Ports across continents: Comparing maritime logistics in Finland and Vietnam

My name is Nguyen Tran Thu Trang, a 21-year-old international student pursuing a Logistics degree at Satakunta University of Applied Sciences. This summer, I had the opportunity to complete my internship at the Maritime Logistics Research Center, where I explored how these global trends manifest at the regional level. 

For my project, I compared maritime logistics in two very different places: the ports of Rauma and Pori in Finland’s Satakunta region and Hai Phong Port in northern Vietnam. While separated by thousands of kilometres, these ports face surprisingly similar questions: How can they handle growing trade efficiently? How should they modernize? And how can they meet sustainability targets without slowing down? 

My Writing Process 

For this report, I worked entirely with secondary data, drawing on official reports, academic publications, company reports, and reliable news sources. To ensure the findings were up to date, I primarily focused on materials published within the last five years, with most data sourced from platforms such as ScienceDirect, government and institutional websites, and port authorities. 

One of the biggest challenges was data consistency, especially for Hai Phong. Since the port is actually a network of multiple terminals, comparing it directly with Rauma and Pori wasn’t straightforward. Therefore, I narrowed the scope to the state-managed Hai Phong Port Joint Stock Company. I structured the study around four main themes: 

  • Infrastructure & Cargo Handling 
  • Digitalization & Technology 
  • Sustainability Goals 
  • Operation and Governance Models 

Collecting information about Rauma and Pori also had its difficulties. Some details, especially on sustainability targets and infrastructure, were either outdated or unavailable. On my supervisor’s advice, I used the new EU regulation 2023/1804 as a reference point to interpret their future sustainability goals. 

What I Found in the Comparison 

Looking at Rauma, Pori, and Hai Phong side by side, I realized how much a port’s identity depends on its role in the economy. Rauma focuses on container traffic and forest industry products, while Pori handles bulk cargo and heavy project shipments. Hai Phong, by contrast, moves far greater volumes overall, from containers to bulk cargo, reflecting Vietnam’s fast-growing trade. 

Technology is another area where the differences are clear. Rauma has already introduced Sea Traffic Management to help ships arrive on time and reduce emissions, while Hai Phong impressed me with its Smart Gate system, which makes truck entry faster and more efficient.   

Sustainability is where Finnish ports take the lead. Rauma already offers shore-side electricity, while Pori is planning a CO₂ terminal and exploring offshore wind energy. Hai Phong doesn’t yet have major “green” programs, but by improving efficiency through digital solutions, it is already taking steps toward lower emissions. 

Overall, Finnish ports are further ahead in sustainability, while Hai Phong is strong in adaptability and customer-friendly digitalization. Both sides have valuable lessons they can learn from each other. 

Preparing for my thesis 

On a personal level, I strengthened my ability to analyze complex information and present it in a clear and structured manner. Working with various types of sources and comparing two distinctly different regions enabled me to practice critical thinking, information synthesis, and decision-making. For instance, the process of mutual learning not only helped me absorb information but also trained me to process it in a way that leads to meaningful and effective conclusions. 

This project also provided a valuable opportunity to prepare for my upcoming thesis, as the structure and research approach were quite similar. It gave me confidence in building a framework, narrowing the scope, and applying analytical methods, skills that I will carry forward into my thesis work. 

Text: Nguyen Tran Thu Trang 

Photo: Nguyen Tran Thu Trang 

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: Tutkimuskeskus Wander STOP-hankkeen partnerikokouksessa ja ESB-konferenssissa Torinossa

STOP-hanke (Surface Transfer of Pathogens) on EU:n Horizon Europe -rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on vähentää ja jopa estää pintoihin liittyviä mikrobien tartuntareittejä uusilla pinnoille levitettävillä nanopinnoitteilla.  Tutkimuskeskus WANDER vetää hankkeessa antimikrobisuuden testaukseen keskittyvää työpakettia. Käytännössä meidän roolinamme on muun muassa viedä pinnoitteiden testaamista lähemmäs elävää elämää ja testata pinnoitteiden toimivuutta käytössä olevassa kiinteistössä. Hankkeen viides partnerikokous järjestettiin Italian Torinossa Lingottossa, jossa oli ennen Fiatin autotehdas ja nykyään iso kompleksi tarjoten muun muassa kauppakeskuksen, hotellin ja konferenssikeskuksen palveluja. Lentomatka Torinoon Munchenin kautta onneksi sujui ilman viivästyksiä, siitä huolimatta matkustaminen vei käytännössä yhden päivän.

Ensimmäisenä osallistumispäivänä meille tarjoutui samalla mahdollisuus osallistua ESB-konferenssiin eli 34th Annual Conference of European Society of Biomaterials, koska partnerikokous oli järjestetty samassa paikassa suoraan jatkona tähän alan suureen konferenssiin. STOP-hanke järjesti oman session nimeltään Antimicrobial surfaces: preventing the spread of infectious diseases, jossa Merja Ahonen piti esitelmän “Antimicrobial surfaces as a part of indoor hygiene concept (IHC) decrease the number of infections”.

Merja Ahonen pitää esitelmää “Antimicrobial surfaces as a part of indoor hygiene concept (IHC) decrease the number of infections” ESB konferenssissa.
Merja Ahonen pitää esitelmää “Antimicrobial surfaces as a part of indoor hygiene concept (IHC) decrease the number of infections” ESB konferenssissa. Kuva: Sari Repka

Paikalla oli 50-60 henkeä mikä oli hyvä osallistuminen ottaen huomioon konferenssin laajuuden, samanaikaisia sessioita oli kuusi. Sisätilan hygieniasta ja sen toimivuuden tutkimisesta infektioiden torjunnassa oli hyvää keskustelua.

Konferenssi tarjosi lounaaksi vain eväspussin, mutta onneksi se oli mahdollisuus syödä Lingotton omassa viidakossa ja tankata samalla niin sanottuja hyviä bakteereja vastaiskuna hankkeen tavoitteelle vähentää mikrobeja kosketuspinnoilla.

ESB-konferenssin lounastauko Lingotton puutarhassa.
ESB-konferenssin lounastauko Lingotton puutarhassa. Kuva: Sari Repka

Lounastauon jälkeen alkoi STOP-partnerikokous, jossa kaikki osallistuvat organisaatiot esittivät edistyksensä omissa tutkimusosioissaan. Esitykset herättivät runsaasti keskustelua ja pohdintaa seuraavaksi tehtävistä toimenpiteistä. Perjantaina söimme lounasta läheisessä pizzeriassa. Seura oli hyvää ja keskustelu vilkasta edelleen.

Lounastauko STOP-projektin kokouksessa.
Lounastauko STOP-projektin kokouksessa. Kuva: Sari Repka

Pinnoitteet lähemmäs arkea – testaus alkaa Suomessa ja Kreikassa

Lounaan jälkeen pääsimme käsiksi kokouksen tärkeimpään asiaan eli jatkotestaukseen pääsevän pinnoitteen valintaan. Varsinainen tosielämän testaus tapahtuu Suomessa ja Kreikassa. Kreikassa asiaa tutkii Prolepsis Institute, joka on yleishyödyllinen kansanterveyttä edistävä järjestö, ja Suomessa tutkimuskeskus WANDER. Sekä Suomessa että Kreikassa varsinainen testaaminen tapahtuu vanhuspalveluasumisen yksiköissä.

Tätä ennen pinnoitteiden pitää läpikäydä tarkka laboratoriotestaus, jossa varmistetaan, että ne eivät ole toksisia, ovat antimikrobisia, pysyvät paikoillaan käsitellyllä pinnalla, eivät muuta pinnan väriä tai vaikeuta siivoamista. Lisäksi tutkijoiden täytyy pystyä tuottamaan niitä tarvittava määrä sovitun ajan sisällä ja niiden pitää olla helposti pinnoitettavissa ilman erikoisosaamista. Aikamoinen lista asioita, joita pitää täyttää! Monet tutkimusryhmät ovat tehneet parhaansa kehittäessään pinnoitteita ja myös testatessaan niitä eri tavoilla. Aivan viimeistä sanaa ei tässä kokouksessa saatu siitä mikä pinnoite valitaan, vaan muutama pinnoite vielä kilpailee ykkössijasta.

Meillä Suomessa ja Wanderissa asian viivästyminen tosin hankaloittaa elämää, koska tälläkin projektilla on päättymispäivä ja paljon pitää saada tehtyä ennen sitä, emmekä pääse aloittamaan meidän osuuttamme ennen kuin pinnoite on valittu. Mutta positiivisella mielellä ollaan ja vielä on hanketta jäljellä marraskun 2026 loppuun asti.

