Useita maapallon planetaarisia rajoja on jo ylitetty. Tämä tarkoittaa, että luonto ei ehdi palautumaan vahingoista, joita ihminen toiminnallaan aiheuttaa. Tämä lisää riskiä vakaville ympäristömuutoksille, kuten ilmaston lämpenemiselle, kuivuuden lisääntymiselle, merien saastumiselle sekä luonnonvaraisia kasvi- ja eläinlajeja vähenemiselle. Sote-alan palveluiden tuottamisesta aiheutuu merkittävä hiilijalanjälki ja tämän vähentäminen edellyttää välittömiä toimia sekä pitkän aikavälin suunnitelmia. Sote-alan palveluita ei voi enää suunnitella ympäristöä huomioimatta. Tulevaisuudessa ympäristövastuullisuuden tulisikin olla kiinteästi ja systemaattisesti mukana strategisessa suunnittelussa, eikä vain erillisenä velvoitteena.
Sote ei ole vain terveyden edistäjä, vaan myös merkittävä ympäristökuormittaja
WHO:n määritelmän mukaan terveydenhuollon tehtävänä on kansanterveyden lisääminen ja ylläpito, tätä tehtävää toteutettaessa sen tulee minimoida ympäristöön haitallisesti vaikuttavat tekijät. Sairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu terveelliset elämäntavat kuten liikunta, kasvipainotteinen ruokavalio, lähiluonnosta nauttiminen, kierrätys ja energian säästö. Tällä ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää sairastavuutta, samalla kun ne ovat kustannustehokkaita ympäristötekoja.
Samanaikaisesti sote‑alan ympäristövaikutukset ovat tosiasia, jota ei voi enää ohittaa. Ala tuottaa 6,5 % Suomen hiilijalanjäljestä. Suurimmat päästöt syntyvät rakennusten energiasta, kuljetuksista ja palveluhankinnoista – asioista, joihin strategisella tasolla voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät.
Yhdessä kohti ympäristövastuullisempaa tulevaisuutta
Ympäristövastuullisuus tarkoittaa WHO:n määrittelemänä laajaa vastuuta ympäristöstä ja yhteiskunnasta, ihmisistä ja tulevista sukupolvista. Palvelut tulee tuottaa kestävästi, mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaen sekä luonnonvaroja säästäen. Ympäristövastuu saatetaan kokea eettisenä asiana ja tätä voi olla vaikea havaita sote-alan arjessa. Taustalla on kuitenkin EU:n sekä Suomen poliittista ohjausta ja lainsäädäntöä, jotka velvoittavat ympäristön huomioimisen päätöksenteossa. Ekologisuus voi olla myös taloudellista. Oikeanlaisilla toimilla sote-alalla voidaan säästää rahaa ja vähentää ympäristökuormaa.
Johtajan rooli kestävän sosiaali- ja terveydenhuollon rakentajana
Yksittäisen työntekijän rooli vaikuttaa pieneltä, mutta yhdessä ja yhteistyöllä saadaan aikaan isoja muutoksia ja sote-alan suuntaa käännettyä kohti kestävää kehitystä. Työyhteisössä muutos edellyttää johtajuutta, tukea ja motivointia. Ympäristöasioissa esihenkilön työ on vaikuttamistyötä asennemuutoksen edistämiseksi sekä muutoksen johtamista. Ympäristökestävyyden parantamiseen on olemassa kannustimia kuten kustannussäästöt, tueksi näille tarvitaan selkeä ohjeistus konserni- ja valtiotasolla.
“Tulevaisuuden hoitajat haluavat työskennellä arvojensa mukaisesti. “
Imagoon perustuvien kannustimien luominen sekä sertifioinneista ja palkinnoista saatavat kannustimet lisäävät muutoksenteon houkuttelevuutta. Nämä nostavat myös yrityksen imagoa houkuttelevana työnantajana sekä yhteistyökumppanina. Tämän hetken lapsia ja nuoria kiinnostavat ympäristöasiat enemmän kuin aikaisempia sukupolvia – juuri he ovat tulevaisuuden kollegoitamme. Hoitajia ohjaa vahvasti eettisyys ja arvot, tulevaisuuden arvoihin kuuluu ennen kaikkea ympäristö. Kun työntekijän eettinen ajatusmaailma kohtaa työnantajan kanssa, se lisää työntekijän hyvinvointia ja pitovoimaa alalla.
Toteutuuko ympäristövastuullisuus sote-alalla – vai jääkö se puheiden tasolle?
