Perjantaina 11.10.2019 vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka kunniaksi Plan International järjesti Girls Takeover -päivän.
Päivän aikana tytöt ja nuoret naiset ympäri maailmaa astuivat päiväksi poliittisten päättäjien, yhteiskunnallisten ja taloudellisten johtajien virkaan. Vuoden 2018 kampanjan aikana tytöt valtasivat yli 2000 johtajan paikan, 70 eri maassa. Tänä vuonna minut valittiin Porin Lyseon lukion opiskelijoiden joukosta kampanjaan mukaan. Johdin päivän ajan Satakunnan ammattikorkeakoulua toimitusjohtaja, rehtori Jari Multisillan rinnalla.
Päivä alkoi johtajan työpisteeltä.
Päivä alkoi tutustumiskierroksella talossa. Kierroksen aikana minulle konkretisoitui, kuinka isosta paikasta on kyse. Opiskelijoiden sekä henkilökunnan määrä yllätti minut todella. Yksi mieleenpainuvimmista asioista olikin huikea yhteishenki, joka vallitsi henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.
Pääsin mukaan kansainvälisistä asioista vastaavan tiimin palaveriin. Palaveri oli erittäin mielenkiintoinen. SAMK tekee laajaa yhteistyötä eri maiden kanssa, ja on kansainvälisellä tasolla kiinnostava. Myös ulkomaisten opiskelijoiden, sekä vaihto-opiskelijoiden määrä oli positiivinen yllätys.
Iltapäivällä Opiskelijakunta SAMMAKKO esitteli toimintaansa. Sain kuulla opiskelijakunnan tarjoamista palveluista, eduista sekä tapahtumista. Minulle tuli erittäin hyvä kuva SAMMAKKOn toiminnasta. Hienoa, että SAMMAKKO jaksaa toimia niin hyvin onnellisten opiskelijoiden eteen! Samankaltaisia palveluita voisi tuoda myös lukioon.
Opiskelijakunta SAMMAKKO kertoi toiminnastaan.
Loppupäivä vierähti sairaanhoitajaopiskelijoiden tuntia seuraten. Heillä oli aiheena kanylointi. Tuntia oli mielekästä seurata, sillä en ole ikinä päässyt seuraamaan tämän kaltaista käytännön opetusta. Simulaatioluokan ympäristö oli erittäin aidon tuntuinen ja antaa varmasti hyvät valmiudet työelämään.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden kanylointia oli mielenkiintoista seurata.
Päällimmäisenä mieleeni jäi todella hyvä kuva SAMKista ja rehtorin työstä. Helposti voisi olettaa rehtorin viettävän kaikki työpäivät tietokoneen ja papereiden äärellä, todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Työnkuvaan kuuluu matkustamista, verkostoitumista ja ennen kaikkea suuri vastuu.
64 bright young minds from over 30 countries tackled the energy transition. Our great team ”Energy Unlocked” won the award of the ”Most creative idea” with the project about sustainable energy communities of the future that emphasize the meaning of the end user.
The International Clean Energy Challenge, organised from 22-26 July 2019 in Upper Austria by the OÖ Energiesparverband, brought together 64 highly-qualified young professionals from more than 30 countries and 11 partner companies for an event of collaborative innovation.
I was selected from over 200 applicants to participate in the event. The
participants selected were mostly young professionals working in businesses,
industry, energy agencies, associations, public bodies and research
institutions with a diversity of educational backgrounds including engineering,
economy, architecture, business administration, chemistry, mathematics, law,
political science and more.
In teams, we tackled real-life challenges presented by the partner organizations
on topics relating to energy efficiency and renewable energy in industry,
buildings, e-mobility and more. My team consisted of me, Evangelos Zacharis (Greece),
Véronique Groulx (Canada), Jorge Andrey Sterner (Spain), Martina Blazheska (Macedonia)
and Magdalini Psarra (Denmark) and of our mentor Christian Pillwein (Austria)
from Beckhoff.
My team was assigned to a specific company challenge given by Beckhoff. Work
on the challenge consisted of a combination of brainstorming activities,
autonomous group work and peer-review sessions. The company representatives
were present throughout the entire event and offered valuable support and
professional coaching.
We started off with a “world hugging, larger than life idea” that made us all feel confused of what we were actually aiming for. We had three days of intensive time to work. Luckily, the organizer had arranged many peer-review sessions with different techniques that made us prioritize our idea. We finished off with a clear idea that we were proud to present.
In the final session, each group presented its solutions to a jury
consisting of management-level representatives of the partner companies as well
as the regional energy commissioner. Awards were presented in 4 categories:
”Best presentation”, ”Most creative idea”, ”Strongest
business opportunity” and ”Best solution for the company
challenge” as well as for the best event photo.
The event was organised by the OÖ Energiesparverband,
the regional energy agency and organiser of the annual international conference
World Sustainable Energy Days. It was held also in the context of the NEFI project
Indugrid.
Ruotsin kielen ammatilliset perusopinnot antavat valmiuksia käyttää ruotsin kieltä. Hälsa och välfärd i Sverige -kurssi antaa mahdollisuuden testata näitä valmiuksia elävässä elämässä ja aidossa ympäristössä. Kävimme sekä alan kohteissa että kulttuurikohteissa.
Vapaasti valittaviin opintoihin kuuluva Hälsa och välfärd i Sverige toteutettiin opintomatkana Tukholmaan 2.–5.6.2019. Aiheena oli terveys ja hyvinvointi Ruotsissa, ja kurssi oli suunnattu kaikille SAMKin sotealan opiskelijoille.
Tukholma mereltä
Opintojakson on mahdollistanut jo monena vuonna Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB) lahjoittamalla SAMKille stipendin tätä opintomatkaa varten.
Ruotsin kieltä pääsimme kuulemaan ja puhumista harjoittelemaan koko matkan ajan myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Reissussa oli mukana kaksi opettajaa, Mari Linna ja Airi Westergård sekä 12 eri alojen opiskelijaa (kolme geronomi-, kaksi kuntoutuksen ohjaaja-, yksi fysioterapeutti- ja kuusi sairaanhoitajaopiskelijaa). Olimme eri-ikäisiä, mutta se ei rennolla opintomatkalla haitannut. Yövyimme tulo- ja menomatkalla laivalla ja yhden yön hotellissa Tukholmassa.