Porin kampuksella testissä oleva nanoteräspiikkejä sisältävä pinnoite oven kahvassa.
Porin kampuksella testissä oleva nanoteräspiikkejä sisältävä pinnoite ovenkahvassa. Kuva: Merja Ahonen

Tosin yksi pinnoite eli Institute of Electronics Bulgarian Academy Of Sciences kehittämä terästä teräksellä oleva nanopiikkejä sisältävä pinnoite meillä on jo Porin kampuksella testissä. Sitä testataan kahden vessan ovipainikkeissa, siten että kummallekin vessalle on samanlaisessa käytössä oleva vessa verrokkina. Ovipainikkeista otetaan pintapuhtausnäytteitä, joista tutkitaan bakteerien kokonaismäärää ja indikaattoribakteereita. Pinnoitetulta ovipainikkeelta saatuja tuloksia verrataan verrokkiin, jotta nähdään toimiiko tällainen teräksestä tehty pinnoite käytännössä bakteerimääriä vähentäen.

Teksti: erikoistutkija Sari Repka ja tutkijayliopettajaMerja Ahonen

Artikkelikuva: Sari Repka

Globaaleja kohtaamisia värikkäässä Intiassa  

Suomessa AMK-sektorilla kansainvälisyyden on katsottu tukevan toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja työelämärelevanssia mm. strategiset kumppanuuksissa ja TKI-hankkeissa (Launikari, 2023). Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) on tehnyt ohjaus- ja linjausdokumentin, jonka tavoitteena on vahvistaa Suomen korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistä ulottuvuutta 2017–2025 välillä. Dokumentissa keskeisiksi teemoiksi nostettiin 1) vetovoima ja laatu kansainvälisessä kilpailussa, 2) kansainvälisten kumppanuuksien rakentaminen, 3) koulutusviennin ja maksullisten ohjelmien rooli, 4) resurssien kohdentaminen ja henkilöstön osaaminen ja 5) seuranta ja arviointi (OKM, 2017).

Olen työurallani matkustanut monissa maissa ja maanosissa, mutta Intiassa ja Aasiassa en ole aiemmin käynyt. Mahdollisuus tarjoutui vierailuun kansainvälisten merenkulun yliopistojen yhdistyksen (International Association of Maritime Universities, IAMU) vuosikokouksessa Chennaissa, Intiassa lokakuussa 2025. Matka toteutti OKM (2017) tavoitteista kaikkia viittä (1-5).

Minna Keinänen-Toivola oli Satakunnan ammattikorkeakoulun virallinen edustaja ja osallistuja vuosikokoukseen.
Minna Keinänen-Toivola oli Satakunnan ammattikorkeakoulun virallinen edustaja ja osallistuja vuosikokoukseen.

Kansainvälisyys osana korkeakoulustrategiaa

Matkan järjestelyt veivät kuukausia ja olivat moninaiset niin käytännön asioiden kuin tieteellisen työn osalta. Lokakuun puolivälissä matka vihdoin koitti. Matkustin turvallisuus- ja verkostoitumissyistä Chennaihin Tallinnan Teknillisen yliopiston Meriakatemian (EMERA) asiantuntijoiden kanssa. Järjestävän yliopiston (Academy Of Maritime Education And Training, AMET) henkilökunta oli meitä vastassa lentokentällä ja veivät meidät tapahtumahotellille. Matka kesti kaikkiin 20 tuntia ja vastassa oli kuuma ja kostea Intian yö. Tapahtumahotellina oli viiden tähden lomakeskus Bengalinlahden rannalla. Sopeutuminen 2,5 puolen tunnin aikaeroon ja ilmastoon otti oman aikansa.

IAMU AGA järjestettiin Chennaissa, Intiassa, Bengalin lahden rannalla.
IAMU AGA järjestettiin Chennaissa, Intiassa, Bengalin lahden rannalla.

Vuosikokouksen ja konferenssin parasta antia olivat lukuisat kohtaamiset tuttujen kanssa ympäri maailmaa. Pääsin neuvottelemaan virallisesti yhteisistä jatkoyhteistyöstä, kuten myös luomaan uusia kontakteja. Edellisellä viikolla toteutuneet jäänmurtajakaupat USA:n kanssa olivat useiden keskusteluiden aiheena. Hotellialue oli laaja, joten tuttuja tapasi virallisen ohjelman ulkopuolella vain satunnaisesti. SAMK järjesti vastaavan tapahtuman Helsingissä ja Silja Serenadella vuonna 2023, joten kuulin paljon positiivisia muistoja kahden vuoden takaa.

UNESCO:n maailmanperintökohde, Mahabalipuramin monumenttiryhmä (Mamallapuram).
UNESCO:n maailmanperintökohde, Mahabalipuramin monumenttiryhmä (Mamallapuram).

Tieteellistä yhteistyötä ja kestävän merilogistiikan kehittämistä

Konferenssissa tärkeinä alan teemoina olivat teknologia, innovaatiot ja kestävä merilogistiikka. Oma tieteellinen esitykseni koosti kahden käynnissä olevan projektimme Sustainable Flow- ja NEMO CEF-projektin tekemisiä ja tuloksia. Sustainable Flow -projektissa on kehitetty satamille ja logistiikkaketjuille digitaalisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Hankkeessa pilotoidut työkalut parantavat satamakäyntien ennustettavuutta ja tehokkuutta, mikä johtaa pienempään polttoaineenkulutukseen ja CO₂-päästöihin. Lisäksi työssä on luotu viitekehys energiansäästöön ja uusiutuvan energian hyödyntämiseen, mikä tukee vihreää siirtymää Itämeren alueella.

Toisena projektina esitellyssä NEMO CEF -projektissa,  kehitetään Suomen kansallista meriliikenteen ilmoituspalvelua osana EU:n yhteistä Maritime Single Window -ympäristöä. Projekti tuo yhteen eri sidosryhmät ja mahdollistaa tulevaisuudessa arvokkaiden lisäarvopalvelujen kehittämisen. NEMO CEF -projektin keskeiset tulokset julkaistaan myöhemmin tieteellisessä artikkelissa, mikä vahvistaa Suomen roolia digitaalisen merenkulun kehityksessä kansainvälisesti.

Merenkulun logistiikan monimutkaisessa sidosryhmäekosysteemissä digitaalisen järjestelmän onnistunut toteutus ei tapahdu itsestään, vaan se edellyttää useita tekijöitä. Ensinnäkin tarvitaan keskeisten toimijoiden aktiivista osallistumista kehitystyöhön, jotta ratkaisut vastaavat käytännön tarpeisiin. Lisäksi teeman määrittäjiltä, kuten viranomaisilta ja johtavilta organisaatioilta, vaaditaan strategista sitoutumista, joka luo kehitykselle vakaan perustan. Kohderyhmien kuuleminen ja heidän näkökulmiensa huomioiminen on välttämätöntä, jotta järjestelmä olisi aidosti käyttäjälähtöinen ja helpottaisi arjen työtä. Lopuksi onnistumista tukee avoin ja läpinäkyvä viestintä koko ekosysteemin sisällä, mikä lisää luottamusta ja sitouttaa kaikki osapuolet yhteiseen tavoitteeseen. Molemmat hankkeet osoittavat, kuinka tutkimus ja käytännön kehitystyö voivat yhdessä edistää sekä kestävää kehitystä että merenkulun kilpailukykyä.

Ystävyyspuut istutettiin Academy of Maritime Education and Training (AMET) -yliopistossa, joka isännöi IAMU AGA 2025 -tapahtumaa.
Ystävyyspuut istutettiin Academy of Maritime Education and Training (AMET) -yliopistossa, joka isännöi IAMU AGA 2025 -tapahtumaa.

Kulttuurinen oppiminen ja globaalien verkostojen vahvistaminen

Huipentumana virallisessa ohjelmassa oli tekninen kierros, jossa kävimme AMET:n innovaatiokeskuksessa, jonka on perustanut globaali varustamo MAERSK. Vierailin myös omatoimisesti kahtena aamuna Unescon maailmanperintökohteessa Mahabalipuramissa, joka oli täynnä upeaa muinaista kivitaidetta ja arkkitehtuuria. Kontrasti Vanhaan Rauman oli aikamoinen.

Tasmanialais–brittiläis-suomalaista ystävyyttä Mahabalipuramin rantatemppelillä.
Tasmanialais–brittiläis-suomalaista ystävyyttä Mahabalipuramin rantatemppelillä.

Työmatkat ”maailman ääriin” eivät ole vain asiaa vaan myös kokemuksia ja oppia eri kulttuureista ja ihmisistä. Ruoka oli erinomaista ja vastoin ennakkovaroittelua pysyin terveenä. Tuoreet eksoottiset hedelmät aloittivat päiväni värikkäästi. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kaikki puhuvat Britannian siirtomaahistoriasta johtuen englantia.

Työmatkat välittyvät usein kauniina kuvia erilaisista paikoista. Ne ovat hienoja kokemuksia, mutta myös todella paljon aikaa ja energiaa vieviä. Matka ei lopu siihen, kun avaa matkan jälkeen kotiovensa, vaan sen jälkeen tulee olla aktiivisesti yhteydessä kaikkiin kontakteihinsa. Työmatkat myös antavat todella paljon, niin yksilönä ammatillisesti kuin ihmisenä kehittymisessä kuin organisaatiolle. Organisaatiolle globaali yhteistyö vahvistaa olemassa olevia suhteita ja luoda uusia koulutus- ja tutkimusyhteistyömahdollisuuksia. SAMK on ollut mukana IAMU:ssa jo yli 30 vuotta ja yhteistyö jatkuu ja syvenee vuosi vuodelta.

Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola

Kirjoittaja toimii johtavana tutkijana Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa SAMKissa.

Kuvat: Minna M. Keinänen-Toivola

Viitteet

Launikari, M. (2023, 6. maaliskuu). Laurea-ammattikorkeakoulu ja kansainväliset strategiset kumppanuudet. Laurea Journal. https://journal.laurea.fi/laurea-ammattikorkeakoulu-ja-kansainvaliset-strategiset-kumppanuudet/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2017). Yhteistyössä maailman parasta: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025 (OKM:n julkaisuja 2017:11). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79438/okm11.pdf

Global Encounters in Colorful India

In Finland, within the University of Applied Sciences (UAS) sector, internationalization has been seen as supporting quality, impact, and relevance to working life, particularly through strategic partnerships and RDI projects (Launikari, 2023). The Ministry of Education and Culture (OKM) has issued a guidance and policy document aiming to strengthen the international dimension of Finnish higher education and research between 2017–2025. The document highlighted five main themes: 1) attractiveness and quality in international competition, 2) building international partnerships, 3) the role of education export and fee-based programs, 4) allocation of resources and staff expertise, and 5) monitoring and evaluation (OKM, 2017).

In my professional career, I have travelled to many countries and continents, but I had never before visited India or Asia. The opportunity came with the Annual General Assembly of the International Association of Maritime Universities (IAMU) in Chennai, India, in October 2025. This trip realized all five of OKM’s (2017) internationalization goals.

Minna Keinänen-Toivola was the official participant of SAMK and the Annual General Assembly.
Minna Keinänen-Toivola was the official participant of SAMK and the Annual General Assembly.

Internationalization as a strategic goal in higher education

Arrangements for the trip took months and involved a wide range of practical as well as scientific preparations. Finally, in mid-October, the journey began. For safety and networking reasons, I travelled to Chennai together with experts from the Estonian Maritime Academy of Tallinn University of Technology (EMERA). Staff from the host university, the Academy of Maritime Education and Training (AMET), welcomed us at the airport and took us to the conference hotel. The journey took altogether 20 hours, and we were greeted by the hot and humid Indian night. The conference venue was a five-star resort on the shores of the Bay of Bengal. Adjusting to the 2.5-hour time difference and the climate took some time.

IAMU AGA was organized in Chennai, India, along the Bay of Bengal.
IAMU AGA was organized in Chennai, India, along the Bay of Bengal.

The best part of the assembly and conference was the numerous encounters with colleagues from around the world. I was able to negotiate formally on continuing cooperation as well as create new contacts. The icebreaker deal signed the previous week between the USA and Finland was a recurring topic of conversation. The hotel area was vast, so meeting acquaintances outside the official program happened only occasionally. SAMK hosted a similar IAMU event in Helsinki and onboard Silja Serenade in 2023, and I heard many positive memories of that event from two years ago.

The UNESCO World Heritage Site, the Group of Monuments at Mahabalipuram (Mamallapuram).
The UNESCO World Heritage Site, the Group of Monuments at Mahabalipuram (Mamallapuram).

Scientific collaboration and sustainable maritime development

Key themes of the conference included technology, innovation, and sustainable maritime logistics. My scientific presentation showcased the activities and results of two ongoing projects: Sustainable Flow and NEMO CEF. The Sustainable Flow project has developed digital solutions for ports and logistics chains to reduce emissions. The piloted tools improve the predictability and efficiency of port calls, leading to reduced fuel consumption and CO₂ emissions. In addition, a framework for energy saving and renewable energy utilization has been created, supporting the green transition in the Baltic Sea region.

The NEMO CEF project develops Finland’s national maritime reporting service as part of the EU Maritime Single Window environment. The project brings together stakeholders and enables the future development of valuable value-added services. The main results of NEMO CEF will be published later in a scientific article, strengthening Finland’s role in international digital maritime development.

In the complex stakeholder ecosystem of maritime logistics, the successful implementation of a digital system does not happen automatically; it requires several key factors. First, active involvement of the main actors is needed to ensure that solutions meet practical needs. Second, commitment from context setters, such as authorities and leading organizations, provides a stable foundation for development. Listening to target groups and considering their perspectives is essential to ensure that the system is genuinely user-oriented and supports everyday work. Finally, open and transparent communication within the ecosystem builds trust and strengthens collective commitment to shared goals. Both projects demonstrate how research and practical development can jointly promote sustainability and competitiveness in maritime transport.

The friendship trees were planted at the Academy of Maritime Education and Training (AMET) University, which hosted the IAMU AGA 2025.
The friendship trees were planted at the Academy of Maritime Education and Training (AMET) University, which hosted the IAMU AGA 2025.

Cultural Insights and Strengthening Global Networks

The highlight of the official program was a technical tour at AMET’s innovation center, established by the global shipping company MAERSK. On my own initiative, I also visited the UNESCO World Heritage site Mahabalipuram on two mornings. The site, with its stunning ancient stone art and architecture, was quite a contrast to Old Rauma back home.

Tasmanian/UK/Finnish friendship at Shore Temple of Mahabalipuram.
Tasmanian/UK/Finnish friendship at Shore Temple of Mahabalipuram.

Business trips to “the ends of the world” are not only about professional matters but also about experiences and learning from different cultures and people. The food was excellent, and contrary to warnings, I remained healthy. Fresh exotic fruits gave my mornings a colorful start. The people were friendly, and thanks to the colonial history, everyone spoke English.

Work trips are often shared as beautiful pictures of different places. They are indeed great experiences, but also very demanding in terms of time and energy. The trip does not end when you walk through your front door at home; afterwards, it is essential to actively follow up with all new contacts. Yet, these trips give back so much – for professional development, personal growth, and organizational benefits. For the organization, global cooperation strengthens existing relationships and creates new opportunities for education and research collaboration. SAMK has been a member of IAMU for over 30 years, and this cooperation continues to deepen year by year.

Text: Minna M. Keinänen-Toivola

The author works as a Chief Researcher at the Maritime Logistics Research Center, Satakunta University of Applied Sciences (SAMK).

Photos: Minna M. Keinänen-Toivola

References

Launikari, M. (2023, 6. maaliskuu). Laurea-ammattikorkeakoulu ja kansainväliset strategiset kumppanuudet. Laurea Journal. https://journal.laurea.fi/laurea-ammattikorkeakoulu-ja-kansainvaliset-strategiset-kumppanuudet/

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2017). Yhteistyössä maailman parasta: Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025 (OKM:n julkaisuja 2017:11). https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79438/okm11.pdf

Translation was made from Finnish to English using ChatGPT 5

Eeny, meeny, miny, moe – catch a physio by their toe!

Greetings from a 2nd year physiotherapy student. I am Rugilė Baltrūnaitė and I am studying in the international degree for physiotherapy in SAMK‘s Pori Campus.

Physiotherapy students in the wild

If you are ever walking through SAMK and see a group of students dressed as elderly patients, with medicine balls to simulate pregnant bellies, and rolling around in wheelchairs, you can safely assume they study physiotherapy.

As students, we tend to take advantage of the opportunities that our institution has to offer, so we often experiment with optimal assistive aids, different exercise equipment, and other strange looking devices. This is why when you encounter us “in the wild”, you can quite easily recognize our class.

Physio life with a part-time job

Balancing student life with a part-time job can be exhausting, especially when all you can think about is human anatomy and how good your current recovery is. Between all the extensor pollicis longus and tibialis anterior, your mind rarely has a break or an opportunity to relax. Lately, my tactic has been to keep my studies, my job, and my hobies separate. This allows me to relax from the mental load of studying healthcare. However, whenever I participate in any of my active hobies (the gym, swimming, dancing, rock-climbing), I find myself coming back to the knowledge I have acquired during my studies. Does my pelvis tilt? Am I keeping my core engaged? Are my joints properly aligned for this exercise? – these and many more questions start racing through my head when I move.

Interestingly enough, I am starting to think that I should embrace all of these thoughts. They do not only keep me safe while exercising, but they also support my learning journey and jog my professional memory. So then comes a new problem – when do I let my brain rest?

Physiotherapy students photographed at Meri-Porin Yhtenäiskoulu.
Physiotherapy students photographed at Meri-Porin Yhtenäiskoulu.

Rest and digest

Physiotherapy studies have become an ominpresent part of my life, but sometimes I wish I could rest from all of the theory in my mind. Obviously, I can utilize the calm, sound-proof booths at SAMK, read something relaxing on the hammocks in the downstairs library, but the best option I have started utilizing is environmental change. Us students spend so much time indoors, so why not implement something outside? Taking a walk when you are overstimulated, studying or chatting to friends in cafes, even reading a book sometimes in bed and other times at your kitchen table. Break away from the constant academic mindset and put yourself in a position or place that will aid relaxation. Join a student event while you are at it!

