6,9% osuuden ulkomaan kaupasta.
Harjoittelussa isossa roolissa oli itsenäinen työskentely, mikä oli sekä palkitsevaa että haastavaa. Itsenäinen työskentely tarkoitti sitä, että minulla oli vastuuta omasta aikataulutuksesta sekä työn etenemisestä. Harjoittelun ansiosta kehitin omaa ajanhallintaani sekä ongelmanratkaisutaitojani. Vaikka työ olikin itsenäistä, säännölliset palaverit kuuluivat harjoitteluun. Palaverit antoivat arvokasta palautetta raportista. Säännölliset palaverit kehittivät etätyötaitoja ja koen, että olen paljon itsevarmempi kameran edessä.
Liiketalouden opiskelijana harjoittelu avasi, miten merilogistiikka ja liiketalous ovat yhteydessä toisiinsa. Merilogistiikka mahdollistaa tavaroiden liikkumisen tehokkaasti satamien ja jakelukeskusten välillä. Ilman sujuvaa merikuljetusta kauppojen hyllyt eivät täyttyisi ajallaan. Pääsin raporttiani kirjoittaessa analysoimaan logistiikkaketjujen tehokkuutta ja sitä, miten erilaiset häiriöt, kuten sääolosuhteet ja satamien ruuhkat, voivat vaikuttaa tuotteiden hintaan ja saatavuuteen.
Harjoittelun aikana pääsin tutustumaan Merilogistiikan tutkimuskeskukseen. Oli kiinnostavaa nähdä miten asiat toimivat käytännössä. Tutkimuskeskuksella oli useita eri projekteja meneillään ja oli hienoa nähdä, miten projektit olivat kasvaneet vuosi vuodelta. Laivasimulaattorit olivat erityisen kiinnostavia varsinkin liiketalouden opiskelijan näkökulmasta. Vierailun aikana kerrottiin, että Rauman satamalla toimii useita eri yrityksiä ja niillä on menossa useita eri projekteja. Satamassa oli myös rakenteilla laiva Australiaan.
Harjoittelun aikana tiedonhakutaitoni, raportointitaitoni ja liiketalouden ymmärtäminen kasvoi. Liiketalous ei ole vain pelkkiä lukuja toimistossa vaan se on osa kokonaisuutta mihin myös merilogistiikka kuuluu. Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa suorittamani työharjoittelu oli kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus ja opin asioista enemmän, kuin missään kurssilla opintojeni aikana.
Sataedu sekä SAMK toteuttavat yhdessä innovatiivista DigiSimu-hanketta, joka vie sosiaali- ja terveysalan oppimisen uudelle tasolle simulaatiopedagogiikkaan turvautuen. Simulaatiopedagogiikka on noussut merkittäväksi osaksi sosiaali- ja terveysalan koulutusta niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin sen tarjotessa opiskelijoille turvallisen oppimisympäristön kehittää monipuolisesti ammatillisia taitoja. Lisäksi simulaatiopedagogiikka tiivistää yhteisopettajuuden keinoin moniammatillista yhteistyötä opettajien välillä tarjoten samalla mahdollisuuden kehittää myös opettajien henkilökohtaista osaamista. Simulaatiopedagogiikan avulla kaikkien on siis mahdollista oppia.
Tämä blogikirjoitus käsittelee tiivistynyttä oppilaitosyhteistyötä Sataedun ja SAMKin välillä, joka on osa DigiSimu-hankkeen tavoitteita tuoden samalla esiin simulaatio-oppimisen merkityksen ammatillisen- ja ammattikorkeakoulutuksen adaptiivisella kentällä.
Simulaatio-oppiminen kehittää taitoja ja yhteistyötä
Simulaatio-oppiminen on keskeinen osa koko DigiSimu-hanketta. Simulaatiopedagogiikka tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden harjoitella kliinisiä taitoja turvallisessa ja kontrolloidussa ympäristössä. Simulaatioharjoitukset sisältävät ennakkomateriaalin, aktivoivan aloituksen, toimintaosuuden ja oppimiskeskustelun. Tämä nelivaiheinen prosessi edistää oppimaan oppimisen taitoja ja parantaa muun muassa hoitotyön näyttöön perustuvaa ydinosaamista, kuten lääkehoitoa, haavanhoitoa ja vitaalien seurantaa.