Fotografiska museum puhutteli
Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme Fotografiska-valokuvamuseoon, jossa tutustuimme usean valokuvaajan töihin, muun muassa Jesper Walderstenin All Over -näyttelyyn, jossa oli puhuttelevia kuvia ja moniulotteisia mietelauseita, Vincent Petersin Light Within -muotokuviin, Scarlet Hooft Graaflandin Katoavat jäljet (Vanishings Traces) -kuviin ja Rahul Talukdarin ahdistaviin katastrofikuviin.
Teosten tekstit oli kirjoitettu ruotsiksi ja englanniksi, joten jos ei täysin ymmärtänyt lukemaansa ruotsiksi, pystyi tarkistamaan asian englannin kielellä. Erittäin mielenkiintoinen museokohde ja ajatuksiin jäävät näyttelyt, jota voimme suositella kaikille.
Jesper Waldersten: All Over
Vincent Peters: Light Within
Scarlet Hooft Graafland: Vanishings Traces
Rahul Talukdar: Made in Bangladesh
Villa Tollaren toimintakulttuurin olennainen osa: sukupolvien kohtaaminen
Valokuvamuseon jälkeen matkasimme linja-autolla Nackassa sijaitsevaan Villa Tollaren yksityiseen hoitokotiin.
Meidät otettiin täällä todella hienosti vastaan ja saimme kahvin lomassa kuulla ruotsin kielellä Tollaren toiminnasta. Ruotsin kielen kuuleminen ja puhuminen tapahtui myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Villa Tollare toimii tiiviissä yhteistyössä samassa kiinteistössä olevan Lilla Tollaren eli esikoulun kanssa. Toimintakulttuurin olennainen osa siellä on sukupolvien välinen kohtaaminen, mikä tuo sisältöä sekä ikäihmisten että lasten arkeen.
Asukkailla voi olla taustalla joko fyysinen tai psyykkinen sairaus, mikä aiheuttaa avun tarvetta. Henkilökunnan työtä helpottaa teknologia – asukkaan kotiin mentäessä eteisessä oleva iPad-tabletti avautuu työntekijälle henkilökohtaista läpyskää näyttämällä ja siitä näkyy kaikki tämän asukkaan hoidon kannalta tarpeellinen tieto, esimerkiksi vaikkapa fysioterapeutin video siirtämistekniikasta ja ajantasainen tieto lääkityksestä.
Uusimpana hankintana heillä oli Tovertafel-projektori, joka heijastaa interaktiivisia kuvia ja tekstejä, jotka aktivoituvat kosketuksesta. Esimerkiksi syksyn lehtiä voi lakaista lattialta pois tai yhdistellä sananlaskuun kuuluvia lauseita oikeaan järjestykseen.
Asenne Ruotsissa on yksilöä arvostavampi ja kunnioittavampi, siellä ei puhuta esimerkiksi dementikosta, vaan henkilöstä, jolla on muistiongelma. Myös tupakointiin suhtautuminen oli erilaista kuin Suomessa: 4-kerroksisessa Villa Tollaressa oli vain yksi parveke, jolla tupakointi ei ollut sallittua.
Tollaresta palattuamme meillä oli loppupäivä vapaata aikaa käydä syömässä, ostoksilla, kulttuurikohteissa tai muuten tutustua Tukholmaan. Olimme jokainen saaneet bussi- ja metroliput, joiden kanssa oli helppo liikkua kaupungissa.
Suomikotiin olisi hieno päästä harjoitteluun
Seuraavana aamuna matkasimme metrolla Tukholman suomalaisuuden kehtoon, Suomikotiin.
Meidät otettiin myös tänne avosylin vastaan ja saimme nauttia ruotsinsuomalaisten ihanasta vieraanvaraisuudesta. Tämä oli kiva paikka, jonne olisi hienoa päästä työharjoitteluun – ottavat mielellään opiskelijoita vastaan.
Piironki ja pöytäryhmä
Nojatuolisoppi
Presidentit
Suomikodissa syödään ”rehellistä suomalaista kotiruokaa”.
Ruotsissa asuvat, erityisesti Tukholman alueen suomalaiset vanhukset, voivat päästä kotikunnan maksusitoumuksella asumaan Suomikotiin. Siellä soi suomalainen musiikki, verhot ja pöytäliinat ovat sinivalkoisia ja hoitajat puhuvat asukkaille suomea. Dokumentointikieli on kuitenkin ruotsi.
Erilaisia aktiviteetteja ja yhteisiä hetkiä on muun muassa kahvilatoiminnan, kasvien kasvatuksen ja ulkoilun muodossa. Ruotsissa maksajataho edellyttää, että virikkeitä on tarjolla vähintään kaksi arkipäivää kohden. Saunaan pääsee halutessaan kerran viikossa, saunassa voi käydä jopa kotona asuvan puolison kanssa.
Suomikodin sauna
Saunaloru
Palveluasuntojen varustetaso ja apuvälineet ovat parempia kuin Suomessa. Henkilökuntaan kuului myös vahtimestareita, mikä ei Suomessa liene tavallista.
Toimintaterapeutti esittelee Suomikodin apuvälineitä – ergonominen suihkutuoli.
Asukashuone: nosturin kattokiskot
Vahtimestari on tärkeässä roolissa. Vierailumme aikana hän istutti kesäkukkia asukkaiden kanssa Suomikodin omassa puutarhassa. Hän oli rakentanut puutarhaan myös jäätelökioskin.
Vapaasti valittavat kulttuurikohteet
Vapaa-ajalla saimme nauttia ihanan lämpöisestä alkukesän auringonpaisteesta ja valita itse jonkin kulttuurikohteen, johon tutustua. Ryhmäläiset kävivät muun muassa Abba-museossa, Kuninkaanlinnassa, Globenin maisemahissillä ja vanhassa kaupungissa. Tarjontaa kaupungissa oli yllin kyllin.
Globenin SkyView-pallosta oli upeat maisemat yli kaupungin.
Korkeanpaikankammoiselle SkyView saattaa olla hieman pelottava kokemus.
Globenin ostoskeskuksessa me geronomiopiskelijat tutustuimme taiteilija Yoko Onon ideoimaan Toiveiden puuhun, johon kuka tahansa sai jättää oman toiveensa muiden nähtäväksi – yksi hieman erilainen ja mielenkiintoinen näkemys hyvinvointiin sekin.
Yksityiskohta
Hälsningar!
Teksti ja kuvat: Marika Pääkkönen, Tuire Tammi ja Johanna Uusitalo, opiskelijat geronomiopiskelijoiden ryhmästä AGE17SP
SAMKin rehtori ja toimitusjohtaja Jari Multisilta vieraili Namibiassa huhtikuussa 2019. Vierailu oli uuden rehtorimme ensimmäinen, mutta tärkeä jatkumo SAMKin yhteistyölle Namibiassa.