Life beyond the ruckus

Student life at SAMK can be full of surprises, especially when us physiotherapy students lead active breaks, run around in Agora, or organize fundraising events. Among all of this academic chaos, it is nice to remember how all of these tasks improve our own professional abilities. But it is also important to have time for yourself, to find the balance between your student identity and who you are outside of SAMK. While I am still on my own journey to balance these scales, I am excited for what‘s to come!

Text: Rugilė Baltrūnaitė, physiotherapy student

Photos: physiotherapy students

Opintomatka Baltiaan: innovaatioita ja kestävää matkailua

SAMKin hallinnoima ÄLYÄ matkassa -hanke järjesti keväällä satakuntalaisille matkailuyrityksille nelipäiväisen opintomatkan Viroon ja Latviaan. Matkan tarkoituksena oli edistää matkailuyritysten keskinäistä verkostoitumista ja yhteistyötä sekä vahvistaa kestävyyteen, vastuullisuuteen ja digitalisaatioon liittyvää oppimista, jota he voivat hyödyntää liiketoimintansa kehittämisessä.

Tulevaisuuden vihreä kaupunki kaupungin sisällä

Ensimmäisenä matkapäivänä, tiistaina, Tallinnaan saavuttuamme suuntasimme Ülemiste Cityyn, joka on Viron innovatiivinen, älykäs ja vihreä kompleksi ja yhteisö Tallinnassa. Ülemiste Cityn yhtenä tavoitteena on muodostaa älyllisesti stimuloiva ympäristö nuorille kyvyille, jotta näiden ei tarvitse lähteä maailmalle kasvaakseen ammatillisesti ja kehittyäkseen urallaan. Sen sijaan he voivat tehdä niin virolaisesta älykkäästä yhteisöstä käsin, jonka visiona on toimia maan taloudellisena moottorina ja tulevaisuuden kaupunkina. Yritysten, tapahtumien ja erilaisten palveluiden ja aktiviteettien lisäksi Ülemiste Cityn alueella toimii julkisen sektorin organisaatioita, joista yksi on Visit Estonia, ensimmäinen vierailukohteemme.

Organisatorisesti Visit Estonia on osa Viron Yritys- ja Innovaatiovirastoa (Estonian Business and Innovation Agency) ja se toimii Viron virallisena matkailuviranomaisena tavoitteenaan tehdä Viroa tunnetuksi houkuttelevana kohteena sekä vapaa-ajan että yritysmatkailijoille. Julkisen matkailumarkkinoinnin lisäksi he tarjoavat moninaisia palveluja virolaisille matkailualan yrityksille, joita meille vierailumme aikana esiteltiin.

Kestävyyttä ja digitalisaatiota virolaisiin matkailuyrityksiin

Digitalisaatiosta vastaava projektipäällikkö Ave Pilli esitteli meille Visit Estonian matkailuyritysten digitalisaatiota ja liiketoimintaa edistäviä ohjelmia ja rahallisia tukia. Näitä ovat ohjelmistojen käyttöä ja integraatiota ohjaavat työpajat ja rahalliset tuet, henkilökohtainen ja räätälöity digitalisaation mentorointiohjelma, ohjelmistojen käyttöönoton ja integraation tuki sekä uusien tuotteiden kehittämiseen tarkoitettu palvelumuotoilukoulutus. Visit Estonialla on käytössään nk. nelivaiheisen digitalisaation malli, jonka pohjalta ohjelmat ja tuet on systemaattisesti suunniteltu. Mallin osa-alueet ovat

  1. yritysprosessit ja -resurssit (esim. master data)
  2. matkailijan digitaaliset polut (esim. verkkovarausjärjestelmät)
  3. matkailijan digitaaliset elämykset (esim. virtuaalitodellisuus) ja
  4. digitaalimarkkinointi (esim. verkkosivut ja sosiaalinen media).

Sen jälkeen matkailun kehittämisestä vastaava projektipäällikkö Liis Läte kertoi Visit Estonian vastuullisen matkailun ohjelmista ja tukimuodoista, joita ovat esimerkiksi yrityksen kestävyyden polku ja prosessi sekä siihen liittyvä valmennus, Vihreät matkailukohteet -sertifikaattiohjelma alueorganisaatioille ja Vihreä avain -ympäristömerkki yrityksille sekä niitä tukevat valmennukset, ja henkilökohtainen ja räätälöity kestävän kehityksen mentorointiohjelma.

Visit Estonian eteenpäin suuntautunut, avoin ja yrittäjähenkinen lähestymistapa teki meihin vaikutuksen. Huomiomme kiinnittyi erityisesti siihen, että he pyrkivät parhaansa mukaan ymmärtämään ja huomioimaan yritysten näkökulmaa ja tarpeita. Tämä tuli esiin esimerkiksi mentorointiohjelmissa, joihin sisältyy henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta sekä yrityskohtaisen digitalisaation ja kestävyyden suunnitelman laatiminen ja toteutus. Kestävyyden kohdalla huomionarvoista oli, että Vihreä Avain
-merkin saaneiden yritysten määrä on viimeisten kolmen vuoden aikana moninkertaistunut 10 yrityksestä (vuonna 2022) 90 yritykseen (keväällä 2025). Tämäkin kertoo siitä, että heidän saamansa ohjaus ja neuvonta on ollut kohderyhmälle oleellista ja tehokasta.

Tästä voidaankin vetää se johtopäätös, että yritysten saamisessa mukaan digitalisaation ja kestävyyden poluille ei ole kysymys niinkään yrityksille yksipuolisesti asetetuista ehdoista ja vaatimuksista, vaan ennen kaikkea rohkaisevasta ”tehdään yhdessä” -ajattelusta yhdistettynä kykyyn puhua heidän kieltään, tunnistaa heidän perspektiivinsä ja tarjota heille heidän tarvitsemaansa tukea.

Myös Satakunnassa tämä ajatus pätee hyvin pitkälti, sillä satakuntalaiset matkailuyritykset ovat suurelta osin joko mikro- tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Heillä ei yleensä ole ajallisia ja henkilöresursseja osallistua pitkiin valmennuksiin, pysyä ajan hermolla ajankohtaisista digitaalisista trendeistä ja älykkäistä työkaluista tai perehtyä ympäristö- ja vastuullisuusmerkkien vaatimiin prosesseihin ja kriteereihin omin avuin. Matkailun elinvoiman kannalta onkin erittäin tärkeää, että erilaisten mentorointiohjelmien, valmennusten ja rahallisten tukimuotojen suunnittelu ja toteutus tapahtuu matkailuyrittäjien perspektiivistä, heidän tilanteensa, mahdollisuutensa ja tarpeensa huomioiden.

Samaan aikaan on hyvin toivottavaa, että yritykset itse tekevät oman osuutensa ja ovat avoimia uuden oppimiselle – vaikka se ei ensinäkemältä tuntuisi heille oleelliselta tai tärkeältä. Tässäkin pätee ”what we don’t know what we don’t know” eli “emme tiedä, mitä emme tiedä”. Se viittaa siihen, että olemme usein tiedostamattomia siitä, mitä meille tuntemattomia mahdollisuuksia ja työtä helpottavia työkaluja on olemassa, kunnes annamme jonkun kertoa, opastaa ja ohjeistaa meitä niistä. Tämä edellyttää, että olemme valmiita uhraamaan aikaamme tässä ja nyt oppiaksemme jotakin, minkä ansiosta nyt uhraamamme aika säästyy tulevaisuudessa moninkertaisesta – ja jopa tuo meille yrityskasvua ilman, että työmäärämme oleellisesti lisääntyisi.

Perinteiden ja yhteisön merkitys kestävässä yritystoiminnassa

Ensimmäisen yömme vietimme kauniissa ja historiallisessa Tartossa ja keskiviikkona jatkoimme matkaa kohti Latviaa. Latvian puolella ensimmäinen vierailukohteemme oli Valmiermuizan panimo, jossa meitä odotti mielenkiintoinen yritysesittely ja opastettu panimokierros. Isäntänämme toimiva panimon edustaja valotti monipuolisesti panimon historiaa, kertoi yrityskulttuurista ja kantavista arvoista sekä esitteli meille käsityöläisoluen valmistusprosessia. Hän kertoi yrityksen satsaavan erityisesti korkeaan laatuun ja latvialaisen olutperinteen vaalimiseen sekä osallistuvan aktiivisesti yhteisön toimintaan ja yritysyhteistyöhön.

Valmiermuizan kaupunki oli valikoitunut panimon sijainniksi, koska omistajan perheellä on alueella useamman sukupolven mittaiset juuret ja he halusivat osoittaa kiitollisuuttaan ja antaa takaisin paikallisyhteisölle. Panimon pääasialliseksi tuotteeksi oli puolestaan valikoitunut olut, koska oluen todettiin olevan kiinteästi sidoksissa latvialaiseen juomakulttuuriin ja -historiaan. Olut mainitaankin jopa 1044 latvialaisessa kansanlaulussa, kun taas muita juomia ei mainita kertaakaan.

