Lukion jälkeen, vuonna 2017, välivuotta pitäessäni pähkäilin eri koulutusvaihtoehtoja. Yrittäjäperheessä kasvaneena, olivat ajatukseni kääntyneet hieman siihen suuntaan, jos jatkaisinkin isäni yritystä. Koulutuksia vertaillessani silmiin osui ilmoitus Satakunnan ammattikorkeakoulun Yrittäjän koulutusohjelmasta.
Olen aina ollut kova tekemään töitä ja vaikka haaveilin kauppakorkeaan pääsemisestä, totesin, että käytännönläheinen opiskelu vie minut paljon pidemmälle yrittäjänä. Välivuotena työskentelin noin 40 tuntia viikossa, joten Yrittäjän koulutuksen pääsykoe eli valintakurssi sopi minulle paremmin kuin hyvin. Päätöstäni vahvisti myös se, että koulutusohjelman suorittamisesta saa joka tapauksessa moneen taipuvat tradenomin paperit, jos ajatus tulevaisuuden ammatista muuttuisikin.
Susanna Aaltonen opiskelee SAMKin Yrittäjän koulutuksessa.
Tiivis ja hyvähenkinen opiskelijaryhmä
Kävi niin, että pääsin kuin pääsinkin SAMKiin ja aloitin opintoni syksyllä 2017. Samalla muutin pieneltä paikkakunnalta itselleni uuteen kaupunkiin Poriin, josta en tuntenut entuudestaan kuin sinne urheilulukioon opiskelemaan muuttaneen pikkuveljeni. Pori otti hyvin vastaan ja tutustuin niin koulun kuin harrastusten kautta mahtaviin ihmisiin. Opiskelijaryhmästämme muodostui erittäin tiivis, hyvähenkinen porukka ja vaikka mukana oli sekä kokeneempia yrittäjiä että vasta lukionsa päättäneitä, niin kaikki tulemme toimeen keskenämme erinomaisesti. Parhaillaan yrittäjäuraansa aloittavana koulutuksesta saa varmasti alkuun vahvan verkoston ympärilleen.
Lähiopetusta oli ensimmäisen syksyn ajan aina perjantaisin. Olin valmistautunut opiskelemaan täyspäiväisesti, joten aloitin lähipäivien lisäksi keräämään tutkintoon kuuluvia vapaasti valittavia opintoja. Nämä kurssit voivat olla käytännössä mitä vain SAMKin kurssitarjonnasta tai Campusonlinesta valittuja opintoja. Näin jälkikäteen juuri valmistumassa olevana pohdin, miksi en ottanut tällöin enemmän koodaukseen ja muuhun it-alaan liittyviä kursseja, sillä niistä on yrittäjällekin vain hyötyä.
Opintojaksot voi valita oman mielenkiinnon mukaan
Keväällä 2018 aloitin työt opintojen ohella. Sain työssäkäynnistä huolimatta kerättyä opintopisteitä ensimmäisenä opiskeluvuotena 94 pistettä ja tätä tapaa suosittelen muillekin. Täydentävät ja vapaavalintaiset opintojaksot kannattaa käydä niin alussa kuin mahdollista, niin loppuajan pystyy keskittymään hyvin opinnäytetyön ja harjoittelun suorittamiseen. Pidän Yrittäjän koulutuksessa myös siitä, ettei ole välttämätöntä valita vain tietyn suuntautumisen opintoja, vaan voi syventyä useisiin eri aihealueisiin oman mielenkiinnon mukaan.
Jatkoin työntekoa koulun ohella myös toisena opintovuotena. Koulutuksessa on se hyvä puoli, että myös pakollisia opintoja sai suoritettua etuajassa liiketalouden muiden koulutusohjelmien mukana. Joten opinnot sai valita melkeinpä oman työkalenterin puitteissa.
Työharjoittelu yhdistyy joustavasti opintohin
Toisena lukuvuotena aloin suorittamaan myös harjoitteluani. Kokopäivätyön ja koulun yhdistäminen ei tuottanut tällöinkään vaikeuksia, priorisointi oli vain tärkeässä asemassa, jotta koulutehtävät tulivat tehdyksi. Suoritin harjoittelun kokonaan isäni yrityksessä, mutta harjoittelun olisi voinut myös suorittaa missä tahansa muussa firmassa. Koulutus ei velvoita, että opiskelijalla olisi jo oma yritys opintoihin hakeutuessa. Yrittäjän koulutukseen hakiessa riittää, että luonteesta löytyy yrittäjähenkisyyttä ja esimerkiksi harjoittelun voi suorittaa, vaikka pankissa, jos sitä itse haluaa. Itse pohdinkin pitkään, pitäisikö minun suorittaa harjoitteluni jossain muussa yrityksessä ja saada sitä kautta lisäkokemusta. Tarve työntekijälle isäni yrityksessä sai minut kuitenkin valitsemaan kotoisan polun.
Perheyrityksen tarjontaan kuuluvat mm. vaihtomattopalvelu ja likaa keräävien mattojen myynti.
Kolmannen vuoden syksyllä aloitin harjoittelun ohella opinnäytetyöni tekemisen. Projektin voi aloittaa vaikka jo ensimmäisenä vuotena, mutta itse halusin säästää sen loppuun. Opinnäytetyön voi tehdä joko omalle yritykselle tai mille tahansa muulle taholle, joten tässäkään tapauksessa koulutuksessa ei vaadita omaa yritystä. Omalle yritykselle saa kuitenkin opinnäytetyön myötä suurta hyötyä. Keskustelimme isäni kanssa mahdollisista yrityksemme tarpeista ja niiden perusteella sainkin idean opinnäytetyöni aiheesta. Opinnäytetyöprojekti oli itsessään melko vaativa työmäärältään, mutta kun sen aloittaa rauhassa on hyvin vahvoilla.
Kokonaisuudessaan Yrittäjän koulutus on mielestäni sopiva hieman erilaista tradenomiuraa hakevalle. Yritysasiantuntijoita tarvitaan jatkuvasti lisää, joten jos oma yrittäjäpolku ei innosta, on koulutuksesta silti huomattavasti hyötyä. Itse tutustuin opintojen kautta mahtaviin ihmisiin ja opin paljon asioita käytännössä. Tiedän, että tämän koulutuksen jälkeen minulla on todella vahva tukiverkko ympärilläni. Jos ajatukseni olisi nyt perustaa täysin uusi yritys, varmasti tekisin sen.