Namibia on yksi niistä lukuisista maista, jossa suomalaista koulutusta ja osaamista pidetään suuressa arvossa. Opetuksessa SAMK ja Namibian toimijat ovat työskennelleet yhteistyöprojekteissa, kuten merenkulun koulutukseen projekteissa MARINAM ja MARIBIA sekä käynnissä olevassa MARIBILIS-projektissa. Namibian teknillisen yliopiston (NUST) kanssa SAMK on solminut yhteistyösopimuksen (MOU). Kaupunkikehitystä tutkittiin NAMURBAN-projektissa ja NAMHUBissa ns. vihreää logistiikkaa. Lisäksi suomalainen koulutusvientidelegaatio vieraili Namibiassa syksyllä 2016.
”Tutustuminen keskeisiin henkilöihin on tietysti avain onnistuneelle yhteistyölle myös jatkossa”
Useiden merkittävien projektien valossa rehtorin vierailu Namibiassa oli siis enemmän kuin tervetullutta. Tapaamisissa keskusteltiin yhteistyön nykytilasta sekä mahdollisista tulevaisuuden yhteistyömuodoista. Matkalla rehtori Multisilta pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan Eteläisen Afrikan maahan, sen koulutusjärjestelmään, ihmisiin ja jopa luontoon ja eläimiin. Matkan aikana konkretisoitui erityisesti koulutuksen merkitys yhteiskunnallisessa kehityksessä.
Näin rehtori Multisilta luonnehti matkaansa Namibiaan:
”Ennen matkaa olin kuullut SAMKin yhteistyöstä namibialaisten kanssa jo paljon. Mahdollisuus tutustua paikan päällä ihmisiin ja ympäristöön antoi perspektiiviä yhteistyölle. Tutustuminen keskeisiin henkilöihin on tietysti avain onnistuneelle yhteistyölle myös jatkossa. Lisäksi oli mielenkiintoista olla osaltaan mahdollistamassa hankkeessa mukana olevien yritysten yhteistyötä namibialaisten kanssa.
Namibia on kiinnostava maa, joka kehittyy koko ajan. Oman kokemukseni perusteella suomalaista osaamista arvostetaan Namibiassa.”
Rehtori Multisilta piti avajaispuheenvuoron SAMKin vetämän Central Baltic SME Aisle -projektin seminaarissa ”Doing business through SME Aisle” Namibian teknillisen yliopiston (NUST) auditoriossa. Paikalle kerääntyi yli 140 osallistujaa.
Namibian teknillisen yliopiston (NUST) dekaani Samuel John esitteli rehtorillemme kampusta ja sen luokkahuoneita.
Rehtori Jari Multisilta ja hankepäällikkö Heikki Koivisto (SAMK) SME Aisle -projektin väreissä.
Welwitchian terveysalan oppilaitoksessa rehtori Multisilta tapasi laitoksen rehtorin Scholastika Iipingen. Vierailusta Iipinge sai muistoksi SAMKin viirin.
Martti Ahtisaaren koulussa keskusteltiin suomalaisen koulutuksen menestystekijöistä sekä mahdollisista yhteistyön muodoista.
Namibian yliopistossa (UNAM) rehtori Multisilta sai opastetun kierroksen kampuksella.’
Opetus- ja kulttuuriministeriölle 2.5.2019 jätetyssä jatkuvan oppimisen työryhmän väliraportissa tarkasteltiin useita tapoja lisätä rahoitusta oppijoille. Tähän keskusteluun voi lisätä ajatuksen uudesta jatkuvan oppimisen tarpeita palvelevasta yksilölähtöisestä verovähennyksestä.
Yritys voi vähentää laajemmin kuin henkilöt tekemiään osaamispanostuksia verotuksessaan
Nykyisinkin työntekijä voi vähentää tulonhankintavähennyksenä nykyisen työnsä vaatimaa ja siitä saatavaa tuloa turvaavaa koulutusta. Yritys puolestaan voi niin ikään vähentää verotuksessa henkilöstönsä koulutuksen menoja normaalisti toimintansa verovähennyskelpoisina menoina ja saada vieläpä työnantajan koulutusvähennyksenä laskennallista lisävähennystäkin.
Työnantaja voi panostaa saman konsernin piirissä tarvitsemansa uudenkin osaamisen hankkimiseen, kunhan kyse on yrityksen intressistä saada henkilölleen yrityksen toiminnassa jatkossa tarvittavaa osaamista. Jos haluamme mahdollistaa henkilöille enemmän omaehtoista uuden oppimista kuin esimerkiksi aikuiskoulutustuki yksin tekee, voisi verotukseen tuoda uuden vähennyksen nimenomaan uuden, nykyisen työn ulkopuolelle menevän osaamisen hankkimiseen.
Isot muutokset vaativat usein isoja panostuksia
Koska oleelliset uudet osaamiset vaativat isoja aika- ja rahapanostuksia ja kaupallisesti järjestetyt täydennyskoulutukset ovat selvästi julkisesti tuettuja avoimen korkeakoulun opintoja kalliimpia, tulee vähennyksen mahdollisen ylärajan olla useita tuhansia euroja vuodessa. Uuden osaamisen investointiluonteen takia tällaisen verovähennyksen tulee poiketa esimerkiksi kotitalousvähennyksestä siten, että vähennys olisi tehtävissä verosta usealle (tulevalle) vuodelle jaksotettunakin.
Jos koulutuksen tuloksena on uusi, vähintään samantasoinen tutkinto kuin henkilöllä jo on taikka Koski-palveluun viety virallinen osasuoritus tai hankittu pätevyys, vähennys verosta voisi olla 90 % tai jopa 100 % hyväksyttävistä menoista (vrt tulonhankkimisvähennykseen hyväksyttävät menot). Alaraja voisi olla 100 euroa, siihen mahtuu 5 op avointa korkeakoulua.
Vähennys verosta kannustaisi pienituloisiakin
Jos todella haluamme kannustaa ihmisiä ammatilliseen uusiutumiseen, vähennys verosta (tulevillekin vuosille jaksottuna) kannustaa pienituloisiakin. Verovähennyksen hallinnointi on yksinkertaisempaa kuin erilaiset tilimallit, joita edellä mainitussa työryhmäraportissa on esitelty.