Panimon alkuvaiheissa latvialaisen olutmaun kehittämiselle otettiin aikaa ja asiaa tutkittiin perusteellisesti. Yrityksen johto oli tietoinen siitä, että eri maiden oluilla on oma tyypillinen makunsa ja heille oli tärkeää löytää juuri se latvialainen maku. Tässäkin yhteydessä etsittiin tietoa latvialaisista olutperinteistä ja -historiasta, mikä ei ollut helppoa ja nopeaa, sillä tietoa ei ollut kootusti helposti saatavilla. Lopulta latvialainen olutmaku löytyi, ja se on täyteläinen ja makeahko.

Myös ympäristövastuullisuus, resurssiviisaus ja kiertotalous ovat keskeisiä Valmiermuizan panimon toiminnassa. Hävikki- ja ylijäämäolutta ei heitetä hukkaan, vaan se tislataan. Oluessa käytettävien jyvien jauhamisesta syntyvät kuoretkaan eivät päädy roska-astiaan, vaan ne joko toimitetaan paikallisille maatiloille eläinten rehuksi (ja näiden lehmien maidosta valmistetaan paikallista jäätelöä) tai niistä valmistetaan keksejä, joita mekin saimme lounaamme yhteydessä maistella. Panimon yhteydessä toimiva ravintola pyrkii käyttämään mahdollisimman paljon lähiruokaa ja tekee siten kiinteää yhteistyötä paikallisten maatilojen ja muiden yritysten kanssa.

Joitakin tilastoja mainitakseni: Tällä hetkellä Valmiermuizan panimolla on kahden prosentin osuus Latvian olutmarkkinoista ja heidän asiakaskunnassaan on monia hyvätasoisia ravintoloita, joiden asiakkaat ovat tykästyneet heidän oluihinsa. Vierailuhetkellämme panimo tuotti kolmisen miljoonaa litraa alkoholillisia ja alkoholittomia juomia vuodessa.

Oli rohkaisevaa huomata, että myös pienessä kaupungissa sijaitseva pieni olutpanimo voi menestyä, kun sillä on vahvat yhteydet juuriinsa ja paikallisyhteisöön, selkeä ja ainutlaatuinen brändi, selkeät arvot ja erikoistuminen tiettyyn markkinasegmenttiin. Lisäksi vastuullisuutta ja kiertotaloutta vahvistavat innovaatiot ja yhteistyömuodot vaikuttavat esimerkillisiltä edistäen myös alueen taloutta ja elinvoimaa. Yhteiskuntavastuu ja näyttäytyykin panimon filosofiassa ja toiminnassa monin eri tavoin: historiallisesti, kulttuurisesti, ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti.

Suunnittelun ja koordinaation merkitys matkailussa

Torstaina heräsimme kauniiseen aurinkoiseen aamuun latvialaisessa Cēsisin kaupungissa. Cēsis on yksi Latvian kauneimpia ja vanhimpia kaupunkeja, jonka symbolina toimivat keskiaikaiset Cēsisin linnan rauniot puistoineen. Yhdessä ne luovat kaupunkiin romanttista historiallista tunnelmaa.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Visit Cēsisin toimistolle, jossa tapasimme matkailun suunnittelusta ja kehityksestä vastaavan Maiga Jirgenan ja matkailuinfon asiakaspalvelussa työskentelevän Ieva Liepan. He kertoivat meille Cēsisin kaupungin ja sitä ympäröivän alueen nähtävyyksistä, aktiviteeteista ja matkailukohteista sekä matkailun kehittämisestä. Cēsisin kaupunkia ympäröivät monet luontoalueet, jotka vetävät puoleensa perheitä, luontoretkeilijöitä ja aktiivimatkailijoita. Joet kutsuvat vesiaktiviteetteihin, metsät vaelluksiin, kävelyihin ja villieläinten seuraamiseen, eläinpuistot ovat lapsiperheille kiintoisa kohde, ja laskettelu- ja hiihtoalueet ovat suosittuja talvimatkailukohteita. Lisäksi historia ja kulttuuri ovat alueen tärkeitä vetonauloja. Vuonna 2025 Cēsisin toimiessa Latvian kulttuurikaupunkina kaupungissa on erityisen laaja kulttuuritarjonta, joka vetää puoleensa vierailijoita myös hiljaisempina aikoina.

Cēsisissä on aloitettu matkailun kehitykseen sekä matkailun kestävyyteen ja digitalisaatioon tähtäävä kehitys- ja suunnittelutyö. Hyvien käytäntöjen oppiminen muista maista ja heidän alueeseensa verrattavilta alueilta olikin siksi erityisen kiintoisa teema emännillemme. Meille syntyikin mielenkiintoisia keskusteluita kansallisten Visit-toimijoiden roolista alueellisen ja paikallisen matkailun edistämisessä, minkä lisäksi alueiden ja kohteiden imagoon, brändäykseen ja markkinointiin liittyvät asiat olivat keskusteluissamme esillä.

Keskustelussamme korostimmekin kansallisen strategian, brändäyksen ja markkinoinnin merkitystä, johon eri alueet ja kaupungit voivat liittyä tuoden esiin omia ainutlaatuisia ominaisuuksiaan. Myös koordinoidut yrityspalvelut paikallisella ja alueellisella tasolla ovat avainasemassa alueen elinvoiman ja matkailun edistämisessä. Alueella on paljon potentiaalia ja sen hyödyntäminen edellyttää yhteistä strategiaa, koordinointia, brändäystä ja niitä tukevia digitaalisia työkaluja kansalliselta paikalliselle tasolle.

Vastakohdat rinnakkain: Avaruuskoulutusta historiallisessa kaupungissa

Torstaina aamupäivästä siirryimme Cēsisin avaruuskeskukseen, jossa meitä odotti avaruustutkimusta ja -koulutusta esittelevä opastettu kierros.  

Cēsisin avaruuskeskus on yksi Latvian neljästä avaruuskeskuksesta, joista jokaisella on oma painoalueensa. Cēsisin kohdalla se on lasten ja nuorten koulutus tieteen, teknologian ja matematiikan alueilla (STEM = Science, Technology, Engineering, Mathematics). Avaruusteema toimii kärkenä ja houkuttimena herättää lasten ja nuorten kiinnostus STEM-aloja kohtaan, sillä nämä suhtautuvat avaruusteemaan pääasiallisesti myönteisesti tai neutraalisti, harvemmin kielteisesti tai ennakkoluuloisesti.

Lapsille räätälöidyt ohjelmat on suunniteltu käytännönläheisesti ja niissä välitetään vain tietoja, joita he käytännön elämässä tulevat tarvitsemaan. Oppimista tehostetaan leikin keinoin ja kaikki tämä auttaa herättämään heidän kiinnostuksensa STEM-aloihin. Keskuksen tarjonta on suunnattu sekä lapsille ja nuorille että opettajille ja kattaa työpajoja, näyttelyitä, retkiä ja koulutusohjelmia.

Tiedolla johtaminen on olennainen osa keskuksen päivittäistä toimintaa. Jokainen kävijä saa keskuksessa vieraillessaan vierailijakortin, jota ne käyttävät rekisteröityäkseen eri pisteisiin ja aktiviteetteihin. Näin kerätyn datan pohjalta saadaan tietoa vierailijoiden käyttäytymisestä – esimerkiksi siitä, missä järjestyksessä he vierailevat eri pisteillä, mihin näyttelyihin/aktiviteetteihin he osallistuvat ja mihin eivät, ja kuinka kauan he yhteensä viettävät keskuksessa aikaa. Tätä tietoa hyödynnetään markkinoinnissa ja uusien ohjelmien kehittämisessä.

Projektin rahoittajan kansainvälisten vierailijoiden määrille asettamien rajoitusten vuoksi keskuksen tarjontaa ei tällä hetkellä markkinoida kansainväliselle yleisölle. Oppaamme toivoi kansainvälisten yhteyksien ja yhteistyön olevan tulevaisuudessa mahdollista, sillä että STEM-aloille pyrkiviltä edellytetään monikulttuurisia taitoja ja kansainvälisiä yhteistyökykyjä.

Vierailuun liittyviä pohdintoja: Avaruusteeman käyttäminen houkuttimena saada lapset ja nuoret kiinnostumaan STEM-aloista on viisasta, koska STEM-aloille tarvitaan kykyjä ja tekijöitä. Itse avaruuskeskeinen tai astronautin ammattiin tähtäävä koulutus on kuitenkin oleellista vain hyvin rajatulle kohderyhmälle. Siksi herääkin kysymys, että kuinka laajaa yleisöä keskuksen opetukset todellisuudessa hyödyttävät. Jos siellä välitetyt käytännönläheiset tiedot ja taidot ovat sovellettavissa monilla eri STEM-aloilla, niin sinä tapauksessa ajallinen ja rahallinen sijoitus on ollut kannattavaa. Olisikin mielenkiintoista lisätä keskuksen tiedolla johtamisen ponnisteluihin seuranta siitä, että mihin keskuksessa koulutusohjelmia suorittaneet lapset ja nuoret koulutuksellisesti ja ammatillisesti päätyvät. Tämä tietysti edellyttää pitkän aikavälin seurantaa, varsinkin alakouluikäisten lasten kohdalla. Ryhmässämme vierailun jälkeen syntyi keskustelua myös siitä, miten avaruuskeskuksen toiminta on integroitunut ympäröivään yhteiskuntaan, miten se sijoittuu alueen elinvoimaa ja matkailua edistäviin suunnitelmiin ja toimenpiteisiin, ja miten siihen sijoitetut merkittävät investoinnit ovat suhteessa paikalliseen silminnähden huonokuntoiseen infrastruktuuriin.