Sote-palveluissa toiminnan ydin on turvata potilaalle tämän tarvitsemat palvelut laadukkaasti ja potilasturvallisuutta noudattaen. Potilasturvallisuuteen vedoten terveydenhuollossa käytetään paljon yksittäispakattuja ja kertakäyttöisiä tarvikkeita. Samanaikaisesti organisaatioiden säästötoimet lisäävät henkilökunnan kuormittuneisuutta. Työ pitäisi tehdä laadukkaasti vähemmällä henkilöstöllä. Arjen haasteiden keskellä ympäristöasiat jäävät toissijaisiksi, vaikka ne tunnistetaankin tärkeiksi. Ympäristövastuullisuuden edistäminen edellyttäisi kehittämistyötä ja tälle ei useinkaan ole aikaa.
“Ei kenenkään asia – vai kaikkien asia? “
Ympäristövastuullisuus ei välttämättä kuulu kenenkään vastuualueelle, usein se koetaan ylimääräisenä velvoitteena. Suurimpana haasteena on, että kestävälle kehitykselle ei ole strategista ohjausta. Usein asiat vaan jäävät tekemättä. Ympäristövastuullisuuden toteutumattomuudelle on monia rakenteellisia syitä – myös monia mahdollisuuksia vaikuttaa tämän toteutumisen edistämiseksi.
Asioihin voidaan vaikuttaa, kun suunta ja tahtotila ovat selkeät
Hyvinvointialueille siirtymisen myötä palveluita kehitetään ja yhtenäistetään. Näemme, että tässä tarjoutuu mahdollisuus ekologisesti kestävien toimintatapojen ohjaukseen, kehittämiseen ja uudistamiseen. Jotta muutos saadaan toteutumaan, tulee ympäristövastuu nostaa strategiseen päätöksentekoon samalle tasolle taloudellisten ja toiminnallisten asioiden kanssa.
Ympäristövastuu ei ole erillinen lisätehtävä, vaan osa perustehtäväämme: suojella ihmisten terveyttä myös pitkällä aikavälillä. Kun ympäristö kuormittuu, terveys kuormittuu – ja tämä näkyy väistämättä kasvavana palvelutarpeena. Ympäristönsuojelu ei ole projekti, jonka voi siirtää syrjään kiireen keskellä, vaan strateginen johtamiskysymys, joka määrittää organisaation suunnan, resurssit ja vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.
Ympäristövastuu ei ole vain osa hyvää johtamista, se on osa terveydenhuollon ydintehtävää ja tulevaisuuden turvaamista. Se on investointi, joka vahvistaa organisaation toimintakykyä, vähentää riskejä ja rakentaa terveempää yhteiskuntaa. Ja mikä tärkeintä: muutos ei vaadi täydellisyyttä. Pienilläkin teoilla voidaan saada aikaan suuri vaikutus, kunhan päätämme toimia yhdessä ja johdonmukaisesti. Meidän roolimme tulevaisuuden soten kehittäjinä ja johtajina on merkittävä siinä, mihin suuntaan sotesektori kehittyy ympäristövastuullisuuden suhteen.
Kirjoittajat: YAMK-opiskelijat Saana Halkola , Teija Peltonen ja Jannica Slutbäck, Hyvinvoinnin uudistuva asiantuntijuus ja johtaminen
Lähteet
Dufva, M., Kiiski-Kataja, E., Lähdemäki-Pekkinen, J. (2026). Megatrendit 2026 – Sitran selvityksiä 251. Haettu 10.3.2026 osoitteesta https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2025/12/Sitra_Megatrendit_2026_Selvitys_web.pdf
Ilmasto-opas (2025). Sosiaali- ja terveydenhuollon hiilijalanjälki koostuu useasta tekijästä. Tietoa ilmastonmuutoksesta toimialoille. Haettu 14.2.2026 osoitteesta https://www.ilmasto-opas.fi/artikkelit/sosiaali-ja-terveydenhuollon-hiilijalanjalki-koostuu-useasta-tekijasta/
Koljonen, T., Honkatukia, J., Maanavilja, L., Ruuskanen, O., Similä, L. & Soimakallio, S. (2021). Hiilineutraali Suomi 2035 – ilmasto- ja energiapolitiikan toimet ja vaikutukset (HIISI). Synteesiraportti – Johtopäätökset ja suositukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2021:26. Haettu osoitteesta 10.3.2026 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/ce097382-523a-4eaf-ae79-96ab2ae5e734/content
World Health Organization (2017). Environmentally sustainable health systems: a strategic document. Haettu 6.3.2026 https://www.who.int/publications/i/item/WHO-EURO-2017-2241-41996-57723
World Health Organization (2020). Health care without harm: Health care’s climate footprint. Haettu 16.3.2026 osoitteesta: https://sustainability.emory.edu/wp-content/uploads/2020/06/HealthCaresClimateFootprint_090619.pdf
Alkuperäinen teksti on tuotettu osana ympäristövastuullisuutta käsitteleviä opintoja.