The Interreg Central Baltic SME Aisle project held a webinar on business between Namibia and the Central Baltic area on 26 May 2021. The webinar brought together various company representatives from Finland, Sweden, Latvia, Estonia and Namibia. In addition, various institutional and governmental actors joined the event to catch up on the current business activities in the countries and to hear the latest greetings from the project.
Dr. Minna Keinänen-Toivola presented the SME Aisle project’s results and the next steps.
The webinar was opened by the SME Aisle project manager Dr. Minna Keinänen-Toivola, who went through the past success cases and current activities of the project. After the greetings from the project’s side, the webinar welcomed honorable guests of the embassies: recently accredited Ambassador of Namibia in Finland, Estonia and Latvia H.E. Charles B. Josob (Embassy of Namibia in Finland) and Ambassador of Namibia in Sweden H.E. Mr. George Mbanga Liswaniso (Embassy of the Republic of Namibia in Sweden). Both ambassadors shared their greetings and were genuinely delighted for the opportunity to network with new actors.
The project had an honor to receive greetings from the ambassadors: H.E. Charles B. Josob from the Embassy of Namibia in Finland (left) and Ambassador of Namibia in Sweden H.E. Mr. George Mbanga Liswaniso from the Embassy of the Republic of Namibia in Sweden (right).
Next, Captain Heikki Koivisto (SAMK) gave insights on the maritime sector situation in Namibia. Although tourism, port operations and the fishing industry have suffered from the current situation, for example SAMK’s cooperation with the local actors in the field of maritime training proceeds well. Managing Director Andre Snyman from the company Walvis Bay Salt Holdings presented Namibia’s business situation in general as well as company’s business in year 2020. The year 2020 ended up being a very good year for the company and it managed to gain new market share in Africa. The company also started to break into Brazilian bulk salt market.
Current business landscapes in Latvia, Estonia and Finland were also introduced by the SME Aisle project partners. A similar message was heard in all presentations: although Covid-19 has affected local industries, the situation is stabilizing in many countries and various SME Aisle companies are ready to take part in business delegations when possible again.
Company representatives from N-Tech Ltd and Image Soft Ltd presenting their business cases in Namibia.
In the final part of the webinar, two Finnish companies shared their successful business cases in Namibia. Company Image Soft Ltd delivers maritime simulators and N-tech Ltd concentrates on technical spare parts and consultancy. The company director Pekka Santanen said in his presentation that the pandemic had even helped their company gain more time to develop their technical solutions to better meet the target market’s needs. According to the company representative Jarno Laine from N-Tech, the company has started to successfully co-operate with Namibian service providers during the SME Aisle project and has conducted consultancy work via email and online calls.
In her final words of the webinar, Keinänen-Toivola introduced the next steps of the project and recalled the essence of the project’s goals.
– Our job is to help the companies flourish, Keinänen-Toivola concluded.
As for many other projects, Covid-19 has had an impact on the project activities. Nevertheless, the webinar offered a platform for good conversations and inspiring atmosphere. The cooperation continues, great contacts are restored, maintained and success stories shared until Spring 2022 and even beyond.
Vaikka matkailu keskittyy Euroopassa rannikkoalueille, nimenomaan merelliseen matkailuun liittyvää korkeakoulutusta on ollut vähänlaisesti tarjolla. Tämä ihmetytti meitä joitain vuosia sitten ja päätimmekin siksi tarttua aiheeseen. Sittemmin olemme tehneet aihealueen tutkimusta, kehittäneet koulutusta joka keskittyy nimenomaan merellisen matkailun erityispiirteisiin sekä edistäneet alan toimintaedellytyksiä.
Merelliset matkailukohteet luokitellaan usein joko kylmien vesistöjen (cold water destinations) tai lämpimien vesistöjen (warm water destinations) kohteisiin. Luontevaa on ollut, että me olemme keskittyneet niihin kylmempiin kohteisiin, joihin Itämerikin kuuluu.
Uusin projektimme on kansainvälinen Skills4CMT-niminen Erasmus+ hanke jossa on mukana kuusi korkeakoulua. Hankkeessa tehtiin ensin tutkimusta merellisen matkailun osaamistarpeista Euroopassa ja nyt seuraavassa vaiheessa kirjoitetaan opetussuunnitelma ja opintojaksot. Hankkeessa tehdään myös yhteiset eurooppalaiset osaamiskuvaukset kolmelle eri ammattiprofiilille merellisen matkailun ympäristössä.
Haasteita on tiedossa, sillä aiemmista kokemuksista viisastuneina tiedämme, että opintojaksokuvausten kirjoittaminen ymmärretään hyvin eri tavalla eri korkeakouluissa, osan keskittyessä laveisiin ja lyhyisiin kuvauksiin, osan odottaessa yksityiskohtaisia ja pitkiä kuvauksia. Yhteisen eurooppalaisen opetussuunnitelman luominen on silti antoisaa ja valmis tuotos opintojaksokuvauksineen on ylpeyden aihe.
Parasta Skills4CMT-hankkeessa on, että ainakin osa jaksoista päästään pilotoimaan yhdessä kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Vaikka tarkoituksena on tuottaa uutta osaamista eurooppalaisille matkailualan opiskelijoille ja elinkeinoelämälle, sitä joutuu ja pääsee itse oppimaan eniten, sekä aiheesta että opetuksen suunnittelusta ja toteuttamisesta kansainvälisessä verkostossa.
Aiempien hankkeiden tulokset on hyödynnetty SAMKissa tarkoin. Sen johdosta meillä on nyt jo matkailun kansainvälisessä tutkinto-ohjelmassa, International Tourism Managementissa, 20 opintopisteen moduuli pyhitetty kokonaan merelliselle matkailulle. Yksi jaksoista (Tourism in Coastal and Marine Destinations) on tarjolla myös Campus Onlinessa, jossa se on osoittanut suosionsa monien eri alojen korkeakouluopiskelijoiden parissa.
Rannikkoalueille kohdistuvalla matkailulla on pitkät perinteet. Ensimmäiset kohteet syntyivät vanhojen kalastajakylien tai satamapaikkojen ympärille satoja vuosia sitten muun muassa Englantiin ja Ranskaan. Ensimmäiset rannikkomatkailijat tunsivat meriveden, raikkaan ilman ja auringon terveyshyödyt. Suomenkin rannikkopaikkakunnilla oli rikas terveyskylpyläkulttuuri, joka kuitenkin hiipui toiseen maailmansotaan mennessä.
Sittemmin rannikkomatkailusta on tullut massaturismia. Euroopassa rannikko- ja merellisen matkailun merkittävin alue on Välimeren monet kohteet. Lisääntyneen ympäristötietoisuuden ja matkailun kielteisten vaikutusten tunnistaminen on nostanut kestävän kehityksen ja vastuullisuuden merellisen matkailun keskeisiksi huolenaiheiksi. Meidän tavoitteena on omalta osaltamme vaikuttaa myönteisesti merellisen matkailun kestävyyteen.
