Euroopan unionin jäsenvaltiot, kuten Belgia, Alankomaat ja Ranska ovat velvollisia noudattamaan uusia EU-direktiivejä ja -määräyksiä. Yksi tällainen asetus, jonka kaikkien jäsenvaltioiden on toimeenpantava, on ”European Maritime Single Window environment (EMSWe)”. Asetus on suunniteltu helpottamaan alusten hallinnollisia prosesseja niiden saapuessa satamaan, ollessa satamassa ja lähtiessä satamasta.
Olen Morgan Michaux, 27-vuotias belgialainen kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija ja suoritan kaksoistutkintoa Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK). Osana koulutusohjelmaa suoritin harjoitteluopintojakson SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa. Harjoittelussa keskityin tutkimaan ”European Maritime Single Window environment”-asetuksen toteuttamista Belgiassa, Alankomaissa ja Ranskassa.
”European Maritime Single Window environment” (EMSWe) on kaikkia EU:n jäsenmaita velvoittava asetus. Syy siihen, miksi valitsin kohteeksi nämä kolme maata, on se, että olen Belgian kansalainen ja osaan ranskaa, englantia ja hollantia. Kielitaitoni vuoksi pystyin saamaan tietoa erityisesti näistä maista.
Harjoittelussani tehtäväni oli hankkia ja analysoida EMSWe:n täytäntöönpanoon liittyviä dokumentteja ja tietoa kolmesta edeltä mainitusta maasta. Kaikkien EU:n jäsenmaiden on toteutettava uusi asetus, mutta jokainen maa voi valita, miten asetuksen tavoite saavutetaan, eikä toteutus etene samalla nopeudella eri maissa.
Mikä on EMSWe?
European Maritime Single Window Environment (EMSWe) on EU:n asetus, jonka tavoitteena on luoda yhtenäinen meriliikenteen ilmoitusjärjestelmä, jossa kaikki jäsenvaltiot jakavat tietoja satamiinsa saapuvista ja sieltä lähtevistä aluksista.
Uusi asetus korvaa vuonna 2010 annetun ilmoitusdirektiivin (RFD). Samoin kuin edeltäjänsä, European Maritime Single Window (EMSWe) pyrkii virtaviivaistamaan hallintoprosesseja. Yhdenmukaistamalla vaaditut asiakirjat varustamoiden, liikenteenharjoittajien ja agenttien välillä, ilmoitus tarvitsee toimittaa vain kerran. EMSWe ja kansalliset ilmoitusjärjestelmät jakavat nämä ilmoitustiedot asianomaisten viranomaisten kanssa.
Kuva 1. Ilmoitusjärjestelmän rakenne (European Commission et al., 2015, p. 12)
EMSWe:n toiminta on havainnollistettu kuvassa 1. Satamaan saapuessaan tai satamaan lähtiessään on alusten toimitettava ilmoitustiedot satamayhteisöjärjestelmään (Port Community System, PCS). PCS jakaa tiedot sitten National Single Window (NSW) – järjestelmän kanssa, joka lähettää tiedot edelleen asianomaisille viranomaisille. NSW kommunikoi myös SafeSeaNetin (SSN) kanssa, joka on kaikille EU:n jäsenvaltioille tarkoitettu yksittäinen Single Window. Esimerkiksi Belgian satamaan saapuva alus ilmoittaa Belgian PCS:lle, joka välittää tiedot Belgian NSW:lle ja lopulta SSN:lle. Jos sama alus lähtee hollantilaiseen satamaan, SSN siirtää tiedot Alankomaiden viranomaisille varmistaen, että aluksesta on tarvittavat tiedot saatavilla ennen sen saapumista satamaan.
EMSWe:n käyttöönotto Belgiassa, Alankomaissa ja Ranskassa
Harjoitteluni tehtävä vaikutti yksinkertaiselta, mutta osoittautui odotettua vaikeammaksi. Vaikeus johtui tiedon puutteesta ja saatavuudesta. Joskus tietoa oli helppo löytää, mutta usein tietoa sai koottua vain yhdistämällä erilaisia tietolähteitä toisiinsa. Joskus tuurilla oli osansa tarvitsemani tiedon löytämisessä. Esimerkiksi Belgiaa tutkiessani en löytänyt tietoa Belgian kansallisen ilmoitusjärjestelmän toteuttamisesta. Kuitenkin kaksi viikkoa myöhemmin, kun tutkin Alankomaita, onnistuin löytämään samalla tietoa Belgian NSW:stä nimeltä SafeSeaBEL, joka nimenä viittasi SafeSeaNetiin.
Belgia osoittautui haastavimmaksi maaksi tiedonhankinnan kannalta. Joitakin olennaisia tietoja puuttuu edelleen, mikä estää minua ymmärtämästä täysin Belgian EMSWe:n täytäntöönpanon edistymistä. Lähetin jopa sähköpostia Belgian viranomaisille, mutta en saanut vastausta. Näin ollen päädyin kahteen mahdolliseen johtopäätökseen: joko Belgia ei ole vielä aloittanut EMSWe:n täytäntöönpanoa tai he ovat jo saattaneet sen loppuun. Olen taipuvainen uskomaan jälkimmäiseen, sillä vaikka virallista verkkosivustoa ei ole päivitetty uuden EU-direktiivin mukaisesti, näyttää siltä, että heillä on toimiva raportointijärjestelmä, joka on integroitu SafeSeaNetiin.
Alankomaat oli tiedonhankinnan kannalta helpoin maa. Hankkimani tiedon perusteella he ovat valmiita aloittamaan EMSWe:n toteuttamisen. Hollantilaiset ovat kehittäneet satamayhteisöjärjestelmän, joka kattaa kaikki maan satamat, toisin kuin Belgiassa, missä jokaisella satamalla on oma PCS. Lisäksi Alankomailla on kansallinen yhden ikkunan järjestelmä (NSW), joka kattaa myös lentorahdin ja raportoi suoraan SafeSeaNetille (SSN).
Ranska sijoittui tiedonhankinnan osalta Belgian ja Alankomaiden väliin. Päätelmäni Ranskasta on, että heidän pitäisi olla valmiita aloittamaan EMSWe:n täytäntöönpano ajoissa. Viimeisimmät löytämäni tiedot ovat vuodelta 2022, jolloin Ranska oli vakuuttunut siitä, että he saavuttavat asetetut tavoitteet ajallaan. Lisäksi he käyttivät aiemmin jonkinlaista National Single Window -järjestelmää, jonka he korvaavat EU-direktiivin mukaisella uudemmalla järjestelmällä. Ranskan järjestelmä on Belgian ja Hollannin järjestelmien yhdistelmä. Ranskalla on yhteensä seitsemän PCS:tä yli viidessäkymmenessä satamassa, ja ne kaikki raportoivat Ranskan kansalliselle Single Windowille, joka siirtää tiedot eurooppalaiseen SSN:ään.