Verovähennyksen perustelemiseksi suhteessa kolmikantaisiin malleihin voidaan myös kysyä, onko yksilön uratoiveista lähtevä uuden oppiminen kuitenkin enemmän koko yhteiskunnan etu kuin työnantajille sälytettävä lisäkustannus. Työnantajien roolina on olla aktiivisia kehittämään yrityslähtöisesti tarvittavia osaamisia.
Rapautuuko veropohja, syntyykö vaikutuksia ja mitä lopulta maksaisi?
Erilaisista verovähennyksistä on vuosien saatossa pyritty pois verotuksen yksinkertaistamiseksi. Jos jatkuvaa oppimista pidetään tärkeänä muutenkin kuin juhlapuheissa, on rohjettava ajatella tämäntyyppisiäkin keinoja. Peruskoulutuksesta ja tutkinnon suorittamiseen taikka lisäpätevöitymiseen tähtäävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneita menoja on oikeus- ja verotuskäytännössä yleensä pidetty verovelvollisen vähennyskelvottomina elantomenoina. Tätä verotuksessa sovellettavaa tutkintokoulutuksen ”elantomenorajausta” tämän ehdotuksen onkin tarkoitus kyseenalaistaa. Voitaisiinko verotusta muuttaa oppimisinvestointeja selvästi suosivaksi (toisesta tutkinnosta alkaen) ja laajentaa siten jatkuvan oppimisen rahoitustapoja nykyisestään.
Kodin remonttiin saa verovähennystä, entä osaamisen remonttiin? Kuva Stefan Schweihofer, Pixabay.
Aikojen kuluessa on kokeiltu erilaisia elinikäisen oppimisen vauhdittamiskeinoja, joista kokemuksena on aina jonkinlainen käynnistymisviive uusien mahdollisuuksien tunnettuuden luomisessa. Mahdollisen kokeilun tulee siten olla riittävän pitkä. Miten olisi viisivuotinen kokeilu kolmen vuoden loppuunsaattamisviiveellä? Vaikka uusi verovähennys olisi vastaus rahallisen panostamisen mahdollistamiseen, jää edelleen kysymys siitä mitä uutta osaamista sisällöllisessä mielessä itse kunkin kannattaisi hankkia.
Esa Rahiala
AMK-erityisasiantuntija (talous ja hallinto)
Tämä puheenvuoro edustaa pitkän linjan aikuiskoulutustoimijan omaa näkemystä eikä ole organisaation virallinen kannanotto.
Digitaalisuus on tullut osaksi hoitotyötä. Tämän päivän sairaanhoitajilta odotetaan laaja-alaisia osaamista myös digitaitojen suhteen. Hoitoalalla digitaalisuuden käsite on kuin palapeli, joka koostuu potilastietojärjestelmistä aina mobiilihoitajan taulutietokoneeseen asti. Tietotekniikka kehittyy vauhdilla ja sitä on valjastettu lähivuosina yhä enemmän osaksi terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tämä asettaa myös hoitotyön koulutukselle uusia haasteita. Näihin haasteisiin pyrimme vastaamaan kehittämällä verkkovälitteisen case-simulaatiopilotin ”DigiHoitaja kotikäynnillä” Satakunnan ammattikorkeakoulussa.
Verkkovälitteinen case-simulaatio pilotoitiin toukokuussa 2019. Pilottiin osallistuneet sairaanhoitajaopiskelijat olivat joko jo opinnollistaneet tai opinnollistamassa Gerontologinen hoitotyö ja kotisairaanhoito -opintojaksoa eli opiskelijat opiskelevat opintojakson sisällöt itsenäisesti työpaikallaan ikääntyvien parissa työskennellen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja he olivat sekä suomenkielisen että englanninkielisen sairaanhoitajakoulutuksen opiskelijoita, mikä toi lisähaastetta verkon välityksellä tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Pilotointi toteutettiin Webex-pohjaisen Hill-verkkoneuvotteluohjelman avulla. Kaikki opiskelijat osallistuivat simulaatioon omien mobiililaitteidensa kautta kotonaan.
Case-simulaation pedagoginen rakenne pilotin runkona
Pilotointi toteutettiin case-simulaation rakenteen mukaisesti. Siihen kuuluu olennaisena osana simulaatiotilannetta edeltävä esitehtävä, jonka opiskelijat olivat saaneet viikkoa aiemmin tutustuttavakseen. Esitehtävä muodostui kotisairaanhoitajan kotikäynti -videosta sekä kahdesta digihoitajuutta käsittelevästä artikkelista, joiden avulla opiskelijat valmistautuivat simulaatiotilanteeseen.
Simulaatiotilanteen ensimmäinen osa sisältää aktivoivan aloituksen eli opiskelijoille kerrottiin simulaation tavoite. Pilotin ollessa kyseessä tavoitteita asetettiin yksi: opiskelija tutustuu digihoitajan rooliin. Aluksi opiskelijat pohtivat kotikäynnille keskeisiä havainnoitavia asioita pohjautuen opintojaksolla käsiteltyihin alueisiin, jotta taataan onnistunut digihoitajan verkkovälitteinen kotikäynti.
Case-simulaation pedagogisen rakenteen mukaisesti seuraava vaihe on simulaatiotilanteen toteutus. Kolme vapaaehtoista opiskelijaa kokeilivat digihoitajan roolia. Opiskelijat haastattelivat ikääntynyttä asiakasta kukin vuorollaan viidestä kymmeneen minuuttia ja samalla muut osallistujat toimivat havainnoitsijoina.
Case-simulaation pedagogisen rakenteen mukaisesti simulaatiotilanteen viimeisessä osassa eli oppimiskeskustelussa keskusteltiin sekä toimijoina olleiden opiskelijoiden, havainnoitsijoiden että asiakkaana toimineen opettajan tuntemuksista simulaatiotilanteesta. Tärkeintä on nähdä onnistumiset ja välttää negatiivisuutta – simulaatiotilanne ei ole koskaan testi, vaan siinä oppiminen on keskiössä. Yhdessä todettiinkin, että digihoitajuus vaatii laaja-alaista ammattitaitoa, itsenäistä päätöksentekokykyä sekä kykyä hyödyntää teoriatietoa päätöksenteon tukena lyhyellä kotikäynnillä.