Hankkeessa on toteutettu useita oppilaitosten välisiä yhteissimulaatioita. Ne ovat erityisen arvokkaita niiden mahdollistaessa moniammatillisen yhteistyön, jossa eri oppilaitosten ja ammattiryhmien opiskelijat toimivat yhdessä. Tämä kehittää opiskelijoiden kykyä toimia tiimeissä, mikä on välttämätöntä sosiaali- ja terveysalalla. Yhteistyö tuo mukanaan monipuolisia näkökulmia ja käytäntöjä, rikastuttaen oppimiskokemusta. Resurssien jakaminen parantaa opetuksen laatua ja kustannustehokkuutta. Yhteistyöprojektit, kuten DigiSimu-hanke, edistävät innovaatioita ja uusien oppimismenetelmien kehittämistä. Oppilaitosten välinen yhteistyö edistää opiskelijoiden ammatillista kasvua- ja identiteettiä, valmistamalla heitä paremmin kohtaamaan työelämän haasteet ja mahdollisuudet. Eri ammattiryhmien yhteistyö avartaa ymmärrystä toisen ammattilaisen työstä ja mahdollistaa opiskelijoille verkostoitumisen jo opintojen aikana.
SimulaatioSankarit-podcast tuo kokemukset kuuluviin
SimulaatioSankarit-podcast on uusi ja jännittävä lisä DigiSimu-hankkeeseen. Podcastissa käsitellään simulaatio-oppimisen merkitystä sosiaali- ja terveysalalla sekä tuodaan esiin opiskelijoiden ja opettajien kokemuksia simulaatioharjoituksista- ja pedagogiikasta. Simulaatiot ja pelillisyys tarjoavat uusia välineitä käytännön taitojen kehittämiseen osaksi oppimisen sekä opettamisen arkea. Tavoitteena on inspiroida niin opettajia kuin oppijoitakin. Podcast tarjoaa syvällisiä keskusteluja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten simulaatio-oppiminen voi parantaa opetuksen laatua ja valmistaa opiskelijoita tulevaisuuden työelämään.
Podcastin jaksoissa käsitellään monitasoisesti erilaisia simulaatiotilanteita. Jokaisessa jaksossa kuullaan asiantuntijoiden näkemyksiä ja kokemuksia simulaatioiden maailmasta. SimulaatioSankarit-podcastin tavoitteena on lisätä tietoisuutta simulaatio-oppimisen hyödyistä kannustaen oppilaitoksia ja työelämän toimijoita hyödyntämään simulaatiopedagogiikkaa entistä laajemmin. Podcastin kautta kuulijat saavat konkreettisia vinkkejä ja ideoita simulaatioharjoitusten suunnitteluun sekä toteutukseen. Podcast tarjoaa myös mahdollisuuden kuulla opiskelijoiden ja opettajien tarinoita siitä, miten simulaatioharjoitukset ovat vaikuttaneet heidän oppimiseensa ja ammatilliseen kasvuun.
Yhteistyö ja yhteisöllisyys vahvistavat oppimista
Sataedun ja SAMKin yhteistyö on vahvistanut myös oppilaitosten ja työelämän välistä yhteyttä. DigiSimu-hankkeessa työskentelevät opettajat toimivat yhdessä sotealan ammattihenkilöiden kanssa, mikä tarjoaa mahdollisuuden kehittää tulevaisuuden laadukkaita ja vaikuttava työ- ja oppimisympäristöjä. Oppilaitosten välinen yhteistyö vahvistaa opiskelijoiden ammatillista identiteettiä, koska se mahdollistaa monipuolisten näkökulmien ja käytäntöjen jakamisen eri oppilaitosten ja työelämän välillä, mikä puolestaan rikastuttaa oppimiskokemusta. Opiskelijat pääsevät työskentelemään moniammatillisissa tiimeissä, mikä harjaannuttaa erityisesti heidän vuorovaikutustaitojaan. Tämä on erityisen tärkeää sosiaali- ja terveysalalla, jossa laadukas yhteistyö ja kommunikaatio ovat keskeisiä potilasturvallisuuden sekä oikea-aikaisen hoidon kannalta.
DigiSimu-hankkeen yhteistyöprojektit, kuten OpinKoti, tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden osallistua konkreettisiin työelämäprojekteihin. Projektit lisäävät heidän motivaatiotaan ja sitoutumistaan opintoihin. He saavat realistisen kuvan tulevasta työelämästä ja voivat kehittää itseluottamustaan sekä ammatillista identiteettiään aidossa työympäristössä.