Tekemäni harjoittelun tuloksia hyödynnetään NEMO CEF -projektissa, jossa ne auttavat peilaamaan Suomen käyttöottoprosesseja Euroopan EMSWe-prosesseihin. Harjoitteluni toteutus oli kesällä 2024, ja siihen sisältyi itsenäistä työskentelyä, sähköpostiviestintää sekä useita verkko-ohjaustapaamisia. Harjoittelu sujui hyvin sekä omasta että harjoittelun ohjaajieni mielestä SAMKin Merilogistiikan tutkimuskeskuksessa.
Teksti: Michaux Morgan, Markku Hänninen, Minna M. Keinänen-Toivola
Kuva: Michaux Morgan
Käännöksessä englannista suomeen on käytetty apuna DeepL-käännöstyökalua.
As members of the European Union, countries like Belgium, the Netherlands, and France must comply with new directives and regulations imposed by the EU. One such regulation revolving around the maritime sphere called the “European Maritime Single Window environment (EMSWe)” must be implemented by all member states to ease administrative processes for vessels while entering, staying at, and leaving a port.
My name is Morgan Michaux, a 27-year-old Belgian International Business student pursuing a double degree at Satakunta University of Applied Sciences (SAMK). To fulfil the requirements of this program, I completed an internship at SAMK, Maritime Logistics Research Center. My internship focused on researching the implementation of the European Maritime Single Window in Belgium, the Netherlands, and France.
The European Maritime Single Window environment (EMSWe) is a regulation imposed on all EU members. The reason why only these three countries were selected is that I am a Belgian citizen and proficient in French, English, and Dutch. This allows me to access information more easily than those fluent only in English.
My task consisted of analysing every document and piece of information I could find concerning the implementation of the EMSWe in the three aforementioned countries. All member states must implement the new regulation, but each country can choose how to achieve this objective, and they do not all proceed at the same speed.
What is the EMSWe?
The European Maritime Single Window environment (EMSWe) is an EU initiative aimed at creating a unified platform where all member states share data on vessels entering and leaving their ports.
The new regulation replaces the outdated Reporting Formalities Directive (RFD) of 2010. Like its predecessor, the European Maritime Single Window (EMSWe) aims to streamline administrative processes. By harmonizing required documentation, ship owners, operators, or agents need only submit reports once. The EMSWe and National Single Windows then share this information with relevant authorities.
System Configuration (European Commission et al., 2015, p. 12)
The functioning of the EMSWe is illustrated in Figure 1. Upon arriving or departing a port, ships must submit information to the Port Community System (PCS). The PCS then shares this data with the National Single Window (NSW), which subsequently transmits the data to relevant authorities. The NSW also communicates with SafeSeaNet (SSN), the single window mandated for all EU member states. For instance, a vessel entering into a Belgian port reports to the Belgian PCS, which forwards data to the Belgian NSW and ultimately to SSN. If the same vessel departs for a Dutch port, SSN transfer the data to the relevant Dutch authorities, ensuring a pre-arrival knowledge of the vessel.
Implementation of the EMSWe in Belgium, The Netherland and France
The task assigned to me seemed simple, but turned out to be more difficult than expected. This difficulty was due to a lack of information. Sometimes, information was easy to find, but often, one piece of information could only be found or understood correctly by combining multiple sources. Sometimes, even luck played a role in finding the information I needed. For example, while researching Belgium, I could not find information on the Belgian National Single Window. It was two weeks later, while researching the Netherlands, that I managed to find information on the Belgian NSW called SafeSeaBEL, referencing SafeSeaNet.
Belgium was the most challenging country in terms of finding information. In fact, there is still some missing information preventing me from fully understanding the progress of Belgium’s implementation of the EMSWe. I even sent an email to the Belgian authorities, but I never received a response. I conclude that there are two possible outcomes: either Belgium has not yet started implementing the EMSWe, or Belgium has already completed its implementation. I arrived at the second conclusion because, despite an official website that has not been updated since before the new European directive, it seems that they already have a functioning reporting system connected to SafeSeaNet.
The Netherlands, on the other hand, was the easiest country in terms of finding information. My conclusion concerning this country is that they are ready to implement the EMSWe. The Dutch have created a Port Community System applicable to all ports in the country, while in Belgium, each port has its own PCS. The Dutch also have a National Single Window that applies to air freight as well. This NSW reports to SSN.
France, in terms of research, was positioned between Belgium and the Netherlands. My conclusion regarding France is that they should be ready to implement the EMSWe on time. The latest information I found dates from 2022, but at that time, they seemed confident in achieving their goal on time. Moreover, they already used some sort of National Single Window in the past, which they will replace with a more recent one that complies with the European directive. France’s system is a combination of the Belgian and Dutch systems. France has a total of seven PCS for over fifty ports, and all of them will report to the French National Single Window, which will transfer data to the European SSN.
The training results will be used in NEMO CEF project to mirror processes of the European Maritime Single Window Environment in Finland. The training was completed during summertime 2024. It consisted of individual work, e-mails, and several online meetings. The training process was smooth for me, Morgan as a student and to supervisors at Maritime Logistics Research Center at SAMK.
Text: Michaux Morgan, Markku Hänninen, Minna M. Keinänen-Toivola
Opinnäytetyö on kautta aikojen ollut opintojen loppuhuipentuma ja viimeinen niitti valmistumiselle. Samalla se on saanut mörön maineen. Mitä tehdä, jos opinnäytetyö alkaa pelottamaan liikaa ja kynnys sen loppuun saattamiselle nousee liian korkeaksi? Näihin kysymyksiin on etsitty vastausta opinnäytetyöpajoista. Opinnäytetyön valmistumisen viivästymiselle on toki monia syitä – esimerkiksi perhe ja työt vievät opiskelijoiden aikaa ja kapasiteettia. Opinnäytetyö harvoin myöskään etenee ryhmäpaineen alaisena muiden opintojen tapaan.
Opinnäytetyöpajat voivat tarjota yhden ratkaisun opinnäytetyön valmistumiseen. Syksyllä 2023 SAMKissa pilotoitiin kahden päivän mittaista opinnäytetyöpajaa. Palautekyselyn mukaan 17/21 osallistujasta kertoi opinnäytetyönsä edistyneen joko erittäin paljon tai huomattavasti – kaikki vastaajat kertoivat sen edistyneen. Kysyttäessä kuinka todennäköisesti suosittelisi opinnäytetyöviikonloppuun osallistumista kaverille, asteikolla 1–10 vastausten keskiarvo oli 9,43 (n=21).
Pilottipajojen konseptoinnissa lähtökohtana toimi se, että opiskelijalle tarjotaan aikaa ja ohjausta – hetken pysähdys arjesta ja henkilökohtaista tukea pajan aikana. Paja aloitettiin perjantai-iltana verkossa jokaisen opinnäytetyön yksilöllisellä tilannekatsauksella ja tavoitteen määrittämisellä pajalle. Ilmoittautuneille ennakkoon lähettämässämme sähköpostissa muotoilimme kysymyksen näin: ”Mihin olet tyytyväinen lauantaina työskentelyn päätyttyä?” Lisäksi perjantaina käytiin läpi AMK-opinnäytetyön perusrakennetta. Samaan aikaan YAMK-opiskelijat saivat keskittyä jatkamaan omaa työtään toisessa verkkohuoneessa.