Lisää digitaalisuutta simulaatioihin
Opiskelijat olivat innostuneita verkkovälitteisestä case-simulaatiosta ja kokivat sen olleen hyödyllinen kokemus tulevaisuuden hoitotyössä. Vastaavia simulaatioita toivottiin lisää. Simulaatioiden tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiuksia vastata työelämän vaatimuksiin ja harjoitella, jopa epäonnistua, turvallisessa ympäristössä: virheistä oppii parhaiten. Simulaation avulla esimerkiksi hoitotyössä välttämättömän suomen kielen harjaannuttaminen on mahdollista – turvallisesti.
Opiskelijat kertoivat simulaatiotilanteen jälkeen, kuinka haasteellista on havainnoida asiakkaan vointia vain verkon välityksellä: asiakasta voidaan havainnoida vain sen verran, mitä on nähtävissä ja kuultavissa. Keskustelua herätti myös se, ettei kameran välityksellä pysty näkemään esimerkiksi potilaan vointia havainnoidessa oleellista ihonväriä tai asiakkaan ympäristöä. Digitaalisen kotikäynnin todettiin olevan lähitulevaisuudessa kuitenkin hyvä lisäapu kotisairaanhoidossa, mutta edelleen tarvitaan perinteisiä kotikäyntejä.
Sini-Charlotta Kamberg ja Johanna Jalonen
Pilotoinneissa parasta on uuden oppiminen niin opiskelijan kuin opettajan näkökulmasta. Pilottiin osallistuneiden opiskelijoiden antaman palautteen mukaan uudistettu ”DigiHoitaja kotikäynnillä” -case-simulaatio testataan uudelleen toukokuun lopulla. Tavoitteena on lähitulevaisuudessa laajentaa verkkovälitteisiä case-simulaatioita myös moniammatillisesti. Ottakaa yhteyttä ja ideoidaan yhdessä lisää!
Teksti: Johanna Jalonen & Sini-Charlotta Kamberg
Kirjoittajat ovat innokkaita digitaalisuuden soveltajia.
Tekikö mielesi heittää ruotsin oppikirjat nuotioon, roviolle, jossa ne palavat tulessa ikuisesti unohduksiin? Vai tulitikkujen puutteessa heitit kirjat vain menemään uskoen, että et niitä enää koskaan tarvitsisi missään ikinä? Toivoitko myös ruotsin maikalle näkymättömyyden viittaa tai menolippua Ruotsinmaalle?
Niin teimme mekin. Pakkopullaa ja pakkoruotsia, yläasteelta lukion kautta ammattiopintojen pakollisiin jaksoihin. Ruotsin kielioppia ja epäsäännöllisiä verbejä. Käsittämättömiä poikkeussääntöjä ja vuorolukua oppitunneilla. Sanakokeita ja kuunteluharjoituksia, monivalintavaihtoehtoja ja mielikuvituksettomia artikkeleja. Lähes painajaismaiset muistot ruotsin tunneilta. Ja vakaa käsitys siitä, että tätä en ikinä käytä tai tarvitse. Onneksi elämä heitti eteemme mahdollisuuden muuttaa mielipidettämme ja ennen kaikkea mahdollisuuden aktivoida muistin syövereistä kauan sitten opiskellut ruotsin kielen alkeet. Haluamme jakaa kanssanne kokemuksenne ja rohkaista kaikkia ottamaan haltuun ruotsin kieli heti alkumetreiltä – uskokaa: se kannattaa.
Ensimmäinen tarina siitä, miten rohkeus voittaa epäröinnin ja lopputuloksena syntyy rakkaus ruotsin kieleen. Tämän tarinan teille kertoo Terhi Mäkelä:
”Peruskoulun päättyessä yksi asia oli varma: ruotsin kirjat poltetaan. Tässä elämässä ei sellaista tilannetta tule, että ruotsia tarvitsen, enkä haluakaan. Kului vuosia, toimin erilaisissa työtehtävissä ja eräänä päivänä löysin itseni Viking Linen työhaastattelusta. Kuten varmaan tiedätte, Viking Line on ahvenanmaalainen varustamo, jonka työkieli on ruotsi. Haastattelija kysyi, pärjäänkö ruotsin kielellä. Palo laivalle töihin oli kova ja luottamus omiin olemattomiin ruotsin kielen kykyihin kävi äärirajoilla. Päätin pärjätä. Siitä se alkoi, jokapäiväinen ruotsin kielen käyttö. Voi kuinka paljon helpommalla olisikaan päässyt, kun jo peruskoulussa olisin ottanut tosissani kielen opiskelun. Kantapään kautta, monien kielikommellustenkin kera, ruotsin puhuminen ja kirjoittaminen helpottui. Syntyi rakkaus ruotsin kieleen. Siinä samassa uskallus auttaa asiakkaita monella muullakin kielellä vahvistui. Tänään puhun sujuvasti ruotsia, soittelen ystäville Tukholmaan lähes päivittäin ja koen ruotsin kielen suureksi rikkaudeksi, jota kannattaa vaalia.”
Toinen tarinamme vie yli kolmenkymmenen vuoden taakse aikaan, jolloin kielistudiot olivat harvojen herkkua ja tärkeintä oli osata moninaiset kielioppisäännöt. Olisiko kuitenkin ollut viisasta suhtautua asiallisemmin ruotsin kielen opiskeluun, sitä pohtii Marjo Jaspa:
”Opiskelin vuosikymmeniä sitten ruotsia, ensimmäisten peruskoulun yläastevuosien jälkeen varmaan enemmän tai vähemmän pakkoruotsina. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen kauppaopistossa liiketalousruotsin tunnit olivat järkyttäviä vuorolukuistuntoja, joiden muistot ovat onneksi suuremmalta osin aika kullannut. Minkäänlaista käsitystä ruotsin kielen tarpeellisuudesta ei ollut, ei edes vaikka läheisiä sukulaisia asui Ruotsissa. Voi siis nuoruutta, voi sitä tyhmyyttä ja naiiviutta. Onneksi elämä heittää eteen tilanteita, joissa armottomastikin saa mahdollisuuden muuttaa totaalisesti mielipidettään. Niin kävi minullekin. Työtehtävissä pääsin useastikin käymään ruotsalaisessa tytäryhtiössä, ja voi sitä nolouden määrää, kun ei pystynyt kommunikoimaan ruotsiksi muutamia helppoja fraaseja lukuun ottamatta: ”Hejdå! Hur mår du?”. Keskustelua pystyi seuraamaan jotenkuten, kiitos ruotsin ja englannin kielen sanaston yhteneväisyyksien. Sanomattakin on selvää, että yhteistyö lahden toisella puolella Ruotsissa olisi ollut hedelmällisempää, jos olisin osannut ruotsin kieltä. Opiskelut aikuisena SAMKissa antoivat mahdollisuuden ruotsin kielen aktivoimiseen. Kannatti ottaa kaikki irti – kävin innolla sekä aktivointi- että pakolliset kurssit ja vapaasti valittavan Våga tala svenska -kurssin. Autossa pauhaa Vega, ja ruotsalaisdekkarit Beck ja Wallander katsotaan uudestaan ilman suomenkielistä tekstitystä. Ei mitään pakkoruotsia, vaan rakkaudesta monimuotoiseen kommunikointiin!”