Teksti ja kuvat: Susanna Aaltonen, tradenomiopiskelija, Yrittäjän koulutus
Ensimmäisen vuoden matkailun ja International Tourism Management -koulutusohjelmien opiskelijat tekivät tammikuussa opintoihin kuuluvan ekskursion Helsinkiin Pohjoismaiden suurimmille matkailualan messuille. Tältä messuilla näytti opiskelijan silmin.
Messumatkani alkoi jo kello
viideltä aamulla, kun herätyskelloni herätti ja aloin valmistautumaan pitkään
päivään. Bussimme starttasi Porista seitsemältä, ja pitkä matka kohti Helsinkiä
alkoi. Messukeskukselle pääsimme hieman ennen yhtätoista. Vaikka Matkamessut
onkin Pohjoismaiden suurin messutapahtuma omaa lajiaan, väkimäärä yllätti
suuresti ainakin itseni.
Messukeskus oli täynnä erilaisten organisaatioiden pisteitä ja kojuja, ja informaatiota oli valtavasti saatavilla. Kävimme heti ensin lyhyesti haastattelemassa Matkavekan, Apollomatkojen sekä Matkapoikien edustajia, jonka jälkeen saimme rauhassa kierrellä ja tutkia messualuetta.
Maata pitkin matkailu oli näkyvästi esillä
Kojujen kiertelyn lisäksi kävimme kuuntelemassa yhden puheenvuoron, jonka meille tarjoili Oras Tynkkynen. Puheenvuoron aiheena oli junamatkustaminen kestävänä matkailun muotona. Puheessa tuli useasti esille lentoliikenteen ja junaliikenteen vastakkainasettelu, mikä on varsin ymmärrettävää. Opin kuitenkin paljon uutta. En esimerkiksi tiennyt, että lentoliikenteen verotus on alhaisempaa kuin muiden liikennemuotojen. Tämä meni aivan yli ymmärrykseni! Olen ilmeisesti elänyt täysin omassa kuplassani viime vuodet, kun ilmastouutiset ja informaatio ovat kuitenkin olleet kaiken aikaa esillä. En myöskään tiennyt, että Suomessa ja Ruotsissa on selkeät erot matkustajamäärien kehityksessä: täällä ne ovat olleet kasvussa, kun taas Ruotsissa laskussa sekä esimerkiksi lentohäpeä ja keskustelu lentoliikenteestä on ollut kiivasta.
Tynkkynen tarjoili kuitenkin myös ratkaisuehdotuksia, ja käytännön vinkkejä ekologisempaan matkailuun. Vinkkejä olivat esimerkiksi harvemmin, mutta pidempään matkustaminen, uusien kulkuneuvojen suosiminen ja erillisten matkojen yhdistäminen yhdeksi, pitkäksi matkaksi. Itse kulkuvälineen valinnalla on merkitystä, mutta tulee myös ottaa huomioon matkan tarkoitus, jolloin huonompana pidetty vaihtoehto voikin olla parempi valinta. Tynkkynen esitteli muun muassa ajatuksen siitä, että Helsingistä Tallinnaan matkustavan on järkevämpää kulkea autolautalla, kun taas Turku-Tukholma reitillä potkurikone on itseasiassa laivaa ekologisempi vaihtoehto. Hän kuitenkin muistutti, että junalla matkustaminen on aina hyvä vaihtoehto, ei välttämättä paras, muttei koskaan huono.
Tynkkysen puheenvuorosta tarttui mukaani myös tieto siitä, että yöjunilla matkustamista rajoitettiin muutamia vuosia sitten Euroopassa, mutta nyt niitä on aloitettu tuomaan takaisin käyttöön. Oli myös outoa vaikkakin mielenkiintoista kuulla, että kun Suomesta lennetään Valko-Venäjälle, ei tarvita viisumia, kun taas junalla matkustaessa tarvitaan kaksin kappalein. Opin tänään siis paljon uutta, tai ainakin sain itseäni heräteltyä useissa erilaisissa asioissa. Matka olikin tältä osin oikein onnistunut!
Teksti ja kuvat: Jonna Jokinen, restonomiopiskelija
Toisen vuoden sosionomiopiskelijat jalkautuivat kentälle esittelemään Porin kaupungin sosiaalipalveluita, matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia.
Mistä ajatus projekteihin lähti?
Mikkolan Prismaan kaavaillaan hyvinvointilaajennusosaa, jolloin olisi tärkeää tietää minkälaisia palveluita asiakkaat pitäisivät mielekkäinä ja tarpeellisina kauppakeskusten yhteydessä. SAMK otti yhteyttä Satakunnan SOK:n kehitysjohtaja Jussi Viitaseen, joka oli heti valmiina lähtemään yhteistyöhön mukaan ja opiskelijaryhmät jalkautuivat S-ryhmän kolmeen toimipisteeseen (Mikkolan Prisma, Tikkulan S-Market sekä Länsi-Prisma). Lisäksi opiskelijoita oli Mikkolan Citymarketissa ja Kauppakeskus Puuvillassa.
Projektien taustalla SuomiAreenan aineisto
Kesän 2019 SuomiAreenassa kerättiin Sotepeda 24/7-hankkeen palvelumuotoiluun liittyvää aineistoa, jossa kävijät saivat äänestää ja kertoa, millaisia sosiaalipalveluita toivotaan kauppakeskuksien ja markettien yhteyteen. Kyselyn perusteella kävijöitä kiinnostivat ikäihmisille ja lapsiperheille suunnatut palvelupisteet, mielenterveyspalvelut sekä sosiaalipalvelujen ja Kelan neuvonta- ja ohjauspisteet. Vastauksissa nousi esille tarve ikäihmisten kohtaamispaikoille, joissa voisi jutella tai vaikka vain levätä hetken. Kohtaamispaikkoja toivottiin myös lapsille ja nuorille. Lisäksi kaivattiin lapsiparkkeja, digitaalisten laitteiden käytön tukea sekä ohjausta. Tarvetta koettiin myös pienille terveydenhoidollisille palveluille kuten verenpaineen mittaukseen, verikokeisiin ja mahdollisuuteen terveydenhoitajan tapaamiseen.
Opiskelijat pääsivät valitsemaan teemoista itselleen
mieluisimmat aiheet, jonka jälkeen he pohtivat minkälaista informaatiota aiheista
voisi lähteä asiakkaille tuottamaan ja kokeilemaan, miten palvelu- ja
infopisteet toimisivat käytännön tasolla.