Lauantai aloitettiin aamupalalla Raumalla Kanali-kampuksen kolmannessa kerroksessa. Aamupalan jälkeen opiskelijat asettautuivat kerrokseen itselleen sopivaan työpisteeseen. Työskentelyaikaa oli iltakahdeksaan asti. SAMK tarjosi opiskelijoille myös lounaan ja päivällisen. Opiskelijat saivat keskittyä opinnäytetyön edistämiseen. Me ohjaajina kiersimme opiskelijoiden luona auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin. Päivän mittaan tarjottiin myös tietoiskuja esimerkiksi tiivistelmän kirjoittamisesta, lähdemerkinnöistä ja kirjoittamisen jumien selättämisestä kaikille yhteisesti.
Jos syyt opinnäytetyöjumiin ovat erilaisia, myös syyt tulla pajaan vaihtelevat. Osa tarvitsee rauhallisen hetken, jossa voi keskittyä tekemään omaa työtään, osa tulee hakemaan ajan lisäksi ohjausta, ehkä uutta kipinääkin tekemiseen. Tunnelma pilottipajoissa lauantaina oli mieleenpainuva. Opiskelijat ahkeroivat opinnäytetöidensä parissa tiiviisti.
Viikonloppupajaan mahtui 20 opiskelijaa. Sille määrälle ajattelimme ohjauskapasiteettimme riittävän. Tietyn opintopisterajan ylittäneille opiskelijoille lähetettiin kutsuviesti sähköpostilla ja mukaan pääsi ilmoittautumisjärjestyksessä. Opiskelijoita tuli kaikilta SAMKin osaamisalueilta, eri tutkinto-ohjelmista. Me emme siis välttämättä olleet aiheen asiantuntijoita, vaan ohjasimme opiskelijaa eteenpäin ajatus- ja kirjoitusprosessissa.
Syksyllä pilottipajoja järjestettiin kaksi. Keväällä järjestettiin samalla konseptilla yksi viikonloppupaja ja muutama kevyempi perjantain päiväpaja. Myös perjantain päiväpajat todettiin toimivaksi konseptiksi ja kestonsa vuoksi ohjaajillekin hieman kevyemmiksi – ne alkoivat kello 9 ja päättyivät jo kello 16. Lisäksi tekstejä nyt nyt pyydetty luettavaksi ennakkoon, ja palautetta saatuaan opiskelijat ovat päässeet aloittamaan työskentelyn heti pajapäivän alussa. Näin voidaan välttää alun ohjausruuhkaa.
Tuotteemme pilottipajoissa oli siis lyhyesti seuraavanlainen: tarjosimme ajan, paikan, ohjauksen ja ravitsemuksen. Iso osa opiskelijoiden työskentelyä oli luonnollisesti heidän oman työnsä tekeminen ja kun siihen sitoutui, työ myös meni eteenpäin. Saamamme palaute oli todella hyvää, mutta toki on muistettava, että aivan kaikki eivät palautetta antaneet. Osa pajan kannustavuutta on myös se, että näkee muitakin, jotka pakertavat saman asian parissa.
Tarkoitus oli, että paja olisi tietyllä tapaa huoleton. Se varmasti vaikuttaa siihen, että ”tämä hetki on käytettävä hyväksi”. Jokaisella oli lisäksi omia rauhoittumisen, keskittymisen ja hyvän olon keinojaan – olivat ne sitten oma yksin vallattu tila, vastamelukuulokkeet, villasukat, termari tai vaikkapa neulominen tauoilla ja infoissa.
Aloitimme pajojen suunnittelun yhdessä syksyn 2023 alussa, muutama sana aiheesta oli vaihdettu edelliskeväänä. Sitä ennen emme edes tunteneet toisiamme, mutta jostain saimme vihiä siitä, että jotain yhteistä voisi olla, ja sitten vietiin idea keskusteluun opetuksen vararehtorin kanssa. Yhteistyö oli tältä pohjalta jopa hämmentävän toimivaa – yhteinen ajatus opiskelijoiden ohjaamisesta kantaa pitkälle.
Teksti: Lehtori Anne Sankari ja päätoiminen tuntiopettaja Elviira Tuomi
SAMKin opinnäytetöiden parhaimmiston tiivistelmät on koottu vuodesta 2012 saakka yhteen julkaisuun. Viime vuosina julkaisussa on ollut myös palkittujen opiskelijoiden tekstejä omista oppimisprosesseistaan. Tämä Osaaja-julkaisu on nyt eri näköinen kuin aiemmin.
Ajatus uudistaa Osaajaa syntyi jo viime vuonna – sekä saavutettavuuden että yleisemmin tuoreen ulkoasun näkökulmasta. Uudistus käynnistettiin kevättalvella 2024, ja uudistettu graafinen ilme oli valmiina odottamassa huhtikuun lopussa saatavia kilpailun tuloksia.
Tässä haluamme hiukan avata sitä, mitä saavutettavuus käytännössä tarkoittaa tässä julkaisussa ja mitä sen eteen on tehty.
Kirjaintyypin selkeys on tärkeää
Olimme kirjanneet uudistuslistalle muun muassa seuraavat saavutettavuuteen vaikuttavat parannukset:
1. leipätekstin koon kasvattaminen 2. rivivälin kasvattaminen 3. tekstin vasemman laidan tasaus.
Aloitimme fontin eli kirjaintyypin valinnalla. Saavutettavuuden näkökulmasta kaikkien merkkien olisi hyvä olla toisistaan selkeästi eroavia. Hyvä fontti olisi sellainen, jossa 1 (yksi), I (iso i-kirjain) sekä l (pieni L-kirjain) erottuvat toisistaan. Sama pätee isoon O-kirjaimeen ja nollaan. Vertailujen jälkeen päädyimme Arialiin, jota on monilla saavutettavuusaiheisilla sivustoilla kuvailtu yleisesti saavutettavaksi fontiksi, vaikka haasteelliset merkit (iso i, pieni L) eivät erotu selkeästi toisistaan. Esimerkiksi Verdana-fontti olisi saavutettavuuden näkökulmasta vielä parempi, mutta valitsimme visuaalisesti aiempaa Osaajan fonttia muistuttavan ja SAMKin brändikirjastakin tutun Arialin.
Kuvat ja linkit ruudunlukijan näkökulmasta
Saavutettavuuden vuoksi kuviin tulee asettaa ALT-tekstit (tekstivastineet, vaihtoehtoiset tekstit), jotka ruudunlukija lukee. Niissä kuvaillaan kuvan sisältöä näkövammaiselle – ne ovat siis eri asia kuin kuvateksti. Kuvien ALT-tekstit ovat tuttuja myös esimerkiksi opinnäytetyön tekijöille, niihinkin ALT-tekstit tulee laatia.