Digitaaliset ratkaisut modernin ekoasumisen apuna

Avaruuskeskuksen jälkeen meillä oli opastettu kierros 50 kilometrin päässä Cēsisin kaupungista sijaitsevassa Amatciemsin ekokylässä. Amatciems on 300 hehtaarin suuruinen metsien ja puistojen ympäröimä alue, jolla sijaitsee 300 rakennusvalmista tonttia ja yli 70 tekojärveä – jokaiselta tontilta on näkymä ja yksityinen pääsy veteen. Kylän on suunniteltu ja rakennettu henkilöille, jotka ovat taloudellisesti aktiivisia mutta haluavat asua luonnon rauhassa modernin kaupunkiasumisen mukavuuksista tinkimättä.  

Kylän perustaja Aivars Zvirbulis sai 2000-luvun alussa idean perustaa ekokylä luonnon rauhaan ja kauneuteen kaikkine mukavuuksineen, kuitenkin lähelle kaupunkeja ja työmahdollisuuksia. Hänellä ja hänen perheellään oli omakohtainen toive asua sellaisessa ympäristössä ja hän tiesi, että monilla muilla ihmisillä oli samankaltaisia unelmia. Pienestä ideasta kasvoi suuri projekti, ja metsäalueeseen raivattiin tontteja, rakennettiin teitä, luotiin tekojärviä sekä rakennettiin vesi-, sähkö-, viemäri- ja muut verkostot. Tuloksena oli 250 tonttia käsittävä alue, jolle vierailuhetkeemme mennessä oli rakennettu 100 taloa. Suurin osa niistä on omistusasuntoja, vaikka joukkoon mahtuu myös muutama vuokra-asunto. Lisäksi kylän keskiosassa toimii kaunis Spa-hotelli. Muuten kylässä ei ole palveluita kuten kauppoja tai lääkäreitä, vaan nämä ovat saatavilla läheisistä kaupungeista.

Kylän asukkaat ovat järjestäneet työskentelynsä niin, että he työskentelevät etänä kotoa käsin, matkustavat lähikaupunkeihin ja/tai jaksottavat työskentelynsä niin, että he voivat pitää pidempiä vapaajaksoja, jotka he viettävät kylässä. Tontin ostaneiden uusien asukkaiden on talojaan suunnitellessaan ja rakentaessaan noudatettava tiettyjä, muita asukkaita sekä luontoa kunnioittavia sääntöjä ja rajoituksia. Esimerkiksi muiden tonttien ja talojen asukkaiden yksityisyyttä on kunnioitettava jättämällä riittävästi tilaa ja näkösuojaa talojen välille, ja kaikenlaisten aitojen rakentaminen on kielletty, koska ne estävät villieläinten vapaan liikkumisen alueella.

Koko alue on koordinoidusti kytketty Cēsisin sähkö-, vesi- ja jätevesiverkostoon. Kylässä on käytössä älykkään asumisen (smart living) laitteet ja palvelut, joita voidaan hallita älylaitteestä käsin, esimerkiksi kiinteistönhallinta ja turvallisuus, palveluiden tilaus- ja viestintäjärjestelmät, kylän rajojen ja porttien hallinta sekä veden, sähkön ja muiden resurssien kulutuksen seuranta. Asukkaiden ei myöskään tarvitse itse hoitaa kaikkia kotitalous- ja puutarhatöitä, vaan ne voivat halutessaan tilata erilaisia maksullisia palveluita kuten kodin siivousta, pihan ja puutarhan hoitoa, ruohonleikkuuta ja muita palveluita. Näitäkin he voivat tilata älylaitteiden avulla.

Myös sähkön suhteen pyritään resurssitehokkuuteen, ja käyttämätön sähkö varastoidaan akkujärjestelmään, jota laajennetaan ja kehitetään edelleen tarpeen mukaan. Alueelle on asennettu myös aurinkopaneeleita aurinkoenergian hyödyntämiseen.

Oivallus: Etätyömahdollisuus ja digitaaliset ratkaisut mahdollistavat luonnonläheisen elämäntavan, tosin kauppojen, palveluiden ja työpaikkojen puute aiheuttaa riippuvuutta autosta ja matkustamisesta. Alueelle muuttaminen vaatii myös tiettyä varakkuutta, sillä talon lähtöhinta tontteineen on n. 280 000 euroa (tämän hinta pätee aivan pienelle talolle).

Yhteisöllisyys ja strateginen ajattelu maaseutukylän elinvoiman moottorina

Matkamme viimeisenä päivänä perjantaina matkamme suuntautui Latviasta takaisin kohti Viroa. Runsaan parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Metsanurmen kyläkeskukseen, jossa meidät vastaanotti kyläkeskusta pyörittävä maatilamatkailuyrittäjä Anneli Kana. Hänen toiminnassaan yhdistyvät kylätalo- ja kyläyhdistystoiminta ja yrittäjyys mielenkiintoisella ja varsin ainutlaatuisella tavalla, joista hän kertoi meille valmistamansa lounaan äärellä.

  • Kylätalo ja kyläyhdistys: Kylätalo sijaitsee Riihimetsän tilalla, joka täyttää 100 vuotta vuonna 2027. Samana vuonna kyläyhdistys täyttää 30 vuotta. Kylätalon rakennus koostuu kylätalosta, museona toimivasta riihestä sekä muutama vuosi sitten avatusta kahvilasta. Tontin tapahtumatilat ja -alueet ovat ahkerassa käytössä eri vuodenaikoina. Kylän asukkaiden määrä on noussut 86:sta (vuonna 1997) yli tuhanteen (vuonna 2025). Siihen on vaikuttanut: 1) Viron hallituksen kaupungista maalle muuton edistystoimenpiteet, 2) uusien rakennusten rakentaminen neuvostohallinnon takavarikoimille tonteille, 3) täysin uusien asutusalueiden perustaminen.
  • Yritys: Jossakin vaiheessa kysyntä kyläyhdistyksen tarjoamien luontoreittien, rakennusten/tilojen ja muun infrastruktuurin ”kylkeen” lisättyihin palveluihin (esimerkiksi opastetut luontoretket ja tapahtumat) alkoi lisääntyä ja Anneli Kana ryhtyi yrittäjäksi vuonna 2010. Yritys toimii kylätalon tiloissa ja tarjoaa erilaisia palveluita, esim. opintoretkiä ja tapahtumia.
  • Maatilamatkailuyhdistys: Anneli Kana on aktiivinen myös tässä vuonna 2020 perustetussa yhdistyksessä, joka toimii katto-organisaationa maatilamatkailun yrityksille ja pientuottajille. Yhdistys saa tulonsa jäsenmaksuista ja kansainvälisistä projekteista. Projektien teemoina ja tuloksina ovat olleet esim. maatilamatkailun edistäminen matalakaudella ja matkailutoimijoiden laatuohjelman /-kriteerien kehittäminen. Paikallisesti yhdistyksen toiminnan keskiössä ovat olleet myös suurten eurooppalaisten retkipolkujen yhdistäminen Baltian maihin ja niiden yhteydessä maatilamatkailun palveluiden esille tuominen reitillä liikkuville sekä Viron ja Latvian sotahistorian kokoaminen ensimmäisestä maailmansodasta 1990-luvun itsenäistymiseen sisältäen mm. muistomerkkejä, raunioita, tunneleita ja muita kiinnostavia matkailukohteita.
  • Yritysyhteistyö: Maatilamatkailun projektirahoitus mahdollistaa sen, että yritykset saadaan yhteen tiettyjen teemojen ympärille, minkä lisäksi harjoitetaan markkinointia mm. kansainvälisillä matkailumessuilla. Joka syksy tehdään yhteinen opintomatka johonkin maahan, jossa on tuttu virolainen henkilö opastamassa. Nämä matkat ovat hyvin suosittuja, koska niillä yritykset pääsevät verkostoitumaan, vaihtamaan kokemuksia, oppimaan heille oleellisia taitoja sekä ylläpitämään yhteisöllisyyttä omalla alueellaan.

Oivalluksena tästä vierailusta oli, että erityisesti maaseudulla ja pienemmillä paikkakunnilla matkailuyritysten aktivoiminen sekä infrastruktuurin ja palveluiden kehittäminen vaatii innostunutta tahoa, joka tekee aloitteita, koordinoi ja johtaa ihmisiä ja yrityksiä yhteen samalla, kun ymmärtää heidän tarpeitaan ja kiinnostuksiaan. Myös strateginen ja yhteistyöhön perustuva ajattelu, jossa projekteja toteutetaan paitsi oman, myös muiden alueiden hyväksi, on yksi onnistumisen avain.