Valitut teemat ja projektinimet:
Yksinäisyys – Kauppakaveri
Mielenterveys – Mielekäs hetki
Ikäihmiset – Ikäihmisten arjen ilot & infot
nuoret – Mitä nuoril?
lapsiperheet – Kelluke ja Hyvä perhe
Vetonauloja tarvitaan aina
Projektien aikana huomattiin, että tarvittiin vetonauloja, jotta ihmiset pysähtyisivät toimintapisteelle. Jokaiselta pisteeltä löytyikin vetonaula jos toinenkin mm. herkkuja, maskotteja, kasvomaalausta, karvakavereita, lauluesitystä ja jopa VR-laseja. S-Market Tikkula lähti mukaan projektiin lahjoittamalla Tupla-patukoita, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Myös muita yhteistyötahoja lähti mukaan tukemaan projekteja. Asiakkaita tavoitettiin projektien aikana n. 800.
Toimintapisteiltä löytyi erilaisia aktiviteetteja ja tarjoilua.
Yhteistyötahot:
ME-talo, Ohjaamo, Nuorten vastaanotto, Etsivä Nuorisotyö ja Satakunnan Seta ry, Viikkarin Valkama, Finfami, Hyvis, Kohtaamispaikka Positiimi, Ystäväkahvila Muru, MLL, Porin kaupunki, Martat, Teljän seurakunta, Porin kaupungin kirjasto, Puuhavilla, Partio, Lastaamo, Kulttuuritalo Lumo ja Aava kotihoiva ja kiinteistöpalvelu.
TOIMINTAPISTEET
Mikkolan Prisma – Kauppakaveri | Sosiaalipalvelut
Kauppakaveri-projektin tavoitteena oli yksinäisyyden vähentäminen. Esittelyssä oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja sekä neuvoja yksinäisille tai yksinäisyyttä kokeville. Opiskelijat tarjoutuivat myös halukkaille kauppakaveriksi.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Toimintapisteen asiakkaista moni koki toistaiseksi pärjäävänsä yksin, mutta kertoivat sukulaisistaan tai ystävistään, jotka tarvitsisivat apua kaupassa. Opiskelijaryhmä pohti, jos palvelu olisi kiinteä ja kauppakaveri tulisi tutuksi, olisi hänet myös helpompi ottaa mukaan.
Sosiaalipalvelut-toimintapisteellä kerrottiin Porin kohtaamispaikoista. Asiakkaiden kanssa saatiin aikaan hyvää keskustelua ja positiivista palautetta tuli paljon. Moni otti esillä ollutta materiaalia kotiin luettavaksi tai töihin vietäväksi omia asiakkaitaan ajatellen.
Moni harmitteli, ettei tietoa palveluista, esim. ilmaisista ruokailuista, yhteislenkeistä ja saunavuoroista, ole helposti saatavilla. Lisäksi toivottiin lukujärjestystä, josta selviäisi mahdolliset toiminnat, tapahtumat ja kerhot kohderyhmittäin sekä lisää tiedotusta Satakunnan Kansan sivuille erilaisista tapahtumista niin lapsiperheille kuin vanhemmille henkilöillekin.
Kauppakaveri-idea sai ihmisiltä paljon kiinnostusta. Sosiaalipalveluiden toimintapisteen esitteitä vietiin kotiin, työpaikoille ja asiakkaille luettavaksi.
Kauppakeskus Puuvilla – Ikäihmisten Arjen ilot
Toimintapiste tarjosi ikäihmisille infoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä. Toimintapisteeltä löytyi mm. muistelupiste, josta sai muistoksi Polaroid-kameralla otetun valokuvan itsestään/porukastaan. Toimintapisteellä oli myös kahvitarjoilu ja samalla oli mahdollisuus silmälasien puhdistukselle, jonka sponsoroi Instrumentarium. Pisteellä sai myös apua kauppakassien ja digilaitteiden käytön kanssa. Parasta asiakkaiden mielestä kuitenkin oli, kun sai vain istahtaa ja keskustella ihmisten kanssa. Monet tulivat käymään useampana päivänä ja vaihtamaan viikon kuulumisia. Huomasimme, että ikäihmiset nauttivat siitä, että oli kohtaamispaikka, johon tulla. He olivat silminnähden iloisia uusista keskustelukavereista. Pistettä pidettiinkin monipuolisena kohtaamispaikkana ikäihmisille, jotka saivat sieltä hyvin tietoa tapahtumista, etuuksista ja yhdistyksistä.
Kauppakeskuksiin toivottiin matalan kynnyksen palveluita, kuten esim. kohtaamispaikka/ryhmätoimintaa, teemapäiviä ikäihmisille, digiopastusta, ilmaisjumppia/tanssiaiset. Lisäksi toivottiin KELA / KELA-ohjausta, sosiaalipalveluiden pistettä sekä apuvälinelainaamo (yhteiskäyttöön kärryjä/rollaattoreita).
Toimintapisteellä saatiin aikaan hyvää keskustelua ja päästiin kuulemaan live-musiikkia. Myös koirakaveri oli paikalla.
Tikkulan S-market – Mitä nuoril?
Projektin kohderyhmänä olivat 13–29 -vuotiaat nuoret.
Heiltä kartoitettiin, mitä he kaipaisivat kauppakeskuksiin ja esiteltiin
nuorille kohdennettuja palveluita. Jokaiselle
päivälle oli oma teemansa, jolloin esiteltiin eri yhteistyökumppanien
palveluita:
Mitä mää tekisi? | Vapaa-aika, Me-talo,
Arki haltuun, Ystäväkahvila Muru ym.
Mite mää starttaa eteepäi? |
Ohjaamo
Kuuntel mua! – Mihi ku on paha olla |
Nuorten vastaanotto
Löyr ja huomaa mut! | Etsivä nuorisotyö/Päivystävä nuorisotyö,
Ankkuri
Mää oon mä! | Seta, Sateenkaarikahvila,
Satakunnan Setan nuortenryhmät
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista/päivän teemoista.
Nuoret toivoivat tilaa, johon he ovat tervetulleita ja
jossa on valvontaa ja heille suunnattua tekemistä, erilaisia tapahtumia ja
mahdollisuuksia itsensä ilmaisuun. Toiveena oli myös saada keskusteluapua iästä
riippumatta.
Suurin osa nuorista oli tyytyväisiä saamaansa palveluun toimintapisteellä ja useasti kuuli kommentin, että ”olette hyvällä asialla”.