OpinKoti-projekti DigiSimu-hankkeen hallinnoima on innovatiivinen oppimiskokonaisuus, jossa hoitajaopiskelijat suorittavat tutkinnon osia aidossa hoitotyön ympäristössä opettajien johdolla, Attendo Kuninkaanhaassa Porissa. Projektin tavoitteena on yhdistää teoria ja käytäntö transformatiivisen oppimisen keinoin, korostaen oppimaan oppimisen taitoja ja yhteisöllistä oppimista. Palautteen saaminen ja oman osaamisen reflektointi ovat tärkeitä asioita opintojen aikana.
Yhteistyön kautta opiskelijat oppivat myös arvostamaan jatkuvaa oppimista ja ammatillista kehittymistä, mikä on tärkeää heidän ammatillisen uransa kannalta. Näin he ymmärtävät, että oppiminen ei pääty valmistumiseen, vaan se jatkuu läpi koko työuran. Tämä asenne auttaa heitä pysymään ajan tasalla alan uusimmista näyttöön perustuvista tutkimuksista ja käytännöistä, mikä parantaa heidän ammatillista osaamistaan sekä työllistymistään. Opintojen aikana sisäistetty jatkuvan oppimisen malli valmistaa tulevia ammattilaisia myös jatkamaan yhteistyötä monialaisesti ja yhteistyössä eri tahojen kanssa.
Simulaatioyhteistyö on osoittautunut menestyksekkääksi
Sataedun ja SAMKin monipuolinen simulaatioyhteistyö DigiSimu-hankkeessa on osoittautunut menestyksekkääksi. Sen tarjotessa uudenlaisia malleja sosiaali- ja terveysalan koulutuksen järjestämiseksi, missä yhdistyy teoria ja käytäntö transformatiivisen oppimisen keinoin. Tämä oppilaitosten välinen yhteistyö edistää opiskelijoiden ammatillista kasvua, parantaa hoitotyön laatua ja vastaa työelämän muuttuviin tarpeisiin. SimulaatioSankarit-podcastin kautta tarjoutuu erinomainen kanava kuulla lisää simulaatio-oppimisen merkityksestä, kokemuksista sekä näkemyksistä tulvaisuuden koulutuksesta. Sataedu ja SAMK jatkavat yhteistyötään kehittääkseen entistä parempia oppimisympäristöjä ja pedagogisia menetelmiä, jotka tukevat opiskelijoiden ammatillista kasvua ja työelämävalmiuksia erityisesti Satakunnan alueella.
Tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointia, yhteistyön supervoimalla!
My name is Matthieu Avale. I’m a 23-year-old French international business student and was completing my internship at the Maritime Logistics Research Center in Rauma, Finland. This experience forms part of my studies and personal development, and I would like to share some insights into my missions, the challenges I encountered, and the skills I developed during this period.
I was assigned two main tasks during my internship that shaped my daily activities and learning journey. The main task was to propose a CRM solution for the Maritime Logistics Research Center, and the second one was to organize an event.
Proposing a CRM System
My first mission was to research and propose a CRM (Customer Relationship Management) system that would meet the research center’s needs. A CRM system is both a strategy and a tool used by companies to manage and analyze interactions with customers and prospects. Its main objectives are to:
Improve business relationships
Enhance customer satisfaction and retention
Streamline internal processes
Boost sales and overall profitability
CRM tools allow companies to centralize client data, making it easier to answer customer questions, detect potential problems, and optimize service delivery. Previously, I had only used CRM systems to extract data; during this project, I needed to take a step back to truly understand the center’s needs and suggest a solution tailored to them. This work gave me a deeper understanding of CRM systems’ function and the strategic thinking behind selecting the right tool. I also proposed a few action plans for the center to better leverage CRM to enhance its operations.
However, the task came with its challenges:
Budget constraint: The CRM solution needed to be free of charge. Many of the best-known systems on the market are not, and they were the ones I was most familiar with.
Regulatory considerations: I had to ensure that any data collection and storage practices complied with relevant privacy and data protection regulations.
Despite these obstacles, the project helped me develop critical thinking skills and a more solution-oriented mindset.
I also had to change CRM solutions several times, either because I wasn’t fully satisfied with the functionality offered or because some systems proved too complex to set up in the specific context of the research center.
Organizing an Event
My second mission was to organize an event for the center. Having a lot of time before the event was an advantage. It allowed me to brainstorm ideas, consider potential animations, and foresee potential problems well in advance. The continuous reflection helped me build a more detailed and creative event plan.