Päätelmät ja suositukset

Baltian-opintomatkamme ja siihen liittyvät vierailut, keskustelut ja teemat osoittavat, että kestävä ja vastuullinen matkailu ei kata sisäänsä ainoastaan digitaalisia ja älykkäitä sovelluksia ja laitteita, kestävän kehityksen merkkejä ja sertifikaatteja tai muita moderneja innovaatioita, vaan myös perinteiden ja paikalliskulttuurin tuntemuksen, arvostuksen ja säilyttämisen osana menestyvää matkailualan liike- ja palvelutoimintaa. Jokainen kestävyyden aspekti ei kuitenkaan tule kaikissa tapauksissa esille samalla tavalla ja samassa mittakaavassa, vaan on hyvin tapausriippuvaista, mitkä niistä milloinkin korostuvat, ja miten.

Oli kysymys sitten yksityisistä yrityksistä tai kunnallisista ja alueellisista julkishallinnollisista toimijoista, tärkeää on tunnistaa kunkin kaupungin ja alueen perinteet, ominaispiirteet, mahdollisuudet ja potentiaali sekä käyttää niitä sille alueelle ominaisen kestävän matkailun kehittämisessä. Jos moderneja ja innovatiivisia ratkaisuja kehitetään erillään ainutlaatuisesta paikallisyhteisöstä ja -kulttuurista, päädytään nopeasti tilanteeseen, jossa yhtä kehitetään toisen kustannuksella. Esimerkkinä tällaisesta kokonaisvaltaisen suunnittelun ja kehittämisen puutteesta oli mittavia investointeja vaatinut huippumoderni Cēsisin avaruuskeskus, joka sijaitsi kipeästi kohennusta kaipaavan paikallisinfrastruktuurin, suljettujen hotellien ja historiallisten rakennusten ympäröimänä. Ainutlaatuisessa paikalliskulttuurissa ja niihin liittyvissä tarinoissa piilee kuitenkin valtava potentiaali, jota matkailussa ja menestyvässä liiketoiminnassa voisi käyttää huomattavasti enemmän ja näkyvämmin – moderneja teknologisia ratkaisuja unohtamatta vaan päinvastoin niitä hyödyntäen – kuten Valmiermuizan panimon esimerkki osoittaa.

Opintomatkat ovat tärkeä osa Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) hallinnoimaa ÄLYÄ matkassa -hanketta, jota toteutetaan maaliskuusta 2024 kesäkuuhun 2026 EU:n maaseuturahaston (Satakunnan ELY-keskus) osarahoittamana. Tavoitteena on edistää älykästä ja kestävää matkailuliiketoimintaa Satakunnassa 1) lisäämällä matkailutoimijoiden osaamista uusista teknologisista trendeistä, digitaalisista työkaluista ja tiedolla johtamisesta sekä 2) edistämällä älykkäiden työkalujen integrointia tukemaan vastuullista ja resurssitehokasta matkailua. Tässä artikkelissa käsitellyn Baltian-opintomatka järjestäjänä toimi SAMK/ÄLYÄ matkassa -hanke ja vastuullisena matkailuyrityksenä Matka-Launokorpi.

Kirjallisuutta


Cēsis Old Town. Latvia Travel, 2025. https://www.latvia.travel/en/sight/cesis-old-town, käyty 8.9.2025. 

Encouragement to Smart Local Development: Inspirational Smart Village examples. Transnational cooperation project Smart Villages Leader Network, huhtikuu 2023. https://kantriry.fi/traktori/wp-content/uploads/2023/04/Smart-Village-examples.pdf, käyty 5.9.2025.

Hack, Karja & Sarajärvi, Riitta: Perinnekulttuuri tulevaisuuden matkailutrendinä. Lapin ammattikorkeakoulu, 2021. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/493244/Opinn%E4ytety%F6,%20Katja%20ja%20Riitta.pdf, käyty 5.9.2025.

Smart Cities: Cities using technological solutions to improve the management and efficiency of the urban environment. European Commission, Directorate-General for Communication.  https://commission.europa.eu/eu-regional-and-urban-development/topics/cities-and-urban-development/city-initiatives/smart-cities_en, käyty 8.9.2025.

STEM education and training. European Commission, Directorate-General for Education, Youth, Sport and Culture, 10 June 2025. https://education.ec.europa.eu/focus-topics/stem, käyty 5.9.2025.

The digital transition of tourism. European Commission, Directorate-General for Mobility and Transport. https://transport.ec.europa.eu/tourism/transition-eu-tourism/digital-transition-tourism_en, käyty 8.9.2025.

Wiik, Sini: Tourism SMEs and Visit Finland: Perceptions of Support in the Tourism Ecosystem in Lapland. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, toukokuu 2025. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/895328/Wiik_Sini.pdf, käyty 5.9.2025.

Teksti ja kuva: tutkija Taina Suomela, Matkailun kehittämiskeskus

Kesäharjoittelu Pohjois-Amerikan satamien kestävyyden selvittämisen parissa 

Olen Oscar King, 22-vuotias logistiikan opiskelija Raumalta. Minulla on jo kaksi vuotta opiskelua takana Satakunnan ammattikorkeakoulussa, ja suoritin tänä kesänä tutkintooni sisältyvän harjoittelun SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa. Harjoitteluani varten sain tehtäväksi kirjoittaa itsenäisesti raportin, jossa tarkastelen Pohjois-Amerikan satamien kestävyyttä. Tarkempaa näkökulmaa ei annettu rajaukseksi, joten lähdin tarkastelemaan aihetta laajalla skaalalla. Harjoittelun ideana oli tuottaa hyödyllistä tietoa tutkimuskeskukselle, ja tarjota minulle kattavaa kokemusta tieteellisen kirjoittamisen ja alakohtaisen tiedon hankinnan parissa.  

Miten satamien kestävyys toteutuu – ja mitä raportti paljastaa sen haasteista?

Raportti käsittelee ensin kestävyyttä ja sen määritelmää triple bottom line -mallin mukaan. Triple bottom linen ideana on, että kestävyys koostuu kolmesta osa-alueesta: taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristökestävyydestä. Kestävyyttä satamissa tulee siis arvioida kaikkien osa-alueiden kautta, eikä keskittyä pelkästään yhteen. Kokonaiskuvan muodostamiseksi raportti hyödyntää monia muita tutkimuksia, jotka tarkastelevat satamatoiminnan osia triple bottom linen näkökulmasta. Datapohjaiset tutkimukset auttavat kartoittamaan nykytilannetta Pohjois-Amerikassa ja muissa maanosissa.  

Keskeisimpiä löydöksiä ovat satamien kestävyyden vaihteleva toteutuminen sekä Pohjois-Amerikan sisällä että koko maailmalla. Satamien toimintaan ja arvoihin vaikuttavat monet sisäiset ja ulkoiset tekijät, esimerkiksi vaihteleva lainsäädäntö ja satamien kokoerot vahvistavat kestävyyden toteutumisen eriarvoisuutta. Pohjois-Amerikassa Yhdysvaltojen ja Kanadan välillä on huomattavia samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Suurimpana erona maiden välillä lainsäädännön lisäksi on satamanpitäjien hallintamuoto. Pohjois-Amerikassa nähdään myös suuria eroja kestävyyden toteutumisessa itä- ja länsirannikon välillä. Puutteiden korjaamiseksi kaivattaisiin tietoisuuden lisäämistä, uudistuksia lainsäädännössä ja enemmän kannustimia ja tukea kestävälle toiminnalle. 

Näin rakensin raporttini – oppia kirjoitusprosessista ja sen haasteista

Harjoittelu tutkimuskeskuksessa oli ensimmäinen kerta, kun sain tuottaa tieteellistä tekstiä. Prosessi ei siis ollut minulle käytännön puolesta tuttu, enkä ollut oikein varma, mikä paras lähestymistapa olisi. Lähdin liikkeelle etsimällä lähteitä, jotka näyttivät tarjoavan relevanttia tietoa raporttiani varten. Lähteet käsittelevät kestävyyttä yleisesti, kestävyyttä satamissa, satamatoimintaa, Pohjois-Amerikan satamia ja niiden vertailua muiden maanosien satamiin.  Priorisoin siis ajankohtaisia tieteellisiä tekstejä ja etsin niitä pääasiassa Google Scholarin avulla. Tärkeää tietoa löytyi myös yhdistysten ja muiden tärkeiden toimijoiden virallisilta verkkosivuilta ja raporteista.  

Kasattuani noin kymmenen lähdettä kasaan kävin ne yksityiskohtaisemmin läpi ja kirjoitin ylös muistiinpanoja, joista myöhemmin oli helpompi lähteä kirjoittamaan kunnon tekstiä. Kattavan muistiinpanolistan jälkeen aloin työstämään sisällysluetteloa kunnolla ja lähdin myös muuttamaan muistiinpanoja kunnolliseksi tekstiksi. Tekstiä kirjoittaessani pompin paikasta toiseen aika usein, kirjoittaen uutta tekstiä ja sitten katsoen, miten se sopii yhteen aiemman tekstin kanssa. Loppuviimeistelyiksi katsoin, että lähdeviittaukset ovat merkitty oikein, ja tein joitain muokkauksia, joita ohjaajani suositteli minulle. 