Ruotsin kielen opiskelu on tänään moninaista ja hyvin käytännönläheistä. Kielioppi on osa opiskelua, mutta yhä tärkeämmässä roolissa on sanallinen kommunikointi ja ymmärretyksi tuleminen. Opiskeluihin liittyy mielenkiintoisia vierailuja yrityksiin, tutustumisia toisiin oppilaitoksiin. Seminaareja. Webinaareja ja verkko-opiskeluja. Opiskelijavaihtoja. Siis vaihtelevaa ja jokaiselle jotakin erityisen sopivaa. On siis vain itsestä kiinni, että aktiivisesti ottaa kielen haltuun. Ymmärtää ahkeroinnin tuloksena syntyvän vieraan kielen, ruotsin, puhumisen taidon antamat suuret mahdollisuudet. Positiivisen suhtautumisen kierre vetää mukaansa muutkin ja laajentaa osaajien joukkoa. Onnistumisen tunne on mahtava!
Meidän olisikin Suomessa syytä jo heittää romukoppaan pakkoruotsi-termi. Sen sijaan aivan selvää on, että ruotsin kielen taidolla avautuu monet ovet niin opiskelujen tiimoilta kuin työelämässä. Ruotsista tuodaan ja sinne viedään yli 10 prosenttia Suomen ulkomaankaupasta, ja siihen tarvitaan – mitäpä muuta kuin ruotsin kielen taitoisia henkilöitä. Ja kyllä on mukava vaihtaa ajatuksia ruotsiksi myös matkaillessa Helsingissä, Ahvenanmaalla, Porvoossa tai Vaasassa. Tarinamme kertovat menetetyistä vuosista ja mahdollisuuksista oman jääräpäisyyden ja ymmärtämättömyyden takia, siksi toivommekin, että lukiessasi tätä saat oivalluksen ja innon ruotsin kieleen ja sen moninaisuuteen. Våga tala svenska, bli proffs!
Teksti: Marjo Jaspa
Kirjoittaja on liiketalouden aikuisopiskelija, joka työnsä ohessa 2017 aloitti tradenomiopinnot, koska tärkeää elämässä on elinikäinen oppiminen ja aivojen alatuinen jumppaaminen. Teksti on syntynyt Våga tala svenska -kurssin aikana. ”Jaoimme kokemuksiamme ruotsin kielen opiskelusta ”aikoja sitten” versus Marin pitämiin loistaviin tunteihin”, ja blogiteksti syntyi näistä kokemuksista.
Kuvat: Mari Linna ja Marjo Jaspan arkisto; kuvituskuva on Våga tala -opintomatkalta Fiskarsiin.
Protective gear. Men use helmets, women usually use the goggles.
I knew very little about lacrosse before we were asked to do a project about it for the students of Rauman lyseon lukio. I had only seen it played a few times in an American TV-show in fact. So, this project, in cooperation with students from SAMK and from Rauman lyseon lukio, gave me the opportunity to learn not only about how to put up an event but also about this sport.
Lacrosse is one of the oldest sports in the world having roots with the native Americans. It is a contact game played with sticks that have a net in the end. The object is to throw the ball into the opponent’s goal and score more goals than the other team. It is also the national sport of Canada.
Rauman lyseon lukio has a partner in Canada and they wished to learn something about the country before their study trip there. What better way than to try the national sport?
A chance to try lacrosse
We started our project with a short promotion event at the school in Rauma where we had some information available about the sport and the event in order to get the students interested. Lacrosse is not that well known in Finland and many have no idea what it is about so we thought some basic information would be useful. The main event was held in the football hall in Rauma and lasted one and a half hours. There were about 25 students present.
Students waiting for instructions for the next drill.
The equipment and instruction were provided by Markus Mattila, a 25-year old lacrosse player from Turku Titans. He has played the game for 9 years and said he started like most Finnish lacrosse players start, he changed games from hockey to lacrosse. He instructed the students with some exercises on how to use the lacrosse stick and how to throw the ball. Everyone got to try some moves and have fun.
Interviewing the instructor
While the students were trying some moves, I had a little interview with Markus about his hobby and future plans. I asked how long he has played
Markus Mattila
and how he got interested. He told me that lacrosse players in Finland start pretty late, usually around 16 to 18 and often after having played ice hockey. Some hockey teams play lacrosse during the summer season and players who for what ever reason can’t continue with hockey sometimes change games to lacrosse. Markus said he turned to lacrosse when continuing hockey would have required him to move.
According to Markus lacrosse has been played in Finland since 2001 and we have men’s league, women’s league and junior league. The popularity of the sport has been growing over the years. The Finnish Lacrosse Association lists six lacrosse clubs. But quality over quantity. Finland is doing quite well internationally in the sport. The men’s national team has gotten third in the European championships in 2016. 2018 World championship games were held in Israel with 46 countries and Finland coming up as 15th. Finland has also hosted the European championships of box lacrosse in 2017 in Turku. Box lacrosse is the indoor version of the better-known field lacrosse.
Lacrosse sticks
Markus is going to Canada for the summer to play lacrosse and has interest to play professionally. It’s a long-term plan, he says, and we will wish him good luck for that future. The box lacrosse world championships are held in Canada in autumn 2019 and according to Finnish Lacrosse Association webpage Markus has been chosen as the team captain.
Our main goal was to give a fun opportunity for the students and learn about organizing an event and I think we achieved that.
Our team of SAMK students (from left to right) Jasmin Nurmi, Ira Heino and Sam Robinson
Text: Ira Heino Pictures: Ira Heino & Sam Robinson
This project was a part of our studies in the degree programme in International Tourism Development. We had three members of our class working on this with two students from Rauman lyseon lukio. All three of us are first year students and the project was related to our course about event management. These kinds of projects are a fun and a practical way of learning, and in SAMK we do projects starting right from the beginning of our studies.
