Opettajan työelämäjakson kohteeksi tavoittelin kohdetta, jossa pääsisin tutustumaan matkailukohteen kehittämiseen ja markkinointiin sekä kohteen turvallisuuden kehittämiseen ja johtamiseen. Ilokseni Suomenlinnan hoitokunta oli kiinnostunut uudenlaisesta oppilaitosyhteistyöstä. Suomenlinnan hoitokunta on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen valtion virasto, jonka tehtäviin kuuluu yhden Suomen maailmanperintökohteen hallinnointi, ylläpito, restaurointi ja esittely. Tai pitäisikö sanoa interpretaation kehittäminen.
Työelämäjakson ensimmäisenä päivänä pääsin mukaan Suomenlinnan interpretaatiotyöpajaan. Interpretaatiota joutui hetken pyörittämään paitsi kielellä myös mielessä, mutta käytännössä kyse on siitä, miten kävijä kokee maailmanperintökohteen eri aistein ja miten hän sitä tulkitsee – siis millaisia merkityksiä hän maailmanperintökohteelle antaa. Interpretaatiotyötä tehdään tällä hetkellä kaikissa Suomen maailmanperintökohteissa ja työpajassa kuulimmekin kokemuksia ja oppeja Merenkurkun saariston interpretaatiotyöstä. Päivän aikana keskustelimme eri teemoista, kuten Suomenlinnasta elävänä 800 asukkaan kaupunginosana tai bastionilinnoituksen merkityksestä. Ja kyllä – illalla googlasin, mitä eroa on englannin kielen termeillä bastion ja bastillion.
Oppilaitosyhteistyötä työelämäjaksollakin
Yhteistyö toisen asteen kanssa on tärkeää SAMKille, mutta niin se on myös Suomenlinnalle. Suomenlinnassa käy eri koulutusasteiden opiskelijoita ja oppilaita vierailuilla ja mm. leirikoulussa. Leirikoululaiset yöpyvät Suomenlinnan hostellissa, jonka toiminnasta vastaa Suomen leirikouluyhdistys. Workstation -trendin hengessä yövyin itsekin pari yötä hostellissa, ennen kuin espoolaiset koululaiset täyttivät huoneet.
Työelämäjakson toisena päivänä tapasin Careerian oppilaita heidän tutustuessaan pääkaupunkiin matkailukohteena. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä, minkälaisia opintoja heillä on ja millaista yhteistyötä he tekevät Suomenlinnan kanssa ennen oppilaiden koulutussopimukseen kuuluvaa työpaikalla järjestettävän koulutuksen jaksoa (tai työssäoppimista, jos vanha termi istuu suuhun paremmin). Careerian oppilasryhmä oli kirjaesimerkki nykypäivän koulumaailmasta: monimuoto-opiskelijoita, alan vaihtajia, suomi toisena kielenä -oppijoita, suoraan peruskoulusta tulleita ja ennen kaikkea eri aikaan opintonsa aloittaneita – ammatillisella toisella asteella kun on jatkuva haku. Lounaalla hoksausta selvästi helpompi keskustelunaihe itselle oli matkustaminen ja oli mielenkiintoista kuulla tarinoita erään oppilaan muutaman viikon Australian matkasta, joka koronasulun takia venähtikin puoleksi vuodeksi.
Bordeaux’n ja Suomenlinnan malli
Keskiviikon olimme mantereella ja osallistuimme Helsingin matkailuseminaariin Tennispalatsissa. Tiedätkö sen tunteen, kun juontaja kuuluttaa, että nyt viimeisetkin salin puolelle, niin päästään aloittamaan? Seminaariin kerääntyneet matkailuasiantuntijat olivat kuin kesälaitumelle kirmaavat Viikin lehmät päästessään vihdoinkin tapaamaan kasvokkain ja kerääntymään tärkeän asian äärelle – tulihan sieltä bongattua yksi alumnikin.
Seminaarista päällimmäiseksi mieleen jäi European Capital of Smart Tourism 2022 voittajakaupunki Bordeaux’n esimerkki uuden strategian työstämisestä vierailijoita, sidosryhmiä ja paikallisia osallistaen. Kun puhutaan matkailukohteen kestävästä kehittämisestä, what works for the local, works for the visitors, kuten CEO of Bordeaux Tourism & Conventions, Olivier Occelli sanoitti. Suomenlinnan interpretaatiopajassakin oli mukana sidosryhmien edustajia, Suomenlinnassa toimivia yrittäjiä, asukkaita ja minä – restonomeja kouluttava matkailuliiketoiminnan lehtori turistin valeasussa.
Suomenlinnan ja hoitokunnan monet kasvot
Restonomi on usein työyhteisönsä harvinaisuus, ja näin on myös Suomenlinnan hoitokunnassa. Restonomi löytääkin itsensä usein moniammatillisesta tiimistä, eikä Suomenlinnan hoitokunta ole siinä mielessä poikkeus. Noin 80 hengen yhteisöstä löytyy mm. arkkitehtejä, puutarhureita, kiinteistönhoitajia, puuseppiä, tietopalvelusuunnittelija, mutta myös monia restonomeille soveltuvia ammatteja kuten matkailuneuvojia, matkailuasiantuntija, viestintäasiantuntijoita, kokous- ja juhlapalvelujen myyntineuvottelijoita sekä kesävalvojia. Eräs viikon kohokohdista olikin jatkaa yksikköpalaverista kesävalvojien perehdytykseen.