Kysymyspyörällä testattiin nuorten tietämystä palveluista ja ideointipaperille saatiin nuorilta ideoita. Myös Ohjaamosta oli Marko Lundenius kertomassa heidän toiminnastaan.
Länsi-Prisma – Mielekäs hetki
Projektin tavoitteena oli mielenterveyspalveluiden näkyvyyden lisääminen kertomalla ennaltaehkäisevistä matalan kynnyksen palveluista. Toimintapisteellä kysyttiin ihmisiltä mikä tekee heidät onnelliseksi ja millä mielellä tänään? Kysymysten tarkoituksena oli saada keskustelua aikaiseksi. Ihmiset teki onnelliseksi mm. hymy, hali, musiikki, terveys, ystävät, perhe ja arki, hyvä ruoka, oma aika, kesä, omannäköinen elämä, uusien asioiden kokeilu.
Toimintapisteellä huomattiin, että paikallisten mielenterveyspalvelujen tarjonta on vähemmän tunnettua. Helpoiten toimintapistettä lähestyivät ihmiset, joita aihe kosketti joko ammatin puolesta tai henkilökohtaisesti. Yksinäisyys oli näkyvä ongelma kauppaympäristössä ja tämä tuli ilmi mm. siten, että osa ihmisistä tuli useampana päivänä ryhmää tapaamaan. Kohtaamispaikoille olisi siis tarvetta enemmänkin. Hyvinvointipalvelujen tuomista kauppaympäristöön pidettiin kiinnostavana. Tarvetta on sosiaalialan palveluohjaukselle sekä informaatiolle.
Toimintapisteellä pääsi mm. testaamaan VR-laseja.
Mikkolan Citymarket – Kelluke-projekti
Projektin kohderyhmänä oli lapsiperheet, joissa on alle yläasteikäisiä lapsia. Esittelyssä oli erilaisia lapsiperheiden ennaltaehkäiseviä matalan kynnyksen palveluita ja harrastusmahdollisuuksia. Toimintapisteellä oli mahdollisuus askarrella kortteja, värittää värityskuvia ja ottaa kasvomaalaus. Projektin tavoitteena oli sujuvamman arjen tukeminen.
Eniten kiinnostusta herättivät erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten esimerkiksi uimakoulut ja Lasten Liikuntamaan tarjonta. Samoin kiinnostivat joulunajan tapahtumat sekä Marttojen ja kirjaston palvelut.
Asiakkaiden mielestä erityislasten palveluista saa heikosti tietoa. Opiskelijaryhmä pohtikin, onko tietoa vain vaikea löytää vai eikö sitä ole tarjolla. Koko perheen yhteiselle tekemiselle on paljon kysyntää. Sosiaalipalveluista kerrottaessa tilan olisi pitänyt olla intiimimpi, sijaintimme kaupan käytävällä oli liian julkinen.
Lapset olivat innoissaan, kun luvassa oli mukavaa tekemistä.
Länsi-Prisma – Hyvä perhe
Toimintapiste esitteli lapsiperheille suunnattuja avopalveluita, järjestöjen palveluita ja tapahtumia sekä harrastusmahdollisuuksia. Lisäksi kartoitettiin porilaisten tietämystä erilaisista palveluista.
Perheet olivat oman näkemyksen mukaan tietoisia palveluista, mutta kyselyn tulokset kertoivat, ettei kaikki ollutkaan niin selvää. Palveluita koettiin olevan riittävästi, mutta tiedottamista kaivattiin enemmän. Koettiin, että palvelua tulee osata itse pyytää tai etsiä, eikä ole tullut ajatelleeksi, että jotakin tiettyä palvelua olisi edes saatavilla.
Ihmiset olivat kiinnostuneita kuulemaan palveluista ja harrastusmahdollisuuksista ja olivat kiitollisia, että juuri perhepalvelut olivat esittelyssä. Ihmisiä kiinnostivat järjestöjen toiminnat, erityisesti Marttojen ja Puuhavillan. Projektiryhmä teki saman huomion kuin Kelluke-projektinkin väki, ettei erityislapsien palveluita eikä alle puolitoistavuotiaille suunnattuja palveluita löytynyt esittelyyn.
Toimintapisteellä nousi esiin toiveita perhekahviloista, lastenhoitoparkeista, kerho- ja yhteistoiminnasta alle kouluikäisille lapsille sekä kotisivut, johon olisi koottu lapsiperheitä koskevat palvelut ja tapahtumat.
Teksti ja kuvat: Eeva Röntynen, sosionomiopiskelija
On the first lecture of a course called Theories
of rehabilitation, our lecturer asked us a tricky question: “would you like to
write an article in pairs and publish it together?”. After a few minutes
silence we surprised the lecturer by answering why not! I think none of us
really realised, what we had to face – not even the lecturer. It seemed to be
interesting to get acquainted with a topic that interests us individually, to
achieve a deeper insight and at the same time learn something about academic
writing skills.
What
did we actually learn?
Academic writing was new to all of us. As a future-specialists in the field of rehabilitation, we need to be able to write articles and produce academic papers. By getting feedback from lecturer and peer students we could improve the context and writings. By giving feedback for the others we also learned to check and read our own text with different attitude.
Cooperation skills are needed in every
field of working – within and across the professional sectors. In our group we
have people living in different countries and face-to-face meetings were not
possible for everyone. That challenged us to find new ways of communication and
utilise better emails, sharepoint, skype etc.
Implementing
a master level course by writing an article
This task taught us to read and summarize
articles – search for proper papers and from a huge amount of material gather the
most important information and write it in a short and readable form. Cooperation
supported each other to work better. By writing a scientific article with
another student taught us to discover our own styles. There are many ways of
writing and implementing a writing process and it is important to know one’s
own style. We learned also each other’s styles and ways of working, which helps
us to work with different type of people in the future. Specialists need to be
able to cooperate in different situations and with different persons.
What
was it like?
Writing an article in scientific style was
very demanding and time consuming, but not too difficult and nothing ever comes
for free. It was a challenge to work with a person you did not know too well
and to combine the different ways of working. But that all made us learn new
master level skills and understand learning and writing better. We found out
that it was a good way of implementing one of our courses. We got deeper
insight of own topics and expanded our knowledge by peer reviewing articles
written by others as well. We have different occupations, different
perspectives, different backgrounds and by writing articles in pairs we could
really utilise our strengths and differences.
Could we have learned more or better about
theories of rehabilitation by traditional way of studying master level courses?
We can’t say. At least we learned a lot of things we wouldn’t have learned
otherwise – and all these things are very important when acting as a specialist
in social and health care sector.