One of the key benefits of organizing and participating in the event was the opportunity it created for team building. Strong team dynamics are essential for productivity, creativity, and a positive work atmosphere in any professional environment. Events like the one I organized provide a relaxed setting where team members can interact outside their usual roles, discover shared interests, and strengthen mutual trust. This not only improves communication but also enhances collaboration and morale within the workplace. For me, it was a chance to get to know my colleagues better and to help strengthen their bond.
The realization of the event went smoothly. Although it was cancelled quite late the first time, I had to re-plan and prepare everything again, but it was better to do it this way than to organize it, and only 2 or 3 people showed up. In the end, the event was successful in my opinion. It also offered an excellent opportunity to connect with the team and get to know them better in a more informal setting.
One of my initial concerns was whether the schedule would be held and if all the planned activities would fit into the allocated time. Fortunately, everything went according to plan, and all activities were carried out as expected. I also prepared backup activities in case things moved faster than anticipated. This project taught me the importance of foresight, adaptability, and detailed preparation when planning professional events.
Balancing Internship and Thesis
Alongside these missions, I have been working on my thesis. Balancing the workload between my thesis and my internship has been a challenge, but also a great opportunity to improve my time management and organizational skills. It also helped me to develop my curiosity and my writing skills.
Conclusion
This internship at the Maritime Logistics Research Center has been a very interesting experience. It not only allowed me to apply theoretical knowledge in a real-world setting but also pushed me to gain maturity as I was organizing my own schedule. From navigating CRM systems under constraints to organizing a successful event, each task brought unique challenges that strengthened my problem-solving, communication, and planning skills.
Moreover, working in an international environment in Finland has broadened my perspective and given me valuable insights into cross-cultural teamwork. I’m grateful for the trust placed in me and the support from Minna throughout this training. I am thankful for this opportunity, and I really appreciate working in this positive environment.
Biohiilellä tiedetään olevan myönteisiä vaikutuksia kasvien kasvuun sen veden- ja ravinteiden pidätyskyvyn ansioista. Biohiili varastoi vettä ja ravinteita, ja luovuttaa niitä kasvien käyttöön pitkän ajan kuluessa. Biohiilen ominaisuudet maanparannusaineena perustuvat lisäksi sen kykyyn toimia kasvualustana pieneliöille, maaperän pysyessä näin elävämpänä. Biohiiltä on tutkittu aiemminkin, mutta koska sen vaikutukset riippuvat monesta tekijästä, tutkimusta tarvitaan lisää erilaisilla biohiililaaduilla, eri kasvilajeilla ja erilaisissa ympäristöissä. SAMKin tutkimuskeskus WANDERissa on käynnissä tutkimushanke, jossa biohiiltä tutkitaan eri puulajien taimien kasvukokeilla.
Tutkimus toteutetaan Kokemäen Norrinkorvessa metsäpalstalla, joka on päätehakattu noin 3-4 vuotta sitten ja jäljellä on joitakin täysikasvuisia puita. Alueella on jonkin verran korkeuseroja ja maasto on paikoitellen vaikeakulkuista.
BIOVAHVA-hankkeessa tutkitaan biohiilen vaikutusta puiden taimien kasvunopeuteen sekä niiden selviytymiseen erilaisissa kasvuympäristöissä. Hankkeen pilottikohteisiin Eurajoelle ja Kokemäen Norrinkorpeen istutettiin yhteensä seitsemänsataa eri puulajien taimea. Puiden taimien istutuksen yhteydessä niiden juurelle laitettiin biohiiltä joko sellaisenaan tai erilaisilla ravintoainemäärillä ladattuna, ja verrokkiryhmä istutettiin ilman mitään lisiä. Kuuset istutettiin Norrinkorpeen yhteistyössä Saskyn Huittisten ja Kokemäen oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa, ja niiden kasvua tullaan seuraamaan useamman kasvukauden ajan.
BIOVAHVA-hanketta toteutetaan EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston, JTF:n tuella. JTF rahoituksella edistetään tasapainoista sosioekonomista siirtymää ja tukea kohdistetaan erityisesti nuorille, joten yhteistyö Saskyn opiskelijoiden kanssa on luontevaa.
Kuva vasemmalla: Taimet merkattiin näytekoodeilla. Kuusentaimi B65 sai istutuksen yhteydessä juurelleen biohiiltä ilman ravinteita. Kuva oikealla: Biohiili ladattiin kuusen juurelle istutuksen yhteydessä ns. pottiputken avulla. Saskyn maatalousalan opiskelijat toivat käytännön osaamista taimien istutukseen, ja he saivat samalla kosketuksen käytännön tutkimustyöhön.