Satakunnan ammattikorkeakoulun terveyden ja hyvinvoinnin simulaatiokeskuksessa järjestetään lukukauden aikana lukuisia esittelyitä sekä tutustumiskäyntejä erilaisille ryhmille. Niiden sisältö vaihtelee vierailevan ryhmän tarpeita mukaillen.
Verkostoituminen on tunnettavuuden avain
Haluamme esitellä meidän simulaatiokeskustamme ja tuoda simulaatiota tutuksi paikallisesti, kansallisesti sekä kansainvälisesti. Näin voimme verkostoitua ja luoda uusia yhteistyösuhteita. Verkostoitumista edesauttavat myös meidän simulaatiokeskuksemme www-sivut sekä Instagram-tili, näin tulemme lähemmäksi uusia verkostoja. Sosiaalinen media tukee verkostoitumista.
Lauantaina 27.4. 2019 simulaatiokeskukseen saapui ryhmä kliinisiä asiantuntijoita (YAMK) Turusta. Ryhmäläiset työskentelevät eri terveysaloilla ja heidän pohjakoulutuksena ovat erilaisia, muun muassa sairaanhoitaja, bioanalyytikko ja suuhygienisti.
Heille suunnattu tutustumiskäynti piti sisällään simulaatiopedagogiikkaan perehtymisen, simulaatiokeskuksen sekä simulaattoreiden esittelyn. Erikoisuutena he pääsivät testaamaan simulaatiota myös itse moniammatillisuuden periaatteiden mukaisesti. Heistä kaikki pääsivät toimijoiksi sekä seuraajiksi – koko case-simulaatioprosessi oli heille täysin uusi kokemus. Heiltä myös kerättiin sähköpostitse avoimin kysymyksin palautetta simulaatiomenetelmästä sekä simulaatiokeskuksesta.
Case-simulaatio käynnissä
Palautteet moniammatillisesta näkökulmasta
Ryhmä koki, että simulaatiokeskuksemme oli hieno, moderni ja toimiva. Erityisen hyvänä he pitivät muunneltavuutta ja monipuolisuutta. Simulaatiokeskuksessa voidaan harjoitella asioita useamman eri ammattikunnan edustajan kesken, jolloin yhteystyöstä voidaan saada saumattomampaa, mikä palvelee käytännön työelämän realiteetteja.
”Simulaatiokeskus palvelee moniammatillisuutta mainiosti.”
”Tätä voisi kehittää enemmänkin, jotta herätään huomaamaan moniammatillisuuden mahdollisuudet hoitotyössä ja tuomaan esille eri ammattiryhmien rajapintoja.”
Simulaatiopedagogiikka herätti ryhmäläisissä uteliaisuutta sekä ihastusta, moni harmitteli, ettei heidän opiskeluaikaan ollut tällaisia oppimismahdollisuuksia.
”Omien toimintatapojen näkeminen avaa työn tekemistä uudella tavalla.” ”Voisin hyvin kuvitella joillekin laboratoriotyön osa-alueille, esim. näytteenottotilanteet verinäytteenotto, papa, ekg jne.” ”Toimimalla asiat menee paremmin perille ja mahdolliset ongelmat tulevat näkyviin.” ”Simulaatio herätti havaitsemaan miten monista, isoista ja pienistä paloista potilaan hoidon palapeli muodostuu.” ”Simulaatio-oppiminen on erinomainen hoitotyön oppimisen ja kertaamisen väline. Paljon monipuolisempi kuin pelkät luennot, paljon mielenkiintoisempi ja siitä jää paremmin mieleen koska siinä käsitellään monia eri aisteja.” ”Simulaatio on opettavaista, vaikka helposti meinaa takertua vain niihin asioihin, jotka meni huonosti. Oppimiskeskustelen ilmapiirillä on suuri vaikutus.”
Ryhmältä kysyttiin myös mitä mieltä he ovat siitä sopisiko simulaatio-opetus osaksi YAMK-koulusta. Kaikki vastasivat myöntävästi; he olisivat avoimia tälle opetusmenetelmälle myös ylemmän korkeakoulutuksen osana.
”Pienenä osana simulaatio-opetus voisi olla mukana YAMK-koulutusta, mutta ei kovin suuressa osassa, koska paljon kirjallisia hommia.” ”Erinomaisesti! Ja toivottavasti se joku päivä tuleekin.”
Esittelyt ja tutustumiskäynnit ovat myös henkilökunnalle mielenkiintoisia tilaisuuksia. On hienoa päästä vuoropuheluun eri toimijoiden kanssa sekä saada palautetta, jolloin voimme edelleen kehittää simulaatiokeskusta sekä simulaatio-opetusta. Vielä tämän kevään aikana on tulossa muutamia tutustumiskäyntejä sekä esittelyitä, ovemme ovat avoinna ja otamme vieraat ilolla vastaan!
Opetusmenetelmiä on paljon. Niitä arvioidaan jatkuvasti ja yritetään löytää erilaisia keinoja, joilla oppimista voidaan tehostaa. Uusiin oppimismenetelmiin lukeutuvat myös erilaiset simulaatiopelit.
Satakunnan ammattikorkeakouluun hankittiin oikeudet simulaatiopeliin pilotointia varten, joka kohdistui yhdelle hoitotyön ryhmälle vuonna 2018. Satakunnan ammattikorkeakoulussa on viime vuosina panostettu simulaation kehittämiseen hyvinvointi- ja terveysosaamisalueella ja simulaatiopelin lisenssin hankkiminen on osa tätä prosessia.
Simulaatiopelin vaikuttavuutta päädyttiin arvioimaan kehittämistyön keinoin ja tulokset saatiin pilotointiin osallistuneille opiskelijoille suunnatusta kyselystä. Kehittämistyön tarkoituksena oli toimia mallina ja antaa ideoita, miten simulaatiopeliä ja pelillisyyttä voidaan tulevaisuudessa käyttää osana simulaatio-opetusta sekä oppimista. Tarkoituksena on hyödyntää tulevaisuudessa pelipedagogiikkaa simulaatio-opetuksessa siten, että se antaa opiskelijoille lisää valmiuksia näyttöön perustuvaan hoitotyön päätöksenteko-osaamiseen.
Pelissä opiskelijasta tulee aktiivinen toimija
Pelillisyys voidaan käsittää monella tavalla. Se pitää sisällään niin korttipelit, lautapelit kuin digitaaliset pelit. Tässä kehittämistyössä keskityttiin digitaaliseen peliin, joka on pelattavissa tietokoneella. Peli on aina kokonaisuus, joka koostuu eri osista haastaen pelaajaa eri tavoin. Peli koostuu siis: pelaajasta, pelin teknisistä ominaisuuksista, säännöistä, tavoitteista sekä pelisuoritusta koskevista tavoitteista.