Hopefully health care professionals and
students will find the publication and it gives some extra knowledge for them
too! The publication is found here: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112043233
Taina Jyräkoski, a student in Master’s degree program of rehabilitation(with the help of other article writers)
Oxtail stew in tomato and green pepper sauce, charred lamb chops, grilled chicken, oven-baked salmon, green peas and carrots in coconut sauce, meat and vegetable samosas, traditional Namibian corn side dish called pap accompanied by basmati rice, fresh mixed salad and Namibian flat bread. The dinner at the residence of the Namibian ambassador of Sweden was sumptuous. A real feast for the SME Aisle project team and Namibian business delegation who started their tour around Central Baltic countries on Sunday, November 10 in Stockholm.
His Excellency, Mr. George M. Liswaniso, and his lovely staff showed great hospitality as the SME Aisle SAMK team lead, Dr Minna Keinänen-Toivola, Captain Heikki Koivisto, Ms. Nina Savela and Ms. Jonna Ristolainen from SAMK were kindly invited to this delightful banquet along with five Namibian business representatives, Business Sweden and (official) project partners from Latvia and Estonia. SAMK is the leading partner in the Central Baltic Interreg funded project SME Aisle (2018-2021).
The internationally operating project promotes business between small and medium-sized enterprises (SMEs) and Southern African countries. Namibia promises a great potential as a stable entry point to larger markets in the surrounding countries. It is a small but developing market and therefore open to new businesses. In addition, SAMK has over six years of experience in cooperating with a wide array of stakeholders in Namibia.
SME Aisle Namibian Business delegation dinner at the ambassador HE George Liswaniso’s residence offered great discussions and marvellous food.
Cosy atmosphere and great business networking
Latvian project partners from MASOC (Association of Mechanical Engineering and Metalworking Industries of Latvia) and LCCI (Latvia Chamber of Commerce and Industry), Project manager Cecilia Leideman-Eyre Bäck from Business Sweden, and Swedish SME representatives were already waiting at the residence as the SME Aisle SAMK team arrived receiving a warm welcome regardless of the delayed arrival of the plane from Turku to Stockholm. Namibian wine was served during the ambassador’s speech.
There was time for networking, and the cosy atmosphere encouraged mingling and getting acquainted with the guests. Minna, Heikki and Nina already knew the project partners and some of the business delegation members from their several visits to Namibia. To Jonna, who has only worked for three months in the project, it was a perfect occasion to meet the project partners in person. Names behind email addresses got faces.
SME Aisle SAMK team has actively cooperated with Business Sweden in supporting Swedish businesses heading for Southern African markets. In the picture Cecilia Leideman-Eyre Bäck/Business Sweden and Captain Heikki Koivisto/SAMK .
Next day: SME Aisle workshop for Swedish businesses
The following day was more busier. Nina and Cecilia (Business Sweden) had organized a workshop and luncheon in World Trade Center. Namibian businesses from various fields of expertise presented their companies to Swedish businesses and organizations. After a networking lunch (which, by the way was stroganoff and pickled gherkins), the business delegation continued to a site visit at the company Bombardier, specialized in transportation and locomotives.
SME Aisle project team members focused on discussing the administration of the project as well as upcoming events and tasks before starting the journey back home. Business travelling continued for Captain Heikki (as he is known in Namibia) as he accompanied Namibians on M/S Romantika to Riga where they were hosted by MASOC and LCCI. Another workshop with Latvian businesses and site visits was held on Tuesday. Finally, all work and no play is not fun, so the Southern travellers were taken to a KHL ice hockey match. A new experience for many!
SME Aisle workshop at Business Sweden together with the Namibian delegation and Swedish companies.
Perjantaina 11.10.2019 vietettiin kansainvälistä tyttöjen päivää, jonka kunniaksi Plan International järjesti Girls Takeover -päivän.
Päivän aikana tytöt ja nuoret naiset ympäri maailmaa astuivat päiväksi poliittisten päättäjien, yhteiskunnallisten ja taloudellisten johtajien virkaan. Vuoden 2018 kampanjan aikana tytöt valtasivat yli 2000 johtajan paikan, 70 eri maassa. Tänä vuonna minut valittiin Porin Lyseon lukion opiskelijoiden joukosta kampanjaan mukaan. Johdin päivän ajan Satakunnan ammattikorkeakoulua toimitusjohtaja, rehtori Jari Multisillan rinnalla.
Päivä alkoi johtajan työpisteeltä.
Päivä alkoi tutustumiskierroksella talossa. Kierroksen aikana minulle konkretisoitui, kuinka isosta paikasta on kyse. Opiskelijoiden sekä henkilökunnan määrä yllätti minut todella. Yksi mieleenpainuvimmista asioista olikin huikea yhteishenki, joka vallitsi henkilökunnan ja opiskelijoiden kesken.
Pääsin mukaan kansainvälisistä asioista vastaavan tiimin palaveriin. Palaveri oli erittäin mielenkiintoinen. SAMK tekee laajaa yhteistyötä eri maiden kanssa, ja on kansainvälisellä tasolla kiinnostava. Myös ulkomaisten opiskelijoiden, sekä vaihto-opiskelijoiden määrä oli positiivinen yllätys.
Iltapäivällä Opiskelijakunta SAMMAKKO esitteli toimintaansa. Sain kuulla opiskelijakunnan tarjoamista palveluista, eduista sekä tapahtumista. Minulle tuli erittäin hyvä kuva SAMMAKKOn toiminnasta. Hienoa, että SAMMAKKO jaksaa toimia niin hyvin onnellisten opiskelijoiden eteen! Samankaltaisia palveluita voisi tuoda myös lukioon.
Opiskelijakunta SAMMAKKO kertoi toiminnastaan.
Loppupäivä vierähti sairaanhoitajaopiskelijoiden tuntia seuraten. Heillä oli aiheena kanylointi. Tuntia oli mielekästä seurata, sillä en ole ikinä päässyt seuraamaan tämän kaltaista käytännön opetusta. Simulaatioluokan ympäristö oli erittäin aidon tuntuinen ja antaa varmasti hyvät valmiudet työelämään.
Sairaanhoitajaopiskelijoiden kanylointia oli mielenkiintoista seurata.
Päällimmäisenä mieleeni jäi todella hyvä kuva SAMKista ja rehtorin työstä. Helposti voisi olettaa rehtorin viettävän kaikki työpäivät tietokoneen ja papereiden äärellä, todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen. Työnkuvaan kuuluu matkustamista, verkostoitumista ja ennen kaikkea suuri vastuu.