Satakunnan ammattikorkeakoulu tuottaa materiaalia pelastusalan ammattilaisille sekä aurinkosähköjärjestelmien kanssa toimiville aurinkosähköjärjestelmien suunnittelun, sähköturvallisuuden sekä palomääräysten oppimiseen. Materiaalilla pyritään laajentamaan ymmärrystä aurinkosähköjärjestelmien käyttäytymisestä palotilanteessa.
– Kaikki alkoi siitä, kun Marko Ylinen soitti minulle ja sanoi että poltetaan paneeleja. Taisi olla perjantai-iltapäivä ja molemmat ajelemassa palaverista kotiin viikonloppu mielessä. Markon kanssa yhteistyössä on se hauska puoli, että Marko keksii hyvän ja hauskan idea, joka alkuun kuulostaa ihan päättömältä. Kuitenkin siinä on aina jokin järki takana ja yhdessä teemme ideasta hankeaihion, kertoo projektipäällikkö Meri Olenius.
Vaikka alkuun idea kuulostikin pelkältä polttamiselta, on taustalla kuitenkin isompi suunnitelma. Pelastustehtävissä on usein piirteenä epätietoisuus ja työturvallisuusriskit on otettava huomioon. Aurinkosähköjärjestelmät ovat yleistyneet Suomessa ja järjestelmiä on monissa eri kokoluokissa sekä erilaisissa kiinteistöissä. Sähkö on pelottava asia monelle, koska sitä ei voi nähdä ja kun se kytketään pois päältä, ei silti tiedetä, onko se pois päältä. Sähkön ”näkee” vain, kun laittaa valot päälle tai kun moottori pyörii. Vikatilanteessa sähkön näkee vain, jos syntyy kipinöintiä tai sähkö aiheuttaa valokaaren.
– Halusimme tuottaa oppimateriaalia, jossa käydään läpi aurinkosähköjärjestelmän toiminta ja kokoonpano, sen käyttäytyminen palotilanteissa ja etenkin se, miten aurinkosähköjärjestelmä saadaan pois pelistä. Satuin keksimään, että paras tapahan tälle olisi videoida itse palaminen, kertoo idean päänikkari, Marko Ylinen.
Hankkeelle rahoituksen myönsi Palosuojelurahasto. Tämän jälkeen alkoi siirtyminen tositoimiin.
– Hankkeen alkuvaiheessa järjestettiin etäkoulutus Satakunnan pelastuslaitoksella. Sen perusteella karttui kokemus siitä, miten erilaista osaamista pelastusalalla on. Oppimateriaalin tulisi siis huomioida eri lähtötasot. Koska pelastustyöstä meillä ei ollut kokemusta, pääsimme mukaan Satakunnan pelastuslaitoksen sammutusharjoitukseen. Pääsimme seuraamaan sivusta, miten paloa lähestytään ja miten palo käyttäytyy. Näiden pohjalta toteutimme omat polttomme Länsi-Suomen Pelastusharjoitusalueella, jatkaa Meri Olenius.
Polttopaikan ja rakennuksen etsintä osoittautui haastavaksi ja vasta neljäs vaihtoehto osoittautui mahdolliseksi toteuttaa. Lopullinen toteutus tehtiin teollisesti rakennettuun pienoismökkiin. Mökkiin rakennettiin pieni, mutta muuten täydellinen määräysten mukainen ja turvallinen aurinkosähköjärjestelmä turvakytkimineen. Asennukseen liitettiin myös tarpeet täyttävä mittausjärjestelmä. Yllättävintä mittausjärjestelmässä oli se, että n. 100 € ”DIY-ratkaisulla” sai mitattua 1100 asteen lämpöjä.
Testauksia toteutettiin kolmena eri päivänä valokaaritesteistä, kaapelin ja turvakytkimen polttoon, paneelin rikkomiseen ja lopulliseen mökin polttoon. Vaikka testausryhmässä oli kokemusta sähköstä, aurinkosähköstä sekä pelastustoimesta yli kahdenkymmen vuoden ajalta saimme jälleen kerran oppia jotain uutta.
Määräysten mukaisesti asennettu aurinkosähköjärjestelmä on turvallinen ja kannattava hankinta. Ne viat, jotka aiheutettiin tahallaan, eivät voi tapahtua oikein mitoitetussa, määräysten mukaisesti suunnitellussa, merkityissä, asennetuissa sekä tarkastetuissa järjestelmissä.
Tutkimustemme mukaan aurinkosähköjärjestelmistä aiheutuvat viat ja palot ovat aiheutuneet väärin rakennetuista ja tarkastamattomista järjestelmistä pääsääntöisesti. Kun asennutat omaasi, varmista sähköurakoitsijan ammattitaito ja sähköasennusluvat.
Me aiheutimme teisteissä viat, valokaaret sekä tulipalon ammattilaisten avustuksella Länsi-Suomen pelastusharjoitusalueella turvallisesti, jotta sinun ei tarvitse sitä tehdä. Älä siis yritä tätä itse. Jos nyt kuitenkin se tulipalo tapahtuu jossain, niin pelastushenkilöstökin toivottavasti saa oppimateriaalin avulla tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun kohteessa on aurinkosähköä. Se toivottavasti johtaa siihen, että pelastajien työturvallisuus paranee ja pelastaminen onnistuu entistä paremmin.
Ja mitäs me? Me ymmärsimme olevamme osa sitä selvitys- ja tutkimusporukkaa, joka on luotu tätä varten. Lapsenomainen alkuajatus paneelinen poltosta, oli muuttunut ammattimaiseksi työskentelyksi koko moniammatillisessa porukassa.
Kiitoksena sitoutumisesta haastavaan päästövähennystavoitteeseen, SYKE antoi Hinku-kunnille ja -maakunnille 25-juhlavuotensa kunniaksi paketit, joissa on kuntakohtaista tietoa ja työkaluja jatkuvan ilmastotyön tueksi. Paketit jaettiin myös Canemure-maakunnille.
Paketeista löytyy tietoa Hinku-verkoston, maakuntien ja niiden kuntien (Hinku ja muut) päästökehityksestä, sekä ilmastonmuutoksen hillinnän eri indikaattoreista ja niiden kehityksestä kunnissa ja maakunnissa. Nämä tiedot helpottavat kuntien edistymisen seuraamista ja vertaamista kohti yhteisiä päästövähennystavoitetta.
Satakunnan paketissa on kaaviot jokaisen kunnan päästökehityksistä sektoreittain, joista tähän tekstiin on nostettu koko Satakunnan ja Porin kaaviot. Päästöt on laskettu Hinku-laskennalla, joka on kuntien tavoitteiden seurantaan tarkoitettu oletuslaskentamalli, josta on pyritty poistamaan sellaiset tekijät, joihin kunta ei pysty vaikuttamaan. Hinku-laskentasääntöjen mukaan kunnan päästöihin ei lasketa päästökauppaan kuuluvien teollisuuslaitosten polttoaineiden käyttöä, teollisuuden sähkönkulutusta, teollisuuden jätteiden käsittelyn päästöjä eikä kuorma-, paketti- ja linja-autojen läpiajoliikennettä.
Satakunnan 17 kunnasta neljä ovat Hinku-kuntia: Eurajoki, Harjavalta, Pori ja Rauma. Hinku-kunnat ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta ja Hinku-kunnaksi ryhtyminen edellyttää Hinku-kriteerien täyttymistä. Lisätietoa Hinku-kunnista ja kriteereistä löytyy Hiilineutraalisuomi.fi sivulta.
