Olen pohtinut paljon sitä, millaiseen työelämään olen sairaanhoitajan tutkinnon suoritettuani valmistumassa. Rehellisesti sanottuna, välillä vähän jännittää. Samaan aikaan puhutaan säästöistä, henkilöstöpulasta, kestävyydestä ja siitä, että eläkeikä kasvaa. Tämä aiheuttaa muutospaineita myös hoitotyön johtamiseen. Jos johtaminen perustuu vain tehokkuuteen ja kustannuksiin, se ei tule kestämään ei taloudellisesti eikä inhimillisesti.
Eettinen johtaminen ei ole mikään pehmeä lisä johtamiseen, vaan se on tärkeä ja iso perusta koko hoitotyölle. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä eettinen johtaminen perustuu arvoihin, oikeudenmukaisuuteen, avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Se tarkoittaa sitä, että johtaja toimii johdonmukaisesti organisaation arvojen mukaisesti ja tekee päätöksiä, jotka kestävät myös moraalisen tarkastelun. (Laaksonen ym., 2020, s. 225–232).
Eettinen johtaminen tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta
Hoitotyössä johtaminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi siten, että kuunnellaanko työntekijöitä oikeasti, jaetaanko työvuorot reilusti sekä mitä tehdään, sitten kun henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Hoitajista voi tuntua siltä, että he joutuvat kantamaan yksin eettisen kuorman esimerkiksi tilanteissa, joissa potilaita on liikaa ja aikaa liian vähän. Eettinen johtaminen tarkoittaa sitä, että esihenkilö tunnistaa nämä ristiriidat eikä jätä työntekijää yksin niiden kanssa. Se tarkoittaa myös oikeudenmukaisuutta päätöksenteossa ja avoimuutta. Oikeudenmukaisuus on yksi tärkeimmistä asioista hoitotyössä. Jos työyhteisössä koetaan epäreiluutta, se näkyy heti ilmapiirissä, joka voi taas näkyä asiakkaille.
Raportti ”Hyvinvointia työstä 2030-luvulla” kuvaa, että 2030-luvulla työväestö on aiempaa ikääntyneempi ja monimuotoisempi. Yli 55-vuotiaiden osuus kasvaa ja samalla ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden määrä lisääntyy (Kokkinen, 2020, luku 3). Tämä tarkoittaa, että samassa hoitoyksikössä voi työskennellä yhtä aikaa vastavalmistunut ja eläkeiän kynnyksellä oleva kokenut hoitaja. Lisäksi kieli ja kulttuuritaustat vaihtelevat enemmän kuin ennen. Ikääntyvät työntekijät saattavat tarvita työkykyä tukevia ratkaisuja ja joustoja. Nuoremmat taas kaipaavat ohjausta, palautetta ja mahdollisuutta vaikuttaa. Monimuotoisuus tuo osaamista ja näkökulmia, mutta ilman tietoista ja eettistä johtamista se voi aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia tai väärinymmärryksiä. Johtajan tärkeä taito on kyky kohdata erilaisuus arvostavasti. Ei siten, että kaikki asetetaan samaan muottiin, vaan että jokaisen oma osaaminen pääsee esiin.
Terveydenhuollossa kustannustietoisuus on todellinen ja välttämätön asia. Henkilöstömitoitus on konkreettinen asia. Taloudellisesti voi olla välttämätöntä tai ehkä houkuttelevaa pitää miehitys minimissä. Eettisesti taas tiedetään, että liian pieni henkilöstömäärä lisää kuormitusta, virheitä ja potilasturvallisuusriskejä. Laaksonen ym. (2020, s. 228.229) korostavat, että eettinen johtaminen edellyttää vastuullisuutta ja oikeudenmukaisuutta myös vaikeissa päätöksissä. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajan on punnittava taloudellisten säästöjen ja potilasturvallisuuden välistä suhdetta ja uskallettava perustella ratkaisunsa avoimesti. Aidosti kustannustietoinen johtaja ymmärtää myös säästötoimien pitkän aikavälin vaikutukset. Jos hoitajat uupuvat ja vaihtavat alaa, säästö ei ole enää säästöä.
Tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä
Kestävä kehitys yhdistetään usein ympäristöasioihin, kuten jätteiden vähentämiseen. Se on tärkeää, mutta hoitotyössä kestävyys on paljon laajempi kokonaisuus. Se on sosiaalista kestävyyttä (reilu ja yhdenvertainen työyhteisö), inhimillistä kestävyyttä (työntekijöiden jaksamisen tukeminen) ja taloudellista kestävyyttä (resurssien viisas käyttö). Kokkinen (2020) tuo raportissaan esiin, että työurien pidentäminen ja työkyvyn tukeminen ovat keskeisiä tulevaisuuden työelämässä. Tämä ei toteudu ilman eettistä johtamista. Jos työntekijät uupuvat ennen eläkeikää, järjestelmä ei ole kestävä. Eettinen johtaminen yhdistää ympäristövastuun, taloudellisen realismin ja inhimillisen näkökulman.
Uskon, että tulevaisuuden hoitotyö tarvitsee rohkeita esihenkilöitä. Rohkeutta nostaa esiin epäkohtia, puolustaa potilasturvallisuutta sekä johtaa monimuotoista työyhteisöä reilusti. Eettinen johtaminen ei ole helppoa, mutta ilman sitä hoitotyö ei tulevaisuudessa kestä. Jos haluamme, että 2030-luvulla hoitajat jaksavat työssään ja potilaat saavat laadukasta hoitoa, johtamisen on muututtava avoimemmaksi ja inhimillisemmäksi. Toivon eniten sitä, että kun itse valmistun, pääsen työyhteisöön, jossa arvoista ei vain puhuta, vaan niiden mukaan myös toimitaan.
Lähteet
Kokkinen, L. (2020). Hyvinvointia työstä 2030-luvulla: skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Työterveyslaitos.
Laaksonen, H., Laitinen, H., Hiilamo, H., Hautaviita, P., Hyvärinen, H., & Vänni, K. (2020). Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmä. Sanoma Pro Oy. (Eettinen johtaminen, s. 225–232)
Teksti: Milla Viertonen, hoitotyön opiskelija
Kuva: Pixabay/Mohammed_hassan
Teksti perustuu Satakunnan ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijoiden Hoitotyön johtaminen ja laadunvarmistus -opintojakson tehtävään. Tehtävässä opiskelijat pohtivat eettistä johtamista, työhyvinvointia sekä kestävän kehityksen näkökulmia sosiaali- ja terveysalalla sairaanhoitajan työn arjessa. Kirjoitukset tuovat esiin opiskelijoiden ajatuksia, kokemuksia ja näkemyksiä tulevaisuuden hoitotyöstä sekä sen kehittämisestä.