Saavutettavissa julkaisuissa myös linkeille laaditaan ALT-tekstit. Osaajassa kunkin opinnäytetyön tiivistelmän jälkeen kerrotaan, mistä opinnäytetyön löytää, esimerkiksi ”Julkaisun pysyvä osoite on: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202304024590″. Se, että ruudunlukija lukee tuon osoitteen ääneen (urn piste fi kautta urn kaksoispiste än bee än kaksoispiste…), ei tuota hyötyä käyttäjälle. Nyt ruudunlukija on asetettu lukemaan linkit näin: ”NN:n opinnäytetyö Theseus.fi-sivustolla”.
Lisäksi ns. kuvituksellisiksi tarkoitetut sivut, joiden teksti on julkaisussa luettavissa myös muualla, on asetettu ohitettaviksi. Ruudunlukija ei siis lue niitä lainkaan, koska kuultuina ne oikeastaan vain häiritsisivät.
Ulkoasu muutenkin uudeksi
Kannessa säilytettiin puuteema – ja oppimisen hedelmät. Ilme kuitenkin muuttui. Väriinkin meillä on tietty idea. Osaajan kannessa on jo aiemmin hyödynnetty muutaman kerran Pantonen väri-instituutin valitsemaa julkaisuvuoden ”vuoden väriä”. Valitun värin ajatellaan kuvastavan globaalia tunnelmaa ja asenteita kyseisenä ajankohtana. Esimerkiksi koronan jälkeen maailmaan tarvittiin iloa ja positiivisuutta, jonka vuoksi Osaaja 2020 -julkaisun kansi oli pirteän keltainen julkaisuvuoden 2021 vuoden värin mukaisesti. Ulkoasun uudistuksen jälkeen kannessa nähdään jatkossakin vuoden väriä. Tällä muodon toistuvuudella ja värin muutoksella on haluttu yhtäältä sitä, että julkaisut/kannet erottuvat toisistaan ja toisaalta sitä, että julkaisu on tunnistettavissa ja että sen taitto on helppo toteuttaa. Näin julkaisun graafista ilmettä tarvitse suunnitella joka kerta uudestaan – tämä on tietysti aina myös taloudellinen kysymys.
Se, että tekstien oikea reuna ei ole nyt tasattu, herättää näkevissä lukijoissa monenlaisia ajatuksia. Molempiin reunoihin tasattu teksti voi luoda epätasaisia sanavälejä (valkoisia ”puroja” tekstin sisään tai liian lähekkäin olevia sanoja), mikä vaikeuttaa tekstin lukemista erityisesti henkilöille, joilla on lukemisen haasteita, kuten dysleksia. Monelle molempien reunojen tasaus näyttäytyy kauniimpana ja siistimpänä, niin myös meille. Nyt kuitenkin halusimme toteuttaa julkaisun mahdollisimman pitkälle saavutettavana ja helppolukuisena.
Teksti: Anne Sankari & Heidi Valtonen
Anne Sankari on ollut yksi Osaajan toimittajista jo vuodesta 2013 (Osaaja 2012).
SAMKin alumni Heidi Valtonen on taittanut Osaajaa vuodesta 2017 ja suunnitellut sille nyt uuden graafisen ilmeen.
Lähteitä: Pantone. (n.d.). Color of the Year. Haettu 11.6.2024 osoitteesta https://www.pantone.com/articles/color-of-the-year Pantone (7.12.2023). How Does Pantone Select the Pantone Color of the Year? An Interview with Laurie Pressman, Vice President of the Pantone Color Institute. https://www.pantone.com/articles/color-of-the-year/choosing-the-pantone-color-of-the-year Satakunnan ammattikorkeakoulu. (n.d.). SAMK Brändikirja. Haettu 11.6.2024 osoitteesta https://brandikirja.samk.fi/talta-naytamme/ Selovuo, K. (2019). Saavutettavuusopas. Seloit. W3C. (2016). The World Wide Web Consortium. Visual Presentation: Understanding SC 1.4.8. Haettu 11.6.2023 osoitteesta https://www.w3.org/TR/2016/NOTE-UNDERSTANDING-WCAG20-20161007/visual-audio-contrast-visual-presentation.html
When I heard about the open Erasmus Mundus Design Measures (EMDM) call in January 2024, I saw it as an opportunity to start planning a curriculum leading to a Master’s Degree in International Rehabilitation and Technology, to which we would need partners from both Europe and beyond. When mapping partners, Rosenheim Technical University of Applied Sciences (TH Rosenheim) in Germany, was selected as one of the best institutions of higher education. I received enthusiastic reception and TH Rosenheim promised to participate in the call. After receiving the information needed for the project application and a description of TH Rosenheim’s offerings and opportunities, I wanted to get to know both the activities and the people on the site in more detail. Fortunately, I was welcomed and so the exchange week already took place in April. The trip to Rosenheim via Munchen was smooth and I arrived at Rosenheim in the evening, where the temperature was +28. So, I can say that I received a warm welcome.
Lilac flowered already in Rosenheim in April.
TH Rosenheim is founded in 1971. In March 2024, there were 32 undergraduate Bachelor’s degree programmes, 3 part-time Bachelor´s degree programmes, 11 consecutive Master’s degree programmes and 6 post-graduate Master´s degree programmes. TH Rosenheim offers studies in technology, economy, design, health and social affairs. The number of students is around 6,400. For now, there are over 100 laboratories and workshops, and new facilities are planned. TH Rosenheim is very famous for wood technology which was shown e.g. in the exhibition in the entrance hall of the Campus.
The exhibition in the entrance hall of the Campus.
My host department was the Faculty of Health and Social Sciences. Based on my wishes, they had drawn up a very interesting and rewarding programme. In addition to future-oriented project negotiations, I had the opportunity to see different laboratories (Engineering Labs, Medical Technology Lab, Nursing Skills Lab) and simulation situations (Medical Technology simulations) as well as to have fruitful discussions with nursing students. Especially medical technology simulations were an eye-opening teaching situation where students became familiar with the technical and functional characteristics of the equipment and devices. In the design of the equipment, the teachers had used their ingenuity and creativity – great innovations at low cost.
Medical Technology Lab with ultrasound and ECG simulations.
On the last day, I got to know Freilassing and the Dein Haus 4.0 there. It is a residential competence centre at the Freilassing and Rosenheim sites in the administrative district of Upper Bavaria, which reminds a lot of MeWet Home. MeWet is multifunctional environment for Well-being enhancing technology involving SAMK’s and Sataedu’s students. Dein Haus 4.0 combines, among other things, new technologies and their design, sustainable development, economy and accessible health services, especially for the elderly, as well as research.
An innovation that fits in a small space but allows an elderly person, for example, to sit while putting on their shoes, and produced by a student.
Bavaria with its beautiful scenery and friendly colleagues left an indelible impression. The international exchange succeeded just as I had hoped, i.e. I learned and saw much, and I created new contacts that make it easy to continue working together. Until next time…
Sustainability, human resources (HR) and the European maritime single window environment sound as these three terms having nothing in common.
Maritime logistics consists of transporting of goods and passengers from point A to point B with ships. In these processes, a lot of digital information requiring cooperation and human skillset is generated, transferred, and shared between different organizations.