Seuraavassa kaaviossa näkyy Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuosilta 2005–2018. Hinku-laskennan mukaan kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 1 713,6 kt CO2e, joka on 30 % vähemmän vuoteen 2007 verrattuna. Asukasta kohden vuonna 2018 päästöt olivat 7,8 t CO2e, mikä tarkoittaa 27 % vähennystä vuoteen 2007 verrattuna. Taulukosta on selkeästi havaittavissa, että Satakunnassa eniten päästöjä tulee tieliikenteestä samoin kuin muualla Suomessa. Tämänhetkistä ja tulevaisuuden ilmastotyötä ajatellen juuri tieliikenteessä on suurin päästöjen vähennyspotentiaali, kun siirrytään fossiilisten polttoaineiden käytöstä esimerkiksi sähköisiin kulkuvälineisiin ja panostetaan julkiseen liikenteeseen. Kaaviosta näkee, että Satakunnassa tuulivoima on alkanut vaikuttaa vähentävästi päästöihin vuodesta 2013 ja sen määrä on joka vuosi ollut kasvussa.
Seuraavassa kaaviossa on Porin kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain. Porista tuli Hinku-kunta vuonna 2016. Kokonaispäästöt vuonna 2018 olivat 495,5 kt CO2e ja siinä on tapahtunut 39 % päästövähennys vuodesta 2007. Asukasta kohden päästöt vuonna 2018 olivat 5,9 t CO2e.
Pori on sitoutunut vapaaehtoisiin kunta-alan energiatehokkuussopimuksiin, joiden tavoite on tehostaa energiankäyttöä teollisuudessa, energia- ja palvelualalla, kiinteistöalalla, kunta-alalla sekä öljylämmityskiinteistöissä. Valtio tukee uuden energiatehokkaan teknologian käyttöönottoa ja tapauskohtaisen harkinnan perusteella sopimuksiin liittyneiden yritysten ja kuntien muita energiatehokkuusinvestointeja sekä muiden kuin suurten yritysten energiakatselmuksia. Energiatehokkuussopimukset ovat tärkeä osa Suomen energia- ja ilmastostrategiaa ja tärkeä keino edistää energian tehokasta käyttöä.
Satakunnassa kokonaispäästöjä on vähennetty vuosina 2007–2018 yhteensä 30 %. Tähän hienoon tulokseen on päästy kuntien yhteisillä ponnistuksilla, ja vaikka Satakunnan isoimmissa kaupungeissa on tehty mittavia päästövähennyksiä erilaisten hankkeiden ja toimien avulla, löytyy myös pienemmistä kunnista esimerkkejä onnistumisista. Eniten kokonaispäästöjään vuosina 2007–2018 on Satakunnassa vähentänyt Siikainen, jossa päästöt ovat vähentyneet jopa 53 %. Siikaisissa on vähennetty myös Satakunnasta eniten päästöjä per asukas, yhteensä 44 %.
Vuonna 2018 eniten aurinkoenergiaa per asukas Satakunnassa tuotettiin Merikarvialla, jossa sitä tuotettiin 29 kWh/as, kun koko Satakunnassa aurinkoenergiaa tuotettiin 19 kWh/as. Tuulivoimaa tuotettiin samana vuonna eniten Siikaisissa (51 794 kWh/as) ja koko Satakunnassa 3 314 kWh/as.
Satakunnassa vuonna 2018 vähiten öljyä käytettiin energiakäytössä Ulvilassa (4 354 kWh/as) ja koko Satakunnassa 6 673 kWh/as. Biokaasua tuotettiin eniten Honkajoella (18 007 kWh/as) ja Satakunnassa 332 kWh/as.
Suurin sähkö-/hybridi- ja kaasuautojen osuus autokannasta vuonna 2020 löytyi Eurajoelta, jossa 1,6 % autokannasta oli joko sähkö-, hybridi- tai kaasuautoja. Koko Satakunnassa osuus oli vuonna 2020 1,0 %.
Eri kuntia vertaillessa tulee aina muistaa, että päästöjen vähentämiseen ja vähentämisen mahdollisuuksiin vaikuttavat todella monet asiat, kuten muun muassa kunnan sijainti, rakenne ja väkimäärä. Hyviä käytäntöjä ja onnistuneita (ja myös epäonnistuneita) hankkeita on kuitenkin todella tärkeää jakaa kuntien kesken sekä maakunnan sisällä, että muidenkin maakuntien kesken. Tässä pyritään auttamaan Canemure-hankkeessa. Hiilineutraalia maakuntaa kohti on vielä matkaa kuljettavana, mutta yhteistyöllä matka kulkee joutuisammin!
Projektityön perusta ovat kenttävierailut. Rauman sataman alueella pyrytti ja tuiskusi 1.2.2018. (Kuva: Teemu Heikkinen)
Tutkimus- ja kehittämistyöstä voi asiasta sen tarkemmin tietämättömällä olla mielikuva ”hullusta professorista”, joka omassa kammiossaan tutkii ”jotain” ja epäselvästi mutisemalla selittää löydöksistään silmät loistaen. Todellisuudessa TKI-työtä meillä Satakunnan ammattikorkeakoulussa tehdään tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa: kentällä ja käytännössä.
Energian säästämisestä puhutaan paljon julkisuudessa ja sen parissa tehdään ponnisteluita monella sektorilla. Toisaalta uusiutuvan energian lähteitä, kuten aurinkopaneeleita, ilmestyy katukuvaan kiihtyvällä vauhdilla. Satakunta on vientivetoinen maakunta, jossa meriteollisuuden toimijoilla on keskeinen merkitys. Maakunnassa on kaksi pääsatamaa Raumalla ja Porissa. Toisaalta Rauman meriteollisuuspuisto on noussut uuteen kukoistukseensa ja siellä rakennetaan ympäristöystävällisiä laivoja tulevaisuuden tarpeisiin.
Meriteollisuus kuluttaa paljon energiaa, joten siellä on myös paljon energiansäästömahdollisuuksia. Energiansäästö tuo myös kulusäästöjä, kun toimenpiteet tehdään suunnitellusti. Energiaa kuluu satamissa kuljetuskalustossa, kuten trukeissa ja nostureissa, sekä valaistukseen. Teollisuushalleissa energiaa kuluu mm. laitteisiin, lämmitykseen, ilmanvaihtoon ja valaistukseen. Toisaalta varasto- ja teollisuushallien katot tarjoavat paljon pinta-alaa aurinkopaneeleille.
Satakuntalaiset merialan yritykset ovat olleet kiinnostuneita energiatehokkuusasioista, niin energiansäästöpotentiaalista kuin uusiutuvasta energiasta. Kokonaisuutta ei ollut kuitenkaan tutkittu ennen SataMari-projektia. SataMari-projektissa työskenneltiin läheisessä yhteistyössä merialan toimijoiden kanssa käyttäen Rauman meriteollisuuspuistoa ja Rauman satamaa pilottialueina. Lopputuloksena projektista tehtiin ohjeistus- ja päätöksentekotyökalu, jonka oppien pohjalta merialan yritykset voivat lisätä energiatehokkuuttaan ja uusiutuvan energian käyttöään.