Ennen varsinaista istutustyötä oli tehty paljon selvitystyötä ja valmisteluja. Istutettavat taimet jaettiin eri ryhmiin sen perusteella mitä biohiililaatua ne saavat, ja verrokkiryhmän taimet istutettiin sellaisenaan. Kukin taimi sai oman yksilöllisen näytekoodin, joka merkattiin taimen ympärille laitettavaan merkintäliuskaan. Taimien merkkaus on välttämätöntä, jotta jatkossa pystytään tunnistamaan kukin yksilö, seuraamaan niiden kasvua ja vertailemaan eri tutkimusryhmien välisiä eroja. Taimien istutusjärjestys satunnaistettiin, jotta eri biohiilikäsittelyn saaneet taimet ja verrokkitaimet olisivat mahdollisimman sekaisin pitkin tutkimusaluetta. Satunnaistamisella varmistetaan, että esimerkiksi maanlaadun tai mikroilmaston vaihtelut vaikuttavat tasapuolisesti kaikkiin tutkittaviin taimiin. Mikäli verrokkiryhmän taimet kasvaisivat eri paikassa kuin biohiiltä saaneet taimet, ei välttämättä tiedettäisi, johtuvatko mahdolliset erot ryhmien välillä ympäristöolosuhteista vai biohiilestä. Satunnaistamisen avulla saadaan siis varmistettua, että havaitut erot tutkimusryhmien välillä johtuvat nimenomaan biohiilestä.
Norrinkorven taimet istutettiin toukokuussa 2024, ja kuusentaimien istutustalkoisiin osallistui BIOVAHVAn tutkijoita yhdessä Sasky Huittisten ja Kokemäen oppilaitoksen maatalousalan opiskelijoiden kanssa. Saskyssä on mahdollista opiskella maa- ja metsätalousalaa, ja opiskelijat työskentelevät usein käytännönläheisissä ja monipuolisissa, oikeaa työelämää vastaavissa olosuhteissa. Saskyn opiskelijoille biohiilitutkimukseen osallistuminen toi hyvää kokemusta metsän istutuksesta, sekä lisäksi he saivat näin omalla panoksellaan osallistua tieteellisen tutkimuksen tekemiseen.
Istutustalkoot pidettiin lämpimänä toukokuisena päivänä ja istutustyö eteni reippaasti, kun muutaman hengen ryhmissä edettiin ”kartan” eli istutussuunnitelman kanssa. Saskyn Kokemäen oppilaitoksen ammatillinen ohjaaja Jaakko Halminen ohjasi opiskelijoita, jotka toivat mukanaan sekä istutuksessa käytettävät ns. pottiputket, että istutuksessa tarvittavan tietotaidon. Pottiputkien avulla istutus sujui nopeasti, kun biohiili lisättiin ensin putken avulla maahan ja sen jälkeen istutettiin itse taimi. Saskyn opiskelijat kävivät vielä myöhemmin yhdessä ohjaajansa Jaakko Halmisen kanssa asettamassa taimien juurelle taimitassut, jotka suojaavat puuntaimea sen ensimmäisinä kasvuvuosina. Taimitassut estävät taimea varjostavan heinikon kasvamista sen juurelle, joten taimen ei tarvitse kilpailla niin paljon ravinteista ja vedestä, ja taimitassun ansiosta taimet myös jatkossa löytyvät maastosta helpommin.
Istutustyö eteni ripeästi Saskyn opiskelijoiden ja BIOVAHVAn tutkijoiden toimesta.
Kaiken kaikkiaan taimia istutettiin 540 kpl ja niiden kasvua seurataan jatkossa useamman kasvukauden ajan. Myöhemmin kesällä 2024 tehtiin ensimmäiset seurantamittaukset ja -kuvaukset. Useamman sadan kuusentaimen paikantaminen 0,28 hehtaarin suuruiselta alueelta oli heinäkuisen aluskasvillisuuden seasta jo haastavaa, joten istutuskartta oli tarpeen. Tutkimus jatkuu myös tulevalla kasvukaudella taimien kuvauksella ja erilaisten mittausten tekemisellä. Tuloksia tutkimuksesta saadaan, kun dataa on kerätty riittävän pitkältä ajalta, ja pystytään näin luotettavasti analysoimaan biohiilen vaikutusta taimien kasvuun.