Lähestymistapani kirjoitusprosessiin ei välttämättä ollut kaikista paras. Sisällysluettelon huolellinen laatiminen alkuvaiheessa tuntui hankalalta, joten minulla oli tapana lykätä sen hoitamista myöhemmäksi. Puutteellinen sisällysluettelo aiheutti ongelmia ja jumittumista joissain kohdissa, sillä en oikein osannut hahmottaa, miten hyvin aikaansaamani teksti tulee sopimaan raportin viimeiseen versioon. Sain kuitenkin lopulta aikaiseksi kunnollisen rakenteen raporttiin, enkä joutunut karsimaan pois kovin paljon tekstiä matkan varrella.  

Harjoittelusta varmuutta tuleviin opintoihin ja työelämään

Sisällysluettelon lisäksi muita ongelmia ei oikein ilmennyt. Pääasiassa itsenäinen työskentely sopii minulle hyvin, joten arkipäiväinen työnteko tuntui helpolta. Valittu aihe ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu, joten sen selvittäminen tarjosi hyvää motivaatiota työstää raporttia kunnolla.  

Tulevaa tieteellistä tekstiä, kuten esimerkiksi opinnäytetyötä varten koen saaneeni hyvin kallisarvoista kokemusta ja ymmärrystä siitä, mitä tein hyvin ja mitä olisin voinut ehkä tehdä toisin. Opinnäytetyön aloittaminen tuntuu nyt paljon vähemmän jännittävältä. Aihetta en vielä ole päättänyt, mutta minulla on harjoittelun jälkeen paremmat valmiudet työprosessiin. 

Satamatoiminnalla on valtava merkitys kansainvälisessä kaupankäynnissä, mikä taas on keskeinen osa opiskelemaani alaa. Harjoittelu tarjosi minulle uuden tavan syventää ammatillista osaamistani, ja uskon hyötyväni tästä tulevaisuudessa. 

Teksti: Oscar King 

Kuva: Oscar King 

Työharjoittelu viestintätiimissä – uuden oppimista ja itsensä haastamista

Harjoitteluni kesti kaksi kuukautta ja sen aikana pääsin osaksi SAMKin viestinnän tiimiä. Harjoitteluuni kuului viestinnän ja markkinoinnin erilaisia työtehtäviä. Harjoittelujakson aikana sain mahdollisuuden perehtyä viestinnän ja markkinoinnin suunnitteluun ja toteutukseen sekä kehittää omaa osaamistani erilaisten työtehtävien kautta.

Suurin osa työstäni oli sisällön tuottamista SAMKin TikTok-ja Instagram-tileille. Harjoittelin suunnittelemaan ja toteuttamaan julkaisuja sekä mietin, miten kuvatekstit voisi muotoilla kohderyhmälle kiinnostaviksi. Opin muotoilemaan tekstin selkeäksi ja tekemään visuaalisesti houkuttelevia julkaisuja sosiaalisen median kanaviin. Oli hienoa nähdä, miten yksittäinen julkaisu voi tavoittaa niin suuren määrän ihmisiä.

Harrastan valokuvausta, joten sain käyttää taitojani hyödyksi ja ottaa valokuvia esimerkiksi opiskelijoista. Lisäksi sain olla mukana promokuvauksissa sekä kuvattavana että behind the scenes-kuvaajana. Opin olemaan kameran edessä ja miettimään, miten kuvat ja videot tukevat organisaation brändiä ja viestintää. Valokuvaamisen kautta opin myös paljon visuaalisuudesta ja siitä, miten tärkeä rooli kuvilla on viestinnässä. Behind the scenes-materiaalia käytin oman Mydayn tekemiseen, jonka julkaisin SAMKin TikTokissa.

Näyttötyön tekoa ja uusia kokemuksia

Tein harjoittelustani näyttötyön, jonka toteutin käyttäen Wordiä, Exceliä ja PowerPointia. Opin tekemään muun muassa kaavioita Excelillä, jotka liitin PowerPointiin. Harjoitteluni lopulla sain pitää PowerPoint-esityksen viestintätiimille, jonka myötä sain varmuutta myös esitysten pitämiseen.

Harjoittelun aikana huomasin, että viestintä ja markkinointi ovat paljon muutakin kuin näkyviä julkaisuja. Taustalla on suunnittelua, ideointia ja yhteistyötä eri ihmisten kanssa. Opin myös, että kärsivällisyys ja joustavuus ovat tärkeitä ominaisuuksia viestintätyössä.

Kokonaisuudessaan harjoitteluni antoi minulle arvokasta kokemusta viestinnän ja markkinoinnin työstä sekä varmuutta omaan osaamiseeni. Lähden SAMKista motivoituneena kehittämään osaamistani entisestään.

Teksti: Hanna Tammisto

Kuva: Inna Saarinen

Spicing up studies with work experience in Finland

My name is Sainy Rathod, a second-year student of International Tourism Management at SAMK. In autumn 2024 I participated in an Introduction Day from project Tour4Youth after hearing about it during classes. The idea was to complete an online course about career management, take part in some events and ultimately do a four to eight weeks of internship in a Tourism related company.  

There was also a ready-made list of companies providing internships from Tour4Youth project, that I could have been matched with, but I wanted to also practise applying for jobs in Finland on my own. I got an amazing opportunity to do my internship at Hesburger in Mikkola Pori. The idea came to me one day when I visited the place for lunch. I noticed that one of the workers there was not Finnish, and I thought that maybe I could also ask if they accept interns. Luckily, they told me yes – and that is how the path to my internship started.

From language learning to teamwork

From the very beginning, the most important goal was to improve my Finnish language skills, especially because customer service requires it to some extend. At the same time, I wanted to experience how a professional kitchen works in Finland. Learning in a real work environment gave me a chance to understand Finnish culture better and gain useful professional skills like time management and teamwork skills. I also learned how important punctuality and work-life balance are in Finnish working life.

The internship went smoothly – The staff was very kind and supportive, which made it easier to learn. I was able to practice many new things, and I really enjoyed being part of the team.

Participating to the project Tour4Youth, gave me tools to workplace skills and networking. Besides internship, participants had the opportunity to take part in various events. For example, together with some university friends I joined an event called International Food Day, organized by the project and vocational school WinNova Pori in cooperation. We prepared some traditional Indian dishes like Paneer Tikka Masala & Roti, Masoor Dal and Gajar Halwa in the WinNova teaching kitchen, and offered tastings for the guests, mostly from the tourism and catering field.

I believe that experience from the internship and the different steps of the project will be useful for me in the future. It gave me more confidence to work in Finland and showed me that I can adapt and grow in a new environment. Would I recommend this kind of internships to others? Absolutely yes. It is a good way to learn, not only about the job itself, but also about the people and the culture around you.

Text: Sainy Rathod, a second-year student of International Tourism Management

Comparing maritime logistics in Finland and Ukraine 

My name is Kseniia Cherniuk, and I am the second-year student of logistics at SAMK, Rauma.  

I did my internship at the Maritime Logistics Research Center at SAMK. I must say that it was a very interesting and useful experience, so I want to share it with you.  

First of all, my task was to conduct a research on the topic “Maritime logistics business environment comparison of Finland and Ukraine through Porter’s diamond model”. I really enjoyed working on this topic because I was interested in it from the very first day. During the work I learned a lot about my topic, exactly about: similarities and differences of maritime logistics business environment between Finland and Ukraine, Porter‘s diamond model as an instrument for detailed evaluation and explanation of an industry and its competitiveness. With help of this experience, I also learned how to structure and write the research paper, because I have never done that before in my life, and I believe this will be an additional useful skill for future work. 

As a results of my research, I got a comprehensive overview for the two countries. 

Finland in general, is more resilient and stable in the field of maritime logistics. Although it was affected by the beginning of the Russian Ukrainian war and forced to look for new ways for maritime transportation, still its supporting industries and competitiveness are strong enough, which helped Finland to hold on. 

Turning challenges into learning

Ukraine, in turn, has suffered very large losses and destruction in this field due to occupation, missile strikes, and the loss of maritime transport units. Despite this, the supporting industries in this country, especially rails and roads, are trying to compensate for the loss by increasing transportation volumes, changing routes, and expanding connections. 

While I was working on the research, I had times of inspiration and difficulty. It was challenging for me to start the research, because I had no experience, and also it was hard to find really useful and current information sometimes. But important to say that during the internship I received sufficient help and supervision from the supervisors. My supervisors were available to reach out to if I had any questions. I could write to them and get answers relatively quickly. So, my difficulties were resolved very quickly thankfully to that.  

Summarizing my word, I want to say that I am very grateful for the opportunity to work on the research. I also recommend it to everyone, if you ever have such an opportunity, do not doubt that it will be a valuable and enjoyable experience. I also hope that this research can be useful for others in the future. 

Text: Kseniia Cherniuk, student of logistics at SAMK, Rauma 
Photo: Kseniia Cherniuk