Näiden ominaisuuksien lisäksi peli saattaa sisältää tavoitesidonnaisia asioita kuten: haasteita, vuorovaikutusta, emotionaalisia kokemuksia, tapahtumaympäristöjä, pelaajan toimintatavoista riippuvia seuraamuksia ja lopputuloksia. Pelaamista pidetään opetusmenetelmänä, jonka kautta opiskelijasta tulee aktiivinen toimija. Näin ollen pelaaminen auttaa opiskelijaa soveltamaan aiemmin opittuja tietoja ja taitoja.
SAMKissa päädyttiin hankkimaan simulaatiopelin lisenssi Practigame-ohjelmistoyritykseltä, joka on kehittänyt simulaatiopelin hoitotyön opetuksen tueksi. Lisenssin kautta varmistui laadukas pelillinen oppimisympäristö sekä 13 valmista peliä oppimisen avuksi. Lisenssi mahdollisti myös opettajille uusien pelien kehittämisen. Pelien kehittäminen vaatii laajaa sisältöosaamista hoitotyöstä, jotta voi luoda uusia laadukkaita ja todentuntuisia simulaatiopelejä. Ennen kaikkea pelien tulee olla näyttöön perustuvan toiminnan mukaisesti rakennettuja.
Simulaatiopelin tavoitteena oli aktivoida opiskelijoita itsenäiseen oppimiseen. Opiskelijat saivat pelialustalle tunnukset, joiden avulla he pääsivät pelaamaan simulaatiopeliä tietokoneella paikasta tai ajasta riippumatta. Tarkoituksena oli, että opiskelijat hyödyntävät simulaatiopeliä opintojakson eri vaiheissa. Peli soveltuu erittäin hyvin tukemaan niin teoriaa, työpajoja kuin itse case-simulaatiota.
Peli valittiin yhdeksi oppimisen ja opetuksen työkaluksi sen monipuolisuuden vuoksi sekä erityisesti resurssien säästämisen näkökulmasta. Opittuja asioita voi kerrata uudelleen ja uudelleen pelin avulla ja näin yhdistää teorian ja käytännön osaamista. Opettajalta kuluu resurssia ainoastaan simulaatiopelien rakentamiseen sähköiselle alustalle sekä tunnusten koordinointiin ja pelistä saatujen tulosten arviointiin. Toki tämäkin on aikaa vievää työtä, mutta hyvin rakennetut pelit toimivat pitkään.
Kyselyn tulosten mukaan opiskelijat hyötyvät simulaatiopeleistä
Aineistonkeruumenetelmänä oli strukturoitu kysely, jota täydennettiin yhdellä avoimella kysymyksellä. Kysymyksiä oli yhteensä 26. Vastaukset analysoitiin tilastollisesti ja avokysymykset sisällönanalyysillä yksinkertaistetusti.
Kyselyn tuloksissa on nähtävissä simulaatiopelin yhteys oppimisen ja pelaamisen välillä. Vastausten perusteella on huomattavissa, että opiskelijoiden keskimääräinen osaaminen on erittäin hyvää tai melko hyvää väittämissä esitetyissä teemoissa. Kokonaisuudessaan tulokset ovat positiivisia ja puoltavat simulaatiopelin käyttöä opetuksen ja oppimisen tukena.
”Ihan hyvä keino tukea oppimista.” ”Hyvä lisä perinteiseen opetukseen.” ”Peli kehitti hyvin päätöksenteko osaamista, olisin kaivannut enemmän tapauksia, nämä oppi melko nopeasti ja olisi ollut kiva saada erilaisia tapauksia enemmän.” ”Peli oli minusta hyvä oppimisen väline, suosittelisin jatkoa sille.” ”Hyvä lisä oppimisen tueksi. Voi oppia/pelata kotona omalla ajallaan. Saa itse päättää missä ja milloin. Oli erinomainen apu/tuki ennen tenttiä.”
Simulaatiopeli koettiin tarpeelliseksi ja hyväksi. Opiskelijat toivoivat lisää sisältöä eli erilaisia pelejä. Kiitosta keräsi ajasta ja paikasta riippumaton oppiminen eli peliä on mahdollisuus pelata myös kotona.
Simulaatiopelit vievät oppimisen uudelle ulottuvuudelle
Tämän kyselyn tulokset kuvaavat simulaatiopelin vaikuttavuutta yhdellä sisätautiopintojaksolla, jolla peliä pilotoitiin syksyllä 2018 Satakunnan ammattikorkeakoulussa hoitotyön koulutusohjelmassa. Tuloksia ei voida yleistää, mutta ne ovat kuitenkin suuntaa antavia. Tuloksia voidaan hyödyntää pelilisenssien määrän lisäämiseksi sekä osoittaa simulaatiopelin tärkeyttä simulaatio-oppimisen tukena ja innostavana sekä oppimismenetelmänä sen helpon käytettävyyden takia. Lisäksi tulokset antavat informaatiota siitä, kuinka simulaatiopelejä voidaan jatkossa kehittää yhä monipuolisemmaksi.
Opiskelijalle simulaatiopelit tarjoavat ajasta ja paikasta riippumattoman oppimisympäristön. Simulaatiopelit mahdollistavat myös toistettavuuden, jolloin opiskelija kykenee kertaamaan ja harjoittelemaan osaamisalueita, joissa on vielä oppimistarpeita. Simulaatiopelit ovat merkityksellisiä myös resurssien näkökulmasta. Hyvin suunnitellut ja toteutetut simulaatiopelit säästävät ajallisia, rahallisia sekä myös henkilöstöresursseja. Kun resursseja säästyy, jää itse kontaktiopetukseen enemmän aikaa, jolloin pystytään toteuttamaan esimerkiksi laajoja case-simulaatioita. Toisin sanoen kontaktitunneilla pystytään oppimaan paljon laajempia asiakokonaisuuksia, koska opiskelijat ovat jo rakentaneet tietoperustaa itselleen pelillisyyden keinoin.
Simulaatiopelit vievät oppimisen uudelle ulottuvuudelle ja niitä voidaan kehittää lähes rajattomasti, vain mielikuvitus on rajana. Simulaatiopeleillä on varmasti merkitystä myös opiskelijoiden motivoinnissa ja innostuksen herättämisessä.