The maritime sector has traditionally focused on making profit and, in recent years, it has also placed significant emphasis on reducing CO2 emissions. Reducing CO2 emissions is one part of sustainability. Sustainability is balancing social, economic, and environmental aspects in different actions.
Traditionally, human resources (HR) are related to work contracts, managing aspects of the workforce, such as hiring, performance or safety. Sustainability, human resources, and the European maritime single window environment are united under one umbrella in NEMO CEF project both with scientific and practical aspects.
NEMO combining digitalization and sustainability in maritime logistics
European maritime single window environment (EMSWe) consists of harmonized and digitalized reporting procedures in maritime transportation. NEMO is the Finnish Maritime Single Window, which has been nationally developed several years and is taken in to use in August 2025.
NEMO is a part of the digitalization in the maritime sector. Different stakeholders, such as the system developers, users and customers have their values, mindset, and expectations to the NEMO. Some stakeholders are early adapters with sufficient resources, while others will react on the last minute. The human aspects vary between organizations, as well as between individuals. Each individual has an inner model on values, which develops in interaction with other people. Existing societal environment often hamper changes towards sustainable actions, as the environment favors individuals behaving according to the existing systems (Zabel, 2005). Sustainability in HR helps to ensure organization culture and community practices are inclusive and motivate employees (Lavri, 2023).
The sustainability of human aspects within NEMO must be considered in all phases of the process, in organizations’ planning and in short term and long term when NEMO is taken in use. There will be needs in skills update and training. Sustainable human resources management (HRM) can promote workers’ creativity and digitalization skills and to have an entrepreneurial mindset in the digitalized world. Sustainable HRM can reduce employees’ stress related to new online platforms, such as NEMO (Dapic et al., 2023).
Human resources management for sustainability
Different HRM’s have contributed to different aspects on responsibility, as Socially Responsible HRM to economic and social values, Green HRM to economic and ecological values, Triple Bottom Line HRM to triple bottom line values, and Common Good HRM to common-good values. The first three HRM’s have emphasis on economic values, while Common Good HR has an emphasis on finding solution for grand sustainability challenges (Aust et al., 2020). Nowadays, contribution to the economic values is not enough in maritime sector, so in development and in use of NEMO Common Good HR must be the basis of sustainable humanity.
The thriving of employees at work consists of vitality and learning. When employees are thriving, they are simultaneously proactive to co-create their job environment which will enable more thriving (Spreitzer et al., 2012). In NEMO, organizations have potential of not just taking the NEMO in use as a mandatory digital tool, but can get employees to thrive on the system, so the employees learn and develop the organizations further.
The EU has long been committed to improving worker well-being, employees’ sustainability has become an integral strategy for corporate growth (Bersin, 2023). SAMK’s Maritime Logistics Research Center will study and develop concepts sustainable humanity in NEMO, as this will ensure the success of employees’ planning, developing, and using in the digital system and will link sustainability and HR in European maritime single window environment.
Text: adj. prof., chief researcher Minna M. Keinänen-Toivola
Figure: Minna M. Keinänen-Toivola
References
Aust (Ehnert), A., Matthews, B., & Muller-Camen, M. (2020). Common Good HRM: A paradigm shift in Sustainable HRM? Human Resource Management Review 30, 100705. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2019.100705
Dabic, M., Maley, J.M., Svarc J., & Pocek, J. (2023). Future of digital work: Challenges for sustainable human resources management. Journal of Innovation & Knowledge 8, 100353. https://doi.org/10.1016/j.jik.2023.100353
Spreitzer, G., Porath, C.L., & Gibson, C.B. (2012). Toward human sustainability: How to enable more thriving at work. Organizational Dynamics 41, 155-162. 10.1016/j.orgdyn.2012.01.009
Zabel, H.-U. (2005). A model of human behaviour for sustainability. International Journal of Social Economics 32, 717-735. https://doi.org/10.1108/03068290510608228
Kestävä kehitys, henkilöresurssit ja eurooppalainen uusi merenkulun tiedonhallintajärjestelmä kuulostavat siltä, että näillä kolmella termillä ei ole mitään yhteistä.
Merilogistiikka on tavaroiden ja matkustajien kuljettamista paikasta A paikkaan B laivoilla. Näissä prosesseissa tuotetaan, siirretään ja jaetaan paljon digitaalista tietoa, joka edellyttää yhteistyötä ja inhimillisiä taitoja eri organisaatioiden välillä.
Merenkulkualalla on perinteisesti keskitytty voiton tavoitteluun, ja viime vuosina se on myös painottanut merkittävästi CO2-päästöjen vähentämistä. CO2-päästöjen vähentäminen on yksi osa kestävää kehitystä. Kestävä kehitys on kokonaisuudessaan sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristönäkökohtien tasapainottamista eri toimissa.
Perinteisesti henkilöstöresurssiasiat liittyvät työsopimuksiin ja työvoiman hallinnointiin, kuten palkkaamiseen, suorituskykyyn tai turvallisuuteen. Kestävä kehitys, henkilöstöresurssit ja Euroopan merenkulun tiedonhallintajärjestelmä yhdistetään NEMO CEF -hankkeessa sekä tieteellisistä että käytännön näkökohdista.
NEMO yhdistää digitalisaation ja kestävyyden merilogistiikassa
Euroopan merenkulun tiedonhallintajärjestelmä (EMSWe) koostuu merikuljetusten yhdenmukaistetuista ja digitalisoiduista raportointimenettelyistä. NEMO on suomalainen merenkulun tiedonhallintajärjestelmä, jota on kansallisesti kehitetty useita vuosia ja joka otetaan käyttöön elokuussa 2025.
NEMO on osa merenkulkualan digitalisaatiota. Eri sidosryhmillä, kuten järjestelmän kehittäjillä, käyttäjillä ja asiakkailla, on omat arvonsa, ajattelutapansa ja odotuksensa NEMOa kohtaan. Jotkut sidosryhmät ovat varhaisia sopeutujia, joilla on riittävät resurssit, kun taas toiset reagoivat vasta viime hetkellä. Inhimilliset näkökohdat vaihtelevat organisaatioiden ja yksilöiden välillä. Jokaisella yksilöllä on sisäinen arvomalli, joka kehittyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Olemassa oleva yhteiskunnallinen ympäristö estää usein muutoksia kohti kestävää toimintaa, koska ympäristö suosii yksilöitä, jotka käyttäytyvät olemassa olevien järjestelmien mukaisesti (Zabel, 2005). Kestävä kehitys henkilöstöresurssoinnissa auttaa varmistamaan, että organisaatiokulttuuri ja yhteisön käytännöt ovat osallistavia ja motivoivat työntekijöitä (Lavri, 2023).
Inhimillisten näkökohtien kestävyys NEMOssa on otettava huomioon prosessin kaikissa vaiheissa, organisaatioiden sisäisessä suunnittelussa sekä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, kun NEMO otetaan käyttöön. Taitojen päivittämiseen ja koulutukseen tulee olemaan tarpeita. Kestävällä henkilöstöresurssoinnilla voidaan edistää työntekijöiden luovuutta ja digitalisaatiotaitoja sekä yrittäjähenkistä ajattelutapaa digitalisoituneessa maailmassa. Kestävä henkilöstöresurssien hallinta voi vähentää työntekijöiden stressiä, joka liittyy uusiin verkkoalustoihin, kuten NEMOon (Dapic et al., 2023).