”Polku” projekti-ideasta valmiiseen nettipohjaiseen työkaluun vaati paljon kenttätöitä pilottialueilla ja monenlaisia vaiheita ja sattumuksia konkreettisesta työstä. Usein tämä polku jää mukaviksi muistoksi, joita ei sen tarkemmin mihinkään kuvata. Kenttätöissä kaikki ei yleensä mene kuten suunnitellaan, mikä kehittää toimintaa ja tuo lisämausteensa tekemiseen. SataMarin polun varrelta kertyi kokemuksia ja tarinoita, joita esittelemme seuraavassa.
Kenttätyöt aloitettiin tammikuussa 2018 tutustumalla toimijoihin ja heidän toiveisiinsa SataMari-hankkeen teemoissa. Raumalla ei kovinkaan paljon ollut talven aikana lunta tullut, mutta kenttävierailulle Rauman sataman alueelle satuimme vuoden ensimmäiseen kunnon lumimyrskyyn.
Onnistunut kenttävierailu vaikka aurinko ei paistanutkaan. Kuvassa on Petri Lähde (vasemmalla), Teija Järvenpää ja Aleksi Granfors. Aleksi teki projektiin liittyen energia- ja ympäristötekniikan opinnäytetyönsä varastohallin aurinkopaneelien suunnittelusta. (Kuva: Teemu Heikkinen)
Energiatehokkuuden parantaminen vaatii aina mittaus- ja mallinnustöitä. Kaikkia tarvittavia mittareita ei löydy kaupan hyllyltä vaan ne joudutaan rakentamaan itse. Teollisuushallin lämpötilaprofiilin mittaamiseksi rakennettiin projektityöntekijöiden ja opiskelijoiden toimesta 3 kpl eri pituisia ja toisiinsa liitettäviä köysiantureita. Anturin asentaminen hoidettiin turvallisesti, korkeat paikat huomioiden.
Vaikka mittaukset suunnitellaan ja toteutetaan tarkasti, eivät ne aina mene täysin, kuten suunnitellaan. Lämpötilamittauksissa meriteollisuuspuistossa lämpötilaloggerin anturi eli termoparikaapeli oli rispaantunut laitteen puoleisesta päästä niin, että termoparin lämpötilaa mittaava kontakti syntyikin laitteen kylkeen eikä viiden metrin päähän, kaapelin varsinaiseen ajateltuun mittauspäähän. Koska itse mittalaite oli pölysuojassa muovipussissa, tuli mittaustulokset näin ollen pussin sisältä. Virhe huomattiin myöhemmin anturia kalibroitaessa, kun mittapää näytti jääpalahauteessakin huoneenlämpötilaa.
Loggeri mittaamassa suojapussissaan pussin sisältä, ei anturin päästä.
Lämpökamerakuvauksissa kävi niin, että kameran asetukset unohtuivat tarkistaa ja ajateltu hyödyllinen lämpökamerakuvalle rinnakkainen valokuva jäi ottamatta ja saatiin pelkkä lämpökuva. Silläkin pärjäsi, mutta valokuva olisi helpottanut kuvauskohteen paikantamista jälkikäteen. Seuraavalla kerralla muistettiinkin sitten jo tarkistaa asetukset.
Lämpökamerakuvasta näkee lämpövuotokohdat. Ikkunan yläosasta valskaa.
Kenttätöissä tehdään myös paljon dokumentaatiota teemalla ”mitä ja missä”. Käytimme dronea lintuperspektiivin saamiseksi kuviin ja videoihin. Drone, lempinimeltään ”Ukko” meinasi toisinaan lähteä omille teilleen, mutta kokenut ohjaaja sai sen aisoihin. Ukko kävi valmistajan huollossa ja sen jälkeen se on toiminut mainiosti.
Dronella sai kokonaiskäsityksen alueesta ja asennetuista aurinkopaneeleista. (Kuva: Teemu Heikkinen)
Toisinaan kentällä tulee ulkoisia tekijöitä vastaan. SataMariin koronapandemia vaikutti yllättävällä tavalla. Teollisuushallin korkeussuuntaisten lämpötilaerojen mittauksiin käytiin asentamassa lämpötilaloggeri koronarajoituksia edeltävällä viikolla. Laite mittasi lämpötilaa kahdeksalta eri korkeudelta ja tallensi lämpötilat suunnitellun viikon sijasta lopulta 83 päivän ajalta. Patteritkaan ei oletuksesta huolimatta loppuneet vaan laite mittasi ja tallensi lämpötilan viiden minuutin välein koko jakson. Tästä oli lopulta se hyöty, että samaan mittaussarjaan saatiin näkyviin sekä lämmitys- että kesäkautta. Huomattiin, että kerrostumista ei juurikaan ollut lämmityskaudella, mutta sen sijaan touko-kesäkuussa lämpötila kerrostui korkeassa hallissa selvästi enemmän.
Projektin päätuotoksen, päätöksentekotyökalun tekeminen oli kaikkein pisin polku. Toteuttavalla projektihenkilöstöllä ei ollut alkuvaiheessa tarkkaa ajatusta minkälainen työkalu olisi kyseessä ja minkälaisia päätöksiä sen pitäisi tehdä. Yhteisillä ideatyöpajoissa työkalun muoto ja sisältö alkoivat kuitenkin hahmottua. Matkan varrella palautetta ja ajatuksia toteutuksesta ja toimenpidekorteista kysyttiin ja saatiin myös sidosryhmiltä. Tapaamiset ja vierailut meriklusterin yrityksissä toivat myös lisäsisältöä ja esimerkkejä työkalun toimenpidekortteihin.
Päätöksentekotyökalun hahmottelu alkoi muistilapuilla. (Kuva: Teija Järvenpää)
Valmis energiansäästötyökalu on nyt julkaistu, ja kaikkien vapaassa käytössä! Työkalu energiatehokkaine ratkaisuineen ja uusiutuvan energian käyttövinkkeineen on suunnattu erityisesti meriklusterin yrityksille, mutta myös muut teollisuusalan yritykset ja mikseivät opiskelijatkin voi hyödyntää työkalua. Tutustu työkaluun: https://sub.samk.fi/satamari/.
Valmis SataMari-työkalu on verkkopohjainen sovellus. Siinä on teemoina tilat ja toiminnot ja se sisältää 30 kpl erilaisia ratkaisuja pdf-korttien muodossa.
Vaikka kentällä sattuu ja tapahtuu, lopputuloksena oli tälläkin kertaa konkreettinen työkalu alan toimijoille. Energiaa säästyy ja sitä tuotetaan uusiutuvilla menetelmillä. SataMari-hanketta (2018–2020) rahoitti Euroopan Aluekehitys Rahasto (EAKR). Lisätietoa SataMari-projektista ja päätöksentekotyökalu: https://sub.samk.fi/satamari/.