64 bright young minds from over 30 countries tackled the energy transition. Our great team ”Energy Unlocked” won the award of the ”Most creative idea” with the project about sustainable energy communities of the future that emphasize the meaning of the end user.
The International Clean Energy Challenge, organised from 22-26 July 2019 in Upper Austria by the OÖ Energiesparverband, brought together 64 highly-qualified young professionals from more than 30 countries and 11 partner companies for an event of collaborative innovation.
I was selected from over 200 applicants to participate in the event. The
participants selected were mostly young professionals working in businesses,
industry, energy agencies, associations, public bodies and research
institutions with a diversity of educational backgrounds including engineering,
economy, architecture, business administration, chemistry, mathematics, law,
political science and more.
In teams, we tackled real-life challenges presented by the partner organizations
on topics relating to energy efficiency and renewable energy in industry,
buildings, e-mobility and more. My team consisted of me, Evangelos Zacharis (Greece),
Véronique Groulx (Canada), Jorge Andrey Sterner (Spain), Martina Blazheska (Macedonia)
and Magdalini Psarra (Denmark) and of our mentor Christian Pillwein (Austria)
from Beckhoff.
My team was assigned to a specific company challenge given by Beckhoff. Work
on the challenge consisted of a combination of brainstorming activities,
autonomous group work and peer-review sessions. The company representatives
were present throughout the entire event and offered valuable support and
professional coaching.
We started off with a “world hugging, larger than life idea” that made us all feel confused of what we were actually aiming for. We had three days of intensive time to work. Luckily, the organizer had arranged many peer-review sessions with different techniques that made us prioritize our idea. We finished off with a clear idea that we were proud to present.
In the final session, each group presented its solutions to a jury
consisting of management-level representatives of the partner companies as well
as the regional energy commissioner. Awards were presented in 4 categories:
”Best presentation”, ”Most creative idea”, ”Strongest
business opportunity” and ”Best solution for the company
challenge” as well as for the best event photo.
The event was organised by the OÖ Energiesparverband,
the regional energy agency and organiser of the annual international conference
World Sustainable Energy Days. It was held also in the context of the NEFI project
Indugrid.
Ruotsin kielen ammatilliset perusopinnot antavat valmiuksia käyttää ruotsin kieltä. Hälsa och välfärd i Sverige -kurssi antaa mahdollisuuden testata näitä valmiuksia elävässä elämässä ja aidossa ympäristössä. Kävimme sekä alan kohteissa että kulttuurikohteissa.
Vapaasti valittaviin opintoihin kuuluva Hälsa och välfärd i Sverige toteutettiin opintomatkana Tukholmaan 2.–5.6.2019. Aiheena oli terveys ja hyvinvointi Ruotsissa, ja kurssi oli suunnattu kaikille SAMKin sotealan opiskelijoille.
Tukholma mereltä
Opintojakson on mahdollistanut jo monena vuonna Svenska Kulturfonden i Björneborg (SKiB) lahjoittamalla SAMKille stipendin tätä opintomatkaa varten.
Ruotsin kieltä pääsimme kuulemaan ja puhumista harjoittelemaan koko matkan ajan myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Voimme todellakin suositella vastaavalle matkalle lähtemistä myös muille SAMKin opiskelijoille.
Reissussa oli mukana kaksi opettajaa, Mari Linna ja Airi Westergård sekä 12 eri alojen opiskelijaa (kolme geronomi-, kaksi kuntoutuksen ohjaaja-, yksi fysioterapeutti- ja kuusi sairaanhoitajaopiskelijaa). Olimme eri-ikäisiä, mutta se ei rennolla opintomatkalla haitannut. Yövyimme tulo- ja menomatkalla laivalla ja yhden yön hotellissa Tukholmassa.
Fotografiska museum puhutteli
Runsaan aamupalan jälkeen suuntasimme Fotografiska-valokuvamuseoon, jossa tutustuimme usean valokuvaajan töihin, muun muassa Jesper Walderstenin All Over -näyttelyyn, jossa oli puhuttelevia kuvia ja moniulotteisia mietelauseita, Vincent Petersin Light Within -muotokuviin, Scarlet Hooft Graaflandin Katoavat jäljet (Vanishings Traces) -kuviin ja Rahul Talukdarin ahdistaviin katastrofikuviin.
Teosten tekstit oli kirjoitettu ruotsiksi ja englanniksi, joten jos ei täysin ymmärtänyt lukemaansa ruotsiksi, pystyi tarkistamaan asian englannin kielellä. Erittäin mielenkiintoinen museokohde ja ajatuksiin jäävät näyttelyt, jota voimme suositella kaikille.
Jesper Waldersten: All Over
Vincent Peters: Light Within
Scarlet Hooft Graafland: Vanishings Traces
Rahul Talukdar: Made in Bangladesh
Villa Tollaren toimintakulttuurin olennainen osa: sukupolvien kohtaaminen
Valokuvamuseon jälkeen matkasimme linja-autolla Nackassa sijaitsevaan Villa Tollaren yksityiseen hoitokotiin.
Meidät otettiin täällä todella hienosti vastaan ja saimme kahvin lomassa kuulla ruotsin kielellä Tollaren toiminnasta. Ruotsin kielen kuuleminen ja puhuminen tapahtui myönteisessä ilmapiirissä ilman turhia paineita. Villa Tollare toimii tiiviissä yhteistyössä samassa kiinteistössä olevan Lilla Tollaren eli esikoulun kanssa. Toimintakulttuurin olennainen osa siellä on sukupolvien välinen kohtaaminen, mikä tuo sisältöä sekä ikäihmisten että lasten arkeen.
Asukkailla voi olla taustalla joko fyysinen tai psyykkinen sairaus, mikä aiheuttaa avun tarvetta. Henkilökunnan työtä helpottaa teknologia – asukkaan kotiin mentäessä eteisessä oleva iPad-tabletti avautuu työntekijälle henkilökohtaista läpyskää näyttämällä ja siitä näkyy kaikki tämän asukkaan hoidon kannalta tarpeellinen tieto, esimerkiksi vaikkapa fysioterapeutin video siirtämistekniikasta ja ajantasainen tieto lääkityksestä.
Uusimpana hankintana heillä oli Tovertafel-projektori, joka heijastaa interaktiivisia kuvia ja tekstejä, jotka aktivoituvat kosketuksesta. Esimerkiksi syksyn lehtiä voi lakaista lattialta pois tai yhdistellä sananlaskuun kuuluvia lauseita oikeaan järjestykseen.