Kuva vasemmalla: Kesällä 2024 taimet kuvattiin ja mitattiin ensimmäisen kerran. Taimien kasvun seurantaa jatketaan tälläkin kasvukaudella. Kuvassa taimen juurella näkyy vaaleanvihreä, puukuidusta valmistettu taimitassu, joka suojaa taimea sen ensimmäisinä vuosina. Kuva oikealla: Tutkimuksen seurantamittauksissa myöhemmin kesällä luonto oli herännyt ja itse tutkimuskohdetta joutui etsimään paikoitellen hyvinkin runsaan aluskasvillisuuden seasta. Taimet kuvattiin valkoista kuvaustaustaa vasten, jotta ne erottuisivat kuvissa muusta kasvillisuudesta.
Lisätietoja tutkimuksesta löytyy tutkija Jussi Tammisen ja muiden WANDERin tutkijoiden kirjoittamasta tutkimusartikkelista: Biohiilen käyttö puiden taimien kasvatuksessa BIOVAHVA-hankkeen tavoitteena on Satakunnan kehittää Satakunnan biotalouden ja ruokaketjun tutkimus- ja innovointivalmiuksia ja kehittyneiden teknologioiden käyttöönottoa.
My name is Elisa, and I’m a Belgian student studying for a double degree in marketing and international business. This year, I’m lucky enough to be living a unique experience in Finland, as part of my studies at SAMK (Satakunta University of Applied Sciences), in Rauma. This adventure not only allows me to discover a new culture, but also to immerse myself in an exciting professional world.
I did my internship at SAMK’s Maritime Logistics Research Center, a forward-looking center that strives to integrate sustainability principles into every one of its projects. My main objective during this internship was to highlight the center’s sustainable commitments and explore ways of improving them.
To do this, I carried out a real investigation: I analyzed their communications (website, social networks), observed their working environment, and above all, I had the chance to talk directly with some of the researchers. These interviews were particularly enriching. I discovered the challenges they face – particularly in terms of the transition to cleaner fuels, the adaptation of port infrastructures, and the importance of digitalization to better measure and reduce emissions.
The result is a comprehensive report structured around the three pillars of sustainability: environmental, social and futuristic. In it, I also put forward concrete ideas for raising the profile of the center’s sustainable actions, through communications media such as social networks, flyers, and specialized events.
Among my tasks, I was also asked to consider the center’s participation in Baltic Sea Day, a key event in the region. I proposed that the center organize interactive mini-conferences on this occasion, in order to present in a dynamic way the advances of its research linked to maritime sustainability. The idea is to create a space for exchange with the public, but also to raise awareness of the importance of applied research in preserving the Baltic Sea.
This internship has given me a better understanding of how sustainability can (and must) be integrated into maritime logistics, a key sector that is still too often lagging behind on these issues. It has also enabled me to develop my skills in research, strategic communication, and critical analysis, while contributing to a mission that is close to my heart: to participate, in my own way, in a more responsible future.
Text: Elisa Tinel, a double degree student in marketing and international business
Osaaja 2024 -julkaisussa on esillä hieno kattaus erinomaisten opinnäytetöiden tiivistelmiä. Se, että arvosanan 5 töitä on paljon ja vain pieni osa niistä on päätynyt palkittaviksi ja julkaisuun, kertoo siitä, että meillä SAMKissa tehdään paljon hyvää työtä. Herääkin kysymys, mikä saa opiskelijat tähtäämään korkealle ja saavuttamaan näin loistavia tuloksia.
Toisille loistava työ syntyy määrätietoisen työn tuloksena. Jo työn suunnitteluvaiheessa on selvää, että arvosanasta halutaan kiitettävä ja sen eteen on opiskelija valmis tekemään paljon töitä. Joillekin opiskelijoille mahdollisuus loistavaan työhön paljastuu matkan varrella: työ sujuu ja siinä tehtävät havainnot ja tulokset ovat ehkä vähän yllättäen merkittäviä. Tällöin työn muotoseikkoihin, sen kieliasuun ja raportointiin on mielekästä panostaa.
Kaikille loistavaan arvosanaan päätyvä opinnäytetyöprosessi on kuitenkin vaativa, kehittävä ja opettavainen, sillä harvalla on kaikki valmiudet kiitettävän työn tekemiseen valmiina. Prosessiin kuuluu paljon oppimista, elämyksiä, tuskaisiakin hetkiä ja joskus myös epätoivoa. Onneksi kukaan ei ole siinä prosessissa yksin, vaan apuna ovat ohjaavat opettajat ja muiden opiskelijoiden vertaistuki.