Teksti: Minna M. Keinänen-Toivola, Teemu Heikkinen, Teija Järvenpää ja Petri Lähde
‘Perinteinen’ opiskelijarekrytointi keskittyy messuihin ja agentteihin ja monilla korkeakouluilla on tästä pitkät perinteet ja vakuuttava koneisto. Maailmanmittapuulla pienen korkeakoulun brändi ja resurssit eivät aina tässä kentässä yllä isojen tasolle, tai sitten ne on ainakin kohdennettava tarkasti. Tämä ei toki tarkoita sitä, etteikö juuri tämän ‘pieni korkeakoulu’ voisi olla se paras ja mielenkiintoisin opiskelu- ja uramahdollisuus nuorelle.
– Kansainvälisessä työssä, kuten muussakin, on tärkeää innostua. Innostus tarttuu! Me suomalaiset teemme yleensä kaiken hyvin, täsmällisesti ja teknisesti täydellisesti. Kun tähän lisätään innostunut asenne ja sopiva kokeilukulttuuri, on tuote kunnossa ja pääsemme kohti tavoitteita, innostaa lavalla teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä.
Koronakevät laittoi kasvokkain kohtaamiselle ja opiskelijarekrymessuille livenä stopin. Samalla moni koulu siirtyi kokonaan verkkoon, muun muassa Intiassa. Intiassa jo kuluneena vuotena verkosto- ja jalkatyötä (eli Uberilla koulusta kouluun) tekivät teknologian osaamisalueen johtaja Marika Seppälä ja erityisasiantuntija Santeri Koivisto. Tavoite oli selkeä: kasvattaa Intiasta hakevien ja tulevien opiskelijoiden määrää kumppanuuksien ja tunnettuuden kautta. Intia on täynnä teknologiasta kiinnostuneita nuoria ja Satakunta tarvitsee kipeästi alan osaajia. Jalkatyöllä päästiin hyvään alkuun ja Intiasta tulevien hakemusten määrä on nelinkertaistunut (joskin suuruusluokka on vielä <100). Tärkeintä oli saada niin sanotusti ‘pää auki’ ja testata markkinaa ennen suuria panostuksia (lean!).
Vastaanotto oli Intiassa erinomaista. Monesti opiskelijoiden tietämys kohdekorkeakoulustaan on tasolla ‘henkilö heidän pisteellään oli mukava’. Tämä ei ole vitsi. Onneksi me pystymme rakentamaan vahvemman syyn hakea juuri SAMKiin ja sitouttamaan nuoren jo kauan ennen opiskelupaikkapäätöstä. SAMKin tarjonta teknologian osalta on jotakuinkin niin ‘haluttua’ kun olla ja vaan voi. Tekoäly, robotiikka, mekatroniikka… vähemmästäkin alkavat tulevaisuuden mahdollisuudet pyörimään mielessä. Nyt vain tarvitaan malli, jolla kaikki intialaiset lukiolaiset saadaan linjoille kuulemaan satakuntalaisen teknologiaosaamisen ilosanomaa! Juuri tässä koronakevään jälkimainingit auttoivat, sillä intialaiset lukiolaiset olivat jo kaikki netissä opiskelemassa.
Iteraatiot (työvaihe, jota toistetaan niin pitkään, kunnes haluttu lopputulos on saavutettu)
Tarkastellaan kesäkuu- syyskuu (2020) -aikajännettä ja mitä oikeastaan tapahtui ja mitä kokeiltiin.
Tulokset: mahtava brändinkohotus paikalliselle kumppanille ja 116 opiskelupaikkaa etsivää lukiolaista linjoilla. Seuranta jäi kehnoksi ja tietoa mahdollisesti hakeneista ei ole.
Mutta ensimmäisenhän voi laittaa harjoittelun piikkiin!
Iteraatio 2: valtakunnallisen inkubaattori-verkoston kanssa masterclass tulevaisuuden teknologiaurista
Tulokset: 1618 henkeä linjoilla, osa oikeaa kohderyhmää, loput kaikkea muuta. Opittiin kuinka tavoittaa massoja, mutta fokus ei kenties ollut oikea.
Iteraatio 3: Koulukumppaneiden (lukioita) kanssa masterclass heidän opiskelijoilleen jälleen tekoälystä
Tulokset: 118 linjoilla juuri oikeaa kohderyhmää, seuranta edelleen kehno, mutta strukturoidumpi. Parempi Suomi+Satakunta -info mukana ja yhteystiedot systemaattisesti kerättynä.
Aika aikuistua!
Ensimmäinen “Masterclass in Robotics” toteutettiin yhteistyössä IncubateIND-verkoston ja kumppanikoulujen kanssa. SAMKin robotiikkaekspertit Timo Kerminen, Santeri Saari ja Toni Aaltonen toivat miniluentosarjana eräs lokakuinen lauantai tietämyksensä intialaisten premium-lukioiden opiskelijoiden kuultavaksi. Jalkatyön lukiokumppaneiden etsintään teki juuri IncubateIND. Tapahtumaan osallistui noin 350 lukiolaista, ei jättimäinen numero, mutta jatko tekeekin tästä mielenkiintoista.
Tapahtuma oli kaksipäiväinen ja lauantai-iltana opiskelijat rakensivat omatoimisesti robotiikkaprojektejaan. Projektit arvioitiin la-su välisenä yönä ja sunnuntaina Masterclass jatkui parhaiden ideoiden esittelyllä ja palautteella. Samoin opiskelijat pääsivät vielä tarkemmin kyselemään Suomesta ja SAMKista. Projektisuunnitelmia ja ideoita tuli yli 200. 200 opiskelijaa toisin sanoen teki viikonlopun työtä opiskellen robotiikkaa ja rakentaen mielikuvia suomalaisesta korkeakouluopetuksesta ja SAMKista. Palaute oli erinomaista ja sunnuntaina iltapäivällä puhelin alkoi soida, kun uteliaat vanhemmat kyselivät opiskelumahdollisuuksia nuorelleen.
Nuo 200 opiskelijaa ovat nyt agenttiemme ja kumppaniemme ‘nurturointiputkessa’ ja aika näyttää moniko hakee SAMKiin. Emme kuitenkaan jää odottelemaan, vaan marraskuussa järjestetään kumppaneiden kanssa Hackaton etänä ja malli muuten pitkälti sama. Hackatoniin on tarkoitus osallistua myös muita korkeakouluja teknologia osaamisineen. KV-osaajiin keskittyvän TalentBoost-hankkeen kanssa myös pohditaan, josko paikallisten yritysten osaajatarpeisiin voitaisiin vastata ketterästi joko ‘work&study’ -konseptilla tai suoralla osaajarekryllä.
Yksi mallin suurimmista eduista on motivoituneiden opiskelijoiden eräänlainen ‘esikarsinta’. Projektien tasosta oli heti havaittavissa ne, jotka olisivat mahtava lisä luovia teknologiaosaajia Satakuntaan, ja heitä osallistuneista opiskelijoista oli yli puolet.
Neljäs kerta toden sanoo ja ketterillä kokeiluilla löytyi nopeasti skaalaava malli tavoittaa opiskelijoita sekä ymmärrys oikeista partnereista tehtävään.
Miksi vain teknologia?