Perehdytyksen merkitys tuntuu kasvaneen ja meidänkin opiskelijamme mielellään nostavat perehdytyksen keskusteluun tai vaikka opinnäytetyön aiheeksi. Suomenlinnan kesävalvojien perehdytys jakautui useammalle päivälle ja vaikutti varsin yksilölliseltä ja joustavalta, mitä uudet kesätyöntekijät varmasti arvostavat. Päiväni heidän kanssaan oli myös heidän ensimmäinen, kokonainen yhteinen päivä ennen seuraavan päivän ensimmäistä varsinaista työvuoroa. Kesävalvojakin on asiakaspalvelija, mutta työn luonne on erilainen kuin esimerkiksi matkailuneuvojilla. Kun matkailuneuvojan päivä on pulkassa, kesävalvoja vasta aloittelee omaansa. Perehdytyksessä olin jo mielestäni ihan kartalla, vaikka mitä kryptisiä kirjain- ja numerokoodeja vilisi puheissa. Tätä edesauttoi osallistumiseni turvallisuusselvityksen toimeenpanon valmistelutyöryhmän kokoukseen aikaisemmin viikolla.
Viimeisenä päivänä oli vuorossa vielä saavutettavuuteen liittyviä viestintäkysymyksiä sekä somemarkkinointia. Suomenlinnan pääreittiä kunnostetaan tänä kesänä, minkä takia tarvitaan lisää opasteita kertomaan, miten ja mistä mihinkäkin vierailukohteeseen pääsee; liikkuu sitten jalan, pyörätuolilla tai vaikka lastenrattaiden kanssa. Luonnostelimme opasteiden sisältöä, mainostoimistolle tehtävää briiffiä ja asiaan liittyvää tiedotusta asukkaiden ja toimijoiden extranettiin. Ennen kuin työelämäjakso oli pulkassa, onnittelimme vielä somessa maailmanperintökohde Verlaa, joka päätti juhlia ja kerralla ja kunnolla: hiomotoiminta 150 vuotta, tehdasmuseo 50 vuotta ja 25 vuotta maailmanperintökohteena.
Viikon aikana oli jännää pohtia kaiken muun ohella tavallisen kaupunkilaisen elämää Suomenlinnan saarilla – jos nyt suokkilaista voi tavalliseksi kutsua. Melko eksoottiseltahan se kuulostaa saada asua maailmanperintökohteessa merisotakoulun naapurissa ja kulkea kaikki matkat muskarista eläinlääkäriin lautalla, käydä kaupassa veneellä tai kuljettaa multasäkkiä kainalossa mantereelta. Yhteisöllisyys kyllä näkyi lauttamatkoillakin, kun naapurit, niin isot kuin pienetkin, ryhtyivät juttusille ja vaihtoivat kuulumisia sen lyhyen 15-20min lauttamatkan aikana.
Työelämäjaksolta takaisin opetuksen pariin
Viikon työelämäjakso antoi mahdollisuuden kerrankin osallistua työpajaan ja seminaariin ajatuksella ja keskittyen, kun ei ollut tarvetta vilkuilla sähköpostia tai tehdä samalla muita töitä. Uudessa työyhteisössä mukana oleminen kirvoitti ajatuksia tiimityöstä, johtamisesta, yksilöstä työyhteisön jäsenenä ja onboardingista eli siitä, miten työyhteisön uusi jäsen autetaan työtehtäviensä tasalle ja osaksi työyhteisöä. Suomenlinnan hoitokunnan koordinaatiorooli korosti matkailulle tyypillisen verkostotoiminnan merkitystä matkailun kehittämisessä ja johtamisessa kohdetasolla.
Työtehtäviin ja työelämän vaatimuksiin ja odotuksiin nähden opetussuunnitelmamme ovat kilpailukykyisiä. Matkailuliiketoiminnan uusi monialainen opetussuunnitelma sekä merellistä matkailua painottava International Tourism Management -tutkinto-ohjelma antavat restonomeille hyvät valmiudet. Ehkä teemme seuraavaksi opintojaksotason yhteistyötä Suomenlinnan eri toimijoiden kanssa Natural and Cultural Heritage as Business Resources in Coastal and Maritime Tourism opintojaksolla? Kaiken kaikkiaan viikko valtiolla OKM:n alaisuudessa sisälsi sopivasti samoja elementtejä, kuin mitä oma työ muutenkin sisältää ja vahvisti tunnetta siitä, että opetuksemme todella on työelämälähtöistä.
Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta ovat keskenään kovin erilaisia, alkaen jo taustaorganisaatioiden luonteesta. Osa taustaorganisaatioista on valtiotaustaisia, kuten maanmittauslaitos ja opetus- ja kulttuuriministeriö, mutta kohteesta riippuen taustalta voi löytyä kaupunki, metsähallitus, pörssiyhtiö tai säätiö. Oltuani koko viikon maailmanperinnön ympäröimänä en voinut heti palata arkeen, vaan kotimatkalla oli pakko jatkaa vielä maailmanperintötunnelmia ja kuunnella Kulttuuriympäristöpodin jaksoja sekä tarkistaa oma Unesco-kohteiden listani ajantasaisuus. Suomenlinna-bingossa pärjään hyvin, mutta 44 kohteella en ehkä ole kummoinenkaan Unesco-bongari vielä. Sieltä puuttuu mm. Suomenlinnan sisarkohde, Karlskonan laivastokaupunki. Mitäköhän sitä tekisi kesän vapaajaksolla?
Teksti: Heini Korvenkangas, matkailuliiketoiminnan lehtori
Artikkelikuva (ylin kuva): Milla Öystilä. Ilmankuvan avulla Careerian oppilaille esiteltiin Suomenlinnan uusia käyttötapoja.
Lähteet:
Grönroos, L. 2020. Interpretaatiota – mitä ja minkä vuoksi?
Helsingin matkailuseminaari 2022. Kohti uutta.
Kulttuuriympäristöpodi. Kausi 2, jakso 9. Maailmanperintö?