Merkitystä on myös sillä, minkälaisesta aiheesta työtään tekee. Aiheen onnistunut rajaus ja tavoitteen asetanta on osattava tehdä realistisesti, mutta riittävät haasteet varmistaen. Keinot, joilla tavoitteeseen pyrkii, on myös osattava valita huolella, jotta niiden avulla on mahdollisuus saavuttaa tavoite. Kun vielä onnistuu raportoimaan tulokset luotettavasti ja loogisesti, on jo lähellä loistavaa työtä. Tärkeää on myös arvioida kuinka luotettavasti ja eettisesti työ suoritettiin, onko se kokonaisuudessaan saavutettava ja miten tehdyt valinnat toimivat. Työn on oltava kiitettävä loppuun asti.
Entä kun työ on valmis? Ensin alkuun syntyvät huojennus, helpotus, ylpeys, ehkä jopa kiitollisuus. Selvisin ja vieläpä upeasti. Työtä ei kuitenkaan tule unohtaa. Työn arviointilausuntoa kannattaa hyödyntää, sillä opinnäytetyö voi toimia referenssinä työnhakutilanteessa. On esimerkkejä siitä, miten aivan uuden aihealueen haltuunotto opinnäytetyössä on johtanut asiantuntijatehtävään juuri kyseisen aihealueen parissa. Siitä on kokemusta myös tämän tarinan kirjoittajalla.
Sen lisäksi kaikki ne opit, joita opinnäytetyöprosessissa syntyvät, ovat korvaamattomia etuja työelämässä. Vaikka työtä tehdessä ehkä tuntuu, että määrämuotoisen raportoinnin taito on aivan turha työelämässä, huomaa ennen pitkää, ettei näin ole. Tänä aikana, kun kirjoitamme arjessa pääasiassa lyhyitä viestejä, sähköposteja asiat tiivistäen tai puhekieltä pikaviestisovelluksiin, on oikeakielisen tekstin tuottaminen haastavaa ja harvinaista. Se on kuitenkin taito, jota tarvitsee ollakseen uskottava, vakuuttava ja pätevä asiantuntijatehtävässä, jollaiseen useimmat ammattikorkeakoulusta valmistuvat.
Toinen taito, johon opinnäytetyöprosessi opiskelijat perehdyttää, on määrämuotoisen tutkimisen taito. Ammattikorkeakoulussa lakisääteisen tehtävänsä mukaan opitaan soveltamaan tietoa, jota on olemassa ja käyttämään sitä työelämän hyödyksi. Se merkitsee tutkimista: selvitetään kuinka olemassa olevaa tietoa ja taitoa voidaan hyödyntää kulloinkin käsillä olevassa ongelmassa tai kehittämisen kohteessa. Opintojen aikana sitä tehdään ohjatusti perehtyen erilaisiin menetelmiin ja keinoihin, löytäen sopivat ja käyttäen niitä. On eri asia luoda sähköpiirustuksia organisaatiolle kuin tehdä markkinatutkimusta sille. Kumpaankin on omat menetelmänsä. Samoja ja monia muita kehittämistehtäviä tehdään työelämässä joka päivä. Ellei tietojen ja taitojen soveltamista ole opittu, tehdään asioita tuntumalla ja tulos ei ehkä ole niin hyvä kuin tutkimustaidoilla varustettuna olisi ollut. Siksi on hyvä hallita tutkimisen taito.
Opinnäytetyö on nimensä mukaan näyte osaamisesta. Siksi se tehdään tutkinto-ohjelman ammattialaan sen oppeja hyödyntäen. Samalla se usein vie tekijänsä alan sisälle tutustumaan sen käytäntöihin ja toimijoihin. Suhteet alan toimijoihin ovat kullanarvoisia työnhakuvaiheessa, mutta myös jo työelämässä toimiville. Monet opiskelijat ovat työelämässä koko opintojen ajan. Kuitenkin tutkintoon valmistuminen usein johtaa työtehtävien tai jopa työpaikan vaihdokseen. Silloin on hyvä tuntea alaa ja siellä toimivia. Mikäpä sen parempi tapa tehdä vaikutus kuin loistava opinnäytetyö.
Vielä yksi seuraus loistavan työn kirjoittamisesta on tähän vuosijulkaisuun päätyminen. Kaikki arvosanan 5 työthän osallistuvat Osaaja-kilpailuun ja ovat mahdollisia palkittavia ja tällaiseen julkaisuun päätyviä töitä. Siellä ne toimivat esikuvina tuleville opinnäytetyön tekijöille. Julkaisusta saa hyvän mallin siihen, miltä loistava työ näyttää.