– Teknologia on tässä kohtaa se helpoin ‘sisäänheittotuote’ ja meidän teknologiateemoillamme saadaan yksinkertaisesti jokainen kiinnostumaan. Moni lukio Intiassa painottaa myös liiketaloutta (commerce) ja se on seuraava selkeä teema, kun yhteistyö on saatu alkuun. Kun resurssit ovat rajalliset on fokusointi tärkeää, kommentoi Santeri Koivisto.
– Tästä eteenpäin on tarkoitus kerran kuukaudessa toteuttaa erityyppisiä verkkotapahtumia eri teemoilla, jatkaa Koivisto. Toivottavasti myös jalkatyöhön päästään pian takasin, sillä luottamuksen rakentamisessa kasvotusten toimimista ei voita mikään!
– Vaikka yhteistyö on usein paperilla organisaatioiden välistä toimintaa, käytännössä toimiva yhteistyö perustuu luotuihin suhteisiin, luottamukseen ja molemminpuolisiin mahdollisuuksiin saavuttaa jotakin. Organisaatiot allekirjoittavat, ihmiset tekevät. Intian yhteydet ovat tästä hyvä esimerkki, ja olen hyvin iloinen siitä, mitä olemme jo saavuttaneet henkilökohtaisella tasolla. Suomen brändi koulutuksen mallimaana on osittain hyvinkin tiedossa, erityisesti koulutusorganisaatioissa, mutta meillä on vielä paljon tekemistä esimerkiksi vanhempien suhteen. Suomen myyminen hyvänä ja turvallisena kohteena heidän lapsilleen vaatii pitkäjänteistä työtä. Sisältömarkkinointi on tässä hyvä tapa vakuuttaa vanhempia innostuneiden nuorten kautta. Osaamisemme yhdistettynä elinympäristöömme on myyntivaltti, muistuttaa Seppälä.
The project ChangeMakers aims to enhance sustainable development, cross-border collaboration, circular economy and entrepreneurship skills among 15- to 17-year-old students. Students from Finland (incl. Åland), Sweden, Estonia and Latvia will participate in solving real-life environmental challenges provided by the business sector.
The first ChangeMakers Bootcamp was organized as a two-day online event on the 26.–27th October in Finland (incl. Åland), Sweden, Latvia and Estonia due to Covid-19 pandemic. Over 120 participants, teachers, students of upper secondary and vocational schools, project partners and company representatives participated in the event. The moderators of the organizing partner Riga Technical University ensured that the students had both fun and a meaningful learning experience.
The Bootcamp hosts Pauls Irbins and Līga Lībiete ensured that the students learned about innovating, teamwork and entrepreneurship in a meaningful way.
During the two-day event, the participants learned about cross-border communication and teambuilding. Moreover, they were introduced to 14 sustainability challenges, which had been planned in the project in cooperation with local companies and organizations.
The students were activated by using several online tools such as online voting applications, online platforms and team meeting rooms.
Salacgriva Secondary School students in Latvia were ready for the Bootcamp day number 2.Students concentrating on their assignments in Eurajoki high school, Finland.
As a result, 27 international mini start-ups were established. The mini start-ups will come up with business solutions to the environmental challenges as a part of their studies in the ChangeMakers study module.
The organizer and project partner Riga Technical University representatives Arta Pastora and Adele Sāmite recall that “ChangeMakers Riga Bootcamp was the first opportunity for the students involved in the project to meet each other before they start working together. Due to the situation with the Covid-19 pandemic it seemed a little bit sad that they could not meet in person, but we think we did the best we could to make this first meeting experience as close to “face to face” communication as it could have been”.
The participants were impressed by the smoothness of the Bootcamp despite of an online environment. Based on the discussions in local venues, the students of the mini start-ups were looking forward to meeting students from other countries, enhancing their language and communication skills and learning about entrepreneurship.
Rock paper scissors -game played at Värmdö Gymnasium in Sweden.
Project worker Katri Moisio from the University of Turku, the lead partner of the project, states that “Events, such as the Bootcamp are essential when building an international student mini company, as they give the students a chance to meet their international colleagues in an environment that emphasizes creativity and entrepreneurial thinking and ensures a safe and motivational start for future collaboration.”
Even though ideally such events happen face to face, ensuring encounters that leave a mark on each student, therefore also boosting the feeling of community and teamwork, the students performed very well in a digital environment.
“ChangeMakers students already showed that they can think outside the box and successfully start building team spirit, even though the encounters between students were digital. The online BootCamp turned out to be a real success and the student interaction and involvement were greater than any of us could have expected”.
The ChangeMakers project (2020 – 2022) is a Central Baltic Interreg funded project. In addition to the lead partner University of Turku, the project partners include Satakunta University of Applied Sciences (SAMK), Tallinn University of Technology (Taltech), Stockholm University, Riga Technical University and Åland’s vocational high school.
Students from Åland’s vocational high school posing with the ChangeMakers roll-up.All the students also received a tote bag to help them with their ChangeMakers studies.The students were particularly happy in communicating with their international peers during the Bootcamp. Here are students from Tallinn University of Technology (Taltech), Estonia.
Text: Nina Savela Pictures: Minna Keinänen-Toivola, Laura Ende, Navid Ghajarnia, Jana Lemberg, Arta Pastora, Katrin Kaur
In recent years, the Satakunta University of Applied Sciences has been working on making small ports more environmentally friendly and safe through projects like CB Portmate and CBSmallPorts – both managed and guided by the Smart Urban Business research team.
CB PortMate was an international project, funded by Interreg Central Baltic between 2016-2019, that aimed at developing greener and safer small ports in Finland, Åland and Sweden.
CBSmallPorts is a brand-new international project that started in June 2020. Funded by Interreg Central Baltic as well, CBSmallPorts picked up the baton from its predecessor as it continues to improve the energy efficiency of the small ports in the Central Baltic region (including Finland, Sweden, Latvia and Estonia), as well as to develop joint marketing activities among the ports.
In the summer of 2020, a social media campaign was launched by CBSmallPorts as part of the Baltic Sea Day (Itämeripäivä in Finnish), presenting the investments that have been implemented in the small ports so far, and asking people which improvement has been the most effective one.
As part of this awareness campaign, three students of SAMK degree programme in Energy and Environmental engineering spent their summer investigating and analysing the investments in the small ports of Rauma, Finland. The results of their work were collected in a report and final video.
This is their story.
Sonja Korhonen, Tiia Uotila and Maj Virko taking a look at the Wärtsilä-donated Seabin in Syväraumanlahti, Rauma.
Making the most out of an unusual summer
Given these unprecedented times, summer 2020 was different than usual and therefore a great opportunity to tackle a project while also enjoying the beautiful Finnish summer. We spent a few sunny days in Rauma, exploring its small ports and their investments. On top of all the hard work we did during the project, we also got a chance to sail and visit many amazing places for the very first time.
There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out! Collaborating with the experienced staff at SAMK, already at an early stage of our studies, has given us opportunities to network and dive into the world of projects.
There are many projects going on at SAMK throughout the year. If you want to be part of them, all you need to do is reach out!
So, whatdidwedo?