Asenne Ruotsissa on yksilöä arvostavampi ja kunnioittavampi, siellä ei puhuta esimerkiksi dementikosta, vaan henkilöstä, jolla on muistiongelma. Myös tupakointiin suhtautuminen oli erilaista kuin Suomessa: 4-kerroksisessa Villa Tollaressa oli vain yksi parveke, jolla tupakointi ei ollut sallittua.
Tollaresta palattuamme meillä oli loppupäivä vapaata aikaa käydä syömässä, ostoksilla, kulttuurikohteissa tai muuten tutustua Tukholmaan. Olimme jokainen saaneet bussi- ja metroliput, joiden kanssa oli helppo liikkua kaupungissa.
Suomikotiin olisi hieno päästä harjoitteluun
Seuraavana aamuna matkasimme metrolla Tukholman suomalaisuuden kehtoon, Suomikotiin.
Meidät otettiin myös tänne avosylin vastaan ja saimme nauttia ruotsinsuomalaisten ihanasta vieraanvaraisuudesta. Tämä oli kiva paikka, jonne olisi hienoa päästä työharjoitteluun – ottavat mielellään opiskelijoita vastaan.
Piironki ja pöytäryhmä
Nojatuolisoppi
Presidentit
Suomikodissa syödään ”rehellistä suomalaista kotiruokaa”.
Ruotsissa asuvat, erityisesti Tukholman alueen suomalaiset vanhukset, voivat päästä kotikunnan maksusitoumuksella asumaan Suomikotiin. Siellä soi suomalainen musiikki, verhot ja pöytäliinat ovat sinivalkoisia ja hoitajat puhuvat asukkaille suomea. Dokumentointikieli on kuitenkin ruotsi.
Erilaisia aktiviteetteja ja yhteisiä hetkiä on muun muassa kahvilatoiminnan, kasvien kasvatuksen ja ulkoilun muodossa. Ruotsissa maksajataho edellyttää, että virikkeitä on tarjolla vähintään kaksi arkipäivää kohden. Saunaan pääsee halutessaan kerran viikossa, saunassa voi käydä jopa kotona asuvan puolison kanssa.
Suomikodin sauna
Saunaloru
Palveluasuntojen varustetaso ja apuvälineet ovat parempia kuin Suomessa. Henkilökuntaan kuului myös vahtimestareita, mikä ei Suomessa liene tavallista.
Toimintaterapeutti esittelee Suomikodin apuvälineitä – ergonominen suihkutuoli.
Asukashuone: nosturin kattokiskot
Vahtimestari on tärkeässä roolissa. Vierailumme aikana hän istutti kesäkukkia asukkaiden kanssa Suomikodin omassa puutarhassa. Hän oli rakentanut puutarhaan myös jäätelökioskin.
Vapaasti valittavat kulttuurikohteet
Vapaa-ajalla saimme nauttia ihanan lämpöisestä alkukesän auringonpaisteesta ja valita itse jonkin kulttuurikohteen, johon tutustua. Ryhmäläiset kävivät muun muassa Abba-museossa, Kuninkaanlinnassa, Globenin maisemahissillä ja vanhassa kaupungissa. Tarjontaa kaupungissa oli yllin kyllin.
Globenin SkyView-pallosta oli upeat maisemat yli kaupungin.
Korkeanpaikankammoiselle SkyView saattaa olla hieman pelottava kokemus.
Globenin ostoskeskuksessa me geronomiopiskelijat tutustuimme taiteilija Yoko Onon ideoimaan Toiveiden puuhun, johon kuka tahansa sai jättää oman toiveensa muiden nähtäväksi – yksi hieman erilainen ja mielenkiintoinen näkemys hyvinvointiin sekin.
Yksityiskohta
Hälsningar!
Teksti ja kuvat: Marika Pääkkönen, Tuire Tammi ja Johanna Uusitalo, opiskelijat geronomiopiskelijoiden ryhmästä AGE17SP
SAMKin rehtori ja toimitusjohtaja Jari Multisilta vieraili Namibiassa huhtikuussa 2019. Vierailu oli uuden rehtorimme ensimmäinen, mutta tärkeä jatkumo SAMKin yhteistyölle Namibiassa.
Namibia on yksi niistä lukuisista maista, jossa suomalaista koulutusta ja osaamista pidetään suuressa arvossa. Opetuksessa SAMK ja Namibian toimijat ovat työskennelleet yhteistyöprojekteissa, kuten merenkulun koulutukseen projekteissa MARINAM ja MARIBIA sekä käynnissä olevassa MARIBILIS-projektissa. Namibian teknillisen yliopiston (NUST) kanssa SAMK on solminut yhteistyösopimuksen (MOU). Kaupunkikehitystä tutkittiin NAMURBAN-projektissa ja NAMHUBissa ns. vihreää logistiikkaa. Lisäksi suomalainen koulutusvientidelegaatio vieraili Namibiassa syksyllä 2016.
”Tutustuminen keskeisiin henkilöihin on tietysti avain onnistuneelle yhteistyölle myös jatkossa”
Useiden merkittävien projektien valossa rehtorin vierailu Namibiassa oli siis enemmän kuin tervetullutta. Tapaamisissa keskusteltiin yhteistyön nykytilasta sekä mahdollisista tulevaisuuden yhteistyömuodoista. Matkalla rehtori Multisilta pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan Eteläisen Afrikan maahan, sen koulutusjärjestelmään, ihmisiin ja jopa luontoon ja eläimiin. Matkan aikana konkretisoitui erityisesti koulutuksen merkitys yhteiskunnallisessa kehityksessä.
Näin rehtori Multisilta luonnehti matkaansa Namibiaan:
”Ennen matkaa olin kuullut SAMKin yhteistyöstä namibialaisten kanssa jo paljon. Mahdollisuus tutustua paikan päällä ihmisiin ja ympäristöön antoi perspektiiviä yhteistyölle. Tutustuminen keskeisiin henkilöihin on tietysti avain onnistuneelle yhteistyölle myös jatkossa. Lisäksi oli mielenkiintoista olla osaltaan mahdollistamassa hankkeessa mukana olevien yritysten yhteistyötä namibialaisten kanssa.
Namibia on kiinnostava maa, joka kehittyy koko ajan. Oman kokemukseni perusteella suomalaista osaamista arvostetaan Namibiassa.”