Henkilöstöresurssit kestävän kehityksen edistämisessä
Eri henkilöstöresurssien hallintamallit ovat vaikuttaneet vastuullisuuden eri näkökohtiin, kuten ”sosiaalisesti vastuullinen” (engl. Socially Responsible HRM) taloudellisiin ja sosiaalisiin arvoihin, ”vihreä” (engl. Green HRM) taloudellisiin ja ekologisiin arvoihin, ”kestävän kehityksen” (engl. Triple Bottom Line HRM) ihmis-, ympäristö- ja talousarvoihin ja ”yhteisen hyvän” (engl. Common Good HRM) mukaisiin arvoihin. Kolmessa ensimmäisessä hallintamallissa painotetaan taloudellisia arvoja, kun taas yhteisen hyvän mallissa painotetaan ratkaisun löytämistä suuriin kestävyyshaasteisiin (Aust et al., 2020). Nykyään panostus taloudellisiin arvoihin ei riitä merenkulkualalla, joten NEMOn kehittämisessä ja käytössä yhteisen hyvän hallintamalli (Common Good HRM) on oltava kestävän ihmisyyden perusta.
Työntekijöiden työssä viihtyminen koostuu elinvoimaisuudesta ja oppimisesta. Kun työntekijät kukoistavat, he ovat samalla ennakoivia luomaan yhdessä työympäristöään, joka mahdollistaa kukoistuksen lisäämisen (Spreitzer et al., 2012). NEMOssa organisaatioilla on potentiaalia, että ne eivät vain ota NEMOa käyttöön pakollisena digitaalisena työkaluna, vaan voivat saada työntekijät kukoistamaan järjestelmän käytössä, jolloin työntekijät oppivat ja kehittävät organisaatioita edelleen.
EU on jo pitkään sitoutunut parantamaan työntekijöiden hyvinvointia, ja työntekijöiden kestävyydestä on tullut olennainen strategia yritysten kasvulle (Bersin, 2023). SAMK Merilogistiikan tutkimuskeskus tutkii ja kehittää kestävän ihmisyyden käsitteitä NEMOssa, sillä näin varmistetaan työntekijöiden suunnittelun, kehittämisen ja käytön onnistuminen digitaalisessa järjestelmässä. Samalla yhdistetään kestävä kehitys, henkilöresurssit ja eurooppalainen uusi merenkulun tiedonhallintajärjestelmä.
Teksti: dosentti, johtava tutkija Minna M. Keinänen-Toivola
Kuva: Minna M. Keinänen-Toivola
Käännöksessä englannista suomeen on käytetty apuna DeepL-käännöstyökalua.
Viitteet
Aust (Ehnert), A., Matthews, B., & Muller-Camen, M. (2020). Common Good HRM: A paradigm shift in Sustainable HRM? Human Resource Management Review 30, 100705. https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2019.100705
Dabic, M., Maley, J.M., Svarc J., & Pocek, J. (2023). Future of digital work: Challenges for sustainable human resources management. Journal of Innovation & Knowledge 8, 100353. https://doi.org/10.1016/j.jik.2023.100353
Spreitzer, G., Porath, C.L., & Gibson, C.B. (2012). Toward human sustainability: How to enable more thriving at work. Organizational Dynamics 41, 155-162. 10.1016/j.orgdyn.2012.01.009
Zabel, H.-U. (2005). A model of human behaviour for sustainability. International Journal of Social Economics 32, 717-735. https://doi.org/10.1108/03068290510608228
Osallistuin SAMKin kumppanuuskorkeakoulu Windesheimin hyvinvointialan kansainväliselle viikolle huhtikuun lopulla. UAS Windesheim sijaitsee Zwollessa Alankomaissa. Ainakin huhtikuussa kaupunki näyttäytyi pittoreskina ja kaikin puolin viehättävänä. Kansainväliselle viikolle kokoontui opettajia paikallisten lisäksi Belgiasta, Portugalista, Itävallasta, Italiasta, Irlannista, Kanadasta, Romaniasta, Etelä-Afrikasta ja Suomen Satakunnasta. Viikkoon osallistuivat Windesheimin omat ensimmäisen vuoden opiskelijat, englanninkielisen 20 opintopisteen kokonaisuuden kansainväliset opiskelijat ja BIPpien opiskelijat. Viikko rakentui avainluennoista ja meidän opettajien pitämistä työpajoista sekä opiskelijoiden esityksistä viikon päätteeksi.
UAS Windesheimin kansainvälinen toiminta.
Ensimmäinen havainto: YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2030 näkyviksi
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet 2030 on tehty monin tavoin näkyviksi ja osaksi korkeakoulun arkea. Tavoitteet näkyvät visuaalisina elementteinä kampuksella, mutta myös osana opintojen sisältöä. Opiskelijat esimerkiksi pohtivat omissa koontitehtävissään, mitä kestävän kehityksen tavoitteita heidän omassa tehtävässään on käsitelty – ja osasivat nimetä ne nopeasti, mikä osoitti heidän tuntevan ne hyvin ja sisäistetysti. Toki kestävä kehitys keskustelutti myös meitä kansainväliselle viikolle osallistuvia opettajia luontevasti jo pelkästään laajasta maakattauksesta johtuen.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät kampuksella monin tavoin.
Toinen havainto: Tutkintokohtaista laajemmat pedagogiset ratkaisut
Kansainvälisen viikon teemana oli hyvinvointi ja mukaan toivottiin laajasti hyvinvointialojen koulutusten edustajia. Osallistujia olikin ainakin sosiaalialan, terveysalan, varhaiskasvatuksen ja fysioterapian koulutuksista, rikosoikeuden juristi joukon relevanttina mausteena. Lukukausittain toteutettava englanninkielinen opintokokonaisuus International Living Lab: Good Life, Health and Wellbeing on niin ikään suunniteltu teemaltaan ja työskentelyltään siten, että eri alojen opiskelijat tuovat omat näkökulmansa monialaiseen työskentelyyn. Kuluvan kevään toteutuksessa on mukana sosiaali- ja terveysalojen ja psykologian opiskelijoiden lisäksi opiskelijoita muilta aloilta. Mieleen jäivät arkkitehtiopiskelija ja joukon ainoa suomalainen, joka opiskelee Humakissa.
Myös Windesheimin toteuttamat BIPit ovat teemoiltaan väljiä, toki substanssiin sidottuja, ja avoimia kaikkien alojen opiskelijoille. Monialainen työskentely rikastuttaa ilmiöiden tarkastelun sisältöä ja tuo uusia näkökulmia kehittyneemmistä tiimityötaidoista puhumattakaan. Tähän pääseminen edellyttää aitoa kiinnostusta eri alojen edustajien näkemyksiä kohtaan, ennakkoluulottomuutta ja avointa asennetta.