The investments that we analyzed were located in three different small ports in Rauma: Syväraumanlahti, and the islands of Kuuskajaskari and Kylmäpihlaja. The goal of the investments is to improve the energy efficiency and environmental friendliness of the small ports: our job was to determine what kind of impacts the investments have been having in the Rauma area so far. The project consisted of data collection, research, and visits to the small ports.
First, welooked at theinvestments in Syväraumanlahtiport
In Syväraumanlahti, the old lighting on the docks has been replaced with hand-rail integrated energy efficient and long-lasting LED lights to increase safety and save more energy. The lights are also controlled by an astronomical clock, which means that they turn off and on in accordance to the sunrise and the sunset. In addition to the LED lights, the City of Rauma received a Seabin as a donation from Wärtsilä, which is now installed next to one of the docks. The Seabin is a floating trash bin with a submersible water pump that collects oil, microplastics and trash from the water. The Youth Workshop of Rauma empties the Seabin regularly and collects data about the different waste that ends up in it. Through our analysis of the Youth Workshop’s excel data, we found out that most of the trash ending up in the Seabin is plastic. However, a notable amount of seaweed is also collected by the bin causing it to get clogged at times. With frequent cleaning of the Seabin, this problem can be solved.
LED lights in Syväraumanlahti port.
Next, we sailed to Kuuskajaskari island
Kuuskajaskari island has a floating septic tank emptying station. Since the station is easily accessible, boaters no longer have to go all the way to the mainland to empty their septic tanks. This encourages boaters to dispose of their waste correctly, rather than dumping it into the sea. If the septic waste ends up in the sea, it increases bacteria in the water as well as eutrophication, which can have serious effects on the area by causing algal blooms.
Floating septic tank emptying station in Kuuskajaskari island.
Lastly, we visited the island of Kylmäpihlaja
Kylmäpihlaja island is known for its lighthouse hotel and restaurant. One of the investments is a solar panel system on the roof of the building next to the light house. The system generates additional green electricity that is utilized by the hotel and restaurant. Not far from the lighthouse, there is a new service building that also has a solar panel system on its roof. The energy from the system is used to heat up the water in the service house’s shower and WC. We used a Photovoltaic Geographical Information System (PVGIS) tool to estimate the performance of the solar panel systems based on the panels’ inclination, direction, location, and technical information. The solar energy is very beneficial in summer destinations, as there is lots of sunlight available!
Service house and its solar panel system in Kylmäpihlaja.
What did we learn from this project?
On top of learning about the technical aspects of the investments, we also gained knowledge about general project work and communicating through different social media platforms. We were also able to take advantage of our knowledge in both environmental and energy engineering throughout this project. Additionally, we got to try our hand at video filming and editing. Check out the video that we made to get a closer look at the investments and the great time we had!
Thank you to SAMK staff – Riitta Dersten, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola, Heikki Koivisto and Alberto Lanzanova – for guiding and inspiring us throughout the project. A special thank you also to the City of Rauma for helping us make this project possible!
Text: Tiia Uotila, Maj Virko, Sonja Korhonen, Alberto Lanzanova, Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola Video: Sonja Korhonen and Tiia Uotila Photos: Heikki Koivisto, Tiia Uotila, Teemu Heikkinen, Minna Keinänen-Toivola
Sonja Korhonen, Tiia Uotila, and Maj Virko are third-year engineering students at the Satakunta University of Applied Sciences. The environmental project was completed as part of their studies in the degree programme of Energy and Environmental Engineering.
Mitkä ovatkaan meidän käsitykset itsestämme, kehostamme, osaamisestamme. Mitä tunteita tunnistamme ja kuinka hyväksymme itsemme ja toistemme ainutlaatuisuuden. Miten näemmäkään itsemme ja onko se mitä ajattelemme itsestämme totta?
Tässä erään SAMKista jo valmistuneen opiskelijan tarina hänen haasteista, itsensä hyväksymisestä ja miten SomeBody(-ryhmä) oli tässä mukana. SomeBody® on SAMKissa kehitetty menetelmä, jonka tavoitteena on edistää minäkäsitystä sekä kehotietoisuus, tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Menetelmässä erilaisten kehoa ja mieltä yhdistävien harjoitteiden avulla pohditaan omaa tapaa reagoida ja käyttäytyä niin tutuissa kuin vieraimmissakin ympäristöissä.
Kun joku näki minut
Kertoakseni tämän tarinan on palattava siihen päivään, kun täytin seitsemän vuotta. Muistan hyvin tuon päivän, jolloin kevät alkoi vaihtua kesäksi. Varpaissani näkyi jo jälkiä vihreällä pihanurmella juoksemisesta. Kämmenissäni risteili naarmuja oltuani aamupäivällä kiipeilemässä lähimetsän puissa ja kallioilla. Mekkoni oli täynnä pikkuruisia valkovuokoilta näyttäviä kukkia. Muistan puhtaan onnen tunteen, kun kannoin ylpeänä mekkoani ja heiluttelin vihreitä varpaitani pihakeinussa istuen. Malttamattomana odotin syntymäpäivävieraita, mansikkakakkua ja lahjoja. Lapsena olemisen suurin lahja, vilpitön hyväksyntä ja luottamus sekä itseä että maailmaa kohti, oli vielä läsnä.
Viisitoista vuotta myöhemmin istuin samassa keinussa. Sisälläni kaikui loputon huuto ja yritin löytää hetken rauhaa savukkeesta. Kevät oli jälleen kääntymässä kesäksi. Vihasin kesää. Vihasin sitä, miten paksut hupparit piti vaihtaa kevyempiin vaatteisiin. Vihasin sitä, miten en ollut yhtä hyvä kuin muut. Vihasin ajatusta siitä, miten minä en riittänyt. Vihasin itseäni. Jostakin muistan lukeneeni, että viha on voimakas sana. Itse ajattelin, ettei muutama kirjain peräkkäin asetettuna kuvannut sitä mustaa aukkoa, joka tyhjiön lailla imi itseensä kaiken hyvän sisälläni.
Kymmenen vuoden aikana olin matkannut sohvalta toiselle. Siirtänyt tavaroitani psykiatrisen osaston ja kodin välillä edestakaisin. Saanut monia diagnooseja. Syönyt sitäkin useampia lääkkeitä. Peittänyt epävarmuuteni kapinalla ja päihteillä sekä huutanut apua kenenkään kuitenkaan näkemättä sitä, miten minä katosin. En puhunut kenellekään. En luottanut kehenkään. Kenelle muka voisi kertoa siitä, miten et ollut mitään? Kenelle muka voisi kertoa, miten se sattuu, kun sinulla ei ole merkitystä? Kenelle muka voisi kertoa kivusta, joka syntyy, kun kukaan ei näe sinua? Ketään ei kiinnosta. Koska sinua ei ole. Voit vain yrittää piilottaa kaiken, kunnes sinäkin kelpaisit.