Rehtori Multisilta piti avajaispuheenvuoron SAMKin vetämän Central Baltic SME Aisle -projektin seminaarissa ”Doing business through SME Aisle” Namibian teknillisen yliopiston (NUST) auditoriossa. Paikalle kerääntyi yli 140 osallistujaa.
Namibian teknillisen yliopiston (NUST) dekaani Samuel John esitteli rehtorillemme kampusta ja sen luokkahuoneita.
Rehtori Jari Multisilta ja hankepäällikkö Heikki Koivisto (SAMK) SME Aisle -projektin väreissä.
Welwitchian terveysalan oppilaitoksessa rehtori Multisilta tapasi laitoksen rehtorin Scholastika Iipingen. Vierailusta Iipinge sai muistoksi SAMKin viirin.
Martti Ahtisaaren koulussa keskusteltiin suomalaisen koulutuksen menestystekijöistä sekä mahdollisista yhteistyön muodoista.
Namibian yliopistossa (UNAM) rehtori Multisilta sai opastetun kierroksen kampuksella.’
Opetus- ja kulttuuriministeriölle 2.5.2019 jätetyssä jatkuvan oppimisen työryhmän väliraportissa tarkasteltiin useita tapoja lisätä rahoitusta oppijoille. Tähän keskusteluun voi lisätä ajatuksen uudesta jatkuvan oppimisen tarpeita palvelevasta yksilölähtöisestä verovähennyksestä.
Yritys voi vähentää laajemmin kuin henkilöt tekemiään osaamispanostuksia verotuksessaan
Nykyisinkin työntekijä voi vähentää tulonhankintavähennyksenä nykyisen työnsä vaatimaa ja siitä saatavaa tuloa turvaavaa koulutusta. Yritys puolestaan voi niin ikään vähentää verotuksessa henkilöstönsä koulutuksen menoja normaalisti toimintansa verovähennyskelpoisina menoina ja saada vieläpä työnantajan koulutusvähennyksenä laskennallista lisävähennystäkin.
Työnantaja voi panostaa saman konsernin piirissä tarvitsemansa uudenkin osaamisen hankkimiseen, kunhan kyse on yrityksen intressistä saada henkilölleen yrityksen toiminnassa jatkossa tarvittavaa osaamista. Jos haluamme mahdollistaa henkilöille enemmän omaehtoista uuden oppimista kuin esimerkiksi aikuiskoulutustuki yksin tekee, voisi verotukseen tuoda uuden vähennyksen nimenomaan uuden, nykyisen työn ulkopuolelle menevän osaamisen hankkimiseen.
Isot muutokset vaativat usein isoja panostuksia
Koska oleelliset uudet osaamiset vaativat isoja aika- ja rahapanostuksia ja kaupallisesti järjestetyt täydennyskoulutukset ovat selvästi julkisesti tuettuja avoimen korkeakoulun opintoja kalliimpia, tulee vähennyksen mahdollisen ylärajan olla useita tuhansia euroja vuodessa. Uuden osaamisen investointiluonteen takia tällaisen verovähennyksen tulee poiketa esimerkiksi kotitalousvähennyksestä siten, että vähennys olisi tehtävissä verosta usealle (tulevalle) vuodelle jaksotettunakin.
Jos koulutuksen tuloksena on uusi, vähintään samantasoinen tutkinto kuin henkilöllä jo on taikka Koski-palveluun viety virallinen osasuoritus tai hankittu pätevyys, vähennys verosta voisi olla 90 % tai jopa 100 % hyväksyttävistä menoista (vrt tulonhankkimisvähennykseen hyväksyttävät menot). Alaraja voisi olla 100 euroa, siihen mahtuu 5 op avointa korkeakoulua.
Vähennys verosta kannustaisi pienituloisiakin
Jos todella haluamme kannustaa ihmisiä ammatilliseen uusiutumiseen, vähennys verosta (tulevillekin vuosille jaksottuna) kannustaa pienituloisiakin. Verovähennyksen hallinnointi on yksinkertaisempaa kuin erilaiset tilimallit, joita edellä mainitussa työryhmäraportissa on esitelty.
Verovähennyksen perustelemiseksi suhteessa kolmikantaisiin malleihin voidaan myös kysyä, onko yksilön uratoiveista lähtevä uuden oppiminen kuitenkin enemmän koko yhteiskunnan etu kuin työnantajille sälytettävä lisäkustannus. Työnantajien roolina on olla aktiivisia kehittämään yrityslähtöisesti tarvittavia osaamisia.
Rapautuuko veropohja, syntyykö vaikutuksia ja mitä lopulta maksaisi?
Erilaisista verovähennyksistä on vuosien saatossa pyritty pois verotuksen yksinkertaistamiseksi. Jos jatkuvaa oppimista pidetään tärkeänä muutenkin kuin juhlapuheissa, on rohjettava ajatella tämäntyyppisiäkin keinoja. Peruskoulutuksesta ja tutkinnon suorittamiseen taikka lisäpätevöitymiseen tähtäävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneita menoja on oikeus- ja verotuskäytännössä yleensä pidetty verovelvollisen vähennyskelvottomina elantomenoina. Tätä verotuksessa sovellettavaa tutkintokoulutuksen ”elantomenorajausta” tämän ehdotuksen onkin tarkoitus kyseenalaistaa. Voitaisiinko verotusta muuttaa oppimisinvestointeja selvästi suosivaksi (toisesta tutkinnosta alkaen) ja laajentaa siten jatkuvan oppimisen rahoitustapoja nykyisestään.
Kodin remonttiin saa verovähennystä, entä osaamisen remonttiin? Kuva Stefan Schweihofer, Pixabay.
Aikojen kuluessa on kokeiltu erilaisia elinikäisen oppimisen vauhdittamiskeinoja, joista kokemuksena on aina jonkinlainen käynnistymisviive uusien mahdollisuuksien tunnettuuden luomisessa. Mahdollisen kokeilun tulee siten olla riittävän pitkä. Miten olisi viisivuotinen kokeilu kolmen vuoden loppuunsaattamisviiveellä? Vaikka uusi verovähennys olisi vastaus rahallisen panostamisen mahdollistamiseen, jää edelleen kysymys siitä mitä uutta osaamista sisällöllisessä mielessä itse kunkin kannattaisi hankkia.
Esa Rahiala
AMK-erityisasiantuntija (talous ja hallinto)
Tämä puheenvuoro edustaa pitkän linjan aikuiskoulutustoimijan omaa näkemystä eikä ole organisaation virallinen kannanotto.