Englanninkielisen opintokokonaisuuden opiskelijat jännittivät töidensä esittelyä viikon lopuksi.
Kolmas havainto: Joustavat työolot
Kukaan tapaamistani hollantilaisista ei tehnyt täyttä työaikaa. Otokseni on toki rajallinen ja vinoutunut korkeakoulutettuihin. Aloin kiinnittämään asiaan huomiota, kun vaikutti siltä, että opettajista yhdellä keskiviikot ovat vapaata, toisella maanantait. Vierailin myös nuorisotilalla ja päiväkodissa – tilanne oli sama. Päiväkodissa minulle kerrottiin, että lapset ovat siellä tavallisimmin kaksi päivää viikossa, ja vanhemmat vuorottelevat kotona. Työilmapiirin rentoutta kadehdimme yhdessä kanadalaisten kollegojen kanssa erityisesti, koska toiminta vaikutti siitä huolimatta hyvinkin tulokselliselta.
Korkeakoulu tarjosi pyörät ja sadeviitat. Aurinko alkoi paistaa ennen kuin päästiin matkaan.
Neljäs havainto: pyöräily ei ole universaali taito
Zwollessa kaikki pyöräilevät hollantilaiseen tapaan. Korkeakoululla on kymmenien pyörien varasto, josta vieraileville opiskelijoille ja opettajille tarjotaan kulkupeli. Liikuimme tutustumiskäynneillä ja yhteiselle illalliselle mentäessä polkupyörillä. Osalle vierailevista opettajista ja myös opiskelijoista se osoittautui mahdottomaksi ja aivan liian vaaralliseksi liikkumisen tavaksi. Autokyydit tietysti järjestyivät tarvitseville. Vajaan tunnin pyöräily yhdessä pitkin kanavan varsia oli kivoin kokemus koko antoisalla ja ajatuksia herättävällä viikolla, vaikka retken alussa vähän vettä tihuuttelikin. Monikansallinen joukkomme päätyi maaseudulle kokkaamaan porukalla yhteistä illallista kahden kokin opastuksella. Illallisen järjestelyt vahvistivat mukavalla tavalla myös edellä esittelemäni havainnot.
Kansainvälinen opettajatiimi leipoo perinteisiä pikkuleipiä.
The International Tourism Management degree program faced similar challenges to other international degree programs: it takes time for international students to arrive in Finland, and they come individually throughout the academic year.
We had the opportunity to develop a flexible start concept beginning in autumn 2023, called ongoing enrollment. In this concept, most first-year courses are offered in a way that allows students to start at any time, meaning on the very day they arrive on campus.
Different courses were implemented slightly differently, but the main principle remained the same. The course content was divided into smaller learning objectives. We called these units “themes,” and each course included a certain number of themes, for example, six themes.
Each theme includes a weekly lecture and/or workshop and assignments. After all the themes are covered, a new round of themes begins. In the ongoing enrollment concept, at least two rounds should be conducted per semester.
The system is flexible for students, as they can enroll in the course on any theme. For example, if a student starts a six-theme course at theme 3, they will proceed in order through themes 3, 4, 5, and 6, then in the next round, themes 1 and 2. In addition to the themes, there may be a final exam or assignment, which becomes available to the student after completing most of the assignments from the themes.
The concept is described in the course ”Introduction to Tourism and Hospitality Business” as follows: “The first round of this course begins in week 36 and includes weekly on-campus classes. Each week focuses on a specific theme – there are six themes in total – comprising classes, workshops, and Moodle quizzes. In addition to these six themes, there is a final Moodle test and a blog writing assignment. After six weeks, the themes cycle starts anew. If you miss a theme, you can retake it in the next round. Please note that quizzes and assignments cannot be redone.”
The ongoing enrollment concept can be implemented in various ways. The picture below (Huuhka 2024) is an example from the course Cultural Competence as a Success Factor, which had three rounds during the fall semester 2023. In this implementation, the second round and first round lectures were partly joint. For example, “categorizing cultures,” “Hofstede,” “the Lewis Model,” and “study circle” were the same for both rounds.
Cultural Competence as a Success Factor (Huuhka 2024)
Attention should be given to learning objectives, teaching content, teaching methods, assessment criteria, and feedback as in any other courses. It is also recommended to create a core content analysis to support teaching and help students set their own learning goals.
Positives:
• Students can start their studies immediately after arriving on campus without any waiting.
• Developing a new pedagogical solution is rewarding for teachers.
• The ongoing enrollment concept is also flexible for teachers.
• Students easily adopted and understood the concept.
Points to Consider:
• Teaching many rounds felt repetitive for the teachers.
• Students were confused about courses that were not in ongoing enrollment.
• The concept and Moodle platform need to be clear and accessible.
• Teachers should be careful with allowing retakes of assignments in this concept.
• The timetable and flexible start model don’t work fluently together yet.
• Teachers need to give grades regularly and consider carefully how students request their grades.
• Not all elements of the concept had established pedagogical terms.
Text: Senior Lecturers Jonna Huuhka and Jaana Ruoho
Artcle photo: Inna Saarinen
We used the help of ChatGPT in the translation process from Finnish to English.
In the contemporary academic landscape, the facilitation of international research collaboration has become notably streamlined, especially in the wake of the COVID-19 pandemic. These ways of working have become more widespread due to the expansion of communication technologies and applications, the ease of remote meetings, cost-effectiveness and considerations for environmental sustainability. This trend has also improved possibilities for international collaboration.
Multidisciplinary international cooperation facilitates the exchange of academic ideas, increases the ability of researchers to examine, discuss and share experiences. The constructive questioning and critique of researchers’ own ideas and opinions within an international network of collaborators is crucial to the production of high-quality research outcomes. It also plays an essential role in the growth of the researcher as an expert, as well as in the development of new, open-minded innovations [1]. Particularly in an international collaborative network, not only between universities, but also the third sector and businesses, play an important role in the development of high-quality, impactful and relevant innovations. This article explores the development of smart clothing and smart furniture technologies as an example case, and describes the dimensions of international cooperation and the good practices and pitfalls learned from collaboration.
Real needs as the starting point of joint development and research
Many of today’s unresolved problems and challenges in social and healthcare are complex and global. Solving of the challenges requires international and cross-cultural expertise. At present, for example, the world population is ageing everywhere, which means an increase in the number of social and health care clients in societies [2]. Although ageing is a natural process, the associated decline in functional capacity, susceptibility to injury and various diseases pose a range of challenges for both older people themselves and societies [3,4]. This trend, combined with a global shortage of caregivers, has led many stakeholders to look for different strategies for accommodating to the increasing numbers of clients and for ensuring equitable access to essential services.
The trend is to support older people to live at home for longer and reduce the need for institutional care. In order to live safely at home for longer, new services, new ways of providing existing services as well as new methods and tools are needed.