Kaikki näyttää niin hyvältä. On oma koti. Pihassa kukkia muistuttamassa kesämekosta ja onnesta. On opiskelupaikka korkeakoulussa ja ohessa monta työpaikkaa. Mutta sekään ei riitä. Mikään ei riitä siihen, että sinut hyväksyttäisiin. Joka päivä yrität todistaa. ”Ettekö näe, miten minä kelpaan? Ettekö näe, että olen yhtä hyvä kuin muutkin? Ettekö näe, että minullakin voisi olla jokin merkitys?” Kukaan ei näe. Olen väsynyt. Väsynyt siihen, miten en ole nukkunut vuosiin. Väsynyt katsomaan peilistä näkyviä inhottavia muotoja. Väsynyt siihen, miten yhtä hyvää hetkeä seuraa kymmenen huonoa. Väsynyt kiristyspantaan rintakehäni ympärillä. Olen väsynyt tuntemaan. Annan itseni hukkua häpeääni.
Tämä tarina voisi päättyä monella tavoin. Olen kuullut hiljaisia itkuja siitä, miten sen oletettiin päättyvän. Miten itse ajattelin sen päättyvän. Mutta joku tuli ja katsoi. Katsoi ja näki, miten on muutakin kuin sohvalla puhuminen. Joku oli luonut SomeBodyn.
Katson katossa näkyviä kuvioita. Kuulen ohjaajan sanat, jotka lempeästi sanoittavat rentoutumista. Edelleen jännitän ajoittain, osaanko tehdä oikein. Mutta täällä se ei haittaa, vaikka ei pystyisikään suoriutumaan täydellisesti. Ei voi olla parempi tai huonompi, koska meistä jokainen on ainutlaatuinen ja merkittävä. Minäkin. Loppupiirissä kerron hiljaa, miten olen huomannut hyväksyväni nykyään itseltäni enemmän. Hyväksyntä on kuin pehmeä ja lämmin syli, johon voi turvallisesti uppoutua.
Lapsenomainen uteliaisuus ja voittamattomuuden tunne on herännyt. Olen rakastunut itseeni. Minulla on ikiomia vahvuuksia. Niiden ei tarvitse olla kuten muilla, eikä minun tarvitse olla kuten muut. Kasvoillani on hymy ja palan halusta kertoa kaikille, millainen minä olen. Katsokaa minua – minä pystyn mihin tahansa! Ennen minua ei ollut ja nyt minä olen.
Jokaisella kolikolla on kääntöpuolensa. Omaan ihmeellisyyteeni herääminen avasi myös silmäni kaiken sen suhteen, mitä olin elämässäni tehnyt, kokenut ja ajatellut. Tunsin musertavaa surua itseni puolesta. Löytäessäni itseni löysin myös näkemyksen siitä, miten koko maailma oli minulle avoin. Ajelehdin turvattomuuden tunteessa, sillä tämä uusi ajatus oli kaikessa tuntemattomuudessaan pelottava.
Halu olla minä heräsi kuitenkin väkevänä. Tunsin puhdasta iloa ollessani läsnä omassa kehossani. Otin lempeydellä vastaan kaikki tunteet, hyvässä ja pahassa. Jokaisen elämään kuuluu haastavia hetkiä. Välillä kiristyspanta palasi rintakehän ympärille, mutta nyt minulla oli keinot käsitellä vastoinkäymisiä. Uskalsin nauraa ja elää myös muiden kanssa. Sain rohkeutta olla se minä, joka vuosia sitten unohtui oman epävarmuuden alle.
Eheytyminen ei prosessina ole pelkkiä riemuvoittoja, mutta ääripäät tasoittuivat. En ollut voittamaton enkä merkityksetön. Olin pystyvä, arvokas ja kaunis kaikkine virheineni. Ei ollut kyse siitä, miten joku näki minut. Oli kyse siitä, miten itse näin itseni.
Kirjoittajan huomiot
Toisille puhuminen toimii parhaiten. Kaikille ei. Tarinan tarkoituksena ei ole nostaa yhtä menetelmää yli muiden, vaan kertoa, miten yksi oli itselleni se oikea ja käänteentekevä.
Nimettömyydestä huolimatta haluan nostaa esiin myös sen, miten lapsuuden perheeni oli rakastava ja loi hyvät lähtökohdat kasvaa vahvaksi aikuiseksi. Liian usein syyttävä sormi osoitetaan suuntaan, joka ei ole oikea. Aina ei ole syyllisiä, on vain sarja kummallisia sattumia ja hukkaan menneitä palapelin paloja.
The COST AMiCI action is one of the projects led by SAMK’s Smart Urban Business research team, research manager Minna Keinänen-Toivola as the chair of the action. AMiCI, standing for “Anti-Microbial Coating Innovations to prevent infectious diseases”, is funded by the European Cooperation in Science and Technology, the COST Association.
In infection control, the key is as simple as good hand hygiene. However, other measures and new innovations are needed to strengthen the battle. Certain touch surfaces can prevent the spread of microbes and thus the central focus of the COST AMiCI action is to evaluate the use of antimicrobial (microbe growth reducing) coatings in healthcare. The aim is to prevent the spreading of microbial infections and to reinforce the combat against antibiotic-resistant microbes in an innovative way. In AMiCI, researchers, company representatives and other experts from 33 European COST countries, reinforced with USA and Belarus, work together for solutions for microbiologically safe healthcare environments.
Vice-chair of the action Martijn Riool and Chair of the action Minna Keinänen-Toivola.
Students as part of the conference team
SAMK invited a group of tourism students to join the practical organization of the final conference. Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara and Meri Cevik had the possibility to see ongoing project work within their own study institution and to experience the various aspects of handling an international conference. They describe their experience as follows:
As a
student, attending the organization of the AMiCI conference was a great
opportunity to learn about the entire circle of coordinating a conference from
being part of the planning, to working in the actual conference and attending
the follow-up after it. Before the conference, we had preparatory meetings with
SAMK staff monthly. Our first assignment was to prepare an info sheet about
Krakow for the participants of the conference. Because we had never planned an
info sheet before, it was surprising how much information we needed to find out
about Krakow, and how to write all the information about public transportation,
accommodation, sights etc. briefly.
This was the first time any of us had a business trip, so we had no expectations about what was going to be like when we arrived to Krakow. During the event at the Jagiellonian University, our work mainly included coordination of the conference info desk. Our tasks consisted of collecting signatures of the participants every morning, handing out lunch tickets and answering questions that the participants possibly had about the conference program, the premises, or the city itself. We had a couple local students working with us, which was helpful, because as locals they knew all about the city. The days at the conference were fairly long, but interesting and educational. We were surprised about how schedules can change, and how much details we had to take into consideration when working with the coordination of a big event.
SAMK students Eveliina Elkevaara, Meri Cevik and Tiia Korhonen at the AMiCI final conference registration desk.
After the conference, our task was to plan a feedback
survey for the
participants. The survey collected the participants’ experiences about e.g. the
information given before the event, the practical arrangements during the event
and the program of the conference. It was nice to get authentic feedback for
our work – most importantly, to find out where we succeeded and where there is
room for improvement in the future.
Being a part
of the AMiCI final conference was one of the best experiences we have had
during our studies and it was interesting to attend an international conference
and to meet new people from all around the world. This got us thinking about
our future careers – working in the field of event organization could be
something we would like to do after graduation.
Text: Hanna Rissanen, Minna Keinänen-Toivola, Tiia Korhonen, Eveliina Elkevaara, Meri Cevik