Anne Pohjus
Kirjoittaja Anne Pohjus toimii yliopettajana SAMKin Master Schoolissa ohjaten vuositasolla lukuisan määrän opinnäytetöitä eri aloilla.
Artikkelikuva: Osaaja-kilpailun voittajat julkistettiin publiikissa. Osaaja-puheenvuoron piti lehtori Seija Olli.
Exactly 25 years between two master’s degrees is a long time in an individual’s life. In my thesis processes, I found something new, something old, something borrowed—and even something blue.
Something new
As a young master’s student, the goal was to earn a degree and get a job. Twenty-five years later, as a mother of three, studying became a personal goal. Studying was very different then, as there were no work or life obligations. The new part was planning my time carefully so I could do everything.
Official thesis processes have changed a lot in 25 years. Nowadays, guidelines are detailed and available online, such as SAMK’s instructions. Literature and other information are now more abundant and readily accessible electronically. Theses are no longer printed and bound in black leather with gold lettering to gather dust in library stacks. They are available digitally, mostly under the “open access” principle, and my own work can be found in the Theseus system for published theses.
AI has become a theme in studies and theses over the past couple of years. AI is a useful tool for searching for information and for language-checking, but I believe the thesis should still be the student’s own planning and writing. A thesis is a process that should—and does—impact one’s thinking.
In a YAMK (Master’s level) thesis, the thesis portion makes up one third, so its importance in learning was emphasized compared to the pre‑Bologna structure. Previously in Finnish universities, one entered directly into master’s studies without a bachelor’s degree. Internationality has become part of Finnish higher education. When I did my thesis, it was in Finnish in a Finnish-language program, and I wouldn’t have thought to use English.
Twenty-five years later, after an international research career, studying and writing a thesis in English was a natural choice. An English-language thesis also has a wider reach than a Finnish one. The celebratory moments have changed too: 25 years ago there was no joint master’s graduation ceremony, or at least I don’t remember one. SAMK organized a formal graduation ceremony in June 2025. Though I’ve worked at SAMK since 2012, I participated in that ceremony only upon my own graduation.
Something old
Even though the thesis might be a personal goal and “my own time,” there are always elements that remain the same throughout eras. Anyone who has written a thesis or similar demanding work will recognize the surprising motivation to tidy up when they should be sitting at the computer starting the next part. You never find time for a thesis unless you dedicate time to it.
The best guideline I’ve followed for a MBA thesis has been: “Do it even if you don’t have time.” The pain of creation and procrastination are natural parts of the learning and writing process. Of course, one is not always motivated or inspired, and then it’s better to do something else. In my case, healthy breaks, audiobooks, and music supported my writing process. A thesis that is energizing as a topic and, for example, connected to one’s own work, motivates and brings joy of success.
Supervisor support is also central, as they guide and advise the thesis writer whenever needed. It’s important to remember that a thesis is “just” a thesis—not life’s mission.
Something borrowed
You can and should rhythmically structure your thesis work. Lecturer Anne Sankari’s tip on LinkedIn about the Pomodoro technique was excellent. In the Pomodoro technique, tasks are broken into 25‑minute intervals with 5‑minute breaks. I found that using Pomodoro improved my focus and, for example, prevented me from scrolling social media. In general, one should limit social media when writing a thesis, because it passivates and distracts attention.
You don’t need to walk the thesis process alone. My classmates Minna, Anita and I formed a WhatsApp group where we exchanged thoughts about our theses. Weekly Sunday evening video calls helped push things forward when you’ve promised your peers you’ll complete the next step. Official thesis presentations with three rounds of opposition during the process were also helpful.
Something blue
The topics of my theses—environmental science and sustainable business—are very different, but water tied them —are very different, but water connects them from different viewpoints. I completed my first thesis on drinking water in 2000, and now, in 2025, my MBA thesis covers maritime logistics. Writing a master’ s-level together from different viewpoints. I completed my first thesis in 2000 on drinking water, and now in 2025 my MBA thesis covered maritime logistics. Writing a master’s level thesis 25 years apart was an enriching experience. Studying as an adult has brought me a new “Spring of Learning.” My intention is to continue my studies along “blue” themes.
Three key tips for writing a thesis
A thesis is a process: break it down and schedule it. Be firm yet forgiving yourself.
Read the guidelines and follow them.
Form a peer support group with fellow students and meet regularly.
Author: Chief Researcher Minna M. Keinänen‑Toivola, SAMK Maritime Logistics Research Center