In recent decades, there has been considerable and growing interest in the development of Active and Assisted Living (AAL) systems to support independent living [5]. The integration of new technologies can improve the quality of daily life, enable living at home and facilitate the use of many activities remotely. In developing technologies, particular attention must be paid to identifying needs and wishes from end-users. One potential solution is to ”embed” intelligence in existing products like furniture and clothing that are available to everyone. Although the potential of smart furniture and smart clothing is significant, they are not yet widely available on the market. One reason is that their development requires the pooling of expertise from many sectors and new models of cooperation. The market for smart furniture and clothing is international and collaboration is needed between different industries (technology, wellness, furniture/clothing manufacturing & design), as well as between researchers and companies.
Experiences and lessons learned about international, cross-sectoral collaboration
Multidisciplinary international cooperation doesn’t happen overnight. Establishing and, in particular, keeping it alive is hard work and requires a long-term effort that lasts for many years. Satakunta University of Applied Sciences and elderly people in Satakunta were first involved in the development of smart furniture in 2016 with eight other partner countries as part of the EU-funded BaltSe@nioR project, which developed and tested smart furniture in the home environment of elderly people.[6] The BaltSe@nioR 2.0 project then continued to improve the age-friendliness of public places. In 2020, a national TEKOS project coordinated by Satakunta University of Applied Sciences started to look for a smart clothing solution alongside smart furniture. Through the above-mentioned projects, first prototypes and permanent partnerships were built. These partnerships and development activities are currently being continued in the ReactiveToo researcher mobility project.
Already in the first cooperation projects, it was learned that cooperation across international borders and sectors requires long-term, dialogical and intensive dialogue. In addition, the involvement of the target group – the end-users of new innovations – has proved extremely valuable in matching product and user needs. Companies and research organisations each have their own interests, but also complementary interests, which need to be smoothly integrated into a partnership. Applied research helps to translate research results into innovation, thus creating a clear common goal for cooperation. A mutually agreed goal will help to find ways to navigate challenges that may arise from different cultures and practices. Insights from previous research and development activities should also be applied in order to avoid repeating past errors.
During the ReactiveToo project, international collaboration has involved SAMK researchers in the innovation of needs-based smart clothing and furniture to promote the inclusion and functional capacity of older people. In addition to crossing national and sectoral boundaries, collaboration has taken place between researchers from different backgrounds and at different levels. Experienced and early-stage researchers from different disciplines have been able to learn from each other’s approaches and increase their understanding of each other’s practices. For example, having a shared understanding of general research ethics may not be enough as practices, legislation and authorization processes differ between countries. Thus user-centered research and development requires patience and a considerate approach to mutual preparations and, above all, significant time investment.
The ReactiveToo project has, among other things, organised multidisciplinary and multicultural workshops. The first workshop (the photo above) was planned and implemented together with researchers from the Faculty of Health, LJMU, in the context of a researcher exchange. The planning of the workshop started remotely before the exchange, but the detailed preparations were only possible on-site during the actual exchange. The workshop was attended by a heterogeneous group of working partners and end-users.
The needs assessment survey for the ReactiveToo project was prepared and carried out with researchers from the University of Wolverhampton (School of Pharmacy and School of Engineering), mainly through remote meetings and on the basis of guidelines agreed during the researcher exchange. The face-to-face meetings (Figure 2) and initial discussions with the researchers facilitated the remote design work. The approach of involving potential end-users of the technology in the projects through questionnaires and workshops has generated a lot of discussion and brought out different perspectives. The discussions have proven productive, prompting researchers to critically evaluate their own ideas. By engaging in collaborative discussions and constructive questioning, researchers avoid getting stuck with their own assumptions and ways of thinking and acting.
Building guidelines and trust face-to-face is an essential part of cooperation.
In technology design, identifying the needs of end-users and taking into account cultural variations is crucial to obtain the most comprehensive and diverse outcomes. Surveys and workshops are proven to be good tools. Workshops typically create deeper insights where as surveys help in mapping the needs in wider and generic level. Although differences in cultures, policies and practices may have varied widely between countries, the basic needs of older people in managing their homes and the challenges of using technology were very similar. Concrete international cooperation helps to understand how research is conducted in another society and culture and to see the potential for implementing research findings in different countries. The internationalisation of researchers creates new research opportunities and increases cultural sensitivity. It also brings added value to education through international networks to advance teaching methodologies, curricula and degrees. For businesses, this creates entirely new opportunities for product development and exportation.
Next steps and conclusions
At Satakunta University of Applied Sciences the collaboration with a diverse international network of experts has facilitated the translation of cutting-edge research into practical innovations and products. This collaboration has led to the development of many prototypes including a talking desk, a cushion for assessing sitting, a smart mirror, and stress-measuring clothing. Achieving true collaboration at international level requires dialogue, time and an open mind to find our own ways of working together and to discover each other’s strengths and ways of working by getting to know each other. It is not easy to maintain productive cooperation while navigating through hectic schedules and time zone disparities.
The combination of multiple competences offers both potential for research and innovation. However, allocating additional time for collaborative efforts and bridging cultural differences is imperative. Although finding this resource may seem challenging, there are new opportunities to be found in collaboration. The development of smart furniture and clothing is just one example of these opportunities. We would like to highlight the importance of finding sufficient time to build trust and common understanding. Be open, approachable, recognise your own expertise and acknowledge the expertise of others!
In particular, this article described the cooperation and insights related to the initial phase of development. Further development and adaptation of prototypes according to user needs, as well as various laboratory and field tests, will follow. Although there is still a lot of work to be done, the final stage of the development process is clearly more straightforward once the foundation has been built together. Multidisciplinary and multicultural development is a long-term process, involving many stages from initial enthusiasm to frustration and renewed excitement. It is a long journey together, and one that is well worth embarking on. Throughout the journey, you gain valuable things, both about yourself and about the world around you.
Article photo: Creating a common understanding in the workshop. (Antti Koivisto)
Other photo: Rose Makamdem-Magaia
Text: Jenni Huhtasalo, Senior researcher, D. Soc. Sc. and Taina Jyräkoski, project manager, M.Sc. and Sari Merilampi, Adj. Prof., D. Sc. (Tech)
References
[1] A. Laajalahti, Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä. Jyväskylä Studies in humanities, 225, 2014.
[2] WHO, Ageing and health (online). Haettu 18.8.2023 osoitteesta: https://www.who.int/ news-room/fact-sheets/detail/ageing-and-health.
[3] D.R. Seals, J.N. Justice, T.J. LaRocca, Physiological geroscience: targeting function to increase healthspan and achieve optimal longevity. The Journal of physiology, 594(8), 2016, 2001–2024.
[4] B.H. Alexander, F.P. Rivara, M.E. Wolf, The cost and frequency of hospitalization for fallrelated injuries in older adults. American journal of public health, 82(7), 1992.
[5] G. Cicirelli, R. Marani, A. Petitti, A. Milella, T. D’Orazio, Ambient Assisted Living: A Review of Technologies, Methodologies and Future Perspectives for Healthy Aging of Population. Sensors. 2021, 21(10):3549.
[6] S. Merilampi, A. Poberžnik, S. Saari, T. A. Magne, A. Serrano, J. Güttler, K. Langosch, T. Bock, Modular smart furniture system for independent living of elderly – user experience study, Gerontechnology, 2020, 19:4.
